Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Vaaliblogi nro 4: Yhden asian Tulkaa kaikki? Onko linjaa ja teologiaa?

leave a comment »

TK_kuva2016Tulkaa kaikki –ryhmän (papit) vaaliohjelma Helsingissä
Tulkaa kaikki –liike (TK) juhli syksyllä 2015 kymmenvuotista taivaltaan. Toiminta on yhtäältä vakiintunut Helsingissä, mutta muualle Suomeen liike ei ole kunnolla jalkautunut. Esimerkiksi Espoon hiippakunnassa TK-ryhmän sijaan vaaleissa on esillä Kevään kirkko –valitsijamiesyhdistys.

Joidenkin silmissä TK-ryhmä on ollut yhden asian liike, jonka ohjelma on ollut sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tässä linkki ohjelmaan, joka ei pullistele laajuudella tai teologisella painolastilla. Aivan hiljattain yksi arvostamani henkilö tokaisikin: ”Tulkaa kaikki ryhmästä sanoisin, että tarvittaisiin muutakin ohjelmaa ja tavoitteita kuin yhdenvertaisuus.”. Missä on siis näissä vaaleissa TK- linja ja teologia?

Tulkaa kaikki ryhmästä sanoisin, että tarvittaisiin muutakin ohjelmaa ja tavoitteita kuin yhdenvertaisuus.”

Kuulun niihin, jotka ovat useita vuosia sitten allekirjoittaneet TK-ohjelman. Toisaalta katsoin kirkolliskokousvaaleja vielä neljä vuotta sitten Espoon hiippakunnan näkökulmasta. Siellä laadittiin Kevään kirkon ryhmässä (katso ohjelma linkistä Kevään kirkko) vaaleja varten varsin laaja ja kattava ohjelma, jossa kysymys sukupuolesta ja syrjinnästä on mukana, mutta selkeästi halutaan katsoa eteenpäin ja etsiä laajempaa uudistuksen suuntaa. Kysymys on maltillisesta kirkon uudistjien ryhmästä.

Vuoden 2016 vaaleissa Tulkaa kaikki (Helsinki/papit) on ohjelmasta käyty vastaavalla tavoin keskustelua ja teologista taustaa sekä ajankohtaisia ohjelmakysymyksiä on nostettu reilusti esiin aiempaa enemmän.

Mitä Tulkaa kaikki ehdokaslista (Helsinki/papit) ajaa vaaleissa?
Yleisen Tulkaa kaikki –ohjelman lisäksi on vuoden 2016 vaaleihin TK-pappisehdokkaiden ryhmä Helsingissä halunnut selkeyttää hengellistä ja teologista profiiliaan sekä kirjannut näkyviin tavoiteltavia asioita. Seuraavat linjaukset ovat keskeisimmät.

Ytimessä on teologinen ohjelma, joka on muotoiltu seuraavasti

Teologinen ohjelma
Rakennamme kirkkoa, joka tarrautuu Jumalan lupauksiin.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jatkamme työtä, jotta luomisessa lahjoitettu ihmisarvo toteutuu ja jokainen saa elää ihmisyyttään tunnustettuna ja kenenkään syrjimättä niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin.

Rakennamme kirkkoa, joka perustuu kasteelle.
Kaste liittää meidät Kristukseen ja toisiimme kirkoksi. Kirkon aarre, Sana ja sakramentit kuuluvat kaikille kastetuille. Ne kutsuvat meidät rakastamaan Kristusta erityisesti kärsivässä lähimmäisessä. Lähimmäisenrakkaus on kirkon keskeinen tuntomerkki.

Rakennamme kirkkoa, joka on yhteisö.
Kaste valtuuttaa kaikki osallisuuteen ja osallistumaan. Kastetut kristityt ovat seurakunta, jossa kirkko toteutuu ja jota työntekijät eri tehtävissään palvelevat ja tukevat. Evankeliumi kutsuu avoimuuteen ja antaa rohkeutta kohdata nykypäivän kysymykset ja etsiä niihin vastauksia yhdessä muiden kanssa. Lähettäjälleen uskollinen kirkko toteuttaa oikeudenmukaisuutta myös omassa toiminnassaan.

Yllä kuvattu teologinen linjaus on lyhyt ja tiivis. Tämän lisäksi on jatkaettu pohdintaa ajankohtaisten haasteiden suuntaan ja lähdetty hieman konkreettisemmista seikoista liikkeelle. Tässä kolmen pääkohdan ajankohtaislinjaus Tulkaa kaikki ryhmässä.

Ajankohtaisia asioita kirkossa, joka on
Avoin Jumalalle ajassa ja paikassa

  • ydinsanomana armo ja toivo: meillä kaikilla on toivo, kun toimimme heikkojen jäsenten kanssa ja puolesta.
  • lähimmäisenrakkaus on kirkon olemuksen keskeinen tuntomerkki sanan ja sakramenttien rinnalla.
  • käymme rakentavaa keskustelua, miten kirkon tulisi toimia avioliittokysymyksessä. 

