Varma Törmän kiireellinen kirje piispalle

                                                                                                                                      Kiireellinen

Varma Törmä
Uskonlahden seurakunnan vt. kappalainen

Hyvä piispa,

Olen huolissani kirkolliskokouksen päätöksestä, enkä ehdi odottaa niitä piispojen ohjeita. Olen kirkon uskollinen keskitien kulkija, joka haluaa olla uskollinen myös Raamatulle ja rakastaa kaikkia seurakuntalaisia, myös homoseksualismiin taipuneita, myös niitä homoseksu-ellejä. Ja kun minulla on nyt täällä Uskonlahden seurakunnassa kaksi, siis miehiä kaksi, jotka ovat sillä lailla taipuneita ja tietenkin ne tulivat heti sen päätöksen jälkeen virastoon, kun olin siellä pahaa aavistamatta päivystämässä ihan muita asioita. Ja ne asuvatkin ihan samassa asunnossa ja olen ne kyllä nähnyt joskus kävelylläkin kahdestaan.

Kirkolliskokous nyt kuitenkin sanoo, ettei vain saisi siunata ja varsinkaan siunata sitä homoseksualistien parisuhdetta, mutta rukoilla pitäisi tai saisi, siis tai en oikein tiedä.

Niin, että minua on nyt sitten pyydetty rukoilemaan.

Että olisiko hyvä siihen rukouksen ensinnäkin pyytää, että nuo miehet tulisivat siis eri ovista – meillä on kirkossa onneksi ovi itään ja pohjoiseen – ja sitten minä tulisin sakastin ovesta, että kukaan ei arvaisi, mitä tapahtuu. Ja muita ei saisi tietenkään tulla paikalle, eikä asiasta saisi puhua sen jälkeen. Ja istuisivatko nämä miehet eri penkissä vai olisiko se parempi, että olisivat samassa penkissä, mutta kuitenkin niin, etteivät ole sillä tavalla lähellä, niin kuin toisiaan?

Ja kun kirkolliskokous päätti, ettei rukoushetki saisi olla samanlainen kuin vihkiminen, niin voiko kuitenkin veisata virren, lukea Raamattua, rukoilla ja pitää puheen? Ne kun helposti muistattavat vihkimisestä. Ja jos mukana olisi virsi, niin mikähän se virsi voisi olla, jotta ei puhuttaisi mihinkään parisuhteeseen viittaavasta, siis miehistä, naisista, rakkaudesta tai toivosta? Olisiko virsi 631 ”Oi Herra jos mä matkamies maan” sopiva – vaikka sen lopussa puhutaan siunaamisesta? Ja entä jos kuitenkin lukisin Raamattua, niin pitäisikö aluksi muistuttaa Pyhän Paavalin sanoista Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa ja jos sitten ihan vähän olisi sanoja veljellisestä rakkaudesta (Room. 12:10)? Niin ihan vain ettei tule paha mieli siitä toisesta kohdasta, en minä sitä muuten.

Ja tämän jälkeen olisi varmaan sitten se rukous. Siis vain lyhyesti ja kummankin puolesta erikseen. Tai voisihan sitä olla kaksikin rukousta ja sanoa aamen välissä ja rukoilla sitten kummankin puolesta, ja vaikka vähän pitempään.

Ja lopuksi en sitten siunaisi vaan sanoisin jotain reipasta ja toivottaisin oikein hyvää jatkoa kummallekin elämässä.

Että näinkö se on kirkolliskokouksessa ajateltu tehtävän?

Epävarmoin terveisin,

Varma Törmä

Mainokset

Päivä, jolloin homoseksuaalisuus lakkasi olemasta synti ev-lut kirkossa

Historialliset päätöksen muistetaan.  Ehkä myös tämä päivä, vaikka askelten pituudella mitattuna näin lyhyitä ja hitaasti otettuja ja kuitenkin tällä rekyylillä ladattuja askelia ei kirkon lähihistoriasta taida löytyä.

Piispat laativat ohjeet vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineille
 12.11.2010 Klo 9:42 (KT)
Evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous hyväksyi perustevaliokunnan mietinnön parisuhdelain seurauksista kirkossa  perjantain täysistunnossa 12.11.2010 äänestystuloksella 78 – 30. Tyhjiä oli 0 ja poissa 0.

