Arkinen pyhiinvaellus, osa 4: vaivainen vaellus

15.8.2019 Polven kierukassa on vikaa

Kesä kului heinäkuussa kuten lomat usein. Mennään ja tullaan, metsässä odottaa puutyöt ja kaikenlaista puhdetyötä löytyy. Mutta olennaista on olla miettiä elämää.

Polven kunto on väliin askarruttanut enemmän, joskus vähemmän.

Loman lopussa polven kipua palasi tai jopa paheni ja sen vuoksi päädyin konsultoimaan asiassa lääkäriä uudestaan. Nyt vaivaan saatiin lisää selvyyttä MRI:n avulla ja tuomio on tyly: polvikierukassa on repeämä tai ainakin jonkin kokoinen repale. Lisäksi niissä näkyy iän tuomaa yleistä kulumaa, ei kuitenkaan vielä nivelrikkoa.

Toisin kuin vielä kymmenisen vuotta sitten, ei tällaisessa tapauksessa polvea nykyisin operoida vaan annetaan ajan parantaa.
No voi halvattu! Aikaa caminolle on vajaa kaksi kuukautta ja vaiva on sitkeästi matkassa mukana.

 

Buranalla maaliin?

Muutaman päivän kokeilin taas mitä ibuprofeiinilla saa aikaan. 3x600mg kulki viikon ruokavaliossa ja sen keralla vatsansuojalääke. Polvikierukan yleiseen vointiin testaan myös Cartexanin vaikutusta, mutta se ei ole mikään pikalääke.
Päivittäin kävelyä ja joskus rinkan kanssa iltaisin vielä lenkki.

Viikon buranakuurin jälkeen olen kuitenkin tullut käsitykseen, että ibuprofeiinilla ei poista kipua ja ylipäänsä sen vaikutus polven tilaan on heikko. Jääköön siis buranat pois.

 

Kuntoutus?

Fysioterapeutin kanssa palaveri antoi toisen suunnan kuntoutumiseen: kävelyä, vesijuoksua ja kuntosalia. Lisäksi vielä mukaan muutama jumppaohje, joilla voi virkistää kotona illan viettämistä.

Mitä ihmettä voi tehdä vaelluksella, jos polvi reistaa? Tätä mietin moneen kertaan ja ajatukseni on, että matkaan lähden kuitenkin ja kävelen tasaisia jaksoja sen verran, kun kykenen. Syyskuun lopussa sitten katsotaan, onko lihaskuntotreenistä ollut hyötyä.

Artikkelikuva: Wiki

Mainokset

Arkinen pyhiinvaellus, osa 3: varustelista

30.6. 2019 Varustelista ja polven kuntoutuminen

Lähtökohta on selvä: haluan kevyen repun selkääni, kiloja maksimissaan 8, jos mahdollista hiukan vähemmän. Ostinhan light-lentolipun, jossa painorajana tuo 8kg.

Jos vaeltaa Italiassa kaksi viikkoa lokakuun alussa niin, mitä pitää olla mukana?

Aloin repusta tai rinkasta. Selasin netin keskusteluja ja alustavasti pohdin Deuter 30 reppua, mutta caminoguruni Risto Korhonen kehotti harkitsemaan suurempaa. Aika pian päädyinkin Ospreyn malliin Exos 48: tavarat mahtuvat helpommin ja reppu on huippukevyt.

Öitä varten silkkinen lakanapussi (tietenkin punainen) ja varaksi myös Haltin kevyt (0,5 kg) kesämakuupussi, jota ei ehkä tarvita.

Olin jo kaupassa silittelemässä Meindlin Siena kenkiä, mutta jätin ne hyllyyn, sillä aion kävellä vanhoissa NB-lenkkareissa, jotka jo nähneet reilusti kilometrejä. Maasto ei liene kovin louhikkoista ja märkää, joten uskon lenkkareiden toimivan. Tätä kenkä-kysymystä vieläkin kyllä mietin, sillä olisihan paljon katu-uskottavampaa kulkea Meindlin kengissä. Kommentoikaa tätä, jos syntyy ajatuksia. Vielä ehtinee hankkia ja ajaa Sienat kävelykuntoon.

