Perustevaliokunnan työskentelyssä vakavia puutteita

vaakunaEv.lut. kirkon päättävä elin, kirkolliskokous, käsittelee toukokuussa 2018 esitystä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat, kristityt kihlaparit voitaisiin vihkiä kirkossa. Työskentelyn pohjaksi on asiaa tarkasteltu sekä yleis- että perustevaliokunnassa. Yleisvaliokunta päätyy suosittamaan esitystä hyväksyttäväksi äänestyksen jälkeen ja vastaavasti perustevaliokunta päätyy kielteiselle kannalle äänestyksen jälkeen. Kumpaankin ratkaisuun liittyy eriävä mielipide.

Valiokuntien työskentelyssä näkyy tehty työ, pyrkimys huolelliseen työskentelyyn ja myös ongelmalliset ratkaisut Raamatun tekstien ja kirkon perinteen tulkinnassa. Tässä tekstissä en pyri kattavasti käymään läpi mietintöjen tekstejä vaan keskityn lähinnä perustevaliokunnan mietinnön tapaan käyttää Raamattua. Katson tekstejä sekä pappina että myös raamatuntutkijana. Juuri raamatunkäytössä näen mietinnössä sen kaltaisia vakavia puutteita, joita ei tulisi esiintyä huolella valmistelluissa mietinnöissä. Samaan kysymykseen kiinnitetään huomiota eriävässä mielipiteessä, joten on outoa, että perustevaliokunta ei ole ottanut seuraavia kysymyksiä tekstissä esiin muutoin kuin rivien välissä, jos sielläkään.

Onko Raamatussa tekstejä, jotka kuvaavat homoseksuaalisuutta?

Valiokunnan mietintö näyttää vastaavan kysymykseen myöntävästi, koska tekstissä on seuraavia katkelmia (kursivointi sitaateissa allekirjoittaneen):

Valiokunnassa esiintyy erilaisia käsityksiä siitä, miten Raamattua ja sen sisältämiä homoseksuaalisuudesta puhuvia jakeita on tulkittava ja siitä, onko homoseksuaalista käyttäytymistä pidettävä syntinä vai ei sekä siitä, miltä osin asia kuuluu kirkon opin ja miltä osin etiikan alaan.(s. 11)

Vanhan testamentin laki (Toora) kieltää kahdesti miesten välisen homoseksuaalisen suhteen (3 Moos. 18:22; 20:13).(s. 24)

Raamattu puhuu avioliitosta johdonmukaisesti miehen ja naisen välisenä ja suhtautuu homoseksuaaliseen toimintaan niissä kohdissa, joissa siitä puhutaan, eksplisiittisen kielteisesti.(s. 37)

Mietinnön mukaan siis Raamatussa on ylipäänsä tekstejä ”homoseksuaalisuudesta”, ”homoseksuaalisista suhteista” ja ”homoseksuaalisesta toiminnasta”. Tästä huolimatta jotain aivan olennaista puuttuu. Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnön tapa käsitellä nykyhetken homoseksuaalisuutta ja liittää siihen Raamatun tekstejä on yksioikoinen ja kohtuuton. Ilman perustelua mietintö yhdistää Raamatun tekstejä siihen, mitä me nimitämme nykyisin homoseksuaalisuudeksi. Nykyajan ilmaus ”homoseksuaalisuus” merkitsee tietoisuutta seksuaalisen suuntautumisen kääntymisestä samaan sukupuoleen osana persoonan identiteettiä. Kyse ei ole yksilön valinnasta vaan osa annettua ihmisyyttä. Viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut käsityksen muutos on ratkaisevasti muuttanut käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta.

Raamatussa ei ole kuitenkaan missään mainita sanaa ”homoseksuaalisuus”, eikä Raamatun teksteissä kuvata nykyhetken samaa sukupuolta olevien tasavertaisten aikuisten parisuhdetta. Jokaisen, joka tekstejä käyttää, on syytä tehdä selväksi, millä perusteella tekstejä ymmärtää.

Mietintö ei kuitenkaan tuo esiin perusteluja, joiden mukaan mainitut Raamatun tekstit olisivat relevantteja käytettäväksi tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien kristittyjen pyyntöön tulla vihityksi kirkossa avioliittoon.

Mietinnössä mainitut Raamatun tekstit herättävät monia kysymyksiä, mutta konkreettisia vastauksia on aika vähän. Liittyvätkö Raamatun tekstit VT:ssa kultillisen prostituutioon? Onko Sodoma-kertomuksessa vieraanvaraisuuden perinteen häpäisemisestä anaaliraiskausta käyttäen? Onko tekstien käsitys ihmisen kultillisesta puhtaudesta merkittävä nykyaikana? Onko Paavali kohdistanut tekstinsä todelliseen roomalaiseen maailmaan vai luonut karrikatyyrin, joka kuvaa eliitin ylilyöntejä? Enemmän on kysymyksiä kuin vastuksia. Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Mutta tätä ei taida kukaan väittääkään. Vai väittikö mietintö näin jossakin kohdassa, jonka vahingossa ohitin?
Ja toisaalta: jos ei väittänyt, niin miksi näihin kohtiin viitattiin?

