Pastorin ikkunasta: Raamattu, kirkko ja köyhyys

Kari Latvuksen blogi

Arkkipiispa, MTV3, PS ja kirkkoturva

with one comment

AP_MakinenFaktat

Arkkipiispa Kari Mäkinen antoi 26.3. MTV3 Uutisekstrassa noin 10 minuutin mittaisen haastattelun pääsiäisen teemasta ja Euroopan terroriuutisista.

Aivan viime sekunneilla haastattelija Kari Pyrhönen kysyi kirkon suhtautumista ”paperittomiin, jotka hakevat turvaa kirkosta”. Arkkipiispa Mäkisen lyhyt vastaus kuului näin: ”Silloin kun ihminen on sellaisessa tilanteessa, että ihminen hakee turvaa, niin kirkon ovet eivät ole kiinni. Tähän on varauduttu ja tästä on keskusteltu. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset otetaan vakavasti, mutta me emme piilottele ihmisiä – mutta emme myöskään aja ihmisiä pois.”

Lyhyt vastaus avasi tärkeän kysymyksen, mutta aikapulan vuoksi teemaa ei käsitelty likimainkaan siinä määrin kuin olisi ollut tarpeen. Mitä oikeastaan tarkoittaa, että kirkon ovi ei ole kiinni?

 

MTV3 lisätulkinta

MTV3-uutissivulla kirjoitettiin pian haastattelun jälkeen seuraavasti:

Arkkipiispa kertoo, että kirkossa on varauduttu kielteisiin päätöksiin, joita monet turvapaikanhakijat tämän vuoden aikana saavat. Tämä voi johtaa paperittomiksi jääneiden ”katoamisiin” ja uuden turvapaikan etsimiseen seurakunnista.
Kirkko on varautunut kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden suojelemiseen, kertoo arkkipiispa Kari Mäkinen MTV:n Uutisextran haastattelussa.

MTV3 on tulkinnut arkkipiispan lausuntoa kovin leväperäisesti ja puhunut kirkon antamasta ”uudesta turvapaikasta”. Tällaista kirkossa ei kuitenkaan ole tiettävästi suunnitteilla missään päin.

 

PS_kuvaPerussuomalaisten kärjistys

Keskustelu sai edeellen lisäpontta, kun Perussuomalaiset julkaisivat Facebookissa tiistaina 29.3. klo 8 kuvan, jossa on teksti:

Arkkipiispa Mäkinen antaisi ilman perustetta maahan saapuville turvapaikan
Me antaisimme heille käytäväpaikan
Taustakuvana lentokone, kuvan alalaidassa Perussuomalaisten logo.

Perussuomalaiset ovat  kärjistäneet puolestaan asiaa edelleen. Heidän julkaisussaan turvapaikan hakijat leimataan ”ilman perustetta maahan tuleviksi”. Kaikilla turvapaikan hakijoilla on kuitenkin vahva syy etsiä turvaa, myös niillä jotka lopulta saavat Suomen tiukentuneiden nykysäädösten vuoksi kielteisen päätöksen.

 

Mitä kirkko tekee ja mitä kirkko ei tee: kirkkoturva

Yllä kuvatussa uutisoinnissa ja keskustelussa menivät valitettavasti sekaisin (toivottavasti ei kuitenkaan tietoisesti ja tahallaan) turvapaikan hakeminen ja kirkon antama muu tuki. Miksi MTV3 ei tarkistanut uutisen sisältöä ja miksi Perussuomalaiset esiintyi korostetun kirkkokielteisesti?

Kirkko ei myönnä turvapaikkaa, kirkko ei myöskään elä omankädenoikeuden maailmassa vaan toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Joissakin tilanteissa kirkko kuitenkin tarjoaa erityistä tukea, kun selvitetään onko kielteinen päätös lainmukainen ja onko päätöksenteko ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat jne. Silloin kun kirkon ovelta haetaan apua, ruokaa tai turvaa, niin sitä tarjotaan, jos voidaan. Tämä koskee myös jokaista avuntarvitsijaa katsomatta ikään, sukupuoleen, sukuun, säätyyn tai kansallisuuteen. Joskus apu voi olla vain kohtaaminen ja ymmärtäminen, Joskus enemmän.

On kaikkien etu, että millään osapuolella ei ole käsitystä, että kirkko ryhtyisi käymään erityistä kirkollista lisäoikeutta ja myöntäisi muutamalla tuhannelle hakijalle omin luvin turvapaikan.

On kuitenkin tilanteita, jossa kielteisen päätöksen saanut tarvitsee aineellista ja henkistä tukea. On myös tilanteita, joissa on vielä hyvä käydä läpi päätöksenteko ja tutkia, onko kaikki olennainen otettu huomioon. On ehkä myös tilanteita, joissa kirkolla on juuri kyseiseen tapaukseen liittyen erityisen hyvät kansainväliset yhteydet ja erityistä paikallistuntemusta. Siitä voi parhaimmillaan olla hyötyä myös viranomaisten päätöksentekoon. Kirkko on perinteisesti ollut paikka, jossa oikeutensa menettänyt voi sitä hakea ja siksi kirkon ovia ei tule sulkea.

Mitään ylimaallista viisautta ei kirkollakaan ole turvapaikan käsittelyyn. Inhimillisyyttä ja ihmisten kohtaamista ehkä sitäkin enemmän.

Suomessa on tällä hetkellä myönteinen kuva siitä, että virkamiehet tekevät hyvä työtä ja valmistelevat päätökset asianmukaisesti lakeja noudattaen. Jos kuitenkin käy ilmi, että jossakin kohtaa laki on kohtuuton, niin kirkon tulee nostaa asiat keskusteluun ja puolustaa ihmistä.

