Espoon vaalin tulos näkyvissä etukäteen

Espoon hiippakunnan vaalin ensimmäinen kierros on äänestetty ja tulokset julkisia. Kaisamari Hintikka ja Juhani Holma menevät toiselle kierrokselle.

Miten hyvin tulos oli ennakoitavissa? Itse asiassa tuloksen saattoi päätellä jo ennen vaalia varsin hyvin nettisivuilla ilmoitettujen äänioikeutettujen listojen perusteella. Tästä postasin aiemmin.

 

Seuraavassa on listattu kunkin ehdokkaan ennen vaalia ilmoittamat äänioikeutetut tukensa ilmaisseet kannattajat (prosenttiosuus kaikista äänioikeutettujen kantansa ilmaiseiden määrästä) ja sitten vaalissa saatu äänimäärä ja prosenttiosuus äänistä.

Holma 49; 20%. Vaalissa ääniä 173; 21,1%

Juntunen 45; 19%. Vaalissa ääniä 167; 20,4%

Huovinen 40; 16%. Vaalissa ääniä 142; 17,3%

Hintikka 110; 45%. Vaalissa ääniä 338; 41,2%

Ennakkoon yhteensä 244. Vaalissa yhteensä ääniä 820 ääntä.

 

Äänestystulos seurasi siis varsin tarkasti ennakkoon ilmoitettuja äänioikeutettujen kannattajien määriä. Tämä tieto on usein aika hyvin ennustava lähtökohta. Pieni ero ennakkotiedon ja lopullisen tuloksen välillä selittyy parhaiten kannatusjoukon aktiivisuudella. Sen sijaan äänestäjillä ei juurikaan ole pelkoa tai ujoutta ilmaista kantaansa eri kannattajien linjan takia. Ehdokkaan julkinen profiili ei estä kannattajia tulemasta esiin nimillään.

 

Vaalitulos ennustaa edelleen sen, että Kaisamari Hintikka on vahva ennakkosuosikki toisella kierroksella.

 

Mainokset

Tuleeko Espoon piispanvaalissa toinen kierros?

Espoon piispanvaali lähestyy hyvää vauhtia ja ehdokkaita on kuultu eri medioiden kautta. En ole äänioikeutettu, mutta vanhan kotihiippakuntani asiat luonnollisesti kiinnostavat edelleen. Vaaliasetelmasta nousee esiin muutama seikka.

Äänestäjien kannalta on eduksi, että tarjolla on useita ehdokkaita ja ehdokkaiden välillä on selkeitä eroja. Kaisamari Hintikka, Juhani Holma, Leena Huovinenja Sammeli Juntunenmuodostavat mielenkiintoisen nelikon, jossa löytyy myös särmää. Erot näkyvät sukupuolessa, persoonien erilaisuudessa ja työhistoriassa. Erilaisuus nostaa esiin yhdistelmän asioita, joita tulevalta piispalta toivotaan ja tarvitaan.

Yksi iso jakolinja on sukupuoli. Piispakunnassa ei ole naisia tällä hetkellä ja jotta päästäisiin tasapainoon, on jokaisen vaalin yhteydessä syytä keskustella vähemmistössä olevan sukupuolen esiinnostamisesta. Naisen valintaan on jo tämän vuoksi hyviä perusteita.

Myös teologiset ja käytännölliset linjaukset nelikossa nostavat esiin eroja. Vaalipaneelissa suurin erottava linja löytyi avioliittoteemasta, kuinkas muuten. Hintikka ja Huovinen ovat valmiit vihkimään kaikki parit, Holma ja Juntunen eivät. Tämän linjauksen takaa löytyy yleensä erilaiset tavat lähestyä Raamattua, kirkon perinnettä ja arkista elämää. Näitä puolia vaalipaneelit eivät kyllä kovin hyvin avanneet yksityiskohtien osalta.

Vaalin ennuste?

Entä miltä näyttää vaalin ennuste, kun aikaa vaaliin on osapuilleen viikon päivät? Usein vaaliasetelmasta saa kohtuullisen hyvin käsityksen tarkastelemalla lehdissä tai nettisivuilla olevia äänestäjien kannattajalistoja. Ne toimivat käytännössä ennakkoäänestysilmoituksina, vaikka eivät olekaan sitovia lupauksia. Niitä voisi verrata eräänlaiseen gallupkyselyyn.

