Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta
Radion aamuhartaus syyskuun tiistaiaamuisin
6.9. Ensimmäinen puhe – köyhyys ja Jumala
13.9. Toinen Puhe – köyhän naisen kertomus
20.9. Kolmas puhe – kysymys Jumalasta ja velasta.
27.9. Neljäs puhe – mitä on hengellinen köyhyys?
Ensimmäinen puhe: köyhyys ja Jumala
Mitä tulisi ajatella Jumalasta ja köyhyydestä? Elämässä taloudellinen vauraus ei jakaudu tasan, vaan köyhyys suosii maailmanlaajuisesti etelää, kun taas rikkaus kasautuu pohjoiseen. Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset. Maailmanlaajuisesti köyhien määrä on käsittämätön: liki kaksi miljardia ihmistä, siis joka kolmas maailman asukas, elää absoluuttisen köyhyyden keskellä, päivän kaikki menot eivät silloin ylitä kahta ja puolta USA:n dollaria. Tällaisenko maailman Jumala halusi luoda?
Yhden vastauksen kysymykseen tarjoaa Raamatussa Sananlaskujen kirja. Siellä tulee vastaan tekstejä, jotka näyttävät jättävän köyhän oman onnettomuutensa vangiksi.
”Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa,
toimeliaat kädet tuovat rikkauden.” 10:4
”Veltto pyyntimies ei tavoita saalista,
ahkeralle kertyy rikkauksia” 12:27
”Laiskuus vaivuttaa syvään uneen,
vetelys joutuu näkemään nälkää.” 19:15
Nämä kolme tekstiä Raamatusta soittavat samaa sävelmää, joka korostaa ihmisen omaa vastuuta elämästä ja varoittaa laiskuudesta. Huono elämä johtaa varattomuuteen, nälkään ja epäonnistumiseen. Sananlaskuissa ei tässä kohdassa sanota mitään Jumalasta, joka näyttäisi jättäneen markkinavoimien varaan niin köyhän kuin ahkeran menestyjänkin.
Ehkä joku saattaa kääntää Sananlaskujen ajatuksenkulun ympäri ja ajatella, että köyhyys, toimettomuus ja nälkä ovatkin ensisijassa ihmisen omien tekojen summa. Vaikka Raamatussa ei näin sanotakaan, niin aikojen kuluessa on köyhiin tällaisia leimoja kuitenkin lyöty.
Itäisessä Afrikassa äiti kantaa pientä lastaan paahtavassa helteessä kohti pakolaisleiriä. Hänen elämänsä ei tarjoa vaihtoehtoja. On vain yksi mahdollisuus koettaa välttää oma ja lapsen ennen aikainen ja tarpeeton kuolema. Tuon hiipuvan oljenkorren tarjoaa auttava käsi pakolaisleirissä satojen kilometrien päässä kotoa. Onko siis nainen ja hänen perheensä ymmärtämättömiä ja laiskoja tai vain kova-onnisia epäonnistujia elämän arpapelissä?
Elokuun alussa Englannissa useat suurkaupungit leimahtivat liekkeihin, kun mellakat syttyivät Lontoon, Birminghamin, Liverpoolin ja Manchesterin kaduilla. Liikkeellä oli erityisesti köyhimpien alueiden nuorisoa. Moni tulkitsi tapahtumien nousevan pitkään jatkuneesta ja yhä jyrkentyvän yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvusta. Ero köyhien ja rikkaiden välillä on kasvanut ja luonut jännitteen, joka puhkesi laittomaksi ryöstelyksi ja vandalismiksi.
On vaikea niputtaa saman otsakkeen alle köyhää naista Somaliassa, alipalkattua mellakoivaa nuorta Liverpoolissa tai virallisen köyhyysrajan alla tipahtavaa suomalaista työtöntä. Köyhyys on ilmiö, jolla on lukemattomat kasvot. Yhdelle köyhyys on rahanpuute ruokakaupassa, apteekissa, sähkölaskun maksamisessa. Jollekulle toiselle se merkitsee ovien sulkeutumista opiskelusta tai työstä. Yhteistä köyhyydessä on elämän valintojen kaventuminen, elämän lyhentyminen ja rajoittuminen, terveyden ja hyvinvoinnin joutuminen tiukoille. Joku selviää näistä vaikeuksista, mutta toinen nujertuu niiden alle.
Onko siis köyhyys omien virheiden seurausta, oman perheen huonon kasvatuksen hedelmää tai ehkä jopa Jumalan sallima rangaistus?
Näin ajattelevia ihmisiä on maailmassa. Samoin on saattanut joku pohtia myös kirkossa ja luulla käsitystään peräti kristilliseksi. Näin julma ei kuitenkaan Jumalan maailma ole. Jotta tämä tulisi yksiselitteisen selväksi, on napakasti uudelleen nostettava esiin lause, joka muistuttaa Jumalan läsnäolosta köyhyyden maailmassa. Köyhät eivät ole Jumalan hylkäämiä tai unohtamia. Päinvastoin köyhillä, vaivaisilla ja vähäväkisillä ihmisillä on erityinen asema Jumalan edessä.
Tämä tulee esille läpi koko Raamatun:
1) köyhien puolesta ja rikkaiden väärinkäyttämää valta-asemaa vastaan nousivat Vanhan Testamentin profeetat. Velkavankeuteen sysättyjen armahtamista vaativat useat muutkin opetustekstit (3. Moos 25; 5. Moos 15). Jobin kirjan keskeinen väittely syyllisyydestä kiertyy kysymykseen siitä, miten Job on kohdellut köyhiä ihmisiä.
2) Jeesus Nasaretilainen eli köyhien ja velkaantuneiden parissa. Hänelle tuttuja asioita olivat kysymys jokapäiväisestä leivästä tai velan mahdista. Siksi Jeesuksen viesti on lyhyt ja selkeä: ”Autuaita olette te köyhät”. Rikkaalle miehelle Jeesuksen ohjeena on kehotus jakaa omaisuus puutteessa oleville.
3) Entä Paavali ja Jaakob? He tuntuvat usein sijoittuvan teologian kilpakentällä ääripäihin, mutta molempia yhdistää ajatus: muistakaa ensin köyhää, sillä se on osa evankeliumin viestiä.
4) On siis ilmeistä, että Jumala ei ole luonut köyhyyttä vaan hyvän maailman, jossa kaikilla on riittävästi.
5) Sen sijaan Jumalan maailmassa ihminen on luonut köyhyyden ahneudella ja alistamisella.
6) Siksi jokainen köyhä ihminen maailmassa on tänä päivänä muistutus tarpeesta jakaa hyvää niin, että syntyy tasaus (2. Kor. 8:14).
Rukoilemme,
Hyvä Jumala,
herätä meidät tänään jakamaan omasta niille, jotka tarvitsevat,
rakentamaan yhteiskuntaa, joka jakaa antamasi hyvän oikeudenmukaisesti.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme,
että mekin antaisimme niille, joilla ei ole tänään mitään syötävää.
Aamen
Ensi tiistaina on vuorossa kertomus köyhän, vierasmaalaisen naisen ja Jumalan kohtaamisesta.
Virsi 175: 2, 5
Latvus 