Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Posts Tagged ‘kirkolliskokousvaalit

Digitaalinen vaalipaneeli: Kallion seurakunnassa tiukka vaalikisa

with 3 comments

Vaaliblogi nro 5

Kirkolliskokousvaalit nostivat esiin erikoisen tilanteen. Kallion seurakunnasta on pappisehdokkaiden vaalissa kolme ehdokasta, yksi jokaisessa valitsijamiesyhdistyksessä. Ehdolla on seurakuntapastorit Mari Mattsson (Kaikkien kirkko) ja Marjaana Toiviainen (Viinipuu) sekä Alppilan kirkon toiminnanjohtaja, TT Kari Latvus (Tulkaa kaikki). Digitaalinen vaalipaneeli selvittää onko ehdokkailla ja ryhmillä aidosti eroja.

Kuka olet ja mikä on listasi? (vastausjärjestys arvottu)

Mari Mattsson

Mari Mattsson

 

Mari Mattsson:
Olen kalliolainen Kallion seurakunnan pastori ja tiedottaja, äiti ja vaimo ja työläisperheen tytär Kotkasta. Olen ehdokkaana Kaikkien kirkko -listalla, jota on perinteisesti kutsuttu myös ”kirkkoherrojen listaksi” – rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kari Latvus:
Diakonia- ja raamattumies, jonka työhistoriaan mahtuu seurakunta, merimieskirkko, lähetystyö (Hongkong), pitkät opetusjaksot Kirkon koulutuskeskuksessa, Diakissa ja teologisessa tiedekunnassa. Töiden mukana nyt Helsinkiin ja Tulkaa kaikki –listalla.

Osan edellisestä kaudesta olin kirkolliskokouksen jäsenenä.
Esittelyklippi tästä linkistä.

Marjaana Toiviainen:
Paikallisseurakunnan peruspappi. Uskontodialogia elävä tanssinharrastaja. Vääryydestä sisuuntuva viestijä ja missiologian tohtorikoulutettava. Hiljaisuutta opetteleva luottamuksen pyhiinvaeltaja. Savokarjalainen mielenterveyskuntoutuja.
Yhteisöni näissä kinkereissä: Viinipuu.
Nettisivu
Facebook

Kolme tärkeintä asiaa, jotka haluat pitää vaaleissa esillä?
Mari Mattsson:
Minulle kolme tärkeintä asiaa näissä vaaleissa ovat seurakunta, rakenteet ja kunnioitus, SRK.
1) Seurakunta on minulle hyvin laaja käsite. Seurakuntani on koko Kallio – ihmiset joita kohtaan kaduilla ja kaupoissa, kirkoissa ja kodeissa, päivällä ja yöllä. En kysele jäsenpapereita tai uskontunnustusta. Seurakunta olemme sinä ja minä, myös ”ne”.
2) Kirkon ja seurakuntien rakenteet ovat tällä hetkellä byrokraattiset ja jähmeät. Rakenteita tarvitaan, mutta ne eivät saa olla este eivätkä hidaste. Avoimet ovet, avaimet ja yhdessä tekeminen ovat tulevaisuutta.
3) Kunnioitus on luovuttamaton asia kaikessa mitä teen. Sana sisältää myös erilaisten ihmisten tasa-arvon. Kirkossa ja seurakunnassa me kaikki olemme samalla viivalla Jumalan kasvojen edessä – epätäydellisen täydellisinä, omiksi itseksemme luotuina.

Kari_Latvus2

Kari Latvus

Kari Latvus:
Haluan viedä eteenpäin kristinuskon perinnettä tuntevaa ja toisia kristittyjä kunnioittava asioiden ratkomismallia. Ratkaisuja tulee hakea avoimesti ja maltillisesti.
Liputan 1) paikallisen ja myös pienen seurakuntayhteisön varjelemisen tärkeyttä ja mahdollisimman kevyttä väliportaan (=yhtymä) hallintoa 2) rohkeutta nähdä ihmisten arjen tarpeet sekä oivaltaa diakonia kaikkia koskevana näkökulmana ja 3) avioliittolain muutoksen käsittelyä niin, että kaikkien kirkon jäsenten hengelliset tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon.

