Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Arkkipiispan vaalin ensimmäinen osa on äänestetty ja sen jälkeen sain oheisen erittäin mielenkiintoisen tilaston vaalia seuranneelta blogin lukijalta. Kiitos tilaston laatimisesta ja luvasta jakaa se muillekin lukijoille. Tilasto virittää seuraavat kysymykset:

Mitä vaalissa tapahtui?
Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?
Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

AP tulos

  1. Mitä vaalissa tapahtui?

Käytössä oli ensimmäistä kertaa uusi arkkipiispanvaalin malli, joka antoi aiempaa suuremman painoarvon muun Suomen äänille. Hiippakuntavaltuustot, kirkolliskokous ja kirkkohallituksen täysistunto käyttivät muun Suomen mandaattia 40% äänivallalla.

Ei ole yllätys, että hiippakunnissa Porvoo suosi Björn Vikströmiä (80%). Vastaavasti Tapio Luoma sai selvän enemmistön Espoossa (58%) ja Lapualla (65%), jotka molemmat ovat Luoman jonkinlaisia kotikenttiä. Tämän lisäksi Luoma menestyi vahvasti Oulussa (52%), Mikkelissä (48%) ja Tampereella (38%). Sattumoisin Ville Auvinen kirjasi kovat lukemat Oulussa (19%), Tampereella (22%) ja Mikkelissä (21%).
Arkkihiippakunnan alueella Ala-Satakunta ja Pori äänestivät rovastikuntina Luoma-Auvinen painotteisesti, mutta sen vastapainoksi Vikström menestyi vahvasti Paimion (34%) ja Tuomiokirkon (27%) rovastikunnissa – saaden ääniä enemmän kuin Luoma.

Eri alueiden vertailussa kannattaa huomata myös se, että Heli Inkinen oli jaetulla ykköstilalla Helsingin hiippakunnassa.

Hiippakuntien ja arkkihiippakunnan rovastikuntien tulos tuo konkreettisesti esiin sen, kuinka erilaisia alueet ovat painotuksiltaan. Samalla nousee esiin kysymys siitä, kuinka hyvin äänestystulos heijastaa kunkin alueen seurakuntalaisten todellisuutta. Jos torstaina olisi järjestetty suora kansanvaali arkkipiispasta, näyttäisi tulos varsin toisenlaiselta.

Kirkossa välilliset vaalit ovat näennäisesti demokraattiset, mutta todellisuudessa pienpiirimäiset ja korostavat kohtuuttomasti herätysliikkeiden painoarvoa suhteessa seurakuntalaisten kokonaisuuteen.

 

  1. Kuinka hyvin vaaliennuste piti kutinsa?

Aiemmin jokaisen ehdokkaan vaalisivuilla oli luettelo äänioikeutetuista kannattajista. Etukäteen keskusteltiin eri puolilla siitä, kuinka luotettavan arvion näistä listoista voi laatia. Jälkikäteen voi todeta, että kolmen ehdokkaan (Vikström, Auvinen, Inkinen) osalla numerot pitivät kutinsa hämmästyttävän hyvin ja heittoa oli vain prosenttiyksikön verran. Tapio Luoman osalta tulos harppasi ylöspäin ja Heli Inkisen kohdalla jäi vastaavasti reilusti alle odotetun: näiden kohdalla virhemarginaali oli +/- 6%.

Mitä ilmeisemmin Inkisen kohdalla kannattajat oli harjattu esiin tavanomaista tarkemmin ja tämä loi suuremman etukäteisnosteen. Tapio Luoma lienee taas saanut nostetta ykkössuosikin asemasta ja pyrkimyksestä asettua kirkkolaivan keskikölin lähelle, mutta sen perinteisemmälle puolelle. Siellä liikkuvat yleensä kannastaan epävarmat äänestäjät.

Tulos ja etukäteiskannatus:
Luoma 37,94% – 31,85%
Vikström 26,22% – 25,68%
Inkinen 14,21% – 19,80%
Auvinen 13,09% – 13,49%
Kantola 8,54% –  9,18 %

 

  1. Kenestä tulee seuraava arkkipiispa?

Yleisesti ajatellaan, että Luoma perisi Auvisen äänet ja Vikström vastaavasti Inkisen ja Kantolan äänet. Yhteenlaskettuna Luoman ja Auvisen äänet muodostavat äärimmäisen niukan enemmistön: 51%. Vastaavasti laskemalla yhteen Vikströmin, Kantolan ja Inkisen äänet päästään 49%. Äänissä mitattuna ero taisi olla 14 ääntä.
Suuressa mittakaavassa tämän suuntaiset äänestäjävirrat kuvaavatkin varmaan tilannetta. Tältä osin voi yllä esiintyvästä taulukosta itse kukin tehdä laskelmia.

