Mikä muuttui kirkossa vuoden 2010 aikana?

 

(voit antaa palautetta klikkaamalla tähtiä yllä, kiitos)

 

Vuosi 2010 jää merkittäväksi historian pitkässä saatossa Suomen ev-lut kirkon kohdalla.  Ja samalla on sanottava, ettei tuo väite pidä paikkaansa, sillä kaikki on lähes samoin kuin vuotta aiemmin. Muutoksen askeleet ovat olleet pieniä ja varovaisia, mutta niiden symboliarvo on sitäkin suurempi.

1.  Irja Askola on ensimmäinen nainen piispanvirassa

Perinteisen luterilaisen käsityksen mukaan piispa on vain yksi papeista ja siksi suuri askel otettiin oikeastaan vuonna 1987, kun kirkolliskokous avasi pappisviran naisille. Luterilaisuuden näkökulmasta piispanvirka on pienempi askel samaan suuntaan. Toisaalta naisen valinta ylimpään hengellisen kaitsijan virkaan oli näkyvä murtumakohta perinteisen patriarkaatin vallassa. Herravalta vapisee, vaikka ei pääty tähän, sillä matkaa tasavertaiseen ihmisyyteen ja kristillisyyteen on vielä kosolti.

2. Homojen puolesta saa rukoilla myös kirkossa

Muutaman kymmenen tuhannen kirkosta eronneen ratkaisua kunnioitettiin kirkossa. Sen seurauksena kirkolliskokouksessa vaan suurimmat konservatiiviset jäärät harasivat vastaan, kun kirkolliskokouksen päätti pyytää piispainkokousta antamaan ohjeet rekisteröityjen homoparien puolesta rukoilemiseen. Päätös oli pienin mahdollinen askel suuntaan, jossa homoja lakataan synnillistämästä olemuksen perusteella. Nyt esitetyillä teologisilla perusteilla olisi ollut johdonmukaista päättää rekisteröityjen homoparien siunaamisesta, mutta tähän askeleeseen kirkon jäykkä hallinto ei taipunut.  Pieni askel kertoo kuitenkin, että homous ei ole enää synti. Heteronormatiivinen valta vapisee, vaikka ei pääty tähän, sillä matkaa tasavertaiseen ihmisyyteen ja kristillisyyteen on vielä kosolti.

3. Luther-säätiöstä tuli oma kirkkonsa

Luther-säätiö päätti valita itselleen piispan, mutta ei kertonut missä ja miten päätös tapahtui – mikä on kyllä outoa. Itsevalitun piispan myötä LS-ryhmä on de facto kirkko, joka oman järjestyksensä mukaan valitsee ja vihkii pappinsa ja piispansa. LS-kirkon virallistamisessa päättävä ryhmä (siis ketkä?) yrittää pelata taiten kirkkokorttinsa, sillä sen kovin suurta laumaa ei saa vielä koolle pelkästään vastustamalla naisia ja homoja. Sukupuolen vastustaminen on ylipäänsä outo syy perustaa kirkko, mutta vuosi 2010 loi sille pienen kantoaallon konservatiivien kentässä. LS-kirkon pulma on vain siinä, että konservatiivit eivät ole yksi joukko, vaan kirjava nippu monesta tahosta nousevia perinneyhdistyksiä. Ehkä LS-kirkon kaapista ulostuloa estävätkin ennen muuta sisäiset väännöt ja niiden esiintulon pelko. Ja myös yksin jäämisen pelko.

Muuttuiko mikään?

Kirkon pitkässä jatkumossa juuri mitään ei siis tapahtunut. Joitakin vallan ja alistamisen vääriksi käsitettyjä rakenteita murtui, kun naisia ja homoja päätettiin kohdella tasavertaisina kristittyinä. Ehkä sekin on kuitenkin aika paljon yhdelle vuodelle.

 

Mainokset

Helsingin uuden piispan valinta on kirkon momentum

Helsingin piispan valinnassa ennakkoäänet on jo ainakin osin annettu ja viralliseen vaalipäivään on aikaa vain muutama päivä. Myös finaalikierroksen keskustelut ovat ohi ja nyt on vaalinasettelun loppuanalyysin paikka. Finaalikierrokselle päässeet kandidaatit ovat työkokemuksena perusteella vahvoja tekijöitä. Vaalikeskustelut ovat osoittaneet, että kumpikin on hyvä ja osaava valinta hiippakunnan piispaksi. Kumpi kahdesta hyvästä ehdokkaasta siis tulee valita ja millä perusteilla?

