Käpylän kirkko, vaikuttaminen ja seurakuntavaalit

Olen Oulunkylän seurakunnassa vaaleissa ehdolla ja se on laittanut mielessä liikkeelle montakin kysymystä: mitä kirkko voisi olla ja mitä sen tulisi tehdä omalla kulmallani Käpylässä. Käpylä oli itsenäinen seurakunta muutama vuosi sitten, mutta nyt osa suurempaa Oulunkylää (joka on myös oma kaupunginosansa). Entinen Käpylän kirkon kulttuuri katosi, mutta uutta ei ole oikein löytynyt tilalle.

Tulkaa kaikki

Ihan ensiksi kuittaan sen, että seurakunnan tulee osaltaan edistää ja viestittää toimillaan sitä, että se on avoin kaikille, kunnioittaa tasavertaisesti kaikkia seurakuntalaisia ja erityisesti tukee niitä, jotka ovat eri tavoin syrjittyjä tai ulossuljettuja. Siksi olen Tulkaa kaikki ryhmässä. Tältä osin on tehtävä se, mitä paikallisella ja hiippakunnan tasolla tehdään, ennen kuin asia on ratkaistu muutaman vuosikymmenen päästä kirkolliskokouksessa – ehkä kirkon kvartaalin eli 25 vuoden kuluttua.

Samaan aikaan on ilmassa pari muuta asiaa: suora vaikuttaminen ja aluekirkko.

Suora vaikuttaminen

Olen miettinyt myös vaikuttamisen kanavia: voisiko suorat äänestykset ajankohtaisista asioista olla käytössä seurakunnassa ja valittujen luottamushenkilöiden eri ryhmissä? Suorat demokratialiikkeet etsivät nyt tapaa tarjota rekisteröityjen jäsenten osallistua päätöksiin, silloin kun kannan voi ilmaista esimerkiksi netin avulla. Voisiko joissakin seurakuntaneuvoston ja seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston asioista äänestää netissä suuntaa-antavasti? Tätä kannattaa tutkia ja kehittää.

Lähikirkko Käpylässä

KäpylänkirkkoNyt katseeni kohdistuu lähikirkkoon, siis Käpylän kirkkoon. Näppituntumalla se on hiukan nahkeassa vedossa ja kaikkea muuta kuin täynnä käpyläläisiä eri viikon päivinä. Seurakuntalaiset eivät sitä valtaa sunnuntain messuun, päivisin ryhmien käyttöön tai iltaisin muihin tapahtumiin. Kerran olen nähnyt kirkon täynnä täällä asuessani –  silloin oli Käpylän lukion muistelujuhlat.

Käpylän alue ja kirkko voisi toimia erinomaisena koekenttänä vahvalle alueellistamiselle ja yhteisöllistämiselle: otetaan yhteisön ihmiset, seurakuntalaiset ja muut kiinnostuneet, mukaan ja pohditaan miten kirkko ja sen yhteydessä olevat tilat voisi palvella yhteisön tilana, yhteisenä keittiönä iltaisin tai päivällä, lapsiperheiden parkkina, musiikin harjoittamisen paikkana jne. Kysyisin myös sitä, millaista pyhän kohtaamista ihmiset odottavat. Millaisia hiljentymisen aikoja ja tapoja odotetaan ja tarvitaan?

Voi olla, että alkuun tulisi niukasti vastauksia, sillä mitä sitä nyt kirkosta osaisi odottaa. Mutta kysymällä, kokeilemalla, erehtymällä ja taas uutta etsimällä voisi löytyä alueen ihmisten näköinen tapa olla kirkko. Alueella asuu paljon energisiä, luovia ja osaavia ihmisiä. Nyt on hyvä hetki alkaa viritellä Käpylän kirkon uutta aikaa.

Hieno kirkko ja upeat ihmiset alueella. Siitähän tulee väistämättä mainio kertomus.

Seurakunnan työntekijöitä kaipaisin erityisesti prosessin pyörittäjiksi ja mahdollistajiksi. Ideat ja tekeminen voisi nousta alueesta, mutta tuskin itsestään ja tuskin ilman rohkaisua.