Marjaana Toiviainen:
1. Teologinen, syvällinen kirkko-oppi
Vero tai väestörekisteri ei liitä asiakasta Kirkkoon. Kaste liittää. Hyvästi, markkinatalouden jargon!
2. Rohkea kokeilukulttuuri
Inkarnaatio. Seurataan Jeesusta. Pois tarpeeton byrokratia, hierarkinen valta ja egoistinen jäsenpaniikki. Lopetetaan ”toiminta”, aloitetaan eläminen.
3. Maailmanlaaja Kirkko konkretiaksi
Luterilaisten kielet ja kulttuurit todeksi. Lähetystyöntekijöitäkin maailmalta Suomeen. Avoin ehtoollispöytä kaikille kastetuille kristityille. Arkista uskontodialogia.

 

Mitä vaaleista puuttuisi, jos ryhmääsi ei olisi ehdolla?
Mari Mattsson:
Jos Kaikkien kirkko -ryhmämme ei olisi mukana näissä vaaleissa, niin puuttumaan jäisi toiseus. Ryhmäämme on kritisoitu yhtenäisen vaaliagendan puutteesta ja ehdokkaiden näkemyseroista. Tunnustettava tosiasia on kuitenkin se, että kirkko tulee aina olemaan monenlaisten näkemysten, ihmisten ja uskomusten suloinen seos. Ryhmässämme me kunnioitamme toinen toistemme vahvuuksia ja tuomme vaaleihin valtavan määrän seurakunnallisia työvuosia ja konkreettista ruohonjuuritason työkokemusta sekä papin ammatista että muista seurakunnan työtehtävistä. Kirkon tulevaisuuden kynnyskysymys on löytää sekä päättävissä elimissä että seurakunnissa sellainen yhteinen näky, jonka jokainen työntekijä, seurakuntalainen ja seurakunnan ulkokehällä keikkuva ihminen voi kokea omakseen. Mahdoton tehtäväkö – ei, mikäli suostumme aidosti ja ennakkoluulottomasti kuuntelemaan toinen toisiamme.

Kari Latvus:
Ilman Tulkaa kaikki –ryhmää Helsingin pappisvaalissa puuttuisi maltillinen, kokenut ja päättäväinen muutosvoima. Ryhmän ohjelma on hyvin juurtunut luterilaiseen teologiaa ja se on avoin nykyhetken haasteille.
TK-ehdokkaat ovat hyvin tietoisia kirkolliskokouksen käytännön työn haasteista, koska kolme ehdokasta on ollut viime kirkolliskokouksessa jäsenenä. Tiedämme sen vuoksi, mitä voi saavuttaa ja haluamme kehittää lisää valtakunnallista uudistusmielisten ryhmän (Muutoksen tuuli) toimintaa kirkolliskokouksessa.
TK-ehdokkaissa on sekä kokeneita pitkän linjan kirkon työntekijöitä että nuoria osaajia.
Jos nykyistä TK-listaa ei olisi ehdolla, niin Helsingin pappisehdokkaissa ei olisi ehdolla yhtään, jolla on kokemus kirkolliskokouksen työtä.

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen:
Viinipuuta taustoittaa vahva ja raikas kristillinen identiteetti ja eletty teologia. Emme halua uudistaa ja muuttaa Kirkkoa, vaan rakastaa sitä, jotta se muuttaisi meitä. Mielestämme Kirkko elää parhaiten olemalla uskollinen Jeesuksen Kristuksen radikaalille opetukselle ja elämälle.
Viinipuu ylittää kuluneen liberaalit-konservatiivit -jaon. Tuoreena toimijana rikomme vanhoja vastakkainasetteluja, mikä järjestää kirkollista kenttää terveesti uusiksi. Olemme askel (modernista) kansankirkollisuudesta postmoderniin kristillisyyteen: emme kaipaa lut. kirkolle monopoliasemaa ja hegemonista valtaa.
Voimme luopua virkamiesroolista, etsimme vastakulttuurisuutta julkiseen valtaan nähden. Kirkossa työntekijöiden rooli on toimia seurakuntansa rakentajina, ei erityisalansa reservaattien ammattilaisina. Kannatamme rohkeaa kokeilukulttuuria, juurevaa hengellistä elämää sekä keveää, teologisesti perusteltua hallintoa.
Pappislistamme on Helsingin ainoa, jolla on alle kolmekymppisiä ja eläkepappeja. Meillä on selkeät teesit ja – idealismia varomatta – tulevaisuuden kirkon ohjelmakohtia, keskustelua herättämään.

