Turun piispanvaali näyttää kirkon tien tulevaan

Suomen Turku on taas kerran päässyt kansalaisten kirkossa kaapin päälle. Arkkihiippakunnan piispanvaalista on muodostunut selkeä linjavaali, jossa näytetään kirkon linjaa tavalla, jossa esiin nousevat monet keskeiset kirkon jakolinjat. Vastakkain ovat toisella kierroksella hiippakuntadekaani Mari Leppänen ja kirkkoherra Jouni Lehikoinen. Kumpikin on ansioitunut ja osaava toimija kirkossa. 

Lehikoinen on pitkän linjan kirkkoherrana avannut lukuisia uusia toiminnallisia ideoita, joita kelpaisi kierrättää laajemminkin. Leppänen on puolestaan lyhyessä ajassa noussut kirkon selkeäsanaisten uudistajien joukkoon ja hiippakunnan tärkeäksi vaikuttajaksi.

Kumpi siis valitaan piispaksi torstaina 3.12.2020? Tänään tiistai-iltana on jo suurin osa äänistä annettu, joten ulkopuolisena havainnoijana voi rauhassa nostaa esiin muutaman pointin vaalista ja sen merkityksestä.

Keskustelut

Toisen kierroksen keskeisinä vaalikeskusteluina nostan esiin Ylen tekemän vaalipaneelinSamuli Suonpään mainion nettihaastattelun ja Ylen Horisontti-ohjelman. Kyllä näiden mainioiden keskustelujen jälkeen on selvää, että Turun vaalissa on muutamassa kohdassa selkeästi linjavaali.

Sukupolvi&sukupuoli

Lehikoisen määritelmän, että ”vastakkain on seniori ja juniori”, voi hyväntahtoisesti pyrkiä selittämään lipsahduksena. Rivien välistä pilkisti kuitenkin monen mielestä setämäinen asenne, joka yritti paketoida naispuolisen kilpakumppanin heti keskustelun aluksi. 

Leppäsen maailmassa on tilaa ja ymmärrystä hiljaisuuden ystäville, sanattomalle kristillisyydelle ja myös kristilliselle joogalle. Näissä löytyy liittymäkohtia laajasti myös kirkon irrallisille jäsenille. Joogan kohdalla Lehikoinen ei kuitenkaan nähnyt mitään hyvää vaan jooga sai aivan yksiselitteisen hylyn. Jooga ei mahdu Lehikoisen kirkkoon. Historian hämärästä nousee mieleen keskustelu siitä, voiko rock-musiikki olla kristillistä. 

Nämä kaksi yksittäistä poimintaa ovat esimerkki sukupolven ja sukupuolen erosta, joka jakaa vaalin finalistit kahteen selkeästi erilaiseen leiriin.

Avioliitto jakaa

Kirkkoa repivään kiistaan samaa sukupuolta olevien vihkimisestä avioliittoon ovat paneelit toistaneet tiukan erilaiset linjat. Lehikoinen ei halua kirkon perinteisen avioliittokäytännön mitenkään muuttuvan: avioliittoon vihitään vain heteroparit. Lehikoisella ei ole ollut vastausta, miten kirkon iso ongelma ratkaistaan, vaan hän tyytyy katsomaan historiaa taaksepäin. On kuitenkin pään tunkemista mietintöön, kun sanotaan, että asiasta päättää kirkolliskokous. Eipä taida kuitenkaan tehdä sitä nyt valittavan piispan virkauran aikana.

Leppäsen omana kantana on se, että kaikki parit vihitään ja kirkossa etsitään yhteinen ratkaisu, joka antaisi sekä papeille luvan vihkiä koko maassa ja tarjoaisi kaikille seurakuntalaisille yhtäläisesti lain mukaiset kirkolliset toimitukset. 

Linjat: Lehikoinen linjaa itsensä konservatiivisen teologian edustajaksi, joka haluaa tehostaa seurakunnan työtä monilla ideoilla. Nuoruuden opit Kansanlähetyksessä on viritetty turkulaiseen moodiin vahvan persoonallisella tyylillä. Lehikoinen on seurakuntatyön idealinko.

Leppänen on noussut kirkon hengellisen perinteen uudeksi sanoittajaksi, uuden hengellisyyden etsijäksi. Irtautuminen vanhoillislestadiolaisuudesta on kasvanut ulosheitettyjen ja eri tavoin ulkopuolelle jääneiden ymmärtäjäksi. Leppänen on selkeäsanainen ja erinomaisesti piispan tehtäviä tunteva osaaja. Leppäsen suurena vahvuutena on sekä ikä että sukupuoli: piispojen joukosta puuttuu naisia ja niitä, joilla on kyky nähdä kirkosta irtautuvat nuoremmat jäsenet.

Omalla tavallaan kumpikin haluaa uudistaa kirkkoa, mutta välineet ovat erilaiset. Lehikoinen luottaa perinteiseen teologiseen linjaan ja Leppänen on valmis etsimään uskolle tuoretta sanoitusta, joka ottaa huomioon irrallisten ja ulkopuolisten elämän todellisuuden

Kannatus

Kannattajalistojen mukaan Mari Leppänen näyttää selkeältä ennakkosuosikilta, joka voittaisi vaalin selkeällä erolla, prosentit noin 60%-40%. On kuitenkin luultavaa, että vaalista tulee tiukempi ja äänet saattavat jakautua 45-55%. 

Vaalin tuloksen ja arkkihiippakunnan linjan näemme 3.12.2020.

Sponsored Post Learn from the experts: Create a successful blog with our brand new courseThe WordPress.com Blog

WordPress.com is excited to announce our newest offering: a course just for beginning bloggers where you’ll learn everything you need to know about blogging from the most trusted experts in the industry. We have helped millions of blogs get up and running, we know what works, and we want you to to know everything we know. This course provides all the fundamental skills and inspiration you need to get your blog started, an interactive community forum, and content updated annually.

Trumpin dilemma ja sen ratkaisu

Yhdysvaltojen presidentinvaalit toivat lopulta aika selkeän tuloksen, Biden keräsi yli 77 miljoonaa ääntä – siis viisi miljoonaa ääntä enemmän kuin Trump. Bidenin tulos on historiallisen komea.
 Trumpille oli kova paikka jo neljä vuotta sitten, kun hän voitosta huolimatta sai kolme miljoonaa ääntä vähemmän kuin Clinton. Eräässä mielessä Clinton oli voittaja, mikä saattoi pahastikin kalvaa miestä. Ehkä juuri sen tähden Trump jaksoi toistella usean vuoden ajan laittomista äänestäjistä.

Loputtoman itsekeskeisen Trumpin dilemma on nyt se, että tilannetta on mahdotonta hyväksyä. Hän on hävinnyt, hän ei saanut toista kautta ja mokannut mielestään. 

Dilemman ratkaisut ovat varmaankin Trumpin mielestä huonoja ja vieläkin mahdottomampia.

1. Trump myöntää kaiken ja sanoo hävinneensä

Tämä on viimeinen asia, jonka Trump haluaa myöntää, vaikka se olisi kivuton, nopea ja uuden nousun mahdollistava. Hävinnyt voisi hetken haavoja nuoltuaan ryhtyä nostamaan uraansa uuteen nousuun.

Tämä ei Trumpille taida olla mahdollista.

2. Väittää vaalit vääriksi

Tällä väitteellä pärjää muutaman päivän, mutta USA:n juridinen systeemi on niin vankka, että tästä ratkaisusta vedetään ilmat pois muutamassa päivässä, kun ei ole mitään näyttöä vaalivilpistä. Tämä kortti on pelattu loppuun viikossa.

