Arkinen pyhiinvaellus, osa 4: vaivainen vaellus

15.8.2019 Polven kierukassa on vikaa

Kesä kului heinäkuussa kuten lomat usein. Mennään ja tullaan, metsässä odottaa puutyöt ja kaikenlaista puhdetyötä löytyy. Mutta olennaista on olla miettiä elämää.

Polven kunto on väliin askarruttanut enemmän, joskus vähemmän.

Loman lopussa polven kipua palasi tai jopa paheni ja sen vuoksi päädyin konsultoimaan asiassa lääkäriä uudestaan. Nyt vaivaan saatiin lisää selvyyttä MRI:n avulla ja tuomio on tyly: polvikierukassa on repeämä tai ainakin jonkin kokoinen repale. Lisäksi niissä näkyy iän tuomaa yleistä kulumaa, ei kuitenkaan vielä nivelrikkoa.

Toisin kuin vielä kymmenisen vuotta sitten, ei tällaisessa tapauksessa polvea nykyisin operoida vaan annetaan ajan parantaa.
No voi halvattu! Aikaa caminolle on vajaa kaksi kuukautta ja vaiva on sitkeästi matkassa mukana.

 

Buranalla maaliin?

Muutaman päivän kokeilin taas mitä ibuprofeiinilla saa aikaan. 3x600mg kulki viikon ruokavaliossa ja sen keralla vatsansuojalääke. Polvikierukan yleiseen vointiin testaan myös Cartexanin vaikutusta, mutta se ei ole mikään pikalääke.
Päivittäin kävelyä ja joskus rinkan kanssa iltaisin vielä lenkki.

Viikon buranakuurin jälkeen olen kuitenkin tullut käsitykseen, että ibuprofeiinilla ei poista kipua ja ylipäänsä sen vaikutus polven tilaan on heikko. Jääköön siis buranat pois.

 

Kuntoutus?

Fysioterapeutin kanssa palaveri antoi toisen suunnan kuntoutumiseen: kävelyä, vesijuoksua ja kuntosalia. Lisäksi vielä mukaan muutama jumppaohje, joilla voi virkistää kotona illan viettämistä.

Mitä ihmettä voi tehdä vaelluksella, jos polvi reistaa? Tätä mietin moneen kertaan ja ajatukseni on, että matkaan lähden kuitenkin ja kävelen tasaisia jaksoja sen verran, kun kykenen. Syyskuun lopussa sitten katsotaan, onko lihaskuntotreenistä ollut hyötyä.

Artikkelikuva: Wiki

Mainokset

Arkinen pyhiinvaellus Roomaan, osa 2

10.6.2019 Mikä Via Francigena?

Canterburysta Bernardin solan kautta Roomaan kulkeva pyhiinvaellusreitti on kokonaisuudessaan 1900 kilometriä pitkä. Roomaan on historian aikana ollut monta syytä kävellä, mutta munkki Sigeric, jolta kului matkaa 900-luvulla useampi kuukausi. Roomassa hän viipyi kolme päivää ja sinä aikana hän haki nimityskirjansa Canterburyn arkkipiispaksi. Sigericin matkan ikuisti hänen kirjoittamansa matkakertomus, iteneraario. Pitkälti sen avulla oli mahdollista uudistaa vuonna 2000 vietetyn riemuvuoden juhlinnan kunniaksi yhdistää katkelmalliseksi muuttunut ja osin unohdettu reitti.

Kirjallisuuden perusteella reitillä on tarjolla majoitusta myös pyhiinvaeltajille, mutta ei yhtä tiheässä kuin Compostelan reiteillä. Kulkijoita riittää, mutta ei yhtä paljon kuin Compostelassa.

VFBook

Olen lukenut reitistä sen, mitä olen käsiini saanut selannut nettiä edestakaisin. Tässä lyhyt lukulista.

Kirjoista:

Tapani Tukiainen, Munkin matkassa. 2012

Tapani Tukiainen, Pedron tähti. Ranskalaisella tiellä Canterburysta Roomaan. 2016.

