Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

MUUTAMA VAALIHAVAINTO 2017

leave a comment »

Kuntavaalin lopputulos ei ole vielä aivan taputeltu vaali-iltana puolenyön aikaan. Tulos on taas kerran mielenkiintoinen ja nostaa esiin monenlaisia analyysin aineksia. Tässä pari säiettä keskusteluun.

  1. Suomessa vallinneen pitkän niukkuuden ajan tai talousalakulon jälkeen suurimmaksi puolueeksi nousee Kokoomus ja suurin vasemmistopuolue SDP jää reilusti kakkoseksi. Edes näin vaikea talousvaihe ja opposition purjeet eivät nosta vasemmiston yhteistä kannatusta kuin jonkin verran alle 30%. Eurooppalaisen vasemmistoliikkeen lama näkyy myös Suomessa. Viesti on selvä: äänestäjät eivät näe ja kuule vaihtoehtoista viestiä, jonka vasemmisto voisi tarjota.
  1. SDP on välillä keikkunut gallupeissa jopa kärjessä, mutta nyt tulos on heikko odotuksiin verrattuna. Puolueen johtaja Antti Rinne sai nostetta aiemmin, kun rinnalla olivat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen, mutta varsinaisissa vaaleissa noste katosi.
  1. Hallituksessa tasapainoon tulee erikoinen vääntö: Kokoomuksen näyttää nyt olevan kärkipuolue ja Sipilän mediavaikeudet saattavat näkyä kärkipaikan menetyksenä. Persujen antijytky eli lötky ajaa puolueen kujanjuoksuun, kun kannatus häviää ja oppositio houkuttaa yhä enemmän. Halla-Aho löi äänimäärissä Terhon reilusti Helsingissä.
  1. Vihreiden nousu oli historiallinen ja voi ennakoida isoa muutosta, jossa Vihreistä tulee aidosti valtakunnallinen yleispuolue. Ville Niinistön johdolla Vihreiden merkitys on kasvanut reilusti. Suurimpien kaupunkien joukossa vihreät on ottanut rajun loikan eteenpäin, joka voi jatkossa olla signaali siitä, että vihreät saattaa olla perimässä vasemmistolta liikkuvia äänestäjiä jatkossa entistä enemmän.
  1. Viimeisenä vaikka ei vähäisimpänä havaintona: Vaalien voittajista Vas, RKP ja KD kulkevat naisjohtajien ohjauksessa. Tämä hiljainen signaali kannattaa huomata, sillä jokin aika sitten puolueet sanoivat eri suunnilla hyvästejä naisjohtajille. Nyt trendi kääntyy taas toiseen suuntaan.

Written by latvus

9.4.2017 at 23.32

Kategoria(t): politiikka

Vuosisadan puhallus: 5 miljardia veronmaksajilta yhtiölle

leave a comment »

Vuonna 2015 valtio keräsi autoihin ja polttoaineisiin liittyviä veroja lähes kahdeksan miljardia (7 767 000 000). Tästä käytettiin tieväylästön hoitoon noin kolmasosa tuosta summasta. Esimerkiksi vuodelle 2017 hallitus on budjetissa varannut koko liikenne ja viestintäminiteriön hallinnonalan käyttöön 3 235 870 000€. Tästä kohdentuu liikenneverkostoon 1 919 510 000€ ja perusväylänpitoon 1 279 000 000€.

Keskustapuolueen ministeri Anne Berner

Keskustapuolueen ministeri Anne Berner

Saatan lukea tiedostoja väärin ja vertaan vuoden 2015 toteumaa vuoden 2017 ennakoituun varainkäyttöön. Tästä huolimatta näyttää ilmeiseltä, että Keskustapuolueen ministerin Anne Bernerin ehdotus poistaa autovero ja polttoainevero ja antaa tieverkoston hoidon ja käytön laskuttaminen yhtiölle merkitsee radikaalia tulonsiirtoa epädemokraattisesti hallinnoidulle taholle, johon eduskunnan budjettivalta ei ylety, on hämmentävää. Vielä enemmän: kyseessä on vuosisadan puhallus, veropohjan rapauttamiseksi ja hyvinvointivaltion alasajamiseksi vetoamalla tieverkoston heikkoon kuntoon.

