Kirkonkellari-lehti aloitti toimintansa 2012 vappuna. Sitä tehtiin innolla, kirjoittamisen intohimolla, tiedolla ja taidolla. Myös kaikella sillä ilolla, mihin uuden kokeileminen ja uteliaisuus vain meitä tekijöitä vei. Tekijöitä on ollut hurjan suuri joukko, joille Mikko Sulanderin tekninen velhous, oma päätoimittajan työni ja ison toimitusjoukon ideat ovat antaneet kirjoitusalustan. Samuli Suonpää tuli loppuvaiheessa toiseksi päätoimittajaksi. Tekijöitä ovat lopulta olleet kaikki kirjoittajat, lukijat ja kommentoijat.
Oman työttömyyskauteni aikana tein lehteä osa-aikaisesti, mutta varsinaista palkkatyötä siitä ei minulle syntynyt, sillä vaikka digijulkaiseminen ei vaadi merkittävää pääomaa, niin ansaintalogiikan kehittäminen ei ole helppoa. Lukuisia suunnitelmiakin oli ja on edelleen, mutta lopulta muutaman toimintaa ja tekstejä pursuvan vuoden jälkeen nyt on ollut hiljaisempaa. Myös verkkojulkaisu tarvitsee ohjausta ja päätoimittamista ollakseen tasokas.
Samulin ja Mikko kanssa olemme päätyneet sulkemaan Kirkonkellarin ainakin joksikin ajaksi. Tällä hetkellä emme ole ehtineet panostamaan lehden tekemiseen. Lehti ei myöskään ole pariin vuoteen enää kerännyt varoja edes satunnaisiin kuluihin.
Jutut ja toimintamallit otetaan kuitenkin talteen, jotta jonakin päivänä on mahdollista avata uusi Kirkonkellari – jos aikaa, voimia, ideoita on ja tekstejä pukkaa. Yksi tärkeä syy Kirkonkellarin syntyyn oli 2012 se, että tarjolla ei ollut digitaalisesti toimivaa julkaisualustaa, joka tarvittaessa nopeastikin voisi käydä keskustelua kirkosta, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Vastausta tähän pulmaan ei tosin ole tainnut löytyä vieläkään – ehkä tarinan jatko-osan siemenet ovat jo itämässä.
Ylipäänsä Suomessa tarvittaisiin tällä hetkellä uskottava kristillis-yhteiskunnallinen sanomalehti, johon sisältyisi myös riittävästi laajempia taustoituksia ja uutisanalysointia (Unohtamatta Kotimaata ja KirkkoajaKaupunkia ja muita seurakuntalehtiä). Mutta tämä nyt on aivan uuden tarinan kokoinen juttu.
Hyville jutuille ja niiden julkaisijoille siunausta ja uusia alkuja toivottaen.
Latvus 
Kirkonkellari oli ehkä vähän ’akateeminen’ ollakseen ”kristillis-yhteiskunnallinen” sanomalehti. Kirkon ongelma on että kaikkia asioita aina katsotaan pappien silmin. Kun Kotimaa ei enää mitään muuta klerikaalista näkökulmaa kesällä keksinyt, teki jutun pappien lapsista. Absoluuttinen pohjanoteeraus. En ymmärrä Kotimaa ratkaisua panna keskustelupalstat maksumuurin taakse, kun juuri keskustelupalstoilla lehdet houkuttelevat lukijoita – ja sellaista tarvittaisiin. Oma tarinansa oli, että Kotimaa ei osannut palstaansa moderoida.
Jep. Kirkonkellari muodostui paljon akateemisemmaksi kuin sen tarkoitus olikaan. Itsekin hämmästyin yhdessä vaiheessa paljon tohtoreita ja dosentteja oli kirjoittajissa. Tähän ei pyritty, mutta näin virta vei.
Kotimaa on kyllä ihan oma lukunsa: kyllä Suomessa olisi olisi kirkollisia näkökulmia yhteiskuntaan – muutakin kuin pappien lapset 🙂