Oikeudenmukainen

  • kristittyjen yhteisössä erityinen vastuu kohdistuu köyhiin ja eri tavoin uhan alla oleviin. Kyse ei ole yhdestä työalasta, vaan näkökulmasta koko kirkon uskoon ja toimintaan.
  • turvapaikanhakijoita on kohdeltava ihmisarvoisesti: kirkon tulee tarjota aktiivista ja monikulttuurista vieraanvaraisuutta Suomeen saapuville ja apua tarvitseville.

 Hallinto ja päätöksenteko on avointa

  • hallinnon ja talouden rakenteita on kevennettävä. Varsinainen toiminta tapahtuu lähellä ihmisiä seurakunnissa.
  • kirkko on jäsenten yhteisö. Seurakuntalaisten valtaa on lisättävä muun muassa vaaleja yksinkertaistamalla ja äänestämistä helpottamalla.
  • hyvien, avoimien ja läpinäkyvien kokouskäytäntöjen vahvistamista kirkollisessa päätöksenteossa.
  • tavoitteena kirkon rakentaminen ja rakastaminen.

 

Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen pappisehdokkaana Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Written by latvus

20.1.2016 at 10.00

Toivo, velka ja armo

leave a comment »

Kari_alp_saarnaLähtösaarna Alppilan kirkossa 17.1.2016

Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi. Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”  (2.Kun. 4: 1–7)

 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.(Room. 12: 6–16)

Evankeliumi Joh. 2: 1–11 (saarnan lopussa)

 

Rakkaat Alppilan kirkon kuulijat,
Vuosi tässä kirkossa on vilistänyt käsittämän nopeana, tiiviinä ja innostavana. Kun tällä erää pääsen viimeistä kertaa kiipeämään Alppilassa saarnastuoliin, niin päivän evankeliumi kertoo käsittämättömästä Jeesuksen tekemästä viini-ihmeestä, jossa Jeesus pelastaa ystävänsä hädästä ja häpeästä tarjoamalla hääjuhlissa loputtoman määrän upeaa viiniä.

Tästä kutsusta huolimatta katseeni kääntyy aiemmin kuultuun Vanhan testamentin tekstiin ja kertomukseen yksinhuoltajanaisesta, joka on jäänyt velkojan kynsiin.

 

Kertomus Juhanista ja Riitasta

Raamatun kertomus nostaa esiin erään suomalaisen kertomuksen, tarinan Juhanista ja Riitasta. Pienyrittäjäpariskunta oli saanut toimeentulonsa jo muutaman vuoden perheyrityksenä toimivasta kahvilasta, joka väliin menestyi paremmin, joskus taas tuotti vain niukasti.
Kahvilan takahuoneen pienessä keittiössä leivottiin monet tarjottavat ja vakituisten kävijöiden joukossa puhuttiin monet elämän asiat parempaan muotoon.

Elämän myrsky alkoi siitä, kun Juhani sairastui ja menetti lopulta työkykynsä. Riittaa painoi alkuun hurja työmäärä, mutta se kävi voimille. Ja kun työtahtia hellitti ja omien leipomusten sijaan tarjosi valmiita eineksiä kahvilassa, niin kävijämäärä alkoi pienentyä.

Lopulta kahvila tuotti hädin tuskin sen, mitä tarvittiin elämisen. Kahvilan perustamisessa otettua lainaa ei enää lyhennetty, edes kaikkia korkomenoja ei saanut maksettua. Samaan aikaan Juhanin sairaus ja hoidot veivät yhä enemmän rahaa. Pelko siitä, että kaikki elämässä luhistuu, oli yhä suurempi.

Silloin Riitta päätti rukoilla Jumalalta apua. Hän rukoili pitkään ja marssi sen jälkeen kioskiin täyttämään lottokupongin. Kuponki täyttyi ja rukous jatkui.

Viimein tuli lottoarvonta ja mikä olikaan lopputulos?

 

Leskivaimo

Raamatun kertomus leskeksi jääneestä naisesta on lähtökohdiltaan karu. Perheessä isä on kuollut ja muu perhe on joutunut ahdinkoon. Itämainen maailma oli voimakkaan patriarkaalinen, miesten maailma. Valtaosa sai toimeentulonsa maanviljelyksestä, johon koko perhe osallistui. Maanviljelys merkitsi sitä, että yleensä kymmeneen vuoteen osui kaksi, joskus kolmekin niukan sadon vuotta ja silloin elettiin nälkärajalla. Välillä oli pakko ostaa velaksi öljyä, viljaa ja oliiveja.

Jos velallisen maksukyky loppui, niin silloin perheen omaisuus otettiin velan kuittauksena. Tuottavasta peltokaistaleesta ei aina luovuttu ensimmäisenä vaan velka saatettiin kuitata myymällä perheenjäseniä orjiksi. Ensin tyttäret, sitten pojat, vaimo ja lopuksi mies.