Raamatuntulkinnan taustat ja homoseksuaalisuuden ymmärtäminen

Esimerkinomaiset kysymykset osoittavat sen, että meidän tulee pyrkiä ymmärtämään mahdollisimman tarkoin historiallisten tekstien yhteydessä se konteksti, jossa teksti on syntynyt ja vasta sen jälkeen arvioida, voiko nykyhetken kysymyksenasettelun asianmukaisesti liittää kyseiseen tekstiin.

Mietintö ohittaa kokonaan tämän työskentelyn ja keskittyy käsitykseen, jossa kiteytyy kaksi osaa:
– Raamattu suhtautuu kielteisesti siihen ilmiöön, jota nykyisin nimitämme homoseksuaalisuudeksi
– Raamatun tekstien perusteella voidaan kieltää samaa sukupuolta olevien kristittyjen kihlaparien vihkiminen.

Siksi ei ole yllättävää, että voidaan todeta:

Raamatun homoseksuaalista toimintaa koskevat kiellot täytyy ottaa vakavasti. (s.38)

Jotta moiseen päättelyketjuun voisi perustellusti voisi päätyä, niin tekstissä tulisi selkeästi osoittaa, että Raamatun tekstien käsitys seksuaalisuudesta ja erilaisista ilmenemisestä voidaan rinnastaa nykyiseen suomalaiseen parisuhdekeskusteluun.

On valitettavaa, että kirkon päätöksenteossa ohitetaan raamattuargumentaatiossa tekstien historiallisen asiayhteyden ja merkityksen selvittäminen. Tällöin ongelmaksi muodostuu se, että kovin helposti tulkintaa ohjaa oma ja perinteinen esiymmärrys. Kirkon kollektiivisessa esiymmärryksessä on vielä erittäin runsaasti homoseksuaalisuutta vieroksuvaa ja sitä lähinnä negatiivisesti tarkastelevaa asenneilmapiiriä.

Tätä asennetta kuvaa mietinnössä se, että tutkimuksessa jo tällä hetkellä vakiintunut käsitys homoseksuaalisuudesta osana annettua ihmisyyttä ohitetaan kovin kepeästi ja ikään kuin asiana, jossa ei vielä olisi olemassa tutkimuksen vakiintunutta pääuomaa.

Kirkollisessa keskustelussa on nostettu esille erilaisia käsityksiä tieteen suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Tutkimus on näin kiistellyssä aiheessa jakautunutta. Esimerkiksi modernissa keskustelussa seksuaalisuudesta voidaan erottaa toistensa kanssa ristiriitaisia kantoja, kuten kysymys siitä, missä määrin seksuaaliidentiteetti on annettua ja olemuksellista (essentialismi), missä määrin ympäristön muovaamaa tai ihmisen itse rakentamaa (konstruktivismi). Erimielisyyttä on myös siitä, miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lasten hyvinvointiin. (s. 19)

Humanistisessa tutkimuksessa vain harvoin saavutetaan 100% yksimielisyyttä. Sen sijaan ylläsiteeratuissa kysymyksissä ei voi pitää tutkimusta erityisen ”jakautuneena”. Mietintö on tältä osin harhaanjohtava.

Myös jotain hyvää

Olen ryöpyttänyt edellä kirkon keskeisen päätöksentekoelimen mietintöä. Olen pyrkinyt olemaan napakka ja suorasanainen – mutta perustelemaan asiani. Olisin voinut nostaa mietinnöstä esiin myös paljon positiivista ja tuoda esiin sen, että keskustelussa on kaikesta huolimatta myös positiivisia askeleita ja edistymistä.

Mietinnössä on paljon aineistoa, josta on hyötyä päätöksenteossa. Tekstissä tulee aika-ajoin hyvin esiin se, kuinka monimuotoinen ilmiö avioliitto on ollut ja on edelleen. Kyse ei ole vain lisääntymisen ehtojen säätelystä vaan laajemmasta elämää suojelevasta instituutiosta. Toki (lähes?) kaikki historialliset tekstit kuvaavat avioliittoa miehen ja naisen välisenä ilmiönä; miten muuten voisi ollakaan. Lisääntyvä heteropari on ollut historiallisesti kaikissa yhteiskunnissa edellytys elämän jatkumiselle. Biologisesti on aika ilmeistä, että näin on jatkossakin. (Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä homoparien unohtamista ja heille selän kääntämistä.)

Myös tämän vuoksi kirkon kannalta on perusteltua puhua siunauksesta avioliitossa. Kirkolliskokouksen käsiteltävänä oleva aloite ei pyri käsitykseni mukaan tätä kumoamaan vaan haluaa liittää hyvän ja siunauksen piiriin vastaavalla tavalla avioliiton solmivat homoseksuaalit parit. Mietinnössä ja erityisesti eriävässä mielipiteessä on hyviä perusteluja sille, miksi näin tulee kirkossa ajatella.

Ei tämä perustevaliokunnan mietintö huonoin paperi ole, mitä tästä teemasta on kirkossa kirjoitettu.