Ehdokkaiden nettisivuilla on näkyvissä seuraava tilanne lokakuun alussa.
Juhani Holma 49 äänestävää kannattajaa
Sammeli Juntunen 45 äänestävää kannattajaa
Kaisamari Hintikka 110 äänestävää kannattajaa.

Leena Huovisen sivulla ei ole ilmaistu äänestävien kannattajien määrää, joten tältä osin tilanne jää avoimeksi. Laajassa listassa on sekä äänestäjiä että muita kannattajia. Kuulemani arvio oli, että tuossa listassa olisi noin 35 äänestävää kannattajaa. Kyse on kuitenkin vain arviosta, jota Leena Huovisen kannattajat eivät osanneet tarkentaa tai vahvista

[Jos Leena Huovisen kannattajamäärä on jotain muuta, niin toivottavasti asiasta tulee korjaus tukiryhmältä.

EDIT: Leena Huovisen kampanjatiimi kertoi, että tukilistoissa on noin 40 äänestävää kannattajaa]

Lukumäärissä herättää oikeastaan huomiota se, että Hintikkaa lukuunottamatta ehdokkaiden taakse ei ole tullut kovin suurta kannatusta. Kolmekymmentä nimeä vaaditaan jo ehdokkaan asettamiseen, joten nelosella alkavat kannatuslistat ovat siihen nähden pieniä.

Äänioikeutettuja on yhteensä 942. Jos yllämainitut luvut laskee yhteen, niin äänioikeutetuista kantansa kertoo noin 25%. Lukeman ei ole kovin suuri, mutta nettikyselynä kertoo suunnasta. Jos lukujen perusteella katsoo prosenttijakaumat, niin Kaisamari Hintikka ei olisi kovin kaukana ensimmäisen kierroksen maagisesta 50% rajasta. Ei siis ole mahdotonta, että vaali ratkeaisi ensimmäisellä kierroksella.

Vaalista tulee mielenkiintoinen, mutta oma veikkaukseni on, että toinen kierros tarvitaan ja Kaisamari Hintikka lähtee vaaliin vahvana ennakkosuosikkina.

päivitetty Huovisen kannattajatiedot 4.10. Klo 10.23

 

 

Uusi tuomiorovasti, Marja Heltelä, onnea, siunausta ja rohkeutta uuteen!

Vuosi sitten kohistiin kirkossa siitä, että piispojen joukossa ei Irja Askolan jälkeen ollut yhtään naista. Se osui hermoon erityisesti Helsingissä.

Moni sanoi ääneen, että nyt tarvitaan naisia kirkon johtaviin virkoihin.

Tänään on yksi osa tuosta tahtotilasta täyttynyt, kun Marja Heltelä on virallisesti saanut virkansa tuomiorovastina. Tänään iloitsen ja onnittelen. Ja kun en päässyt paikalle kirkkoon niin tulkoon toivotukseni näin somen kautta.

Helsingin tuomiorovastin tehtävään haki yhdeksän henkilöä (olin hakijoiden joukossa), joiden joukosta Marja valittiin yksimielisesti. Marja ei ole Suomen ensimmäinen nainen tuomiorovastina: sama on koettu jo aiemmin Espoossa ja Oulussa.

Tässä onnittelupuheessa on paikallaan nostaa kaksi positiivista haastetta, joissa toivon ja otaksun valitun tuomiorovastin ja omien ajatusteni kulkevan samoilla suunnilla.

  1. Köyhät, äänettömät ja työttömät alueella. Tuomiokirkolla on iso rooli Helsingin seurakuntien joukossa ja sen vuoksi on olennaisen tärkeää seurata, mitä uusia avauksia tapahtuu yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen saralla. Pidän erittäin lupaavana sitä, että Marja Heltelän yksi ensimmäisiä puheenvuoroja tuomiorovastina pappien synodaalikokouksessa 4.9.2018 käsitteli juuri näitä kysymyksiä. (liitän linkin tähän, jos löydän Marjan mainion esitelmän vielä netistä: Lähetä minut -synodaaliesitelmä: Marja Heltelä, tuomiorovasti)

Se, miten seurakunnassa suhtaudutaan työttömiin, asunnottomiin ja erilaisten elämän kysymysten pusertamiin, on keskeinen mittari. Taloudellisesti Tuomiokirkossa – ja ylipäänsä Helsingin kaikissa seurakunnissa, joissa tehtiin vuonna 2017 noin 20 miljoonan euron ylijäämäinen tulos –  voidaan reilusti panostaa näihin kysymyksiin aiempaa enemmän. Kirkon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja läsnäoloon on hyvät resurssit.