Sen vuoksi yksinhuoltajan tuskainen kertomus ei ollut ainutlaatuinen muinaisessa Israelissa, jossa ihminen oli hätätilassa kauppatavaraa.

 

Velka vs. toivo&armo

Kertomukset muinaisesta Israelista, 1990-luvun lama-Suomesta tai eri puolilta maailmaa nykyisin kertovat velan voimasta ja vallasta. Raha synnyttää edelleen ihmisten välisissä suhteissa painostusvälineen, jossa ihmisarvo uhkaa kadota ja velka voi kuristaa elämää hengiltä.
Mitä siis sanomme näiden kertomusten keskellä? Kolme keskeistä asiaa.

Ensimmäinen asia: toivo on!
Me emme ole tänään jakamassa epätoivon kertomusta vaan toivon ja valon kertomusta. Me emme jää piehtaroimaan ja jakamaan pelkästään pimeään kuiluun putoamista.

Kertomus velkaantuneesta leskestä kerrotaan siksi, että se muistuttaa toivon olemassaolosta. Jumalan läsnäolon keskeinen piirre on toivon näkyminen, toivon tuoma valo ja uuden mahdollisuuden aukeaminen umpikujassa.

Koska Jumala on totta, niin toivo on totta. Valo on pimeyttä suurempi.

 

Toinen asia: Jumala ei ole taikuri

Nykyinen paavi Franciscus tunnetaan osuvista lohkaisuistaan. Kun hän puhui maailman ja elämän kehittymisestä, evoluutiosta, niin hän vahvasti liputti sen tutkimuslinjan puolesta, missä nähdään maailman kehittyminen evoluution myötä. Silloin hän totesi, että Jumala ei toimiessaan ole ”taikuri, joka heiluttaa taikasauvaa”. Hyvin sanottu ja siitä voi oppia myös kun puhutaan velasta.

Vaikka Vanhan testamentin kertomus leskestä ehkä viittaakin taianomaiseen ratkaisuun, niin meidän ei tule tänään ajatella, että Jumala on taikuri, joka joissakin kohdissa taikoo rukoilijoille tai rakastamilleen ihmisille taivaasta lottopotteja. Jos näin olisi, niin voisimme ratkaista maailman velkaongelmat helposti.

Sen sijaan Jumalalla on yhteisö, joka toimii ja rukoilee: Anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin anteeksi annamme velallisillemme.
Jumalan kansan tehtävä on muistuttaa jakamisesta ja siitä, että me seuraamme Paavalin ohjetta: Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Paavali ei asetu itse sisä- tai ulkopuolelle puhumalla meistä vähäosaisista tai niistä vähäosaisista, koska kysymys on saman yhteisön ihmisistä. Yhteisö johon me kaikki kuulumme.

Ihmisinä kuljemme toinen toisemme rinnalla ja Jumalan yhteisöinä me kysymme: kuka meistä on tällä kerralla nääntymässä kohtuuttoman taakan alle ja tarvitsee apua?

 

Kolmas kohta: kohtaamisen armo

Joskus on sanottu varoitellen, että jos kohdistamme katseemme liikaa kohti sosiaalisia kysymyksiä, niin saatamme unohtaa evankeliumin, Jumalan parantavan ja ilmaisen rakkauden. Nostaako siis velasta ja köyhyydestä puhuminen esiin teot ja vaatimuksen ja tuleeko siitä meillä lain saarnaa?

Tämä vaara on olemassa, jos teemme toinen toisemme vierellä kulkemisesta itsellemme lain. Tätä myrkkyä vastaan on nostettava esiin ajatus vierellä kulkemisen armosta. Me emme rakasta ja välitä toinen toisestamme sen vuoksi, että ansaitsisimme sillä hyvää, että saavuttaisimme sillä Jumalan suosion tai pelastuksen.

Se merkitsee, kun kuljemme toistemme vierellä, kun annamme anteeksi velkoja, kun avaamme pimeitä kaivoja lähellämme, niin avaamme samalla rakkauden ja armon ikkunoita. Kun katsomme toisiamme silmiin, elämme ihmisiksi toistemme kanssa, niin me olemme samalla Jumalan armokylvyssä. Toisen ihmisen pyhyyden ja arvon ottaminen todesta, toisen ihmisen silmiin katsominen ja todesta ottaminen on yksinkertainen, tosi ja arkinen armon väline.

Vielä viimeinen kuva toisen vierellä olemisesta. Usein puhutaan siitä, että toisen vierellä kävellään tai toisen vierellä istutaan. Silloin kun asetumme toisen vierelle ja avaamme toivon ikkunoita, me itse asiassa kellumme. Kellumme samalla tavoin kuin kellutaan Kuolleen meren yltiösuolaisessa vedessä, johon ihminen vain ei voi upota. Älä siis tee suoritusta ja painetta siitä, että asetut toisen rinnalle.

Meitä kannattaa Jumalan armo ja toivo.