3. Ryhtyä avoimeen kapinaan

Trump voi kutsua kannattajansa tuekseen ja ryhtyä pelastamaan vaaleissa kadonnutta valtaa. Mielenosoituksia? Aseellinen tuki? Tämä olisi kuitenkin käytännössä vallankaappaus, jota armeija ei salli. Edessä olisi kaamea konflikti, joka voisi tuoda vakavan lopputuloksen.

4. Passiivinen vastarinta, todellisuuden kieltäminen loppuun asti ja ratkaisu

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää se, että Trump uikuttaa viimeiseen asti vaalien varastamisesta, mutta näyttö puuttuu. Osa republikaanisen puolueen ihmisistä ei tiedä mitä tehdä, sillä Trumpin myötä menee uskottavuus, Trumpin hylätessä puolestaan saattaa mennä poliittinen ura. Tämä repii puoluetta pahasti.

Viime metreillä Trump pitää uhoavan puheen, vannoo kostoa, sanoo kansan kyllä tietävän ja lupaa palata, I’ll be back. Sen jälkeen hän laskee itse lipun salosta ja astuu helikopteriin, joka lentää suoraan Floridaan. Siellä hurraavat joukot ottavat vastaan osavaltion uuden kuninkaan. Floridan nimi muutetaan Trumplandiaksi.

Ja show jatkuu.

Leppänen ja Lehikoinen piispanvaalin kärjessä

Arkkihiippakunnan piispanvaali suoritettiin 5.11.2020. Ääniä annettiin seuraavasti alustavan tiedon mukaan seuraavasti: Heikki Arikka 168 (16,73%), Huhtala Kaisa 152 (15,14%), Lehikoinen Jouni 327 (32,57%), Leppänen Mari 357 (35,56%). Yhteensä ääniä annettiin 1004, äänioikeutettuja oli 1192.
Aika moni siis jätti äänensä käyttämättä.

Toiselle vaalikierrokselle menevät siten hiippakuntadekaani Mari Leppänen ja kirkkoherra Jouni Lehikoinen. 

Kommentit tulokseen

Ennuste ja tulos

Aiemmin tässä blogissa oli laskettu julkisuudessa esiintyvien kannatusilmoitusten perusteella, että Leppänen ja Lehikoinen menisi toiselle kierrokselle. Tässä suhteessa vaalin tulos on odotusten mukainen.

Moneen aiempaan piispanvaaliin nähden erikoista oli se, että yhden ehdokkaan eli Kaisa Huhtalan kannattajalistaa ei julkistettu kuin osittain Kotimaan kannattajakirjoituksen yhteydessä. Etukäteen kannattajia oli julkistettu seuraavasti:

Leppänen 140 (40,8%)
Lehikoinen 101 (29,4%)
Arikka 73 (21,3%)
Huhtala 29 (8,5%).

Leppäsen, Lehikoisen ja Arikan keskinäiset suhteet olivat ennusteen suuntaisia. Jos Huhtalan kannattajia olisi julkistettu enemmän, esimerkiksi 50-60 äänestäjää, niin prosenttiosuudet olisivat kohtuullisen lähellä nyt vaalissa annettujen äänten määrää. 

120 koditonta ääntä

Mitä tapahtuu toisella vaalikierroksella? Leppäsen ja Lehikoisen kannattajat pysyvät kannassaan, mutta entä Huhtalan ja Arikan kannattajat.

1. Ne Huhtalan kannattajat, joille on piirun verran konservatiivisempi orientaatio avioliittokysymyksessä on tärkeä, pohtivat varmaankin Lehikoisen valintaa. Ja ne Huhtalaa äänestäneet, jotka toivovat naista piispaksi antavat luultavasti äänestä Leppäselle. Koska Huhtalan kannattajien joukko on suurelta osalta piilossa, niin on vaikea ennustaa, miten äänet siirtyvät.

2. Entä Arikkaa äänestäneet? Joukossa on henkilöitä, joilla on kytkentöjä kokoomukseen ja silloin edessä on kahden keskustalaisväritteisen henkilön välillä tehtävä valinta. Jos avioliittokysymys nousee vaikuttajaksi, niin Arikan kannattajista voi enemmän kulkea virta Leppäsen suuntaan.

3. Joku ei äänestä toisella kierrokselle.

Moni äänestäjä kuuntelee vielä tarkkaan tulevat vaalikeskustelut ja pohtii kantaansa. 

Ennuste lopputuloksesta

Ensimmäisen julkisen ennusteen vaalin lopputuloksesta tarjosi Matti Hernesahon eilinen twiitti:

”@hernesaho
Ennustukseni Turun piispanvaalista:
-Leppänen voittaa ekan kiekan.
-Lehikoinen menee toiselle kierrokselle.
-Leppäsestä povataan huomenillalla piispaa. 
-Lehikoisen toisen kierroksen tulos on parempi kuin mitä monet odottavat.
-Toisen kierroksen voittaja saa alle 53% äänistä.

Hernesahon ennusteessa moni kohta osunee kohdalleen, mutta veikkaukseni on, että vaalin lopputulos toteutuu jonkin verran selkeämmin luvuin. Arkkihiippakunnan perinteenä on ollut monet kerrat, erityisesti arkkipiispan vaaleissa, että vaalien ratkaisut ovat olleet täpäriä. Toisaalta aikanaan hiippakuntadekaanit Kantola ja Kalliala valittiin piispaksi selkein numeroin.

Leppänen on vaalin ennakkosuosikki, mutta on kiinnostavaa nähdä tuoko toisen kierroksen keskustelut ja kannattajien ulostulot esiin uusia näkökulmia ehdokkaiden välille.

Piispanvaali lähestyy: selkeä ja tarkistettu ennuste

Arkkihiippakunnan piispanvaalin lähestyy, paneelit on kuultu ja ennakkoon äänestäminen tapahtuu juuri nyt. Edellisen postaukseni ajankohta oli ensimmäisen paneelin jälkeen ja silloin oli odotettavissa, että kokonaiskuvasta piirtyisi jo selkeä kuva vaaliasetelmasta.

Miten kokonaiskuva on muuttunut parissa viikossa?

Asetelmat ja keskustelut

Kauempaa katsottuna on vaalin keskusteluilmapiiri hyvä ja maltillinen, kuten länsirannikolla on tapana. Juuri mistään asiasta ei nyt synny kiistaa, juuri kukaan ei haasta toista sisällöistä eikä edes avioliittokysymys synnytä voimakkaita intohimoja.

Ehdokkaiden välillä vallitsee ainakin julkisessa tilassa positiivinen ja kunnioittava asenne. Kannattajien nimilistan ja paneelin keskustelujen perusteella asetelma on näyttänyt seuraavalta.

Ehdokkaiden vanhimpana Jouni Lehikoinen nostaa esiin vahvan esimerkin energisestä ja innovatiivisesta seurakunnan johtamisesta. Lehikoinen on nimilistan perusteella konservatiivien ykkösehdokas. Kaisa Huhtala on tunnettu erilaisten messuyhteisöjen sallijana, saanut papiston tunnustusta aiemmin sekä kirkolliskokous- ja pappisasessorin vaaleissa. Huhtalan kannatusjoukko on mysteeri, mutta hän vetoaa toisaalta niihin, jotka haluavat naispuolisen piispan ja samalla suhtautuvat ymmärtäväisesti konservatiivisten messuyhteisöjen tukemiseen. Heikki Arikka on ollut osin hetken pois arkkihiippakunnan arjesta toimiessaan Malmin kirkkoherrana. Rohkeat avaukset Malmilla ovat Arikan tuntomerkki siinä kuin vahva poliittinen tuki kokoomusmyönteisiltä kannattajilta. Kolmen kirkkoherran lisäksi mukana on hiippakuntadekaani Mari Leppänen, jonka tavaramerkkinä keskusteluissa on ollut kirkon hallinnon ja toiminnan muutoksen tarpeen korostaminen taloutta unohtamatta. Joukon nuorimpana hän kantaa nuoremman sukupolven maltillista muutoslippua.

