Espoon hiippakunnan kolmas vaalipaneeli ja vaalin loppukommentit

Keravalla pidettiin torstai-iltana 9.2.2012 Espoon hiippakunnan kolmas kirkolliskokousvalipaneeli. Kiitos ripeästä järjestelyistä lyhyellä varoitusajalla: vastuun kantoivat lääninrovasti Ilkka Järvinen, sekä Nurmijärven ja Järvenpään seurakuntien kirkkoherrat Ari Tuhkanen ja Vesa Koivisto.

Tilaisuudessa oli paikalla useita kymmeniä ehdokkaita ja pari-kolme kymmentä paneelin seuraajaa. Puhetta riitti ja parhaat palat taisivat lohjeta vasta lopussa, kun ryhmät saivat tentata toisiaan.

Mikä jäi erityisesti mieleen:

– kirkolliskokouksen valintaan liittyvät vaalipaneelit on hyvä idea, jota pitää kehittää edelleen
– tilaisuus on tarpeen jo pelkästään ehdokkaitten takia:  opimme tuntemaan toisiamme
– kirkolliskokouksen suuri kysymys on seurakuntarakenne
– keskusteluun noussee tavalla tai toisella myös kysymys samaa sukupuolta olevien parien siunaamisesta

– ilta vahvisti sitä, että Espoon hiippakunnassa on tarjolla karkeasti jakaen kolmen eri ohjelman ryhmät:  osin konservatiivisemman virkakäsityksen edustajat (Uskon ja yhteyden kirkko, papit; Kirkko lähellä ihmistä – kirkon ja seurakuntien parhaaksi, maallikkolista), uudistusmielinen Kevään kirkko – papit ja maallikot sekä pienten lyhtyjen ryhmä Elävä kansankirkko – papit ja maallikot  [ryhmä on toisaalta maallikkojen aluelista ja toisaalta yleiskirkollisuutta tavoitteleva pappislista]. Analyysin ryhmistä löydät aiemmin Dosentin ikkunasta.

Omta toiveeni tulevalle kirkolliskokoukselle olisivat seuraava (asiat tässä järjestyksessä):

1. kirkon talous ja seurakuntien rakenne kuntoon
– ensin pitää saada kuntoon kirkon talous ja seurakuntarakenne
– vaikka moni on jo ehtinyt liputtamaan ns. rovastikuntamallin puolesta, niin tarkkaan kannattaa katsoa myös ns. hiippakuntamallin edut. Olen myös hieman varautunut ajatuksesta, että kautta kirkon kasvaisi vahva väliportaan hallinto rovastikuntiin. Jos kirkosta tulee seurakuntayhtymien kirkko, niin paikallistason työhön jää vähemmän resursseja.

2. Diakonaatti päätökseen
– myös epäselvä nimikekysymys tulee saada kuntoon. Ekumeenisesti vahva ja kirkollisesti pitkään käytössä ollut diakoni-termi on hyvä laaja-alaisen diakonaatin käyttöön. (katso kirjoitukseni TAik 5/2011 ja Diakonian tutkimus 2/2011 tai Kotimaa24 verkkoessee)

3. Kirkolliskokouksen vaalitavan muutos
– maallikkovaali tulee uudistaa
– maallikkojäsenten valinta tulisi tapahtua seurakuntavaalien yhteydessä suorana vaalina. Tämä voisi lisätä kiinnostusta myös seurakuntavaaleihin.

4. Kysymys kirkon yhteydestä ja erilaisuuden hyväksymisestä
– vahvistetaan mallia, jossa kirkossa opetellaan kunnioittamaan erilaista kristillistä vakaumusta. Siihen kuuluu kunnioitus yhtä lailla sateenkaarimessuille kuin perinnemessuille (jotka pidetään ennen vuotta1986 olleen rituksen mukaan); samalla tarkistetaan käytäntöä samaa sukupuolta olevien rekisteröityjen parien rukoushetken kohdalla ja puhutaan reilusti siitä mistä on kysymys: siunaamisesta.

– perinnemessut eivät saa asettaa millään tavoin kyseenalaiseksi naisten asemaa pappina. Niiden toimittaminen tähtää ennen kaikkea perinnemessujen tarjoamiseen niille seurakuntalaisille, jotka näitä toivovat. Seurakunnassa toimivien pappien tulee noudattaa nykyistä virkajärjestystä piispainkokouksen ohjeiden mukaan.

– ratkaisujen toteuttaminen yhtä aikaa vahvistaa kirkon kykyä toimia yhdessä ja opetella erilaisuuden kunnioitusta

Kevään kirkon vaaliohjelma

Kirkolliskokousvaalit  2012 Espoon hiippakunnassa
Kevään kirkko – papit ja maallikot

Suuntaamme vaaleissa kohti kirkkoa,

  • joka on avoin muutoksille, ydinsanoman ajankohtaiselle tulkinnalle ja tuoreelle hengellisyydelle
  • joka on avaran kansankirkollinen
  • jossa on tilaa erilaisille kristityille syrji­mät­tä ketään
  • joka tuntee vastuunsa lähimmäisistä ja koko luomakunnasta
  • jonka hallinto ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista 

Ehdokkaat: www.kevaankirkko.net
Laajempi verkosto Suomessa: www.kirkkovoimuuttua.fi

Mitä tarkoittaa avoimuus muutoksille, ydinsanoman ajankohtaiselle tulkinnalle ja tuoreelle hengellisyydelle?

