Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen osa on äänestetty ja sen jälkeen sain oheisen erittäin mielenkiintoisen tilaston vaalia seuranneelta blogin lukijalta. Kiitos tilaston laatimisesta ja luvasta jakaa se muillekin lukijoille. Tilasto virittää seuraavat kysymykset:

Mitä vaalissa tapahtui?
Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?
Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

AP tulos

  1. Mitä vaalissa tapahtui?

Käytössä oli ensimmäistä kertaa uusi arkkipiispanvaalin malli, joka antoi aiempaa suuremman painoarvon muun Suomen äänille. Hiippakuntavaltuustot, kirkolliskokous ja kirkkohallituksen täysistunto käyttivät muun Suomen mandaattia 40% äänivallalla.

Ei ole yllätys, että hiippakunnissa Porvoo suosi Björn Vikströmiä (80%). Vastaavasti Tapio Luoma sai selvän enemmistön Espoossa (58%) ja Lapualla (65%), jotka molemmat ovat Luoman jonkinlaisia kotikenttiä. Tämän lisäksi Luoma menestyi vahvasti Oulussa (52%), Mikkelissä (48%) ja Tampereella (38%). Sattumoisin Ville Auvinen kirjasi kovat lukemat Oulussa (19%), Tampereella (22%) ja Mikkelissä (21%).
Arkkihiippakunnan alueella Ala-Satakunta ja Pori äänestivät rovastikuntina Luoma-Auvinen painotteisesti, mutta sen vastapainoksi Vikström menestyi vahvasti Paimion (34%) ja Tuomiokirkon (27%) rovastikunnissa – saaden ääniä enemmän kuin Luoma.

Eri alueiden vertailussa kannattaa huomata myös se, että Heli Inkinen oli jaetulla ykköstilalla Helsingin hiippakunnassa.

Hiippakuntien ja arkkihiippakunnan rovastikuntien tulos tuo konkreettisesti esiin sen, kuinka erilaisia alueet ovat painotuksiltaan. Samalla nousee esiin kysymys siitä, kuinka hyvin äänestystulos heijastaa kunkin alueen seurakuntalaisten todellisuutta. Jos torstaina olisi järjestetty suora kansanvaali arkkipiispasta, näyttäisi tulos varsin toisenlaiselta.

Kirkossa välilliset vaalit ovat näennäisesti demokraattiset, mutta todellisuudessa pienpiirimäiset ja korostavat kohtuuttomasti herätysliikkeiden painoarvoa suhteessa seurakuntalaisten kokonaisuuteen.

 

  1. Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?

Aiemmin jokaisen ehdokkaan vaalisivuilla oli luettelo äänioikeutetuista kannattajista. Etukäteen keskusteltiin eri puolilla siitä, kuinka luotettavan arvion näistä listoista voi laatia. Jälkikäteen voi todeta, että kolmen ehdokkaan (Vikström, Auvinen, Inkinen) osalla numerot pitivät kutinsa hämmästyttävän hyvin ja heittoa oli vain prosenttiyksikön verran. Tapio Luoman osalta tulos harppasi ylöspäin ja Heli Inkisen kohdalla jäi vastaavasti reilusti alle odotetun: näiden kohdalla virhemarginaali oli +/- 6%.

Mitä ilmeisemmin Inkisen kohdalla kannattajat oli harjattu esiin tavanomaista tarkemmin ja tämä loi suuremman etukäteisnosteen. Tapio Luoma lienee taas saanut nostetta ykkössuosikin asemasta ja pyrkimyksestä asettua kirkkolaivan keskikölin lähelle, mutta sen perinteisemmälle puolelle. Siellä liikkuvat yleensä kannastaan epävarmat äänestäjät.

Tulos ja etukäteiskannatus:
Luoma 37,94% – 31,85%
Vikström 26,22% – 25,68%
Inkinen 14,21% – 19,80%
Auvinen 13,09% – 13,49%
Kantola 8,54% –  9,18 %

 

  1. Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Yleisesti ajatellaan, että Luoma perisi Auvisen äänet ja Vikström vastaavasti Inkisen ja Kantolan äänet. Yhteenlaskettuna Luoman ja Auvisen äänet muodostavat äärimmäisen niukan enemmistön: 51%. Vastaavasti laskemalla yhteen Vikströmin, Kantolan ja Inkisen äänet päästään 49%. Äänissä mitattuna ero taisi olla 14 ääntä.
Suuressa mittakaavassa tämän suuntaiset äänestäjävirrat kuvaavatkin varmaan tilannetta. Tältä osin voi yllä esiintyvästä taulukosta itse kukin tehdä laskelmia.