Muu varustelista on ihan normikauraa saippuasta katkaisuhousuihin. Jos kelit äityvät lämpimiksi, niin saatan kulkea jopa pitkien juoksulenkkien asussa: tekninen paita ja shortsit. Jos taas tulee sadetta ja viileää, niin sitten on tuulenpitävää peliin.

 

Polvi

Juhannuksen jälkeen sain rinkan koekäyttöön ja pääsin buranakuurin jälkeen koekävelemään Pyhän Olavin reitin maastoissa pienen jakson. Seitsemän kilometriä saariston iltamaisemissa oli viehättävä hetki. Vaikka reitti kulki kestopäällystetietä, niin hiljainen alkukesän metsä oli upea tuoksuissa ja tunnelmassa. Bongasin tien päällä reilussa tunnissa oravan, ketun ja supikoiran, joten myös seuraa oli.

Polvi ei ole kipeä ja vertyy hyvin alun aristamisen jälkeen. Kipeyttä ei tullut lopussakaan, mutta kyllä siellä on edelleen tuntemuksia.

Arkinen pyhiinvaellus Roomaan, osa 2

10.6.2019 Mikä Via Francigena?

Canterburysta Bernardin solan kautta Roomaan kulkeva pyhiinvaellusreitti on kokonaisuudessaan 1900 kilometriä pitkä. Roomaan on historian aikana ollut monta syytä kävellä, mutta munkki Sigeric, jolta kului matkaa 900-luvulla useampi kuukausi. Roomassa hän viipyi kolme päivää ja sinä aikana hän haki nimityskirjansa Canterburyn arkkipiispaksi. Sigericin matkan ikuisti hänen kirjoittamansa matkakertomus, iteneraario. Pitkälti sen avulla oli mahdollista uudistaa vuonna 2000 vietetyn riemuvuoden juhlinnan kunniaksi yhdistää katkelmalliseksi muuttunut ja osin unohdettu reitti.

Kirjallisuuden perusteella reitillä on tarjolla majoitusta myös pyhiinvaeltajille, mutta ei yhtä tiheässä kuin Compostelan reiteillä. Kulkijoita riittää, mutta ei yhtä paljon kuin Compostelassa.

VFBook

Olen lukenut reitistä sen, mitä olen käsiini saanut selannut nettiä edestakaisin. Tässä lyhyt lukulista.

Kirjoista:

Tapani Tukiainen, Munkin matkassa. 2012

Tapani Tukiainen, Pedron tähti. Ranskalaisella tiellä Canterburysta Roomaan. 2016.

The Via Francigena. 1000 kilometres on foot from San Bernardo to Rome. 2nd revised edition

Alison Raju, The Via Francigena. Canterbury to Rome: Part 2 The Great St Bernard Pass to Rome

Ja jos Roomaan asti pääsee, niin klassikko yli muiden on Riitta ja Seppo Teinonen, Rooma. Pyhiinvaeltajan opas. 1979

Nettilinkit:

Erinomainen on puhelimeen ladattava tai tietokoneelle tutkittava virallinen sivusto:

https://www.viefrancigene.org/

Käytännöllistä tietoa on tarjolla myös facebook-ryhmissä:
Lähinnä englanniksi reitiltä kuvia, kokemuksia ja keskusteluja: Facebook, Via Francigena

Suomeksi käytäviä keskusteluja, enimmäkseen Compostelan reitistä: Facebook, Pyhiinvaellus

 

Huolet: Tietoa pukkaa runsaasti, mutta polvi on kesäkuun alkupuolella edelleen kipeä. Sain jumppaohjeet fysioterapeutilta, mutta vaiva tuntui edelleen. Kävin myös lääkärissä, joka totesi, että vika ei ole nivelsiteen revähdyksessä tai polvikierukassa. Buranaa ja kipuvoidetta, jotta tulehdus laantuu.