Mutta nämä laskelmat eivät ole sama kuin tuleva vaalitulos.

Toisen kierroksen vaali on aivan oma prosessinsa. Sitä ennen käydään keskusteluja, kuullaan ehdokkaita ja pohditaan äänestyksen merkitystä vielä kerran. Joukossa on paljon varmoja äänestäjiä, joiden suunta on ollut selvillä alusta pitäen. Joku saattaa protestoida toista kierrosta. Joukkoon mahtuu kuitenkin myös jonkin verran kantaansa pohtivia, mieltään uudelleen arvioivia. Arkkihiippakunnassa jätti äänestämättä noin monia kymmeniä henkilöitä.

Näistä osista muodostuu äänestyksen pienvirtaus, joka merkitsee äänestäjien liikkumista.

Sen vuoksi tässä vaiheessa on ennenaikaista ennustaa vaalin lopputulosta. Tapio Luoma on edelleen hienoisesti vaalin ennakkosuosikki, mutta ehkä hiukan vähemmän kuin aiemmin, sillä 1% gallupjohto on kovin niukka.

EDIT lisäys 9.2.klo 20.47: Juha Leinonen oli kiinnostunut lisätiedoista sen suhteen, mitä voisi vielä tietää nimillään kannattaneiden suhteesta annettuihin ääniin. Ehkä seuraava kuva selventää asiaa. Siitä saan taas kiittää ja kumartaa saamaani tilastotukea vaalitarkkailijalta.

Tukijat_vs_äänestys

Mainokset

Ensimmäisen vaalipäivän ilta

Arkkipiispan-vaakuna-v_Arkkipiispan vaalin ensimmäisen osa on äänestetty ja epäviralliset numerot tiedossa. Tulossa on mielenkiintoinen ja perinteisesti erittäin tiukka vaali siitä, kuka valitaan ev.lut kirkon arkkipiispaksi. Tässä vaiheessa vain muutama lyhyt maininta ensimmäisen vaalipäivän tunnelmista. Se on syytä aloittaa voittajien luettelolla.

Suomalainen vaalijärjestelmä

Vaalit vietiin läpi usean vaalipaneelin kautta ja kaikki viisi ehdokasta selvisivät kunnialla. Vaalilaskenta meni mainiosti ja tiedot tulivat napakasti twitterissä. Tiedotus kuuluu siis voittajien listaan.

Erilaisuuden sietäminen

On ristiriitaista, että vaalissa on ollut mukana ehdokas, joka ei hyväksy naisia pappisvirassa tai kunnioita heidän jakamaansa alttarin sakramenttia. Se on itse asiassa ihan sietämätöntä. Jos asian tulkitsee avauksena uudesta väännöstä naisten asemasta kirkossa, niin en näe asiassa mitään hyvää. (Tämä on hyvä sanoa ääneen.)

Silti myös tässä voi olla oma mahdollisuutensa. Erilaisuuden olemassaolon tiedostaminen on kuitenkin vasta alku. Kirkossa ei voi olla tilaa minkäänlaiselle syrjimiselle, mutta sen sijaan tarvitaan erilaisuuden sietämistä ja kunnioittamista. Voiko tässä tapahtua jotain myönteistä jatkossa?

Ilkka Kantola

Ei ole helppoa erota piispan virasta melkoisen ryöpytyksen keskellä. Mukanaolo arkkipiispanvaalissa violetissa paidassa oli kuitenkin rohkea ja hyvä veto. Kantola vei keskustelut läpi asiantuntemuksella, rauhallisella, lämpimällä ja pohdiskelevalla tavalla. Kokonaisuudesta jäi vahvan myönteinen jälki.