Kannatuskehitys

Sain asioihin perehtyneeltä vaalianalyytikolta oheisen taulukon, jossa on nettisivuilla tukijoiksi ilmoittautuneiden ja Kotimaa-lehden kirjoitusten pohjalta hahmotettu kannatusmäärät ja myös rovastikuntien painopisteet.

Laskelmassa on Huhtalan kannattajia 29, koska muusta ei ole tietoa. On mahdollista, että erityisesti Porin suunnalla ja Ala-Satakunnassa on enemmän tukijoita, mutta osa heistä pohtinee vaalia monelta kannalta: meneekö konservatiivien äänet Lehikoiselle? kokoaako Leppänen naispuolista piispaa toivovat? Tällöin Huhtala jää näiden kahden päävirran väliin.
Arikan tukilistassa ei tapahtunut paljonkaan muutoksia, mutta kovin paljon ei ole kasvanut myöskään Lehikoisen kannattajajoukko sitten viime blogipostauksen jälkeen. Selkeän hyppäyksen kannatusmäärän kasvussa on tehnyt Leppänen.

Julkiset äänestävät tukijat:
Leppänen 140 (40,8%)
Lehikoinen 101 (29,4%)
Arikka 73 (21,3%)
Huhtala 29 (8,5%)

Julkisia kannattajia tuskin kovin runsaasti tätä enempää tuleekaan, sillä osa äänestäjistä ei halua kertoa kenelle ääni menee. Ratkaisunsa on kertonut jo liki kolmannes, joten suunta on selvä, vaikka Huhtalan kannatukseen liittyy iso kysymysmerkki.

Pointit
1. Vaali ei taida ratketa vielä ensimmäisellä kierroksella, vaikka Leppäsen asema on vahvistunut merkittävästi.
2. Konservatiivisesti orientoituvien äänestäjien lipuminen Lehikoisen taakse vienee hänet toiselle kierrokselle.
3. Ja se miten asiat oikeasti ovat selviä vasta kun äänet annetaan ja lasketaan.

Arkkihiippakunnan piispanvaali: vaalitulosta voi jo uumoilla

Arkkihiippakunnassa on meneillään piispanvaali. Ehdokkaiden vaalisivut on avattu ja ensimmäinen vaalipaneeli on pidetty (tässä linkki paneeliin). Millaiselta asetelmat näyttävät matkan päästä ja ruudun takaa?

Ihan ensiksi on todettava ensimmäisen vaalipaneelin ja esittelyjen jälkeen, että Turkuun valitaan osaava piispa. Kaikki neljä ehdokasta kykenevät tuomaan oman vahvan panoksensa hiippakuntaan, kuka sitten tuleekin valituiksi.

Turun arkkihiippakunnan piispanvaalin ensimmäinen vaalipäivä on 5.11. ja ehdokkaita on neljä:

Jouni Lehikoinen, Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra, rovasti, TM, synt. 1961
Heikki Arikka, Malmin seurakunnan kirkkoherra, TM, synt. 13.12.1971
Kaisa Huhtala, Porin Teljän seurakunnan kirkkoherra, TL, synt. 20.6.1963
Mari Leppänen, Turun arkkihiippakunnan hiippakuntadekaani, FM, TM, s. 26.9.1978

Turun arkkihiippakunnan piispan vaalissa äänioikeutettuja on kaikkiaan 1192, joista puolet pappeja ja puolet maallikkoja.

Ensimmäinen paneelikeskustelu ei tuonut esiin ratkaisevia eroja ehdokkaiden välillä. Kaikki osaavat tuoda asiansa hyvin esiin ja yhdistäviä asioita on runsaasti. Yhteinen ja polttavakin kysymys on se, miten piispa voi tukea paikallisten seurakuntien toimintaa niukentuvien talousresurssien aikana ja viedä kirkon kohti ydinkysymyksiä. Erityisesti monet pienet seurakunnat ovat suurten kysymysten edessä.

Avioliittokysymys ei näytä nousevan jyrkäksi vedenjakajaksi ainakaan vaalin alussa. Arikka ja Huhtala peesaavat arkkipiispa Luoman linjalla (pidättyvä samaan sukupuolta olevien parien vihkimiseen, mutta on valmis virkauran aikana seuraamaan kirkon päätöksentekoa, jos ratkaisu syntyy) ja vetäytyvät ottamasta kantaa asiaan. Tiukimmin perinteistä avioliittonäkemystä liputtaa Lehikoinen ja Leppänen puolestaan on varovaisen valmis uudistuksille piispojen moniäänisen keskustelun suunnassa.

Kolme yleisempää huomiota

Menneiden vuosikymmenien aikana piispat tulivat yliopistosta ja yleisemmin akateemisesta maailmasta. Tuolta suunnalta tulee yhä harvemmin kirkon johtoon osaavia kandidaatteja. Nyt ehdokkaista kolme on kirkkoherroja ja yksi seurakuntien työtä tukeva hiippakuntadekaani.

Vielä ei ole nostettu voimakkaasti esiin piispan sukupuolta, mutta siitä varmasti vielä keskustellaan. Yhtäältä joillekin on vieläkin paha pelko, että nainen on pappi tai piispa. Toisille on selvää, että naisille on erityisen suuri tilaus juuri nyt. Kirkossa yksi pääsky Espoossa ei vielä tee kesää.

Turussa on kahdesti valittu hiippakuntadekaani piispaksi (Kantola ja Kalliala). Mahtaako linja jatkua?

Kannattajat

Viime vuosien piispavaaleissa ehdokkaiden nettisivut ovat olleet erityisen tärkeitä informaation jakajia. Niillä voi esittäytyä ja niillä voivat kannattajat reilusti tukea ehdokasta. Useissa vaaleissa äänioikeutettujen kannattajien nimilista on ollut selkeä ennuste vaalituloksesta.

Nettisivujen perusteella voi tehdä seuraavan laskelman.
Heikki Arikka, 72 äänioikeutettua kannattajaa,
Jouni Lehikoinen, 99 äänioikeutettua kannattajaa,
Mari Leppänen, 126 äänioikeutettua kannattajaa ja
Kaisa Huhtalan kannatussivuilla ei kerrota tietoja kannattajien määrästä, mikä antaa viitteen pienehköstä kannattajien määrästä. Huhtalan tukijoukosta kerrottiin, että tukijalistaa ei ole haluttu laatia. Minimissään tukijoita on 30, joka vaaditaan ehdokkuuteen.
(tilanne 7.10.2020; jos laskelmissa on virheitä, niin toivon niistä palautteen. Kiitos!)

Noin kolmannes äänestäjistä on siis jo ilmaissut kantansa; harvemmin yli puolet äänestäjistä kertoo kantaansa. Nykytilanne antaa tulevasta vaalista jo kohtuullisen suuntaa antavan ennusteen, vaikka virhemarginaali on vielä kohtuullisen suuri.

Taustat

Ehdokkaissa ja kannattajien profiileissa tulee esiin joitakin muutoinkin tunnettuja seikkoja.