Mutta nämä laskelmat eivät ole sama kuin tuleva vaalitulos.

Toisen kierroksen vaali on aivan oma prosessinsa. Sitä ennen käydään keskusteluja, kuullaan ehdokkaita ja pohditaan äänestyksen merkitystä vielä kerran. Joukossa on paljon varmoja äänestäjiä, joiden suunta on ollut selvillä alusta pitäen. Joku saattaa protestoida toista kierrosta. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös jonkin verran kantaansa pohtivia, mieltään uudelleen arvioivia. Arkkihiippakunnassa jätti äänestämättä noin monia kymmeniä henkilöitä.

Näistä osista muodostuu äänestyksen pienvirtaus, joka merkitsee äänestäjien liikkumista.

Sen vuoksi tässä vaiheessa on ennenaikaista ennustaa vaalin lopputulosta. Tapio Luoma on edelleen hienoisesti vaalin ennakkosuosikki, mutta ehkä hiukan vähemmän kuin aiemmin, sillä 1% gallupjohto on kovin niukka.

EDIT lisäys 9.2.klo 20.47: Juha Leinonen oli kiinnostunut lisätiedoista sen suhteen, mitä voisi vielä tietää nimillään kannattaneiden suhteesta annettuihin ääniin. Ehkä seuraava kuva selventää asiaa. Siitä saan taas kiittää ja kumartaa saamaani tilastotukea vaalitarkkailijalta.

Tukijat_vs_äänestys

Mainokset

Ensimmäisen vaalipäivän ilta

Arkkipiispan-vaakuna-v_Arkkipiispan vaalin ensimmäisen osa on äänestetty ja epäviralliset numerot tiedossa. Tulossa on mielenkiintoinen ja perinteisesti erittäin tiukka vaali siitä, kuka valitaan ev.lut kirkon arkkipiispaksi. Tässä vaiheessa vain muutama lyhyt maininta ensimmäisen vaalipäivän tunnelmista. Se on syytä aloittaa voittajien luettelolla.

Suomalainen vaalijärjestelmä

Vaalit vietiin läpi usean vaalipaneelin kautta ja kaikki viisi ehdokasta selvisivät kunnialla. Vaalilaskenta meni mainiosti ja tiedot tulivat napakasti twitterissä. Tiedotus kuuluu siis voittajien listaan.

Erilaisuuden sietäminen

On ristiriitaista, että vaalissa on ollut mukana ehdokas, joka ei hyväksy naisia pappisvirassa tai kunnioita heidän jakamaansa alttarin sakramenttia. Se on itse asiassa ihan sietämätöntä. Jos asian tulkitsee avauksena uudesta väännöstä naisten asemasta kirkossa, niin en näe asiassa mitään hyvää. (Tämä on hyvä sanoa ääneen.)

Silti myös tässä voi olla oma mahdollisuutensa. Erilaisuuden olemassaolon tiedostaminen on kuitenkin vasta alku. Kirkossa ei voi olla tilaa minkäänlaiselle syrjimiselle, mutta sen sijaan tarvitaan erilaisuuden sietämistä ja kunnioittamista. Voiko tässä tapahtua jotain myönteistä jatkossa?

Ilkka Kantola

Ei ole helppoa erota piispan virasta melkoisen ryöpytyksen keskellä. Mukanaolo arkkipiispanvaalissa violetissa paidassa oli kuitenkin rohkea ja hyvä veto. Kantola vei keskustelut läpi asiantuntemuksella, rauhallisella, lämpimällä ja pohdiskelevalla tavalla. Kokonaisuudesta jäi vahvan myönteinen jälki.

Ville Auvinen

Auvisen pyrkimys olla yhtä aikaa tiukasti vastustamassa naisten toimimista pappisvirassa (mikä on käytännössä vastoin kirkon nykyistä lainsäädäntöä, joka ei jätä millään muotoa kyseenalaiseksi naisten tasavertaista asemaa papin ja piispan virassa) ja pyrkiä kirkon arkkipiispaksi oli sisäisesti ristiriitainen hanke. Hänen kannattajansa voivat pitää lopputulosta ja saatua äänimäärää kovana suorituksena: yli tai lähes 20% äänistä Mikkelissä, Tampereella, Oulussa ja Porin rovastikunnassa kertovat merkittävän suuresta kannatuksesta.

