Onko kirkkoon syntymässä kaksi hengellistä puoluetta – vai kolme?

Vaalijärjestelmä ja -tapa

Kirkolliskokousvaalien vanha vaalikulttuuri on muutoksen kourissa. Perinteisesti vaaleissa on äänestetty tuttuja ja tunnettuja vaikuttajia ja unohdettu, että kyse ei kuitenkaan ole henkilövaalista. Henkilövaalissa katsotaan vain kuka saa eniten ääniä ja näin saadaan lista valituista edustajista.

Kirkolliskokouksen vaalissa on kuitenkin käytössä suhteellinen vaalitapa. Se tarkoittaa, että annettu ääni menee valitsijayhdistykselle, jonka äänet lasketaan yhteen.  Sen jälkeen ääniä saaneet saavat äänimääränsä mukaisessa järjestyksessä suhdeluvun: ensimmäinen listalla  saa suhdeluvun joka vastaa listan saamien kaikkien äänien määrää, toiseksi tullut puolet äänimäärän luvusta jne. Suhteellinen äänestysjärjestelmä merkitsee, että olennaista on se, mille ryhmälle ääni annetaan.

 

Uudet verkostot

FB-keskustelussa Terhi Paananen totesi että, Muutoksen tekijät –ryhmä (www.kirkkovoimuuttua.fi  ) on itse asiassa jo nyt  koonnut ainekset sille, että siitä voi syntyä kirkollinen puolue. Media ei kuitenkaan tähän ole tarttunut millään muotoa. Tutkijan journalismin iloksi tarjoan pienen pohdinnan nykytilanteen mahdollisuuksista.

Muutoksen tekijät  -ryhmää kuvaa sana ”uudistusmielinen”. Mukana olevat ryhmät ovat valmiit ajamaan seurakuntien rakennemuutosta paikallisen seurakuntatyön voimistamiseksi ja asettuvat diakonaattiuudistuksen taakse. Esiin nousee myös selkeän kielteinen kanta sukupuoleen kohdistuvalle syrjinnälle ja toive, että naisten ja homoparien asemasta kirkossa on kärkevimmät puheenvuorot jo käytetty. Ryhmiä on seitsemästä hiippakunnasta yhteensä kaksitoista. Uutta on se, että pappislistat ja maallikkolistat ovat kiinteässä yhteistyössä monessa hiippakunnassa.

Samoissa vaaleissa on näkyvissä toinenkin laaja yhteenliittymä: kansankirkon puolustajat (http://www.kansankirkonrakentajat.fi/). Mukana on ryhmiä neljästä hiippakunnasta. Äänenpainot vaihtelevat ohjelmassa, eikä eri ryhmien asemaa ole ihan helppoa määritellä. Kysymys on pappislistoista, jotka sanovat edustavansa ”kirkon keskitietä” – siis olematta vanhoillisia tai vapamielisiä (tällaisia vertailuryhmiä ei kuitenkaan nimetä).  Ohjelma on kuitenkin niin ympäripyöreä, että sen voisivat varmaan allekirjoittaa Suomessa liki kaikki – ehkä joitakin konservatiivisimpia lukuun ottamatta. Linja on siis varovaista keskitiekirkollisuutta.

Jos kaikista ehdolla olevista ryhmistä otetaan pois kaksi yllämainittua keskittymää, niin mitä jää jäljelle? Osa ryhmittymistä voisi varmaan helposti liittyä mainittuihin isompiin liittoihin, osa ei. Näiden jäljelle jääneiden joukossa saattaa olla niitäkin, jotka haluavat menneitten vuosien tyyliin vielä puolustaa jonkin rovastikunnnan tai maakunnan asemaa ja varmistaa yksi oman alueen ääni kirkon parlamenttiin. Toisaalta ainakin Espoon hiippakunnan viidesläiset ovat muodostaneet oman ryhmittymänsä  (papit) ja maallikoissa on eri herätysliikkeitten (viidesläiset ja lestadiolaiset) ryhmä löytänyt toisensa. Onko odotettavissa, että aikaa myöden syntyy vielä kolmas voimaryhmä, johon kokoontuu erityisesti herätysliikkeitten ihmisiä? Perinteinen raamatuntulkinta ja virkakäsitys ja kysymys homopareista saattaa yhdistää näitä ryhmiä

Koossa saattaa siis olla ainekset kolmesta kirkon linjasta: uudistushenkiset, keskitietä etsivät ja perinteitä vaalivat (viimeksi mainittu ei ole yhtenäinen herätysliike vaan sisältää viidesläisiä, lestadiolaisia jne). Eroja siis löytyy, mutta radikaalit puuttuvat kummaltakin laidalta.

Vastaavan analyysin Helsingin hiippakunnan ryhmistä on tehnyt Kirkko ja Kaupunki lehdessä päätoimittaja Seppo Simola (5/8.2.2012). Simolan yleensä tarkkaan näkökenttään vain ei ole tarttunut valtakunnallisen kehityslinjan uusia vaiheita.

