Käpylän kirkko, vaikuttaminen ja seurakuntavaalit

Olen Oulunkylän seurakunnassa vaaleissa ehdolla ja se on laittanut mielessä liikkeelle montakin kysymystä: mitä kirkko voisi olla ja mitä sen tulisi tehdä omalla kulmallani Käpylässä. Käpylä oli itsenäinen seurakunta muutama vuosi sitten, mutta nyt osa suurempaa Oulunkylää (joka on myös oma kaupunginosansa). Entinen Käpylän kirkon kulttuuri katosi, mutta uutta ei ole oikein löytynyt tilalle.

Tulkaa kaikki

Ihan ensiksi kuittaan sen, että seurakunnan tulee osaltaan edistää ja viestittää toimillaan sitä, että se on avoin kaikille, kunnioittaa tasavertaisesti kaikkia seurakuntalaisia ja erityisesti tukee niitä, jotka ovat eri tavoin syrjittyjä tai ulossuljettuja. Siksi olen Tulkaa kaikki ryhmässä. Tältä osin on tehtävä se, mitä paikallisella ja hiippakunnan tasolla tehdään, ennen kuin asia on ratkaistu muutaman vuosikymmenen päästä kirkolliskokouksessa – ehkä kirkon kvartaalin eli 25 vuoden kuluttua.

Samaan aikaan on ilmassa pari muuta asiaa: suora vaikuttaminen ja aluekirkko.

Suora vaikuttaminen

Olen miettinyt myös vaikuttamisen kanavia: voisiko suorat äänestykset ajankohtaisista asioista olla käytössä seurakunnassa ja valittujen luottamushenkilöiden eri ryhmissä? Suorat demokratialiikkeet etsivät nyt tapaa tarjota rekisteröityjen jäsenten osallistua päätöksiin, silloin kun kannan voi ilmaista esimerkiksi netin avulla. Voisiko joissakin seurakuntaneuvoston ja seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston asioista äänestää netissä suuntaa-antavasti? Tätä kannattaa tutkia ja kehittää.

Lähikirkko Käpylässä

KäpylänkirkkoNyt katseeni kohdistuu lähikirkkoon, siis Käpylän kirkkoon. Näppituntumalla se on hiukan nahkeassa vedossa ja kaikkea muuta kuin täynnä käpyläläisiä eri viikon päivinä. Seurakuntalaiset eivät sitä valtaa sunnuntain messuun, päivisin ryhmien käyttöön tai iltaisin muihin tapahtumiin. Kerran olen nähnyt kirkon täynnä täällä asuessani –  silloin oli Käpylän lukion muistelujuhlat.

Käpylän alue ja kirkko voisi toimia erinomaisena koekenttänä vahvalle alueellistamiselle ja yhteisöllistämiselle: otetaan yhteisön ihmiset, seurakuntalaiset ja muut kiinnostuneet, mukaan ja pohditaan miten kirkko ja sen yhteydessä olevat tilat voisi palvella yhteisön tilana, yhteisenä keittiönä iltaisin tai päivällä, lapsiperheiden parkkina, musiikin harjoittamisen paikkana jne. Kysyisin myös sitä, millaista pyhän kohtaamista ihmiset odottavat. Millaisia hiljentymisen aikoja ja tapoja odotetaan ja tarvitaan?

Voi olla, että alkuun tulisi niukasti vastauksia, sillä mitä sitä nyt kirkosta osaisi odottaa. Mutta kysymällä, kokeilemalla, erehtymällä ja taas uutta etsimällä voisi löytyä alueen ihmisten näköinen tapa olla kirkko. Alueella asuu paljon energisiä, luovia ja osaavia ihmisiä. Nyt on hyvä hetki alkaa viritellä Käpylän kirkon uutta aikaa.

Hieno kirkko ja upeat ihmiset alueella. Siitähän tulee väistämättä mainio kertomus.

Seurakunnan työntekijöitä kaipaisin erityisesti prosessin pyörittäjiksi ja mahdollistajiksi. Ideat ja tekeminen voisi nousta alueesta, mutta tuskin itsestään ja tuskin ilman rohkaisua.

Käpylä on ideaali kokeilu ja kehittämiskirkko Helsingissä. Mitä sinä haluaisit siellä ja sen myötä tapahtuvan?

PS
Vastaavia alueita löytyy muuallakin Helsingissä ja Suomessa, kun seurakunnista on tehty laajempia ja alueiden kirkon etsivät uutta profiilia seurakuntaliitosten jälkeen. Mallia aluekirkon innovoinnista voisi kehitellä laajemmassakin mitassa ja yhteistyössä. Terveisiä vaan Alppilan kirkolle ja muualle.