Samalla yllämainitut luvut kertovat karulla tavalla sen, että ei teiden kunnostuksen heikko taso johdu siitä, että niiden käytöstä kerätään liian vähän veroja vaan siitä, että liikenneverkoston verot ohjataan muualle.

Hallitus (ja aiemmat hallitukset) ovat luoneet itse kunnossapidon alimittaisuuden. Tätä ei verorahojen puhallus yhtiölle korvaisi mitenkään.

Tästä puuttuisi vain se, että uuden yhtiön tilit kirjattaisiin Bahamaan.

Written by latvus

20.1.2017 at 14.11

Kategoria(t): politiikka, verot

Tie myytävänä auton hinnalla

with one comment

Ministeri Anne Bernerin (Kesk) suurena visiona on yhtiöittää Suomen tieverkosto ja saada tienkäyttäjät maksamaan aiempaa enemmän. Tällä tavoin saataisiin hoidetuksi korjausvelka, joka on syntynyt viime vuosien kuluessa. Rahaa on kerätty ja käytetty liian vähän teitten hoitoon ja päällysteet repsottavat monin paikoin.

Berner on haistanut mahdollisuuden rahastaa lisää niiltä, jotka käyttävät tieverkkoa enemmän ja päästää helpommalla ne, joiden autot lepäävät kotipihassa muita enemmän. Maksut menisivät kuten kännykkäbisneksessä: vapaa käyttöoikeus, rajattu tai vain satunnainen käyttö. Kukaan tuskin haluaisi nykyisin kännyköihin mallia, jossa valtio kantaa veroja, antaakseen ilmaista soittoaikaa kansalaisille.

Onko siis ministerin puheissa perää?

Houkutukset

On houkuttava saada auto ilman veroja ja päästä monta tuhatta pienemmällä summalla kiinni uuteen autoon. Tässä lienee suurin porkkana, jolla Berner visionsa haluaa tarjoilla. Saksalaiseen hintaan autot Suomessa. Tämähän on jokaisen suomalaisen autonaisen ja –miehen toiveuni.

Lisää sokerikuorrutusta tulee siitä, että bensaverokin poistuisi ja jäljelle jäisi vain tienkäyttömaksu. Saksalaisen autonhinnan jatkeeksi tulisi vielä yhdystalainen bensanhinta. Autoilun tuplaihme tarjolla Suomessa?

Saksalaisen autonhinnan jatkeeksi tulisi vielä yhdystalainen bensanhinta

Suomessa loikattaisiin kerralla läntisen kapitalismin ytimeen: verot pois ja käyttäjät maksamaan palveluista.

Koska kysymys olisi nollasummapelistä rahoittajien määrän osalta, niin koko homman toimivuus perustuisi siihen, että halvat autot ja menovedet houkuttaisivat ajamaan enemmän ja tuota lisääntyvää liikennettä kuritettaisiin yhä suuremmilla maksuilla. Berner ei ehkä ole ottanut huomioon, että halvan autokaupan jälkeen kansa voisikin pitää mersut tallissa ja tyytyä vain vahaamaan uudenkarheaa maalipintaa. Silloinhan rahat jäisivät tulematta ja tiet korjaamatta. Uups.

Mutta ei. Oletus on, että liikenne lisääntyy ja se kokoaa lisää tuloja.

Entä se tien myyminen?

Yksi asia näyttää tässä kaaviossa jäävän mainitsematta: tiet tulee Bernerin mukaan yhtiöittää. Omistajina olisivat valtio ja maakunnat, mutta suomalaiset tiet olisivat sen jälkeen yhtiön omaisuutta, jonka tehtävänä olisi tuottaa voittoa, siis saada suomalaiset ajamaan enemmän, jotta maksut kilahtaisivat kassaan.

Ongelmat

Bernerin visiossa tavoitteena on koota miljardi enemmän rahaa samoilta kansalaisilta, mutta myydä ikävä rahankeruu houkuttelevana halvan autoilun huumana. Tässä on ensimmäinen ongelmakohta: kuten edellä todettiin, niin voisi käydä niin, etteivät rahoja kertyisi odotetusti. Mitä silloin tehdään? Korotetaan maksuja ja saadaan lisää rahaa.