 

Kirkon vuonna 2015 päivitetyt ohjeet kirkkoturvasta löytyvät tästä linkistä.
ps. linkki tarkistettu 30.3.2016 klo 13.45

 

Written by latvus

29.3.2016 at 15.56

Kirkon tärkein kysymys kirkolliskokouksen nelivuotiskaudella

leave a comment »

 

Kari_Latvus2Ydinjuttu

Moni nostaa peukun pystyyn sen puolesta, että kirkon tärkein kysymys tulevalla kirkon nelivuotiskaudella on päätös avioliitolain seurauksista kirkossa. Tämän asian kautta mitataan monen mielestä kirkon kyky uudistaa ajatteluaan ihmisiä silmiin katsoen ja samalla pitkää perinnettä kunnioittaen.

Mutta tämä kysymys ei ole kirkon tärkein asia. Kirkon uskottavuuden ja sanoman kannalta ydinkysymys on se, onko kirkko valmis yhä uudestaan keskittymään kahteen asiaan, jotka ovat oikeastaan saman kolikon kaksi puolta. Erottamattomia ja yhteen liimattuja. Siinä mielessä se yksi ja tärkein asia on:

elää Jumalan armosta ja olla edelleen armon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden verkostona niiden kanssa, jotka kulloinkin ovat eniten uhattuina ja kärsivät eniten.

 

Juuret

Kristinuskoa ei olisi olemassa, jos varhaisimmat Jeesuksen seuraajat eivät olisi rakastaneet toisiaan ja antaneet nälkäisille syötävää ja juotavaa, myös tuntemattomille. Kristittyjen määrä oli parin vuosisadan ajan vain pahainen yhden tai kahden prosentin marginaali moniuskontoisen Välimeren ympäristössä. Se erottui muista sillä, se hyväksyi joukkoonsa orjat ja vapaat, miehet ja naiset, vauraat ja köyhät. Vaikka eripuraa saattoi esiintyä, niin Jeesuksen seuraajien mentaalinen DNA-rakentui yrityksestä ottaa joukkoon ja välittää.

Varhaisina vuosisatoina ei tunnettu nykymerkityksessä sanaa ”diakonia”, mutta hehku paloi komeasti. Meille samat asiat nostavat esiin lukuisia kysymyksiä: miten kristittyinä puolustamme sellaista yhteiskunnallista linjaa, joka sekä Suomessa että kansainvälisesti edistää tasauksen hidasta mutta määrätietoista toteutumista.

Uudet tutkimustiedot kertovat diakonian yhä suuremmasta painoarvosta. Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtajan Kimmo Ketolan mukaan juuri diakonia on se, mikä tällä hetkellä motivoi kirkkoon kuulumiseen. ”Se, että kirkko puolustaa julkisuudessa köyhiä ja syrjäytyneitä, on vähintään jokseenkin tärkeä jäsenyyden peruste kolmelle neljästä kirkkoon kuuluvasta. Kahdelle kolmasosalle vastaavasti syynä on kirkon apu kolmannen maailman ihmisille.

Kirkon tärkein asia on elää Jumalan armosta ja olla edelleen armon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden verkostona niiden keskellä, jotka kulloinkin ovat eniten uhattuina ja kärsivät eniten.

Neljä isoa asiaa

  1. Yhdessä! Kirkossa olennaista on se, ettemme ulkoista köyhien ja tarpeessa olevien huolenpitämistä asiassa erityisesti koulutetulle joukolle vaan olemme liikkeellä koko yhteisönä.
  2. Osaajia! Tarvitsemme myös hyvin koulutettuja erityisosaajia ja seurakuntien sisäisiä konsultteja – siis diakoniatyöntekijöitä ja myös diakoniapappeja.
  3. Ohjausta! Kokonaiskirkon tasolla tarvitaan jatkuvaa ohjausta diakoniamyönteisyyteen. Tarvitsemme keskustelua ja päätöksiä, joilla taataan diakonian kehittyminen yhä selkeämmin kaikkien kristittyjen diakoniaksi, jossa erityisesti koulutetuilla on erityinen asema paikallisseurakunnassa.
  4. Tarvitaan lisää tukea! Vuonna 2014 kirkko antoi suoraa taloudellista apua diakoniassa 7,7 miljoonaa euroa. Diakoniatyöntekijöitä oli1393 (vertailuksi: pappeja 2119 ja perheneuvonnassa 160). Laajasti ymmärrettynä kirkon ”palvelusektori” kulutti kirkon vuosikatteesta 13,6% eli 140 miljoona.

Tämä ei ole lopulta kovin suuri luku ollakseen kirkon huippujuttu. Tästä päätetään seurakunnissa, mutta kirkolliskokouksen tehtävänä on antaa mentaalista ohjausta erityisesti juuri nyt talouden vaikean vaiheen puristuksessa.

  1. Vihdoin! Kirkolliskokouksessa tulee myös viedä diakonaattiprosessi päätökseen ja kirjata lakiin monet nykyiset käytännöt. Asian tutkimuksellinen tausta on nyt paljon selkeämpi kuin pari vuosikymmentä aiemmin ja päätöksenteko perustellumpaa.

