Köyhät ovat osa Paavalin evankeliumia

Amerikkalaisen tukijan Bruce Longenneckerin uusi teos Remember the Poor. Paul, Poverty and the Greco-Roman World (Eerdmans 2010) on pysähdyttävä tutkimus. Näin voin ainakin itse sanoa, sillä kirjan suljettuani joudun miettimään vakavasti olenko aiemmin tulkinnut Paavalia väärin (kuten Longenneckerin mielestä monet ovat tehneet) ja tulisiko suomalainen raamatunkäännös tarkistaa Galatalaiskirjeen jakeessa 2:10.

 ”He päinvastoin näkivät, että minun tehtäväkseni oli annettu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille niin kuin Pietarin tehtäväksi sen julistaminen ympärileikatuille. 8 Sillä hän, joka on antanut Pietarille voiman toimia juutalaisten apostolina, on antanut minulle voiman toimia muiden kansojen keskuudessa. 9 Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. 10 [Heidän] köyhiä[än] meidän vain tuli muistaa, ja niin minä olen ahkerasti tehnytkin. ” (Gal 2:7-10)

Longenneckerin pääteesiin mukaan Paavali on tulkittu väärin siinä, ettei hänen asennettaan köyhien huolehtimisesta ole otettu vakavasti. Käymällä läpi Paavalin tekstit Longennecker osoittaa, kuinka kristittyjen keskinäisen solidaarisuuden osoittaminen, kristittyjen eläminen yhteisönä, oli osa evankeliumia. Longennecker vetää linjan Vanhan testamentin teksteistä Jeesuksen ja Paavaliin: niissä kaikissa köyhät ovat keskeisesti otettu huomioon. Ja miksi, ei sillä Paavalihan oli juutalainen.

Paavalin osuutta eivät edes köyhyystutkijat (kuten Leslie Hoppe) ottaneet vakavasti.

Entä tuo Gal 2:10? Ensinnäkin on selvää että suomalaisen käännöksen sana ”heidän” on puhtaasti tulkitseva lisäys. Kreikkalainen teksti puhuu pelkästään köyhien muistamisesta osana Paavalin missioita ilman, että sidottaisiin tiettyyn paikkaa. Longennecker osoittaaa, että jo kirkkoisien parissa Paavalin kirjettä luettiin myös tässä laajassa merkityksessä. Kyse ei ehkä olekaan pelkästään yhdestä keräyksestä Jerusalemiin vaan laajemmasta ja jatkuvasta toimintaohjelmasta.

Longenneckerin mukaan Paavali olikin köyhyysmiehiä!

Loppulause: Marraskuussa Society of Biblical Literature järjestön seminaarissa puitiin perusteellisesti Longenneckerin kirjaa usean huippuosaajan voimin ja sali täynnä kuulijoita. Kaikki eivät suoralta kädeltä tietty 100% allekirjoittaneet kirjan teesejä, mutta kaikki olivat vakuuttuneet, että nyt Paavalista ja köyhyystutkimuksesta kirjoitettu merkittävä teos.

Mainokset

Paavalin retoriikan kärki

 

Retoriikan analyysi

Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun homovastaiseksi tulkitut jakeet ovat pysyneet keskustelun ytimessä muutaman vuosikymmenen ajan. Debatin aikana yhä useampi raamatunlukija on päätynyt Paavalin tekstin äärellä toteamaan, että on mahdollista ymmärtää mitä ja miksi Paavali sanoo, mutta olla eri mieltä – perustellusti.  Ja lisäksi tämän jälkeen voi todeta, että Paavalilla on myös sanottavaa kaikesta huolimatta.

Mistä on kysymys?

Kannattaa huolella lukea kokonaan teksti, jonka Paavali jakeissa Room. 1:18-32 kirjoitti (= saneli kirjurille). Paavalin kielenkäytön pelisääntöihin saa hyvän johdatuksen tutustumalla retoriseen analyysiin, jota Suomessa on menestyksellisesti harjoittanut mm. Lauri Thurén. Retorinen analyysi kiinnittää huomion puhutun/kirjoitetun kielen tyylikeinoihin ja selvittää retoriikan takaa tekstin intentiota.

Paavali kohdistaa puheensa alussa huomion ei-juutalaisiin Roomassa asuviin ihmisiin. Paavalin intentio, pyrkimys on osoittaa, kuinka ei-juutalaiset tarvitsevat Kristuksen tuomaa armoa (Room 3-5). Tähän päämäärään Paavali pyrkii luvussa Room. 1 retorisin keinoin, joiden tarkoitus on osoittaa ei-juutalaisten saavan pelastuksen armosta, eivät ansiosta. Isolla pensselillä ja tummilla sävyillä Paavali ilmaisee ihmisten hylänneen Jumalan ja sanoo tämä näkyvän vääristyneessä ja ”luonnonvastaisessa” seksuaalisuudessa. Miehet ovat ”himossa” syttyneet toisiinsa ja vastaavasti naiset naisiin.

”He” ovat täynnä ”kaikenlaista vääryyttä, halpamaisuutta, ahneutta ja pahuutta, täynnä kateutta, murhanhimoa, riitaisuutta, petollisuutta ja pahansuopaisuutta.”  Edelleen he ovat ”pahanilkisiä, vanhemmilleen tottelemattomia, ymmärtämättömiä ja epäluotettavia, rakkaudettomia ja säälimättömiä.”