 

Nyt on sinun vuorosi kysyä
Digitaalisen vaalipaneelin osallistujille voi tehdä kysymyksiä tämän blogin kautta jättämällä kommentin. Kysymykset tehdään aina koko nimellä, ei nimettöminä tai nimimerkillä.

Written by latvus

25.1.2016 at 10.00

Kevään kirkon vaaliohjelma

with 4 comments

Kirkolliskokousvaalit  2012 Espoon hiippakunnassa
Kevään kirkko – papit ja maallikot

Suuntaamme vaaleissa kohti kirkkoa,

  • joka on avoin muutoksille, ydinsanoman ajankohtaiselle tulkinnalle ja tuoreelle hengellisyydelle
  • joka on avaran kansankirkollinen
  • jossa on tilaa erilaisille kristityille syrji­mät­tä ketään
  • joka tuntee vastuunsa lähimmäisistä ja koko luomakunnasta
  • jonka hallinto ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista 

Ehdokkaat: www.kevaankirkko.net
Laajempi verkosto Suomessa: www.kirkkovoimuuttua.fi

Mitä tarkoittaa avoimuus muutoksille, ydinsanoman ajankohtaiselle tulkinnalle ja tuoreelle hengellisyydelle?

– Ydinsanomana armo ja toivo

– Luterilaiseen perinteeseen kuuluu erityinen halu etsiä ja kirkastaa evankeliumin ydintä.

– Otamme todesta Jumalan antaman armon.

– Toimimme oikeudenmukaisuuden ja yhteisön heikkojen jäsenten puolesta.

– Näemme ja kuulemme arkisen todellisuuden rehellisesti ja uteliaasti.

– Syrjimättömyys ja avoimuus tarkoittavat, että otamme tosissaan sen, että Jumala on rakkaus.

– Käytämme tuoreita hengellisiä ilmaisuja.

– Riittämättömyys ja ehtimättömyys on monelle tuttu tunne. Tarvitsemmeko riittämisen teologiaa?

– Rukousta ja hiljaisuutta

Puhumme avaran kansankirkollisuuden puolesta. Mitä tarkoitamme sillä?

– Kirkon muodostavat sen kaikki kastetut jäsenet.

– Hapuileva, arka ja epävarma usko on yhtä arvokas kuin vankka vakaumus

– Kirkko on avara yhteisö, johon kuuluvat myös ne, joiden kontaktipinta yhteisöön on pieni. Yhteisiin kokoontumisiin täytyy jokaisen tuntea olevansa tervetullut kuin kotiinsa.

– Kodin ja arjen kristillisyys on keskeinen osa suomalaista luterilaisuutta.

– Yhtenäiskulttuurin aika on ohi: avara kansankirkollisuus merkitsee sitä, että evankeliumin viestiä välitetään ja eletään todeksi erilaisilla tavoilla eri yhteyksissä. Puhumisen ja toimimisen tavan on muututtava ympäristönsä mukaan niin, että ihmiset kuulevat uskon viestin omalla kielellään ja kokevat sen merkitykselliseksi omassa elämässään.

– Kirkko on alusta saakka ollut kontekstuaalinen, se on elänyt ajan mukana. Me haluamme jatkaa keskustelua ja uusien tulkintojen löytämistä valmiiden vastauksien antamisen sijaan. Näin välitämme Jumalan armoa, rakkautta ja toivoa tässä ajassa ymmärrettävällä tavalla.

Suuntaamme kohti kirkkoa, jossa on tilaa erilaisille kristityille syrji¬mät¬tä ketään. Mitä se on?

– että rukoilemme yhdessä monenlaisissa messuissa, internetissä, erilaisissa kohtaamisissa. Käymme messussa ja elämme ihmisiksi.

– että ryhdymme sanoista tekoihin, pelkät juhlapuheet eivät enää riitä.