 

TK_kuva2016Tiedot: Kirjoittaja on pappi ja diakoniamies.
TT, Alppilan kirkon toiminnanjohtaja Kari Latvus
Ehdolla kirkolliskokoukseen Helsingissä Tulkaa kaikki -listalla
#69

(1.2.2016 alkaen kirkkohallituksen yhteiskunnallisen työn asiantuntija)

 

Vaaliblogi nro 5

 

Written by latvus

1.2.2016 at 10.00

Kategoria(t): kirkolliskokous

Donald Trump – Yhdysvaltojen Juha Sipilä?

leave a comment »

Donald Trump Kuva: Wiki

Donald Trump Kuva: Wiki

Olen seurannut USA:n politiikkaa suomalaisten sanomalehtien, television ja amerikkalaisen digiviestinnän välineillä. Niiden antamat kuvat ovat toisinaan vaikeasti yhteen sovitettavia ja pirstaleisia. Suuremmat trendit paljastuvat vasta jälkeenpäin ja uusia tuulia on vaikea tavoittaa matkan päästä – eikä asiat aina näytä avautuvan Amerikan ihmemaassa paikan päällä olevillekaan, koska mittakaava on käsittämättömän suuri ja rintamalinjat jyrkät. Todellisuuksia on niin kovin monia. Siksi tämäkin postaus varmaan osaa minne osuu.
Onko siis Trumpin ja Sipilän välillä mitään yhteistä?

On toki!

  1. Puolue. Republikaanisen puolueen maine oikeistopuolueena, joka sijoittuu suomalaisittain jonnekin Kokoomuksen oikealle reunalle, kannattaa marinoida uudessa liemessä. Republikaanit ovat vähintään yhtä paljon maaseudun ja perinteisten arvojen puolue, siis kuin suomalainen Keskustapuolue. Puolueessa on siis paljon samaa.
  2. Bisnestausta. Sipilä singahti poliittiselle kartalle yrittäjätaustalla ja antoi kuvan uudesta tyylistä, jossa tuodaan politiikkaan uusia tuulia. Omalla varallisuudella on hyvä kampanjoida. Samoin Trump murtaa asetelmia ja tarjoa businessjohtamista politiikkaan – kuten Sipilä Suomessa.
  3. Kokemattomuus. Poliittinen kokemattomuus yhdistää molempia siinä suhteessa, että politiikan ja yhteiskunnallisen sopimisen ja neuvottelun taito on korvattu talouselämän johtamistaidoilla. Tämä synnyttää väistämättä sekä suuria otsikoita ja odottamattomia tilanteita.
  4. Politiikan ulkopuolelta. Politiikan tekeminen talouselämän mallilla ja ehdoilla on yhteistä molemmille. Muutos kertoo myös perinteisten ideologisten ohjelmien otteen herpaantumisesta. Politiikasta tehdään yhä enemmän talousjohtamista.

talous vie ja politiikka vikisee

 

Juha Sipilä Kuva: Wiki

Juha Sipilä Kuva: Wiki

Eroja löytyy

Persoonina Sipilä ja Trump ovat kovin erilaisia. Heidän uskonnolliset maailmansa ovat täysin erilaiset, mutta yhteistä on se, ettei uskonnon arvot vaikuta juuri politiikkaan (jota tehdään talouden ehdoilla).

Sitä paitsi Trump ei osaa lainkaan suomea ja on poliittisesti valovuoden päässä suomalaisesta yhteiskuntamallista.

 

Trendi

Huomionarvoista yhtäläisyyksien ja erojen pohtimisessa on se havainto, että talous vie ja politiikka vikisee. Tähän ilmiöön, joka toteutuu samanlaisena yhä useammin eri puolilla maailmaa kannattaa nyt kiinnittää suurempikin huomio.

Written by latvus

31.1.2016 at 14.08

Kategoria(t): politiikka

Digitaalinen vaalipaneeli: Kallion seurakunnassa tiukka vaalikisa

with 3 comments

Vaaliblogi nro 5

Kirkolliskokousvaalit nostivat esiin erikoisen tilanteen. Kallion seurakunnasta on pappisehdokkaiden vaalissa kolme ehdokasta, yksi jokaisessa valitsijamiesyhdistyksessä. Ehdolla on seurakuntapastorit Mari Mattsson (Kaikkien kirkko) ja Marjaana Toiviainen (Viinipuu) sekä Alppilan kirkon toiminnanjohtaja, TT Kari Latvus (Tulkaa kaikki). Digitaalinen vaalipaneeli selvittää onko ehdokkailla ja ryhmillä aidosti eroja.

Kuka olet ja mikä on listasi? (vastausjärjestys arvottu)

Mari Mattsson

Mari Mattsson

 

Mari Mattsson:
Olen kalliolainen Kallion seurakunnan pastori ja tiedottaja, äiti ja vaimo ja työläisperheen tytär Kotkasta. Olen ehdokkaana Kaikkien kirkko -listalla, jota on perinteisesti kutsuttu myös ”kirkkoherrojen listaksi” – rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kari Latvus:
Diakonia- ja raamattumies, jonka työhistoriaan mahtuu seurakunta, merimieskirkko, lähetystyö (Hongkong), pitkät opetusjaksot Kirkon koulutuskeskuksessa, Diakissa ja teologisessa tiedekunnassa. Töiden mukana nyt Helsinkiin ja Tulkaa kaikki –listalla.

Osan edellisestä kaudesta olin kirkolliskokouksen jäsenenä.
Esittelyklippi tästä linkistä.

