Siunatut ja kirotut: radion aamuhartaus 7.2.2013

 

Tammikuun lopulla Britannian valtalehti Guardian ja uutiskanava BBC nostivat otsikoihin sata ihmistä. Nimittäin sata rikkainta maailmassa. Lehdet viittasivat Oxfam-nimisen köyhyysjärjestön uuteen raporttiin, jonka mukaan sata rikasta voisi poistaa maailmasta köyhyyden. (Oxfam 18.1.2013/ The cost of inequality: how wealth and income extremes hurt us all)

Tämä häkellyttävä uutinen muistuttaa kahdesta asiasta. Ensiksi köyhien määrästä. Maailmassa on yli miljardi ihmistä – siis yli tuhat miljoonaa ihmistä – jotka elävät noin yhden euron päivätulolla. Puolentoista euron päiväkohtaiseen vaurauteen joutuu tyytymään kaksi ja puoli miljardia ihmistä, siis joka kolmas meistä maailman kylien asukkaista.

Kieltämättä moinen lukema loksauttaa alaleuan apposen auki, koska puolentoista euron tulorajalla eläminen merkitsee jatkuvaa kamppailua henkiinjäämisestä ja asumisesta ilman riittävää perusterveydenhoitoa.

Onko maailmassa tosiaan näin monta ihmistä kirottu köyhyyden vitsauksella?

Samaan aikaan sadalla rikkaimmalla menee hyvin: heitä näyttää Jumala siunanneen, koska vuonna 2012 pelkästään heidän varallisuutensa kasvoi 240 miljardilla dollarilla, siis noin 177 miljardilla eurolla (177 000 000 000). Numeroiden 177 jälkeen tulee yhdeksän nollaa. (tilasto: HS 24.1.2013).

Isoja täytyy rikkaiden kukkarojen olla, jotta rahat niihin mahtuvat.

 

1. Kuulkaa, keitä Mestari,

halleluja,

autuaiksi julisti,

halleluja.

 

 

2. Köyhä, tyhjä, neuvoton,

halleluja,

Herrassansa rikas on,

halleluja.
Virsi 516:1-2

 

Siunatut ja kirotut. Rikkaat ja köyhät. Jumalako näitä rikkaita rahalla siunaa ja köyhiä sen puutteella kiroaa, kun maailmassa tuntuu kohtuus katoavan usvana tuntemattomaan? Mutta hetkinen: onko rikkaus todella siunausta ja köyhyys kirousta?

 

Näin moni on ainakin ajatellut, mutta löytyykö Raamatusta tai arkisesta elämästä tälle tukea?

 

Vanhaan testamenttiin mahtuu myös tiukkoja käsityksiä tekojen ja seuraamusten läheisestä yhteydestä. Sen mukaan ihminen valitsee kirouksen tai siunauksen tien (5. Moos. 28). Siunauksen tie edellyttää tarkkaa Jumalan lain noudattamista ja siitä on luvassa palkkio, joka mitataan omaisuutena ja kaikenlaisena menestyksenä. Viholliset jäävät alakynteen, karja kasvaa ja tulopuolella pukkaa laariin menestystä. Toisaalta väärin uskominen, siis muun kuin oikeaoppisen Jahve-uskon noudattaminen synnyttää pelkkää onnettomuutta, kauhua, hivuttavaa tautia, kuumetta ja kärsimyksiä. Viidennen Mooseksen kirjan teologia on jyrkän mustavalkoista, tiukkaa ja opillisesti ehdotonta: siunauksen ja kirouksen syyt löytyvät ihmisen omista asenteista ja uskon laadusta.

Kaikki eivät näin yksioikoista ajattelua kuitenkaan Raamatussakaan seuraa vaan muistuttavat, ettei siunausta voi selittää.

Rikkaudesta ja vaurastumisesta ei voi päätellä siunausta tai Jumalan läsnäoloa. Tästä muistuttaa Jobin kertomus, jossa Jobia koetellaan köyhyydellä ja kaiken menettämisellä, mutta Jumala ei silti katoa minnekään. Ja kertomuksen lopuksi Jumala siunaa Jobin vauraudelle ja laajalla perheelle.

Raha ei siis ole varma merkki Jumalan siunauksesta. Jo Raamatussa rikkaan eliitin sinänsä ihan lailliset, mutta vähäväkisen ihmisen hyväksikäyttöön perustuvat teot saavat armottoman tuomion. Sellainen rikkaus, joka perustuu toisten riistoon – lain vastaiseen tai lain turvin tapahtuneeseen – ei ole merkki siunauksesta.