Ville Auvinen

Auvisen pyrkimys olla yhtä aikaa tiukasti vastustamassa naisten toimimista pappisvirassa (mikä on käytännössä vastoin kirkon nykyistä lainsäädäntöä, joka ei jätä millään muotoa kyseenalaiseksi naisten tasavertaista asemaa papin ja piispan virassa) ja pyrkiä kirkon arkkipiispaksi oli sisäisesti ristiriitainen hanke. Hänen kannattajansa voivat pitää lopputulosta ja saatua äänimäärää kovana suorituksena: yli tai lähes 20% äänistä Mikkelissä, Tampereella, Oulussa ja Porin rovastikunnassa kertovat merkittävän suuresta kannatuksesta.

Heli Inkinen

Lähtökohta ei ollut helppo, mutta Heli Inkinen teki erinomaisen vaalin. Hän menestyi keskusteluissa, sai reilusti kannatusta ja pelasti vaalit all-male-panel-pahennukselta. Vaalit ilman osaavaa naispuolista ehdokasta olisivat olleet pohjanoteeraus. Inkisen kannatus harjattiin kuitenkin esiin jo kannattajalistoihin ja se johti prosentuaaliseen floppiin lopullisissa tuloksissa. Inkinen lienee kuitenkin kovaa ehdokas, kun omalla kotikentällä arkkihiippakunnassa pidetään taas piispanvaaleja.

Björn Vikström ja Tapio Luoma

Lopulta ensimmäisen vaalipäivän voittajia ovat Björn Vikström ja Tapio Luoma, jotka ovat vastakkain toisella kierroksella. Alustavasti näyttää, että vaalista tulee tasaväkinen ja tiukka, kuten edellisetkin arkkipiispanvaalit. Molemmat ehdokkaat osaavat asiansa, ovat valoisia persoonia, ja vahvoja esiintyjiä.

Toivon vaalin nostavan hyvällä tavalla esiin sen, mitkä ovat kummankin visiot tulevasta.
Mitkä ovat kirkon isot haasteet ja miten ne kohdataan?
Miten kirkko voi olla kuromassa umpeen yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvua?
Miten kasvavaa vaikeutta ymmärtää eri tavoin ajattelevia voi suitsia?
Miten kirkossa saavutetaan aviorauha mahdollisimman pian?

Tulossa on mainio vaali kahden hyvän ja vahvan ehdokkaan välillä.

Arkkipiispan hiipan tavoittelijat

AP_kaapu

Tulevan arkkipiispan nimi on useaan kertaan mainittu, mutta vielä ei asiasta voi olla varma, koska vaali on vasta edessä. Ehdokkaita on nyt virallisesti viisi: lähetysjohtaja, teologian tohtori Ville Auvinen (s.1966), organisaation ja johtamisen yliopisto-opettaja, teologian tohtori Heli Inkinen (s.1957), kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola (s. 1957), Espoon hiippakunnan piispa, teologian tohtori Tapio Luoma (s.1962) ja Porvoon hiippakunnan piispa, dosentti Björn Vikström (1963).

Arkkipiispan viran hakuprosessi on siis siirtynyt tositoimien osastoon. Ja kannattaa muistaa, että virkaa ei haeta vaan aina kyse on ryhmästä äänivaltaisia päättäjiä (minimi 30), jotka voivat asettaa ehdolle jonkun henkilön arkkipiispaksi. Nyt on siirrytty alkuverryttelystä esivaaliin ja ehdokkaiden esittelyyn erilaisissa tilaisuuksissa. Vaalissa on edessä kahden kuukauden mittainen alkuerä ja finaalisarja alkanee ensimmäisen kierroksen jälkeen – tässä vaalissa tuskin kukaan saa yli 50% äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Faktat

– vaalipäivät ovat 8.2.2018 ja toinen kierros 1.3.2018
– äänestäjiä on 1525, joista 603 arkkihiippakunnan pappeja ja lehtoreita, 603 seurakuntien edustajia. Näiden äänien painoarvo tiputetaan vaalissa yhteen kolmasosaan eli noin 400 ääneen. Muut äänet, 320, lasketaan sellaisenaan. Äänestäjiä ovat kirkolliskokous, hiippakuntavaltuustot, kapitulit ja kirkkohallituksen täysistunto. Läpimenoon vaaditaan siis hiukan yli 360 ääntä.