Marjaana Toiviainen:
Paikallisseurakunnan peruspappi. Uskontodialogia elävä tanssinharrastaja. Vääryydestä sisuuntuva viestijä ja missiologian tohtorikoulutettava. Hiljaisuutta opetteleva luottamuksen pyhiinvaeltaja. Savokarjalainen mielenterveyskuntoutuja.
Yhteisöni näissä kinkereissä: Viinipuu.
Nettisivu
Facebook

Kolme tärkeintä asiaa, jotka haluat pitää vaaleissa esillä?
Mari Mattsson:
Minulle kolme tärkeintä asiaa näissä vaaleissa ovat seurakunta, rakenteet ja kunnioitus, SRK.
1) Seurakunta on minulle hyvin laaja käsite. Seurakuntani on koko Kallio – ihmiset joita kohtaan kaduilla ja kaupoissa, kirkoissa ja kodeissa, päivällä ja yöllä. En kysele jäsenpapereita tai uskontunnustusta. Seurakunta olemme sinä ja minä, myös ”ne”.
2) Kirkon ja seurakuntien rakenteet ovat tällä hetkellä byrokraattiset ja jähmeät. Rakenteita tarvitaan, mutta ne eivät saa olla este eivätkä hidaste. Avoimet ovet, avaimet ja yhdessä tekeminen ovat tulevaisuutta.
3) Kunnioitus on luovuttamaton asia kaikessa mitä teen. Sana sisältää myös erilaisten ihmisten tasa-arvon. Kirkossa ja seurakunnassa me kaikki olemme samalla viivalla Jumalan kasvojen edessä – epätäydellisen täydellisinä, omiksi itseksemme luotuina.

Kari_Latvus2

Kari Latvus

Kari Latvus:
Haluan viedä eteenpäin kristinuskon perinnettä tuntevaa ja toisia kristittyjä kunnioittava asioiden ratkomismallia. Ratkaisuja tulee hakea avoimesti ja maltillisesti.
Liputan 1) paikallisen ja myös pienen seurakuntayhteisön varjelemisen tärkeyttä ja mahdollisimman kevyttä väliportaan (=yhtymä) hallintoa 2) rohkeutta nähdä ihmisten arjen tarpeet sekä oivaltaa diakonia kaikkia koskevana näkökulmana ja 3) avioliittolain muutoksen käsittelyä niin, että kaikkien kirkon jäsenten hengelliset tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon.

Marjaana Toiviainen:
1. Teologinen, syvällinen kirkko-oppi
Vero tai väestörekisteri ei liitä asiakasta Kirkkoon. Kaste liittää. Hyvästi, markkinatalouden jargon!
2. Rohkea kokeilukulttuuri
Inkarnaatio. Seurataan Jeesusta. Pois tarpeeton byrokratia, hierarkinen valta ja egoistinen jäsenpaniikki. Lopetetaan ”toiminta”, aloitetaan eläminen.
3. Maailmanlaaja Kirkko konkretiaksi
Luterilaisten kielet ja kulttuurit todeksi. Lähetystyöntekijöitäkin maailmalta Suomeen. Avoin ehtoollispöytä kaikille kastetuille kristityille. Arkista uskontodialogia.

 

Mitä vaaleista puuttuisi, jos ryhmääsi ei olisi ehdolla?
Mari Mattsson:
Jos Kaikkien kirkko -ryhmämme ei olisi mukana näissä vaaleissa, niin puuttumaan jäisi toiseus. Ryhmäämme on kritisoitu yhtenäisen vaaliagendan puutteesta ja ehdokkaiden näkemyseroista. Tunnustettava tosiasia on kuitenkin se, että kirkko tulee aina olemaan monenlaisten näkemysten, ihmisten ja uskomusten suloinen seos. Ryhmässämme me kunnioitamme toinen toistemme vahvuuksia ja tuomme vaaleihin valtavan määrän seurakunnallisia työvuosia ja konkreettista ruohonjuuritason työkokemusta sekä papin ammatista että muista seurakunnan työtehtävistä. Kirkon tulevaisuuden kynnyskysymys on löytää sekä päättävissä elimissä että seurakunnissa sellainen yhteinen näky, jonka jokainen työntekijä, seurakuntalainen ja seurakunnan ulkokehällä keikkuva ihminen voi kokea omakseen. Mahdoton tehtäväkö – ei, mikäli suostumme aidosti ja ennakkoluulottomasti kuuntelemaan toinen toisiamme.

Kari Latvus:
Ilman Tulkaa kaikki –ryhmää Helsingin pappisvaalissa puuttuisi maltillinen, kokenut ja päättäväinen muutosvoima. Ryhmän ohjelma on hyvin juurtunut luterilaiseen teologiaa ja se on avoin nykyhetken haasteille.
TK-ehdokkaat ovat hyvin tietoisia kirkolliskokouksen käytännön työn haasteista, koska kolme ehdokasta on ollut viime kirkolliskokouksessa jäsenenä. Tiedämme sen vuoksi, mitä voi saavuttaa ja haluamme kehittää lisää valtakunnallista uudistusmielisten ryhmän (Muutoksen tuuli) toimintaa kirkolliskokouksessa.
TK-ehdokkaissa on sekä kokeneita pitkän linjan kirkon työntekijöitä että nuoria osaajia.
Jos nykyistä TK-listaa ei olisi ehdolla, niin Helsingin pappisehdokkaissa ei olisi ehdolla yhtään, jolla on kokemus kirkolliskokouksen työtä.

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen:
Viinipuuta taustoittaa vahva ja raikas kristillinen identiteetti ja eletty teologia. Emme halua uudistaa ja muuttaa Kirkkoa, vaan rakastaa sitä, jotta se muuttaisi meitä. Mielestämme Kirkko elää parhaiten olemalla uskollinen Jeesuksen Kristuksen radikaalille opetukselle ja elämälle.
Viinipuu ylittää kuluneen liberaalit-konservatiivit -jaon. Tuoreena toimijana rikomme vanhoja vastakkainasetteluja, mikä järjestää kirkollista kenttää terveesti uusiksi. Olemme askel (modernista) kansankirkollisuudesta postmoderniin kristillisyyteen: emme kaipaa lut. kirkolle monopoliasemaa ja hegemonista valtaa.
Voimme luopua virkamiesroolista, etsimme vastakulttuurisuutta julkiseen valtaan nähden. Kirkossa työntekijöiden rooli on toimia seurakuntansa rakentajina, ei erityisalansa reservaattien ammattilaisina. Kannatamme rohkeaa kokeilukulttuuria, juurevaa hengellistä elämää sekä keveää, teologisesti perusteltua hallintoa.
Pappislistamme on Helsingin ainoa, jolla on alle kolmekymppisiä ja eläkepappeja. Meillä on selkeät teesit ja – idealismia varomatta – tulevaisuuden kirkon ohjelmakohtia, keskustelua herättämään.

 

Nyt on sinun vuorosi kysyä
Digitaalisen vaalipaneelin osallistujille voi tehdä kysymyksiä tämän blogin kautta jättämällä kommentin. Kysymykset tehdään aina koko nimellä, ei nimettöminä tai nimimerkillä.

Written by latvus

25.1.2016 at 10.00

Vaaliblogi nro 4: Yhden asian Tulkaa kaikki? Onko linjaa ja teologiaa?

leave a comment »

TK_kuva2016Tulkaa kaikki –ryhmän (papit) vaaliohjelma Helsingissä
Tulkaa kaikki –liike (TK) juhli syksyllä 2015 kymmenvuotista taivaltaan. Toiminta on yhtäältä vakiintunut Helsingissä, mutta muualle Suomeen liike ei ole kunnolla jalkautunut. Esimerkiksi Espoon hiippakunnassa TK-ryhmän sijaan vaaleissa on esillä Kevään kirkko –valitsijamiesyhdistys.

Joidenkin silmissä TK-ryhmä on ollut yhden asian liike, jonka ohjelma on ollut sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tässä linkki ohjelmaan, joka ei pullistele laajuudella tai teologisella painolastilla. Aivan hiljattain yksi arvostamani henkilö tokaisikin: ”Tulkaa kaikki ryhmästä sanoisin, että tarvittaisiin muutakin ohjelmaa ja tavoitteita kuin yhdenvertaisuus.”. Missä on siis näissä vaaleissa TK- linja ja teologia?

Tulkaa kaikki ryhmästä sanoisin, että tarvittaisiin muutakin ohjelmaa ja tavoitteita kuin yhdenvertaisuus.”

Kuulun niihin, jotka ovat useita vuosia sitten allekirjoittaneet TK-ohjelman. Toisaalta katsoin kirkolliskokousvaaleja vielä neljä vuotta sitten Espoon hiippakunnan näkökulmasta. Siellä laadittiin Kevään kirkon ryhmässä (katso ohjelma linkistä Kevään kirkko) vaaleja varten varsin laaja ja kattava ohjelma, jossa kysymys sukupuolesta ja syrjinnästä on mukana, mutta selkeästi halutaan katsoa eteenpäin ja etsiä laajempaa uudistuksen suuntaa. Kysymys on maltillisesta kirkon uudistjien ryhmästä.

Vuoden 2016 vaaleissa Tulkaa kaikki (Helsinki/papit) on ohjelmasta käyty vastaavalla tavoin keskustelua ja teologista taustaa sekä ajankohtaisia ohjelmakysymyksiä on nostettu reilusti esiin aiempaa enemmän.

Mitä Tulkaa kaikki ehdokaslista (Helsinki/papit) ajaa vaaleissa?
Yleisen Tulkaa kaikki –ohjelman lisäksi on vuoden 2016 vaaleihin TK-pappisehdokkaiden ryhmä Helsingissä halunnut selkeyttää hengellistä ja teologista profiiliaan sekä kirjannut näkyviin tavoiteltavia asioita. Seuraavat linjaukset ovat keskeisimmät.

Ytimessä on teologinen ohjelma, joka on muotoiltu seuraavasti

Teologinen ohjelma
Rakennamme kirkkoa, joka tarrautuu Jumalan lupauksiin.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jatkamme työtä, jotta luomisessa lahjoitettu ihmisarvo toteutuu ja jokainen saa elää ihmisyyttään tunnustettuna ja kenenkään syrjimättä niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin.

Rakennamme kirkkoa, joka perustuu kasteelle.
Kaste liittää meidät Kristukseen ja toisiimme kirkoksi. Kirkon aarre, Sana ja sakramentit kuuluvat kaikille kastetuille. Ne kutsuvat meidät rakastamaan Kristusta erityisesti kärsivässä lähimmäisessä. Lähimmäisenrakkaus on kirkon keskeinen tuntomerkki.

Rakennamme kirkkoa, joka on yhteisö.
Kaste valtuuttaa kaikki osallisuuteen ja osallistumaan. Kastetut kristityt ovat seurakunta, jossa kirkko toteutuu ja jota työntekijät eri tehtävissään palvelevat ja tukevat. Evankeliumi kutsuu avoimuuteen ja antaa rohkeutta kohdata nykypäivän kysymykset ja etsiä niihin vastauksia yhdessä muiden kanssa. Lähettäjälleen uskollinen kirkko toteuttaa oikeudenmukaisuutta myös omassa toiminnassaan.

Yllä kuvattu teologinen linjaus on lyhyt ja tiivis. Tämän lisäksi on jatkaettu pohdintaa ajankohtaisten haasteiden suuntaan ja lähdetty hieman konkreettisemmista seikoista liikkeelle. Tässä kolmen pääkohdan ajankohtaislinjaus Tulkaa kaikki ryhmässä.