Vieläkin selkeämmin köyhyyden ja kirouksen välisen sidoksen katkaisee Jeesus, joka julistaa onniteltaviksi köyhät ja nälkäiset. Jeesuksen mukaan köyhyys ei siis ole merkki Jumalan kirouksesta. Sen sijaan tosi siunaus on siinä, että köyhille kuuluu Jumalan valtakunta ja nälkäiset saavat syödä.

Rikkaille ja liikaa vaurautta keränneille Jeesus antaa sen sijaan tiukan läksytyksen ja pitkän buuauksen. Voi teitä te rikkaat, onnenne meni ohi, te joudutte itkemään ja näkemään nälkää. (Luuk 6:24-25)

Toki Jumalan siunaus voi kulkea käsikädessä hyvän elämän ja onnellisen elämän kanssa. Jumalan siunaus ei kuitenkaan ole automaatti, joka poistaa vaivan ja voitelee elämän rattaat tuottamaan talouden voittoa.

Merkillisellä tavalla jokapäiväinen leipä on Jumalan suuri ihme ja lahja, mutta yritys koota itselle kaikkien ihmisten leipä tänä päivänä kääntyy itseään vastaan.

Itsekkyys, joka kokoaa kohtuuttomat tulot on yksinkertaisesti väärin.

Siitä seuraa kirous.

 

Niinpä niin, ehkä maailman sata rikkainta eivät olekaan maailman sata siunatuinta, sillä siunaus on osallisuutta, elämän jakamista toisten kanssa, yhteyttä muihin ihmisiin.

Sen tähden siunaus ei ole takuu talouden menestyksestä, työpaikan säilymisestä ja terveyden pysymisestä vaan yksinkertainen kutsu jakaa toisten kanssa se hyvä elämässä, mitä sinulla on.

 

Tänä aamuna, keskeneräisenä ja ehkä elämän matkan keskelle jääneenä, köyhänä tai uupuneena, sellaisena kuin olet, ota vastaan siunaus:

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinut sellaiselta vauraudelta, joka riistää ihmisarvosi.

Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen, niin että näkisit vierellesi olevat ihmiset.

Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antokoon sinulle rauhan, jota et voi rahalla ostaa.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen

 

3. Suuren murheen keskellä,

halleluja,

seisoo Herra vierellä,

halleluja.

 

4. Hiljaiset ja sävyisät,

halleluja,

valtakunnan perivät,

halleluja.

 

5. Nälkäiset ja nääntyvät,

halleluja,

Isän pöytään pääsevät,

halleluja.        

 

6. Joka muita armahtaa,

halleluja,

itse laupeuden saa,

halleluja.

 

10. Kaikki köyhät katselkaa,

halleluja,

autuutenne Jumalaa,

halleluja.

Virsi 516:1-6, 10

 

Kari Latvus, dosentti, Järvenpää

Mainokset

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta. Neljäs puhe: hengellinen köyhyys

Neljäs puhe: hengellinen köyhyys

Raamatussa ei köyhiä ole unohdettu. Ja köyhyydellä tarkoitetaan taloudellista kurjistumista, velkaantumista ja siihen liittyen myös ihmisten vallankäytön kohteeksi joutumista. Tämä on yksi Raamatun läpi kulkevista kirkkaan punaisista langoista.

Tällä kertaa on kuitenkin mielessäni köyhyyteen liittyvä asia, joka ei ole itsestään selvä. Mitä tarkoittaa ”hengellinen köyhyys”? Tuo ilmaus tulee vastaan Matteuksen evankeliumissa (5:3) ja samalle ajatukselle on aikaa myöden omistettu iso joukko virsiä. Virsikirjaa läpi käydessä tulee nopeasti ilmi, ettei kaikissa virsissä todellakaan puhuta köyhyydestä vuokranmaksukyvyn loppumisena, laskujen jäämisestä rahavaikeuksien takia maksamatta tai rahattomuudesta ruokakaupassa. Köyhyydestä on näissä virsissä tullut osa rukousta Jumalalle ja tavalla, jossa köyhyys on rukoilijan oma kokemus ja jonkinlainen ominaisuus.  Näissä virsissä ei köyhyys ole jotain pahaa ja pelättävää, vaan pikemminkin tarpeellinen lähtökohta uuteen alkuun.