Heli Inkinen

Lähtökohta ei ollut helppo, mutta Heli Inkinen teki erinomaisen vaalin. Hän menestyi keskusteluissa, sai reilusti kannatusta ja pelasti vaalit all-male-panel-pahennukselta. Vaalit ilman osaavaa naispuolista ehdokasta olisivat olleet pohjanoteeraus. Inkisen kannatus harjattiin kuitenkin esiin jo kannattajalistoihin ja se johti prosentuaaliseen floppiin lopullisissa tuloksissa. Inkinen lienee kuitenkin kovaa ehdokas, kun omalla kotikentällä arkkihiippakunnassa pidetään taas piispanvaaleja.

Björn Vikström ja Tapio Luoma

Lopulta ensimmäisen vaalipäivän voittajia ovat Björn Vikström ja Tapio Luoma, jotka ovat vastakkain toisella kierroksella. Alustavasti näyttää, että vaalista tulee tasaväkinen ja tiukka, kuten edellisetkin arkkipiispanvaalit. Molemmat ehdokkaat osaavat asiansa, ovat valoisia persoonia, ja vahvoja esiintyjiä.

Toivon vaalin nostavan hyvällä tavalla esiin sen, mitkä ovat kummankin visiot tulevasta.
Mitkä ovat kirkon isot haasteet ja miten ne kohdataan?
Miten kirkko voi olla kuromassa umpeen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvua?
Miten kasvavaa vaikeutta ymmärtää eri tavoin ajattelevia voi suitsia?
Miten kirkossa saavutetaan aviorauha mahdollisimman pian?

Tulossa on mainio vaali kahden hyvän ja vahvan ehdokkaan välillä.

Arkkipiispan hiipan tavoittelijat

AP_kaapu

Tulevan arkkipiispan nimi on useaan kertaan mainittu, mutta vielä ei asiasta voi olla varma, koska vaali on vasta edessä. Ehdokkaita on nyt virallisesti viisi: lähetysjohtaja, teologian tohtori Ville Auvinen (s.1966), organisaation ja johtamisen yliopisto-opettaja, teologian tohtori Heli Inkinen (s.1957), kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola (s. 1957), Espoon hiippakunnan piispa, teologian tohtori Tapio Luoma (s.1962) ja Porvoon hiippakunnan piispa, dosentti Björn Vikström (1963).

Arkkipiispan viran hakuprosessi on siis siirtynyt tositoimien osastoon. Ja kannattaa muistaa, että virkaa ei haeta vaan aina kyse on ryhmästä äänivaltaisia päättäjiä (minimi 30), jotka voivat asettaa ehdolle jonkun henkilön arkkipiispaksi. Nyt on siirrytty alkuverryttelystä esivaaliin ja ehdokkaiden esittelyyn erilaisissa tilaisuuksissa. Vaalissa on edessä kahden kuukauden mittainen alkuerä ja finaalisarja alkanee ensimmäisen kierroksen jälkeen – tässä vaalissa tuskin kukaan saa yli 50% äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Faktat

– vaalipäivät ovat 8.2.2018 ja toinen kierros 1.3.2018
– äänestäjiä on 1525, joista 603 arkkihiippakunnan pappeja ja lehtoreita, 603 seurakuntien edustajia. Näiden äänien painoarvo tiputetaan vaalissa yhteen kolmasosaan eli noin 400 ääneen. Muut äänet, 320, lasketaan sellaisenaan. Äänestäjiä ovat kirkolliskokous, hiippakuntavaltuustot, kapitulit ja kirkkohallituksen täysistunto. Läpimenoon vaaditaan siis hiukan yli 360 ääntä.

Arkkipiispan-vaakuna-v_

Ehdokkaat

Ehdokkaat voi ryhmitellä useammalla tavalla:
miehet-naiset: Tässä osastossa Heli Inkinen ponkaisee esiin suvereenisti. Naispuolisen arkkipiispan odotus on kovaa ja Inkinen saa tästä vahvan nosteen.

piispat – ei-piispat: Björn Vikström, Tapio Luoma ja Ilkka Kantola ovat piispoja ja he saavat tästä vaalissa apua. Arkkipiispan työssä on suuri määrä hallinnollisia vastuita ja niiden tunteminen oman piispanviran hoidon näkökulmasta auttaa paljon.

poliitikot – muut: Sekä Ilkka Kantola (sd) että Ville Auvinen (kd) ovat vahvasti mukana politiikassa. Auvinen tosin on vielä jäänyt oman kaupunkinsa valtuutetuksi, eikä ole pärjännyt valtakunnan politiikassa. Kaksi kysymystä: Onko poliittinen ura tässä vaalissa este vai noste? Onko arkkipiispan vaalilla merkitystä mahdollisiin tuleviin vaaleihin?