Arkkipiispan-vaakuna-v_

Ehdokkaat

Ehdokkaat voi ryhmitellä useammalla tavalla:
miehet-naiset: Tässä osastossa Heli Inkinen ponkaisee esiin suvereenisti. Naispuolisen arkkipiispan odotus on kovaa ja Inkinen saa tästä vahvan nosteen.

piispat – ei-piispat: Björn Vikström, Tapio Luoma ja Ilkka Kantola ovat piispoja ja he saavat tästä vaalissa apua. Arkkipiispan työssä on suuri määrä hallinnollisia vastuita ja niiden tunteminen oman piispanviran hoidon näkökulmasta auttaa paljon.

poliitikot – muut: Sekä Ilkka Kantola (sd) että Ville Auvinen (kd) ovat vahvasti mukana politiikassa. Auvinen tosin on vielä jäänyt oman kaupunkinsa valtuutetuksi, eikä ole pärjännyt valtakunnan politiikassa. Kaksi kysymystä: Onko poliittinen ura tässä vaalissa este vai noste? Onko arkkipiispan vaalilla merkitystä mahdollisiin tuleviin vaaleihin?

teologinen linja: Ville Auvinen singahtaa tässä kohdin ihan omaan luokkaansa vastustamalla sekä naisten pappisvirkaa että homoparien kirkollista vihkimistä. Muiden ehdokkaiden kohdalla kysymys naisen asemasta pappisvirassa ei ole mikään kysymys enää. Tapio Luoma ei kannata homoparien kirkollista vihkimistä, mutta toisaalta on luvannut seurata perässä, jos kirkossa näin päätetään. Tämä linjan päättämättömyys on jo saanut Miikka Ruokasen Kotimaa-lehdessä nostamaan esiin ajopuusyytöksen: eikö arkkipiispan tulisi johtaa eikä peesata?, kysyi Ruokanen. – On sinällään todella outoa, että kysymys sukupuolesta saa edelleen merkittävän aseman teologisen linjan määrittäjänä. Toisaalta sitä kautta peilataan kysymystä raamatuntulkinnasta, arjen kokemustodellisuuden näkemisestä, etiikasta ja kristillisestä elämäntulkinnasta. Oma toiveeni on, että paneelit nostavat esiin ehdokkaiden käsityksiä kirkon ydintehtävästä, evankeliumin merkityksestä arjessa, kirkon ja yhteiskunnan suhteesta jne.

 

apsauva1

Esivaali ja ennuste

Perinteinen piispanvaalin ilmiö oli lehtien yleisönosaston kannattajalistat. Digiaika on tuonut mukanaan kannattajasivut, joilla voidaan myös esitellä monipuolisesti ehdokkaan mielipiteitä. Ehdokkaiden sivut ovat yleisesti hienot ja informatiiviset, tosin Ville Auvinen ja Ilkka Kantola ovat liikkeellä hieman muiden jäljessä ja se näkyy myös sivujen niukkuutena.

Kunkin ehdokkaan tukiryhmä on nyt julkistanut äänestävien tukijoiden listan. Minimissään sen tulee siis olla 30. Lähimmäs tätä minimimäärää jäävät tässä alkuvaiheessa Ville Auvinen (43 äänestäjää) ja Ilkka Kantola (42 äänestäjää).

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen.

Heli Inkinen on ollut vaalityössä muita aktiivisempi ja hänen äänestävä tukijoukkonsa on suurempi: 73 äänestäjää. Hieman suurempi määrä on Björn Vikströmin (75 äänestäjää) sivuilla ja etenkin Tapio Luomalla (109 äänestäjää). Yhteensä kantansa on ilmaissut jo nyt noin 350 äänestäjää [HUOM. äänimäärissä marraskuun lopun tilanne]

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen. Luvut ovat osin tulkinnanvaraisia ja muuttuvat oletettavasti paljonkin jatkossa.