Jouni Lehikoisen taakse on kerääntynyt merkittävä joukko konservatiivisiksi tunnettuja äänestäjiä. Lehikoinen on ollut kuntavaalissa Keskustan ja Kristillisdemokraattien ehdokkaana. Heikki Arikka on megasuuren helsinkiläisen seurakunnan kirkkoherra, tunnettu Kokoomus-taustastaan ja kannattajissa on kokoomuslaisia äänestäjiä. Mari Leppäsen tukijoita on vaikeampi määritellä suoraan, sillä Leppäsen oma tausta on vanhoillislestadiolaisuudessa, josta Leppänen on kasvanut ulos, mutta kannattajien joukossa on myös kirkon uudistusmielisiksi koettuja ja Hiljaisuuden ystävien joukkoja. Leppänen on ollut Keskustan ehdokkaana ja kunnanvaltuutettuna. Porilainen Kaisa Huhtala on profiloitunut eri tavoin ajattelevien välisten yhteyksien edistäjänä, mutta tukijoista ei ole tietoa.

Miten käy vaalissa?

Erot eniten äänioikeutettuja kannattajia ilmoittavien ehdokkaiden välillä eivät ole järin suuri absoluuttisissa kannattajien määrissä, mutta prosenteissa erot ovat jo merkittäviä. Jos nyt esillä olevat määrät heijastavat vaalin ensimmäistä äänestystä, niin kukaan ei tule valituksi ensimmäisellä kierroksella. Vahvimmat kandidaatit tällä hetkellä toiselle kierrokselle ovat Mari Leppänen ja Jouni Lehikoinen. Seuraavat viikot näyttävät, miten vaalin lähestyminen vaikuttaa asetelmaan.

PS kuluttajasuojan mukainen tiedote: kirjoittaja ei ole kenenkään ehdokkaan tukija; kirjoitus ei ilmaise myöskään Kirkkohallituksen näkökulmia vaan on henkilökohtainen analyysi.

EDIT. 9.10. klo 19.20 lisätty Lehikoisen osalta tieto rovastin arvosta ja KD aktiviteetista. Leppäsen osalta lisätty osallistuminen Keskustan listoilla kuntapolitiikkaan.

Kirkolliskokouksen uusi suunta

Kirkolliskokousvaalit on käyty ja edustajat valittu. Reilut 24 tuntia vaalin jälkeen on tarjolla epäviralliset tulokset, jotka tarkentuvat vasta muutaman päivän sisällä. Jos tulos pysyy, niin se viittaa merkittävään käänteeseen kirkolliskokouksen kokoonpanossa.

Kirkolliskokous päättää ensi sijassa kirkollisesta lainsäädännöstä ja kirkon yhteisten varojen jaosta. Edellisen kirkolliskokouskauden aikana otsikoihin nousi keskustele avioliittolaista ja kirkon yhteisen työn, erityisesti Kirkkohallituksen,  uudistamisesta.

 

Muutoksia

Uusia edustajia on nopean laskutoimituksen perusteella 43, joten muutosta on ilmassa jo pelkästään tämän takia. Ilmassa on kuitenkin suurempikin muutos.

Vaalin alustavan pika-analyysin perusteella on mahdollista, että uusi kirkolliskokous voi löytää kompromissin pitkään kirkossa hiertäneeseen kysymykseen samaa sukupuolta olevien avioliitosta. Ratkaisun pohjana voi toimia esimerkiksi Helanderin malli tai jokin sen variaatio. Tämä teema nousi vaalin keskeiseksi seikaksi ainakin Espoon hiippakunnassa, mutta ilmeisesti muuallakin.

Uusi kirkolliskokous tuskin löytää kovin helpolla ¾ määräenemmistöä muuttaakseen kirkkolain ilmauksia. Se olisi kuitenkin toivottavaa. Joka tapauksessa ratkaisun aineksia voi löytyä siitä, että enemmistö kirkolliskokouksessa löytää yhteisen sävelen ja reitin kulkea asiassa eteenpäin.

On paljon mahdollista, että nyt valittu kirkolliskokous on viimeinen, joka ehtii tehdä ratkaisuja, sillä korkeimman hallinto-oikeuden päätös saattaa vahvasti linjata tulevaa, koska kirkon oma päätöksenteko on jäänyt juridisesti epäselväksi tai ainakin ilman  riittävän selkeää oikeudellista linjaa.

Kirkon julkinen kuva kaipaa muita otsikoita kuin jatkuvaa taistelua, joten toivotan valituille suurta viisautta matkaan. Kirkon mission painopisteen toivoisi siirtyvän kiistoista elämän, oikeudenmukaisuuden ja armon reiteille.

 

Valitut

Tässä evl.fi sivun mukainen tieto valituista

Helsingin hiippakunta

pappisedustajat:

Antturi Arto, Kaikkien kirkko 2020 – Rohkeasti yhdessä ehdokaslista
Heltelä Marja, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Hiilamo Kirsi, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Toiviainen Marjaana, Viinipuu ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Ali-Löytty Viivi, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Korolainen Katri, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Mithiku Hanna, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Wuori Viking, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Haverinen Soili, Sanasta elämään ehdokaslista
Jääskeläinen Jouko, Sanasta elämään ehdokaslista
Korhola Eija-Riitta, Elävä kirkko ehdokaslista
Perilä Juha, Elävä kirkko ehdokaslista

Lapuan hiippakunta

pappisedustajat:

Pohjola Kirsi, Avara Kirkko ehdokaslista
Orsila Markku, Avara Kirkko ehdokaslista
Salomäki Matti, Kansankirkko tänään ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Ylä-Autio Ilmari, Kirkko keskellä kylää ehdokaslista
Mäntymaa Mirjami, Kirkko keskellä kylää ehdokaslista
Kuntsi Tuulia, Avara kirkko ehdokaslista
Puhalainen Erkki, Seurakuntaväki ehdokaslista
Nissinen Eino, Kirkko lähellä sinua ehdokaslista
Ylinen Jouko, Kirkko lähellä sinua ehdokaslista
Hautala Marjatta, Kirkko lähellä sinua ehdokaslista

Mikkelin hiippakunta

pappisedustajat:

Juuma Eija, Avoin kirkko ehdokaslista
Lehtinen Mirva, Avoin kirkko ehdokaslista
Juntunen Sammeli, Kansankirkon rakentajat ehdokaslista
Pylkkänen Sirkka, Kansankirkon rakentajat ehdokaslista
maallikkoedustajat:
Kämäräinen Ville, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Kuisma Minni, Tulkaa kaikki ehdokaslista
Pöyhönen Ilkka, Yhdistynyt seurakuntaväki ehdokaslista
Vänskä Vuokko, Yhdistynyt seurakuntaväki ehdokaslista
Koskelo Aimo, Yhdistynyt seurakuntaväki ehdokaslista
Hahtola Eeva-Riitta, Yhteistyön kirkko ehdokaslista
Loikkanen Olli, Ihmisten kanssa elävä kirkko ehdokaslista
Kuikka Seija, Ihmisten kanssa elävä kirkko ehdokaslista

Tampereen hiippakunta

pappisedustajat:

Hukari Ari, Avara kirkko ehdokaslista
Silfverhuth Olli-Pekka, Avara kirkko ehdokaslista
Kemppainen Jari, Kirkon rakentajat ehdokaslista
Räsänen Niilo, Yhdessä hiippakuntamme parhaaksi ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Kaunisto Timo, Avara kirkko ehdokaslista
Löytty Olli, Avara kirkko ehdokaslista
Aakula Kari, Keskustalainen seurakuntaväki ehdokaslista
Ahonen Antti, Kokoomus ehdokaslista
Parkkila Seppo, Kokoomus ehdokaslista
Ansaharju Aulis, Tampereen hiippakunnan yhdistynyt seurakuntaväki ehdokaslista
Simojoki Pekka, Tampereen hiippakunnan yhdistynyt seurakuntaväki ehdokaslista
Kumlander Joni, Tampereen hiippakunnan kirkkodemarit ehdokaslista

Porvoon hiippakunta

pappisedustajat:

Mia Anderssén-Löf, Tillsammans ehdokaslista
Rolf Steffansson, Tillsammans ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Ulla-Maj Wideroos, En kyrka för alla ehdokaslista
Patrik Hagman, En kyrka för alla ehdokaslista
Göran Stenlund, För Kristi kyrka ehdokaslista
Tieto Ahvenanmaan maallikkoedustajasta saadaan 17.2.