Juhannuksena polven tulisi olla jo kunnossa.

Seuraavaksi syvennyn varusteiden hankintaan, jotta ne voi rauhassa miettiä, hankkia ja testata.

Arkinen pyhiinvaellus Roomaan, osa 1

20.5.2019 Kävellen Roomaan?

Monet ovat kuulleet jonkun tehneen pyhiinvaelluksen ja suunnanneen Santiago de Compostelaan. Jotkut ovat jopa kävelleet sinne. Kuvia ja kuvauksia reitistä on somen eri kanavilla runsaasti myös suomeksi.

Minulla ei kipinä ole aiemmin moiseen syttynyt, mutta viime syksynä Mentonista seurasin kymmenen kilometrin verran Välimeren rannalla kulkevaa reittiä, jonka määränpää oli Compostela ja joka lähti Roomasta. Kävelin kuitenkin toiseen suuntaan: Mentonista Ventimigliaan, Italian puolen rajakaupunkiin.

Silloin paistoi aurinko ja reppu oli kevyt; ihana päivä.

menton kävely1
Arkiset pyhiinvaeltajat

 

ventimiglia
Perillä Ventimigliassa

Toinen kipinä syttyi, kun selasin keväällä netin syövereissä erilaisia tapoja kulkea Euroopassa ja erityisesti Italiassa. Vastaan tuli vaellusreitti Canterburystä Roomaan ja sille löytyi nimikin, Via Francigena, Ransakan tie tai Ranskan kautta kulkeva tie. Koko reittiä en ehtisi kulkea, sillä pelkästään Italian puolen osuus Alpeilta Roomaan on tuhat kilometriä pitkä. Minulle riittäisi, kun saisin maistiaisen tästä. Lomapäiviä keräämällä voisin tutustua siihen, mitä pyhiinvaellus on ja millainen on tämä tuntemattomampi Roomaan johtava reitti.

Tein sen mitä tällaisessa suunnittelussa kannattaa tehdä ennen mitään muuta: katsoin lomapäivät ja varasin lennon Roomaan lokakuun alkuun.

Kysymyksiä riittää. Mitähän nyt pitää tehdä? Rinkka, reitti, ohjeistus, varusteet?

Huoli. Ja on minulla pieni huolikin, sillä maaliskuun lopussa oikea polvi kipeytyi työmatkafillaroinnissa. Onhan kipuja ollut ennenkin, joten eiköhän se ehdi parantua.

Käpylän kirkko, vaikuttaminen ja seurakuntavaalit

Olen Oulunkylän seurakunnassa vaaleissa ehdolla ja se on laittanut mielessä liikkeelle montakin kysymystä: mitä kirkko voisi olla ja mitä sen tulisi tehdä omalla kulmallani Käpylässä. Käpylä oli itsenäinen seurakunta muutama vuosi sitten, mutta nyt osa suurempaa Oulunkylää (joka on myös oma kaupunginosansa). Entinen Käpylän kirkon kulttuuri katosi, mutta uutta ei ole oikein löytynyt tilalle.

Tulkaa kaikki

Ihan ensiksi kuittaan sen, että seurakunnan tulee osaltaan edistää ja viestittää toimillaan sitä, että se on avoin kaikille, kunnioittaa tasavertaisesti kaikkia seurakuntalaisia ja erityisesti tukee niitä, jotka ovat eri tavoin syrjittyjä tai ulossuljettuja. Siksi olen Tulkaa kaikki ryhmässä. Tältä osin on tehtävä se, mitä paikallisella ja hiippakunnan tasolla tehdään, ennen kuin asia on ratkaistu muutaman vuosikymmenen päästä kirkolliskokouksessa – ehkä kirkon kvartaalin eli 25 vuoden kuluttua.