teologinen linja: Ville Auvinen singahtaa tässä kohdin ihan omaan luokkaansa vastustamalla sekä naisten pappisvirkaa että homoparien kirkollista vihkimistä. Muiden ehdokkaiden kohdalla kysymys naisen asemasta pappisvirassa ei ole mikään kysymys enää. Tapio Luoma ei kannata homoparien kirkollista vihkimistä, mutta toisaalta on luvannut seurata perässä, jos kirkossa näin päätetään. Tämä linjan päättämättömyys on jo saanut Miikka Ruokasen Kotimaa-lehdessä nostamaan esiin ajopuusyytöksen: eikö arkkipiispan tulisi johtaa eikä peesata?, kysyi Ruokanen. – On sinällään todella outoa, että kysymys sukupuolesta saa edelleen merkittävän aseman teologisen linjan määrittäjänä. Toisaalta sitä kautta peilataan kysymystä raamatuntulkinnasta, arjen kokemustodellisuuden näkemisestä, etiikasta ja kristillisestä elämäntulkinnasta. Oma toiveeni on, että paneelit nostavat esiin ehdokkaiden käsityksiä kirkon ydintehtävästä, evankeliumin merkityksestä arjessa, kirkon ja yhteiskunnan suhteesta jne.

 

apsauva1

Esivaali ja ennuste

Perinteinen piispanvaalin ilmiö oli lehtien yleisönosaston kannattajalistat. Digiaika on tuonut mukanaan kannattajasivut, joilla voidaan myös esitellä monipuolisesti ehdokkaan mielipiteitä. Ehdokkaiden sivut ovat yleisesti hienot ja informatiiviset, tosin Ville Auvinen ja Ilkka Kantola ovat liikkeellä hieman muiden jäljessä ja se näkyy myös sivujen niukkuutena.

Kunkin ehdokkaan tukiryhmä on nyt julkistanut äänestävien tukijoiden listan. Minimissään sen tulee siis olla 30. Lähimmäs tätä minimimäärää jäävät tässä alkuvaiheessa Ville Auvinen (43 äänestäjää) ja Ilkka Kantola (42 äänestäjää).

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen.

Heli Inkinen on ollut vaalityössä muita aktiivisempi ja hänen äänestävä tukijoukkonsa on suurempi: 73 äänestäjää. Hieman suurempi määrä on Björn Vikströmin (75 äänestäjää) sivuilla ja etenkin Tapio Luomalla (109 äänestäjää). Yhteensä kantansa on ilmaissut jo nyt noin 350 äänestäjää [HUOM. äänimäärissä marraskuun lopun tilanne]

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen. Luvut ovat osin tulkinnanvaraisia ja muuttuvat oletettavasti paljonkin jatkossa.

Luoma 67 (34%)
Vikström 53 (27%)
Inkinen 36 (18%)
Kantola 20 (10%)
Auvinen 20 (10%)
Yhteensä 196

Seuraa näitä seikkoja jatkossa

  1. Esivaalin alkuvaiheessa toiselle kierrokselle näyttäisi menevät Tapio Luoma ja Björn Vikström. Nousevatko he vaalipaneelissa esille samoin kuin ennakkoasetelmissa? Pitävätkö he ennakkosuosikin asemansa?
  2. Jos Luoma ja Vikström selviytyvät voittajiksi ensimmäisellä kierroksella, on edessä tiukka toinen kierros.
    Moni arvelee Auvisen äänten siirtyvän toisella kierroksella Luomalle.
    Toisaalta suuri osa Inkisen ja Kantolan äänestäjistä siirtyisi Vikströmin taakse. Tämän hetken kannatustilanteen mukaan Vikström näyttäisi olevan hienoisessa gallupkärjessä lopullisen äänestyksen osalta.
  1. Inkisen, Kantolan ja Auvisen kannattajalistat keskittyvät muita enemmän arkkihiippakuntaan. Nouseeko heidän osaltaan kannatus jatkossa, kun muun Suomen äänestäjät heräävät vaaliin?
  2. Yllätysmomentin voi tarjota monikin seikka.

– Onko Auvisen tukijoukko todellisuudessa suurempi? Kirkolliskokousvaaleissa Auvisen hengenheimolaiset saivat noin 25% papiston äänistä.