Piispa Teemu Laajasalo ja tuomiorovasti Marja Heltelä. Kuva: Satu Huttunen
  1. Avioliitto. Helsingin tuomiokirkon kirkkoherran virkaan liittyy valtaa hiippakunnan kapitulin päätöksenteossa. Yksi konkreettinen haaste liittyy ajankohtaiseen keskusteluun avioliitosta. Ne papit, jotka ovat kirkkojärjestyksen säädösten mukaan (mutta kirkollisten tulkintojen vastaisesti) vihkineet ja siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja ovat saaneet eri hiippakunnissa erilaisia rangaistuksia. Helsingin tuomiokapituli äänin 4-3 annettu ”vakava moite” on asteikon lievin.
    Tuon päätöksen jälkeen on vaihtunut kapitulin istunnossa piispa, pappisasessori ja nyt myös tuomiorovasti. Monet ovat tulkinneet vaihdosten kääntäneen kapitulin voimasuhteet vapauttavan tulkinnan kannalle. Uusille ratkaisuille on nyt aidosti tilaa.

Juuri nyt, ei kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Helsingin hiippakunnan kapitulilla on mahdollisuudet etsiä ja viitoittaa käytännön ratkaisuja eteenpäin. Kirkolliskokous ei välttämättä kykene löytämään ¾ määräenemmistöä, jolla asiaan syntyisi mitään vastausta lähitulevaisuudessa.

 

Näiden kysymysten äärellä onnittelen seurakuntaa ja hiippakuntaa valinnasta ja toivotan tuomiorovasti Marja Heltelän viranhoitoon Jumalan tuulen puhallusta. Olkoon Herra kanssasi työsi ja elämäsi poluilla!

Liittyisitkö takaisin kirkkoon?

Menikö jokin pieleen, kun erosit kirkosta? Jos liityt nyt takaisin, niin saat ensi vuoden kirkollisveron puoleen hintaan. Lisäksi saat takaisinliittymisbonuksena vahvan siunauksen seuraavassa messussa.

Tympäännyin keväällä ja päätin erota. En kuitenkaan kirkosta vaan Suomen Kuvalehden tilaajaporukasta. Lehden jutut olivat mielestäni olleet jo pitkään hiukan särmättömiä ja meni useampi lehti, että katsoin vain sisällysluettelon. Sen vuoksi jätin viestin tilaajapalveluun, josta aikanaan tuli tieto suhteen päättymisestä ja tasoituslasku.

Se oli sitten siinä.

No ei muuten ollut, sillä kahden viikon jälkeen soi puhelin ja sain tarjouksen: ensi vuoden lehden puoleen hintaan ja lisäksi päälle kolmen kuukauden lehdet. Alennus oli jo tuntuva. En silloin tarttunut tarjoukseen, mutta nyt postin tuoma kirje nokitti vielä tuostakin: tuo kaikki ja arpajaiset, joissa voisin saada 2000€ ja päävoittona vieläkin enemmän.
Ja tämä kaikki vain, jotta tilaisin SK:n hintaan, joka lienee reilusti alle todellisten kustannusten. Hyvää asiakassuhdetta ei kannata päästää käsistä.

Erositko kirkosta? Liity takaisin, niin saat puoleen hintaan ensi vuoden kirkollisveron.

Kirkosta eroavaa ei taida monikaan kirkkoherra lähestyä huipputarjouksella, joka panisi harkitsemaan liittymistä. Olisi kyllä syytä.
Kallion seurakunnassa Mari Mattsson ideoi ja Teemu Laajasalo innovatiivisesti kehitti mallin, jossa jokainen seurakuntaan muuttanut henkilökohtaisesti kohdataan: soitetaan ja toivotetaan tervetulleeksi; bonuksiakin löytyy: kutsu brunssille tai pääsy Kallion kirkon torniin. Oma kokemukseni noiden soittojen tekemisestä oli pelkästään myönteinen. Alun outouden jälkeen huomasi, kuinka ilahtuneita liki kaikki vastanneet olivat.

KäpylänkirkkoTuo uusien seurakuntalaisten ennakoiva kohtaaminen on ehkä vielä tärkeämpää kuin menetetyn jäsenen etsiminen takaisin. Tai oikeastaan molempia tarvitaan. Hauskoja ja outojakin viestejä saa pistää liikkeelle.