Samaan aikaan on ilmassa pari muuta asiaa: suora vaikuttaminen ja aluekirkko.

Suora vaikuttaminen

Olen miettinyt myös vaikuttamisen kanavia: voisiko suorat äänestykset ajankohtaisista asioista olla käytössä seurakunnassa ja valittujen luottamushenkilöiden eri ryhmissä? Suorat demokratialiikkeet etsivät nyt tapaa tarjota rekisteröityjen jäsenten osallistua päätöksiin, silloin kun kannan voi ilmaista esimerkiksi netin avulla. Voisiko joissakin seurakuntaneuvoston ja seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston asioista äänestää netissä suuntaa-antavasti? Tätä kannattaa tutkia ja kehittää.

Lähikirkko Käpylässä

KäpylänkirkkoNyt katseeni kohdistuu lähikirkkoon, siis Käpylän kirkkoon. Näppituntumalla se on hiukan nahkeassa vedossa ja kaikkea muuta kuin täynnä käpyläläisiä eri viikon päivinä. Seurakuntalaiset eivät sitä valtaa sunnuntain messuun, päivisin ryhmien käyttöön tai iltaisin muihin tapahtumiin. Kerran olen nähnyt kirkon täynnä täällä asuessani –  silloin oli Käpylän lukion muistelujuhlat.

Käpylän alue ja kirkko voisi toimia erinomaisena koekenttänä vahvalle alueellistamiselle ja yhteisöllistämiselle: otetaan yhteisön ihmiset, seurakuntalaiset ja muut kiinnostuneet, mukaan ja pohditaan miten kirkko ja sen yhteydessä olevat tilat voisi palvella yhteisön tilana, yhteisenä keittiönä iltaisin tai päivällä, lapsiperheiden parkkina, musiikin harjoittamisen paikkana jne. Kysyisin myös sitä, millaista pyhän kohtaamista ihmiset odottavat. Millaisia hiljentymisen aikoja ja tapoja odotetaan ja tarvitaan?

Voi olla, että alkuun tulisi niukasti vastauksia, sillä mitä sitä nyt kirkosta osaisi odottaa. Mutta kysymällä, kokeilemalla, erehtymällä ja taas uutta etsimällä voisi löytyä alueen ihmisten näköinen tapa olla kirkko. Alueella asuu paljon energisiä, luovia ja osaavia ihmisiä. Nyt on hyvä hetki alkaa viritellä Käpylän kirkon uutta aikaa.

Hieno kirkko ja upeat ihmiset alueella. Siitähän tulee väistämättä mainio kertomus.

Seurakunnan työntekijöitä kaipaisin erityisesti prosessin pyörittäjiksi ja mahdollistajiksi. Ideat ja tekeminen voisi nousta alueesta, mutta tuskin itsestään ja tuskin ilman rohkaisua.

Käpylä on ideaali kokeilu ja kehittämiskirkko Helsingissä. Mitä sinä haluaisit siellä ja sen myötä tapahtuvan?

PS
Vastaavia alueita löytyy muuallakin Helsingissä ja Suomessa, kun seurakunnista on tehty laajempia ja alueiden kirkon etsivät uutta profiilia seurakuntaliitosten jälkeen. Mallia aluekirkon innovoinnista voisi kehitellä laajemmassakin mitassa ja yhteistyössä. Terveisiä vaan Alppilan kirkolle ja muualle.

Te olette maan suola, maailman valo

Evankeliumi Matt. 5: 13-16
Saarna 21.10.2018 Käpylän kirkko
Kari Latvus

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Intro
Hyvät ja pahat uutiset: onko maailma pois tolaltaan? Missä ovat kristityt kaiken keskellä? Olemmeko vaiti vai tulemmeko esiin?

 

Uutiset ympärillämme

Ristiriitaiset viestit täyttävät median, sillä yhtäältä kuuluu paljon hyviä uutisia:

elämme pidempään, olemme terveempiä Suomessa, maailman köyhien määrä on vähentynyt puoleen (kun mittarina on 1,5$/päivä), Euroopassa on pisin rauhanjakso ikinä, Eurooppa ja koko maailma vauraampi kuin koskaan.

Toisaalta perinteiset yhteiskunnan tukipilarit ovat vaarassa, sillä varallisuuserot kasvavat myös Suomessa mutta monissa länsimaissa tätäkin enemmän, monen kokemus demokratiasta on väljähtynyt, päätöksenteossa on jopa valtavan isoja asioita äänestetty valheellisen informaation varassa (brexit, USA:n presidentinvaalit).

Aivan viimeksi on puhuttu paljon ilmastosta ja sen muutoksesta. Asiantuntijoiden mukaan nyt on tehtävä iso muutos kulutustottumuksissa ja yhteiskunnan monissa perusratkaisuissa, sillä parin vuosikymmenen päästä olemme astuneet peruuttamattomasti sellaisen rajan yli, josta ei ole enää paluuta: hiilidioksidin määrä ilmakehässä on niin suuri, että sen seurauksena maapallon ilmasto muuttuu radikaalisti.

Näiden uutisten, pelkojen ja toiveiden keskellä evankeliumi avaa meille kolme tärkeää näkökulmaa.
Ne kolme seikkaa ovat
– mitä on valona ja suolana oleminen?
– kenestä tekstissä puhutaan?
– mikä on Jumalan valtakunnan vaikuttamisen ydin?

 

  1. Valona ja suolana

Jeesuksen sanat tämän keskelle ovat:
Te olette maan suola.
Te olette maailman valo.

Elämä ja kasvit tarvitsevat valoa tullakseen toimeen. Siis ollakseen olemassa. Valo ja erityisesti auringon valo on elämän perusta.

Ilman suolaa ihminen menehtyisi pian ja kehomme tarvitsee sitä. Jeesuksen aikana ei kenelläkään ollut tietoa tai perehtyneisyyttä ihmisen fysiologiaan vaan sanat viittaavat toiseen suuntaan:

Suola tarjosi kuitenkin kaksi tärkeää ominaisuutta jo Jeesuksen aikana: ruoka säilyi ja siihen tuli makua.

Te olette maailman valo. Pimeässä valo tarjoaa mahdollisuuden tietää suunnan, varoa ansoja ja vaarallisia esteitä. Ilman valoa pimeä tekee ihmisistä hapuilijoita ja suuntavaistonsa menettäneitä.

Lause valona ja suolana olemisesta on iso kutsu tai haaste vaikuttaa, olla läsnä ja olla esillä. Jeesus ei siis kehota menemään piiloon, vaikenemaan vaan nousemaan esiin ja vaikuttamaan.

 

  1. Kenestä puhutaan?

Kun puhutaan vaikuttamisesta, niin yleensä katsotaan johtajiin ja yhteiskunnan eliittiin. Mutta Jeesus toimii tässä toisin. Hän ei sano, että hyvät johtajat ovat elämän valo ja suola.

Mutta Jeesus toimii tässä toisin. Hän ei sano, että hyvät johtajat ovat elämän valo ja suola.

Jeesus ei vetoa päättäjiin.

Jeesus puhuu kansalle, siis kaikille etsijöille ja kysyjille, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan. Tarkkaa ottaen Matteuksen evankeliumissa mainitaan kyllä Jeesuksen seuraajat hetkeä aiemmin, mutta evankeliumin sanat kohdistuvat kansaan. Siis niihin jotka seurasivat Jeesusta, miettivät Jeesuksen sanomaan, niihin jotka saattoivat esittää kysymyksiä ja pohtia monia asioista.

Siis tälle sekalaiselle joukolle Jeesus sanoo: te olette maan suola ja valo!

Mekään emme voi kadota sen taakse, että hoitakoon päättäjät, sillä juuri meille heitetään sama haaste olla maan valo ja suola.