The Via Francigena. 1000 kilometres on foot from San Bernardo to Rome. 2nd revised edition

Alison Raju, The Via Francigena. Canterbury to Rome: Part 2 The Great St Bernard Pass to Rome

Ja jos Roomaan asti pääsee, niin klassikko yli muiden on Riitta ja Seppo Teinonen, Rooma. Pyhiinvaeltajan opas. 1979

Nettilinkit:

Erinomainen on puhelimeen ladattava tai tietokoneelle tutkittava virallinen sivusto:

https://www.viefrancigene.org/

Käytännöllistä tietoa on tarjolla myös facebook-ryhmissä:
Lähinnä englanniksi reitiltä kuvia, kokemuksia ja keskusteluja: Facebook, Via Francigena

Suomeksi käytäviä keskusteluja, enimmäkseen Compostelan reitistä: Facebook, Pyhiinvaellus

 

Huolet: Tietoa pukkaa runsaasti, mutta polvi on kesäkuun alkupuolella edelleen kipeä. Sain jumppaohjeet fysioterapeutilta, mutta vaiva tuntui edelleen. Kävin myös lääkärissä, joka totesi, että vika ei ole nivelsiteen revähdyksessä tai polvikierukassa. Buranaa ja kipuvoidetta, jotta tulehdus laantuu.

Juhannuksena polven tulisi olla jo kunnossa.

Seuraavaksi syvennyn varusteiden hankintaan, jotta ne voi rauhassa miettiä, hankkia ja testata.

Te olette maan suola, maailman valo

Evankeliumi Matt. 5: 13-16
Saarna 21.10.2018 Käpylän kirkko
Kari Latvus

Jeesus sanoo: ”Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.

Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Intro
Hyvät ja pahat uutiset: onko maailma pois tolaltaan? Missä ovat kristityt kaiken keskellä? Olemmeko vaiti vai tulemmeko esiin?

 

Uutiset ympärillämme

Ristiriitaiset viestit täyttävät median, sillä yhtäältä kuuluu paljon hyviä uutisia:

elämme pidempään, olemme terveempiä Suomessa, maailman köyhien määrä on vähentynyt puoleen (kun mittarina on 1,5$/päivä), Euroopassa on pisin rauhanjakso ikinä, Eurooppa ja koko maailma vauraampi kuin koskaan.

Toisaalta perinteiset yhteiskunnan tukipilarit ovat vaarassa, sillä varallisuuserot kasvavat myös Suomessa mutta monissa länsimaissa tätäkin enemmän, monen kokemus demokratiasta on väljähtynyt, päätöksenteossa on jopa valtavan isoja asioita äänestetty valheellisen informaation varassa (brexit, USA:n presidentinvaalit).

Aivan viimeksi on puhuttu paljon ilmastosta ja sen muutoksesta. Asiantuntijoiden mukaan nyt on tehtävä iso muutos kulutustottumuksissa ja yhteiskunnan monissa perusratkaisuissa, sillä parin vuosikymmenen päästä olemme astuneet peruuttamattomasti sellaisen rajan yli, josta ei ole enää paluuta: hiilidioksidin määrä ilmakehässä on niin suuri, että sen seurauksena maapallon ilmasto muuttuu radikaalisti.

Näiden uutisten, pelkojen ja toiveiden keskellä evankeliumi avaa meille kolme tärkeää näkökulmaa.
Ne kolme seikkaa ovat
– mitä on valona ja suolana oleminen?
– kenestä tekstissä puhutaan?
– mikä on Jumalan valtakunnan vaikuttamisen ydin?

 

  1. Valona ja suolana

Jeesuksen sanat tämän keskelle ovat:
Te olette maan suola.
Te olette maailman valo.

Elämä ja kasvit tarvitsevat valoa tullakseen toimeen. Siis ollakseen olemassa. Valo ja erityisesti auringon valo on elämän perusta.

Ilman suolaa ihminen menehtyisi pian ja kehomme tarvitsee sitä. Jeesuksen aikana ei kenelläkään ollut tietoa tai perehtyneisyyttä ihmisen fysiologiaan vaan sanat viittaavat toiseen suuntaan:

Suola tarjosi kuitenkin kaksi tärkeää ominaisuutta jo Jeesuksen aikana: ruoka säilyi ja siihen tuli makua.

Te olette maailman valo. Pimeässä valo tarjoaa mahdollisuuden tietää suunnan, varoa ansoja ja vaarallisia esteitä. Ilman valoa pimeä tekee ihmisistä hapuilijoita ja suuntavaistonsa menettäneitä.

Lause valona ja suolana olemisesta on iso kutsu tai haaste vaikuttaa, olla läsnä ja olla esillä. Jeesus ei siis kehota menemään piiloon, vaikenemaan vaan nousemaan esiin ja vaikuttamaan.