Pahinta on se, jos seurakunta ei ole kiinnostunut lainkaan tulijoista tai lähtijöistä. Vedetään vaan se mikä on kirkkolain mukaan pakollista ja ihmetellään, kun väki virtaa pois.

Liity kirkkoon takaisin! Bonuksena ilmainen haudanhoito kahden vuoden ajan (lahjan voi siirtää lähiomaiselle).

Ennen piti kirkosta eroavan käydä virastossa henkilökohtaisesti hoitamassa asia ja keskustella ratkaisusta. En kaipaa kuulusteluja tai syynäystä. Mutta se olisi hyvä tietää, että menikö homma jostain erityisestä syystä puihin. Olisimmeko voineet toimia paremmin jossakin kohdassa?
Kallion ja Paavalin seurakunnissa kirkkoon kuulumisprosentti alkaa nelosella. Siellä tilanne on tiedostettu ja asian eteen tehdään töitä. Nyt on hyvä hetki herätä muutenkin ideoimaan ja välittämään entistä paremmin jokaisesta seurakuntalaisesta.

Millainen tarjous kirkosta eronneelle tulisi tehdä?

Perustevaliokunnan työskentelyssä vakavia puutteita

vaakunaEv.lut. kirkon päättävä elin, kirkolliskokous, käsittelee toukokuussa 2018 esitystä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat, kristityt kihlaparit voitaisiin vihkiä kirkossa. Työskentelyn pohjaksi on asiaa tarkasteltu sekä yleis- että perustevaliokunnassa. Yleisvaliokunta päätyy suosittamaan esitystä hyväksyttäväksi äänestyksen jälkeen ja vastaavasti perustevaliokunta päätyy kielteiselle kannalle äänestyksen jälkeen. Kumpaankin ratkaisuun liittyy eriävä mielipide.

Valiokuntien työskentelyssä näkyy tehty työ, pyrkimys huolelliseen työskentelyyn ja myös ongelmalliset ratkaisut Raamatun tekstien ja kirkon perinteen tulkinnassa. Tässä tekstissä en pyri kattavasti käymään läpi mietintöjen tekstejä vaan keskityn lähinnä perustevaliokunnan mietinnön tapaan käyttää Raamattua. Katson tekstejä sekä pappina että myös raamatuntutkijana. Juuri raamatunkäytössä näen mietinnössä sen kaltaisia vakavia puutteita, joita ei tulisi esiintyä huolella valmistelluissa mietinnöissä. Samaan kysymykseen kiinnitetään huomiota eriävässä mielipiteessä, joten on outoa, että perustevaliokunta ei ole ottanut seuraavia kysymyksiä tekstissä esiin muutoin kuin rivien välissä, jos sielläkään.

Onko Raamatussa tekstejä, jotka kuvaavat homoseksuaalisuutta?

Valiokunnan mietintö näyttää vastaavan kysymykseen myöntävästi, koska tekstissä on seuraavia katkelmia (kursivointi sitaateissa allekirjoittaneen):

Valiokunnassa esiintyy erilaisia käsityksiä siitä, miten Raamattua ja sen sisältämiä homoseksuaalisuudesta puhuvia jakeita on tulkittava ja siitä, onko homoseksuaalista käyttäytymistä pidettävä syntinä vai ei sekä siitä, miltä osin asia kuuluu kirkon opin ja miltä osin etiikan alaan.(s. 11)

Vanhan testamentin laki (Toora) kieltää kahdesti miesten välisen homoseksuaalisen suhteen (3 Moos. 18:22; 20:13).(s. 24)

Raamattu puhuu avioliitosta johdonmukaisesti miehen ja naisen välisenä ja suhtautuu homoseksuaaliseen toimintaan niissä kohdissa, joissa siitä puhutaan, eksplisiittisen kielteisesti.(s. 37)

Mietinnön mukaan siis Raamatussa on ylipäänsä tekstejä ”homoseksuaalisuudesta”, ”homoseksuaalisista suhteista” ja ”homoseksuaalisesta toiminnasta”. Tästä huolimatta jotain aivan olennaista puuttuu. Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnön tapa käsitellä nykyhetken homoseksuaalisuutta ja liittää siihen Raamatun tekstejä on yksioikoinen ja kohtuuton. Ilman perustelua mietintö yhdistää Raamatun tekstejä siihen, mitä me nimitämme nykyisin homoseksuaalisuudeksi. Nykyajan ilmaus ”homoseksuaalisuus” merkitsee tietoisuutta seksuaalisen suuntautumisen kääntymisestä samaan sukupuoleen osana persoonan identiteettiä. Kyse ei ole yksilön valinnasta vaan osa annettua ihmisyyttä. Viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut käsityksen muutos on ratkaisevasti muuttanut käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta.