Virsikirjan hakemistossa on jopa sana köyhyys usein jaettu kahteen osaan: taloudellinen köyhyys ja hengellinen köyhyys. Tässä muutama esimerkki hengellisen köyhyyden virsistä.

”Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.”

”Tunnethan köyhyyteni,
näin olen avuton.” VK124

” Itsessäni olen kyllä
kurja, köyhä syntinen,
mutta Yljän puku yllä
olen lumivalkoinen.
Olen puhdas, kaunis lilja
Mestarini tarhassa,
olen taivaan kypsä vilja
armostansa suuresta.” VK 621

Virsi 621 suorastaan pursuu uskonnollisia kielikuvia, joiden joukkoon köyhyys on tahtomattaan joutunut. Köyhyydeltä on leikattu maalliset puolet pois ja tilalle on tullut uskon ja hengen maailma. Onko siis köyhyys hengellistetty niin, että uskonnollinen ja hengellinen laastari kuittaa köyhyysongelman ja asia jää Herran ja hengellisyyden haltuun? Tällaisesta köyhyyden aliarvioimisesta ei ole kysymys. Ja jos näin joskus tapahtuu, niin silloin ovat menneet keskenään sekaisin aineellinen ja hengellinen köyhyys.

Jaon taustalla on Israelin kansan historian ne vaiheet, jolloin näytti siltä, että olemassaolon ja pärjäämisen peli oli pahemman kerran menetetty. Kyse on pakkosiirtolaisuuden ajasta ja vielä enemmän sitä seuranneista vuosisadoista. Israelin poliittinen ja taloudellinen menestys näytti hiipuneen täysin. Vieraat valtiot määräsivät elämästä liian paljon, valta ja vaikutusvalta olivat jossakin muualla.

Tuossa tilanteessa köyhyyteen ja taloudelliseen puutteeseen liittyvä puhe on siirtynyt kuvaaman Israelin kansan tilaa ja Jumala-suhdetta. Pienen ihmisen taloudellinen köyhyys, nälkä, kuoleman uhka ja voimattomuus olivat osuvia kuvia siitä, miten voimattomaksi israelilaiset kokivat itsensä elämässä ja Jumalansa edessä. Jumala oli se, joka oli vapauttanut kansan aiemmin Egyptin orjuudesta ja antanut elämän.

Psalmien rukoilijat ottivat Israelin kohtalon omakseen ja puhuivat itsestään köyhinä, puutteenalaisina ja vähäväkisinä etsijöinä Jumalan edessä. Köyhillä ei ollut selviytymisen mahdollisuuksia elämässä ja samalla tavoin näkivät tulevaisuuden myös psalmien rukoilijat. Nöyryydestä, hengellisestä köyhyydestä, Jumalan edessä tuli rinnakkaisilmaus arjen köyhyydelle.

Jumalan edessä ihmisellä ei ole ansioita tai selviytymissuunnitelmia. Pienet yhtä hyvin kuin komeatkin rakennelmat osoittautuvat Jumalan eteen pysähtyessä merkityksettömiksi. Ainoa minkä voin tehdä, on ottaa lahjaksi elämä ja Jumalan antama armo. Terve nöyryys Jumalan edessä avaa tyhjät kädet ja vaientaa turhat sanat.

Hengellisen köyhyyden muistaminen avaa silmät nkemään, että Jumalan edessä olemme jokainen elämän kerjäläisiä. Armo ei unohda oikeuden vaatimusta vaan antaa voimia toteuttaa se.

Tänään rukoilemme:

Tule, Pyhä Henki, tänne,
laskeudu taivaasta alas
meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.
Tule, köyhäin apu,
tule, lahjain antaja,
tule, sielun kirkkaus,
sinä paras lohduttaja,
sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö.
Töissä sinä olet lepo,
helteessä virvoitus,
murheessa lohdutus.
Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo,
täytä uskollistesi sydämet.
Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta.
Pese se, mikä saastainen on,
kastele se, mikä kuiva on,
paranna, mikä haavoitettu on,
pehmitä, mikä kova on,
lämmitä, mikä kylmä on,
etsi kaikkia eksyneitä.
Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat,
pyhät lahjasi.
Anna uskon vahvistusta,
anna autuas loppu,
anna iäinen ilo.
Aamen.

virsi 508: 1, 3

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta: ensimmäinen puhe

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta
Radion aamuhartaus syyskuun tiistaiaamuisin