Mainokset

Te olette maan suola, maailman valo

Evankeliumi Matt. 5: 13-16
Saarna 21.10.2018 Käpylän kirkko
Kari Latvus

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Intro
Hyvät ja pahat uutiset: onko maailma pois tolaltaan? Missä ovat kristityt kaiken keskellä? Olemmeko vaiti vai tulemmeko esiin?

 

Uutiset ympärillämme

Ristiriitaiset viestit täyttävät median, sillä yhtäältä kuuluu paljon hyviä uutisia:

elämme pidempään, olemme terveempiä Suomessa, maailman köyhien määrä on vähentynyt puoleen (kun mittarina on 1,5$/päivä), Euroopassa on pisin rauhanjakso ikinä, Eurooppa ja koko maailma vauraampi kuin koskaan.

Toisaalta perinteiset yhteiskunnan tukipilarit ovat vaarassa, sillä varallisuuserot kasvavat myös Suomessa mutta monissa länsimaissa tätäkin enemmän, monen kokemus demokratiasta on väljähtynyt, päätöksenteossa on jopa valtavan isoja asioita äänestetty valheellisen informaation varassa (brexit, USA:n presidentinvaalit).

Aivan viimeksi on puhuttu paljon ilmastosta ja sen muutoksesta. Asiantuntijoiden mukaan nyt on tehtävä iso muutos kulutustottumuksissa ja yhteiskunnan monissa perusratkaisuissa, sillä parin vuosikymmenen päästä olemme astuneet peruuttamattomasti sellaisen rajan yli, josta ei ole enää paluuta: hiilidioksidin määrä ilmakehässä on niin suuri, että sen seurauksena maapallon ilmasto muuttuu radikaalisti.

Näiden uutisten, pelkojen ja toiveiden keskellä evankeliumi avaa meille kolme tärkeää näkökulmaa.
Ne kolme seikkaa ovat
– mitä on valona ja suolana oleminen?
– kenestä tekstissä puhutaan?
– mikä on Jumalan valtakunnan vaikuttamisen ydin?

 

  1. Valona ja suolana

Jeesuksen sanat tämän keskelle ovat:
Te olette maan suola.
Te olette maailman valo.

Elämä ja kasvit tarvitsevat valoa tullakseen toimeen. Siis ollakseen olemassa. Valo ja erityisesti auringon valo on elämän perusta.

Ilman suolaa ihminen menehtyisi pian ja kehomme tarvitsee sitä. Jeesuksen aikana ei kenelläkään ollut tietoa tai perehtyneisyyttä ihmisen fysiologiaan vaan sanat viittaavat toiseen suuntaan:

Suola tarjosi kuitenkin kaksi tärkeää ominaisuutta jo Jeesuksen aikana: ruoka säilyi ja siihen tuli makua.

Te olette maailman valo. Pimeässä valo tarjoaa mahdollisuuden tietää suunnan, varoa ansoja ja vaarallisia esteitä. Ilman valoa pimeä tekee ihmisistä hapuilijoita ja suuntavaistonsa menettäneitä.

Lause valona ja suolana olemisesta on iso kutsu tai haaste vaikuttaa, olla läsnä ja olla esillä. Jeesus ei siis kehota menemään piiloon, vaikenemaan vaan nousemaan esiin ja vaikuttamaan.

 

  1. Kenestä puhutaan?

Kun puhutaan vaikuttamisesta, niin yleensä katsotaan johtajiin ja yhteiskunnan eliittiin. Mutta Jeesus toimii tässä toisin. Hän ei sano, että hyvät johtajat ovat elämän valo ja suola.

Mutta Jeesus toimii tässä toisin. Hän ei sano, että hyvät johtajat ovat elämän valo ja suola.

Jeesus ei vetoa päättäjiin.

Jeesus puhuu kansalle, siis kaikille etsijöille ja kysyjille, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan. Tarkkaa ottaen Matteuksen evankeliumissa mainitaan kyllä Jeesuksen seuraajat hetkeä aiemmin, mutta evankeliumin sanat kohdistuvat kansaan. Siis niihin jotka seurasivat Jeesusta, miettivät Jeesuksen sanomaan, niihin jotka saattoivat esittää kysymyksiä ja pohtia monia asioista.

