Kirkolliskokous päätti vuonna 2018 laskea seurakunnilta kerättävää kirkon keskusrahastomaksua reilun 13%. Virallisesti tiputettiin siis seurakuntien maksamaan kirkon keskusrahastomaksua yhdellä prosenttiyksilöllä: 7,5->6,5%. Euroissa laskettuna yli 6 miljonaa. Kirkkohallitus sai aikaa kolme vuotta tasapainottaa kirkkohallituksen ja hiippakuntien talouden ja sen ajan oli lupa tehdä alijäämäisiä talousarvioita. Yhteisessä kassassa oli merkittävästi ylimääräistä talokauppojen jälkeen.
Vuosi 2022 saapuu, mutta maaliin ei ole ihan päästy ja siksi kirkolliskokous manasi elokuussa madon luvut: vuonna 2023 on talouden oltava kunnossa., joten marraskuussa tarvitaan suunnitelmia.
Palataan vuoteen 2018
Kun vuonna 2018 kirkolliskokouksen talousvaliokunta teki linjauksensa, tapahtui valmistelu kokonaan piilossa. Jopa kirkolliskokouksen oman työjärjestyksen vastaisesti talousvaliokunta julkaisi esityksensä perjantai aamuna kello 8.
47 § Esityksestä talousarvioksi ja toiminta- ja taloussuunnitelmaksi ja talousarvioaloitteista käydään täysistunnossa lähetekeskustelu. Kirkkohallituksen jäsenet voivat osallistua keskusteluun. Talousvaliokunnan on kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviota ja toiminta- ja taloussuunnitelmaa koskevassa mietinnössä käsiteltävä kaikki määräraha-asiat. Mietintö on annettava viimeistään syysistuntokauden kolmantena päivänä. (4.11.2015)
Viikosta väsyneet edustajat saivat aikaa aamulla ylimäärisen 20 minuuttia juoda kahvit, pakata matkalaukkunsa kotiinlähtöä varten ja lukea parikymmentäsivuisen mietinnön. Aika harva ehti lukea sen ennen täysistunnon alkua. Sen aikana käytettiin 20 puheenvuoroa. Niistä 18 kohdistui Enonkosken luostariyhteisön ylimääräisen talousavustuksen (50 000€) kannattamiseen ja kaksi siihen, että kirkon yhteisen työn kehittämisestä leikataan reilut 6 000 000€.
Kotimaa-lehti uutisoi päätöksen: Kirkon hallinnosta leikataan. Hallinnosta? Kirkkohallituksen hallintaosasto on niin pieni, että siitä ei saa irti moista leikkausta vaan ehkä päättäjät ja media ajattelivat, että leikataan nyt sieltä jostakin, missä on paljon päällekkäisyyksiä. [Päällekkäisten toimintojen ajatuksen olen kyllä kuullut usein, mutta kukaan ei osaa näyttää oikeasti missä ovat suuret päällekkäisyydet. Ehkä ne löytyvät jonakin päivänä, kasvatuksen alueella moni epäilee niiden olevan, vaikka näyttöä ei olekaan.]
Väliin tuli korona ja ties mitä, mutta nyt ollaan tässä: eipä ole budjetti tasapainossa. Siksi elokuussa 2021 kirkolliskokous löi madonluvut tiskiin ja totesi, että marraskuussa on oltava asioista hyvä selvitys. Tuolloin moni salissa evästi keskustelua sillä, että samalla tarvitaan päätöksen vaikutusarvio.
Vuonna 2021 marraskuussa
Kirkkohallitus ja tuomiokapitulit ovat etsineet säästökohteita pikapikaa elokuun jälkeen ja talousjohtaja Juha Tuohimäki esitteli kirkolliskokoukselle tilannekatsauksen: vuonna 2023 päästään talouden tasapainoon jos kirkkohallituksen ja tuomiokapituleiden väkimäärästä vähennetään 10-28 henkilötyövuotta. Iso vaihteluväli johtuu siitä, että vielä ei ole tiedossa päätökset eläkerahastosta ja kirkkoverkon ratkaisuista.