Kari Latvus on Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja raamatuntutkimuksen dosentti

Mainokset

Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen osa on äänestetty ja sen jälkeen sain oheisen erittäin mielenkiintoisen tilaston vaalia seuranneelta blogin lukijalta. Kiitos tilaston laatimisesta ja luvasta jakaa se muillekin lukijoille. Tilasto virittää seuraavat kysymykset:

Mitä vaalissa tapahtui?
Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?
Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

AP tulos

  1. Mitä vaalissa tapahtui?

Käytössä oli ensimmäistä kertaa uusi arkkipiispanvaalin malli, joka antoi aiempaa suuremman painoarvon muun Suomen äänille. Hiippakuntavaltuustot, kirkolliskokous ja kirkkohallituksen täysistunto käyttivät muun Suomen mandaattia 40% äänivallalla.

Ei ole yllätys, että hiippakunnissa Porvoo suosi Björn Vikströmiä (80%). Vastaavasti Tapio Luoma sai selvän enemmistön Espoossa (58%) ja Lapualla (65%), jotka molemmat ovat Luoman jonkinlaisia kotikenttiä. Tämän lisäksi Luoma menestyi vahvasti Oulussa (52%), Mikkelissä (48%) ja Tampereella (38%). Sattumoisin Ville Auvinen kirjasi kovat lukemat Oulussa (19%), Tampereella (22%) ja Mikkelissä (21%).
Arkkihiippakunnan alueella Ala-Satakunta ja Pori äänestivät rovastikuntina Luoma-Auvinen painotteisesti, mutta sen vastapainoksi Vikström menestyi vahvasti Paimion (34%) ja Tuomiokirkon (27%) rovastikunnissa – saaden ääniä enemmän kuin Luoma.

Eri alueiden vertailussa kannattaa huomata myös se, että Heli Inkinen oli jaetulla ykköstilalla Helsingin hiippakunnassa.

Hiippakuntien ja arkkihiippakunnan rovastikuntien tulos tuo konkreettisesti esiin sen, kuinka erilaisia alueet ovat painotuksiltaan. Samalla nousee esiin kysymys siitä, kuinka hyvin äänestystulos heijastaa kunkin alueen seurakuntalaisten todellisuutta. Jos torstaina olisi järjestetty suora kansanvaali arkkipiispasta, näyttäisi tulos varsin toisenlaiselta.

Kirkossa välilliset vaalit ovat näennäisesti demokraattiset, mutta todellisuudessa pienpiirimäiset ja korostavat kohtuuttomasti herätysliikkeiden painoarvoa suhteessa seurakuntalaisten kokonaisuuteen.

 

  1. Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?

Aiemmin jokaisen ehdokkaan vaalisivuilla oli luettelo äänioikeutetuista kannattajista. Etukäteen keskusteltiin eri puolilla siitä, kuinka luotettavan arvion näistä listoista voi laatia. Jälkikäteen voi todeta, että kolmen ehdokkaan (Vikström, Auvinen, Inkinen) osalla numerot pitivät kutinsa hämmästyttävän hyvin ja heittoa oli vain prosenttiyksikön verran. Tapio Luoman osalta tulos harppasi ylöspäin ja Heli Inkisen kohdalla jäi vastaavasti reilusti alle odotetun: näiden kohdalla virhemarginaali oli +/- 6%.

Mitä ilmeisemmin Inkisen kohdalla kannattajat oli harjattu esiin tavanomaista tarkemmin ja tämä loi suuremman etukäteisnosteen. Tapio Luoma lienee taas saanut nostetta ykkössuosikin asemasta ja pyrkimyksestä asettua kirkkolaivan keskikölin lähelle, mutta sen perinteisemmälle puolelle. Siellä liikkuvat yleensä kannastaan epävarmat äänestäjät.

Tulos ja etukäteiskannatus:
Luoma 37,94% – 31,85%
Vikström 26,22% – 25,68%
Inkinen 14,21% – 19,80%
Auvinen 13,09% – 13,49%
Kantola 8,54% –  9,18 %

 

  1. Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Yleisesti ajatellaan, että Luoma perisi Auvisen äänet ja Vikström vastaavasti Inkisen ja Kantolan äänet. Yhteenlaskettuna Luoman ja Auvisen äänet muodostavat äärimmäisen niukan enemmistön: 51%. Vastaavasti laskemalla yhteen Vikströmin, Kantolan ja Inkisen äänet päästään 49%. Äänissä mitattuna ero taisi olla 14 ääntä.
Suuressa mittakaavassa tämän suuntaiset äänestäjävirrat kuvaavatkin varmaan tilannetta. Tältä osin voi yllä esiintyvästä taulukosta itse kukin tehdä laskelmia.

Mutta nämä laskelmat eivät ole sama kuin tuleva vaalitulos.

Toisen kierroksen vaali on aivan oma prosessinsa. Sitä ennen käydään keskusteluja, kuullaan ehdokkaita ja pohditaan äänestyksen merkitystä vielä kerran. Joukossa on paljon varmoja äänestäjiä, joiden suunta on ollut selvillä alusta pitäen. Joku saattaa protestoida toista kierrosta. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös jonkin verran kantaansa pohtivia, mieltään uudelleen arvioivia. Arkkihiippakunnassa jätti äänestämättä noin monia kymmeniä henkilöitä.

Näistä osista muodostuu äänestyksen pienvirtaus, joka merkitsee äänestäjien liikkumista.