* * *

Jos kirkkoon syntyisi löyhempiä tai kiinteämpiä ryhmiä kirkolliskokousta silmällä pitäen, olisi luultavaa, että ainakin kaksi seikkaa tulisi esiin.

Ensinnäkin vaaleihin liittyvä ohjelmatyö saatettaisiin saada ad hoc –puuhastelusta asialliselle tasolle. Kuka oikeasti saa laadittua miniaikataulussa vaalista toiseen aikaan laadukkaita ja pitkälle tähtääviä ohjelmia? Nykyisellään sekä ryhmien nimet että ohjelmat ovat enemmän kuurupiiloleikkiä kuin asiallista viestintää.

Toiseksi päämäärätietoisuus kirkon hengellisten asioiden ja kirkon rakenteiden hoidossa saattaisi siirtyä myös seurakuntavaaleihin. Paikallisesti olisi mahdollista nojata tiettyyn hengelliseen perusnäkemykseen ja sen johdonmukaiseen toteuttamiseen seurakuntahallinnossa. Seurakuntavaaleissa ohjelmattomuus on vielä suurempi ongelma ja poliittiset puolueet pääsevat sen vuoksi tekemään usein kirkon vaaleista kunnallispolitiikan harjoituskaukalon.

 

* * *

Kirkolliskokouksen ryhmittymiä en muuten halua samastaa puolueisiin tai poliittisiin puolueisiin. Enkä myöskään toivo poliittisten puolueitten rynnivän kirkolliskokoukseen. En ainakaan pysty näkemään millä tavoin puoluepoliittinen agenda auttaisi kirkon keskeisten asioiden päätöksenteossa.

Mainokset

Espoon hiippakunnassa kirkolliskokouksen linjavaalit

Olarin kirkolla järjestettiin 1.2.2012 hiippakunnan historian (ilmeisesti) ensimmäinen kirkolliskokouksen vaalipaneeli. Sen organisoi Tapiolan rovastikunnan lääninrovasti Salla-Maria Viitapohja. Tampereen ja Helsingin hiippakuntien esimerkki ja asialle heränneet lääninrovastit saivat aikaiseksi viime tipassa tilaisuudet myös Lohjalle ja Keravalle. Olarin tilaisuudessa kukin ryhmittymä esittäytyi ja sai vuorollaan vastata lääninrovasti Viitapohjan tekemiin kysymyksiin. Paikalla oli erityisesti vaalin ehdokkaita ja piskuinen määrä äänestäjiä.

Esittäytyminen ja keskustelut osoittivat selkeästi, millaisia ryhmittymiä on tarjolla. Toisin kuin vaali-illassa ehdokas Jouni Turtiainen (Uskon ja yhteyden kirkko) väitti, niin ryhmien välillä on selkeitä eroja ja itse asiassa vaalia voi perustellusti pitää linjavaalina.

Espoon vaalin ryhmät ovat seuraavat:

1) Perinteistä uskomisen muotoa ja herätysliikkeitä edustavat ryhmät
Kirkko lähellä ihmistä – kirkon ja seurakuntien parhaaksi, maallikkolista, ”Listan ehdokkaat tulevat erilaisista taustoista”.
Lista koostuu maantieteellisesti erityisesti Espoon alueen ehdokkaista. Mukana on yhtäältä Kokoomuksen värejä (mm. Jouni Mykkänen) ja vahvasti herätyskristillisyyttä edustavia ja herätysliikkeistä tulevia (mm. Kirsi Rostamo).  Herätysliiketaustaa korostaa esimerkiksi edellisessä kirkolliskokouksessa ollut ehdokas Heikki Sorvari, joka kuuluu vanhoillislestadiolaisiin (mutta ei jostain syystä tuo tätä esiin vaalityössä); samasta suunnasta tulee myös Johanna Lumijärvi. Lestadiolaisia on ryhmässä neljännes, viidesläisten määrä listalla tuskin jää tästä jälkeen; ehkä suurimmassa puristuksessa ovat kokoomuksen ehdokkaat. Kysymys kuuluu: jos äänestäjä haluaa kokoomuslaisen edustajan menevän läpi, niin miltä tuntuu tuupata kirkolliskokoukseen viidesläinen tai lestadiolainen vaikuttaja?

Uskon ja yhteyden kirkko, (papit), on varsin tyylipuhtaasti viidennen herätysliikkeen parista ponnistava ryhmä. Nimeksi sopisi mielestäni kiertelemättä ”viitoslaiset kirkon asialla”. Se kertoisi suoraan, mistä on kysymys. Ryhmä on selkeän yhtenäinen ja sitä äänestävä tietää, mitä saa: näillä äänillä eivät kirkon vapaamieliset juhli. Timo Junkkaalan johtama Kauniaisten raamattuopisto on ollut avoimesti yksi naispappeuden vastaisista keskittymistä.  Avoin kysymys ryhmälle: suhtautuvatko ehdokkaat edelleen kielteisesti naisen pappisvirkaan ja homoparien siunaamiseen? Onko linja näissä asioissa yhteinen Timo Junkkaalan, Juha Auvisen ja Jouni Turtiaisen välillä?

