(Raamatusta: osa 4)
Vanha toteamus siitä, että aina työpaikkaa ei saa ansioitunein ja pätevin vaan päättäjien mielestä sopivin, näyttää toimivan myös Raamatun kääntämisessä. Suomalainen käännös vuodelta 1992 on valinnut Raamatun tekstit pitkän neuvonpidon päätteeksi. Työtä ovat tehneet niin raamatunkäännöskomitea kuin erilaiset palautetta antaneet tahot. Kirkolliskokous on lopulta äänestänyt tekstistä.
Mitkä tekstit on valittu käännöksen perustaksi: onko alkuperäinen teksti ehkä kadoksissa? Tällainen kysymys kuulostaa salaliiton suunnittelulta tai Dan Brownin fantasioiden imitoinnilta. Yleensä kaikki ovat vakuuttuneet siitä, että käännöksen pohjana oleva teksti on paras ja mahdollisimman alkuperäinen versio kreikan ja hepreankielistä rekonstruktiota, jolla on tavoiteltu varhaisinta tekstiä.
Juonipaljastus tulee ihan alkuun. Varhaisimman ja alkuperäisimmän tekstin linjaa ei ole noudatettu johdonmukaisesti vaan valikoiden.
Uusi testamentti
UT osalta käytössä on kriittinen tekstilaitos (Novum Testamentum Graece), joka tarjoaa valmiiksi seulotun ehdotuksen siitä, mikä on mahdollisimman alkuperäinen kunkin kirjoituksen sanamuoto. Yksikään käsikirjoitus ei edusta sitä yksinään.
Huomio kiinnittyy kolmeen seikkaan. Seuraavat jakeet puuttuvat tekstistä (Matt. 17:21, 18:11, 23:14, Mark. 9:44, 46, 11:26, 15:28, Luuk. 17:36, 23:17, Joh. 5:4, Ap.t. 8:37, 15:34, 24:7, 28:29). Näin jo 1938 käännöksessä. Kyseiset jakeet olivat mukana käsikirjoituksissa, joiden mukaan tehtiin jaejako vuonna 1551 (Robert Estienne), mutta ne eivät olleet osa alkuperäisiä tekstejä. Kyseessä on selkeästi myöhemmin syntyneitä lisäyksiä ja ne jätetään pois suomalaisista käännöksistä.
Jos periaate on, että myöhemmät lisäykset jätetään pois, niin linjaa pitäisi jatkaa. Samalla periaatteella UT:n puolelta tulisi jättää pois Markuksen evankeliumin loppu (16:9-20) ja Johanneksen evankeliumin katkelma aviorikoksesta (Joh 7:53-8:11). Tällä kohdin on kuitenkin päädytty pitämään myöhemmin evankeliumeihin lisätyt tekstit mukana ja laittamaan ne hakasulkeisiin. Argumentti on aivan ilmeisesti ”ei pätevin (=alkuperäisin) vaan sopivin”: näitä on totuttu pitämään sopivina osina Raamattua.
Vanha testamentti (VT)/Heprealainen Raamattu(HR)
VT/HR tarjoaa ihan toisen luokan kysymyksen. Ensinnäkään tällä hetkellä ei ole olemassa kriittistä editiota, jonka voisi sanoa edustavan mahdollisimman alkuperäistä tekstiä. Biblia Hebraica Stuttgartensian teksti perustuu yhteen käsikirjoitukselle vuodelta 1008 jKr. Apparaatti puolestaan tarjoaa muiden käsikirjoitusten variaatiot. Parhaillaan työn alla on uusi laitos: Biblia Hebraica Quinta josta muutama nide on jo olemassa. Siinä on sama pohjateksti, mutta uusittu tekstivarianttien apparaatti.
Suomalainen käännös seuraa yleensä heprealaista tekstiä jos suinkin mahdollista, siis jos teksti on tolkullinen. Suuria pulmia tulee kuitenkin eteen aika ajoin: muut käsikirjoitukset ja erityisesti kreikankielinen käännös Septuaginta vievät joskus aivan eri suuntaan. Mitä silloin pitäisi tehdä? Etsi varhaisin versio ja kääntää se? Vai kääntää myöhäisin versio? UT:n puolella myöhäiset lisätyt tekstit jätettiin pois, jos ne eivät olleet ”sopivuus” –argumentin suojeluksessa.
Mainion esimerkin tarjoaa Jeremian kirja. Kreikan ja hepreankieliset versiot ovat merkittävän erilaiset. Septuaginta on noin kahdeksasosan lyhyempi kuin heprealainen teksti (14,7%); 3097 sanaa ei ole Septuagintan tekstissä ja toisaalta Septuagintassa on 307 sanaa, joita ei ole MT:ssa. Joskus kysymys on yksittäisistä sanoista ja joskus laajemmista jaksoista. Esimerkiksi ilmaus ”profeetta” on sanan Jeremia yhteydessä Septuagintassa vain neljä kertaa, mutta heprealaisessa tekstissä 26 kertaa. Kreikkalaisesta tekstistä puuttuvat myös mm. seuraavat laajemmat jaksot: Jer 33:13-34:1; 8:10-12; 11:6-8, 23:36-37; 27:18-22; 39:4-13.
Miksi tekstit ovat erilaisia: onko toisesta poistettu jotain vai toiseen lisätty? Yhä varmemmalta näyttää se, että kreikankielinen teksti edustaa varhaisempaa käsikirjoitusvaihetta ja tekstin myöhemmän lisäykset näkyvät pitempänä heprealaisena tekstinä.
Miten tämä näkyy suomalaisessa käännöksessä? Ei mitenkään. Lukija ei aavista koko kysymystä, koska käännös ei ole etsinyt varhaisinta tekstivaihetta vaan kääntänyt suoraan heprealaisen tekstin. Periaate on siis tällä kertaa kääntää myöhäisin, ei varhaisin versio. Siis sopivin vaan ei varhaisin.
* * *
Erilaiset käsikirjoitusversiot kertovat siitä, että Raamatun tekstit syntyivät yleensä hitaasti, niitä muokattiin ja täydennettiin pitkän ajan kuluessa. Tämä vastaansanomaton asia on tärkeä osatekijä, kun etsitään kokonaiskuvaa Raamatusta. Jeremian kirjan monivaiheinen tekstihistoria ei ole poikkeus, vaan pikemminkin malli tulkintaprosessin luonteesta.
Vastaavia kysymyksiä tulee vastaan muuallakin VT:n/HR:n sivuilla (varsinkin Samuelin kirjat, Job), mutta yleensä käännös ei anna tästä mitään viitteitä. Suomalainen käännös vuodelta 1992 on tehnyt monia valintoja, joista nykylukija ei voi tietää. Monille tämä tieto olisi kuitenkin tervetullut ja ehkä seuraavaan käännökseen saadaankin jo enemmän informaatiota taustalla käytetystä tekstistä. Yksi vaihtoehto voisi olla myös sellaisen raamatunkäännöksen valmistaminen, jossa tekstihistoria näkyisi jollakin tavalla.
Sitä odotellessa kannattaa muistaa, että vuoden 1992 suomalainen raamatunkäännös ei pyri olemaan alkuperäisimmän tekstin käännös vaan suomalaiseen tilanteeseen sopivin.
Ensi kerralla osa 5, miten Raamatun tekstit syntyivät?
Latvus 