Siis tälle sekalaiselle joukolle Jeesus sanoo: te olette maan suola ja valo!

Mekään emme voi kadota sen taakse, että hoitakoon päättäjät, sillä juuri meille heitetään sama haaste olla maan valo ja suola.

Ei siis tulla tai ryhtyä suolaksi ja valoksi vaan olla suola ja valo. Miten se tapahtuu?

 

  1. Mikä on Jumalan valtakunnan ydin?

Jumalan valtakunnan ydin, siis maan suolan ja maailman valon ydin, on kirjattu juuri päivän evankeliumia ennen. Siinä Jeesus nimeää ja julistaa onniteltaviksi köyhät, murheelliset, kärsivälliset, oikeudenmukaisuutta etsivät, toisia armahtavat, puhdassydämiset ja rauhantekijät.

Armon välittämisessä ja oikeudenmukaisuuden janoamisessa on voima, joka tekee meistä kaikenlaisista Jeesuksen seuraajista maan suolan ja maailman valon.

Tässä on Jumalan valtakunnan ydin ja salaisuus: armossa ja oikeudenmukaisuudessa.Armon välittämisessä ja oikeudenmukaisuuden janoamisessa on voima, joka tekee meistä kaikenlaisista Jeesuksen seuraajista maan suolan ja maailman valon.

Millaisia uutisia kuulettekin tänään tai miten suuria haasteita nouseekin esiin, niin me olemme Jumalan valtakunnan merkkejä ja todeksi eläviä.

Jumalan valtakunnan olemassaolo ja vaikutus ei ole jokin Jumalan taikatemppu, joka tapahtuu itsestään. Pane siis itsesi peliin!

Toisaalta kyse ei ole vain ihmisten tahtomisesta ja tekemisestä. Kysymys ei ole vain ihmisten yrittämisestä.  Muista siis, että Jumalan valtakunnan toivo ja voima ylittää meidän arkemme rajat.

Sen tähden:
Jeesus sanoo iloisesti ja rohkaisevasti: juuri te olette maan suola ja maailman valo.
Siis sisaret ja veljet, janotkaa oikeudenmukaisuutta, eläkää armosta, armahtakaa ja olkaa rauhantekijöitä.

 

 

 

 

 

Espoon vaalin tulos näkyvissä etukäteen

Espoon hiippakunnan vaalin ensimmäinen kierros on äänestetty ja tulokset julkisia. Kaisamari Hintikka ja Juhani Holma menevät toiselle kierrokselle.

Miten hyvin tulos oli ennakoitavissa? Itse asiassa tuloksen saattoi päätellä jo ennen vaalia varsin hyvin nettisivuilla ilmoitettujen äänioikeutettujen listojen perusteella. Tästä postasin aiemmin.

 

Seuraavassa on listattu kunkin ehdokkaan ennen vaalia ilmoittamat äänioikeutetut tukensa ilmaisseet kannattajat (prosenttiosuus kaikista äänioikeutettujen kantansa ilmaiseiden määrästä) ja sitten vaalissa saatu äänimäärä ja prosenttiosuus äänistä.

Holma 49; 20%. Vaalissa ääniä 173; 21,1%

Juntunen 45; 19%. Vaalissa ääniä 167; 20,4%

Huovinen 40; 16%. Vaalissa ääniä 142; 17,3%

Hintikka 110; 45%. Vaalissa ääniä 338; 41,2%

Ennakkoon yhteensä 244. Vaalissa yhteensä ääniä 820 ääntä.

 

Äänestystulos seurasi siis varsin tarkasti ennakkoon ilmoitettuja äänioikeutettujen kannattajien määriä. Tämä tieto on usein aika hyvin ennustava lähtökohta. Pieni ero ennakkotiedon ja lopullisen tuloksen välillä selittyy parhaiten kannatusjoukon aktiivisuudella. Sen sijaan äänestäjillä ei juurikaan ole pelkoa tai ujoutta ilmaista kantaansa eri kannattajien linjan takia. Ehdokkaan julkinen profiili ei estä kannattajia tulemasta esiin nimillään.

 

Vaalitulos ennustaa edelleen sen, että Kaisamari Hintikka on vahva ennakkosuosikki toisella kierroksella.

 

Tuleeko Espoon piispanvaalissa toinen kierros?

Espoon piispanvaali lähestyy hyvää vauhtia ja ehdokkaita on kuultu eri medioiden kautta. En ole äänioikeutettu, mutta vanhan kotihiippakuntani asiat luonnollisesti kiinnostavat edelleen. Vaaliasetelmasta nousee esiin muutama seikka.

Äänestäjien kannalta on eduksi, että tarjolla on useita ehdokkaita ja ehdokkaiden välillä on selkeitä eroja. Kaisamari Hintikka, Juhani Holma, Leena Huovinenja Sammeli Juntunenmuodostavat mielenkiintoisen nelikon, jossa löytyy myös särmää. Erot näkyvät sukupuolessa, persoonien erilaisuudessa ja työhistoriassa. Erilaisuus nostaa esiin yhdistelmän asioita, joita tulevalta piispalta toivotaan ja tarvitaan.

Yksi iso jakolinja on sukupuoli. Piispakunnassa ei ole naisia tällä hetkellä ja jotta päästäisiin tasapainoon, on jokaisen vaalin yhteydessä syytä keskustella vähemmistössä olevan sukupuolen esiinnostamisesta. Naisen valintaan on jo tämän vuoksi hyviä perusteita.

Myös teologiset ja käytännölliset linjaukset nelikossa nostavat esiin eroja. Vaalipaneelissa suurin erottava linja löytyi avioliittoteemasta, kuinkas muuten. Hintikka ja Huovinen ovat valmiit vihkimään kaikki parit, Holma ja Juntunen eivät. Tämän linjauksen takaa löytyy yleensä erilaiset tavat lähestyä Raamattua, kirkon perinnettä ja arkista elämää. Näitä puolia vaalipaneelit eivät kyllä kovin hyvin avanneet yksityiskohtien osalta.

Vaalin ennuste?

Entä miltä näyttää vaalin ennuste, kun aikaa vaaliin on osapuilleen viikon päivät? Usein vaaliasetelmasta saa kohtuullisen hyvin käsityksen tarkastelemalla lehdissä tai nettisivuilla olevia äänestäjien kannattajalistoja. Ne toimivat käytännössä ennakkoäänestysilmoituksina, vaikka eivät olekaan sitovia lupauksia. Niitä voisi verrata eräänlaiseen gallupkyselyyn.

Ehdokkaiden nettisivuilla on näkyvissä seuraava tilanne lokakuun alussa.
Juhani Holma 49 äänestävää kannattajaa
Sammeli Juntunen 45 äänestävää kannattajaa
Kaisamari Hintikka 110 äänestävää kannattajaa.

Leena Huovisen sivulla ei ole ilmaistu äänestävien kannattajien määrää, joten tältä osin tilanne jää avoimeksi. Laajassa listassa on sekä äänestäjiä että muita kannattajia. Kuulemani arvio oli, että tuossa listassa olisi noin 35 äänestävää kannattajaa. Kyse on kuitenkin vain arviosta, jota Leena Huovisen kannattajat eivät osanneet tarkentaa tai vahvista

[Jos Leena Huovisen kannattajamäärä on jotain muuta, niin toivottavasti asiasta tulee korjaus tukiryhmältä.

EDIT: Leena Huovisen kampanjatiimi kertoi, että tukilistoissa on noin 40 äänestävää kannattajaa]

Lukumäärissä herättää oikeastaan huomiota se, että Hintikkaa lukuunottamatta ehdokkaiden taakse ei ole tullut kovin suurta kannatusta. Kolmekymmentä nimeä vaaditaan jo ehdokkaan asettamiseen, joten nelosella alkavat kannatuslistat ovat siihen nähden pieniä.

Äänioikeutettuja on yhteensä 942. Jos yllämainitut luvut laskee yhteen, niin äänioikeutetuista kantansa kertoo noin 25%. Lukeman ei ole kovin suuri, mutta nettikyselynä kertoo suunnasta. Jos lukujen perusteella katsoo prosenttijakaumat, niin Kaisamari Hintikka ei olisi kovin kaukana ensimmäisen kierroksen maagisesta 50% rajasta. Ei siis ole mahdotonta, että vaali ratkeaisi ensimmäisellä kierroksella.

Vaalista tulee mielenkiintoinen, mutta oma veikkaukseni on, että toinen kierros tarvitaan ja Kaisamari Hintikka lähtee vaaliin vahvana ennakkosuosikkina.

päivitetty Huovisen kannattajatiedot 4.10. Klo 10.23

 

 

Uusi tuomiorovasti, Marja Heltelä, onnea, siunausta ja rohkeutta uuteen!

Vuosi sitten kohistiin kirkossa siitä, että piispojen joukossa ei Irja Askolan jälkeen ollut yhtään naista. Se osui hermoon erityisesti Helsingissä.