Käpylä on ideaali kokeilu ja kehittämiskirkko Helsingissä. Mitä sinä haluaisit siellä ja sen myötä tapahtuvan?

PS
Vastaavia alueita löytyy muuallakin Helsingissä ja Suomessa, kun seurakunnista on tehty laajempia ja alueiden kirkon etsivät uutta profiilia seurakuntaliitosten jälkeen. Mallia aluekirkon innovoinnista voisi kehitellä laajemmassakin mitassa ja yhteistyössä. Terveisiä vaan Alppilan kirkolle ja muualle.

Mainokset

Kirkon uusi homolinjaus – noin viikko jälkeen suuren Homoillan vuonna 2010

Suuren kirkkokeskustelun tuiskeessa kuvattiin eri uutislähetyksissä tänään (19.10.2010) sitä, miten kirkko on eroaallon takia lamassa, mutta todettiin myös, että kriisi voi olla hyödyllinenkin, jos se johtaa avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Kirkosta eronneiden määrä on jo reilusti yli 20 000. On mahdollista ja realistista, että kirkosta eroaa lähikuukausina vielä moninkertainen määrä. Samalla kun keskustelu jatkuu, niin piispoilta odotetaan nyt jämäkkää ja selkeää tiekarttaa, joka vie kirkkolaivan takaisin oikealle reitilleen.

Yhtenä osana uutta kurssia tarvitaan selkeä ja lyhyt muutaman kohdan ohjelma siitä, mihin kirkkoa johdetaan. Koska piispat eivät ole vielä julkaisseet ohjelmaansa, niin seuraavassa on tarjolla Dosentin ikkunan linjaus.

1. esiinnoussut kirkosta eroamisen aalto on vahva viesti ja myös sinällään arvokas ja tärkeä: se viestittää myös liian suuresta jähmeydestä kirkossa ja monien perustellusta loukkaantumisesta jo pitemmän ajan kuluessa

2. piispainkokouksen päätöksen mukaisesti kirkko hyväksyy homot ja homoparit ja muistuttaa, että homous ei ole synti vaan osa Jumalan luomaa maailmaa

3. kirkko lupaa lopettaa ajanpeluun ja vitkuttelun homokysymyksessä ja siirtyä nopeaan päätöksentekoon

4. kirkko rukoilee homoparien puolesta: nyt sen tekevät yksittäiset papit ja kristityt. Lähiaikana menettelylle haetaan virallinen asema, kun kirkolliskokous on asian käsitellyt. Kirkossa pyritään lisäksi pikaisesti järjestämään rekisteröidyn parisuhteen siunaamisen mahdollisuus.

5. kirkossa saa ajatella homokysymyksestä myös eri tavoin, mutta toista loukkaava puhe on vastoin kristittyjen keskinäistä ja toinen toistaan kunnioittavaa käytöstä.

Näiden linjausten takana on reilu ja kasvava enemmistö piispoista, papeista ja muista Suomen kristityistä. Uudella linjalla kirkko haluaa viestittää avoimuuden, armon ja oikeudenmukaisuuden voimakkaampaa etsimistä myös kirkon omassa päätöksenteossa ja viestinnässä. Kirkko haluaa nyt saarnata teoillaan.

Kirkossa käryää

 

Euroopassa koko kansan kuuluminen yhteen kirkkoon oli ennen sääntö, nyt se on poikkeus. Suomen luterilainen kirkko on ilmiö, joka vetää vertoja Euroopassa jopa Puolalle. Siellä katoliseen kirkkoon kuuluu huima enemmistö kansalaisista (lähteistä ja määrittelystä riippuen yli tai alle 90 % prosenttia). Suomessa luterilaiseen kirkkoon mahtuu karvan alle 80% kansasta. Herätykset ovat nitisyttäneet kirkkovenettä, mutta laidat ovat yleensä kestäneet. Jopa vanhoillislestadiolaiset ovat virallisesti pysyneet kirkossa, vaikka ovat muodostaneet mentaalisesti kirkon kirkossa. Käryääkö tällä hetkellä kirkossa kaiken takana nyt kuitenkin suurempi muutos?