Luoma 67 (34%)
Vikström 53 (27%)
Inkinen 36 (18%)
Kantola 20 (10%)
Auvinen 20 (10%)
Yhteensä 196

Seuraa näitä seikkoja jatkossa

  1. Esivaalin alkuvaiheessa toiselle kierrokselle näyttäisi menevät Tapio Luoma ja Björn Vikström. Nousevatko he vaalipaneelissa esille samoin kuin ennakkoasetelmissa? Pitävätkö he ennakkosuosikin asemansa?
  2. Jos Luoma ja Vikström selviytyvät voittajiksi ensimmäisellä kierroksella, on edessä tiukka toinen kierros.
    Moni arvelee Auvisen äänten siirtyvän toisella kierroksella Luomalle.
    Toisaalta suuri osa Inkisen ja Kantolan äänestäjistä siirtyisi Vikströmin taakse. Tämän hetken kannatustilanteen mukaan Vikström näyttäisi olevan hienoisessa gallupkärjessä lopullisen äänestyksen osalta.
  1. Inkisen, Kantolan ja Auvisen kannattajalistat keskittyvät muita enemmän arkkihiippakuntaan. Nouseeko heidän osaltaan kannatus jatkossa, kun muun Suomen äänestäjät heräävät vaaliin?
  2. Yllätysmomentin voi tarjota monikin seikka.

– Onko Auvisen tukijoukko todellisuudessa suurempi? Kirkolliskokousvaaleissa Auvisen hengenheimolaiset saivat noin 25% papiston äänistä.

– Nouseeko Luoma-gate vaalissa merkittävään asemaan? Kysymys Espoon hiippakunnan seksuaalisen väärinkäyttöepäilyn puutteellisesta hoitamisesta voi hiertää vaalissa pitkään.

– Ketkä ehdokkaista nousevat esiin vaalikeskusteluissa? Arkkipiispalta toivotaan sekä vahvaa linjaa että myös kykyä tuoda se julki.

– Jokaiselta ehdokkaalta tulisi kysyä kirkon talouden hoitamisesta ja myös arvioida, mikä vaikutus kullakin olisi.

 

Välimatka seurakuntalaisten käsityksiin

Suurin ristiriita tai jännite on Ville Auvisen kantojen ja seurakuntalaisten (ja papiston) käsitysten välillä. Ennemmin tai myöhemmin jossakin haastattelusta tai linjauksesta ryöpsähtäisi nais- tai homokeskustelu, jossa elementteinä olisi syrjimisen ja ihmisarvon mausteilla kysymys siitä, kuka saa olla kokonaan pappi ja kristitty. Kirkosta saattaisi keventyä heittämällä saman verran jäseniä kuin konservatiivisiin herätysliikkeisiin lukeutuu tällä hetkellä (140 000-160 000). Siinä jo mitattaisiin arkkipiispan hintalappua. Näissä seikoissa Auvinen vetää nykyisin linjaa, joka on kovin kaukana seurakuntalaisten käsityksistä.

EDIT: kuvat vaihdettu 1.12.2017 klo 19:35

Tapio Luoma vihittiin Espoon piispaksi

Tänään 12.2.2012 vietetiin hieno juhla Espoon uuden piispan Tapio Luoman tullessa hiippakuntaan. Arkkipiispa Kari Mäkisen painava viesti liittyi piispan oman inhimillisyyden, erehtyväisyyden ja haavoittuvaisuuden muistamiseen. Tämä on ikiaikaisesti ollut piispojen kilvoittelun paikka ja haastetta varmaan riittää pitää jalat arkisesti maassa.

Piispa Tapio Luoma kehoitti saarnassaan katsomaan arkiseen ja pieneen. Siinä on Jumalan työ läsnä. Hyvä ajatus.

Piispojen asusteet ovat sopivan juhlavia, mutta hiippa, siis mitra, jonka symboliikka tulee itämaisten kuninkaiden kruunuista herättää ainakin minun mielessäni myös pientä epäröintiä. Piispan vallan merkkejä on tasaisesti kasvatettu viimeisten vuosikymmenien aikana ja se näkyy myös tässä kohdin. Vielä 1970-luvulla korostettiin piispan olevan yksi papeista, mutta nyt on toisin. Selkeä virkaan vihkimys ja viran tunnusmerkit. Piispan valta on noussut siis myös hiippaan eli mitraan.

Tarvitaanko piispan mitraa oikeasti luterilaisessa kirkossa? Pitääkö piispojen kuninkaallisuutta korostaa? Miksi ja milloin hiipat eli mitrat tulivat Suomessa käyttöön?
Mitraa voi perustella katolisen kirkon esikuvalla, mutta onko tämä oikeasti hyvä ja toivottava luterilainen polku, joka näkyy myös muissa luterilaisissa kirkoissa? Mitä trendi kertoo suomalaisista ja innostamme liittyä katoliseen kulttuuriin?