Päätöksen mukaan piispainkokous sai tehtäväksi laatia pastoraalisen toimintaohjeen vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten puolesta. Mietinnön mukaan rukous tarjoaa myönteisen mahdollisuuden kohdata seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kirkon jäsenet. Rukous ei merkitse parisuhteen siunaamista, mikä edellyttäisi uuden kirkollisen toimituksen kaavan luomista ja 3/4 määräenemmistöä kirkolliskokouksessa.”

Miksi päätös on tärkeä?

Asian ovat selkeästi ilmaisseet monet kirkon konservatiivit, jotka ovat päätöstä vastustaneet. Suurin seikka on se, että homoseksuaalisuus ja homoseksuaalisessa parisuhteessa eläminen ei ole enää kirkon syntiluettelossa.  Kirkon laaja enemmistö huokaisee helpotuksesta ”jo oli aikakin” ja samalla pieni konservatiivien vähemmistö kokee, että isien uskontulkinnasta luovutaan. Vuosisatojen perspekstiivissä muutos on ollut nopea.

Kirkko on pitkän historian aikansa elänyt käsityksessä, että homoseksuaalisuus merkitsee luopumista Jumalasta, kääntymistä pois Jumalasta tai jopa Jumalan tahdon tietoista vastustamista. Tänään ev-lut kirkko Suomessa ilmaissut erehtyneensä asiassa.  Eivät tällaiset päätökset helppoja ole ja siksi kirkon hallintokoneistolta meni kahdeksan vuotta askeleen valmisteluun, eivätkä kaikki vieläkään olleet valmiit tarkistamaan kantaansa. Isien uskontulkinnasta halutaan pitää kiinni vaikka suuri enemmistö käsityksestä on luopunut.

Vähemmistö elää läpi tappiota, pettymystä, pelkoa kirkon kääntymisestä väärälle polulle. Nämä tunteet voin ymmärtää; enkä kuvittele surutyön olevan helppoa. Olennaista on se, että eri tavoin ajatteleminen ei purkaudu seksuaalisia vähemmistöryhmiä loukkaavilla sanoilla. Sille ei ole enää tilaa ev-lut kirkossa.  Eri tavoin voi ajatella, mutta toisten loukkaamiselle ei ole paikkaa.

Mitä rukous merkitsee?

Piispainkokous tulee kirjoittamaan kieli keskellä suuta pastoraaliset ohjeet vapaalle rukoukselle, joka voi tapahtua kirkossa ja siinä saa olla läsnä pappi ja pari. Tilaisuudessa saa rukoilla, lukea Raamattua ja varmaankin lukea myös sanoa (Herran) siunauksen.

Tilaisuus ei tule olemaan kirkon virallinen toimitus, eikä sitä saa nimittää parisuhteen siunaamiseksi. Kun pari on kuitenkin läsnä ja Jumalan hyvää varjelusta ja johdatusta saa rukoilla, niin käytännössä nykyinen käytäntö jatkunee. Monet papit ovat nytkin siunanneet homoparit sitä pyydettäessä. Piispainkokous ohjeillaan antaa vakuuden toimien luvallisuudesta

Piispa Wille Riekkinen ilmaisi haastattelussa, että linjakkaampaa olisi ollut päättää siitä, että kysymys on parisuhteen siunaamisesta. Näin on. Nyt esitetyillä perusteilla looginen johtopäätös olisi parisuhteen siunaaminen (mutta ei vihkiminen, joka edellyttäisi monen lähtökohdan uudelleenarviointia ja olisi aivan eri mittaluokan kysymys).

Käytännössä jokainen pari rukousta ja siunausta pyytää juuri suhteelleen, ei yksityisille henkilöille. Pari on myös parina tilaisuudessa. Jumala tuskin siunaustaan parisuhteelle estää, vaikka kirkko ei tähän ilmaukseen päätynytkään. Ja tuskin piispainkokous ohjeissaan yrittää Jumalaa toimissaan rajoittaa.

Jälkikirjoitus 13.11.2010: Kirkolliskokouksen päätös on kiinnostanut, silä kahden päivän aikana Dosentin ikkunan tekstejä on ladattu yli 600 kertaa. WordPress.comin luetuin blogi tänään.