Moni sanoi ääneen, että nyt tarvitaan naisia kirkon johtaviin virkoihin.

Tänään on yksi osa tuosta tahtotilasta täyttynyt, kun Marja Heltelä on virallisesti saanut virkansa tuomiorovastina. Tänään iloitsen ja onnittelen. Ja kun en päässyt paikalle kirkkoon niin tulkoon toivotukseni näin somen kautta.

Helsingin tuomiorovastin tehtävään haki yhdeksän henkilöä (olin hakijoiden joukossa), joiden joukosta Marja valittiin yksimielisesti. Marja ei ole Suomen ensimmäinen nainen tuomiorovastina: sama on koettu jo aiemmin Espoossa ja Oulussa.

Tässä onnittelupuheessa on paikallaan nostaa kaksi positiivista haastetta, joissa toivon ja otaksun valitun tuomiorovastin ja omien ajatusteni kulkevan samoilla suunnilla.

  1. Köyhät, äänettömät ja työttömät alueella. Tuomiokirkolla on iso rooli Helsingin seurakuntien joukossa ja sen vuoksi on olennaisen tärkeää seurata, mitä uusia avauksia tapahtuu yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen saralla. Pidän erittäin lupaavana sitä, että Marja Heltelän yksi ensimmäisiä puheenvuoroja tuomiorovastina pappien synodaalikokouksessa 4.9.2018 käsitteli juuri näitä kysymyksiä. (liitän linkin tähän, jos löydän Marjan mainion esitelmän vielä netistä: Lähetä minut -synodaaliesitelmä: Marja Heltelä, tuomiorovasti)

Se, miten seurakunnassa suhtaudutaan työttömiin, asunnottomiin ja erilaisten elämän kysymysten pusertamiin, on keskeinen mittari. Taloudellisesti Tuomiokirkossa – ja ylipäänsä Helsingin kaikissa seurakunnissa, joissa tehtiin vuonna 2017 noin 20 miljoonan euron ylijäämäinen tulos –  voidaan reilusti panostaa näihin kysymyksiin aiempaa enemmän. Kirkon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja läsnäoloon on hyvät resurssit.

Piispa Teemu Laajasalo ja tuomiorovasti Marja Heltelä. Kuva: Satu Huttunen
  1. Avioliitto. Helsingin tuomiokirkon kirkkoherran virkaan liittyy valtaa hiippakunnan kapitulin päätöksenteossa. Yksi konkreettinen haaste liittyy ajankohtaiseen keskusteluun avioliitosta. Ne papit, jotka ovat kirkkojärjestyksen säädösten mukaan (mutta kirkollisten tulkintojen vastaisesti) vihkineet ja siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja ovat saaneet eri hiippakunnissa erilaisia rangaistuksia. Helsingin tuomiokapituli äänin 4-3 annettu ”vakava moite” on asteikon lievin.
    Tuon päätöksen jälkeen on vaihtunut kapitulin istunnossa piispa, pappisasessori ja nyt myös tuomiorovasti. Monet ovat tulkinneet vaihdosten kääntäneen kapitulin voimasuhteet vapauttavan tulkinnan kannalle. Uusille ratkaisuille on nyt aidosti tilaa.

Juuri nyt, ei kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Helsingin hiippakunnan kapitulilla on mahdollisuudet etsiä ja viitoittaa käytännön ratkaisuja eteenpäin. Kirkolliskokous ei välttämättä kykene löytämään ¾ määräenemmistöä, jolla asiaan syntyisi mitään vastausta lähitulevaisuudessa.

 

Näiden kysymysten äärellä onnittelen seurakuntaa ja hiippakuntaa valinnasta ja toivotan tuomiorovasti Marja Heltelän viranhoitoon Jumalan tuulen puhallusta. Olkoon Herra kanssasi työsi ja elämäsi poluilla!

Liittyisitkö takaisin kirkkoon?

Menikö jokin pieleen, kun erosit kirkosta? Jos liityt nyt takaisin, niin saat ensi vuoden kirkollisveron puoleen hintaan. Lisäksi saat takaisinliittymisbonuksena vahvan siunauksen seuraavassa messussa.

Tympäännyin keväällä ja päätin erota. En kuitenkaan kirkosta vaan Suomen Kuvalehden tilaajaporukasta. Lehden jutut olivat mielestäni olleet jo pitkään hiukan särmättömiä ja meni useampi lehti, että katsoin vain sisällysluettelon. Sen vuoksi jätin viestin tilaajapalveluun, josta aikanaan tuli tieto suhteen päättymisestä ja tasoituslasku.