 

  1. Kenestä puhutaan?

Kun puhutaan vaikuttamisesta, niin yleensä katsotaan johtajiin ja yhteiskunnan eliittiin. Mutta Jeesus toimii tässä toisin. Hän ei sano, että hyvät johtajat ovat elämän valo ja suola.

Mutta Jeesus toimii tässä toisin. Hän ei sano, että hyvät johtajat ovat elämän valo ja suola.

Jeesus ei vetoa päättäjiin.

Jeesus puhuu kansalle, siis kaikille etsijöille ja kysyjille, jotka olivat tulleet häntä kuulemaan. Tarkkaa ottaen Matteuksen evankeliumissa mainitaan kyllä Jeesuksen seuraajat hetkeä aiemmin, mutta evankeliumin sanat kohdistuvat kansaan. Siis niihin jotka seurasivat Jeesusta, miettivät Jeesuksen sanomaan, niihin jotka saattoivat esittää kysymyksiä ja pohtia monia asioista.

Siis tälle sekalaiselle joukolle Jeesus sanoo: te olette maan suola ja valo!

Mekään emme voi kadota sen taakse, että hoitakoon päättäjät, sillä juuri meille heitetään sama haaste olla maan valo ja suola.

Ei siis tulla tai ryhtyä suolaksi ja valoksi vaan olla suola ja valo. Miten se tapahtuu?

 

  1. Mikä on Jumalan valtakunnan ydin?

Jumalan valtakunnan ydin, siis maan suolan ja maailman valon ydin, on kirjattu juuri päivän evankeliumia ennen. Siinä Jeesus nimeää ja julistaa onniteltaviksi köyhät, murheelliset, kärsivälliset, oikeudenmukaisuutta etsivät, toisia armahtavat, puhdassydämiset ja rauhantekijät.

Armon välittämisessä ja oikeudenmukaisuuden janoamisessa on voima, joka tekee meistä kaikenlaisista Jeesuksen seuraajista maan suolan ja maailman valon.

Tässä on Jumalan valtakunnan ydin ja salaisuus: armossa ja oikeudenmukaisuudessa.Armon välittämisessä ja oikeudenmukaisuuden janoamisessa on voima, joka tekee meistä kaikenlaisista Jeesuksen seuraajista maan suolan ja maailman valon.

Millaisia uutisia kuulettekin tänään tai miten suuria haasteita nouseekin esiin, niin me olemme Jumalan valtakunnan merkkejä ja todeksi eläviä.

Jumalan valtakunnan olemassaolo ja vaikutus ei ole jokin Jumalan taikatemppu, joka tapahtuu itsestään. Pane siis itsesi peliin!

Toisaalta kyse ei ole vain ihmisten tahtomisesta ja tekemisestä. Kysymys ei ole vain ihmisten yrittämisestä.  Muista siis, että Jumalan valtakunnan toivo ja voima ylittää meidän arkemme rajat.

Sen tähden:
Jeesus sanoo iloisesti ja rohkaisevasti: juuri te olette maan suola ja maailman valo.
Siis sisaret ja veljet, janotkaa oikeudenmukaisuutta, eläkää armosta, armahtakaa ja olkaa rauhantekijöitä.

 

 

 

 

 

Espoon vaalin tulos näkyvissä etukäteen

Espoon hiippakunnan vaalin ensimmäinen kierros on äänestetty ja tulokset julkisia. Kaisamari Hintikka ja Juhani Holma menevät toiselle kierrokselle.

Miten hyvin tulos oli ennakoitavissa? Itse asiassa tuloksen saattoi päätellä jo ennen vaalia varsin hyvin nettisivuilla ilmoitettujen äänioikeutettujen listojen perusteella. Tästä postasin aiemmin.

 

Seuraavassa on listattu kunkin ehdokkaan ennen vaalia ilmoittamat äänioikeutetut tukensa ilmaisseet kannattajat (prosenttiosuus kaikista äänioikeutettujen kantansa ilmaiseiden määrästä) ja sitten vaalissa saatu äänimäärä ja prosenttiosuus äänistä.

Holma 49; 20%. Vaalissa ääniä 173; 21,1%

Juntunen 45; 19%. Vaalissa ääniä 167; 20,4%

Huovinen 40; 16%. Vaalissa ääniä 142; 17,3%

Hintikka 110; 45%. Vaalissa ääniä 338; 41,2%

Ennakkoon yhteensä 244. Vaalissa yhteensä ääniä 820 ääntä.

