Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Paavalin retoriikan kärki

with one comment


 

Retoriikan analyysi

Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun homovastaiseksi tulkitut jakeet ovat pysyneet keskustelun ytimessä muutaman vuosikymmenen ajan. Debatin aikana yhä useampi raamatunlukija on päätynyt Paavalin tekstin äärellä toteamaan, että on mahdollista ymmärtää mitä ja miksi Paavali sanoo, mutta olla eri mieltä – perustellusti.  Ja lisäksi tämän jälkeen voi todeta, että Paavalilla on myös sanottavaa kaikesta huolimatta.

Mistä on kysymys?

Kannattaa huolella lukea kokonaan teksti, jonka Paavali jakeissa Room. 1:18-32 kirjoitti (= saneli kirjurille). Paavalin kielenkäytön pelisääntöihin saa hyvän johdatuksen tutustumalla retoriseen analyysiin, jota Suomessa on menestyksellisesti harjoittanut mm. Lauri Thurén. Retorinen analyysi kiinnittää huomion puhutun/kirjoitetun kielen tyylikeinoihin ja selvittää retoriikan takaa tekstin intentiota.

Paavali kohdistaa puheensa alussa huomion ei-juutalaisiin Roomassa asuviin ihmisiin. Paavalin intentio, pyrkimys on osoittaa, kuinka ei-juutalaiset tarvitsevat Kristuksen tuomaa armoa (Room 3-5). Tähän päämäärään Paavali pyrkii luvussa Room. 1 retorisin keinoin, joiden tarkoitus on osoittaa ei-juutalaisten saavan pelastuksen armosta, eivät ansiosta. Isolla pensselillä ja tummilla sävyillä Paavali ilmaisee ihmisten hylänneen Jumalan ja sanoo tämä näkyvän vääristyneessä ja ”luonnonvastaisessa” seksuaalisuudessa. Miehet ovat ”himossa” syttyneet toisiinsa ja vastaavasti naiset naisiin.

”He” ovat täynnä ”kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopaisuutta.”  Edelleen he ovat ”pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.”

Kenestä Paavali oikein puhuu? Kuka Roomassa asuva tunnisti itsensä tästä tekstistä?  Retoriikan tutkija toteaakin, että Paavalihan liioittelee tietoisesti ja että liian suuri pensseli on vain taktinen väline, jolla osoitetaan ihmisten hylänneen Jumalan. Tästä huolimatta on hyvä muistaa, että ei Rooma ollut pelkästään pahuutta ja kaunaa. On siis tehtävä selvä ero Paavalin tekstin ja sen kohteen (Roomassa asuvat ihmiset) välillä: kuvaus ja kohde eivät ole identtiset.

Kysymyksessä ”luonnonvastaisuudesta” Paavali seuraa oman perinteensä (juutalaisuuden) mukaista ajattelua samaa sukupuolta olevien seksiaktin kieltämisestä tabuna (3. Moos 18). Vastaavalla tavalla luonnonvastaiseksi Paavali ymmärsi myös esim. miesten pitkän tukan (1. Kor. 11:1-16).

Kun nykyisin kysytään Paavalin merkitystä, niin suurin erimielisyys ei kohdistu yllä kuvattuun Roomalaiskirjeen alkuperäiseen merkitykseen. Pienin variaatioin yllä olevan tulkinnan allekirjoittaa tutkijoiden laaja joukko. Mahdollinen erimielisyys tulee esiin kun tulkinnassa siirrytään nykyaikaan, siis hermeneutiikan puolelle.

Kontekstuaalinen analyysi

Tekstien soveltamisessa nykyaikaan inter-kontekstuaalinen analyysi on suureksi avuksi. Se jatkaa ja laajentaa perinteistä eksegeesiä kiinnittämällä huomion mm. seuraaviin kysymyksiin. Mikä oli kirjoittajan intentio? Miten kirjoituksen aikalaiset mahdollisesti tunnistivat itsensä tekstistä? Entä miten ihmiset nyt tunnistavat itsensä tekstistä? Esimerkiksi köyhyystutkimuksessa voidaan tutkia Raamatun ajan köyhien tilannetta ja sosiaalista asemaa. Vastaavasti kysytään myös mitä köyhyydellä nyt ymmärretään ja miten köyhiksi lukeutuvat/määritellyt ihmiset itse lukevat kyseistä tekstiä.

Suuri vedenjakaja Paavalin ja nykyajan välillä on seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvien asioiden erilaisessa ymmärtämisessä. Siksi on oltava erityisen huolellinen siinä, ettei nykyisiä käsityksiä lueta Paavalin tekstiin ja myös toisinpäin.