Raamatussa ei ole kuitenkaan missään mainita sanaa ”homoseksuaalisuus”, eikä Raamatun teksteissä kuvata nykyhetken samaa sukupuolta olevien tasavertaisten aikuisten parisuhdetta. Jokaisen, joka tekstejä käyttää, on syytä tehdä selväksi, millä perusteella tekstejä ymmärtää.

Mietintö ei kuitenkaan tuo esiin perusteluja, joiden mukaan mainitut Raamatun tekstit olisivat relevantteja käytettäväksi tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien kristittyjen pyyntöön tulla vihityksi kirkossa avioliittoon.

Mietinnössä mainitut Raamatun tekstit herättävät monia kysymyksiä, mutta konkreettisia vastauksia on aika vähän. Liittyvätkö Raamatun tekstit VT:ssa kultillisen prostituutioon? Onko Sodoma-kertomuksessa vieraanvaraisuuden perinteen häpäisemisestä anaaliraiskausta käyttäen? Onko tekstien käsitys ihmisen kultillisesta puhtaudesta merkittävä nykyaikana? Onko Paavali kohdistanut tekstinsä todelliseen roomalaiseen maailmaan vai luonut karrikatyyrin, joka kuvaa eliitin ylilyöntejä? Enemmän on kysymyksiä kuin vastuksia. Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Mutta tätä ei taida kukaan väittääkään. Vai väittikö mietintö näin jossakin kohdassa, jonka vahingossa ohitin?
Ja toisaalta: jos ei väittänyt, niin miksi näihin kohtiin viitattiin?

Raamatuntulkinnan taustat ja homoseksuaalisuuden ymmärtäminen

Esimerkinomaiset kysymykset osoittavat sen, että meidän tulee pyrkiä ymmärtämään mahdollisimman tarkoin historiallisten tekstien yhteydessä se konteksti, jossa teksti on syntynyt ja vasta sen jälkeen arvioida, voiko nykyhetken kysymyksenasettelun asianmukaisesti liittää kyseiseen tekstiin.

Mietintö ohittaa kokonaan tämän työskentelyn ja keskittyy käsitykseen, jossa kiteytyy kaksi osaa:
– Raamattu suhtautuu kielteisesti siihen ilmiöön, jota nykyisin nimitämme homoseksuaalisuudeksi
– Raamatun tekstien perusteella voidaan kieltää samaa sukupuolta olevien kristittyjen kihlaparien vihkiminen.

Siksi ei ole yllättävää, että voidaan todeta:

Raamatun homoseksuaalista toimintaa koskevat kiellot täytyy ottaa vakavasti. (s.38)

Jotta moiseen päättelyketjuun voisi perustellusti voisi päätyä, niin tekstissä tulisi selkeästi osoittaa, että Raamatun tekstien käsitys seksuaalisuudesta ja erilaisista ilmenemisestä voidaan rinnastaa nykyiseen suomalaiseen parisuhdekeskusteluun.

On valitettavaa, että kirkon päätöksenteossa ohitetaan raamattuargumentaatiossa tekstien historiallisen asiayhteyden ja merkityksen selvittäminen. Tällöin ongelmaksi muodostuu se, että kovin helposti tulkintaa ohjaa oma ja perinteinen esiymmärrys. Kirkon kollektiivisessa esiymmärryksessä on vielä erittäin runsaasti homoseksuaalisuutta vieroksuvaa ja sitä lähinnä negatiivisesti tarkastelevaa asenneilmapiiriä.

Tätä asennetta kuvaa mietinnössä se, että tutkimuksessa jo tällä hetkellä vakiintunut käsitys homoseksuaalisuudesta osana annettua ihmisyyttä ohitetaan kovin kepeästi ja ikään kuin asiana, jossa ei vielä olisi olemassa tutkimuksen vakiintunutta pääuomaa.

