Kirkolliskokoukseen on syntymässä vahva uudistusmielisten ryhmä

Muutoksen tekijät -verkosto sai kirkolliskokoukseen yhteensä 19 edustajaa. Painopiste on pääkaupunkiseudulla, mutta puolet tulee eri puolelta Suomea: Helsingistä kuusi, Espoosta neljä, Turusta yhden, Kuopiosta yhden, Tampereelta kolme, Mikkelistä yhden ja Oulusta kolme edustajaa. Kyse on viidesosasta edustajien määrästä. Vaaleissa edustajat ovat edustaneet eri hiippakuntia ja olleet ehdolla erinimisten valitsijamiesyhdistysten listoilla. Koko verkosto syntyi vasta vaalityön aikana ja varsin spontaanisti.

Nähtäväksi jää pystyykö verkosto muuttumaan kiinteäksi yhteistyöryhmäksi ja kuinka moni muu kirkolliskokouksen edustaja vielä liittyy verkostoon mukaan.

* * *

Koko maan äänestystulosta on osin vielä liian varhaista arvioida, mutta oletettavaa on, ettei kirkolliskokouksen äänenpainoissa tapahtunut kovin suurta muutosta. Tulosten perusteella Tampereen hiippakunta on edelleen yksi Suomen konservatiivisimmista alueista: pappisvaalin kärjessä loistaa Niilo Räsänen (Kansanlähetys) ja maallikkovaalin kärkeen sijoittuvat aiemman kirkolliskokouksen julkikonservatiivit. Listakärkenä ovat Leif Nummela (Uusi tie -lehden päätoimittaja), Pekka Simojoki ja Riku Rinne.

Tampereen hiippakunnan maallikkovaali on kuvaava esimerkki siitä, mistä tulos johtuu. Maallikkovaalissa oli peräti viisi valitsijamiesyhdistystä: kokoomus, demarit, Ihmisen ja kirkon puolustajat (= Muutoksen tekijät -verkoston jäsen), Kirkko keskellä arkea ja juhlaa sekä Yhdistynyt seurakuntaväki (= konservatiivien lista).  Konservatiivilista sai neljä paikkaa, kokoomus kaksi ja muut kukin yhden paikan.  Konservatiivien vahva tulos rakentuu siihen, että äänet keskitetään tarkasti, toimitaan harhauttavasti ”yhteinen seurakuntaväki” -otsakkeen alla vaikka edustetaan voimakkaan konservatiivisia arvoja ja lisäksi houkutellaan samalle listalle äänentuojiksi iso joukko pahaa-aavistamattomia ja hyväuskoisia kirkon keskitien kulkijoita. Tampereen maallikkoäänestäjien olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä mihin tällainen vie. Miksi koota viisi erilaista listaa, jakaa ääniä eri suuntiin ja tyrkyttää voittoa konservatiiveille?

* * *

Toisaalta esimerkkejä selkeästä uudistusmielisestä linjasta ja sen saamasta vahvasta kannatuksesta ovat Helsinki, Espoo ja hieman yllättäen Oulu. Kaikissa näissä kirkon uudistusmieliset, avaran kansankirkolliset edustajat saivat ison vaalivoiton. Sen ytimessä on selkeä ohjelma ja avoimin kortein vaaleissa esillä olo.

Kirkolliskokousvaalit kaipaavat jatkossa suurempaa selkeyttä kautta maan tuodakseen kirkkoon demokraattisemman päätöksentekoelimen. Vanhalla vaalijärjestelmällä konservatiivit osaavat vaalitaktiikallaan lypsää vaalikarjaa haluamallaan tavalla ja tehdä sen taitavasti julkisuudelta piilossa. Pidän asiaan kuuluvana, että konservatiivit ovat vaalissa ehdolla ja muodostavat aatettaan kantavia valitsijamiesyhdistyksiä. Sitä vastoin sellaiset valitsijoiden harhauttamiseksi valitut nimet kuin ”Yhteinen seurakuntaväki” tulisi jo viimein unohtaa.

* * *

Yhteisellä ohjelmalla vaaleissa esiintynyt Kansankirkon rakentajat sai yhteensä seitsemän paikkaa kirkolliskokoukseen. Aika näyttää muodostuuko tästä joukosta jonkinlainen kirkon ”keskitien” etsijöiden joukko ja mitä kirkkopoliittinen keskustalaisuus merkitsee käytännön asioissa.

Mainokset