Tunnistammeko nykyajan homoseksuaalisuudesta mitään vastaavuutta Paavalin tekstin kanssa? Tärkeää on myös kuulla vastaus niiltä, jotka puhuvat omasta puolestaan. Hiljattain on TV:n A-Talk keskustelussa Johan Brandt (http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/a-talk-homous-repii-kirkkoa) ja Kotimaa24 keskustelussa Jorma Hentilä todenneet, että he eivät tunnista itseänsä Paavalin kuvauksesta. Paavalin kuvaama ilmiö on täynnä ilkeyttä, rakkaudettomuutta, himoa ja murhanhimoa. Tästäkö on kyse, kun puhutaan kristitystä, samaa sukupuolta olevasta parista, joka toivoo parisuhteensa siunausta? On helppo huomata, että kyse ei ole samoista asioista. Nykytilanne eroaa ratkaisevasti Paavalin ajasta ja tämä on olennaista ottaa huomioon.

Entä onko Paavalin tekstillä mitään merkitystä nykyisin? Onko olemassa seksuaalisuutta käyttäytymistä, joka alistaa toista ja on rakkaudetonta? Löytyykö seksuaalisuutta, joka etsii oman biologisen himon tyydytystä toisen ihmisen kustannuksella? On helppo todeta, että kohteita löytyy ja myös se, että niitä löytyy niin hetero- kuin homoseksuaalisuudesta. Paavalin käsitys ihmisten tavasta kääntää hyvä elämä Jumalan vastaiseksi on myös nyt aito havainto.

 

Intentio ja teksti

Paavali on retoorikko, joka surutta liioitteli, jotta voisi mustalle seinälle paremmin kuvata Kristuksen armon. Ne, jotka tarttuvat Paavalin yksittäisiin jakeisiin ja niiden avulla ovat nykyisin valmiit torjumaan kristittyjen homojen tasavertaisen aseman kirkossa, lukevat Paavalin tekstiin myös oman kielteisen asenteensa ja unohtavat viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneen muutoksen ihmisen seksuaalista orientaation ymmärtämisessä.

On tärkeätä etsiä Paavalin alkuperäistä intentiota (armon julistus) ja nähdä Paavalin käyttämä retoriikka omassa asiayhteydessään. Vastaavasti askel tekstien soveltamisessa nykyaikaan edellyttää asianmukaisen inter-kontekstuaalisen analyysin tekemistä.

Seksuaalisuuden etiikassa on korostettava vastuullisuuden, toinen toisena kuormien kantamisen ja rakkauden merkitystä. Näissä kohdin Paavali on edelleen ajankohtainen.

PS hyvä kirjallisuusvinkki teemaan on Martti Nissisen arvio kahden  eksegeetin debatista homoseksuaalisuus-teemaan

Homosexuality and the Bible: Two Views
Via, Dan O. and Robert A. J. Gagnon
Minneapolis: Fortress, 2003

Advertisements

Written by latvus

2.5.2010 klo 17.14

Yksi vastaus

Subscribe to comments with RSS.

  1. Olipa outo teksti. Suomessa on tosiaan aika monikin tehnyt laadukasta retoriseen analyysiin pohjaavaa raamatuntutkimusta viime vuosina. Tämä teksti ei kyllä ollut retorista analyysiä, tai ainakaan kovin kummoista sellaista, vaikka asiaan viitattiinkin.

    Teksti oli myös sisäisesti ristiriitainen. Välillä kirjoittaja toteaa:

    ”Paavali on retoorikko, joka surutta liioitteli, jotta voisi mustalle seinälle paremmin kuvata Kristuksen armon.”

    ja hetken päästä kun lukee kohtaa, jossa Paavali selvästi harjoittaa tapansa mukaisesti liioittelua, jotta toisi esiin selvemmin tiettyjen teemojan vääryyden, saakin lukea että kohta tulee tulkita kirjaimellisesti:

    ”Paavalin kuvaama ilmiö on täynnä ilkeyttä, rakkaudettomuutta, himoa ja murhanhimoa. Tästäkö on kyse, kun puhutaan kristitystä, samaa sukupuolta olevasta parista, joka toivoo parisuhteensa siunausta? On helppo huomata, että kyse ei ole samoista asioista.”

    Huomaamatta jää samalla Paavalin pääpointti.

    kommentti

    1.11.2010 at 20.00


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: