Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta: köyhän naisen kertomus


Toinen Puhe – köyhän naisen kertomus
Radiohartaus 13.9.2011

Sinun elämäsi ei jätä minua rauhaan. Olen jo useaan otteeseen sitä miettinyt, lukenut asiaan liittyviä tutkimuksia ja kirjoittanut tutkimusta itsekin. Ja yhä uudelleen palaan kahteen kertomukseen elämästäsi. Niissä on kohti käyvä kuvaus vaiheistasi, muiden ja sinun valinnoistasi, uhasta kuolla ja tuhoutua, pelosta menettää kaikki tai saada oma elämä.

Sinä tulit Egyptistä, mutta elit pitkään maahanmuuttajana muiden ehdoilla. Millaista oli pakon edessä jättää oma perhe, koti, äidinkieli ja maa? Ne jouduit jättämään taaksesi jo lapsena, eikä sinulta kysytty mitään vaan muut päättivät tästä.

Sinusta käytettiin sanaa ”orja”. Jouduitko orjaksi, koska vanhempasi olivat velkaantuneet ja sinut myytiin velan kuittaamiseksi? Muut päättivät elämästäsi, kaikesta.

Sinulta ei myöskään kysytty, kun omistajasi päättivät käyttää sinua kohdunvuokraukseen. Sait vain tiedon, että sinulta odotetaan lasta perheeseen. Sinut tarvittiin tuottamaan se, mitä ne, joilla oli vapaus ja vauraus, eivät kuitenkaan kyenneet tekemään.  Ja kun tulit raskaaksi ja iloitsit uudesta elämästä kehossasi, niin se olikin liikaa. Saako siis raskaana olevaa lyödä? Koko ajatus kohtaamastasi väkivallasta ja pahoinpitelystä, henkisestä ja ruumiillisesta, saa minut voimaan huonosti. Huonoa vointia ei paranna se, että tapausta peiteltiin ikään kuin Jumalan antamalla luvalla.

En siis ihmettele, että pakenit väkivaltaa ja pakottamista. Suunnittelematon ja päätä pahkaa tapahtunut pakosi kyllä saattoi sinut ja syntymättömän lapsesi alttiiksi vaaralle, mutta se oli silti elämän voitto vallasta ja väkivallasta.

Eniten minua on rohkaissut kertomuksessasi se, että jouduit Jumalan kanssa kasvotusten. Eikä Jumala syyttänyt, lyönyt tai syyllistänyt vaan puhui sinulle. ”Jumala, joka näkee minut.” Noilla sanoilla kutsuit Jumalaa, auttajaa ja pelastajaa. Niitä naisia, jotka ovat antaneet Jumalalle nimen ei ole kovin monta. Olet erityinen nainen Jumalan edessä.

Mutta miksi palasit? Menit takaisin ja synnytit lapsen. Perheen esikoisen, vielä pojan, jota oli odotettu kuin ensimmäistä valon sädettä pitkän pimeän yön jälkeen.

Toinen osa elämäsi keromusta ei ole sen helpompi.

Mutta se alkoi onnellisesti, kun olit ylpeä omasta pojastasi. Aavistan sinun hymyilleen monet kerrat ja lähettäneen kiitoksen Jumalalle kaikesta hyvästä, minkä koit elämässäsi.

Ja kuitenkin sinä ja poikasi olitte uhka ja pelote siitä päivästä alkaen, kun perheen toinen poika syntyi kaikille suureksi hämmästykseksi. Te olitte uhkana muille, koska te olitte jakamassa yhteistä hyvää, elämää, elämäntulkintaa, perintöä. Pelkästään siksi, että olitte vierasmaalaisia valtakulttuurin keskellä, tuli teidät torjua.

Jouduit lapsuudessasi lähtemään orjaksi myytynä kodistasi ja koit saman lapsesi kanssa. Sinut yksinkertaisesti karkotettiin, heitettiin pois, lähetettiin käytännössä tyhjin käsin pois niiden luota, jotka olivat pitäneet sinua orjana, toivoneet sinun antavan perheeseen perillisen – ja juuri siksi sinun täytyi nyt lähteä poikasi kanssa tuntemattomalle taipaleelle.

Elämässäsi kulki vierellä kuoleman pyyhkäisy. Kalma koetteli otsaasi ja poikaasi. Ennenaikainen kuolema oli taas odottamassa teitä kumpaakin.

Mutta jo toisen kerran tuskan hetkellä armollinen Jumala antoi elämän, eikä antanut ottaa henkeä pois.

Pyhä hetki.  Jumalan kohtaamisen hetki, joka merkitsee toivoa ja tuhon uhkan väistymistä sivuun.

Sinä sait lopulta oman elämän. Kasvatit poikasi ilman isää, mutta et ollut yksinhuoltaja, sillä Jumala piti teistä huolta. Löysit oman paikkasi lapsuutesi kotimaan ja muukalaisuutesi maan välistä. Et siis kuulunut mihinkään, mutta olit silti kotonasi.

Sinä olet oikea ja tosi sankarinainen, vaikka et koskaan ole tainnut kilpailla pääosan esittäjien sarjassa missään gaalassa. Teit täydellisen sivuosan, kun rohkeasti nousit vääryyttä vastaan ja luotit Jumalaasi. Osoitit kuinka köyhän naisen elämällä on merkitys.

Edelleen sinä tuot elämäsi kertomuksella toivon kaikille pakotettua elämää eläville, kaikille kotonaan pahoinpidellyille, kaikille naisille, jotka on ajettu pois kotoaan. Kaikille meille, jotka olemme elämässä aika ajoin umpikujassa. Erityisesti olet sisar jokaiselle velkojen takia ahdinkoon joutuneelle ja vierasmaalaisena kotoaan karkotetulle.

Sinun kertomuksesi on kirjoitettu Raamatun ensimmäiseen kirjaan, lukuihin 16 ja 21. Sinun nimesi on Hagar, ja sinut muistetaan yhä.

Ensi tiistaina on vuorossa kolmas puhe köyhyydestä: kysymys Jumalasta ja velasta.

Virsi 516

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s