Ajankohtaisia asioita kirkossa, joka on
Avoin Jumalalle ajassa ja paikassa

  • ydinsanomana armo ja toivo: meillä kaikilla on toivo, kun toimimme heikkojen jäsenten kanssa ja puolesta.
  • lähimmäisenrakkaus on kirkon olemuksen keskeinen tuntomerkki sanan ja sakramenttien rinnalla.
  • käymme rakentavaa keskustelua, miten kirkon tulisi toimia avioliittokysymyksessä. 

Oikeudenmukainen

  • kristittyjen yhteisössä erityinen vastuu kohdistuu köyhiin ja eri tavoin uhan alla oleviin. Kyse ei ole yhdestä työalasta, vaan näkökulmasta koko kirkon uskoon ja toimintaan.
  • turvapaikanhakijoita on kohdeltava ihmisarvoisesti: kirkon tulee tarjota aktiivista ja monikulttuurista vieraanvaraisuutta Suomeen saapuville ja apua tarvitseville.

 Hallinto ja päätöksenteko on avointa

  • hallinnon ja talouden rakenteita on kevennettävä. Varsinainen toiminta tapahtuu lähellä ihmisiä seurakunnissa.
  • kirkko on jäsenten yhteisö. Seurakuntalaisten valtaa on lisättävä muun muassa vaaleja yksinkertaistamalla ja äänestämistä helpottamalla.
  • hyvien, avoimien ja läpinäkyvien kokouskäytäntöjen vahvistamista kirkollisessa päätöksenteossa.
  • tavoitteena kirkon rakentaminen ja rakastaminen.

 

Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen pappisehdokkaana Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Written by latvus

20.1.2016 at 10.00

Toivo, velka ja armo

leave a comment »

Kari_alp_saarnaLähtösaarna Alppilan kirkossa 17.1.2016

Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi. Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”  (2.Kun. 4: 1–7)

 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.(Room. 12: 6–16)

Evankeliumi Joh. 2: 1–11 (saarnan lopussa)

 

Rakkaat Alppilan kirkon kuulijat,
Vuosi tässä kirkossa on vilistänyt käsittämän nopeana, tiiviinä ja innostavana. Kun tällä erää pääsen viimeistä kertaa kiipeämään Alppilassa saarnastuoliin, niin päivän evankeliumi kertoo käsittämättömästä Jeesuksen tekemästä viini-ihmeestä, jossa Jeesus pelastaa ystävänsä hädästä ja häpeästä tarjoamalla hääjuhlissa loputtoman määrän upeaa viiniä.

Tästä kutsusta huolimatta katseeni kääntyy aiemmin kuultuun Vanhan testamentin tekstiin ja kertomukseen yksinhuoltajanaisesta, joka on jäänyt velkojan kynsiin.

 

Kertomus Juhanista ja Riitasta

Raamatun kertomus nostaa esiin erään suomalaisen kertomuksen, tarinan Juhanista ja Riitasta. Pienyrittäjäpariskunta oli saanut toimeentulonsa jo muutaman vuoden perheyrityksenä toimivasta kahvilasta, joka väliin menestyi paremmin, joskus taas tuotti vain niukasti.
Kahvilan takahuoneen pienessä keittiössä leivottiin monet tarjottavat ja vakituisten kävijöiden joukossa puhuttiin monet elämän asiat parempaan muotoon.

Elämän myrsky alkoi siitä, kun Juhani sairastui ja menetti lopulta työkykynsä. Riittaa painoi alkuun hurja työmäärä, mutta se kävi voimille. Ja kun työtahtia hellitti ja omien leipomusten sijaan tarjosi valmiita eineksiä kahvilassa, niin kävijämäärä alkoi pienentyä.

Lopulta kahvila tuotti hädin tuskin sen, mitä tarvittiin elämisen. Kahvilan perustamisessa otettua lainaa ei enää lyhennetty, edes kaikkia korkomenoja ei saanut maksettua. Samaan aikaan Juhanin sairaus ja hoidot veivät yhä enemmän rahaa. Pelko siitä, että kaikki elämässä luhistuu, oli yhä suurempi.

Silloin Riitta päätti rukoilla Jumalalta apua. Hän rukoili pitkään ja marssi sen jälkeen kioskiin täyttämään lottokupongin. Kuponki täyttyi ja rukous jatkui.

Viimein tuli lottoarvonta ja mikä olikaan lopputulos?

 

Leskivaimo

Raamatun kertomus leskeksi jääneestä naisesta on lähtökohdiltaan karu. Perheessä isä on kuollut ja muu perhe on joutunut ahdinkoon. Itämainen maailma oli voimakkaan patriarkaalinen, miesten maailma. Valtaosa sai toimeentulonsa maanviljelyksestä, johon koko perhe osallistui. Maanviljelys merkitsi sitä, että yleensä kymmeneen vuoteen osui kaksi, joskus kolmekin niukan sadon vuotta ja silloin elettiin nälkärajalla. Välillä oli pakko ostaa velaksi öljyä, viljaa ja oliiveja.

Jos velallisen maksukyky loppui, niin silloin perheen omaisuus otettiin velan kuittauksena. Tuottavasta peltokaistaleesta ei aina luovuttu ensimmäisenä vaan velka saatettiin kuitata myymällä perheenjäseniä orjiksi. Ensin tyttäret, sitten pojat, vaimo ja lopuksi mies.

Sen vuoksi yksinhuoltajan tuskainen kertomus ei ollut ainutlaatuinen muinaisessa Israelissa, jossa ihminen oli hätätilassa kauppatavaraa.