Turun arkkihiippakunta

pappisedustajat:

Järvinen Pauliina, Yhdessä ehdokaslista
Rantala Tapani, Yhdessä ehdokaslista
Auvinen Ville, Sillanrakentajat ehdokaslista
Koskenniemi Erkki, Sillanrakentajat ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Palmunen Lauri, Keskustan ja sitoutumattomien valitsijayhdistys
Sulo Lasse, Keskustan ja sitoutumattomien valitsijayhdistys
Heikkilä Pekka, Keskustan ja sitoutumattomien valitsijayhdistys
Björkskog Tommy, Kokoomus ja sitoutumattomat ehdokaslista
Ruostesaari Marja-Leena, Kokoomus ja sitoutumattomat ehdokaslista
Hietanen Marika, Sillanrakentajat ehdokaslista
Rajala Pertti, Sosiaalidemokraatit ehdokaslista
Lintunen Anna, Muutoksen tuuli ehdokaslista

Espoon hiippakunta

pappisedustajat:

Mäkinen Mimosa,  Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena ehdokaslista
Zitting Heidi, Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena ehdokaslista
Linnoinen Päivi, Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Jalava Markku, Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena ehdokaslista
Raunu Päivi, Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena ehdokaslista
Rotko Iida, Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena ehdokaslista
Tähtinen Tapio, Toivoa on – uudistuminen mahdollisuutena ehdokaslista
Sorvari Heikki, Yhteinen kansankirkko ehdokaslista
Karppinen Hannele, Yhteinen kansankirkko ehdokaslista
Lumijärvi Johanna, Yhteinen kansankirkko ehdokaslista

Kuopion hiippakunta

pappisedustajat:

Mäkinen Aulikki, Yhteisen tulevaisuuden rakentajat ehdokaslista
Hurtig Ruut, Yhteisen tulevaisuuden rakentajat ehdokaslista
Kemppainen Aila, Yhteisen tulevaisuuden rakentajat ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Ketonen Matti, Yhteisellä matkalla ehdokaslista
Niiranen Pekka,  Yhteisellä matkalla ehdokaslista
Välimäki Tarja, Yhteisen tulevaisuuden rakentajat ehdokaslista
Vehkaoja Tarja,  Yhteisen tulevaisuuden rakentajat ehdokaslista
Kaskiniemi Mikko,  Pohjois-Karjala ehdokaslista
Pulkkinen Marjatta,  Kirkko keskellä arkea ehdokaslista

Oulun hiipppakunta

pappisedustajat:

Pesonen Niilo, Mahdollisuuksien kirkko ehdokaslista
Hautala Jukka, Mahdollisuuksien kirkko ehdokaslista
Pitkänen Katariina, Mahdollisuuksien kirkko ehdokaslista
Niemelä Pauli, Kansankirkon rakentajat ehdokaslista
Palmu Pasi, Tunnustuksellinen ehdokaslista

maallikkoedustajat:

Nivala Juha, Kirkko keskellä arkea – Keskusta ja sitoutumaton seurakuntaväki ehdokaslista
Parpala Marianna, Kirkko keskellä arkea – Keskusta ja sitoutumaton seurakuntaväki ehdokaslista
Kippo Hannu, Kirkko keskellä arkea – Keskusta ja sitoutumaton seurakuntaväki ehdokaslista
Kaisanlahti Janne, Pohjantähden alla – Keskusta ja sitoutumattomat ehdokaslista
Heikkinen Arja, Pohjantähden alla – Keskusta ja sitoutumattomat ehdokaslista
Savela Antti, Kristillisten arvojen puolesta ehdokaslista
Taskila Matti, Kristillisten arvojen puolesta ehdokaslista
Okkonen Tuula, Elävä seurakunta – lähellä ihmistä ehdokaslista

 

EDIT: 13.2.2020 klo 15.45 läpimenneiden tiedot on muutettu siten, että tietoa ei ole lainattu Kotimaa24 sivulta vaan Evl.fi sivulta.

Arkinen pyhiinvaellus Roomaan, osa 12: Rooman ahdistus ja hurmio

Perjantaina Roomaan

Roomasta lähti paluulentoni, sinne tähtää Via Francigenan reitti ja siksi halusin matkani katsoa kaupunkia lopuksi arkisen pyhiinvaeltajan silmin.

Saavuin Roomaan bussilla Sienasta. Majapaikan olin jo kuukautta ennen löytänyt fransiskaaniluostarin yhteydestä, kapusiinien ylläpitämästä hotellista Casa I Capucini, Piazza Barberinin vieressä.

Tulopäivä oli aluksi tyrmäävä. Rooman suurkaupunki tuntui aluksi ihan kohtuuttomalta, koska olin yli kymmenen päivää kulkenut varsin yksinäistä vaellusta ja sitten tipahdin Rooman perjantai-iltaan, ruuhkaan ja kuhinaan.

Apua! Liikaa ihmisiä, liikaa turisteja, liikaa upeaa taidetta ihan, mihin vain katson. Olen Roomassa käynyt useamman kerran, mutta nyt alku oli erittäin haastava.

 

Parviälyn ideat

Mitä siis Rooman pyhiinvaeltajan listalle voisi kuulua? Etukäteen asetin itselleni oikeastaan vain yhden selkeän ehdon: nyt en käytä aikaa vanhimman Rooman parissa, siis esimerkiksi ihana Colosseum ja Forum Romanum.

Olen Roomassa käynyt useampia kertoja, mutta halusin testata ajatuksiani. Kysyinkin Facebookin parviälyltä, millainen voisi olla arkinen pyhiinvaellus Roomaan. Sain muutaman mainion vastauksen, joista jaan tässä esiin kolme ideaa kirjoittajien luvalla.

Kaisa Raittila suositteli käyntiä Trasteveressä (erityisesti Sant Egidiossa ja Santa Maria in Trasteveressä) ja muutenkin liikkumaan siellä, missä puistojen ilmavuus elää.

”Nousta Aventinukselle Teveren rannasta Clivo di Rocco Savellaa, kääntyä oikealle ja astua Santa Sabinan appelsiinilehtoon, Giardino degli Aranciin. Kuka tietää, ehkä siellä nytkin nuoret papit parveilevat siestan tullen, juovat lasipullosta cocacolaa ja levittävät liehuvat helmansa siististi alleen, kun asettuvat lepäämään huoltorakennuksen takaiselle nurmikolle, sivuun kulkijoiden silmistä. Ja heidän ilmiselvä tutorinsa, tukassa jo harmaata, nostaa jalkansa penkille hänkin ja avaa romaaninsa, jonka kannessa suudellaan.

65BBF1FC-7FC9-4655-BF11-C14DCF944456

Kävellä, jos sattuu olemaan sunnuntai, Borghesen puiston käytävillä ja aistia kaupunkilaisten pyhäpäivää, lentäviä leijoja, potkulautojen ratinaa, putoavien lehtien moninaista koreografiaa.

Etsiytyä Gianicolon taakse Villa Doria Pamphiliin jylhien pinjojen, kilpikonnien asuttamien lampien, murenevien pystien ja kalkkeutuneiden ruukkujen labyrintin ihmeelliseen rauhaan.”

Siiri Toiviainen-Rø heitti ajatuksen arkisesta pyhiinvaelluksesta keskeisen kirkon lähellä.