– tekoja ovat mm. ystävällinen kohtaaminen ja kutsuminen yhteyteen, jossa jokaista kuunnellaan ja sovitaan etenemisestä.

– kaikenlaiselle vihapuheelle ehdoton kielto ensin kirkon omissa työyhteisöissä ja kaikkialla, missä kirkkona toimitaan.

– rukous parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja kanssa on hyvä askel. Meidän mielestämme homoparit pitäisi voida siunata.

– rohkeaa henkilöstöpolitiikkaa, jolla pyritään saamaan kirkkoon eri alojen ammattilaisia ja muutenkin monimuotoista osaamista. Vapaaehtoisia arvostetaan aivan toisella tavoin kuin nyt.

– että etsitään aktiivisesti ja monenlaisin keinoin (sosiaalinen media, verkottuminen) yhteyksiä arkeaan eläviin ihmisiin, kirkosta eronneisiin, eri kulttuurien kasvattamiin maahanmuuttajiin ja kaikenlaisiin ”epäileviin Tuomaisiin”

Tavoitteena on kirkko, joka tuntee vastuunsa lähimmäisistä ja koko luomakunnasta. Mitä se tarkoittaa?

– lähimmäisenrakkaus on kirkon olemuksen keskeinen tuntomerkki sanan ja sakramenttien rinnalla.

– kristittyjen yhteisössä erityinen vastuu kohdistuu köyhiin, äänettömiin ja eri tavoin uhan alla oleviin. Kysymys ei siis ole vain yhdestä työalasta (diakoniatyö) muiden joukossa, vaan näkökulmasta koko kirkon uskoon ja toimintaan. Tarvitaanko kirkkoon lähimmäisdiplomi?

Vastuu tarkoittaa luonnon osalta esimerkiksi:

– seurakuntien kannustamista kirkon ympäristödiplomien hankkimiseen

– avointa keskustelua kasvissyönnin lisäämiseksi ja lihantuotannon eettisyyden kasvattamiseksi

– seurakuntien kannustamista arvokkaiden luontoalueiden suojeluun

– kirkkoa, joka pitää lähimmäisenrakkautta keskeisenä uskonasiana, eikä minään ”kehällisenä asiana”. Se on olennainen osa Kristus-julistusta, eikä siitä erillinen asia.

– kirkkoa, joka uskoo lähimmäisenrakkauden ulottuvan myös muuhun luomakuntaan kuin ihmiseen

Mitä tarkoitamme kirkolla, jonka hallinto ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista?

– sen hallinnon ja talouden rakenteita on purettava ja yhdisteltävä. Se ei tarkoita seurakuntalaisista etääntymistä, sillä varsinainen toimintaa tapahtuu lähellä ihmisiä, seurakunnissa tai kirkkopiireissä, ja ihmisten keskellä, yhä enemmän myös tietoverkoissa.

– se on jäsenten muodostama yhteisö, jossa jäsenillä on oltava myös paljon päätösvaltaa. Seurakuntalaisten valtaa on lisättävä muun muassa vaaleja yksinkertaistamalla ja äänestämistä helpottamalla.

– on keskusteltava siitä, tulisiko myös kirkolliskokous valita suoralla jäsenvaalilla seurakuntavaalien yhteydessä.

– siellä puhutaan ymmärrettävää kieltä ja avoimuus on sen keskeinen arvo. Avoimuus antaa tilaa kysymyksille. Se mikä ei ole erikseen salaista, on julkista ja läpinäkyvää. Esitykset ja päätökset tehdään julkisesti.

– se käyttää aktiivisesti ja monipuolisesti viestinnän keinoja. On kehitettävä vaalien ohella muita keinoja osallistumiseen ja demokratiaan.

– Kipa, Kirjuri ja It-keskukset ovat periaatteessa oikeita ratkaisuja, mutta ne tulisi alueellisesti ja hallinnollisesti yhdistää.

– on harkittava, mihin tarvitaan keskushallintoa ja mikä sujuu paremmin paikallisesti. Työalajako ei saisi olla este yhteistyölle.


Ehdokaat Espoossa:
www.kevaankirkko.net
Laajempi yhteistyöverkosto:
www.kirkkovoimuuttua.fi

Written by latvus

2.2.2012 at 22.53