Sen vuoksi tässä vaiheessa on ennenaikaista ennustaa vaalin lopputulosta. Tapio Luoma on edelleen hienoisesti vaalin ennakkosuosikki, mutta ehkä hiukan vähemmän kuin aiemmin, sillä 1% gallupjohto on kovin niukka.

EDIT lisäys 9.2.klo 20.47: Juha Leinonen oli kiinnostunut lisätiedoista sen suhteen, mitä voisi vielä tietää nimillään kannattaneiden suhteesta annettuihin ääniin. Ehkä seuraava kuva selventää asiaa. Siitä saan taas kiittää ja kumartaa saamaani tilastotukea vaalitarkkailijalta.

Tukijat_vs_äänestys

Ensimmäisen vaalipäivän ilta

Arkkipiispan-vaakuna-v_Arkkipiispan vaalin ensimmäisen osa on äänestetty ja epäviralliset numerot tiedossa. Tulossa on mielenkiintoinen ja perinteisesti erittäin tiukka vaali siitä, kuka valitaan ev.lut kirkon arkkipiispaksi. Tässä vaiheessa vain muutama lyhyt maininta ensimmäisen vaalipäivän tunnelmista. Se on syytä aloittaa voittajien luettelolla.

Suomalainen vaalijärjestelmä

Vaalit vietiin läpi usean vaalipaneelin kautta ja kaikki viisi ehdokasta selvisivät kunnialla. Vaalilaskenta meni mainiosti ja tiedot tulivat napakasti twitterissä. Tiedotus kuuluu siis voittajien listaan.

Erilaisuuden sietäminen

On ristiriitaista, että vaalissa on ollut mukana ehdokas, joka ei hyväksy naisia pappisvirassa tai kunnioita heidän jakamaansa alttarin sakramenttia. Se on itse asiassa ihan sietämätöntä. Jos asian tulkitsee avauksena uudesta väännöstä naisten asemasta kirkossa, niin en näe asiassa mitään hyvää. (Tämä on hyvä sanoa ääneen.)

Silti myös tässä voi olla oma mahdollisuutensa. Erilaisuuden olemassaolon tiedostaminen on kuitenkin vasta alku. Kirkossa ei voi olla tilaa minkäänlaiselle syrjimiselle, mutta sen sijaan tarvitaan erilaisuuden sietämistä ja kunnioittamista. Voiko tässä tapahtua jotain myönteistä jatkossa?

Ilkka Kantola

Ei ole helppoa erota piispan virasta melkoisen ryöpytyksen keskellä. Mukanaolo arkkipiispanvaalissa violetissa paidassa oli kuitenkin rohkea ja hyvä veto. Kantola vei keskustelut läpi asiantuntemuksella, rauhallisella, lämpimällä ja pohdiskelevalla tavalla. Kokonaisuudesta jäi vahvan myönteinen jälki.

Ville Auvinen

Auvisen pyrkimys olla yhtä aikaa tiukasti vastustamassa naisten toimimista pappisvirassa (mikä on käytännössä vastoin kirkon nykyistä lainsäädäntöä, joka ei jätä millään muotoa kyseenalaiseksi naisten tasavertaista asemaa papin ja piispan virassa) ja pyrkiä kirkon arkkipiispaksi oli sisäisesti ristiriitainen hanke. Hänen kannattajansa voivat pitää lopputulosta ja saatua äänimäärää kovana suorituksena: yli tai lähes 20% äänistä Mikkelissä, Tampereella, Oulussa ja Porin rovastikunnassa kertovat merkittävän suuresta kannatuksesta.

Heli Inkinen

Lähtökohta ei ollut helppo, mutta Heli Inkinen teki erinomaisen vaalin. Hän menestyi keskusteluissa, sai reilusti kannatusta ja pelasti vaalit all-male-panel-pahennukselta. Vaalit ilman osaavaa naispuolista ehdokasta olisivat olleet pohjanoteeraus. Inkisen kannatus harjattiin kuitenkin esiin jo kannattajalistoihin ja se johti prosentuaaliseen floppiin lopullisissa tuloksissa. Inkinen lienee kuitenkin kovaa ehdokas, kun omalla kotikentällä arkkihiippakunnassa pidetään taas piispanvaaleja.

Björn Vikström ja Tapio Luoma

Lopulta ensimmäisen vaalipäivän voittajia ovat Björn Vikström ja Tapio Luoma, jotka ovat vastakkain toisella kierroksella. Alustavasti näyttää, että vaalista tulee tasaväkinen ja tiukka, kuten edellisetkin arkkipiispanvaalit. Molemmat ehdokkaat osaavat asiansa, ovat valoisia persoonia, ja vahvoja esiintyjiä.

Toivon vaalin nostavan hyvällä tavalla esiin sen, mitkä ovat kummankin visiot tulevasta.
Mitkä ovat kirkon isot haasteet ja miten ne kohdataan?
Miten kirkko voi olla kuromassa umpeen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvua?
Miten kasvavaa vaikeutta ymmärtää eri tavoin ajattelevia voi suitsia?
Miten kirkossa saavutetaan aviorauha mahdollisimman pian?

Tulossa on mainio vaali kahden hyvän ja vahvan ehdokkaan välillä.