”Yksi erittäin ”arkinen” vaihtoehto on käydä ensin hienossa (eikä lainkaan arkisessa) San Paolo fuori le mura -pyhiinvaellusbasilikassa ja tutustua sitten lyhyesti San Paolon asuinalueeseen. Alue itsessään ei kirkon lisäksi tarjoa suuria nähtävyyksiä tai edes perinteistä estetiikkaa, mutta se on perinteinen työläisalue, jolla A.S. Roma on vähintään kristinuskon veroinen uskonto ja jonka elämä on monella tapaa ”roomalaisempaa” kuin nykyään pitkälti amerikkalaisomistuksessa olevassa Trasteveressä.”

D1524B84-46BA-4839-B4D6-0BD45BBFD67D

Mikko Malkavaara muistutti tärkeästi asiasta liittyen historiaan, kuten historian tuntijan tuleekin tehdä.

”Älä unohda Rooman kerroksisuutta, jonka tajuaa vasta, kun menee oikeasti jostakin kohdasta maan alle. Helpoimmin ymmärrettävä on Clemensin kirkko (Basilica di San Clemente) puoli kilometriä Colosseumista koilliseen. Siellä on 1300-luvun kirkko (sekin pari metriä katutason alapuolella), jonka alla on 400-luvun kirkko, jonka alla on Mithran temppeli. Vastaavia on muitakin, mutta ei yhtä helposti turistille avautuvia.”

Toiseksi Mikko liputti muurin ulkopuolella olevia kirkkoja:

”Voisit tehdä niin kuin kunnon pyhiinvaeltaja ja vierailla tietoisesti kaikissa pyhiinvaelluskirkoissa. Sekin olisi sangen opettavaista. Konstantinus ei halunnut häiritä senaatin jäsenten ja muiden Rooman ylimysten mielenrauhaa liikaa, ja siksi hän rakensi 300-luvun suuret basilikansa juuri muurin ulkopuolelle. Siellä ne ovat edelleen kaikki, ja jokaisesta seuraavan luo on hyvä kävelymatka. Tuleepa samalla kierrettyä vanha Rooma.”

6348764E-1879-4E20-89D4-49E2DAF5B40A

Missä siis kävin?

Perjantai
Pantheon
Santa Maria trastevere
Sant’Egidio, kirkko ja Amici-ravintola

Lauantai
San Paolo Fuori le Mura
Via Appia Antica & Quo vadis domine -kirkko
San Giovanni in Laterano
Santa Scala
Santa Croce in Gerusalemme
Santa Maria Maggiore

Sunnuntai
Pietarin kirkko
Aventinus kukkulan appelsiinilehto

(Ja jos olisi ollut yksi päivä lisää, niin sen olisin omistanut vanhalle antiikin ajan Roomalle ja käynyt taas katsomassa Colosseumin, Forum Romanumin ja Clemensin kirkon ja sen alla olevat kerrokset)

Ahdistus ja hurmio

Perjantai

Olin siis yksinäisen, liki kymmenen päivää kestäneen, vaelluksen jälkeen ihan tyrmätty Rooman ihmispaljoudesta. Sant’Egidio aukiolle suunnistin aluksi ja löysin sen vieressä yhteisön kirkon. Sen karu ja pyhä maailma oli levollinen paikka minulle. Yhteisön päivittäinen rukoushetki Santa Maria in Trasteveren kirkossa elämän sairauden ja köyhyyden keskellä on iltaisin kahdesti. Yksinkertaisen aterian nautin yhteisön organisoiman ravintolan tarjoaman aterian. Nämä kaikki ovat helppoja ja avoimia kohteita kenelle vain vierailijalle.

0A2B76ED-7DF6-4BCD-9FA2-09E97D719689

BD6FE6C7-608F-4667-BE78-5E02723BA3B4

Väsyneenä jaksoin innostua vielä korttelin päässä kuuluvasta musiikista: Bar San Caliston edustalla katujazzbändi viritteli hyvää musiikkia ja meno aukiolla oli muutenkin rennossa ja iloisessa vaiheessa.

6C680DB2-B1D0-43AF-8090-120DE4E94613

Selvisin siis perjantai-illasta jollakin lailla. Joen toisella puolella Trasteveressä jo hieman helpotti, mutta kyllä kehossa myös painoi vaellus, joten pitkään en jaksanut illasta nauttia vaan olin nukkumassa jo iltakymmeneltä.

 

Lauantai

Lauantaina pyhiinvaelluskirkot olivat erinomainen kohde. Ajoin bussilla 160 riittävän lähelle ja kävelin sinne tänne päätyen San Paolo Fuori le Muran kirkkoon.

Via Appia Anticalle halusin käydä kävelemässä ihan kävelemisen ilosta.

San Giovanni in Lateranossa pääsin seuraamaan rippikoululaisten ja heidän vanhempiensa jumalanpalvelusta; teemoina perinteen siirtäminen ja nuorten siunaaminen. Hienosti toteutettu!

78C6DC4F-4FEC-4055-A072-BEEF0C233455

Vanha kastekappeli kirkon vieressä oli kiinni, mutta vierailin sen vieressä Santa Scalassa. Sen rukousportaat nousin kävellen, mutta ruuhka oli sillä puolella, jossa noustaan polvilla 28 porrasta.

Santa Maria Maggioressa tupsahdin sisään kirkonmenoihin, joissa valmistauduttiin intialaisen ekstaatikon, stigmaatikon ja nunnan Mariam Thresian (1876-1926) kanonisointiin. Iso kirkko oli aivan täynnä intialaisia, joista merkittävän paljon nunnia. Laulut ja musiikki Intiasta globaalin kirkon juhlassa.

2FEF56B4-9B0D-4CCB-A749-7E1AF0569A91

Ja sitten olikin jo kiire poiketa ruokakauppaan, josta mukaan hedelmiä, pizza ja olut. Niiden kera etsin Viafree-kanavalta Huuhkajien pelin, joka oli surkea pettymys (4-1 BH pesi Huuhkajat).

Stadio Olympicolle en jaksanut mennä, vaikka siellä olisi ollut tarjolla Italia peli Kreikkaa vastaan.

Siis nukkumaan.

 

Sunnuntai

Vaelluksen viimeinen täysi päivä sisälsi vielä muutaman huikean asian. Osin sattuman satona survouduin jo valmiiksi ylitäyteen bussiin 64 ja ajoin Pietarin kirkon aukiolla. Saavuin parahiksi messuun, jossa kanonisoitiin John Henry Newman, Mariam Thresia, Margarite Bays, Giuseppina Vannini ja Dulce Lopes Pontes, siis otettiin mukaan kirkon pyhimyskalenteriin. Pääsin sujuvasti seisomokatsomoon, vaikka olin kuullut, että tilaisuus oli ”loppuunmyyty” (tämä olikin totta, mutta vain tuolien osalta).

E95083D7-D0F9-4DB8-8D43-18D8E74FE6B0

Pyhiinvaellus päättyi siis pyhään hetkeen ja messun päätteeksi hymyilevä paavi Franciscus kurvaili mobiilillaan ympäri aukiota ja sain lähietäisyydeltä tervehdyksen.

Join lähistöllä kirkkokahvit ja nautin pastaa taas kerran.

Iltapäivän lopuksi kiipesin vielä haikean aurinkoiselle Aventinus kukkulalle appelsiinilehdon puiden katveeseen. Auringon hitaasti hävitessä hentoon ja lempeään pilveen oli aika paketoida matka, kävellä vielä hetki kaduilla ja päättää vaellus.