* * *

Lämpimästi tervetuloa, piispa Tapio Luoma, Espoon hiippakuntaan – vai oliko se nykyisin Luomakunta?

 

Jälkikirjoitus 12.2.2012: Tapio Luoman piispanvihkimyksessä Kaarlo Kalliala ja Björn Vikström eivät käyttäneet tilaisuudessa piispan hiippaa eli mitraa.  Dosentin ikkunan saamien tietojen mukaan he eivät ole käyttäneet mitraa oman piispanvihkimyksensä jälkeen. 

Espoon piispanvaalin jälkimiete

Espoon piispanvaali ratkesi 4.11.2011 selvin numeroin Tapio Luoman hyväksi. Onnittelut uudelle piispalle ja lämpimästi tervetuloa metropolimaailmaan. Olin mukana Kalervo Salon kannattajajoukoissa ja siksi vielä hävityn vaalin jälkipelinä loppuanalyysi. Miksi kävi näin?

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan
Aiemmin piispat haettiin yliopiston professoreista, Kirkon koulutuskeskuksesta tai vastaavista instansseista. Piispoiksi valittiin henkilöitä, jotka tulivat hiippakunnan ulkopuolelta ja joilla oli erityinen osaamisesta nouseva sisällön tai virka-aseman takia syntynyt noste. Tällä hetkellä piispaehdokkaat yhä useammin haetaan seurakuntien kirkkoherroista. Tällöin on kuitenkin vaikea ajatella, että naapuriseurakunnan kirkkoherra olisi se odotettu ”messias”, joka täyttäisi piispan mitat. Omat työkaverit ovat arkisia ja kuluneita, riippumatta siitä, kuinka vahvat näytöt heillä olisi piispan virassa toimimiseen. Kannatuslistojen perusteella näkyi jo kaksi viikkoa sitten, että papeista kaksi kolmannesta oli Tapio Luoman takana, kun taas maallikkoäänestäjien kannatus jakautui varsin tasan.

Varhainen lintu madon nappaa
Helsingin piispaksi valittiin reilu vuosi sitten Irja Askola. Askolan takana oli vahva ryhmä jo vaalin alkumetreiltä asti ja tuo kannatus kantoi loppuun asti. Espoon pappien junttaryhmä oli lukenut läksynsä hyvin ja aloitti Tapio Luoman puolesta kampanjoinnin jo hyvissä ajoin ennen virallisia ehdokasasetteluja. Moni löikin kantansa lukkoon keväällä, kun muita varteenotettavia ehdokkaita ei ilmaantunut
kisaan mukaan. Keitos pantiin varhain tulelle eikä se palanut pohjaan kovasta lämmöstä huolimatta.

Pitää hävitä, että voittaisi
Helsingissä aikanaan Eero Huovinen voitti piispanvaalin ja mitaleille jäivät Mikko Heikka ja Wille Riekkinen. Espoon edellinen piispanvaali päättyi Mikko Heikan valintaan, kun Simo Peura jäi kakkoseksi. Riekkinen valittiin Kuopion piispaksi. Muutama vuosi myöhemmin Simo Peura voitti Lapuan piispanvaalin ja Tapio Luoma jäi muutaman äänen erolla kakkoseksi. Nyt puolestaan Tapio Luoma jätti Kalervo Salon kakkoseksi – ehkä odottamaan tulevia haasteita.

Nimi on enne
Tapiolan piispaksi valittiin Tapio Luoma. Vai oliko se piispanistuin jossain muualla Espoossa?

Lopuksi
Vaalit käyty ja hiippakunnalla on tiedossa uusi piispa. Erot ehdokkaitten välillä olivat niin pienet, että myös Kalervoa Saloa kannattaneiden on helppo asettua tukemaan Tapio Luomaa.

Entä mitä Tapio Luoma tuo mukanaan? Piispaksi valitut yllättävät aina, tehtävät ja uudet asiat nostavat esiin uusia puolia ja vasta käytäntö näyttää, millainen on uuden piispan linja. Vaalipuheet on puhuttu, hetken on aika juhlia valintaa ja sitten alkaa työ uudessa tehtävässä. Onnea, viisautta, rohkeutta ja siunausta uuteen tehtävään, Tapio!