Arkkipiispan hiipan tavoittelijat

AP_kaapu

Tulevan arkkipiispan nimi on useaan kertaan mainittu, mutta vielä ei asiasta voi olla varma, koska vaali on vasta edessä. Ehdokkaita on nyt virallisesti viisi: lähetysjohtaja, teologian tohtori Ville Auvinen (s.1966), organisaation ja johtamisen yliopisto-opettaja, teologian tohtori Heli Inkinen (s.1957), kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola (s. 1957), Espoon hiippakunnan piispa, teologian tohtori Tapio Luoma (s.1962) ja Porvoon hiippakunnan piispa, dosentti Björn Vikström (1963).

Arkkipiispan viran hakuprosessi on siis siirtynyt tositoimien osastoon. Ja kannattaa muistaa, että virkaa ei haeta vaan aina kyse on ryhmästä äänivaltaisia päättäjiä (minimi 30), jotka voivat asettaa ehdolle jonkun henkilön arkkipiispaksi. Nyt on siirrytty alkuverryttelystä esivaaliin ja ehdokkaiden esittelyyn erilaisissa tilaisuuksissa. Vaalissa on edessä kahden kuukauden mittainen alkuerä ja finaalisarja alkanee ensimmäisen kierroksen jälkeen – tässä vaalissa tuskin kukaan saa yli 50% äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Faktat

– vaalipäivät ovat 8.2.2018 ja toinen kierros 1.3.2018
– äänestäjiä on 1525, joista 603 arkkihiippakunnan pappeja ja lehtoreita, 603 seurakuntien edustajia. Näiden äänien painoarvo tiputetaan vaalissa yhteen kolmasosaan eli noin 400 ääneen. Muut äänet, 320, lasketaan sellaisenaan. Äänestäjiä ovat kirkolliskokous, hiippakuntavaltuustot, kapitulit ja kirkkohallituksen täysistunto. Läpimenoon vaaditaan siis hiukan yli 360 ääntä.

Arkkipiispan-vaakuna-v_

Ehdokkaat

Ehdokkaat voi ryhmitellä useammalla tavalla:
miehet-naiset: Tässä osastossa Heli Inkinen ponkaisee esiin suvereenisti. Naispuolisen arkkipiispan odotus on kovaa ja Inkinen saa tästä vahvan nosteen.

piispat – ei-piispat: Björn Vikström, Tapio Luoma ja Ilkka Kantola ovat piispoja ja he saavat tästä vaalissa apua. Arkkipiispan työssä on suuri määrä hallinnollisia vastuita ja niiden tunteminen oman piispanviran hoidon näkökulmasta auttaa paljon.

poliitikot – muut: Sekä Ilkka Kantola (sd) että Ville Auvinen (kd) ovat vahvasti mukana politiikassa. Auvinen tosin on vielä jäänyt oman kaupunkinsa valtuutetuksi, eikä ole pärjännyt valtakunnan politiikassa. Kaksi kysymystä: Onko poliittinen ura tässä vaalissa este vai noste? Onko arkkipiispan vaalilla merkitystä mahdollisiin tuleviin vaaleihin?

teologinen linja: Ville Auvinen singahtaa tässä kohdin ihan omaan luokkaansa vastustamalla sekä naisten pappisvirkaa että homoparien kirkollista vihkimistä. Muiden ehdokkaiden kohdalla kysymys naisen asemasta pappisvirassa ei ole mikään kysymys enää. Tapio Luoma ei kannata homoparien kirkollista vihkimistä, mutta toisaalta on luvannut seurata perässä, jos kirkossa näin päätetään. Tämä linjan päättämättömyys on jo saanut Miikka Ruokasen Kotimaa-lehdessä nostamaan esiin ajopuusyytöksen: eikö arkkipiispan tulisi johtaa eikä peesata?, kysyi Ruokanen. – On sinällään todella outoa, että kysymys sukupuolesta saa edelleen merkittävän aseman teologisen linjan määrittäjänä. Toisaalta sitä kautta peilataan kysymystä raamatuntulkinnasta, arjen kokemustodellisuuden näkemisestä, etiikasta ja kristillisestä elämäntulkinnasta. Oma toiveeni on, että paneelit nostavat esiin ehdokkaiden käsityksiä kirkon ydintehtävästä, evankeliumin merkityksestä arjessa, kirkon ja yhteiskunnan suhteesta jne.

 

apsauva1

Esivaali ja ennuste

Perinteinen piispanvaalin ilmiö oli lehtien yleisönosaston kannattajalistat. Digiaika on tuonut mukanaan kannattajasivut, joilla voidaan myös esitellä monipuolisesti ehdokkaan mielipiteitä. Ehdokkaiden sivut ovat yleisesti hienot ja informatiiviset, tosin Ville Auvinen ja Ilkka Kantola ovat liikkeellä hieman muiden jäljessä ja se näkyy myös sivujen niukkuutena.

Kunkin ehdokkaan tukiryhmä on nyt julkistanut äänestävien tukijoiden listan. Minimissään sen tulee siis olla 30. Lähimmäs tätä minimimäärää jäävät tässä alkuvaiheessa Ville Auvinen (43 äänestäjää) ja Ilkka Kantola (42 äänestäjää).