52C49FE5-08FE-4014-8514-D497118F7759

Roomassa käynti sisälsi runsaasti kävelyä (mutta onneksi ilman rinkkaa), ympäristön katselemista ja hämmentävän upeita kirkkoja. Upeita, ihan mykistävää paikkoja ja ihan tavallista arkea. (Jos arjesta haluaa Italiassa kohdata ihmisiä, niin on puhuttava paikallista kieltä. Italian osaamattomuus olikin suurin miinus matkassa; asiat saa kyllä hoidettua muutamilla sanoilla, mutta ei voi kysyä, että mitä sinulle kuuluu?)

Muutamassa pyhiinvaelluskirkossa sain Roomassa vielä leiman pyhiinvaeltajan passiinkin; niitä ei lyötykään eteisessä vaan virallisissa tiloissa, paikoin päivystävän papin toimesta. Ja tämän takia pääsin myös Pietarin kirkon sakastiin hakemaan leiman, tosin vain jurolta suntiolta.

F0F680F2-82C9-4902-AA9E-2DCEF1DDF0AD

C6BC431B-E30B-4F1D-8028-89B99C89B87E

Yksi erikoinen seikka jäi ihmetyttämään: Egyptistä siirretyt obeliskit. Nehän sisältävät toisen uskonnon merkkijärjestelmän ja tekstit, jotka on lainattu mukaan omaan pyhään kertomukseen ja ”kristillistetty”. On myös muistettava, että kun ne aikanaan siirrettiin Roomaan, niin obeliskien tekstejä ei osattu lukea. Nekin ovat kertomuksia Jumalasta (tai Jumalista).

Sinänsä tämä on kertomus pyhästä ja kontekstualisaatiosta.

Oikeastaan tähän samaan sarjaan kuuluvat myös Pantheon ja Kleemensin kirkko, joka on rakennettu Mitra-kulttipaikan päälle. Pyhät paikat tai esineet kantavat jotakin myös uskosta toiseen.

 

Pyhiinvaellus Roomaan

Vielä on liian varhaista sanoa, mitä kaikkea pyhiinvaellus on minulle tarjonnut ja miten se on minua muuttanut. Koko matka oli 24/7 intensiivinen sukellus uuteen, vähän seikkailua, paljon rauhallista olemista, väsymistä, jopa uupumistakin ja kaiken keskellä elämän katselua. Ihmettelyä. Arjen ja pyhän etsimistä. Hieno matka ja se jättää kipinän siihen, että terveyden salliessa voisin jatkaa matkaa vielä Italiassa, sillä paljon Via Francigenasta jäi näkemättä.

ps Jos mahdollista, niin koostan vielä kuva- ja videokertomuksen matkasta youtuben kautta

Matkalla Roomaan, osa 11: visiitti Montalcinoon

Ponte d’Arbian ostello oli keskellä maaseutua ja siitä eteenpäin reitti kulkee yhä syvemmälle harvaan asutun maaseudun suuntaan Toscanan eteläosassa. Ennen siirtymistä Roomaan minulla oli vielä pari täyttä vaelluspäivää ja halusin tehdä yhden pienen poikkeaman reitiltä. Muutaman kilometrin päässä reitin varrella sijaitsi Montalcino: kukkulan laella oleva keskiaikainen kaupunki, joka tunnetaan viineistään. Montalcinon brunellot ovat kaupungin huippuviinien nimike ja kuuluisia kautta maailman – tosin niiden maine on nostanut nykyisin hinnat jo kohtuuttoman korkeiksi.

brunellot
Siispä ensin lyhyt, alle kymmenen kilometrin kävely Buonconventoon upeissa maisemissa ja säässä. Kuljin läpi vanhan kaupungin, poikkesin kirkossa ja söin torilla purkin jukurttia välipalaksi. Aurinko paistoi lämpimästä ja siinä oli aika miettiä seuraavaa matkaosuutta.

Buonconvento

Säästin hiukan itseäni ja etsin bussipysäkin mennäkseni kyydillä Montalcinoon. Matka kesti vartin, mutta jos olisin kiivennyt ylämäkeen yli kymmenen kilometriä, niin olisin saanut tehdä töitä pitkään. Perillä etsin varaamani majoituksen, kävin suihkussa, pesin taas kerran pyykin ja kävin maistamassa kaupungin kulttuurituotetta sekä kiertelin pitkin poikin.

pyykit

Mukava oli sattumalta poiketa kahville trattoriaan, jonka tunnistin samaksi paikaksi, jossa olin nauttinut yksinkertaisen pasta-aterian noin kymmenen vuotta sitten. Tuolloin paikka oli sunnuntai-iltapäivänä täynnä paikallisia asukkaita ja vapaana oli vain pienen eteisen pikkuruinen pöytä. Siihen kuitenkin tarjoiltiin minulle ja kartanlukijana toimineelle kurssitoverilleni Petri Raskille tryffelipastaa ja lasi viiniä. Tryffeli oli pastan päällä ohuina siivuina. Äärimmäisen yksinkertaista, aivan upean makuista.

trattoria

Saman herkun löysin myös tällä matkalla Sienasta Osteria la Pianasta (Tagliolini all’uovo al Tartufo fresco di stagione). Jos Suomessa tavoittelee samaa makumaailmaa, niin tryffeliöljy ajaa asiaa mainiosti ilman tryffelin järeää hintaa.

Montalcinossa tuuli yltyi illalla kovaksi ja yöllä ropsahti muutama pisara vettäkin, mutta aamu oli taas aurinkoinen ja upea.

Päätin kävellä Buonconventoon ja hypätä siellä Sienaan menevään paikallisjunaan. Matka taittui mukavasti peltojen ja viinialueiden läpi lähinnä sorateitä ja pientareita pitkin.

auringonlasku Montalcino

Tunnelma oli haikea, sillä matkan vaellusosuus oli tulossa päätökseen. Rooman päivät toki olivat vielä edessä, mutta jättäisin oman vaelluksen kesken noin pari sataa kilometriä ennen Roomaa. Mielessä pyörivät monet kasvot, joita olin matkalla tavannut. Useimmat heistä jatkoivat vaellusta reitillä.

Samalla kertaa olin kyllä aika uupunut ja tyytyväinen vaellukseen. Kun alussa pääsin neljänä päivänä vain yhteensä 20 kilometriä, niin seitsemänä seuraavana päivänä matkaa rinkan kanssa kertyi noin 110 kilometriä, siis 16 kilometriä päivässä. Tämä oli reilusti paljon enemmän kuin uskalsin toivoa polveni kestävän. Ja polven kunto selvästi parani päivä päivältä. Liike oli tällä kertaa osaltaan lääke – unohtamatta iltaburanan hyvää vaikutusta päivittäin vaelluksen jälkeen.

Mieleen hiipi ajatus, että jos polvi ja elämä sallii, niin Toscanan lisäksi olisi hienoa kävellä myös Lazion maakunnan läpi. Kuka tietää, ehkä joskus.

Matkalla Roomaan, osa 10: seikkailu tunnelissa

Sienaan

Matkalla Sienaan pääsin nauttimaan sopivan pilvisestä aamupäivästä, vaihtelevista maastoista ja ennen muuta yllättävästä seikkailusta, joka hetkellisesti tuntui jo haastavalta, vaikka hengenvaarassa emme olleetkaan. Tai ehkä ajoittain tuntui kuin olisimme olleet jossakin vaarassa.

Tätä ennen oli kuitenkin tarjolla ihana keidas. Majapaikan pitäjä oli jo Montereggionissa sanonut, että tarjolla olisi ilmainen aamupala, kun vain ensin kävelee viisi kilometriä. Viisi! No, söin ennen lähtöä pari banaania varmuuden vuoksi. Hyvän matkaa saikin kulkea sopivan vaihtelevassa maastossa, poluilla ja pellon reunassa, ennen kuin keidas löytyi. Tarjolla oli kahvia, paahtoleipää ja myös kananmuna. Ihanaa. Kuppiin sai laittaa tipin oman mielen mukaan. Ihania auttajaenkeleitä!