Toinen ongelma on selkeästi kestävän kehityksen vastaisessa ajattelussa. Teiden korjausvelka kuitataan lisääntyvänä autoiluna, jossa ei ole näkyvissä vähäpäästöisyyden porkkanoita. Paras yhtiön asiakas ei olisi kimppakyytiä usein harrastava ekoihminen vaan yksin autossa jatkuvasti viihtyvä autoilija.

Kolmas pulma liittyy yhtiöittämiseen. Jos koko juju on saada autoilun kulut tien käyttäjien eikä auton ostajien maksettavaksi, niin mihin ihmeeseen Suomen valtio tarvitsee tieyhtiötä? Voihan valtio pitää tiet suorassa omistuksessa ja ryhtyä vain myymään tienkäytön maksuja. Kerätäänhän nykyisinkin tietulleja ja muita tiemaksuja.

Ja jos kerran rahaa on tulossa kahmalokaupalla, niin miksi päästää rahankeruu itsenäiseen yhtiöön. Pidetään rahat mieluummin suoraan valtion omassa taskussa.

Vai oliko tarkoituskin etäännyttää tulot valtiosta, jotta ne hyödyttäisivät muitakin tahoja?

Ideologinen askel

Ajatus tieverkoston yhtiöittämisestä on kursailematon pyrkimys tuoda tiet ostettavaksi ja myytäväksi. Yhtiöittämisen ratkaiseva juju on ideologiassa. Yhtiö on ketterä toimija ja osaa perustella vakuuttavasti sen, kuinka vaikkapa ulkomaisen eläkerahaston kannattaa sijoittaa Suomalaiseen tiestöön.

Ei tietenkään kannata. Mutta näin suomalainen kansallisomaisuus voitaisiin alistaa kaupalliselle kokeilulle tavalla, jota missään päin maailmassa ei ole aiemmin tehty.

Kerran yhtiöitetty on toisena päivänä yksityistetty. Tämä on nähty aiemminkin.

Written by latvus

19.1.2017 at 19.59

Arkkipiispa, MTV3, PS ja kirkkoturva

with one comment

AP_MakinenFaktat

Arkkipiispa Kari Mäkinen antoi 26.3. MTV3 Uutisekstrassa noin 10 minuutin mittaisen haastattelun pääsiäisen teemasta ja Euroopan terroriuutisista.

Aivan viime sekunneilla haastattelija Kari Pyrhönen kysyi kirkon suhtautumista ”paperittomiin, jotka hakevat turvaa kirkosta”. Arkkipiispa Mäkisen lyhyt vastaus kuului näin: ”Silloin kun ihminen on sellaisessa tilanteessa, että ihminen hakee turvaa, niin kirkon ovet eivät ole kiinni. Tähän on varauduttu ja tästä on keskusteltu. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset otetaan vakavasti, mutta me emme piilottele ihmisiä – mutta emme myöskään aja ihmisiä pois.”

Lyhyt vastaus avasi tärkeän kysymyksen, mutta aikapulan vuoksi teemaa ei käsitelty likimainkaan siinä määrin kuin olisi ollut tarpeen. Mitä oikeastaan tarkoittaa, että kirkon ovi ei ole kiinni?

 

MTV3 lisätulkinta

MTV3-uutissivulla kirjoitettiin pian haastattelun jälkeen seuraavasti:

Arkkipiispa kertoo, että kirkossa on varauduttu kielteisiin päätöksiin, joita monet turvapaikanhakijat tämän vuoden aikana saavat. Tämä voi johtaa paperittomiksi jääneiden ”katoamisiin” ja uuden turvapaikan etsimiseen seurakunnista.
Kirkko on varautunut kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden suojelemiseen, kertoo arkkipiispa Kari Mäkinen MTV:n Uutisextran haastattelussa.

MTV3 on tulkinnut arkkipiispan lausuntoa kovin leväperäisesti ja puhunut kirkon antamasta ”uudesta turvapaikasta”. Tällaista kirkossa ei kuitenkaan ole tiettävästi suunnitteilla missään päin.

 

PS_kuvaPerussuomalaisten kärjistys

Keskustelu sai edeellen lisäpontta, kun Perussuomalaiset julkaisivat Facebookissa tiistaina 29.3. klo 8 kuvan, jossa on teksti:

Arkkipiispa Mäkinen antaisi ilman perustetta maahan saapuville turvapaikan
Me antaisimme heille käytäväpaikan
Taustakuvana lentokone, kuvan alalaidassa Perussuomalaisten logo.