Kirkollisessa keskustelussa on nostettu esille erilaisia käsityksiä tieteen suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Tutkimus on näin kiistellyssä aiheessa jakautunutta. Esimerkiksi modernissa keskustelussa seksuaalisuudesta voidaan erottaa toistensa kanssa ristiriitaisia kantoja, kuten kysymys siitä, missä määrin seksuaaliidentiteetti on annettua ja olemuksellista (essentialismi), missä määrin ympäristön muovaamaa tai ihmisen itse rakentamaa (konstruktivismi). Erimielisyyttä on myös siitä, miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lasten hyvinvointiin. (s. 19)

Humanistisessa tutkimuksessa vain harvoin saavutetaan 100% yksimielisyyttä. Sen sijaan ylläsiteeratuissa kysymyksissä ei voi pitää tutkimusta erityisen ”jakautuneena”. Mietintö on tältä osin harhaanjohtava.

Myös jotain hyvää

Olen ryöpyttänyt edellä kirkon keskeisen päätöksentekoelimen mietintöä. Olen pyrkinyt olemaan napakka ja suorasanainen – mutta perustelemaan asiani. Olisin voinut nostaa mietinnöstä esiin myös paljon positiivista ja tuoda esiin sen, että keskustelussa on kaikesta huolimatta myös positiivisia askeleita ja edistymistä.

Mietinnössä on paljon aineistoa, josta on hyötyä päätöksenteossa. Tekstissä tulee aika-ajoin hyvin esiin se, kuinka monimuotoinen ilmiö avioliitto on ollut ja on edelleen. Kyse ei ole vain lisääntymisen ehtojen säätelystä vaan laajemmasta elämää suojelevasta instituutiosta. Toki (lähes?) kaikki historialliset tekstit kuvaavat avioliittoa miehen ja naisen välisenä ilmiönä; miten muuten voisi ollakaan. Lisääntyvä heteropari on ollut historiallisesti kaikissa yhteiskunnissa edellytys elämän jatkumiselle. Biologisesti on aika ilmeistä, että näin on jatkossakin. (Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä homoparien unohtamista ja heille selän kääntämistä.)

Myös tämän vuoksi kirkon kannalta on perusteltua puhua siunauksesta avioliitossa. Kirkolliskokouksen käsiteltävänä oleva aloite ei pyri käsitykseni mukaan tätä kumoamaan vaan haluaa liittää hyvän ja siunauksen piiriin vastaavalla tavalla avioliiton solmivat homoseksuaalit parit. Mietinnössä ja erityisesti eriävässä mielipiteessä on hyviä perusteluja sille, miksi näin tulee kirkossa ajatella.

Ei tämä perustevaliokunnan mietintö huonoin paperi ole, mitä tästä teemasta on kirkossa kirjoitettu.

Kari Latvus on Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja raamatuntutkimuksen dosentti

Tapio Luoma: Uusi arkkipiispa on kirkon kuva

Suomen ev.lut kirkon kirkon uusi arkkipiispa Tapio Luoma on kirkon nykyhetken kuva: oppinut mies, teologian tohtori, pitkän seurakuntauran kulkenut, eteläpohjanmaalla kirkkoherrana toiminut ja sanavalmis keskustelija. Omien sanojensa mukaan Tapio Luoma ei ole barrikadeille kiipeävä johtaja vaan mieluimmin keskusteleva ja asioita rauhassa pohtiva.

Luoman valinnan perusteella kirkon kuva on maltillinen ja seesteinen, sillä naispappeuden vastustajaa Luomasta ei saa, vaikka heidän äänensä Ville Auvinen halusi testamentata Luomalle. Toisaalta kysymykset kirkkoa jakavasta avioliittokeskustelusta saavat uuden värin: selkeä ei uudistuksille.

Ensimmäisen kierroksen pohjalta vaalista saattoi ennustaa täpärää, kuten arkkipiispanvaalissa on tapana käydä: 2010 Kari Mäkinen voitti vaalissa Miikka Ruokasen 11 äänellä ja 1998 Jukka Paarma päihitti Wille Riekkisen 21 äänellä.

Kannattaa siis huomata, että tiukatkin valinnat ovat kohdistuneet lopulta länsirannikon kasvatteihin.