 

Äänestystulos seurasi siis varsin tarkasti ennakkoon ilmoitettuja äänioikeutettujen kannattajien määriä. Tämä tieto on usein aika hyvin ennustava lähtökohta. Pieni ero ennakkotiedon ja lopullisen tuloksen välillä selittyy parhaiten kannatusjoukon aktiivisuudella. Sen sijaan äänestäjillä ei juurikaan ole pelkoa tai ujoutta ilmaista kantaansa eri kannattajien linjan takia. Ehdokkaan julkinen profiili ei estä kannattajia tulemasta esiin nimillään.

 

Vaalitulos ennustaa edelleen sen, että Kaisamari Hintikka on vahva ennakkosuosikki toisella kierroksella.

 

Tuleeko Espoon piispanvaalissa toinen kierros?

Espoon piispanvaali lähestyy hyvää vauhtia ja ehdokkaita on kuultu eri medioiden kautta. En ole äänioikeutettu, mutta vanhan kotihiippakuntani asiat luonnollisesti kiinnostavat edelleen. Vaaliasetelmasta nousee esiin muutama seikka.

Äänestäjien kannalta on eduksi, että tarjolla on useita ehdokkaita ja ehdokkaiden välillä on selkeitä eroja. Kaisamari Hintikka, Juhani Holma, Leena Huovinenja Sammeli Juntunenmuodostavat mielenkiintoisen nelikon, jossa löytyy myös särmää. Erot näkyvät sukupuolessa, persoonien erilaisuudessa ja työhistoriassa. Erilaisuus nostaa esiin yhdistelmän asioita, joita tulevalta piispalta toivotaan ja tarvitaan.

Yksi iso jakolinja on sukupuoli. Piispakunnassa ei ole naisia tällä hetkellä ja jotta päästäisiin tasapainoon, on jokaisen vaalin yhteydessä syytä keskustella vähemmistössä olevan sukupuolen esiinnostamisesta. Naisen valintaan on jo tämän vuoksi hyviä perusteita.

Myös teologiset ja käytännölliset linjaukset nelikossa nostavat esiin eroja. Vaalipaneelissa suurin erottava linja löytyi avioliittoteemasta, kuinkas muuten. Hintikka ja Huovinen ovat valmiit vihkimään kaikki parit, Holma ja Juntunen eivät. Tämän linjauksen takaa löytyy yleensä erilaiset tavat lähestyä Raamattua, kirkon perinnettä ja arkista elämää. Näitä puolia vaalipaneelit eivät kyllä kovin hyvin avanneet yksityiskohtien osalta.

Vaalin ennuste?

Entä miltä näyttää vaalin ennuste, kun aikaa vaaliin on osapuilleen viikon päivät? Usein vaaliasetelmasta saa kohtuullisen hyvin käsityksen tarkastelemalla lehdissä tai nettisivuilla olevia äänestäjien kannattajalistoja. Ne toimivat käytännössä ennakkoäänestysilmoituksina, vaikka eivät olekaan sitovia lupauksia. Niitä voisi verrata eräänlaiseen gallupkyselyyn.

Ehdokkaiden nettisivuilla on näkyvissä seuraava tilanne lokakuun alussa.
Juhani Holma 49 äänestävää kannattajaa
Sammeli Juntunen 45 äänestävää kannattajaa
Kaisamari Hintikka 110 äänestävää kannattajaa.

Leena Huovisen sivulla ei ole ilmaistu äänestävien kannattajien määrää, joten tältä osin tilanne jää avoimeksi. Laajassa listassa on sekä äänestäjiä että muita kannattajia. Kuulemani arvio oli, että tuossa listassa olisi noin 35 äänestävää kannattajaa. Kyse on kuitenkin vain arviosta, jota Leena Huovisen kannattajat eivät osanneet tarkentaa tai vahvista

[Jos Leena Huovisen kannattajamäärä on jotain muuta, niin toivottavasti asiasta tulee korjaus tukiryhmältä.

EDIT: Leena Huovisen kampanjatiimi kertoi, että tukilistoissa on noin 40 äänestävää kannattajaa]

Lukumäärissä herättää oikeastaan huomiota se, että Hintikkaa lukuunottamatta ehdokkaiden taakse ei ole tullut kovin suurta kannatusta. Kolmekymmentä nimeä vaaditaan jo ehdokkaan asettamiseen, joten nelosella alkavat kannatuslistat ovat siihen nähden pieniä.