Perussuomalaiset ovat  kärjistäneet puolestaan asiaa edelleen. Heidän julkaisussaan turvapaikan hakijat leimataan ”ilman perustetta maahan tuleviksi”. Kaikilla turvapaikan hakijoilla on kuitenkin vahva syy etsiä turvaa, myös niillä jotka lopulta saavat Suomen tiukentuneiden nykysäädösten vuoksi kielteisen päätöksen.

 

Mitä kirkko tekee ja mitä kirkko ei tee: kirkkoturva

Yllä kuvatussa uutisoinnissa ja keskustelussa menivät valitettavasti sekaisin (toivottavasti ei kuitenkaan tietoisesti ja tahallaan) turvapaikan hakeminen ja kirkon antama muu tuki. Miksi MTV3 ei tarkistanut uutisen sisältöä ja miksi Perussuomalaiset esiintyi korostetun kirkkokielteisesti?

Kirkko ei myönnä turvapaikkaa, kirkko ei myöskään elä omankädenoikeuden maailmassa vaan toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Joissakin tilanteissa kirkko kuitenkin tarjoaa erityistä tukea, kun selvitetään onko kielteinen päätös lainmukainen ja onko päätöksenteko ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat jne. Silloin kun kirkon ovelta haetaan apua, ruokaa tai turvaa, niin sitä tarjotaan, jos voidaan. Tämä koskee myös jokaista avuntarvitsijaa katsomatta ikään, sukupuoleen, sukuun, säätyyn tai kansallisuuteen. Joskus apu voi olla vain kohtaaminen ja ymmärtäminen, Joskus enemmän.

On kaikkien etu, että millään osapuolella ei ole käsitystä, että kirkko ryhtyisi käymään erityistä kirkollista lisäoikeutta ja myöntäisi muutamalla tuhannelle hakijalle omin luvin turvapaikan.

On kuitenkin tilanteita, jossa kielteisen päätöksen saanut tarvitsee aineellista ja henkistä tukea. On myös tilanteita, joissa on vielä hyvä käydä läpi päätöksenteko ja tutkia, onko kaikki olennainen otettu huomioon. On ehkä myös tilanteita, joissa kirkolla on juuri kyseiseen tapaukseen liittyen erityisen hyvät kansainväliset yhteydet ja erityistä paikallistuntemusta. Siitä voi parhaimmillaan olla hyötyä myös viranomaisten päätöksentekoon. Kirkko on perinteisesti ollut paikka, jossa oikeutensa menettänyt voi sitä hakea ja siksi kirkon ovia ei tule sulkea.

Mitään ylimaallista viisautta ei kirkollakaan ole turvapaikan käsittelyyn. Inhimillisyyttä ja ihmisten kohtaamista ehkä sitäkin enemmän.

Suomessa on tällä hetkellä myönteinen kuva siitä, että virkamiehet tekevät hyvä työtä ja valmistelevat päätökset asianmukaisesti lakeja noudattaen. Jos kuitenkin käy ilmi, että jossakin kohtaa laki on kohtuuton, niin kirkon tulee nostaa asiat keskusteluun ja puolustaa ihmistä.

 

Kirkon vuonna 2015 päivitetyt ohjeet kirkkoturvasta löytyvät tästä linkistä.
ps. linkki tarkistettu 30.3.2016 klo 13.45

 

Written by latvus

29.3.2016 at 15.56

Kirkon tärkein kysymys kirkolliskokouksen nelivuotiskaudella

leave a comment »

 

Kari_Latvus2Ydinjuttu

Moni nostaa peukun pystyyn sen puolesta, että kirkon tärkein kysymys tulevalla kirkon nelivuotiskaudella on päätös avioliitolain seurauksista kirkossa. Tämän asian kautta mitataan monen mielestä kirkon kyky uudistaa ajatteluaan ihmisiä silmiin katsoen ja samalla pitkää perinnettä kunnioittaen.