Se oli sitten siinä.

No ei muuten ollut, sillä kahden viikon jälkeen soi puhelin ja sain tarjouksen: ensi vuoden lehden puoleen hintaan ja lisäksi päälle kolmen kuukauden lehdet. Alennus oli jo tuntuva. En silloin tarttunut tarjoukseen, mutta nyt postin tuoma kirje nokitti vielä tuostakin: tuo kaikki ja arpajaiset, joissa voisin saada 2000€ ja päävoittona vieläkin enemmän.
Ja tämä kaikki vain, jotta tilaisin SK:n hintaan, joka lienee reilusti alle todellisten kustannusten. Hyvää asiakassuhdetta ei kannata päästää käsistä.

Erositko kirkosta? Liity takaisin, niin saat puoleen hintaan ensi vuoden kirkollisveron.

Kirkosta eroavaa ei taida monikaan kirkkoherra lähestyä huipputarjouksella, joka panisi harkitsemaan liittymistä. Olisi kyllä syytä.
Kallion seurakunnassa Mari Mattsson ideoi ja Teemu Laajasalo innovatiivisesti kehitti mallin, jossa jokainen seurakuntaan muuttanut henkilökohtaisesti kohdataan: soitetaan ja toivotetaan tervetulleeksi; bonuksiakin löytyy: kutsu brunssille tai pääsy Kallion kirkon torniin. Oma kokemukseni noiden soittojen tekemisestä oli pelkästään myönteinen. Alun outouden jälkeen huomasi, kuinka ilahtuneita liki kaikki vastanneet olivat.

KäpylänkirkkoTuo uusien seurakuntalaisten ennakoiva kohtaaminen on ehkä vielä tärkeämpää kuin menetetyn jäsenen etsiminen takaisin. Tai oikeastaan molempia tarvitaan. Hauskoja ja outojakin viestejä saa pistää liikkeelle.

Pahinta on se, jos seurakunta ei ole kiinnostunut lainkaan tulijoista tai lähtijöistä. Vedetään vaan se mikä on kirkkolain mukaan pakollista ja ihmetellään, kun väki virtaa pois.

Liity kirkkoon takaisin! Bonuksena ilmainen haudanhoito kahden vuoden ajan (lahjan voi siirtää lähiomaiselle).

Ennen piti kirkosta eroavan käydä virastossa henkilökohtaisesti hoitamassa asia ja keskustella ratkaisusta. En kaipaa kuulusteluja tai syynäystä. Mutta se olisi hyvä tietää, että menikö homma jostain erityisestä syystä puihin. Olisimmeko voineet toimia paremmin jossakin kohdassa?
Kallion ja Paavalin seurakunnissa kirkkoon kuulumisprosentti alkaa nelosella. Siellä tilanne on tiedostettu ja asian eteen tehdään töitä. Nyt on hyvä hetki herätä muutenkin ideoimaan ja välittämään entistä paremmin jokaisesta seurakuntalaisesta.

Millainen tarjous kirkosta eronneelle tulisi tehdä?

Perustevaliokunnan työskentelyssä vakavia puutteita

vaakunaEv.lut. kirkon päättävä elin, kirkolliskokous, käsittelee toukokuussa 2018 esitystä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat, kristityt kihlaparit voitaisiin vihkiä kirkossa. Työskentelyn pohjaksi on asiaa tarkasteltu sekä yleis- että perustevaliokunnassa. Yleisvaliokunta päätyy suosittamaan esitystä hyväksyttäväksi äänestyksen jälkeen ja vastaavasti perustevaliokunta päätyy kielteiselle kannalle äänestyksen jälkeen. Kumpaankin ratkaisuun liittyy eriävä mielipide.

Valiokuntien työskentelyssä näkyy tehty työ, pyrkimys huolelliseen työskentelyyn ja myös ongelmalliset ratkaisut Raamatun tekstien ja kirkon perinteen tulkinnassa. Tässä tekstissä en pyri kattavasti käymään läpi mietintöjen tekstejä vaan keskityn lähinnä perustevaliokunnan mietinnön tapaan käyttää Raamattua. Katson tekstejä sekä pappina että myös raamatuntutkijana. Juuri raamatunkäytössä näen mietinnössä sen kaltaisia vakavia puutteita, joita ei tulisi esiintyä huolella valmistelluissa mietinnöissä. Samaan kysymykseen kiinnitetään huomiota eriävässä mielipiteessä, joten on outoa, että perustevaliokunta ei ole ottanut seuraavia kysymyksiä tekstissä esiin muutoin kuin rivien välissä, jos sielläkään.