– Nouseeko Luoma-gate vaalissa merkittävään asemaan? Kysymys Espoon hiippakunnan seksuaalisen väärinkäyttöepäilyn puutteellisesta hoitamisesta voi hiertää vaalissa pitkään.

– Ketkä ehdokkaista nousevat esiin vaalikeskusteluissa? Arkkipiispalta toivotaan sekä vahvaa linjaa että myös kykyä tuoda se julki.

– Jokaiselta ehdokkaalta tulisi kysyä kirkon talouden hoitamisesta ja myös arvioida, mikä vaikutus kullakin olisi.

 

Välimatka seurakuntalaisten käsityksiin

Suurin ristiriita tai jännite on Ville Auvisen kantojen ja seurakuntalaisten (ja papiston) käsitysten välillä. Ennemmin tai myöhemmin jossakin haastattelusta tai linjauksesta ryöpsähtäisi nais- tai homokeskustelu, jossa elementteinä olisi syrjimisen ja ihmisarvon mausteilla kysymys siitä, kuka saa olla kokonaan pappi ja kristitty. Kirkosta saattaisi keventyä heittämällä saman verran jäseniä kuin konservatiivisiin herätysliikkeisiin lukeutuu tällä hetkellä (140 000-160 000). Siinä jo mitattaisiin arkkipiispan hintalappua. Näissä seikoissa Auvinen vetää nykyisin linjaa, joka on kovin kaukana seurakuntalaisten käsityksistä.

EDIT: kuvat vaihdettu 1.12.2017 klo 19:35

HIFK putosi ykköseen, Honka nousi, HJK porskuttaa

Sinänsä pieni askel EU:ssa tai Suomessa, kohtuullisen kokoinen SuomiFutiksessa. Tulevalla kaudella on Turusta kaksi joukkuetta Veikkausliigassa, Helsingistä vain yksi. HIFK:n tarinassa oli hieno vaihe, joka toi Helsinkiin ensinäkemältä kansainvälisen tuulahduksen derbypelien aikana, kun sekä hifkin että klubin kannattajat jaksoivat laulaa ja pitää meteliä läpi pelin. Positiivisen kehityksen kannoilla hiipi kuitenkin todella epäterveitä ilmiöitä kuten väkivaltaisia yhteenottoja ja sikamaista käyttäytymistä (johon ei ilmeisesti mikään taho tohtinut terävästi puuttua).
 
Hifkin talous on kyntänyt syvällä ja putoaminen ykköseen vahvistaa kierrettä. Ennen mahdollista uutta nousua on talous ja muu kokonaisuus seurassa saatava ilmeisesti aivan eri tavoin ammattimaisempaa suuntaan.
 
Toivottavasti ensi kaudella jalkapalloilullinen noste tulee Veikkausliigaan muualta, esimerkiksi SJK:n suunnasta. Siellä puitteet ovat kohdallaan, mutta tämä kausi taisi mennä henkilökemian takia ketuiksi. SJK maksoi taas oppirahoja kasvukivuista.
 
Tällä kaudella HJK oli pisteiden valossa Veikkausliigassa ihan omaa luokkaansa. Katsomoon peli ei kuitenkaan usein kovin kummoiselta näyttänyt. Varmaa jauhamista, virheiden välttämistä ja sitten lopulta maali tai kaksi. Konsepti toi ylivertaisen aseman Suomessa, mutta sillä ei vielä pelata Euro-pelejä.
Tulevasta linjasta kertovat syksyn aikana pelaajahankinnat. HJK kaipaa ensi kaudeksi ainakin vaparispesialistin. Taye Taiwon lähdön jälkeen vaparit ovat olleet kovin vaatimattomia.
 
HJK:n toivoisi malttavan jatkaa pienin mutta määrätietoisin askelin eteenpäin kohti eurooppalaista keskikastia, mikä takaisia europelien lohkovaiheita aiempaa useammin. Oikotietä onneen ei ole joten malttia tarvitaan.
 

Kirkon merkittävä kirja avioliitosta – taas yksi lisää

Kirkon uusin selvitys avioliitosta ei ratkaise kaikkia ongelmia. Se ei myöskään päätä vaikeaa prosessia. Eikä vaikea kirkon matka ole vielä ohi tämän asian tiimoilta.

Tässä linkki selvitykseen:  SELVITYS SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON VIHKIOIKEUDESTA LUOPUMISESTA JA AVIOLIITTOON VIHKIMISEN MERKITYKSESTÄ KIRKON IDENTITEETILLE

On kuitenkin todennäköistä, että emerita professori Eila Helanderin selvitys tulee olemaan käsillä olevan prosessin yksi tärkeitä käännekohtia. Laajan ja huolella valmistellun selvityksen sisällöstä voisi nostaa lukuisia seikkoja, mutta ainakaan seuraavia ei kannata ohittaa.