Mutta tämä kysymys ei ole kirkon tärkein asia. Kirkon uskottavuuden ja sanoman kannalta ydinkysymys on se, onko kirkko valmis yhä uudestaan keskittymään kahteen asiaan, jotka ovat oikeastaan saman kolikon kaksi puolta. Erottamattomia ja yhteen liimattuja. Siinä mielessä se yksi ja tärkein asia on:

elää Jumalan armosta ja olla edelleen armon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden verkostona niiden kanssa, jotka kulloinkin ovat eniten uhattuina ja kärsivät eniten.

 

Juuret

Kristinuskoa ei olisi olemassa, jos varhaisimmat Jeesuksen seuraajat eivät olisi rakastaneet toisiaan ja antaneet nälkäisille syötävää ja juotavaa, myös tuntemattomille. Kristittyjen määrä oli parin vuosisadan ajan vain pahainen yhden tai kahden prosentin marginaali moniuskontoisen Välimeren ympäristössä. Se erottui muista sillä, se hyväksyi joukkoonsa orjat ja vapaat, miehet ja naiset, vauraat ja köyhät. Vaikka eripuraa saattoi esiintyä, niin Jeesuksen seuraajien mentaalinen DNA-rakentui yrityksestä ottaa joukkoon ja välittää.

Varhaisina vuosisatoina ei tunnettu nykymerkityksessä sanaa ”diakonia”, mutta hehku paloi komeasti. Meille samat asiat nostavat esiin lukuisia kysymyksiä: miten kristittyinä puolustamme sellaista yhteiskunnallista linjaa, joka sekä Suomessa että kansainvälisesti edistää tasauksen hidasta mutta määrätietoista toteutumista.

Uudet tutkimustiedot kertovat diakonian yhä suuremmasta painoarvosta. Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtajan Kimmo Ketolan mukaan juuri diakonia on se, mikä tällä hetkellä motivoi kirkkoon kuulumiseen. ”Se, että kirkko puolustaa julkisuudessa köyhiä ja syrjäytyneitä, on vähintään jokseenkin tärkeä jäsenyyden peruste kolmelle neljästä kirkkoon kuuluvasta. Kahdelle kolmasosalle vastaavasti syynä on kirkon apu kolmannen maailman ihmisille.

Kirkon tärkein asia on elää Jumalan armosta ja olla edelleen armon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden verkostona niiden keskellä, jotka kulloinkin ovat eniten uhattuina ja kärsivät eniten.

Neljä isoa asiaa

  1. Yhdessä! Kirkossa olennaista on se, ettemme ulkoista köyhien ja tarpeessa olevien huolenpitämistä asiassa erityisesti koulutetulle joukolle vaan olemme liikkeellä koko yhteisönä.
  2. Osaajia! Tarvitsemme myös hyvin koulutettuja erityisosaajia ja seurakuntien sisäisiä konsultteja – siis diakoniatyöntekijöitä ja myös diakoniapappeja.
  3. Ohjausta! Kokonaiskirkon tasolla tarvitaan jatkuvaa ohjausta diakoniamyönteisyyteen. Tarvitsemme keskustelua ja päätöksiä, joilla taataan diakonian kehittyminen yhä selkeämmin kaikkien kristittyjen diakoniaksi, jossa erityisesti koulutetuilla on erityinen asema paikallisseurakunnassa.
  4. Tarvitaan lisää tukea! Vuonna 2014 kirkko antoi suoraa taloudellista apua diakoniassa 7,7 miljoonaa euroa. Diakoniatyöntekijöitä oli1393 (vertailuksi: pappeja 2119 ja perheneuvonnassa 160). Laajasti ymmärrettynä kirkon ”palvelusektori” kulutti kirkon vuosikatteesta 13,6% eli 140 miljoona.

Tämä ei ole lopulta kovin suuri luku ollakseen kirkon huippujuttu. Tästä päätetään seurakunnissa, mutta kirkolliskokouksen tehtävänä on antaa mentaalista ohjausta erityisesti juuri nyt talouden vaikean vaiheen puristuksessa.

  1. Vihdoin! Kirkolliskokouksessa tulee myös viedä diakonaattiprosessi päätökseen ja kirjata lakiin monet nykyiset käytännöt. Asian tutkimuksellinen tausta on nyt paljon selkeämpi kuin pari vuosikymmentä aiemmin ja päätöksenteko perustellumpaa.