Dosentin ikkunan arviossa on esillä neljä keskeistä seikkaa. Kaikissa mainituissa alueissa kumpikin on spesialisti, mutta myös selviä eroja löytyy.

 

Perinteinen vs. uudistuva sanoitus kristillisestä uskosta
Poutiainen on kotonaan analysoidessaan katekismusta. Kirkon perinteen tuntijana Poutiainen on erityinen osaaja vertaamaan sitä, miten katekismus on muotoiltu viimeisten vuosikymmenien aikana. On liikaa sanoa, että Poutiainen osaa katsoa enemmän perinteeseen kuin tulevaan, mutta analysoidessaan kirkon perinnettä Poutiainen on omimmillaan.  Askola on myös vahvoilla kristinuskon sisällön osaajana. Kun Poutiainen on käynyt korkeakoulunsa katekismustalkoissa, on Askola saanut oman opinahjonsa kirkkojen kansainvälisellä foorumilla. Kristinuskon ydin on tullut opiskeltua kirkkojen kansainvälisessä työssä. Askolan erityisosaamista on sanoittaa kristinuskoa osuvasti ja terävästi vaihtuvien tilanteiden keskellä.

Vaalin ensimmäinen momentum on siis kirkon perinteen osaamisen versus perinteen ajankohtaisen sanoittamisen välillä.

 

Hiippakunnan hallinto ja käytäntöjen tuntemus
Molemmat kandidaatit ovat vahvoilla, kun tarkastellaan kapitulin työn tuntemusta. Molemmat pärjäävät varmasti myös hallinnon käytäntöjen kanssa. Niin tuomiorovasti Poutiainen kuin hiippakuntasihteeri Askola ovat kulkeneet piispan kintereille ja tuntevat tulevan työnsä varsin hyvin. Ero hallinnon osaamisen alueella nousee enemmän persoonista: Poutiainen on kokenut Helsingin hiippakunnan hallinnon kehäkettu ja ehkä taipuvaisempi kunnioittamaan ja jatkamaan nykyisiä hyviä käytäntöjä. Askola taas on päässyt aloittamaan Espoossa uuden hiippakunnan toimintaa ja oppinut uusien tuulien haistelijaksi hiippakunnan kehitystyössä.

Vaalin toinen momentum hyvän hallinnon osaaminen versus hallinnon kehittämisen muutoshalukkuus. 

 

Perinteisen liturgian kieli vai uudistuva spiritualiteetti
Kumpikin kandidaatti on kotonaan jumalanpalveluksessa. Poutiaisen käsialan voi nähdä tuomiokirkon jumalanpalveluksen hienossa hoitamisessa, jossa kirkon perinteen rikkaus tulee hyvin esiin.  Askola on taas yhdistelmä paikallisseurakunnan ja Tuomas-messun spiritualiteettia. Vaikutteet ovat tulleet kansainvälisen Taize-henkisen spiritualiteetin myötä. Useiden kirjojensa perusteella Askola on myös uudenlaisen spiritualiteetin kielen kehittäjä.

Vaalin kolmas momentum on spiritualiteetin kielessä: perinteinen versus vaihtoehto-spiritualiteetti.

 

Sisälle vai ulos?
Kummankin ehdokkaan käsityksessä kirkon tärkeissä työtavoissa tulee esiin koko kirkon työn odotettu kirjo. Erot ovat painopisteissä. Poutiaisen korostukset ovat useammin hakeutuneet kirkon sisäisiin toimintoihin, kun taas Askola on ainoana ehdokkaana läpi koko vaalin korostanut kirkon sosiaalisen ja diakonisen vastuun merkitystä. (Kyllä Poutiainen diakonian tuntee, mutta ehkä alitajuntaisesti kokee, että perheen työnjaossa diakonia ei kuulu hänelle vaan Kirsti-puolisolle.)  Kysymys ei ole kummallakaan joko-tai -vaihtoehdoista, mutta painopisteessä on ollut havaittava ero.

Vaalin neljäs momentum on siis kysymys: jäädäänkö kirkossa katsomaan sisään vai uskalletaanko lähteä kirkosta myös ulos?

Se, kumpaa ehdokasta äänestää, perustuu valintoihin yllämainituissa kysymyksissä. Monissa kohdin erot ovat enemmän painopisteen eroissa, mutta niiden kautta nousee esiin myös suurempi linjaero. Poutianen on useammin taipuvainen kunnioittamaan hyvin hoidettuja perinteisiä kirkon toimintatapoja, kun taas Askolassa voi nähdä suurempaa muutoshalukkuutta. Tätä kautta voi vaalin kiteyttää lopulta valintaan perinteen ja muutosvalmiuden välille. Tätä tukee myös kysymys piispan sukupuolesta; nainen piispaksi ei ole itseisarvo, mutta naisnäkökulma korostaisi muutoksen suuruutta.