Ei siis tulla tai ryhtyä suolaksi ja valoksi vaan olla suola ja valo. Miten se tapahtuu?

 

  1. Mikä on Jumalan valtakunnan ydin?

Jumalan valtakunnan ydin, siis maan suolan ja maailman valon ydin, on kirjattu juuri päivän evankeliumia ennen. Siinä Jeesus nimeää ja julistaa onniteltaviksi köyhät, murheelliset, kärsivälliset, oikeudenmukaisuutta etsivät, toisia armahtavat, puhdassydämiset ja rauhantekijät.

Armon välittämisessä ja oikeudenmukaisuuden janoamisessa on voima, joka tekee meistä kaikenlaisista Jeesuksen seuraajista maan suolan ja maailman valon.

Tässä on Jumalan valtakunnan ydin ja salaisuus: armossa ja oikeudenmukaisuudessa.Armon välittämisessä ja oikeudenmukaisuuden janoamisessa on voima, joka tekee meistä kaikenlaisista Jeesuksen seuraajista maan suolan ja maailman valon.

Millaisia uutisia kuulettekin tänään tai miten suuria haasteita nouseekin esiin, niin me olemme Jumalan valtakunnan merkkejä ja todeksi eläviä.

Jumalan valtakunnan olemassaolo ja vaikutus ei ole jokin Jumalan taikatemppu, joka tapahtuu itsestään. Pane siis itsesi peliin!

Toisaalta kyse ei ole vain ihmisten tahtomisesta ja tekemisestä. Kysymys ei ole vain ihmisten yrittämisestä.  Muista siis, että Jumalan valtakunnan toivo ja voima ylittää meidän arkemme rajat.

Sen tähden:
Jeesus sanoo iloisesti ja rohkaisevasti: juuri te olette maan suola ja maailman valo.
Siis sisaret ja veljet, janotkaa oikeudenmukaisuutta, eläkää armosta, armahtakaa ja olkaa rauhantekijöitä.

 

 

 

 

 

Espoon vaalin tulos näkyvissä etukäteen

Espoon hiippakunnan vaalin ensimmäinen kierros on äänestetty ja tulokset julkisia. Kaisamari Hintikka ja Juhani Holma menevät toiselle kierrokselle.

Miten hyvin tulos oli ennakoitavissa? Itse asiassa tuloksen saattoi päätellä jo ennen vaalia varsin hyvin nettisivuilla ilmoitettujen äänioikeutettujen listojen perusteella. Tästä postasin aiemmin.

 

Seuraavassa on listattu kunkin ehdokkaan ennen vaalia ilmoittamat äänioikeutetut tukensa ilmaisseet kannattajat (prosenttiosuus kaikista äänioikeutettujen kantansa ilmaiseiden määrästä) ja sitten vaalissa saatu äänimäärä ja prosenttiosuus äänistä.

Holma 49; 20%. Vaalissa ääniä 173; 21,1%

Juntunen 45; 19%. Vaalissa ääniä 167; 20,4%

Huovinen 40; 16%. Vaalissa ääniä 142; 17,3%

Hintikka 110; 45%. Vaalissa ääniä 338; 41,2%

Ennakkoon yhteensä 244. Vaalissa yhteensä ääniä 820 ääntä.

 

Äänestystulos seurasi siis varsin tarkasti ennakkoon ilmoitettuja äänioikeutettujen kannattajien määriä. Tämä tieto on usein aika hyvin ennustava lähtökohta. Pieni ero ennakkotiedon ja lopullisen tuloksen välillä selittyy parhaiten kannatusjoukon aktiivisuudella. Sen sijaan äänestäjillä ei juurikaan ole pelkoa tai ujoutta ilmaista kantaansa eri kannattajien linjan takia. Ehdokkaan julkinen profiili ei estä kannattajia tulemasta esiin nimillään.

 

Vaalitulos ennustaa edelleen sen, että Kaisamari Hintikka on vahva ennakkosuosikki toisella kierroksella.