 

TK_kuva2016Tiedot: Kirjoittaja on pappi ja diakoniamies.
TT, Alppilan kirkon toiminnanjohtaja Kari Latvus
Ehdolla kirkolliskokoukseen Helsingissä Tulkaa kaikki -listalla
#69

(1.2.2016 alkaen kirkkohallituksen yhteiskunnallisen työn asiantuntija)

 

Vaaliblogi nro 5

 

Written by latvus

1.2.2016 at 10.00

Kategoria(t): kirkolliskokous

Donald Trump – Yhdysvaltojen Juha Sipilä?

leave a comment »

Donald Trump Kuva: Wiki

Donald Trump Kuva: Wiki

Olen seurannut USA:n politiikkaa suomalaisten sanomalehtien, television ja amerikkalaisen digiviestinnän välineillä. Niiden antamat kuvat ovat toisinaan vaikeasti yhteen sovitettavia ja pirstaleisia. Suuremmat trendit paljastuvat vasta jälkeenpäin ja uusia tuulia on vaikea tavoittaa matkan päästä – eikä asiat aina näytä avautuvan Amerikan ihmemaassa paikan päällä olevillekaan, koska mittakaava on käsittämättömän suuri ja rintamalinjat jyrkät. Todellisuuksia on niin kovin monia. Siksi tämäkin postaus varmaan osaa minne osuu.
Onko siis Trumpin ja Sipilän välillä mitään yhteistä?

On toki!

  1. Puolue. Republikaanisen puolueen maine oikeistopuolueena, joka sijoittuu suomalaisittain jonnekin Kokoomuksen oikealle reunalle, kannattaa marinoida uudessa liemessä. Republikaanit ovat vähintään yhtä paljon maaseudun ja perinteisten arvojen puolue, siis kuin suomalainen Keskustapuolue. Puolueessa on siis paljon samaa.
  2. Bisnestausta. Sipilä singahti poliittiselle kartalle yrittäjätaustalla ja antoi kuvan uudesta tyylistä, jossa tuodaan politiikkaan uusia tuulia. Omalla varallisuudella on hyvä kampanjoida. Samoin Trump murtaa asetelmia ja tarjoa businessjohtamista politiikkaan – kuten Sipilä Suomessa.
  3. Kokemattomuus. Poliittinen kokemattomuus yhdistää molempia siinä suhteessa, että politiikan ja yhteiskunnallisen sopimisen ja neuvottelun taito on korvattu talouselämän johtamistaidoilla. Tämä synnyttää väistämättä sekä suuria otsikoita ja odottamattomia tilanteita.
  4. Politiikan ulkopuolelta. Politiikan tekeminen talouselämän mallilla ja ehdoilla on yhteistä molemmille. Muutos kertoo myös perinteisten ideologisten ohjelmien otteen herpaantumisesta. Politiikasta tehdään yhä enemmän talousjohtamista.

talous vie ja politiikka vikisee

 

Juha Sipilä Kuva: Wiki

Juha Sipilä Kuva: Wiki

Eroja löytyy

Persoonina Sipilä ja Trump ovat kovin erilaisia. Heidän uskonnolliset maailmansa ovat täysin erilaiset, mutta yhteistä on se, ettei uskonnon arvot vaikuta juuri politiikkaan (jota tehdään talouden ehdoilla).

Sitä paitsi Trump ei osaa lainkaan suomea ja on poliittisesti valovuoden päässä suomalaisesta yhteiskuntamallista.

 

Trendi

Huomionarvoista yhtäläisyyksien ja erojen pohtimisessa on se havainto, että talous vie ja politiikka vikisee. Tähän ilmiöön, joka toteutuu samanlaisena yhä useammin eri puolilla maailmaa kannattaa nyt kiinnittää suurempikin huomio.

Written by latvus

31.1.2016 at 14.08

Kategoria(t): politiikka

Digitaalinen vaalipaneeli: Kallion seurakunnassa tiukka vaalikisa

with 3 comments

Vaaliblogi nro 5

Kirkolliskokousvaalit nostivat esiin erikoisen tilanteen. Kallion seurakunnasta on pappisehdokkaiden vaalissa kolme ehdokasta, yksi jokaisessa valitsijamiesyhdistyksessä. Ehdolla on seurakuntapastorit Mari Mattsson (Kaikkien kirkko) ja Marjaana Toiviainen (Viinipuu) sekä Alppilan kirkon toiminnanjohtaja, TT Kari Latvus (Tulkaa kaikki). Digitaalinen vaalipaneeli selvittää onko ehdokkailla ja ryhmillä aidosti eroja.