Ensimmäinen oire muutoksesta oli Nokia Mission lähtö omille teilleen. Suuri kohu kirkosta poislähtemiseen on vaihtunut kuitenkin pienen piirin yhteisöksi, joka on hävinnyt julkisuuden tuolle puolen.

Toinen ulko-oven kolisuttaja on ollut Luther Säätiö. Määrätietoinen matka kohti omaa kirkkoa on ollut suoraviivainen ryhtymys, jossa taka-askeleita ei ole ainakaan julkisuudessa etsitty vaan on kuljettu kohti tilannetta, jossa oman kirkon muodostajat pian saavat sen, minkä tilaavat.

***

 

Arkkipiispan vaalin jälkeen jo povattiin kirkon jakautumista. Finaalikierrokselle menevien politiikan henkilövaalien tapaan myös kirkossa tapahtui varsin selkeä rintamalinjojen muodostuminen.  Tietystä kaksinapaistumisesta huolimatta professori Miikka Ruokasen perustelut kahtiajaosta tuntuivat kuitenkin enemmän vaalin jälkihöyryiltä. Ilmiö kuitenkin jatkuu erityisesti sosiaalisessa mediassa ja käry nousee.

Kotimaa24 sivustolla on puhuttu eri yhteyksissä ilmapiirin kiristymisestä. Kirkkoherra Toivo Loikkanen totesi, että kyse on kyse on sekä retoriikasta että hengellisen linjan kiristymisestä. Kotimaa24 sivuilla keskustelu soljuu toisinaan asiallisen lupsakkaasti, mutta paikoin karkaavat kirjoittajien sormet ilmaisuihin, jotka eivät ole kunniaksi tuolle foorumille. Esimerkki ylilyönnistä on muiden kristittyjen tuomitseminen helvettiin rikinkatkuisin ilmauksin. Kotimaa24 ei ole tässä suhteessa yksin; muita kirkollisia keskustelualustoja voisi mainita aivan yhtä perustellusti.

Kotimaa-lehti uutisoi Hakunilan seurakunnan kirkkoherran vaalin aikana esiin tulleeseen sanailuun ja kärkevään mielipiteiden vaihtoon. Mielet ja kielet ovat käyneet kuumana myös Vantaalla.

***

Kirkossa käryää.

Sen huomaa erityisesti, jos sosiaalisen median sivustoja selailee. Sosiaalinen media on levittänyt kirkkoon keskustelukulttuurin, joka sallii nimimerkin takaa ja myös ilman nimimerkkiä toisten kristittyjen syyttelyn, helvettiin tuomitsemisen ja demonisoimisen. Suvaitsemattomat näkökulmat ovat yleistyneet ja toisten maltillinen kuuntelu on vähentynyt. Yhä useammin hutkitaan ja vain harvoin aidosti keskustellaan. Parviälystä kehkeytyy usein parvihäly.

Yhtäältä sosiaalinen media on tehnyt suuren palveluksen, kun pinnan alle padotut asenteet ovat pullahtaneet esiin. Tämän ajattelutavan mukaan on parempi, että ihmisten mielen paineet tulevat kuuluville myös kirkossa sen sijaan, että ne jäisivät tukan alle pyörimään.

Toisaalta pirujen maalaaminen seinille kutsuu lisää piruja paikalle. Kuumentunut hengellisyys tuottaa lisää kuumentunutta hengellisyyttä, jos sillä on kasvualustaa. Tässä mielessä kyse on arveluttavasta suunnasta, jonka lietsomiseen ei ole mitään syytä pelkän keskustelun ylläpitämisen nimissä. Sosiaalisen median imu vie kirkossa keskustelua suuntaan, jonka myötä kirkossa käryää.

Aiheellinen kysymys onkin itse asiassa se, että onko kirkon ajoittain ilmenevä ilmapiirin kärjistyminen merkittävältä osalta juuri sosiaalisen media esiin manaama kehityssuunta, joka ruokkii itse itseään. Tämän kehityskaaren vaikutusta kukaan ei osaa vielä nähdä.