Tekstit
Ensimmäinen lukukappale 2.Kun. 4: 1–7
Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: ”Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.” Elisa sanoi hänelle: ”Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.” Nainen vastasi: ”Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.” Elisa sanoi silloin: ”Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.”
Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: ”Anna minulle vielä yksi astia.” Mutta poika vastasi hänelle: ”Ei ole enää yhtään.” Silloin öljyn tulo lakkasi. Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: ”Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.”

Toinen lukukappale Room. 12: 6–16
Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.
Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä. Osoittakaa toisillenne lämmintä veljesrakkautta, kunnioittakaa kilvan toinen toistanne. Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa. Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä. Auttakaa puutteessa olevia pyhiä, osoittakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa niitä, jotka teitä vainoavat, siunatkaa älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle.

Evankeliumi Joh. 2: 1–11
Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen.

 

Written by latvus

17.1.2016 at 21.18

Kategoria(t): Saarnat

Piispa, moskeijat ja suurmoskeija

leave a comment »

Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Helsinkiin on puuhattu jonkin aikaa suurmoskeijaa. Hanke on saanut paljon julkisuutta ja vaikka rahoitus on vielä aivan alkutekijöissään, on rakennukselle jo kaavailtu paikkaa keskustaan perinteisten hiilikasojen kulmille. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on muutamia pienehköjä muslimien sakraalitiloja.

Helsingin piispa Irja Askola tuki haastattelussaan (HS 16.1.2015) muslimien tarvetta saada asianmukaisia tiloja uskonharjoittamiseen. Samalla hän torppasi ajatuksen kirkkojen käyttämisestä tähän tarkoitukseen. Tässä vaiheessa piispa vältti kommentoimasta suurmoskeijahanketta, koska hanke on vielä niin alkuvaiheessa.

Millaisia islamin pyhiä tiloja tarvitaan Helsinkiin lisää ?

Piispa Askola totesi mielestäni erinomaisen osuvasti, että kristinuskon näkökulmasta tulee kysymyksiä lähestyä lähimmäisenrakkauden näkökulmasta: miten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista? miten tarjota mahdollisuus oman uskon harjoittamiseen?

Siitä huolimatta, että missään muslimimaassa ei taideta suhtautua erityisen myönteisesti kristittyjen uskonharjoittamiseen, on meidän syytä toimia näin. Sen sijaan, että rakentaisimme viholliskuvia erilaista uskoa tunnustavista, on jokainen kristitty kutsuttu rakastamaan tulijoita ja tukemaan oman identiteetin rakentumista vieraissa oloissa.

 

Kysymykset

Entä ajatus suurmoskeijasta? Ajattelen, että samoin kuin kristityt kaipaavat paikkaa hiljentyä ja rukoilla, niin saman haluan suoda muslimeille. Tästä huolimatta ajatus suurmoskeijasta on mielestäni kysymyksiä herättävä hanke kahdesta syystä.

Ensinnäkin on vaikea ajatella, että yksi suurmoskeija voisi olla yhtä aikaa kaikkien eri maista tulevien muslimiryhmien koti. Voisiko vastaavasti jonnekin rakentaa suurkirkon, joka palvelisi yhtä aikaa ortodokseja, katolisia ja protestantteja? Jos Venäjän ortodoksit vetäisivät liturgiaa, niin USA:n baptistit voisivat vierastaa menoja. Tai jos Ruotsin luterilaiset hoitaisivat kirkon virkaa, niin Italian katolisilla voisi olla nieleskelemistä. Tuskin vastaavat kysymykset ovat muslimien parissa paljon helpompia.

Toinen kysymysrypäs liittyy hankkeen rahoitukseen ja mittaluokkaan. Kun Ruotsissa Göteborgiin (7 miljoonaa euroa) ja Gävleen (0,5 miljoonaa euroa) rakennettiin tai korjattiin moskeijat, niin mittaluokka oli maltillinen Miksi Helsinkiin tulisi rakentaa yli 100 miljoonan rahoituksen tarvitseva suurmoskeija ja kulttuurikeskus?
”Hinta-arvio, 110–140 miljoonaa euroa, lähentelee Musiikkitalon 165 miljoonan euron hintaa.” (HS 10.1.2015)
Olisiko asianmukaisempaa etsiä pienempiä ja eri muslimiyhteisöjä palvelevia pienempiä tiloja?

Sinällään lienee varsin normaalia, että jonkin verran rahoitusta tulee myös ulkomailta. Tämän tulee olla kuitenkin erittäin läpinäkyvää ja avointa. Ehkä esimerkkinä voi pitää Suomen Luterilaisen kirkon saamaa tukea Amerikasta toisen maailmansodan jälkeen. Ulkomainen rahoitus loi hyvää yhteisöön. Miten sama voisi toteutua nyt?

Nämä kysymykset ovat aitoja myös siinä mielessä, että tällä hetkellä mielessäni vallitsevista epäilyksistä huolimatta voi suurmoskeijahanke olla lopulta ihan mielekäs hanke. Aika näyttää millaisia vastauksia kysymykset saavat.