Kuka olet ja mikä on listasi? (vastausjärjestys arvottu)

Mari Mattsson

Mari Mattsson

 

Mari Mattsson:
Olen kalliolainen Kallion seurakunnan pastori ja tiedottaja, äiti ja vaimo ja työläisperheen tytär Kotkasta. Olen ehdokkaana Kaikkien kirkko -listalla, jota on perinteisesti kutsuttu myös ”kirkkoherrojen listaksi” – rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kari Latvus:
Diakonia- ja raamattumies, jonka työhistoriaan mahtuu seurakunta, merimieskirkko, lähetystyö (Hongkong), pitkät opetusjaksot Kirkon koulutuskeskuksessa, Diakissa ja teologisessa tiedekunnassa. Töiden mukana nyt Helsinkiin ja Tulkaa kaikki –listalla.

Osan edellisestä kaudesta olin kirkolliskokouksen jäsenenä.
Esittelyklippi tästä linkistä.

Marjaana Toiviainen:
Paikallisseurakunnan peruspappi. Uskontodialogia elävä tanssinharrastaja. Vääryydestä sisuuntuva viestijä ja missiologian tohtorikoulutettava. Hiljaisuutta opetteleva luottamuksen pyhiinvaeltaja. Savokarjalainen mielenterveyskuntoutuja.
Yhteisöni näissä kinkereissä: Viinipuu.
Nettisivu
Facebook

Kolme tärkeintä asiaa, jotka haluat pitää vaaleissa esillä?
Mari Mattsson:
Minulle kolme tärkeintä asiaa näissä vaaleissa ovat seurakunta, rakenteet ja kunnioitus, SRK.
1) Seurakunta on minulle hyvin laaja käsite. Seurakuntani on koko Kallio – ihmiset joita kohtaan kaduilla ja kaupoissa, kirkoissa ja kodeissa, päivällä ja yöllä. En kysele jäsenpapereita tai uskontunnustusta. Seurakunta olemme sinä ja minä, myös ”ne”.
2) Kirkon ja seurakuntien rakenteet ovat tällä hetkellä byrokraattiset ja jähmeät. Rakenteita tarvitaan, mutta ne eivät saa olla este eivätkä hidaste. Avoimet ovet, avaimet ja yhdessä tekeminen ovat tulevaisuutta.
3) Kunnioitus on luovuttamaton asia kaikessa mitä teen. Sana sisältää myös erilaisten ihmisten tasa-arvon. Kirkossa ja seurakunnassa me kaikki olemme samalla viivalla Jumalan kasvojen edessä – epätäydellisen täydellisinä, omiksi itseksemme luotuina.

Kari_Latvus2

Kari Latvus

Kari Latvus:
Haluan viedä eteenpäin kristinuskon perinnettä tuntevaa ja toisia kristittyjä kunnioittava asioiden ratkomismallia. Ratkaisuja tulee hakea avoimesti ja maltillisesti.
Liputan 1) paikallisen ja myös pienen seurakuntayhteisön varjelemisen tärkeyttä ja mahdollisimman kevyttä väliportaan (=yhtymä) hallintoa 2) rohkeutta nähdä ihmisten arjen tarpeet sekä oivaltaa diakonia kaikkia koskevana näkökulmana ja 3) avioliittolain muutoksen käsittelyä niin, että kaikkien kirkon jäsenten hengelliset tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon.

Marjaana Toiviainen:
1. Teologinen, syvällinen kirkko-oppi
Vero tai väestörekisteri ei liitä asiakasta Kirkkoon. Kaste liittää. Hyvästi, markkinatalouden jargon!
2. Rohkea kokeilukulttuuri
Inkarnaatio. Seurataan Jeesusta. Pois tarpeeton byrokratia, hierarkinen valta ja egoistinen jäsenpaniikki. Lopetetaan ”toiminta”, aloitetaan eläminen.
3. Maailmanlaaja Kirkko konkretiaksi
Luterilaisten kielet ja kulttuurit todeksi. Lähetystyöntekijöitäkin maailmalta Suomeen. Avoin ehtoollispöytä kaikille kastetuille kristityille. Arkista uskontodialogia.