6.9. Ensimmäinen puhe – köyhyys ja Jumala

13.9. Toinen Puhe – köyhän naisen kertomus

20.9. Kolmas puhe – kysymys Jumalasta ja velasta.

27.9. Neljäs puhe – mitä on hengellinen köyhyys?

 

Ensimmäinen puhe: köyhyys ja Jumala

Mitä tulisi ajatella Jumalasta ja köyhyydestä? Elämässä taloudellinen vauraus ei jakaudu tasan, vaan köyhyys suosii maailmanlaajuisesti etelää, kun taas rikkaus kasautuu pohjoiseen. Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset.  Maailmanlaajuisesti köyhien määrä on käsittämätön: liki kaksi miljardia ihmistä, siis joka kolmas maailman asukas, elää absoluuttisen köyhyyden keskellä, päivän kaikki menot eivät silloin ylitä kahta ja puolta USA:n dollaria. Tällaisenko maailman Jumala halusi luoda?

 

Yhden vastauksen kysymykseen tarjoaa Raamatussa Sananlaskujen kirja. Siellä tulee vastaan tekstejä, jotka näyttävät jättävän köyhän oman onnettomuutensa vangiksi.

”Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa,

toimeliaat kädet tuovat rikkauden.” 10:4

”Veltto pyyntimies ei tavoita saalista,

ahkeralle kertyy rikkauksia” 12:27

”Laiskuus vaivuttaa syvään uneen,

vetelys joutuu näkemään nälkää.” 19:15

Nämä kolme tekstiä Raamatusta soittavat samaa sävelmää, joka korostaa ihmisen omaa vastuuta elämästä ja varoittaa laiskuudesta. Huono elämä johtaa varattomuuteen, nälkään ja epäonnistumiseen. Sananlaskuissa ei tässä kohdassa sanota mitään Jumalasta, joka näyttäisi jättäneen markkinavoimien varaan niin köyhän kuin ahkeran menestyjänkin.

Ehkä joku saattaa kääntää Sananlaskujen ajatuksenkulun ympäri ja ajatella, että köyhyys, toimettomuus ja nälkä ovatkin ensisijassa ihmisen omien tekojen summa. Vaikka Raamatussa ei näin sanotakaan, niin aikojen kuluessa on köyhiin tällaisia leimoja kuitenkin lyöty.

Itäisessä Afrikassa äiti kantaa pientä lastaan paahtavassa helteessä kohti pakolaisleiriä. Hänen elämänsä ei tarjoa vaihtoehtoja. On vain yksi mahdollisuus koettaa välttää oma ja lapsen ennen aikainen ja tarpeeton kuolema. Tuon hiipuvan oljenkorren tarjoaa auttava käsi pakolaisleirissä satojen kilometrien päässä kotoa. Onko siis nainen ja hänen perheensä ymmärtämättömiä ja laiskoja tai vain kova-onnisia epäonnistujia elämän arpapelissä?

Elokuun alussa Englannissa useat suurkaupungit leimahtivat liekkeihin, kun mellakat syttyivät Lontoon, Birminghamin, Liverpoolin ja Manchesterin kaduilla. Liikkeellä oli erityisesti köyhimpien alueiden nuorisoa. Moni tulkitsi tapahtumien nousevan pitkään jatkuneesta ja yhä jyrkentyvän yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvusta. Ero köyhien ja rikkaiden välillä on kasvanut ja luonut jännitteen, joka puhkesi laittomaksi ryöstelyksi ja vandalismiksi.

On vaikea niputtaa saman otsakkeen alle köyhää naista Somaliassa, alipalkattua mellakoivaa nuorta Liverpoolissa tai virallisen köyhyysrajan alla tipahtavaa suomalaista työtöntä. Köyhyys on ilmiö, jolla on lukemattomat kasvot. Yhdelle köyhyys on rahanpuute ruokakaupassa, apteekissa, sähkölaskun maksamisessa. Jollekulle toiselle se merkitsee ovien sulkeutumista opiskelusta tai työstä. Yhteistä köyhyydessä on elämän valintojen kaventuminen, elämän lyhentyminen ja rajoittuminen, terveyden ja hyvinvoinnin joutuminen tiukoille. Joku selviää näistä vaikeuksista, mutta toinen nujertuu niiden alle.

Onko siis köyhyys omien virheiden seurausta, oman perheen huonon kasvatuksen hedelmää tai ehkä jopa Jumalan sallima rangaistus?

Näin ajattelevia ihmisiä on maailmassa. Samoin on saattanut joku pohtia myös kirkossa ja luulla käsitystään peräti kristilliseksi. Näin julma ei kuitenkaan Jumalan maailma ole. Jotta tämä tulisi yksiselitteisen selväksi, on napakasti uudelleen nostettava esiin lause, joka muistuttaa Jumalan läsnäolosta köyhyyden maailmassa. Köyhät eivät ole Jumalan hylkäämiä tai unohtamia. Päinvastoin köyhillä, vaivaisilla ja vähäväkisillä ihmisillä on erityinen asema Jumalan edessä.

Tämä tulee esille läpi koko Raamatun:

1) köyhien puolesta ja rikkaiden väärinkäyttämää valta-asemaa vastaan nousivat Vanhan Testamentin profeetat. Velkavankeuteen sysättyjen armahtamista vaativat useat muutkin opetustekstit (3. Moos 25; 5. Moos 15). Jobin kirjan keskeinen väittely syyllisyydestä kiertyy kysymykseen siitä, miten Job on kohdellut köyhiä ihmisiä.

2) Jeesus Nasaretilainen eli köyhien ja velkaantuneiden parissa. Hänelle tuttuja asioita olivat kysymys jokapäiväisestä leivästä tai velan mahdista. Siksi Jeesuksen viesti on lyhyt ja selkeä: ”Autuaita olette te köyhät”. Rikkaalle miehelle Jeesuksen ohjeena on kehotus jakaa omaisuus puutteessa oleville.

3) Entä Paavali ja Jaakob? He tuntuvat usein sijoittuvan teologian kilpakentällä ääripäihin, mutta molempia yhdistää ajatus: muistakaa ensin köyhää, sillä se on osa evankeliumin viestiä.

4) On siis ilmeistä, että Jumala ei ole luonut köyhyyttä vaan hyvän maailman, jossa kaikilla on riittävästi.

5) Sen sijaan Jumalan maailmassa ihminen on luonut köyhyyden ahneudella ja alistamisella.

6) Siksi jokainen köyhä ihminen maailmassa on tänä päivänä muistutus tarpeesta jakaa hyvää niin, että syntyy tasaus (2. Kor. 8:14).

 

Rukoilemme,

Hyvä Jumala,

herätä meidät tänään jakamaan omasta niille, jotka tarvitsevat,

rakentamaan yhteiskuntaa, joka jakaa antamasi hyvän oikeudenmukaisesti.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme,

että mekin antaisimme niille, joilla ei ole tänään mitään syötävää.

Aamen

 

Ensi tiistaina on vuorossa kertomus köyhän, vierasmaalaisen naisen ja Jumalan kohtaamisesta.

Virsi 175: 2, 5

Köyhät kyykyssä? Kirkkopäivien jälkipelit

(voit antaa palautetta klikkaamalla tähtiä yllä, kiitos)

Kirkkopäivillä Lahdessa käytiin keskustelu: Köyhät kyykkyyn? Keskustelu haki vastausta ajankohtaiseen tilanteeseen, sillä aika ajoin köyhät unohtuvat niin kirkolta kuin valtioltakin. Miten köyhyyden ongelmaan tulisi tarttua? Onko Suomessa edelleen 700 000 köyhää? Miksi?

Keskustelemassa olivat Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, piispa Kaarlo Kalliala, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkija Jouko Karjalainen, Latinalaisen Amerikan tutkimuksen professori, teologian tohtori Elina Vuola. Puheenjohtajana toimi allekirjoittanut.
Keskustelun pohjana olivat seuraavat teesini.
1) Kaikissa yhteiskunnissa köyhät ovat olleet kyykyssä, siis kyykytettyinä; ilmiön muodot ovat vain vaihdelleet.
2) Juutalais-kristillinen perinne on erittäin mielenkiintoinen. Yhtäältä Vanha testamentti (VT) muistuttaa, että Jumala huolehtii köyhistä ja vaatii köyhistä huolen pitämistä. Toisaalta kuitenkin köyhät jäävät myös VT:ssa yleensä keskiön ulkopuolelle, köyhien oma ääni kuuluu niukasti ja köyhät ovat se ”toinen”, josta puhutaan (siis: köyhä ei itse puhu, eikä myöskään köyhälle puhuta suoraan).
3) Juutalaisuuden köyhistä huolehtimisella on kuitenkin iso perinne: eurooppalainen huolenpito köyhistä perustuu juutalais-kristilliseen arvoperustaan.
4) Tästä huolimatta kirkko on (osaksi/ajoittain) kadottanut perintönsä köyhien yhteisönä ja köyhien puolestapuhumisen yhteisönä.
5) Siksi uudestaan tulee nostaa kristilliseksi, kansalliseksi ja eurooppalaiseksi perusarvoksi köyhistä huolehtiminen sekä köyhyyden ja marginalisoitumisen vastustaminen.
6) Köyhyyden vastaisen työ on paikallista, kansallista ja globaalia. Siksi kaukana olevaa köyhää ei voi enää jättää oman onnettomuutensa varaan.