Espoon piispanvaalin finaali, erä 1 Järvenpäässä 10.10.2011

 

Piispapaneeli veti runsaslukuisen kuulijakunnan Järvenpään seurakuntataloon, kun Leppävaaran kirkkoherra, dosentti Kalervo Salo, 53 ja Seinäjoen kirkkoherra, TT Tapio Luoma, 49, ottivat mittaa toisistaan leppoisasti keskustellen.

 

Asetelma

Espoon vaalissa ei ollut alkusarjaa vaan finaali alkoi suoraan. Vastakkain on kaksi osaavaa ja kokenutta pappia, jotka ovat molemmat konsensushakuisia ja riitaa haastamattomia. Suurta särmää ei illasta tuntunut löytyvänkään vaan enemmän kyse oli esittäytymisestä äänestäjille.

 

Pisteet

Molemmat keskustelijat pärjäsivät hyvin läpi keskustelun kohdassa kuin kohdassa. Osaamista, keskustelutaitoa, malttia ja tietoa löytyy molemmilta ehdokkailta, vaikka on kyllä sanottava, että kovin tiukoille eivät haastattelijat ehdokkaita laittaneet. Terävät tarkentavat kysymykset olisivat paikoin olleet paikallaan. On selvää, että yleisellä tasolla kumpikin osaa ja hallitsee piispalta vaadittavat asiat. Kummankin valinnan kanssa hiippakunta pysyisi tolkussa.

Selkeä ero näkyy siinä, että aina kun puhutaan Espoon hiippakunnan yksityiskohdista, niin Salolle ne ovat hallussa yksityiskohtaisesti, kun taas Luoma ei tunne seurakuntia tai niiden ratkaisuja. Luoma jopa keskustelussa kärjisti itsekriittisesti asian ja sanoi, että piispana hän ei haluaisi ”tuoda ensimmäisinä kuukausina mitään uutta tai muuttaa mitään” vaan ainoastaan oppia Espoota. Totta, mutta onko tähän oikeasti hiippakunnalla aikaa?

 

Piiloon jääneet särmän poikaset

1) naiset pois messuista?

Etukäteen haastatteluissa oli noussut esiin, että ehdokkaiden kannat ovat erilaiset naispapittomien /miespapillisten messujen järjestämiseen seurakunnissa. Salo piti mahdottomana, että seurakunnissa järjestetään sellaisia messuja, joissa on etukäteen sovittu että naiset ovat sivussa messun toimittamisesta. Samassa haastattelussa vastaavasti Luoma oli aiemmin viestittänyt, että ei pidä tällaisia järjestelyjä mahdottomina.

Kun asiaa kysyttiin Järvenpäässä, niin nyt myös Luomalta tuli nyt tiukka ”ei” sille, että seurakunnan tiloja ei anneta naispappeutta vastustaville ryhmille. Jos takki ei kääntynyt, niin ainakin takin asento taisi muuttua.

 

2) SLEY-kolehdit ja kirkko vuokraan islamilaisille

Sama mielipiteiden erilaisuutta kuvasti paneelissa se, että Luoma selvästi toppuutteli seurakuntien intoa pyrkiä ohjaamaan (”kiristämään”) budjettivarojen antamista naispappeuteen kielteisesti suhtautuville lähetysjärjestöille (esim: SLEYlle). Salo taas kuittasi, että kyse on lähetystyön varojen uudelleen kohdentamisesta, ei leikkaamisesta, ja myönsi ymmärtävänsä näin ajattelevia seurakuntien luottamushenkilöitä.

Pieni ero mielipiteissä tuli esiin myös siinä, Luoman kanta seurakunnan tilojen vuokraamiseen toisen uskontokunnan edustajille oli pelkkä ”ei”, kun taas Salo sanoo ”ei” sakraalitilojen lainaamiselle, mutta voisi harkita muunlaisten tilojen lainakäytön perustelluista syistä.

 

Katso video paneelista

Paneelin voi katsoa hiippakunnan sivuilla olevan linkin kautta.

 

JK. Kuluttajansuojelulain mukaisena tiedotteena on todettava, että blogisti on ilmaissut kannattavansa toista ehdokasta.

Kalervo Salo vastaan Tapio Luoma

 Alkuasetelma ja kampanjat

Espoon piispanvaali ehdokkaat ovat nyt tiedossa. Kaksi ehdokasta merkitsee siirtymistä suoraan finaalikierrokselle. Vaaliin on aikaa pari kuukautta, joten nyt on syytä arvioida ehdokkaita, pohtia ratkaisua ja pitää vaalipaneeleja.