 

Realismi ja rakkaus

Ei tule olla sinisilmäinen sen suhteen, että uskontojen sisällä kaikki ryhmät aina rakentavat rauhaa ja hyvinvointia. Hyvää tahtoessaan on esimerkiksi muinaisen Israelin parissa esiintynyt sotaideologiaa Jahven nimissä ja 1600-luvulla suomalaiset taistelivat protestanttien riveissä katolisen lipun alla liikkuneita vastaan vuosikymmeniä. Siis vain kaksi esimerkkiä mainitakseni. Joskus uskontoa viedään politiikan ehdoilla kovin helposti.

Jos maahanmuuttajien sosiaaliset olosuhteet ovat vaikeat, niin uskonto voi toimia myös kärjistymistä suuntaavana tekijänä. Ongelmat nousevat kuitenkin erityisesti työttömyydestä, ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja muista sosiaalisista ongelmista. Näiden kysymysten edessä ei minkään tahon sinisilmäisyys auta vaan on tehtävä töitä yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyvinvoinnin eteen.

 

PS1 Kotouttamista eli kokonaisvaltaista yhteiskuntaan liittymistä tarvitaan niin maahanmuuttajille kuin myös maassa eläville työttömille. Turvapaikan hakijoita on noin 30 000, työttömiä yli 300 000. Rakkauden ja realismin tekoja tarvitaan kaikkien niiden kohdalla, jotka elävät vaarassa tulla yhteisöjen uloslyömiksi.

Kari_Latvus2

Blogisti: Kari Latvus

PS2 Samalla kun tuetaan muslimien omaa uskonnonharjoitusta, on seurakunnissa syytä ilolla ja lämmöllä ottaa vastaan jokainen kristinuskosta kiinnostunut maahanmuuttaja. Tulijoita ei tule käännyttää kristinuskoon, mutta ei myöskään käännyttää pois kirkon ovelta silloin siihen kolkutetaan.

Written by latvus

16.1.2016 at 21.06

Kategoria(t): piispa, väkivalta

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro3: Kirkolliskokoukseen syntyy kirkkoryhmiä

leave a comment »

vaakunaRisto Voipio nosti esiin Kotimaa24 blogissaan sen, että kirkolliskokousvaalit vaikeasti hahmotettavat ovat niin ryhmien nimien kuin vaaliohjelmien osalta. Kritiikki näyttää osuvan hyvin maaliin. Vielä ei ole julkisuuteen tullut maanlaajuisia kirkollisia ryhmiä, joilla olisi kuvaavat nimet ja tunnettu ohjelma.

Jotta ei vain hutkita vaan ollaan asianmukaisia, niin on kyllä sanottava, että Voipion analyysi on piirretty aika suurella pensselillä. Esimerkiksi blogistin näköpiiriin ei ole mahtunut valtakunnallista Muutoksen tuuli –verkostoa (muutoksentuuli.com), jonka syntyi neljä vuotta sitten muun muassa Espoon Kevään kirkko ja Helsingin Tulkaa kaikki –ryhmien yhteistyössä. Muutoksen tuuli kokoaa laajan ja valtakunnallisen maltillisten uudistusmielisten ryhmien verkoston.

Verkostolla on oma, kaikkien mukana olevien hyväksymä ohjelma. Sitä paitsi verkosto on jo toiminut kirkolliskokouksen viime istuntokaudella. Eikö tämä ole juuri sitä kehitystä, mitä Risto Voipio kaipasi?

Yhä vähemmän on muutaman ehdokkaan maantieteellisiä ryhmiä ja yhä enemmän on laajempia tietyn kirkollisen ja hengellisen linjan yhdistämiä ehdokkaita

Yhä vähemmän on muutaman ehdokkaan maantieteellisiä ryhmiä ja yhä enemmän on laajempia tietyn kirkollisen ja hengellisen linjan yhdistämiä ehdokkaita. Edelleen toivomisen varaa on kuitenkin siinä, miten selkeästi ryhmät ehtivät ja osaavat kirjata linjansa näkyviin. Toiminta aktivoituu lähinnä vaalivuonna ja tehdään liian spontaanisti.

Kehitys on kuitenkin tapahtunut pienin askelin ja tulee näkyviin oikeastaan vain, jos vertaa keskenään useamman peräkkäisen vaalin ryhmiä. Sen perusteella voi päätellä, että tämä kehityskulku on ottanut näissä vaaleissa vähintään kukonaskeleen eteenpäin.

Written by latvus

15.1.2016 at 11.12

Kategoria(t): kirkolliskokous

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro2: Saako kirkolliskokous mitään aikaan?

leave a comment »

vaakunaPastorin ikkunassa seurataan kirkolliskokousvaalia, arvioidaan ehdokasasettelua, vaaliohjelmia sekä vatuloidaan myös lopullista äänestystulosta 9.2.2016.

Blogitoimitus tapasi kirkolliskokoukseen ehdolla olevan Alppilan kirkon toiminnanjohtajan, TT Kari Latvuksen ja penäsi tämän linjaa ynnä vaaliohjelmaa.