Onko Raamatussa tekstejä, jotka kuvaavat homoseksuaalisuutta?

Valiokunnan mietintö näyttää vastaavan kysymykseen myöntävästi, koska tekstissä on seuraavia katkelmia (kursivointi sitaateissa allekirjoittaneen):

Valiokunnassa esiintyy erilaisia käsityksiä siitä, miten Raamattua ja sen sisältämiä homoseksuaalisuudesta puhuvia jakeita on tulkittava ja siitä, onko homoseksuaalista käyttäytymistä pidettävä syntinä vai ei sekä siitä, miltä osin asia kuuluu kirkon opin ja miltä osin etiikan alaan.(s. 11)

Vanhan testamentin laki (Toora) kieltää kahdesti miesten välisen homoseksuaalisen suhteen (3 Moos. 18:22; 20:13).(s. 24)

Raamattu puhuu avioliitosta johdonmukaisesti miehen ja naisen välisenä ja suhtautuu homoseksuaaliseen toimintaan niissä kohdissa, joissa siitä puhutaan, eksplisiittisen kielteisesti.(s. 37)

Mietinnön mukaan siis Raamatussa on ylipäänsä tekstejä ”homoseksuaalisuudesta”, ”homoseksuaalisista suhteista” ja ”homoseksuaalisesta toiminnasta”. Tästä huolimatta jotain aivan olennaista puuttuu. Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnön tapa käsitellä nykyhetken homoseksuaalisuutta ja liittää siihen Raamatun tekstejä on yksioikoinen ja kohtuuton. Ilman perustelua mietintö yhdistää Raamatun tekstejä siihen, mitä me nimitämme nykyisin homoseksuaalisuudeksi. Nykyajan ilmaus ”homoseksuaalisuus” merkitsee tietoisuutta seksuaalisen suuntautumisen kääntymisestä samaan sukupuoleen osana persoonan identiteettiä. Kyse ei ole yksilön valinnasta vaan osa annettua ihmisyyttä. Viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut käsityksen muutos on ratkaisevasti muuttanut käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta.

Raamatussa ei ole kuitenkaan missään mainita sanaa ”homoseksuaalisuus”, eikä Raamatun teksteissä kuvata nykyhetken samaa sukupuolta olevien tasavertaisten aikuisten parisuhdetta. Jokaisen, joka tekstejä käyttää, on syytä tehdä selväksi, millä perusteella tekstejä ymmärtää.

Mietintö ei kuitenkaan tuo esiin perusteluja, joiden mukaan mainitut Raamatun tekstit olisivat relevantteja käytettäväksi tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien kristittyjen pyyntöön tulla vihityksi kirkossa avioliittoon.

Mietinnössä mainitut Raamatun tekstit herättävät monia kysymyksiä, mutta konkreettisia vastauksia on aika vähän. Liittyvätkö Raamatun tekstit VT:ssa kultillisen prostituutioon? Onko Sodoma-kertomuksessa vieraanvaraisuuden perinteen häpäisemisestä anaaliraiskausta käyttäen? Onko tekstien käsitys ihmisen kultillisesta puhtaudesta merkittävä nykyaikana? Onko Paavali kohdistanut tekstinsä todelliseen roomalaiseen maailmaan vai luonut karrikatyyrin, joka kuvaa eliitin ylilyöntejä? Enemmän on kysymyksiä kuin vastuksia. Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Mutta tätä ei taida kukaan väittääkään. Vai väittikö mietintö näin jossakin kohdassa, jonka vahingossa ohitin?
Ja toisaalta: jos ei väittänyt, niin miksi näihin kohtiin viitattiin?

Raamatuntulkinnan taustat ja homoseksuaalisuuden ymmärtäminen

Esimerkinomaiset kysymykset osoittavat sen, että meidän tulee pyrkiä ymmärtämään mahdollisimman tarkoin historiallisten tekstien yhteydessä se konteksti, jossa teksti on syntynyt ja vasta sen jälkeen arvioida, voiko nykyhetken kysymyksenasettelun asianmukaisesti liittää kyseiseen tekstiin.