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen.

Heli Inkinen on ollut vaalityössä muita aktiivisempi ja hänen äänestävä tukijoukkonsa on suurempi: 73 äänestäjää. Hieman suurempi määrä on Björn Vikströmin (75 äänestäjää) sivuilla ja etenkin Tapio Luomalla (109 äänestäjää). Yhteensä kantansa on ilmaissut jo nyt noin 350 äänestäjää [HUOM. äänimäärissä marraskuun lopun tilanne]

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen. Luvut ovat osin tulkinnanvaraisia ja muuttuvat oletettavasti paljonkin jatkossa.

Luoma 67 (34%)
Vikström 53 (27%)
Inkinen 36 (18%)
Kantola 20 (10%)
Auvinen 20 (10%)
Yhteensä 196

Seuraa näitä seikkoja jatkossa

  1. Esivaalin alkuvaiheessa toiselle kierrokselle näyttäisi menevät Tapio Luoma ja Björn Vikström. Nousevatko he vaalipaneelissa esille samoin kuin ennakkoasetelmissa? Pitävätkö he ennakkosuosikin asemansa?
  2. Jos Luoma ja Vikström selviytyvät voittajiksi ensimmäisellä kierroksella, on edessä tiukka toinen kierros.
    Moni arvelee Auvisen äänten siirtyvän toisella kierroksella Luomalle.
    Toisaalta suuri osa Inkisen ja Kantolan äänestäjistä siirtyisi Vikströmin taakse. Tämän hetken kannatustilanteen mukaan Vikström näyttäisi olevan hienoisessa gallupkärjessä lopullisen äänestyksen osalta.
  1. Inkisen, Kantolan ja Auvisen kannattajalistat keskittyvät muita enemmän arkkihiippakuntaan. Nouseeko heidän osaltaan kannatus jatkossa, kun muun Suomen äänestäjät heräävät vaaliin?
  2. Yllätysmomentin voi tarjota monikin seikka.

– Onko Auvisen tukijoukko todellisuudessa suurempi? Kirkolliskokousvaaleissa Auvisen hengenheimolaiset saivat noin 25% papiston äänistä.

– Nouseeko Luoma-gate vaalissa merkittävään asemaan? Kysymys Espoon hiippakunnan seksuaalisen väärinkäyttöepäilyn puutteellisesta hoitamisesta voi hiertää vaalissa pitkään.

– Ketkä ehdokkaista nousevat esiin vaalikeskusteluissa? Arkkipiispalta toivotaan sekä vahvaa linjaa että myös kykyä tuoda se julki.

– Jokaiselta ehdokkaalta tulisi kysyä kirkon talouden hoitamisesta ja myös arvioida, mikä vaikutus kullakin olisi.

 

Välimatka seurakuntalaisten käsityksiin

Suurin ristiriita tai jännite on Ville Auvisen kantojen ja seurakuntalaisten (ja papiston) käsitysten välillä. Ennemmin tai myöhemmin jossakin haastattelusta tai linjauksesta ryöpsähtäisi nais- tai homokeskustelu, jossa elementteinä olisi syrjimisen ja ihmisarvon mausteilla kysymys siitä, kuka saa olla kokonaan pappi ja kristitty. Kirkosta saattaisi keventyä heittämällä saman verran jäseniä kuin konservatiivisiin herätysliikkeisiin lukeutuu tällä hetkellä (140 000-160 000). Siinä jo mitattaisiin arkkipiispan hintalappua. Näissä seikoissa Auvinen vetää nykyisin linjaa, joka on kovin kaukana seurakuntalaisten käsityksistä.

EDIT: kuvat vaihdettu 1.12.2017 klo 19:35

HIFK putosi ykköseen, Honka nousi, HJK porskuttaa

Sinänsä pieni askel EU:ssa tai Suomessa, kohtuullisen kokoinen SuomiFutiksessa. Tulevalla kaudella on Turusta kaksi joukkuetta Veikkausliigassa, Helsingistä vain yksi. HIFK:n tarinassa oli hieno vaihe, joka toi Helsinkiin ensinäkemältä kansainvälisen tuulahduksen derbypelien aikana, kun sekä hifkin että klubin kannattajat jaksoivat laulaa ja pitää meteliä läpi pelin. Positiivisen kehityksen kannoilla hiipi kuitenkin todella epäterveitä ilmiöitä kuten väkivaltaisia yhteenottoja ja sikamaista käyttäytymistä (johon ei ilmeisesti mikään taho tohtinut terävästi puuttua).
 
Hifkin talous on kyntänyt syvällä ja putoaminen ykköseen vahvistaa kierrettä. Ennen mahdollista uutta nousua on talous ja muu kokonaisuus seurassa saatava ilmeisesti aivan eri tavoin ammattimaisempaa suuntaan.
 
Toivottavasti ensi kaudella jalkapalloilullinen noste tulee Veikkausliigaan muualta, esimerkiksi SJK:n suunnasta. Siellä puitteet ovat kohdallaan, mutta tämä kausi taisi mennä henkilökemian takia ketuiksi. SJK maksoi taas oppirahoja kasvukivuista.
 