 

Velka vs. toivo&armo

Kertomukset muinaisesta Israelista, 1990-luvun lama-Suomesta tai eri puolilta maailmaa nykyisin kertovat velan voimasta ja vallasta. Raha synnyttää edelleen ihmisten välisissä suhteissa painostusvälineen, jossa ihmisarvo uhkaa kadota ja velka voi kuristaa elämää hengiltä.
Mitä siis sanomme näiden kertomusten keskellä? Kolme keskeistä asiaa.

Ensimmäinen asia: toivo on!
Me emme ole tänään jakamassa epätoivon kertomusta vaan toivon ja valon kertomusta. Me emme jää piehtaroimaan ja jakamaan pelkästään pimeään kuiluun putoamista.

Kertomus velkaantuneesta leskestä kerrotaan siksi, että se muistuttaa toivon olemassaolosta. Jumalan läsnäolon keskeinen piirre on toivon näkyminen, toivon tuoma valo ja uuden mahdollisuuden aukeaminen umpikujassa.

Koska Jumala on totta, niin toivo on totta. Valo on pimeyttä suurempi.

 

Toinen asia: Jumala ei ole taikuri

Nykyinen paavi Franciscus tunnetaan osuvista lohkaisuistaan. Kun hän puhui maailman ja elämän kehittymisestä, evoluutiosta, niin hän vahvasti liputti sen tutkimuslinjan puolesta, missä nähdään maailman kehittyminen evoluution myötä. Silloin hän totesi, että Jumala ei toimiessaan ole ”taikuri, joka heiluttaa taikasauvaa”. Hyvin sanottu ja siitä voi oppia myös kun puhutaan velasta.

Vaikka Vanhan testamentin kertomus leskestä ehkä viittaakin taianomaiseen ratkaisuun, niin meidän ei tule tänään ajatella, että Jumala on taikuri, joka joissakin kohdissa taikoo rukoilijoille tai rakastamilleen ihmisille taivaasta lottopotteja. Jos näin olisi, niin voisimme ratkaista maailman velkaongelmat helposti.

Sen sijaan Jumalalla on yhteisö, joka toimii ja rukoilee: Anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme.
Jumalan kansan tehtävä on muistuttaa jakamisesta ja siitä, että me seuraamme Paavalin ohjetta: Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Paavali ei asetu itse sisä- tai ulkopuolelle puhumalla meistä vähäosaisista tai niistä vähäosaisista, koska kysymys on saman yhteisön ihmisistä. Yhteisö johon me kaikki kuulumme.

Ihmisinä kuljemme toinen toisemme rinnalla ja Jumalan yhteisöinä me kysymme: kuka meistä on tällä kerralla nääntymässä kohtuuttoman taakan alle ja tarvitsee apua?

 

Kolmas kohta: kohtaamisen armo

Joskus on sanottu varoitellen, että jos kohdistamme katseemme liikaa kohti sosiaalisia kysymyksiä, niin saatamme unohtaa evankeliumin, Jumalan parantavan ja ilmaisen rakkauden. Nostaako siis velasta ja köyhyydestä puhuminen esiin teot ja vaatimuksen ja tuleeko siitä meillä lain saarnaa?

Tämä vaara on olemassa, jos teemme toinen toisemme vierellä kulkemisesta itsellemme lain. Tätä myrkkyä vastaan on nostettava esiin ajatus vierellä kulkemisen armosta. Me emme rakasta ja välitä toinen toisestamme sen vuoksi, että ansaitsisimme sillä hyvää, että saavuttaisimme sillä Jumalan suosion tai pelastuksen.

Se merkitsee, kun kuljemme toistemme vierellä, kun annamme anteeksi velkoja, kun avaamme pimeitä kaivoja lähellämme, niin avaamme samalla rakkauden ja armon ikkunoita. Kun katsomme toisiamme silmiin, elämme ihmisiksi toistemme kanssa, niin me olemme samalla Jumalan armokylvyssä. Toisen ihmisen pyhyyden ja arvon ottaminen todesta, toisen ihmisen silmiin katsominen ja todesta ottaminen on yksinkertainen, tosi ja arkinen armon väline.

Vielä viimeinen kuva toisen vierellä olemisesta. Usein puhutaan siitä, että toisen vierellä kävellään tai toisen vierellä istutaan. Silloin kun asetumme toisen vierelle ja avaamme toivon ikkunoita, me itse asiassa kellumme. Kellumme samalla tavoin kuin kellutaan Kuolleen meren yltiösuolaisessa vedessä, johon ihminen vain ei voi upota. Älä siis tee suoritusta ja painetta siitä, että asetut toisen rinnalle.

Meitä kannattaa Jumalan armo ja toivo.

Tekstit
Ensimmäinen lukukappale 2.Kun. 4: 1–7
Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi. Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”

Toinen lukukappale Room. 12: 6–16
Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Evankeliumi Joh. 2: 1–11
Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

 

Written by latvus

17.1.2016 at 21.18

Kategoria(t): Saarnat

Piispa, moskeijat ja suurmoskeija

leave a comment »

Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Helsinkiin on puuhattu jonkin aikaa suurmoskeijaa. Hanke on saanut paljon julkisuutta ja vaikka rahoitus on vielä aivan alkutekijöissään, on rakennukselle jo kaavailtu paikkaa keskustaan perinteisten hiilikasojen kulmille. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on muutamia pienehköjä muslimien sakraalitiloja.