23D379BC-7C68-45AD-A9B4-4E3AD463785A

Samaan aikaan oli kahvipaikalla neljä brittiä ja yksi nuorempi tuntematon kulkija (myöhemmin selvisi: Tomas Portugalista).

013050AC-EE57-4089-9919-3157E59F80FA

Matka jatkui ja sen aikana varmistin kulkiessa, että pääsen Sienassa ostelloon.

4C583030-1A0C-4364-8D32-733E8CB57B72

Tulin hieman muiden jälkeen erikoisella muistomerkille, joka oli tehty läheisen järven tai kosteikon  kuivattajalla, siis jonkin kuivatustunnelin rakentajalle. Samalla kun luin tekstejä, niin muut painuivat tunneliin ja minä tietty muiden perässä.

C06E4E3C-8979-40F3-99AC-6FEFBFD4019B

Alkuun kuljin oman kännykän valossa, jotta sain muut kiinni noin 50 tai 100 metrin päästä. Britit ja nuori mies, nimeltään Toomas, kulkivat hyvää vauhtia, sillä Toomaksella oli lamppu ja lisäksi yhdellä kännykän lamppu. Alkuun kaikki meni iloisesti pari metriä leveässä ja 2,5 metriä korkeassa tunnelissa. Tunneli ei kuitenkaan loppunut vartin sisällä. Välillä näkyi ylöspäin menevä ilma-aukko: olimme ehkä kymmenen metrin syvyydessä.

Puoli tuntia kulkemista ja epäilykset kasvoivat. Jos ei tulisi vastaan tunnelintoista päätä kymmenen minuutin aikana, niin kääntyisimme. Valoa ei näkynyt mistään, jos sammutimme omat valot. Pari kertaa näkyi lepakko katossa ja maassa eläinten jätöksiä. Väliin pohjalla oli vettä muutama sentti, joten tarkkana sai olla, mihin astui.

Kymmenen minuuttia lisää kulkemista ja nyt piti päättää, mitä tehdään. Jos palaisimme menisi pitkä vaellus hukkaan. Jos jatkaisimme emme tietäisi kuinka pitkään tunneli jatkuu, onko vaaroja tarjolla, pääseekö toisesta päästä ulos ja mihin tunneli vie. Pohdimme, spekuloimme, pidimme äänestyksiä.

Lopulta kallistuin Tomaksen kanssa jatkamisen kannalle, kun löysin puhelimen VF-kartan (toimii offline), jossa tunneli näkyi. Se veisi reitiltä syrjään, mutta silti kohtuullisella suunnalle. Samalla laskin ettei matka olisi enää kilometrejä pitkä. Muut olivat tähän valmiita.

Päätimme lopulta jatkaa ja ehkä reilun vartin jälkeen paljastui tunnelin toinen pää! Hurraa! Mikä helpotus, ilo ja riemu!

FDB0B25E-D0E1-450D-BD95-C55EEE2E09C8

Olimme ehkä kulkeneet reilun tunnin pimeässä ja nyt näimme kyltistä, että tunnelin koko pituus oli yli 2,1 km. Olisipa tuo varoitus ollut toisessa päässä.

20AEEBD2-FB74-4E15-80AC-00BEC26F93CB

Taas tutkimaan karttaa ja oikaisemaan muutaman pihan ja pellon läpi (tietenkin vastaan tuli järeä aita, mutta löysimme aukon,  josta ryömiä läpi) ja lopulta taas reitille.

Päivän matka Sienaan oli 22 km pitkä, mutta seikkailun ja keidaspysäyksen energialla pääsimme perille. Olipa vahva ryhmän yhteisen tekemisen tunne.

Malja pelastumiselle, majoittuminen, suihkuun, pyykki ja syömään. Puhuin Tomaksen kanssa pitkään aterialle maailmasta, Euroopan tilanteesta ja politiikasta.

Upea päivä.

Sienasta Ponte d’Arbiaan

Aamulla odotin, että katedraali aukeaa, lumoutuneena katselin sen maalauksia ja mosaiikkeja.

E4E7628E-7265-45AB-A8CE-3A04570F6676

5CE48295-4F0F-487E-A9EB-8DD0321DE206

E086B643-4A29-4096-98A3-E5711FC48E16

90977B36-613A-4148-A013-EC4662A7FB83

Sen jälkeen jatkoin Sienasta kohti Ponte d’Arbiaa. Lyhensin päivää muutaman kilometrin bussimatkalla, mutta kuljettavaa tuli silti noin 16 km. Kun pääsin perille, niin olin aivan uupunut, ehkä osin osin eilisen pitkän matkan takia.

Majoittuminen, suihku, pyykki ja syömään. Illallisella juttelin pitkään parin sveitsiläisen kanssa.

Parasta matkasta ovat maisemien ohella ihmiset, yllättävät kohtaamiset.

Vaellus Roomaan, osa 9: ylämäki alamäki aurinkoa

Yhdeksäs ja kymmenes päivä vaelluksella oli matka, joka Sigericilta vei aikoinaan vain yhden päivän

Reitti San Gimignanosta(SG) Monteriggioniin on kuitenkin yli 30 kilometriä pitkä. Siksi monet jakavatkin sen kahtia ja yöpyvät Colle Val d’Elsassa. Minulle ratkaisu oli välttämätön ja nytkin kumpikin päivä oli noin 15 km pitkä.

Reitti oli SG:n jälkeen ylös ja alas kiipeämistä. Hienoja näköaloja, mutta aika tiukkaa. Kuumassa kelissä on ymmärrettävää, että monet lähtivät liikkeelle jo aamuhämärissä (klo 7), mutta minä tyydyin lyhentämään matkat ja nauttimaan auringon paisteesta. Jyrkät alamäet olivat se hyvä syy, miksi otin mukaan kävelysauvat. Niiden avulla muutamat jyrkimmät alamäet menivät polvenkin osalta välttävästi.

Molempiin kohteisiin sain varmistettua majapaikan soittamalla. Colle Val d’Elsassa majoituin luostarin ja (pappis?)seminaarin tiloissa. Samassa huoneessa olisi ollut tilaa neljälle muullekin, mutta olin ainoana huoneessa.

88C20646-4F43-45E0-87AB-34E2312C24C7

Elämisen rytmi on jo vakiintunut: majoittuminen, suihku, päivän pyykki ja sitten kierrokselle eli syömään. Muuta ei ehdikään tai jaksa.

Illalla kiersin vanhaa kaupunkia ja söin päivän lämpimän aterian.

79E9CCA8-C905-4804-9250-19C63B575FD4

Seuraavan päivän reitti kulki harvaan asutulla maaseudulla. Kahviloita ei ollut tai pysähdyspaikkoja. Reitti kulki enemmän teitä pitkin: aurinko paistoi täydeltä terältä.

8BEA0102-BB0A-4F33-8A36-EBD5CB78E2A7

 

ADD5C607-6D06-4303-9BE4-601EF529077A

Siksi oli ihanaa, kun Monteriggioni lopulta näkyi. Kyse on kukkulan päällä olevasta pikkuruisesta linnoituskaupungista. Siellä majoituin kirkon majataloon, ostelloon. Käytössä oli myös hieno puutarha, jossa sai pyykin ulos ja jossa saattoi hetken istua iltasella.

596D2617-1F42-433B-94B5-7B94B1CF9A0E

Olin huoneessa ainut. Illalla tein pastaa ruoaksi, sillä keittiö oli käytössä.

On ollut mukava huomata, että polvi on kestänyt joka päivä paremmin ja erityisesti tasainen kulku ilman mäkiä on jopa lääkettä vaivaan.