Tällä kaudella HJK oli pisteiden valossa Veikkausliigassa ihan omaa luokkaansa. Katsomoon peli ei kuitenkaan usein kovin kummoiselta näyttänyt. Varmaa jauhamista, virheiden välttämistä ja sitten lopulta maali tai kaksi. Konsepti toi ylivertaisen aseman Suomessa, mutta sillä ei vielä pelata Euro-pelejä.
Tulevasta linjasta kertovat syksyn aikana pelaajahankinnat. HJK kaipaa ensi kaudeksi ainakin vaparispesialistin. Taye Taiwon lähdön jälkeen vaparit ovat olleet kovin vaatimattomia.
 
HJK:n toivoisi malttavan jatkaa pienin mutta määrätietoisin askelin eteenpäin kohti eurooppalaista keskikastia, mikä takaisia europelien lohkovaiheita aiempaa useammin. Oikotietä onneen ei ole joten malttia tarvitaan.
 

Kirkon merkittävä kirja avioliitosta – taas yksi lisää

Kirkon uusin selvitys avioliitosta ei ratkaise kaikkia ongelmia. Se ei myöskään päätä vaikeaa prosessia. Eikä vaikea kirkon matka ole vielä ohi tämän asian tiimoilta.

Tässä linkki selvitykseen:  SELVITYS SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN KIRKON VIHKIOIKEUDESTA LUOPUMISESTA JA AVIOLIITTOON VIHKIMISEN MERKITYKSESTÄ KIRKON IDENTITEETILLE

On kuitenkin todennäköistä, että emerita professori Eila Helanderin selvitys tulee olemaan käsillä olevan prosessin yksi tärkeitä käännekohtia. Laajan ja huolella valmistellun selvityksen sisällöstä voisi nostaa lukuisia seikkoja, mutta ainakaan seuraavia ei kannata ohittaa.

  1. Niin kirkon jäsenet kuin kirkkoon kuulumattomat eivät näe luopumista vihkioikeudesta oikeana ratkaisuna ainakaan tässä tilanteessa. Asiasta keskustelulle ei näin suuren enemmistölinjauksen jälkeen ole paljonkaan menestymismahdollisuuksia.
  2. Esitykseen sisältyy selkeä, teologisesti ja kirkon kentän huomioiden hyvin kirjoitettu perustelu sekä pitäytyä nykyisessä vihkimislinjauksessa että muotoilla sen sisään samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen käytäntö. Siis: avioliittolinjaus pysyy, käytäntöä hienosäädetään.
  3. Yhä suurempi osa kirkon jäsenistä kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Aiemmin oli ennakoitu, että muutos tapahtuu noin 3% vuosivauhdilla. Helanderin mukaan muutoksen vauhti voi olla jopa lähes kaksinkertainen: vuodessa 3,5-5% käsitykset kääntyvät samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen kannalle. Nuorempi sukupolvi tulee tekemään uusia ratkaisuja.

Muutoksen suunta näyttää ilmeiseltä, mutta pikaista ratkaisua asiaan on tuskin tulossa kirkolliskokouksen päätöksenteossa. Tosin painetta synnyttää elämän todellisuus, jossa samaa sukupuolta olevia pareja vihitään ja siunataan. Yhä useampi tuntee tai ainakin tietää pareja, yhä useampi rukoilee messussa parien puolesta. Yhä useampi ymmärtää, että kyse on kristityistä veljistä ja sisarista, joiden elämän tärkeässä käänteessä kirkko voi ja sen tulee olla mukana.

Huonoin tie asiassa on se, jos kirkko ei saa tehtyä päätöstä itse vaan ratkaisu haetaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Seurauksena on silloin ison riidan pitkä loppuitku.

Tulevaisuus osoittaa, kuinka eri reitit tullaan kulkemaan. Eri reitit voivat myös parhaimmillaan ehkä toimia toisensa täydentäjinä ja sparraajina matkalla uuteen.Latvus_maaseutuakatemia

Piispanvaalit Helsingissä 2017

Piispanvaalit ovat Suomessa olleet viime vuosina usein polarisoituneita. Vaaleissa on rakennettu tai rakentunut paikoin myös konservatiivit vastaan liberaalit kampanjoita. Ehdokkaita on ollut tarjolla moneen lähtöön ja paikoin on rukousten sisältönä ollut: Hyvä Jumala, ethän anna sen ja sen tulla valituksi! Onko näitä rukouksia kuitenkaan koskaan kuultu? Mene ja tiedä.

Helsingin hiippakunnan piispanvaalissa on kuitenkin tarjolla poikkeuksellinen tilanne, sillä usein toistuva lause on ollut Onpas hyviä ehdokkaita. Näistä voisi ottaa kenet vain tai mieluimmin kaikki kolme. Näin ajattelen itsekin. Kuka tahansa valitaan, niin hiippakunta on hyvissä käsissä. Äänenpainot tulevat olemaan erilaisia valinnasta johtuen, matkareiteissä voi tulla poikkeamia ja lähestymistapa voivat vaihdella. Päälinja on silti selkeä ja hyvä.

