Kuka voitti? Dosentin ikkunan vaalianalyysi

Presidentinvaalien tulos oli erittäin selvä. Kuuden vuoden mittainen Sauli-noste kantoi presidentiksi asti. Vaikka en Sauli Niinistöä kannattanut, niin monessa mielessä voi odottaa, että asiat ovat selkeissä, järkevissä ja vastuuntuntoisissa käsissä. Tulos on kansallisesti varmaan myös helpommin nieltävissä kuin vastakkainen tulos olisi ollut.

Toisen kierroksen kohdalla Niinistö vei terän Pekka Haaviston noususta erityisestä vahvalla TV-esiintymisellä. Otti tilaa, keskeytti, haki ensimmäisiä ja viimeisiä puheenvuoroja. Haavisto oli kaksinkamppailun vaiheessa osaava, mutta ehkä ei niin tiukka kuin kamppailu olisi vaatinut. Haavisto oli enemmänkin kohtelias herrasmies kuin tiukan kaksinkamppailun kävijä.

Vielä muutama havainto tilanteesta.

1. Suomessa ja Euroopassa jo usean vuoden kestänyt uusliberalistinen tuuli sai jatkoa henkilövaalissa.  Tulos on jatkumossa trendin kanssa. Voittajien iloksi ja hävinneiden lohduksi on sanottava, että parlamentaarisen ilmapiirin terveyden takia on myös sanottava, että asiassa on puolensa. Pitkän demarilinjan jälkeen kokoomuslainen presidentti muistattaa siitä, että Neuvostoliiton haamu on kadonnut. Vasemmiston kannalta presidentinvaalit olivat kaikkien aikojen surkeimmat. Tämän tappion varjoa saattaa näkyä 2012 syksyn vaaleissakin.

2. Niinistö saattaa olla ikänsä takia yhden kauden presidentti ja Haaviston kampanjan vuoden 2018 vaaleihin alkaa ehkä varsin varhain. Liikaa ei kuitenkaan kannata hötkyillä, ettei kattila pala pohjaan. Liika into nosta helposti vastustusta.

3. Haaviston humaani poliittinen viesti ja herrasmiesmäinen käytös ovat tervetulleita politiikan näyttämölle. Tällaisia mahtuisi lisää. Ja on varmasti jatkossa Suomen iso käyntikortti erilaisiin diplomaattisiin tehtäviin.

4. Kirkonkin kannalta vaali oli mielenkiintoinen. Vuosikymmenien kestänyt kirkon liitto oikealla olevan Suomen kanssa leimasi 1900-luvun alkupuolella, mutta viimeisten vuosikymmenien aikana kirkon ja demarien välille on rakentunut monta yhteistä näkökulmaa. Kirkkoteema oli vaalissa mukana, mutta ei näkyvästi.  Haavisto ajoi monia kirkolle tärkeitä ihmisarvoihin liittyviä kysymyksiä olematta kuitenkaan kirkon jäsen. Haavisto on myös osallistunut kansainvälisen diakonian tekemiseen KUA:ssa.  Kaksitoista vuotta sitten Tarja Halosta vastaan pelattiin ajoittain kirkkokortilla (mikä käytännössä loppui Haloselle myönteisen kirkkoryhmän esiintuloon), mutta tätä ei enää esiintynyt vuonna 2012 Haaviston vastaisessa propagandassa.

Niinistö kuuluu kirkkoon ja on useassa yhteydessä ilmaissut tukensa kirkolle ja erityisesti kirkon diakoniatyölle. Aika näyttää kestääkö Niinistön diakoniamyönteisyys vaalien jälkeenkin. Kirkon ja Niinistön välillä ei ole tiedossa pulmia, vaikka myöskään kuherruskuukautta ei liene odotettavissa.

5. Kerrassa mielenkiintoinen vaali, mutta onkohan presidentillä enää mitään virkaa. Saisi olla.

Jälkikirjoitus 6.2. klo 14

Ylen uutiselle antamassaan lausunnossa Risto Uimonen pitää Haaviston kirkkoon kuulumattomuutta yhtenä tulokseen vaikuttaneista seikoista. Katso tästä juttu: En edelleenkään allekirjoita tätä väitettä. Sen sijaan seksuaalinen suuntautuminen vaikutti tulokseen varmasti.

Mainokset

Eduskuntavaalien 2011 tuloksen analyysi

 

(voit antaa palautetta myös klikkaamlla tähtiä yllä, kiitos)

Edustakuntavaalien lähtökohdat eivät luvanneet suurta draamaa vielä vuodenvaihteessa, mutta vaali-illasta muodostui yksi viime vuosien suurimmista vaalitrillereistä. Illan myötä osoittautui ensinnäkin, että vaaligallupit oli tehty väärin. Niissä oli tiettävästi koko ajan saatu Persuille yli 20% tulosta, mutta tilastonikkarien mukaan tämä ei pitänyt paikkaansa ja tulos oli ”kalibroitu”. Koneisto ei osannut tulkita Persujen vyöryä.

