Markku Koivisto tuli kaapista

Markku Koivisto on muutaman viime vuoden aikana ollut mukana monessa otsikossa: synnyttänyt Tampereen laidalla karismaattisen liikkeen, haastanut Tampereen piispan Juha Pihkalan luterilaisen opin ja käytännön tulkinnassa, ollut ehdolla Tampereen piispaksi (saamatta montakaan ääntä) ja heti perään perustanut oman kirkon, Nokia Mission. Koiviston kirkkon on piskuinen ja jo ennestään suurissa talousvaikeuksissa.

Kesällä 2011 Koiviston erolista on jatkunut: ensi erosi vaimo ja sitten erotti oma kirkko Koiviston kaikista tehtävistä ja vastuista.  Lopulta Koivisto tuli kaapista esiin 11.9. ja tunnusti seksuaalisen suhteen mieheen.  Asiaa esittelivät mm. Helsingin Sanomat ja Nelosen uutiset.  Paperista luettu puhe oli oikeastaan yhteisön (johtajien?) vaatima julkiripitys.

Tapahtumasarja herättää monta suurta kysymystä ja osoittaa, kuinka keskeinen kysymys seksuaalisuus on; ajatellaanpa seksistä ja homoseksuaalisuudesta mitä tahansa. Kaapista ulos tuleminen, oman itsensä etsiminen ja löytäminen ovat aina ihmisen kokoinen haaste, mutta erityisesti henkilölle, joka johtaa selkeän homokielteistä yhteisöä.

Ainakin kaksi asiaa jää odottamaan jatkoa.

Radio Dei uutisoi aiemmin, että asiaan liittyy seksuaalista ahdistelua sielunhoitotilanteissa. Jos Koiviston tunnustuksen ja julkisen synninpäästön tarkoitus on lakaista maton alle hengellisen valta-aseman väärinkäyttöön liittyviä asioita, niin pöytää on tuskin putsattu kuntoon – luurankoja kolisee vielä kaapissa.

Koiviston itsensä ja Nokia Mission toivoisi katsovan peiliin. Ihmisen seksuaalisuus nousee syvältä ja suuntautuminen on ihmiselle annettua, ei valittua tai hetken horjahduksia.  Julkirippi ei ketään ”eheytä”, siis muuta heteroksi. Todellisuuden patoaminen ja torjuminen yleensä vain estää asian käsittelyä ja oman minän löytämistä. Lienee kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että Nokia Missio tunnustaisi itse omien toimiensa vääryyden; siis sen, että homoseksuaalien ihmisten ahdistaminen seksuaalisen orientaation takia on väärin. Tapahtumasarjan yksi opetus on sinä, että homojen tasavertainen kohtaaminen ja tunnustaminen kristittyinä (olemaan homoja) tarjoavat myös tilan eettisesti vastuullisessa ja rakastavassa homosuhteessa elämiseen.

Matkaa riittää vielä.

Mainokset

Paavalin retoriikan kärki

 

Retoriikan analyysi

Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun homovastaiseksi tulkitut jakeet ovat pysyneet keskustelun ytimessä muutaman vuosikymmenen ajan. Debatin aikana yhä useampi raamatunlukija on päätynyt Paavalin tekstin äärellä toteamaan, että on mahdollista ymmärtää mitä ja miksi Paavali sanoo, mutta olla eri mieltä – perustellusti.  Ja lisäksi tämän jälkeen voi todeta, että Paavalilla on myös sanottavaa kaikesta huolimatta.

Mistä on kysymys?

Kannattaa huolella lukea kokonaan teksti, jonka Paavali jakeissa Room. 1:18-32 kirjoitti (= saneli kirjurille). Paavalin kielenkäytön pelisääntöihin saa hyvän johdatuksen tutustumalla retoriseen analyysiin, jota Suomessa on menestyksellisesti harjoittanut mm. Lauri Thurén. Retorinen analyysi kiinnittää huomion puhutun/kirjoitetun kielen tyylikeinoihin ja selvittää retoriikan takaa tekstin intentiota.

Paavali kohdistaa puheensa alussa huomion ei-juutalaisiin Roomassa asuviin ihmisiin. Paavalin intentio, pyrkimys on osoittaa, kuinka ei-juutalaiset tarvitsevat Kristuksen tuomaa armoa (Room 3-5). Tähän päämäärään Paavali pyrkii luvussa Room. 1 retorisin keinoin, joiden tarkoitus on osoittaa ei-juutalaisten saavan pelastuksen armosta, eivät ansiosta. Isolla pensselillä ja tummilla sävyillä Paavali ilmaisee ihmisten hylänneen Jumalan ja sanoo tämä näkyvän vääristyneessä ja ”luonnonvastaisessa” seksuaalisuudessa. Miehet ovat ”himossa” syttyneet toisiinsa ja vastaavasti naiset naisiin.

”He” ovat täynnä ”kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopaisuutta.”  Edelleen he ovat ”pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.”