Helsingin piispa Irja Askola tuki haastattelussaan (HS 16.1.2015) muslimien tarvetta saada asianmukaisia tiloja uskonharjoittamiseen. Samalla hän torppasi ajatuksen kirkkojen käyttämisestä tähän tarkoitukseen. Tässä vaiheessa piispa vältti kommentoimasta suurmoskeijahanketta, koska hanke on vielä niin alkuvaiheessa.

Millaisia islamin pyhiä tiloja tarvitaan Helsinkiin lisää ?

Piispa Askola totesi mielestäni erinomaisen osuvasti, että kristinuskon näkökulmasta tulee kysymyksiä lähestyä lähimmäisenrakkauden näkökulmasta: miten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista? miten tarjota mahdollisuus oman uskon harjoittamiseen?

Siitä huolimatta, että missään muslimimaassa ei taideta suhtautua erityisen myönteisesti kristittyjen uskonharjoittamiseen, on meidän syytä toimia näin. Sen sijaan, että rakentaisimme viholliskuvia erilaista uskoa tunnustavista, on jokainen kristitty kutsuttu rakastamaan tulijoita ja tukemaan oman identiteetin rakentumista vieraissa oloissa.

 

Kysymykset

Entä ajatus suurmoskeijasta? Ajattelen, että samoin kuin kristityt kaipaavat paikkaa hiljentyä ja rukoilla, niin saman haluan suoda muslimeille. Tästä huolimatta ajatus suurmoskeijasta on mielestäni kysymyksiä herättävä hanke kahdesta syystä.

Ensinnäkin on vaikea ajatella, että yksi suurmoskeija voisi olla yhtä aikaa kaikkien eri maista tulevien muslimiryhmien koti. Voisiko vastaavasti jonnekin rakentaa suurkirkon, joka palvelisi yhtä aikaa ortodokseja, katolisia ja protestantteja? Jos Venäjän ortodoksit vetäisivät liturgiaa, niin USA:n baptistit voisivat vierastaa menoja. Tai jos Ruotsin luterilaiset hoitaisivat kirkon virkaa, niin Italian katolisilla voisi olla nieleskelemistä. Tuskin vastaavat kysymykset ovat muslimien parissa paljon helpompia.

Toinen kysymysrypäs liittyy hankkeen rahoitukseen ja mittaluokkaan. Kun Ruotsissa Göteborgiin (7 miljoonaa euroa) ja Gävleen (0,5 miljoonaa euroa) rakennettiin tai korjattiin moskeijat, niin mittaluokka oli maltillinen Miksi Helsinkiin tulisi rakentaa yli 100 miljoonan rahoituksen tarvitseva suurmoskeija ja kulttuurikeskus?
”Hinta-arvio, 110–140 miljoonaa euroa, lähentelee Musiikkitalon 165 miljoonan euron hintaa.” (HS 10.1.2015)
Olisiko asianmukaisempaa etsiä pienempiä ja eri muslimiyhteisöjä palvelevia pienempiä tiloja?

Sinällään lienee varsin normaalia, että jonkin verran rahoitusta tulee myös ulkomailta. Tämän tulee olla kuitenkin erittäin läpinäkyvää ja avointa. Ehkä esimerkkinä voi pitää Suomen Luterilaisen kirkon saamaa tukea Amerikasta toisen maailmansodan jälkeen. Ulkomainen rahoitus loi hyvää yhteisöön. Miten sama voisi toteutua nyt?

Nämä kysymykset ovat aitoja myös siinä mielessä, että tällä hetkellä mielessäni vallitsevista epäilyksistä huolimatta voi suurmoskeijahanke olla lopulta ihan mielekäs hanke. Aika näyttää millaisia vastauksia kysymykset saavat.

 

Realismi ja rakkaus

Ei tule olla sinisilmäinen sen suhteen, että uskontojen sisällä kaikki ryhmät aina rakentavat rauhaa ja hyvinvointia. Hyvää tahtoessaan on esimerkiksi muinaisen Israelin parissa esiintynyt sotaideologiaa Jahven nimissä ja 1600-luvulla suomalaiset taistelivat protestanttien riveissä katolisen lipun alla liikkuneita vastaan vuosikymmeniä. Siis vain kaksi esimerkkiä mainitakseni. Joskus uskontoa viedään politiikan ehdoilla kovin helposti.

Jos maahanmuuttajien sosiaaliset olosuhteet ovat vaikeat, niin uskonto voi toimia myös kärjistymistä suuntaavana tekijänä. Ongelmat nousevat kuitenkin erityisesti työttömyydestä, ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja muista sosiaalisista ongelmista. Näiden kysymysten edessä ei minkään tahon sinisilmäisyys auta vaan on tehtävä töitä yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyvinvoinnin eteen.

 

PS1 Kotouttamista eli kokonaisvaltaista yhteiskuntaan liittymistä tarvitaan niin maahanmuuttajille kuin myös maassa eläville työttömille. Turvapaikan hakijoita on noin 30 000, työttömiä yli 300 000. Rakkauden ja realismin tekoja tarvitaan kaikkien niiden kohdalla, jotka elävät vaarassa tulla yhteisöjen uloslyömiksi.

Kari_Latvus2

Blogisti: Kari Latvus

PS2 Samalla kun tuetaan muslimien omaa uskonnonharjoitusta, on seurakunnissa syytä ilolla ja lämmöllä ottaa vastaan jokainen kristinuskosta kiinnostunut maahanmuuttaja. Tulijoita ei tule käännyttää kristinuskoon, mutta ei myöskään käännyttää pois kirkon ovelta silloin siihen kolkutetaan.

Written by latvus

16.1.2016 at 21.06

Kategoria(t): piispa, väkivalta

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.