Äänioikeutettuja on yhteensä 942. Jos yllämainitut luvut laskee yhteen, niin äänioikeutetuista kantansa kertoo noin 25%. Lukeman ei ole kovin suuri, mutta nettikyselynä kertoo suunnasta. Jos lukujen perusteella katsoo prosenttijakaumat, niin Kaisamari Hintikka ei olisi kovin kaukana ensimmäisen kierroksen maagisesta 50% rajasta. Ei siis ole mahdotonta, että vaali ratkeaisi ensimmäisellä kierroksella.

Vaalista tulee mielenkiintoinen, mutta oma veikkaukseni on, että toinen kierros tarvitaan ja Kaisamari Hintikka lähtee vaaliin vahvana ennakkosuosikkina.

päivitetty Huovisen kannattajatiedot 4.10. Klo 10.23

 

 

Uusi tuomiorovasti, Marja Heltelä, onnea, siunausta ja rohkeutta uuteen!

Vuosi sitten kohistiin kirkossa siitä, että piispojen joukossa ei Irja Askolan jälkeen ollut yhtään naista. Se osui hermoon erityisesti Helsingissä.

Moni sanoi ääneen, että nyt tarvitaan naisia kirkon johtaviin virkoihin.

Tänään on yksi osa tuosta tahtotilasta täyttynyt, kun Marja Heltelä on virallisesti saanut virkansa tuomiorovastina. Tänään iloitsen ja onnittelen. Ja kun en päässyt paikalle kirkkoon niin tulkoon toivotukseni näin somen kautta.

Helsingin tuomiorovastin tehtävään haki yhdeksän henkilöä (olin hakijoiden joukossa), joiden joukosta Marja valittiin yksimielisesti. Marja ei ole Suomen ensimmäinen nainen tuomiorovastina: sama on koettu jo aiemmin Espoossa ja Oulussa.

Tässä onnittelupuheessa on paikallaan nostaa kaksi positiivista haastetta, joissa toivon ja otaksun valitun tuomiorovastin ja omien ajatusteni kulkevan samoilla suunnilla.

  1. Köyhät, äänettömät ja työttömät alueella. Tuomiokirkolla on iso rooli Helsingin seurakuntien joukossa ja sen vuoksi on olennaisen tärkeää seurata, mitä uusia avauksia tapahtuu yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen saralla. Pidän erittäin lupaavana sitä, että Marja Heltelän yksi ensimmäisiä puheenvuoroja tuomiorovastina pappien synodaalikokouksessa 4.9.2018 käsitteli juuri näitä kysymyksiä. (liitän linkin tähän, jos löydän Marjan mainion esitelmän vielä netistä: Lähetä minut -synodaaliesitelmä: Marja Heltelä, tuomiorovasti)

Se, miten seurakunnassa suhtaudutaan työttömiin, asunnottomiin ja erilaisten elämän kysymysten pusertamiin, on keskeinen mittari. Taloudellisesti Tuomiokirkossa – ja ylipäänsä Helsingin kaikissa seurakunnissa, joissa tehtiin vuonna 2017 noin 20 miljoonan euron ylijäämäinen tulos –  voidaan reilusti panostaa näihin kysymyksiin aiempaa enemmän. Kirkon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja läsnäoloon on hyvät resurssit.

Piispa Teemu Laajasalo ja tuomiorovasti Marja Heltelä. Kuva: Satu Huttunen
  1. Avioliitto. Helsingin tuomiokirkon kirkkoherran virkaan liittyy valtaa hiippakunnan kapitulin päätöksenteossa. Yksi konkreettinen haaste liittyy ajankohtaiseen keskusteluun avioliitosta. Ne papit, jotka ovat kirkkojärjestyksen säädösten mukaan (mutta kirkollisten tulkintojen vastaisesti) vihkineet ja siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja ovat saaneet eri hiippakunnissa erilaisia rangaistuksia. Helsingin tuomiokapituli äänin 4-3 annettu ”vakava moite” on asteikon lievin.
    Tuon päätöksen jälkeen on vaihtunut kapitulin istunnossa piispa, pappisasessori ja nyt myös tuomiorovasti. Monet ovat tulkinneet vaihdosten kääntäneen kapitulin voimasuhteet vapauttavan tulkinnan kannalle. Uusille ratkaisuille on nyt aidosti tilaa.