Kyse on joka tapauksessa merkittävästä linjaratkaisusta: kirkon yhteisestä työstä on vähennettävä iso määrä työntekijöitä. On kyse linjaratkaisusta.
Yhteistä työtä kirkossa tehdään kolmella tasolla: seurakuntayhtymissä, hiippakunnissa ja kirkkohallituksessa. Nyt on keskustelun paikka siitä, mihin suuntaan painopiste ohjataan.
Lähetekeskustelu: Mihin suuntaan?
Koska ratkaisulla on isoja vaikutuksia jatkossa, niin kirkolliskokouksen lähetekeskustelua odotti erityisellä mielenkiinnolla. Nyt tulee linjapuheenvuorot, joissa näytetään suuntaan. Ja mitä tapahtui?
Parikymmentä puheenvuoroa, ehkä vähemmänkin, joista kolmannes keskittyi – yllätys, yllätys – siihen että Enonkosken luostariyhteisö tarvitsee tukea, kun vesivahinko hiljensi toiminnan. Muutama puheenvuoro epäili, että kyllä niitä päällekkäisyyksiä täytyy olla ja niitä voi leikata. Vain muutama selkeä linjausesitys tuli: edustaja J. Kemppainen ehdotti, että lopetetaan koko toiminnallinen osasto ja edustaja Kaunisto oli valmis kurittamaan liian suureksi paisunutta Kirkon viestintää.
Toiminnallisella osastolla muuten on vuoden 2022 alussa töissä hiukan yli 30 henkeä ja viestinnässä vastaava määrä, sisältäen hartausohjelmien tiimin, noin kymmenen henkeä.
Tässäkö olivat siis kaikki linjapuheet?
Voi, miten kaipaan kirkolliskokoukseen selkeitä ryhmittymiä ja näihin suuriin linjoihin ryhmäpuheenvuoroja. Oi, miten kaipaan piispojen linjapuheenvuoroja, joissa visioidaan kirkon yhteisen työn painopisteitä. Vitsin pimpulat, kun kaipaan päätöksentekijöiden vaikutusarviota tehdyistä ehdotuksista.
”Leikataan toiminnalliselta osastolta vaikka kuusi virkaa: sairaalasielun hoidon koulutus, saavutettavuus työ, rippikoulutyö, kirkon ympäristötyö, diakoniatyön kehittäminen ja monikulttuurisuustyö.” ja ”jokaisesta hiippakunnasta yksi virka”.
Nyt ollaan jo yli puolessa välissä leikkauslistaa.
Esimerkit ovat sattumanvaraisiaja kovia, mutta osoittavat mistä puhutaan, kun hiippakuntien ja kirkkohallituksen osalta etsitään 20-28 henkilötyövuoden säästöjä. Jos näitä säästöjä tarvitaan, niin vene keikkuu, mutta pysyy pystyssä.
Tämän ohella odotan, että puhuttaisiin linjoista ja visioista, joita myös perusteltaisiin.
Odotan, että joku fanittaisi vahvaa hiippakuntahallintoa Ruotsin kirkon tapaan, jotta kapituleissa pörräisi kymmeniä työntekijöitä – ilman vahvaa keskushallintoa. Tai Tanskan mallia, jossa valtio ja kirkkoministeriö päättää kaiken, kirkkohallitusta tai piispainkokousta ei ole olemassakaan ja rahaa valuu jonkin verran jaettavaksi rovastikuntiin. Onhan meillä naapureissa malleja, mihin verrata.
Odotan, että nämä keskustelut kehittäisivät kirkkoa uuteen suuntaan ja nostaisivat esiin parempia ideoita.
Sen sijaan suurella linjapuheen hetkellä taas kerran ollaan ihan ytimessä: Enonkosken luostarin vesivahinko ja sen pelastaminen.
PS Fanitan Enonkosken luostariyhteisöä [edit 8.11.2021 klo 20.00]
Latvus 