Mietintö ohittaa kokonaan tämän työskentelyn ja keskittyy käsitykseen, jossa kiteytyy kaksi osaa:
– Raamattu suhtautuu kielteisesti siihen ilmiöön, jota nykyisin nimitämme homoseksuaalisuudeksi
– Raamatun tekstien perusteella voidaan kieltää samaa sukupuolta olevien kristittyjen kihlaparien vihkiminen.

Siksi ei ole yllättävää, että voidaan todeta:

Raamatun homoseksuaalista toimintaa koskevat kiellot täytyy ottaa vakavasti. (s.38)

Jotta moiseen päättelyketjuun voisi perustellusti voisi päätyä, niin tekstissä tulisi selkeästi osoittaa, että Raamatun tekstien käsitys seksuaalisuudesta ja erilaisista ilmenemisestä voidaan rinnastaa nykyiseen suomalaiseen parisuhdekeskusteluun.

On valitettavaa, että kirkon päätöksenteossa ohitetaan raamattuargumentaatiossa tekstien historiallisen asiayhteyden ja merkityksen selvittäminen. Tällöin ongelmaksi muodostuu se, että kovin helposti tulkintaa ohjaa oma ja perinteinen esiymmärrys. Kirkon kollektiivisessa esiymmärryksessä on vielä erittäin runsaasti homoseksuaalisuutta vieroksuvaa ja sitä lähinnä negatiivisesti tarkastelevaa asenneilmapiiriä.

Tätä asennetta kuvaa mietinnössä se, että tutkimuksessa jo tällä hetkellä vakiintunut käsitys homoseksuaalisuudesta osana annettua ihmisyyttä ohitetaan kovin kepeästi ja ikään kuin asiana, jossa ei vielä olisi olemassa tutkimuksen vakiintunutta pääuomaa.

Kirkollisessa keskustelussa on nostettu esille erilaisia käsityksiä tieteen suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Tutkimus on näin kiistellyssä aiheessa jakautunutta. Esimerkiksi modernissa keskustelussa seksuaalisuudesta voidaan erottaa toistensa kanssa ristiriitaisia kantoja, kuten kysymys siitä, missä määrin seksuaaliidentiteetti on annettua ja olemuksellista (essentialismi), missä määrin ympäristön muovaamaa tai ihmisen itse rakentamaa (konstruktivismi). Erimielisyyttä on myös siitä, miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lasten hyvinvointiin. (s. 19)

Humanistisessa tutkimuksessa vain harvoin saavutetaan 100% yksimielisyyttä. Sen sijaan ylläsiteeratuissa kysymyksissä ei voi pitää tutkimusta erityisen ”jakautuneena”. Mietintö on tältä osin harhaanjohtava.

Myös jotain hyvää

Olen ryöpyttänyt edellä kirkon keskeisen päätöksentekoelimen mietintöä. Olen pyrkinyt olemaan napakka ja suorasanainen – mutta perustelemaan asiani. Olisin voinut nostaa mietinnöstä esiin myös paljon positiivista ja tuoda esiin sen, että keskustelussa on kaikesta huolimatta myös positiivisia askeleita ja edistymistä.

Mietinnössä on paljon aineistoa, josta on hyötyä päätöksenteossa. Tekstissä tulee aika-ajoin hyvin esiin se, kuinka monimuotoinen ilmiö avioliitto on ollut ja on edelleen. Kyse ei ole vain lisääntymisen ehtojen säätelystä vaan laajemmasta elämää suojelevasta instituutiosta. Toki (lähes?) kaikki historialliset tekstit kuvaavat avioliittoa miehen ja naisen välisenä ilmiönä; miten muuten voisi ollakaan. Lisääntyvä heteropari on ollut historiallisesti kaikissa yhteiskunnissa edellytys elämän jatkumiselle. Biologisesti on aika ilmeistä, että näin on jatkossakin. (Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä homoparien unohtamista ja heille selän kääntämistä.)

Myös tämän vuoksi kirkon kannalta on perusteltua puhua siunauksesta avioliitossa. Kirkolliskokouksen käsiteltävänä oleva aloite ei pyri käsitykseni mukaan tätä kumoamaan vaan haluaa liittää hyvän ja siunauksen piiriin vastaavalla tavalla avioliiton solmivat homoseksuaalit parit. Mietinnössä ja erityisesti eriävässä mielipiteessä on hyviä perusteluja sille, miksi näin tulee kirkossa ajatella.

Ei tämä perustevaliokunnan mietintö huonoin paperi ole, mitä tästä teemasta on kirkossa kirjoitettu.

Kari Latvus on Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja raamatuntutkimuksen dosentti