Tapio Luoman kannattajat starttasivat jo viime talven lumien aikaan, kun seurakuntien ehdokkaita ei ollut päätetty. Luoman tekemä road show hiippakunnassa elokuun lopussa tapahtui ennen ehdokasasettelun päättymistä. Molemmat asiat jättivät ilmaan varaslähdön käryn, mutta kukapa kirkossa varhain liikkeelle lähteneitä telineisiin takaisin komentaisi. Luoman taustajoukoissa näyttää olleen alkuvaiheessa erityisesti espoolaisia kirkkoherroja. Tapio Luoman vaalisivut: http://www.tapioluoma.fi/

Kalervo Salo on toisaalta lähtenyt piispanvaaliin puolta vuotta Luoman jälkeen, mutta tilannetta tasapainottaa se, että Salo on ollut pääkaupunkiseudulla pappina jo kolme vuosikymmentä. Salo aloitti vaalityönsä pitämällä elokuun lopussa kotonaan seurat ja keskittyy vaalityössä Espoon hiippakunnan kehittämiskysymyksiin Keravan ja Siuntion tilaisuuksissa.  Salon kannattajajoukko koostuu yhdistelmästä hiippakunnan eri puolelta tulevia pappeja ja seurakuntien edustajista.  Luottamushenkilöiden määrä on suuri. Kalervo Salon vaalisivut: kalervosalo.info

Teologisen profiilin erot

Miten Tapio Luoma ja Kalervo Salo sitten profiloituvat osaamisen ja työkokemuksen osalta? Molemmat toimivat suuren seurakunnan kirkkoherroina ja ovat kirkon hallinnon vahvoja osaajia. Teologista osaamista riittää myös molemmilla, sillä vastakkain on kaksi teologian tohtoria. Luoma on systemaattisen teologian spesialisti ja Salo on raamattumies eli Uuden testamentin tutkija. Tutkija Salo vetää pitemmän korren, sillä hän on myös yliopiston dosentti.

Kumpikaan ehdokkaista ei ole ääripään mies vaan pelipaikka löytyy lähempää kirkon keskiköliä, kuten piispaehdokkaalle sopiikin. Kirkon uskollisia poikia molemmat. Ero syntyy kuitenkin siinä, että Luomaa voi luonnehtia maltilliseksi konservatiiviksi, kun taas Salo on maltillisen uudistushenkinen. Eroa selittää osittain teologinen tausta, mutta ehkä enemmän se, missä ympäristössä on elämäntyönsä tehnyt: Lapuan hiippakunnassa vai pääkaupunkiseudulla.

Ikä

Osaamisensa ja työkokemuksen puolesta molemmat ovat varsin sopivan ikäisiä: Luoma on 49 ja Salo 53 vuotias. Koska piispan kuluttavasta tehtävästä ei noin vain pääse eroon, niin siihen nähden molempia voi pitää mieluummin liian nuorina kuin vanhoina. Neljän vuoden ikäerolla on tässä suhteessa merkitystä.

Espoon hiippakunnan tuntemus

Keskeinen asia piispalle on seurakuntien tuntemus. Tässä suhteessa Salo on ylivoimainen Luomaan verrattuna. Seinäjoen kirkkoherrana, lääninrovastina ja asessorina Luoma tuntee hyvin eteläpohjanmaan ja Leppävaaran kirkkoherrana, lääninrovastina ja asessorina Salo on puolestaan kiertänyt mm. piispantarkastuksissa monissa Espoon seurakunnissa. Suuri merkitys piispan työn hoidossa on myös työympäristöön liittyvällä hiljaisella tiedolla.

Alkuasetelmat ovat nyt selvillä. Tarjolla on kaksi hyvää ja pätevää ehdokasta. Tärkeään asemaan tulee nousemaan syys- ja lokakuussa tapahtuvat tilaisuudet, joissa ehdokkaat ovat esillä eri puolilla hiippakuntaa.

 PS. Kuluttajasuojalain mukainen tiedote: Dosentin ikkunassa seurataan vaalia ja arvioidaan ehdokkaita eri näkökulmista. Kirjoittaja on ilmaissut julkisuudessa myös oman henkilökohtaisen mielipiteensä.