2) Kevään kirkko – papit ja maallikot
Ryhmä on tehnyt ohjelman ja siihen laajemman tulkintaoppaan. Siitä käy ilmi, että Kevään kirkko on tietoisen uudistushaluinen, avaraa kansankirkollisuutta ajava ryhmä.  Se on valmis uusiin ratkaisuihin esimerkiksi hallinnon kysymyksissä. Kirkon suuri ratkaisua odottava kysymys on seurakuntarakenteen uudistus, johon Kevään kirkko ei ole lyönyt lukkoon kantoja (rovastikuntamalli vs. hiippakuntamalli).

Kevään kirkko on valmis äänestämään parisuhteen siunaamisen puolesta (mutta ei aja esimerkiksi tasa-arvoista avioliittolakia). Yksityiskohtainen Kevään kirkon ohjelmapaperi ja ehdokkaat löytyvät www.kevaankirkko.net .

Ryhmä on yhteistyöverkossa johon kuuluu eri hiippakunnista 12 valitsijamiesyhdistystä (www.kirkkovoimuuttua.fi). Yhteistyötä luvataan verkoston sisällä myös kirkolliskokouksessa.

Nimensä mukaisesti ryhmä pyrkii ajamaan kirkon uudistusta ja toivoo kevään tuloa. Kevään kirkon ehdokkaat edustavat hiippakunnan eri puolilta tulevia henkilöitä ja ovat kirkon työssä eri tavoin pitkään toimineita. Pappisryhmän ääniharavaksi saattaa muodostua piispanvaalissa mukana ollut Kalervo Salo, joka jäi kirkolliskokouksesta viimeksi kahden äänen erolla.
Samoin kuin viidesläisten ryhmän osalta, myös tässä ryhmässä äänestäjä tietää tuotteen: kaikki ehdokkaat ovat yhteisen ja uudistushenkisen ohjelman takana.

3) Kirkollista pienten lyhtyjen-linjaa edustavat ryhmät
Elävä kansankirkko – papit ja maallikot

Ryhmillä on yhteinen ohjelma ja osin samankaltainen syntyhistoria, joten ne voinee kuvata yhdelle kertaa. Ryhmän ohjelma edustaa linjaa, jonka voi allekirjoittaa jokainen suomalainen kristitty. Siinä ei ole myöskään yhtään lausetta, joka erottaisi sen muista ryhmistä. Kyse onkin käytännössä sammutetuista lyhdyistä.

Mitä siis ryhmä edustaa? Taustalla on johtohahmona Kansan Raamattuseuran Vivamon toimipaikan johtaja Anne-Mari Kaskinen (entinen Lohjan rovastikunnan ryhmä), johon on liittynyt Keravan vahva mies Tapio Tähtinen (talous- ja diakoniamies, jolla on hyvät KRS-suhteet).  Tähtisen ehdokkuuden taustana on Tuusulan rovastikunnan tapa kierrättää yhtä maallikkopaikkaa ja perinteen mukaan nyt olisi ollut Keravan vuoro (jos vanha paikkakierrätys olisi voimassa).

Samalla ohjelmalla on tarjolla myös pappislista, joka koostuu hyvästä joukosta Espoon pappeja herätyskristityistä, körttiläisiin ja Tulkaa kaikki –ehdokkaisiin. Variaation keskellä on joukko ns. seurakuntalinjaa edustavia kansankirkon pappeja. Listalla on edellisissä vaaleissa lohjalaisten äänillä niukasti läpi mennyt Mika Nurmi (päihitti yhdellä äänellä Sirkka-Liisa Raunion).

Ryhmän ongelma on ohjelman täydellinen epämääräisyys ja ryhmän heterogeenisuus. Pienelläkin äänteen keskittämisellä ryhmästä saattaa mennä läpi kuka vain, ilman että muut ryhmää äänestäneet olisivat ratkaisua halunneet.

Summa:
Kyseessä on selkeä linjavaali, jossa äänestäjälle ratkaisevaa on se ryhmä, jonka ohjelmaa haluaa tukea. Vaihtoehtoja on tarjolla ja äänestäjä pääsee käyttämään valtaansa. Espoossa vaalikulttuuri on isossa muutoksessa. Nyt on otettu iso askel alueryhmistä ohjelmallisiin valitsijamiesyhdistyksiin: Espoossa mennään hyvään suuntaan. Kohta on äänestäjien vuoro.

Yksi olennainen tavoite vaaleissa on saada äänestysprosentti asialliselle tasolla Espoossa – viimeksi se oli ainakin pappien osalta heikonpuoleinen.

Kuluttajansuojelulain mukainen tiedote: kirjoittaja on Kevään kirkko –ryhmän perustajia ja pappisehdokas: numero 18 (kirkolliskokous); ehdolla myös hiippakuntavaltuustoon (nro 45)