Kenestä Paavali oikein puhuu? Kuka Roomassa asuva tunnisti itsensä tästä tekstistä?  Retoriikan tutkija toteaakin, että Paavalihan liioittelee tietoisesti ja että liian suuri pensseli on vain taktinen väline, jolla osoitetaan ihmisten hylänneen Jumalan. Tästä huolimatta on hyvä muistaa, että ei Rooma ollut pelkästään pahuutta ja kaunaa. On siis tehtävä selvä ero Paavalin tekstin ja sen kohteen (Roomassa asuvat ihmiset) välillä: kuvaus ja kohde eivät ole identtiset.

Kysymyksessä ”luonnonvastaisuudesta” Paavali seuraa oman perinteensä (juutalaisuuden) mukaista ajattelua samaa sukupuolta olevien seksiaktin kieltämisestä tabuna (3. Moos 18). Vastaavalla tavalla luonnonvastaiseksi Paavali ymmärsi myös esim. miesten pitkän tukan (1. Kor. 11:1-16).

Kun nykyisin kysytään Paavalin merkitystä, niin suurin erimielisyys ei kohdistu yllä kuvattuun Roomalaiskirjeen alkuperäiseen merkitykseen. Pienin variaatioin yllä olevan tulkinnan allekirjoittaa tutkijoiden laaja joukko. Mahdollinen erimielisyys tulee esiin kun tulkinnassa siirrytään nykyaikaan, siis hermeneutiikan puolelle.

Kontekstuaalinen analyysi

Tekstien soveltamisessa nykyaikaan inter-kontekstuaalinen analyysi on suureksi avuksi. Se jatkaa ja laajentaa perinteistä eksegeesiä kiinnittämällä huomion mm. seuraaviin kysymyksiin. Mikä oli kirjoittajan intentio? Miten kirjoituksen aikalaiset mahdollisesti tunnistivat itsensä tekstistä? Entä miten ihmiset nyt tunnistavat itsensä tekstistä? Esimerkiksi köyhyystutkimuksessa voidaan tutkia Raamatun ajan köyhien tilannetta ja sosiaalista asemaa. Vastaavasti kysytään myös mitä köyhyydellä nyt ymmärretään ja miten köyhiksi lukeutuvat/määritellyt ihmiset itse lukevat kyseistä tekstiä.

Suuri vedenjakaja Paavalin ja nykyajan välillä on seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyvien asioiden erilaisessa ymmärtämisessä. Siksi on oltava erityisen huolellinen siinä, ettei nykyisiä käsityksiä lueta Paavalin tekstiin ja myös toisinpäin.

Tunnistammeko nykyajan homoseksuaalisuudesta mitään vastaavuutta Paavalin tekstin kanssa? Tärkeää on myös kuulla vastaus niiltä, jotka puhuvat omasta puolestaan. Hiljattain on TV:n A-Talk keskustelussa Johan Brandt (http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankohtaisohjelmien-aiheita/a-talk-homous-repii-kirkkoa) ja Kotimaa24 keskustelussa Jorma Hentilä todenneet, että he eivät tunnista itseänsä Paavalin kuvauksesta. Paavalin kuvaama ilmiö on täynnä ilkeyttä, rakkaudettomuutta, himoa ja murhanhimoa. Tästäkö on kyse, kun puhutaan kristitystä, samaa sukupuolta olevasta parista, joka toivoo parisuhteensa siunausta? On helppo huomata, että kyse ei ole samoista asioista. Nykytilanne eroaa ratkaisevasti Paavalin ajasta ja tämä on olennaista ottaa huomioon.

Entä onko Paavalin tekstillä mitään merkitystä nykyisin? Onko olemassa seksuaalisuutta käyttäytymistä, joka alistaa toista ja on rakkaudetonta? Löytyykö seksuaalisuutta, joka etsii oman biologisen himon tyydytystä toisen ihmisen kustannuksella? On helppo todeta, että kohteita löytyy ja myös se, että niitä löytyy niin hetero- kuin homoseksuaalisuudesta. Paavalin käsitys ihmisten tavasta kääntää hyvä elämä Jumalan vastaiseksi on myös nyt aito havainto.

 

Intentio ja teksti

Paavali on retoorikko, joka surutta liioitteli, jotta voisi mustalle seinälle paremmin kuvata Kristuksen armon. Ne, jotka tarttuvat Paavalin yksittäisiin jakeisiin ja niiden avulla ovat nykyisin valmiit torjumaan kristittyjen homojen tasavertaisen aseman kirkossa, lukevat Paavalin tekstiin myös oman kielteisen asenteensa ja unohtavat viimeisen sadan vuoden aikana tapahtuneen muutoksen ihmisen seksuaalista orientaation ymmärtämisessä.

On tärkeätä etsiä Paavalin alkuperäistä intentiota (armon julistus) ja nähdä Paavalin käyttämä retoriikka omassa asiayhteydessään. Vastaavasti askel tekstien soveltamisessa nykyaikaan edellyttää asianmukaisen inter-kontekstuaalisen analyysin tekemistä.

Seksuaalisuuden etiikassa on korostettava vastuullisuuden, toinen toisena kuormien kantamisen ja rakkauden merkitystä. Näissä kohdin Paavali on edelleen ajankohtainen.

PS hyvä kirjallisuusvinkki teemaan on Martti Nissisen arvio kahden  eksegeetin debatista homoseksuaalisuus-teemaan

Homosexuality and the Bible: Two Views
Via, Dan O. and Robert A. J. Gagnon
Minneapolis: Fortress, 2003