589. Arkkipiispanvalinta

Kolme havaintoa vaalista

Vaisu finaali?
Arkkipiispan vaalin loppuvaihe oli hiukan vaisu. Kahden kohteliaan ja sanavalmiin ehdokkaan väliin ei riitaa tulekaan rakentaa, mutta silti profiilien erilaisuus jäi hiukan piiloon. Persoonat, teologiset linjat, johtamisen tapa, visiot kirkon tulevaisuudesta olisivat voineet tarjota enemmän aineksia keskusteluun, mutta ehkä vaalin alkuvaiheen (liian?) monet keskustelut veivät mehut prosessista.

Luoman tukialueet
Luoman kannatus oli erityiset kovaa muun Suomen hiippakunnista Lapualla, Oulussa, Mikkelissä ja Tampereella. Arkkihiippakunnan ääniä satoi Luoman laariin varsinkin Ala-Satakunnan ja Porin suunnalta. Tarkkoihin lukemiin ja analyysiin palaan viikonloppuna vielä, jos vain ehdin.

Sisäpiirin ääni kuului ja painottui
Vielä on liian varhaista sanoa, mikä ratkaisi vaalin, mutta ainakin osatekijänä on ollut kirkon uusi vaalijärjestelmä. Uudessa vaalitavassa annettiin lisää painoarvoa muuan Suomen osalle ja samalla vähennettiin arkkihiippakunnan pappien ja luottamushenkilöiden äänten painoarvoa.
Muun Suomen ääntä käyttivät kirkolliskokous, kirkkohallituksen täysistunto ja hiippakuntavaltuustot. Nämä elimet ovat kirkon sisäpiiriä ja valittu kaksin- tai kolminkertaisen edustuksellisuuden kautta. Vaaleilla valitut seurakuntien luottamushenkilöt ovat valinneet maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Kirkolliskokous puolestaan on valinnut kirkkohallituksen täysistunnon.

Vaalitulos heijastaa myös enemmän kirkon luottamushenkilöiden kuin seurakuntalaisten näkemyksiä kirkkoa jakavassa avioliittokysymyksessä. Jos rinnakkain asettaa kolme ryhmää, seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja papiston, niin näistä Luoman linjaukset ovat olleet lähimpänä luottamushenkilöiden kantoja. Kaikkein kauimmaksi puolestaan jäävät Luoman ja papiston välillä, erityisen kauas, jos vertailu kohdentuisi eteläisimpään osaan Suomessa.

Siunaus ja haasteita

Omasta puolestani toivotan valitulle arkkipiispa Tapio Luomalle Jumalan siunausta ja viisautta ev.lut kirkon johtamiseen. Haasteita riittää ja kullakin päivällä on omat murheensa. Saakoon Henki johtaa ja johdattaa, veipä tie sitten toreille, pieniin saleihin tai jopa kaikesta huolimatta barrikadeille. Henki puhaltaa, missä tahtoo.


Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen osa on äänestetty ja sen jälkeen sain oheisen erittäin mielenkiintoisen tilaston vaalia seuranneelta blogin lukijalta. Kiitos tilaston laatimisesta ja luvasta jakaa se muillekin lukijoille. Tilasto virittää seuraavat kysymykset:

Mitä vaalissa tapahtui?
Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?
Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

AP tulos

  1. Mitä vaalissa tapahtui?

Käytössä oli ensimmäistä kertaa uusi arkkipiispanvaalin malli, joka antoi aiempaa suuremman painoarvon muun Suomen äänille. Hiippakuntavaltuustot, kirkolliskokous ja kirkkohallituksen täysistunto käyttivät muun Suomen mandaattia 40% äänivallalla.

Ei ole yllätys, että hiippakunnissa Porvoo suosi Björn Vikströmiä (80%). Vastaavasti Tapio Luoma sai selvän enemmistön Espoossa (58%) ja Lapualla (65%), jotka molemmat ovat Luoman jonkinlaisia kotikenttiä. Tämän lisäksi Luoma menestyi vahvasti Oulussa (52%), Mikkelissä (48%) ja Tampereella (38%). Sattumoisin Ville Auvinen kirjasi kovat lukemat Oulussa (19%), Tampereella (22%) ja Mikkelissä (21%).
Arkkihiippakunnan alueella Ala-Satakunta ja Pori äänestivät rovastikuntina Luoma-Auvinen painotteisesti, mutta sen vastapainoksi Vikström menestyi vahvasti Paimion (34%) ja Tuomiokirkon (27%) rovastikunnissa – saaden ääniä enemmän kuin Luoma.