Toimitus: Mikä on kirkon suurin kysymys tällä hetkellä?
Kari Latvus: Olennaista on suunnan muutos virastosta yhteisöksi. Jos tämä ei tapahdu, niin kirkko kuolee.
Tärkeää on nähdä kirkon kertomuksen suuri kuva. Suomessa luterilaisen kirkon olemukseen on historian vaiheissa piirtynyt voimakas virasto- ja palvelukirkollisuuden leima. Kulttuurisesti kirkon takakomeroissa on vielä tuoksahduksia tsaarin viraston ajoilta.

kirkon takakomeroissa on vielä tuoksahduksia tsaarin viraston ajoilta

Nyt jos koskaan on aika määrätietoisesti kaikilla kirkon tasoilla pyrkiä vahvistamaan sekä paikallisen yhteisön toimintaa että myös pyrkiä murtamaan rajaa työntekijöiden ja seurakuntalaisten välillä.  Se merkitsee myös yhä suuremman moniäänisyyden kanssa elämistä.

Toimitus: Onko tämä olennaista kirkolliskokousvaaleissa?
Latvus: No, ei ihan suoraan, sillä eihän siellä tätä muutosta toteuteta. Siellä päätetään lait ja asetukset, jotka antavat suuntaan.

Kirkko on aina matkalla.

Toimitus: Kannattaako kirkolliskokousvaaleissa unelmoida uudistuksesta vai muistaa, että byrokratian tiikeri syö suurella varmuudella uudistajat?
Latvus: Sitkeät edustajat pysyvät hengissä ja kerrotaan joidenkin jatkaneen uudistuspuheita pitkäänkin. Ehkä kyse on vain urbaanilegandasta.

Toimitus: Miksi kirkon pitää aina muuttaa linjaansa? Miksi vanha totuus ei päde?
Latvus: Kirkko on aina matkalla. Kristittyjen iso kertomus muistuttaa huikeasta historiasta. Kirkossa on syytä aina muistaa ison perinteen – Raamatun, uskontunnustuksen ja luterilaisten perinnekirjojen – korvaamaton merkitys. Kirkon muisti on kuin suunnaton ”mielen palatsi”, joka auttaa navigoimaan uusissa tilanteissa.

Elämän väistämättömän kasvun ja muutoksen vuoksi myös kirkon olemus on enemmän uuden etsimistä, kuin vanhojen totuuslauseiden toistamista. Kristityt ovat alati pienen muutoksen keskellä ja tässä todellisuudessa myös kirkolliskokous elää.
Pitää uskaltaa enemmän rakastaa kirkkoa kuin omaa käsitystään kirkosta.

Pitää uskaltaa enemmän rakastaa kirkkoa kuin omaa käsitystään kirkosta.

Toimitus: Muuttaako kirkolliskokous kirkkoa oikeasti hyvään suuntaan?
Latvus: Kirkolliskokous sijoittuu kirkon tiheimpään hallintoviidakkoon. Kirkolliskokous on (myös oman kokemukseni perusteella) erittäin hidasliikkeinen, tuskastuttavan kankea ja erittäin byrokraattinen toimija. Joskus mikään ei muutu. Uudistaakseen kirkkoa ei siis ensisijaisesti kannata pyrkiä kirkolliskokoukseen vaan toimia paikallisessa yhteisössä.

Kirkolliskokous ei päätä, miten seurakunnassa toimitaan, vaan laatii lait ja säädökset työn tekemiseen. Ja kyllä kirkolliskokousta itseäänkin olisi syytä uudistaa: keventää ja nopeuttaa työskentelyä. Puheet lyhyemmiksi.

Toimitus: Eikö tuo siis ole aika puuduttavaa ajanhukkaa?
Latvus: Jos kestää uuvuttavan pitkät kokoukset, satojen sivujen valmistelumateriaalit (joita vielä on osin itse tekemässä) ja kirkolliskokouksen yleisen kykenemättömyyden päättää juuri mistään (liian tiukan määräenemmistösäädöksen takia), voi myös kirkolliskokouksessa nähdä välineen uudistustyössä. Myönnän, että tämä näkemys voi olla liioitellun optimistinen. Olin vain osan edellisestä nelivuotiskaudesta kirkolliskokousedustaja.

tämä näkemys voi olla liioitellun optimistinen

Toimitus: Saitko mitään aikaiseksi?
Latvus: Tein aloitteen maallikkojäsenten vaalitavan muuttamisesta suoraksi vaaliksi. Tuon asian eteen haluan edelleen tehdä töitä, vaikka esitys ei vielä mennytkään läpi.
Esitin seurakuntarakenteen uudistamisvalmistelussa, että diakonian virkojen tulisi kuulua seurakuntatasolle, ei yhtymään. Tuo esitys olisi voinut taata uudistuksen lopullisen läpimenon.
Yksin ei kirkolliskokouksessa saa mitään aikaan. Sen vuoksi olisi toivottavaa, että sinne muotoutuisi muutama suurempi ryhmittymä hengellisten ja teologisten painopisteiden mukaan. Ryhmät selkeyttäisivät myös vaaleja. Nytkin ryhmiä on, mutta ne ovat aika piilossa – lukuunottamatta Muutoksen tuuli -verkostoa.