Kenestä Paavali oikein puhuu? Kuka Roomassa asuva tunnisti itsensä tästä tekstistä?  Retoriikan tutkija toteaakin, että Paavalihan liioittelee tietoisesti ja että liian suuri pensseli on vain taktinen väline, jolla osoitetaan ihmisten hylänneen Jumalan. Tästä huolimatta on hyvä muistaa, että ei Rooma ollut pelkästään pahuutta ja kaunaa. On siis tehtävä selvä ero Paavalin tekstin ja sen kohteen (Roomassa asuvat ihmiset) välillä: kuvaus ja kohde eivät ole identtiset.

Kysymyksessä ”luonnonvastaisuudesta” Paavali seuraa oman perinteensä (juutalaisuuden) mukaista ajattelua samaa sukupuolta olevien seksiaktin kieltämisestä tabuna (3. Moos 18). Vastaavalla tavalla luonnonvastaiseksi Paavali ymmärsi myös esim. miesten pitkän tukan (1. Kor. 11:1-16).

Kun nykyisin kysytään Paavalin merkitystä, niin suurin erimielisyys ei kohdistu yllä kuvattuun Roomalaiskirjeen alkuperäiseen merkitykseen. Pienin variaatioin yllä olevan tulkinnan allekirjoittaa tutkijoiden laaja joukko. Mahdollinen erimielisyys tulee esiin kun tulkinnassa siirrytään nykyaikaan, siis hermeneutiikan puolelle.

Kontekstuaalinen analyysi

Tekstien soveltamisessa nykyaikaan inter-kontekstuaalinen analyysi on suureksi avuksi. Se jatkaa ja laajentaa perinteistä eksegeesiä kiinnittämällä huomion mm. seuraaviin kysymyksiin. Mikä oli kirjoittajan intentio? Miten kirjoituksen aikalaiset mahdollisesti tunnistivat itsensä tekstistä? Entä miten ihmiset nyt tunnistavat itsensä tekstistä? Esimerkiksi köyhyystutkimuksessa voidaan tutkia Raamatun ajan köyhien tilannetta ja sosiaalista asemaa. Vastaavasti kysytään myös mitä köyhyydellä nyt ymmärretään ja miten köyhiksi lukeutuvat/määritellyt ihmiset itse lukevat kyseistä tekstiä.

Suuri vedenjakaja Paavalin ja nykyajan välillä on seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvien asioiden erilaisessa ymmärtämisessä. Siksi on oltava erityisen huolellinen siinä, ettei nykyisiä käsityksiä lueta Paavalin tekstiin ja myös toisinpäin.

Tunnistammeko nykyajan homoseksuaalisuudesta mitään vastaavuutta Paavalin tekstin kanssa? Tärkeää on myös kuulla vastaus niiltä, jotka puhuvat omasta puolestaan. Hiljattain on TV:n A-Talk keskustelussa Johan Brandt (http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/a-talk-homous-repii-kirkkoa) ja Kotimaa24 keskustelussa Jorma Hentilä todenneet, että he eivät tunnista itseänsä Paavalin kuvauksesta. Paavalin kuvaama ilmiö on täynnä ilkeyttä, rakkaudettomuutta, himoa ja murhanhimoa. Tästäkö on kyse, kun puhutaan kristitystä, samaa sukupuolta olevasta parista, joka toivoo parisuhteensa siunausta? On helppo huomata, että kyse ei ole samoista asioista. Nykytilanne eroaa ratkaisevasti Paavalin ajasta ja tämä on olennaista ottaa huomioon.

Entä onko Paavalin tekstillä mitään merkitystä nykyisin? Onko olemassa seksuaalisuutta käyttäytymistä, joka alistaa toista ja on rakkaudetonta? Löytyykö seksuaalisuutta, joka etsii oman biologisen himon tyydytystä toisen ihmisen kustannuksella? On helppo todeta, että kohteita löytyy ja myös se, että niitä löytyy niin hetero- kuin homoseksuaalisuudesta. Paavalin käsitys ihmisten tavasta kääntää hyvä elämä Jumalan vastaiseksi on myös nyt aito havainto.

 

Intentio ja teksti

Paavali on retoorikko, joka surutta liioitteli, jotta voisi mustalle seinälle paremmin kuvata Kristuksen armon. Ne, jotka tarttuvat Paavalin yksittäisiin jakeisiin ja niiden avulla ovat nykyisin valmiit torjumaan kristittyjen homojen tasavertaisen aseman kirkossa, lukevat Paavalin tekstiin myös oman kielteisen asenteensa ja unohtavat viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneen muutoksen ihmisen seksuaalista orientaation ymmärtämisessä.

On tärkeätä etsiä Paavalin alkuperäistä intentiota (armon julistus) ja nähdä Paavalin käyttämä retoriikka omassa asiayhteydessään. Vastaavasti askel tekstien soveltamisessa nykyaikaan edellyttää asianmukaisen inter-kontekstuaalisen analyysin tekemistä.

Seksuaalisuuden etiikassa on korostettava vastuullisuuden, toinen toisena kuormien kantamisen ja rakkauden merkitystä. Näissä kohdin Paavali on edelleen ajankohtainen.

PS hyvä kirjallisuusvinkki teemaan on Martti Nissisen arvio kahden  eksegeetin debatista homoseksuaalisuus-teemaan

Homosexuality and the Bible: Two Views
Via, Dan O. and Robert A. J. Gagnon
Minneapolis: Fortress, 2003