Eri alueiden vertailussa kannattaa huomata myös se, että Heli Inkinen oli jaetulla ykköstilalla Helsingin hiippakunnassa.

Hiippakuntien ja arkkihiippakunnan rovastikuntien tulos tuo konkreettisesti esiin sen, kuinka erilaisia alueet ovat painotuksiltaan. Samalla nousee esiin kysymys siitä, kuinka hyvin äänestystulos heijastaa kunkin alueen seurakuntalaisten todellisuutta. Jos torstaina olisi järjestetty suora kansanvaali arkkipiispasta, näyttäisi tulos varsin toisenlaiselta.

Kirkossa välilliset vaalit ovat näennäisesti demokraattiset, mutta todellisuudessa pienpiirimäiset ja korostavat kohtuuttomasti herätysliikkeiden painoarvoa suhteessa seurakuntalaisten kokonaisuuteen.

 

  1. Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?

Aiemmin jokaisen ehdokkaan vaalisivuilla oli luettelo äänioikeutetuista kannattajista. Etukäteen keskusteltiin eri puolilla siitä, kuinka luotettavan arvion näistä listoista voi laatia. Jälkikäteen voi todeta, että kolmen ehdokkaan (Vikström, Auvinen, Inkinen) osalla numerot pitivät kutinsa hämmästyttävän hyvin ja heittoa oli vain prosenttiyksikön verran. Tapio Luoman osalta tulos harppasi ylöspäin ja Heli Inkisen kohdalla jäi vastaavasti reilusti alle odotetun: näiden kohdalla virhemarginaali oli +/- 6%.

Mitä ilmeisemmin Inkisen kohdalla kannattajat oli harjattu esiin tavanomaista tarkemmin ja tämä loi suuremman etukäteisnosteen. Tapio Luoma lienee taas saanut nostetta ykkössuosikin asemasta ja pyrkimyksestä asettua kirkkolaivan keskikölin lähelle, mutta sen perinteisemmälle puolelle. Siellä liikkuvat yleensä kannastaan epävarmat äänestäjät.

Tulos ja etukäteiskannatus:
Luoma 37,94% – 31,85%
Vikström 26,22% – 25,68%
Inkinen 14,21% – 19,80%
Auvinen 13,09% – 13,49%
Kantola 8,54% –  9,18 %

 

  1. Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Yleisesti ajatellaan, että Luoma perisi Auvisen äänet ja Vikström vastaavasti Inkisen ja Kantolan äänet. Yhteenlaskettuna Luoman ja Auvisen äänet muodostavat äärimmäisen niukan enemmistön: 51%. Vastaavasti laskemalla yhteen Vikströmin, Kantolan ja Inkisen äänet päästään 49%. Äänissä mitattuna ero taisi olla 14 ääntä.
Suuressa mittakaavassa tämän suuntaiset äänestäjävirrat kuvaavatkin varmaan tilannetta. Tältä osin voi yllä esiintyvästä taulukosta itse kukin tehdä laskelmia.

Mutta nämä laskelmat eivät ole sama kuin tuleva vaalitulos.

Toisen kierroksen vaali on aivan oma prosessinsa. Sitä ennen käydään keskusteluja, kuullaan ehdokkaita ja pohditaan äänestyksen merkitystä vielä kerran. Joukossa on paljon varmoja äänestäjiä, joiden suunta on ollut selvillä alusta pitäen. Joku saattaa protestoida toista kierrosta. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös jonkin verran kantaansa pohtivia, mieltään uudelleen arvioivia. Arkkihiippakunnassa jätti äänestämättä noin monia kymmeniä henkilöitä.

Näistä osista muodostuu äänestyksen pienvirtaus, joka merkitsee äänestäjien liikkumista.

Sen vuoksi tässä vaiheessa on ennenaikaista ennustaa vaalin lopputulosta. Tapio Luoma on edelleen hienoisesti vaalin ennakkosuosikki, mutta ehkä hiukan vähemmän kuin aiemmin, sillä 1% gallupjohto on kovin niukka.

EDIT lisäys 9.2.klo 20.47: Juha Leinonen oli kiinnostunut lisätiedoista sen suhteen, mitä voisi vielä tietää nimillään kannattaneiden suhteesta annettuihin ääniin. Ehkä seuraava kuva selventää asiaa. Siitä saan taas kiittää ja kumartaa saamaani tilastotukea vaalitarkkailijalta.

Tukijat_vs_äänestys