Toimitus: Mitä toivot seurakuntarakenteen uudistukselta?
Latvus: Riittävän voimakkaan paikallistason pitämistä elossa. Kevyt hallinto ja vahva toiminta on parempaa vahva hallinto ja kevyt toiminta.

Toimitus: Mitä toivot kirkon tekevän avioliittolain kanssa?
Latvus: Ensinnäkin tarvitaan erilaisuutta kunnioittavaa keskustelua. Ja yhteisen tien etsimistä, jossa tarjotaan tila sekä ymmärtää kirkon perinnettä että myös vähemmistöryhmiin kuuluvien kristittyjen aitoja hengellisiä toiveita tulla siunatuksi ja hyväksytyksi Jumalan edessä. En kannata pakkolakeja tässä kohdassa.

Kari_Latvus2Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen pappisehdokkaana Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Written by latvus

12.1.2016 at 10.00

Kategoria(t): kirkolliskokous

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro1: Ikä- ja ammattihavaintoja

leave a comment »

vaakunaPastorin ikkunassa seurataan kirkolliskokousvaalia, arvioidaan ehdokasasettelua, vaaliohjelmia sekä  vatuloidaan myös lopullista äänestystulosta 9.2.2016.

Nykyisin ovat vaalikoneet monien vaalien peruskauraa. Niiden avulla voi ehdokkaiden näkemykset saada jonkinlaiseen suhteeseen ja kokonaisuudesta voi piirtää mielipidekarttoja. Jostain syystä kirkolliskokousvaalissa ei vaalikone ole käytössä: luultavasti kysymys on ollut kustannuksista. Koska vaalikoneen puute voi kuitenkin herättää mielikuvia yhteiskunnan kelkasta tipahtamisesta, niin jatkossa asiaan kannattaa toivoa korjausta.

Sen sijaan tällä kerralla tarjolla on vaaligalleria, joka esittelee ehdokkaista kuvan, iän ja kaksi 500 merkin tekstiä: esittely ja ohjelma, minitekstejä molemmat. Sisältöihin voi palata myöhemmin, mutta tässä yksi maistiainen Helsingin hiippakunnan pappisehdokkaitten ikä ja ammattijakautumasta.

Pappislista Helsingissä
Ehdokaslistoja on kolme: Kaikkien kirkko, Viinipuu ja Tulkaa kaikki. Edellisissä vaaleissa mukana ollut ”konservatiivien” listaa ei ole mukana. Nämä kolme listaa jäsentyvät mielenkiintoisella tavalla tutkimalla listojen ikäjakautumat.

Ikä
Alle 35v ehdokkaat
Nuorimpien joukossa, alle 35v, on seitsemän ehdokasta. Tähän joukkoon ei kuulu kuitenkaan yhtään Kaikkien kirkko –listalta. Kaikkien kirkko -listalta on kuitenkin tarjolla eniten yli 60v osaston ehdokkaita.

Alle 35v ryhmässä Tulkaa kaikki –listalta ikähaarukkaan mahtuu kaksi ja Viinipuu-listalta viisi ehdokasta. Jos ikätarkastelun rajana olisi ollut 30v niin tulos olisi vielä yksiselitteisempi. Tähän kategoriaan kuuluvia ehdokkaita on ainoastaan Viinipuu-listalta: yhteensä neljä ehdokasta. Tähän joukkoon mahtuu myös yksi Viinipuu-listan taustahahmoista, Marjaana Toiviainen.

55+ joukko
Vastaavasti yli 55v ryhmään mahtuu yksitoista ehdokasta: yhden Viinipuu ehdokkaan, viisi ehdokasta Kaikkien kirkko ja viisi Tulkaa kaikki -listoilta (mukaan lukien allekirjoittanut).

Ammatit
Kolmen ehdokaslistan ammatillinen ja kirkollinen profiili kaipaisi pitemmän pohdinnan, mutta tässä kohdassa vain pari yleistä huomiota.

Seurakuntatyö vs. selektiivit
Eniten seurakuntatasolla kirkon työtä tekeviä on Kaikkien kirkko –listalla: peräti kymmenen kahdestatoista. Viinipuu ja Tulkaa kaikki –listoilla noin puolet sijoittuu seurakuntatyöhön ja puolet selektiivien ja muiden työnantajien palvelukseen.

Kirkkoherrat
Kirkkoherroja löytyy kaikilta listoilta; vähiten Viinipuun (1) ja Tulkaa kaikki (2) joukosta. Kaikkien kirkko –listalla kirkkoherroja on peräti viisi, mihin viittaa myös listan perinteinen lempinimi: ”Kirkkoherralista”.