On äänestäjien aika päättää kirkon suunnasta.

PS Kuluttajansuojalakien mukainen selvennys:  en ole äänioikeutettu Helsingisn vaalissa järvenpääläisenä, mutta jos olisin niin antaisin ääneni muutoksen puolesta

Helsingin uusi piispa: vaalissa Poutiainen johtaa ja Askola haastaa

Osa 3

Helsingin piispanvaalin ensimmäinen kierros on käyty ja Matti Poutiainen on napannut ensimmäisen lähtöruudun. Irja Askola haastaa Poutiaisen, kun finaalikierros alkaa. Äänet jakautuivat prosenteissa seuraavasti Poutiainen 35%, Askola 34%, Vapaavuori 20%, Heltelä 8% ja Glad 2%. Äänestysprosentti oli 90%  –  siis yli sata ääntä jäi antamatta.

Rovastikunnittain tulokset ovat näkyvillä hiippakunnan sivuilla.

 

Yllättikö tulos?

Tulos oli odotettu. Kirkon ja kaupungin nro 15 (28.4.2010) tekemä vaaligallup ennakoi tuloksen jo etukäteen varsin tarkasti.  Oikeaan osui sekä kärkikaksikon ennustaminen että myös vaalin päälinja. Vastoin ennustetta Poutianen oli ensimmäisen kierroksen ykkönen. Virhemarginaali oli kunkin osalla 2-3%.

Gallup-kysely lupasi seuraavia prosentteja; sulussa ensimmäisen kierroksen tulos ja äänimäärä.

Poutiainen 32% ennuste  (35% tulos; 399 ääntä)
Askola 36% (34%; 386 ääntä)
Vapaavuori 18% (20%; 222 ääntä)
Heltelä 10% (8%; 89 ääntä)
Glad  4% (2%; 27 ääntä)

Noin 10% jätti äänioikeuden käyttämättä. Syynä saattoi olla pakottava este, mutta mahdollisesti joukossa on myös nukkuvia protestiääniä koko systeemiä vastaa.

Poutiaisen profiilina pitkin vaalia on ollut kirkon opin tuntijan rooli ja kirkon perinteen korostaminen. Helsingin sanomien verkkosivut (11.5.2010) määrittelekin Poutiaisen edustaneen vaalissa ”perinteisintä linjaa ja siksi koonnut taakseen Helsingin hiippakunnan vanhoillisimpia äänestäjiä.” Askola on vaalikeskustelujen aikana liputtanut kirkon läsnäoloa arjessa ja diakonisen roolin tärkeyttä.

 

Mitä tulos kertoo jatkosta?

Henkilövaalien kohdalla yleisenä trendinä on aika usein ollut polarisoitumien, tiukka lopputaisto ja usein myös vaalitenttien tuomat kuhinat.  Finaalikierros alkaa puhtaalta pöydältä, jolloin jokainen ääni on annettava uudestaan, mutta finalisteja äänestäneet lienevät uskollisia ratkaisuilleen.

Voittaja tarvitsee siis liki 20% lisää ääniä varmistaakseen voittonsa. Kenelle Vapaavuoren, Heltelän, Gladin ja nukkuvien puolueen (10%) äänet ovat menossa?  Jos nukkuvien äänet  jättää pois laskuista, niin jatkosta pudonneiden saldo 338 ääntä.

Nukkuvien puolueen äänet ovat arvoitus ja niistä kumpikin finalisti voi periä yhtä suuren osan. Gladin äänipotista suurimman osan voisi olettaa kääntyvän Poutiaiselle. Vastaavasti voisi olettaa Heltelän ja Vapaavuoren äänestäjistä reilun enemmistön suuntaavan helpommin Askolan kuin Poutiaisen suuntaan. Tämänkaltaiset äänivirrat toisivat Poutiaiselle lisää ääniä noin 100-120. Askolan lisä-äänien määräksi tulisi noin 180-200.

Vaaliin on kuitenkin aikaa vielä vajaa kuukausi, eikä yhtään ääntä lopullisessa äänestyksessä ole vielä annettu. Finaalikierroksen keskustelut voivat nousta isoon rooliin, kun liikkuvat äänestäjät tekevät ratkaisujaan.

Finaalikierrokselle Poutiainen lähtee johdossa ja Askola on takaa-ajaja. Se, pitääkö tämä asetelma loppuun asti vai saako Helsinki Suomen ensimmäisen naispiispan, selviää kesän korvalla.