Kädenojennus ja kaapin paikka


Keväällä 2012 vanhoillislestadiolaisuus on ollut usein eri tahojen tarkastelun kohteena. Eri lehdet, TV ja internetin keskustelupalstat ovat sisältäneet poikkeuksellisen paljon analyysejä vanhoillislestadiolaisuuden seurakuntakäsityksestä, kasteopista, naisten asemasta, hoitokokouksista ja jopa lapsiin kohdistuneista rikoksista. Monien mielestä liike on jo pitkään kulkenut tietä, joka saattaa jopa johtaa pois luterilaisen kirkon piiristä omaksi uskonnolliseksi yhteisöksi. Monet ovat tässä tilanteessa ihmetelleet piispojen vaitonaista ja kaiken hyväksyvää linjaa; myös allekirjoittanut pohti tätä  toukokuussa Kirkonkellarin pääkirjoituksessa  ”Piispojen hyväuskoinen vaikeneminen” (4/2012 ).

Lopella vietettiin Suviseuroja kesäkuun lopussa. Monilta osin tapahtuma noudatti vanhoja latuja. Johtopaikoille naisilla ei ollut edelleenkään asiaa. Jos tämä on mittari vanhalle linjalle, niin mitään muutosta ei ole näkyvissä.

On kuitenkin kaksi seikkaa, jotka kertovat muutoksen tuulista. Ensimmäinen on radion horisonttiohjelma, jossa mukana olivat teologi Ruut Hurtig, tutkija Tuomas Palola ja tiedottaja Rebekka Naatus (toimittajat Simo Alastalo ja Jan Ahonen). Siinä keskusteltiin avoimesti ja oikeilla nimillä asioista, jotka ovat keskeisiä ja tärkeitä. Tällainen liikkeen sisäisen keskustelun käyminen suorassa lähetyksessä on hatunnoston arvoinen asia. Lähetys on tarjolla jonkin aikaa Yle Areenassa. Tässä linkki ohjelmaan.

Toinen seikka on kolmen piispan, Matti Revon, Tapio Luoman ja Irja Askolan juhlilla käyttämät puheenvuorot. Kaikissa niissä etsittiin aivan uutta lähestymistapaa liikkeen ja luterilaisen kirkon suhteisiin. Erityisesti Matti Revon laaja avajaispuhe on tiukka ja suorasanainen läksytys kirkon opista poikenneelle liikkeelle.

Piispojen puheet ovat yhtä aikaa selvä linjanmuutos: niissä osoitetaan liikkeelle kutsu uuteen yhteistyöhön ja samalla näytetään kaapin paikkaa. Se, joka haluaa näkee niissä lämpimän kädenojennuksen, ei nyrkin lyömistä saarnastuolin kaiteeseen.  Piispojen puheissa on kuultavissa enemmän toivetta yhteistyöstä, mutta kyllä mukana on myös muistutus kirkon rajoista.

Mainokset

Median kirkkolukutaidossa vihreitä

Syyskuussa (8.9.) Helsingin Sanomien päätoimittaja Mikael Pentikäinen ja Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päällikkö Atte Jääskeläinen olivat eri mieltä sitä, onko toimittajien uskontolukutaito kohdallaan. Pentikäinen oli epäileväinen, kun taas Jääskeläistä asia ei huolettanut. Asian uutisoi mm. Kotimaa24.

Jos mittapuuksi ottaa tuoreen HS (2.10.) artikkelin arkkipiispasta, niin näyttää että Pentikäinen oli lähempänä totuutta. Lyhyessä ”Tausta” osassa toimittaja otsikossa toteaa, että ”Arkkipiispakin sai moitteita TV2:n homoillan jälkeen”. Otsake pitänee paikkansa ja myös se, että ”koska mukana ollut kirkon edustaja, Tampereen piispa Matti Repo, myötäili Räsästä, monet tulkitsivat kirkon sallivan homojen loukkaavat puheet.”

Jatko menee kuitenkin hakuammunnaksi. ”Arkkipiispa Kari Mäkinen sai ohjelman jälkikeskustelussa osansa kirkkoa vastaan suunnatusta arvostelusta. Esimerkiksi professori Juha Sihvola sekä eksegetiikan dosentti Kari Latvus arvostelivat arkkipiispaa liian ponnettomasta reagoinnista. Heidän mukaansa pako kirkosta olisi saattanut jäädä lievemmäksi jos arkkipiispa olisi ollut rohkeampi kannanotoissaan.”

Tarkistin asian yksityiskohdat omalta kohdaltani, koska väite ei ihan tuntunut osuvan kohdallaan. Dosentin ikkunan blogissani lokakuu 2010 muutamassa postauksessa käsittelin asiaa, erityisesti ”Piispan puheet söivät kirkosta 10000 jäsentä”. Niissä kertaakaan en kohdistanut erityistä kritiikkiä arkkipiispan kannanottoihin. TV2:n homoillan jälkeen sanan säilä iski kyllä piispa Matti Repoon tämän liian suuresta vaikenemisesta ja konservatiivien peesaamisesta. Yleisesti olin myös mm. Narikkatorin hiljaisen mielenosoituksen myötä tukemassa syrjimisen vastaista näkökulmaa kirkossa.

Mikä on siis median kirkkolukutaito? Jos Frank Sinatran mittari riittää, niin hyvin menee. Jutussa on nimittäin kaikkien nimet kirjoitettu oikein. Kovin kaukaa katsottuna aika moni pääkohtakin osuu kohdalleen. Iso mutta on vain siinä, että tekstin faktat olivat ainakin minun osaltani perättömiä. Skarppaamisen varaa siis jää ihan reilusti, joten Pentikäinen on tainnut tuntea omansa.

JK Palautteen perusteella totean, että otsikossa ei ole tahatonta kirjoitusvehrettä