Asetelma taatusti tarjoaisi monenlaisia aineksia tausta-analyysiin ja kaikenlaiseen kannunvalantaan. Yhden analyysin voisi tehdä kirkolliskokouksen äänestystuloksista. Toisen siitä paljonko ehdokkaiden esittelysivuilla on äänestäviä kannattajia. Laajemman analyysin ja tulosennusteen sijasta tyydyn muutamaan hajamerkintään.

Kaisamari-Hintikka-9668-520x347
Kaisamari Hintikka

Kaisamari Hintikka on tehnyt komean nousun aika suuresta tuntemattomuudesta kirkollisen keskustelun ytimeen. Ylipäänsä kansainvälisen näkökulman tuominen suomalaiseen keskusteluun on suuri plussa. Kun sen tekee taidolla ja asiantuntemuksella, niin sitä suuremman vaikutuksen se jättää. Kansainväliset johtotehtävät ovat hyvä meriitti ja vahva näyttö osaamisesta.

Hintikan vaalivankkurit lähtivät liikkeelle kovin myöhään ja tunnettavuuden osalta kirittävää jäi kovin paljon. Tällä voi olla vaikutus tulokseen.

Joka tapauksessa Hintikka on tullut suomalaiseen kirkolliseen keskusteluun läsnäolevaksi aivan uudella tavalla. Stoori jatkunee tavalla tai toisella Geneven lisäksi myös Suomessa.

Hallamaa
Jaana Hallamaa

Jaana Hallamaa on ollut kirkolliskokousvaaleissa papiston äänikuningatar ja teologien opettajana tullut vuosien aikana laajalti tunnetuksi. Hallamaan valinta vahvistaisi mainiosti kirkon terävää ja oivaltavaa sosiaalieettistä ääntä, jota odotetaan ja kaivataan yhä enemmän. Tämä rooli on ollut yksi keskeisistä (ei kuitenkaan ainoa) myös Helsingin piispan tehtäviä aiemmin hoitaneilla. Hallamaan työhistoriassa johtamistehtävien laajuus ei yllä Hintikan ja Laajasalon mittoihin. Hallamaa kuitenkin päihittää kuitenkin kaksi muuta linjan selkeydellä ja terävyydellä.

Sekä Hintikkaa että Hallamaata puolestaan yhdistää yksi seikka, joka antaa vahvan lisäarvon kampanjassa. Jos piispaksi ei valita tässä yhteydessä naista, niin piispojen joukko olisi all-male-panel.  Sitä paitsi naispuolista piispaa ei vielä kovin monessa hiippakunnassa valittaisikaan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia.

Sekä Hintikkaa että Hallamaata puolestaan yhdistää yksi seikka, joka antaa vahvan lisäarvon kampanjassa. Jos piispaksi ei valita tässä yhteydessä naista, niin piispojen joukko olisi all-male-panel.  Sitä paitsi naispuolista piispaa ei vielä kovin monessa hiippakunnassa valittaisikaan. Tämä ei ole vähäpätöinen asia.

Versio 2
Teemu Laajasalo

Piispaehdokkaiden ainoa mies, Teemu Laajasalo, on erityisesti viimeisten vuosien aikana tehnyt Kallion kirkkoherrana vahvaa työtä. Kirkkoherra, seurakuntayhtymän johtaja ja kapitulin pappisasessori on ehdokkaiden joukossa ainoa, joka on tehnyt seurakuntapapin työtä Helsingin hiippakunnassa liki kaikissa mahdollisissa rooleissa. Myös Laajasalon innovatiivisuus Kalliossa on saanut laajaa huomiota.

Omat havaintoni Laajasalon johtamisesta ja uudistusrohkeudesta olivat Alppilan kirkon toiminnanjohtajan näkökulmasta todella myönteiset. Johtamisosaaminen, seurakuntaelämän ruohonjuuritason vahva osaaminen ja median erilaisten välineiden suvereeni käyttö ovat Laajasalon vahvuuksia.

Laajasalon ristinä on ikä: miten jaksaa duunissa liki neljännes vuosisadan? Ei ihan pieni kysymys.

HS-analyysi (13.2.2017) luonnehti Laajasaloa ”kaappikonservatiiviksi”. Tuo määritelmä ei oikein osu maaliin, mutta on ilmeistä, että Laajasalo haluaa aktiivisesti ymmärtää kirkon konservatiivisempaakin vähemmistöä. Maine ”kaappikonservatiivina” on syntynyt halusta pitää kirkon konservatiivit mukana samassa luterilaisessa kirkkoveneessä.

Poimin lopuksi ne seikat, jotka ovat omassa pohdinnassani erityisesti keskustelunarvoisia teemoja äänestyksessä.

Kuka on se, joka parhaiten
– tuntee kirkon työn hyvin hiippakunnassa?
– jolla on kyky innostaa seurakuntalaisia ja työntekijöitä hiippakunnassa?
– jolla on kyky sanoittaa kristinuskoa tässä ja nyt?
– jolla on taito osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun yhtenä kirkon äänistä?
– jolla on kyky johtaa yhteisöjen verkostoa?

Näitä mietin. Pian pitää päättää.
Millainen on sinun listasi top-teemoista?

Entä kuka kolmesta ehdokkaasta valitaan piispaksi? Ehkä useampikin, mutta vuonna 2017 vain yksi. Joka tapauksessa: onneksi olkoon Helsingin hiippakunta.