Juuri nyt, ei kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Helsingin hiippakunnan kapitulilla on mahdollisuudet etsiä ja viitoittaa käytännön ratkaisuja eteenpäin. Kirkolliskokous ei välttämättä kykene löytämään ¾ määräenemmistöä, jolla asiaan syntyisi mitään vastausta lähitulevaisuudessa.

 

Näiden kysymysten äärellä onnittelen seurakuntaa ja hiippakuntaa valinnasta ja toivotan tuomiorovasti Marja Heltelän viranhoitoon Jumalan tuulen puhallusta. Olkoon Herra kanssasi työsi ja elämäsi poluilla!

Liittyisitkö takaisin kirkkoon?

Menikö jokin pieleen, kun erosit kirkosta? Jos liityt nyt takaisin, niin saat ensi vuoden kirkollisveron puoleen hintaan. Lisäksi saat takaisinliittymisbonuksena vahvan siunauksen seuraavassa messussa.

Tympäännyin keväällä ja päätin erota. En kuitenkaan kirkosta vaan Suomen Kuvalehden tilaajaporukasta. Lehden jutut olivat mielestäni olleet jo pitkään hiukan särmättömiä ja meni useampi lehti, että katsoin vain sisällysluettelon. Sen vuoksi jätin viestin tilaajapalveluun, josta aikanaan tuli tieto suhteen päättymisestä ja tasoituslasku.

Se oli sitten siinä.

No ei muuten ollut, sillä kahden viikon jälkeen soi puhelin ja sain tarjouksen: ensi vuoden lehden puoleen hintaan ja lisäksi päälle kolmen kuukauden lehdet. Alennus oli jo tuntuva. En silloin tarttunut tarjoukseen, mutta nyt postin tuoma kirje nokitti vielä tuostakin: tuo kaikki ja arpajaiset, joissa voisin saada 2000€ ja päävoittona vieläkin enemmän.
Ja tämä kaikki vain, jotta tilaisin SK:n hintaan, joka lienee reilusti alle todellisten kustannusten. Hyvää asiakassuhdetta ei kannata päästää käsistä.

Erositko kirkosta? Liity takaisin, niin saat puoleen hintaan ensi vuoden kirkollisveron.

Kirkosta eroavaa ei taida monikaan kirkkoherra lähestyä huipputarjouksella, joka panisi harkitsemaan liittymistä. Olisi kyllä syytä.
Kallion seurakunnassa Mari Mattsson ideoi ja Teemu Laajasalo innovatiivisesti kehitti mallin, jossa jokainen seurakuntaan muuttanut henkilökohtaisesti kohdataan: soitetaan ja toivotetaan tervetulleeksi; bonuksiakin löytyy: kutsu brunssille tai pääsy Kallion kirkon torniin. Oma kokemukseni noiden soittojen tekemisestä oli pelkästään myönteinen. Alun outouden jälkeen huomasi, kuinka ilahtuneita liki kaikki vastanneet olivat.

KäpylänkirkkoTuo uusien seurakuntalaisten ennakoiva kohtaaminen on ehkä vielä tärkeämpää kuin menetetyn jäsenen etsiminen takaisin. Tai oikeastaan molempia tarvitaan. Hauskoja ja outojakin viestejä saa pistää liikkeelle.

Pahinta on se, jos seurakunta ei ole kiinnostunut lainkaan tulijoista tai lähtijöistä. Vedetään vaan se mikä on kirkkolain mukaan pakollista ja ihmetellään, kun väki virtaa pois.

Liity kirkkoon takaisin! Bonuksena ilmainen haudanhoito kahden vuoden ajan (lahjan voi siirtää lähiomaiselle).

Ennen piti kirkosta eroavan käydä virastossa henkilökohtaisesti hoitamassa asia ja keskustella ratkaisusta. En kaipaa kuulusteluja tai syynäystä. Mutta se olisi hyvä tietää, että menikö homma jostain erityisestä syystä puihin. Olisimmeko voineet toimia paremmin jossakin kohdassa?
Kallion ja Paavalin seurakunnissa kirkkoon kuulumisprosentti alkaa nelosella. Siellä tilanne on tiedostettu ja asian eteen tehdään töitä. Nyt on hyvä hetki herätä muutenkin ideoimaan ja välittämään entistä paremmin jokaisesta seurakuntalaisesta.

Millainen tarjous kirkosta eronneelle tulisi tehdä?