 

Mitä vaaleista puuttuisi, jos ryhmääsi ei olisi ehdolla?
Mari Mattsson:
Jos Kaikkien kirkko -ryhmämme ei olisi mukana näissä vaaleissa, niin puuttumaan jäisi toiseus. Ryhmäämme on kritisoitu yhtenäisen vaaliagendan puutteesta ja ehdokkaiden näkemyseroista. Tunnustettava tosiasia on kuitenkin se, että kirkko tulee aina olemaan monenlaisten näkemysten, ihmisten ja uskomusten suloinen seos. Ryhmässämme me kunnioitamme toinen toistemme vahvuuksia ja tuomme vaaleihin valtavan määrän seurakunnallisia työvuosia ja konkreettista ruohonjuuritason työkokemusta sekä papin ammatista että muista seurakunnan työtehtävistä. Kirkon tulevaisuuden kynnyskysymys on löytää sekä päättävissä elimissä että seurakunnissa sellainen yhteinen näky, jonka jokainen työntekijä, seurakuntalainen ja seurakunnan ulkokehällä keikkuva ihminen voi kokea omakseen. Mahdoton tehtäväkö – ei, mikäli suostumme aidosti ja ennakkoluulottomasti kuuntelemaan toinen toisiamme.

Kari Latvus:
Ilman Tulkaa kaikki –ryhmää Helsingin pappisvaalissa puuttuisi maltillinen, kokenut ja päättäväinen muutosvoima. Ryhmän ohjelma on hyvin juurtunut luterilaiseen teologiaa ja se on avoin nykyhetken haasteille.
TK-ehdokkaat ovat hyvin tietoisia kirkolliskokouksen käytännön työn haasteista, koska kolme ehdokasta on ollut viime kirkolliskokouksessa jäsenenä. Tiedämme sen vuoksi, mitä voi saavuttaa ja haluamme kehittää lisää valtakunnallista uudistusmielisten ryhmän (Muutoksen tuuli) toimintaa kirkolliskokouksessa.
TK-ehdokkaissa on sekä kokeneita pitkän linjan kirkon työntekijöitä että nuoria osaajia.
Jos nykyistä TK-listaa ei olisi ehdolla, niin Helsingin pappisehdokkaissa ei olisi ehdolla yhtään, jolla on kokemus kirkolliskokouksen työtä.

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen:
Viinipuuta taustoittaa vahva ja raikas kristillinen identiteetti ja eletty teologia. Emme halua uudistaa ja muuttaa Kirkkoa, vaan rakastaa sitä, jotta se muuttaisi meitä. Mielestämme Kirkko elää parhaiten olemalla uskollinen Jeesuksen Kristuksen radikaalille opetukselle ja elämälle.
Viinipuu ylittää kuluneen liberaalit-konservatiivit -jaon. Tuoreena toimijana rikomme vanhoja vastakkainasetteluja, mikä järjestää kirkollista kenttää terveesti uusiksi. Olemme askel (modernista) kansankirkollisuudesta postmoderniin kristillisyyteen: emme kaipaa lut. kirkolle monopoliasemaa ja hegemonista valtaa.
Voimme luopua virkamiesroolista, etsimme vastakulttuurisuutta julkiseen valtaan nähden. Kirkossa työntekijöiden rooli on toimia seurakuntansa rakentajina, ei erityisalansa reservaattien ammattilaisina. Kannatamme rohkeaa kokeilukulttuuria, juurevaa hengellistä elämää sekä keveää, teologisesti perusteltua hallintoa.
Pappislistamme on Helsingin ainoa, jolla on alle kolmekymppisiä ja eläkepappeja. Meillä on selkeät teesit ja – idealismia varomatta – tulevaisuuden kirkon ohjelmakohtia, keskustelua herättämään.

 

Nyt on sinun vuorosi kysyä
Digitaalisen vaalipaneelin osallistujille voi tehdä kysymyksiä tämän blogin kautta jättämällä kommentin. Kysymykset tehdään aina koko nimellä, ei nimettöminä tai nimimerkillä.

Written by latvus

25.1.2016 at 10.00