Kaikki panelistit sekä valtaosa salin yleisöstä oli pikagallupissa samaa mieltä ainakin kahdesta asiasta.

Kysymys: Suomessa tuloerojen kasvu sekä eriarvoistuminen etenee ja köyhien määrä kasvaa. Pitääkö paikkaansa? Kyllä.

Kysymys: Arkkipiispa John Vikström sai aikanaan ison keskustelun, kun sanoi, että muukalaisvastaisuus on rasismia ja siksi myös synti. Onko eriarvoistumisen ja köyhyyden salliminen syntiä? Kyllä.

Monipolvinen keskustelu nosti esiin sen, että köyhyys on monisyinen ilmiö, johon ei ole helppoja ratkaisuja, mutta tarve toimiin kasvaa koko ajan. Kirkon tärkeä rooli tuli keskustelussa voimakkaasti esiin diakonian konkreettisen avun ja piispojen tärkeiden kannanottojen muodossa.

Jos samaa riviin kirkossa saataisiin myös suuremmalla joukolla papit, niin profiili olisi vielä napakampi. Tämä kuitenkin edellyttäisi uudenlaista panostusta teologikoulutuksessa niin perustutkintojen kuin lisäkoulutuksen kohdalla.

Kansallinen hätätila: Suomessa 700 000 sairastaa malariaa

(voit antaa palautetta myös klikkaamalla tähtiä yllä, kiitos)

Pitkäaikaisen kansallisen onnettomuuden mittakaava on saavuttanut järkyttävät mittasuhteet. Aiemmin Suomi saattoi ylpeillä saavutuksillaan koko kansan terveyden turvaamisessa, kun malariaa sairastavien määrä oli painettu minimiin. Rapautunut terveydenhoito ei ole kuitenkaan kestänyt yli neljännesvuosisadan kestänyttä kansainvälisen terveyspolitiikan monsuunituulta, joka on leikannut terveyden tukijärjestelmää, korostanut henkilökohtaista vastuuta ja väistämättömällä voimalla kasvattanut terveyseroja Suomessa.

Osa malariaa sairastavista kuuluu erittäin vakavan malarialoisen vaivaamiin. Näillä ns. pitkäaikaismalariaa sairastavilla ei näytä olevan enää suuria mahdollisuuksia päästä pysyvästi terveiden kirjoihin. Sen sijaan lievempiin malariatapauksiin on olemassa hoito-ohjelmat ja ne voitaisiin saada laajamittaiseen käyttöön jo kuluvan vuoden aikana, jos malarian hoitoon päätettäisiin toden teolla panostaa Suomessa.

 Kansainvälisesti mitattuna terveyserot ovat edelleen pienemmät kuin suuressa osassa maailmaa, mikä on saanut yksityisen terveydenkeräämiskeskuksen johtajan, B. Willenshitin, jopa ehdottamaan kehityksen kiihdyttämistä: ”Selkeämpi ero terveiden ja malariaa sairastavien välillä sopivalla tavalla kannustaa sairausvaarassa olevien pyrkimyksiä. Terveys pitää ansaita ja ansioista tulee voida saada nauttia. Liian suuret terveystuet vain hämärtävät ihmisten omaa vastuuta elämästään.”

Kevään 2011 ratkaisut tarjoavat mahdollisuuden politiikan muutokseen. Myöntämällä nykytilanteen ongelmallisuus ja nostamalla malarian hoito keskeiseksi kansalliseksi tavoitteeksi, voitaisiin katastrofi saada hoidetuksi hyvinkin lyhyessä ajassa.

JK klo 17.23
Faktat: Suomessa ei ole malarian joukkoepidemiaa (on ollut joskus). Nyt Suomessa on 700 000 köyhää.