Ikä ja ammatit antavat hyvän lähtökohdan miettiä ehdokkaiden osaamista, asenteita, koulutusta, työkokemusta, hallinnon ja kirkon eri alojen osaamista. Runsas ja monipuolinen valikoima takaa hyvät vaalit.
Mikä sinun mielestäsi on keskeistä ehdokkaissa?

Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Written by latvus

8.1.2016 at 22.33

Innovaation mielentila ja jääkiekon maailmanmestaruus

with one comment

Suomen JääkiekkoliittoSuomen voitto Venäjästä jääkiekon nuorten (U20) maailmanmestaruuskisoissa on huikea urheilusuoritus. Kysymys on myös kasvukertomuksesta, jossa osaavat yksilöt luovat peli peliltä yhä paremman joukkueen.

Tilastojen mukaan finaalia seurasi puolet kansasta ja lähes kaikki olivat tietoisia tapahtuneesta. Upeaa jälkitunnelmaa kuvaa se, että tuhansia nuoria kokoontui tiukkaa pakkasiltaan seuraavana päivänä – puhumattakaan Helsingin Sanomien kuvaamista naku-uimareista Havis Amandan patsaalla heti pelin jälkeen.

Suomessa jääkiekon maailmanmestaruuden voittaminen ei ole vain urheilusuoritus vaan sillä on syvempi vaikutus merkittävän laajoihin kansanryhmiin.

 

1990-luvun lama ja uusi nousu

Rahamarkkinoiden vapauttaminen, ylisuuret reaalikorot ja julkisen talouden leikkaukset johtivat lama-Suomen suurtyöttömyyteen. Vuonna 1993 Suomessa oli 500 000 työtöntä. Työttömyysaste oli yli 20 prosenttia. (Yle-dokumentti)

Suomen nykyinen tilanne on kaukana siitä lihamyllystä, mitä 1990-luvun lama merkitsi. Nykyinen jättityöttömyys, yli 330 000 työtöntä, kalpenee kolme vuosikymmentä sitten eletyn ahdingon rinnalla: työttömyys oli silloin lähes kaksi kertaa suurempaa.

Lamasta nouseminen 1990-luvulla oli komea suoritus, jonka osatekijöinä olivat hallituksen tiukat menoleikkaukset, Nokia nousu maailman huipulle ja jääkiekon maailmanmestaruuden voittaminen keväällä 1995 Tukholmassa. Den glider in.

Materialistinen ja taloudellinen tulkinta korostaa leikkausten, budjettikurin ja teknologisten innovaatioiden merkitystä. Siinä sivussa oltiin vain hyviä myös urheilussa.

Ehkä kuvaa voisi kääntää myös toiseen näkökulmaan. Keskellä umpisurkeaa mentaalisen lamaantumisen vuosikymmentä, jonka aikana hallitus ylimitoitettujen leikkausten keskellä lähinnä kykeni jarruttamaan loikkaa kohti uutta kasvua, oli juuri satumainen ja lajissaan ensimmäinen miesten jääkiekon maailmanmestaruus ratkaisevaa sille, että suunta muuttui. Suomesta ja suomalaisista tuli voittava joukkue. Työtön jaksoi nousta sohvalta ja hakea jälleen kerran uutta työpaikkaa, Nokian insinööri uskoi vihdoin työryhmänsä mahdollisuuksiin ja mentaalinen muutos säteili joka taholle.

Muutos mielentilassa loi pohjan Suomen nousulle.

 

Vuoden 2016 käänne

Nuorten saavuttaman finaalivoiton jälkeen Helsingin Sanomien kolumnisti Esa Lilja (5.1.2016) näkee tapahtuneessa avaimia moniin lukossa oleviin oviin:
On vaikeaa ja usein ongelmallistakin vetää urheilusta laajempia merkityksiä yhteiskuntaan. Teen sen silti.

Vihanpidon, yleisen lamaannuksen, piruilun ja selkäänpistämisen Suomessa tämä oli pieni tärkeä hetki.

Tietenkin se on vain jääkiekkoa. Mutta juuri nyt, näinä muutamina tunteina, se on monelle suomalaiselle jotakin enemmän. Iloa, uskoa, me-henkeä – hyvää suomalaisuutta. (linkki tekstiin)

Ehkä kolumnisti raapii oikeaa ovea. Esimerkin ja samastumisen voima on valtava, kun kertomus on kansallinen, liikuttaa lähes kaikkia ja voitto saadaan taistelun kautta. Ties kuinka monta kertaa oli suomalaisjoukkue tappiolla ja selkä seinää vasten, mutta kykeni kääntämään pelit voitoksi. Kyseessä oli suomalaisen taistelun arkkityyppinen kertomus, joka oli nyt käsikirjoitettu uuteen tilanteeseen.

Upeasti ansaitun arkipyhän, Loppiaisen, jälkeen on mielentilassa tapahtunut piirun verran hyviä muutoksia, kun arjen innovaatiot odottavat. Vuodessa 2016 on tarjolla positiivisia asioita.

Written by latvus

7.1.2016 at 0.08

Kategoria(t): Uncategorized