Toiseksi myös vaali-iltana Ylen ns. vaaliennuste oli suurimman osan illasta vähintään yhtä pielessä kuin reaaliaikainen laskenta. Sekään ohjelma ei osannut muutoksen suuruutta.

Vaalitulos mahtuu kuuteen pääkohtaan:

Ensinnäkin nyt käytiin yksi viime vuosikymmenien dramaattisimmista ja tiukimmista eduskuntavaaleista: pääministerin paikka ratkaistiin alle tuhannella äänellä ja kahdella täpärällä edustajanpaikan kääntymisellä kokoomukselle (Vaasan ja Helsingin vaalipiireissä).

Toiseksi oikeisto-keskustalainen hallitus sai selkeän epäluottamuslauseen. Moni on tulkinnut protestin kohteen suuntautuneen Euroopan rahakriisiin, muuta Erkki Tuomioja totesi illan aikana, että vähintään yhtä paljon oli kyse protestista sitä vastaan, että Suomessa köyhyys lisääntyy ja tuloerot kasvavat rajusti. Se, että jättipotin keräsi Persut eikä Demarit tai Vasemmistoliitto kertoo horjuneesta luottamuksesta perinteisiin vasemmistopuolueisiin.

Kolmanneksi sekä Soinin että yleensä perussuomalaisten saama jättipotti on muistutus vähäväkisen kansan olemassaolosta. Mukana on protestia suomalaisen ahdingon unohtamisesta, kaunaa valtajärjestelmälle, epäluuloa Eurooppa-politiikalle, mutta myös yleistä kokemusta siitä, että puolueet ja kansa ovat ajautuneet liian kauas toisistaan. Elleivät Persut itse toista tule osoittamaan, niin ensi sijassa en pitäisi Persuja muukalaisvastaisena puolueena. Ainakin Soini on kiistänyt yhteyden oikeisto-nationalistisiin ja vierasmaalaisuutta kammoksuviin puolueisiin – ja joku Halla-Aho on luku sinänsä (siis näitäkin kai puolueessa löytyy).

Neljänneksi vaalin häviäjiä ja samalla voittajia olivat Kokoomus ja Demarit. Harvoin on vaalin voittajaksi julistettu pääministeripuolue hävinnyt yhtä paljon. Ja samalla tavoin demarit sai ison torjuntavoiton, kun Urpilainen löysi Mikael Jungerin myötä ihan uuden otteen johtamiseen ja esiintymiseen.  Urpilaisen uusi draivi tuli esiin vaalitenteissä.

Viidenneksi keskustan ja vihreiden kirvelet tappiot ovat ilmeisiä. Keskusta kantoi yhtä aikaa rötöspuolueen leimaa ja samalla pääministerivastuuta. Tämä tapahtui vielä varsin kokemattoman puheenjohtajan johdolla. Vihreiden uskottavuus puolestaan katosi hallituksen ydinvoimausvaan jo kauan sitten. Molemmilla puolueilla on edessä vaikea vaihe.

Kuudenneksi Räsänen aggressiivinen homovastainen kampanja veti vesiperän.  Syksyn homokampanjan vei KD:lta pois vahvoja ehdokkaita, teki puolueesta yksisilmäisen uskontopuolueen ja nosti Jani Toivolan (Vihr.) eduskuntaan.

Risto. E.J. Penttilän ennakoima Suomen murros (katso aiempi postaus)on nyt yhä selvemmin näkyvissä. Se tuli esiin tällä kerralla halussa vaikuttaa ja vahvistaa muutosta, jossa haetaan uutta tasapainoa kansainvälisyyden ja suomalaisuuden välillä; tämä liittyy ennen muuta globalisaatioon ja rahavallan siirtymiseen Suomen ulkopuolelle – ei vain Brysseliin. Tämän takana on vaalin toinen esiin nostama iso teema: köyhien ja vähäväkisten asema. Jos Persut asemoidaan poliittisella kartalla Kepun ja Demarien väliin (näin Soini itse), niin Suomen poliittinen kartta on nyt ihan uudessa muodossa.

Ehkä vaalien keskeisenä teemana ei lopulta ollutkaan suhde Portugalin lainoihin vaan Suomen köyhiin.

JK klo 21.00  Blogi ja tämä postaus erityisesti on ladattu tänään 200 kertaa. Vilkas päivä.