  1. Niin kirkon jäsenet kuin kirkkoon kuulumattomat eivät näe luopumista vihkioikeudesta oikeana ratkaisuna ainakaan tässä tilanteessa. Asiasta keskustelulle ei näin suuren enemmistölinjauksen jälkeen ole paljonkaan menestymismahdollisuuksia.
  2. Esitykseen sisältyy selkeä, teologisesti ja kirkon kentän huomioiden hyvin kirjoitettu perustelu sekä pitäytyä nykyisessä vihkimislinjauksessa että muotoilla sen sisään samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen käytäntö. Siis: avioliittolinjaus pysyy, käytäntöä hienosäädetään.
  3. Yhä suurempi osa kirkon jäsenistä kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Aiemmin oli ennakoitu, että muutos tapahtuu noin 3% vuosivauhdilla. Helanderin mukaan muutoksen vauhti voi olla jopa lähes kaksinkertainen: vuodessa 3,5-5% käsitykset kääntyvät samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kannalle. Nuorempi sukupolvi tulee tekemään uusia ratkaisuja.

Muutoksen suunta näyttää ilmeiseltä, mutta pikaista ratkaisua asiaan on tuskin tulossa kirkolliskokouksen päätöksenteossa. Tosin painetta synnyttää elämän todellisuus, jossa samaa sukupuolta olevia pareja vihitään ja siunataan. Yhä useampi tuntee tai ainakin tietää pareja, yhä useampi rukoilee messussa parien puolesta. Yhä useampi ymmärtää, että kyse on kristityistä veljistä ja sisarista, joiden elämän tärkeässä käänteessä kirkko voi ja sen tulee olla mukana.

Huonoin tie asiassa on se, jos kirkko ei saa tehtyä päätöstä itse vaan ratkaisu haetaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Seurauksena on silloin ison riidan pitkä loppuitku.

Tulevaisuus osoittaa, kuinka eri reitit tullaan kulkemaan. Eri reitit voivat myös parhaimmillaan ehkä toimia toisensa täydentäjinä ja sparraajina matkalla uuteen.Latvus_maaseutuakatemia

Piispanvaalit Helsingissä 2017

Piispanvaalit ovat Suomessa olleet viime vuosina usein polarisoituneita. Vaaleissa on rakennettu tai rakentunut paikoin myös konservatiivit vastaan liberaalit kampanjoita. Ehdokkaita on ollut tarjolla moneen lähtöön ja paikoin on rukousten sisältönä ollut: Hyvä Jumala, ethän anna sen ja sen tulla valituksi! Onko näitä rukouksia kuitenkaan koskaan kuultu? Mene ja tiedä.

Helsingin hiippakunnan piispanvaalissa on kuitenkin tarjolla poikkeuksellinen tilanne, sillä usein toistuva lause on ollut Onpas hyviä ehdokkaita. Näistä voisi ottaa kenet vain tai mieluimmin kaikki kolme. Näin ajattelen itsekin. Kuka tahansa valitaan, niin hiippakunta on hyvissä käsissä. Äänenpainot tulevat olemaan erilaisia valinnasta johtuen, matkareiteissä voi tulla poikkeamia ja lähestymistapa voivat vaihdella. Päälinja on silti selkeä ja hyvä.

Asetelma taatusti tarjoaisi monenlaisia aineksia tausta-analyysiin ja kaikenlaiseen kannunvalantaan. Yhden analyysin voisi tehdä kirkolliskokouksen äänestystuloksista. Toisen siitä paljonko ehdokkaiden esittelysivuilla on äänestäviä kannattajia. Laajemman analyysin ja tulosennusteen sijasta tyydyn muutamaan hajamerkintään.

Kaisamari-Hintikka-9668-520x347
Kaisamari Hintikka

Kaisamari Hintikka on tehnyt komean nousun aika suuresta tuntemattomuudesta kirkollisen keskustelun ytimeen. Ylipäänsä kansainvälisen näkökulman tuominen suomalaiseen keskusteluun on suuri plussa. Kun sen tekee taidolla ja asiantuntemuksella, niin sitä suuremman vaikutuksen se jättää. Kansainväliset johtotehtävät ovat hyvä meriitti ja vahva näyttö osaamisesta.

Hintikan vaalivankkurit lähtivät liikkeelle kovin myöhään ja tunnettavuuden osalta kirittävää jäi kovin paljon. Tällä voi olla vaikutus tulokseen.

Joka tapauksessa Hintikka on tullut suomalaiseen kirkolliseen keskusteluun läsnäolevaksi aivan uudella tavalla. Stoori jatkunee tavalla tai toisella Geneven lisäksi myös Suomessa.

Hallamaa
Jaana Hallamaa

Jaana Hallamaa on ollut kirkolliskokousvaaleissa papiston äänikuningatar ja teologien opettajana tullut vuosien aikana laajalti tunnetuksi. Hallamaan valinta vahvistaisi mainiosti kirkon terävää ja oivaltavaa sosiaalieettistä ääntä, jota odotetaan ja kaivataan yhä enemmän. Tämä rooli on ollut yksi keskeisistä (ei kuitenkaan ainoa) myös Helsingin piispan tehtäviä aiemmin hoitaneilla. Hallamaan työhistoriassa johtamistehtävien laajuus ei yllä Hintikan ja Laajasalon mittoihin. Hallamaa kuitenkin päihittää kuitenkin kaksi muuta linjan selkeydellä ja terävyydellä.

Sekä Hintikkaa että Hallamaata puolestaan yhdistää yksi seikka, joka antaa vahvan lisäarvon kampanjassa. Jos piispaksi ei valita tässä yhteydessä naista, niin piispojen joukko olisi all-male-panel.  Sitä paitsi naispuolista piispaa ei vielä kovin monessa hiippakunnassa valittaisikaan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia.

Sekä Hintikkaa että Hallamaata puolestaan yhdistää yksi seikka, joka antaa vahvan lisäarvon kampanjassa. Jos piispaksi ei valita tässä yhteydessä naista, niin piispojen joukko olisi all-male-panel.  Sitä paitsi naispuolista piispaa ei vielä kovin monessa hiippakunnassa valittaisikaan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia.

Versio 2
Teemu Laajasalo

Piispaehdokkaiden ainoa mies, Teemu Laajasalo, on erityisesti viimeisten vuosien aikana tehnyt Kallion kirkkoherrana vahvaa työtä. Kirkkoherra, seurakuntayhtymän johtaja ja kapitulin pappisasessori on ehdokkaiden joukossa ainoa, joka on tehnyt seurakuntapapin työtä Helsingin hiippakunnassa liki kaikissa mahdollisissa rooleissa. Myös Laajasalon innovatiivisuus Kalliossa on saanut laajaa huomiota.

Omat havaintoni Laajasalon johtamisesta ja uudistusrohkeudesta olivat Alppilan kirkon toiminnanjohtajan näkökulmasta todella myönteiset. Johtamisosaaminen, seurakuntaelämän ruohonjuuritason vahva osaaminen ja median erilaisten välineiden suvereeni käyttö ovat Laajasalon vahvuuksia.

Laajasalon ristinä on ikä: miten jaksaa duunissa liki neljännes vuosisadan? Ei ihan pieni kysymys.

HS-analyysi (13.2.2017) luonnehti Laajasaloa ”kaappikonservatiiviksi”. Tuo määritelmä ei oikein osu maaliin, mutta on ilmeistä, että Laajasalo haluaa aktiivisesti ymmärtää kirkon konservatiivisempaakin vähemmistöä. Maine ”kaappikonservatiivina” on syntynyt halusta pitää kirkon konservatiivit mukana samassa luterilaisessa kirkkoveneessä.

Poimin lopuksi ne seikat, jotka ovat omassa pohdinnassani erityisesti keskustelunarvoisia teemoja äänestyksessä.

Kuka on se, joka parhaiten
– tuntee kirkon työn hyvin hiippakunnassa?
– jolla on kyky innostaa seurakuntalaisia ja työntekijöitä hiippakunnassa?
– jolla on kyky sanoittaa kristinuskoa tässä ja nyt?
– jolla on taito osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun yhtenä kirkon äänistä?
– jolla on kyky johtaa yhteisöjen verkostoa?

Näitä mietin. Pian pitää päättää.
Millainen on sinun listasi top-teemoista?

Entä kuka kolmesta ehdokkaasta valitaan piispaksi? Ehkä useampikin, mutta vuonna 2017 vain yksi. Joka tapauksessa: onneksi olkoon Helsingin hiippakunta.

 

Innovaation mielentila ja jääkiekon maailmanmestaruus

Suomen JääkiekkoliittoSuomen voitto Venäjästä jääkiekon nuorten (U20) maailmanmestaruuskisoissa on huikea urheilusuoritus. Kysymys on myös kasvukertomuksesta, jossa osaavat yksilöt luovat peli peliltä yhä paremman joukkueen.

Tilastojen mukaan finaalia seurasi puolet kansasta ja lähes kaikki olivat tietoisia tapahtuneesta. Upeaa jälkitunnelmaa kuvaa se, että tuhansia nuoria kokoontui tiukkaa pakkasiltaan seuraavana päivänä – puhumattakaan Helsingin Sanomien kuvaamista naku-uimareista Havis Amandan patsaalla heti pelin jälkeen.

Suomessa jääkiekon maailmanmestaruuden voittaminen ei ole vain urheilusuoritus vaan sillä on syvempi vaikutus merkittävän laajoihin kansanryhmiin.

 

1990-luvun lama ja uusi nousu

Rahamarkkinoiden vapauttaminen, ylisuuret reaalikorot ja julkisen talouden leikkaukset johtivat lama-Suomen suurtyöttömyyteen. Vuonna 1993 Suomessa oli 500 000 työtöntä. Työttömyysaste oli yli 20 prosenttia. (Yle-dokumentti)

Suomen nykyinen tilanne on kaukana siitä lihamyllystä, mitä 1990-luvun lama merkitsi. Nykyinen jättityöttömyys, yli 330 000 työtöntä, kalpenee kolme vuosikymmentä sitten eletyn ahdingon rinnalla: työttömyys oli silloin lähes kaksi kertaa suurempaa.

Lamasta nouseminen 1990-luvulla oli komea suoritus, jonka osatekijöinä olivat hallituksen tiukat menoleikkaukset, Nokia nousu maailman huipulle ja jääkiekon maailmanmestaruuden voittaminen keväällä 1995 Tukholmassa. Den glider in.

Materialistinen ja taloudellinen tulkinta korostaa leikkausten, budjettikurin ja teknologisten innovaatioiden merkitystä. Siinä sivussa oltiin vain hyviä myös urheilussa.

Ehkä kuvaa voisi kääntää myös toiseen näkökulmaan. Keskellä umpisurkeaa mentaalisen lamaantumisen vuosikymmentä, jonka aikana hallitus ylimitoitettujen leikkausten keskellä lähinnä kykeni jarruttamaan loikkaa kohti uutta kasvua, oli juuri satumainen ja lajissaan ensimmäinen miesten jääkiekon maailmanmestaruus ratkaisevaa sille, että suunta muuttui. Suomesta ja suomalaisista tuli voittava joukkue. Työtön jaksoi nousta sohvalta ja hakea jälleen kerran uutta työpaikkaa, Nokian insinööri uskoi vihdoin työryhmänsä mahdollisuuksiin ja mentaalinen muutos säteili joka taholle.

Muutos mielentilassa loi pohjan Suomen nousulle.

 

Vuoden 2016 käänne

Nuorten saavuttaman finaalivoiton jälkeen Helsingin Sanomien kolumnisti Esa Lilja (5.1.2016) näkee tapahtuneessa avaimia moniin lukossa oleviin oviin:
On vaikeaa ja usein ongelmallistakin vetää urheilusta laajempia merkityksiä yhteiskuntaan. Teen sen silti.

Vihanpidon, yleisen lamaannuksen, piruilun ja selkäänpistämisen Suomessa tämä oli pieni tärkeä hetki.

Tietenkin se on vain jääkiekkoa. Mutta juuri nyt, näinä muutamina tunteina, se on monelle suomalaiselle jotakin enemmän. Iloa, uskoa, me-henkeä – hyvää suomalaisuutta. (linkki tekstiin)

Ehkä kolumnisti raapii oikeaa ovea. Esimerkin ja samastumisen voima on valtava, kun kertomus on kansallinen, liikuttaa lähes kaikkia ja voitto saadaan taistelun kautta. Ties kuinka monta kertaa oli suomalaisjoukkue tappiolla ja selkä seinää vasten, mutta kykeni kääntämään pelit voitoksi. Kyseessä oli suomalaisen taistelun arkkityyppinen kertomus, joka oli nyt käsikirjoitettu uuteen tilanteeseen.

Upeasti ansaitun arkipyhän, Loppiaisen, jälkeen on mielentilassa tapahtunut piirun verran hyviä muutoksia, kun arjen innovaatiot odottavat. Vuodessa 2016 on tarjolla positiivisia asioita.