– Ydinsanomana armo ja toivo

– Luterilaiseen perinteeseen kuuluu erityinen halu etsiä ja kirkastaa evankeliumin ydintä.

– Otamme todesta Jumalan antaman armon.

– Toimimme oikeudenmukaisuuden ja yhteisön heikkojen jäsenten puolesta.

– Näemme ja kuulemme arkisen todellisuuden rehellisesti ja uteliaasti.

– Syrjimättömyys ja avoimuus tarkoittavat, että otamme tosissaan sen, että Jumala on rakkaus.

– Käytämme tuoreita hengellisiä ilmaisuja.

– Riittämättömyys ja ehtimättömyys on monelle tuttu tunne. Tarvitsemmeko riittämisen teologiaa?

– Rukousta ja hiljaisuutta

Puhumme avaran kansankirkollisuuden puolesta. Mitä tarkoitamme sillä?

– Kirkon muodostavat sen kaikki kastetut jäsenet.

– Hapuileva, arka ja epävarma usko on yhtä arvokas kuin vankka vakaumus

– Kirkko on avara yhteisö, johon kuuluvat myös ne, joiden kontaktipinta yhteisöön on pieni. Yhteisiin kokoontumisiin täytyy jokaisen tuntea olevansa tervetullut kuin kotiinsa.

– Kodin ja arjen kristillisyys on keskeinen osa suomalaista luterilaisuutta.

– Yhtenäiskulttuurin aika on ohi: avara kansankirkollisuus merkitsee sitä, että evankeliumin viestiä välitetään ja eletään todeksi erilaisilla tavoilla eri yhteyksissä. Puhumisen ja toimimisen tavan on muututtava ympäristönsä mukaan niin, että ihmiset kuulevat uskon viestin omalla kielellään ja kokevat sen merkitykselliseksi omassa elämässään.

– Kirkko on alusta saakka ollut kontekstuaalinen, se on elänyt ajan mukana. Me haluamme jatkaa keskustelua ja uusien tulkintojen löytämistä valmiiden vastauksien antamisen sijaan. Näin välitämme Jumalan armoa, rakkautta ja toivoa tässä ajassa ymmärrettävällä tavalla.

Suuntaamme kohti kirkkoa, jossa on tilaa erilaisille kristityille syrji¬mät¬tä ketään. Mitä se on?

– että rukoilemme yhdessä monenlaisissa messuissa, internetissä, erilaisissa kohtaamisissa. Käymme messussa ja elämme ihmisiksi.

– että ryhdymme sanoista tekoihin, pelkät juhlapuheet eivät enää riitä.

– tekoja ovat mm. ystävällinen kohtaaminen ja kutsuminen yhteyteen, jossa jokaista kuunnellaan ja sovitaan etenemisestä.

– kaikenlaiselle vihapuheelle ehdoton kielto ensin kirkon omissa työyhteisöissä ja kaikkialla, missä kirkkona toimitaan.

– rukous parisuhteensa rekisteröineiden puolesta ja kanssa on hyvä askel. Meidän mielestämme homoparit pitäisi voida siunata.

– rohkeaa henkilöstöpolitiikkaa, jolla pyritään saamaan kirkkoon eri alojen ammattilaisia ja muutenkin monimuotoista osaamista. Vapaaehtoisia arvostetaan aivan toisella tavoin kuin nyt.

– että etsitään aktiivisesti ja monenlaisin keinoin (sosiaalinen media, verkottuminen) yhteyksiä arkeaan eläviin ihmisiin, kirkosta eronneisiin, eri kulttuurien kasvattamiin maahanmuuttajiin ja kaikenlaisiin ”epäileviin Tuomaisiin”

Tavoitteena on kirkko, joka tuntee vastuunsa lähimmäisistä ja koko luomakunnasta. Mitä se tarkoittaa?

– lähimmäisenrakkaus on kirkon olemuksen keskeinen tuntomerkki sanan ja sakramenttien rinnalla.

– kristittyjen yhteisössä erityinen vastuu kohdistuu köyhiin, äänettömiin ja eri tavoin uhan alla oleviin. Kysymys ei siis ole vain yhdestä työalasta (diakoniatyö) muiden joukossa, vaan näkökulmasta koko kirkon uskoon ja toimintaan. Tarvitaanko kirkkoon lähimmäisdiplomi?

Vastuu tarkoittaa luonnon osalta esimerkiksi:

– seurakuntien kannustamista kirkon ympäristödiplomien hankkimiseen

– avointa keskustelua kasvissyönnin lisäämiseksi ja lihantuotannon eettisyyden kasvattamiseksi

– seurakuntien kannustamista arvokkaiden luontoalueiden suojeluun

– kirkkoa, joka pitää lähimmäisenrakkautta keskeisenä uskonasiana, eikä minään ”kehällisenä asiana”. Se on olennainen osa Kristus-julistusta, eikä siitä erillinen asia.

– kirkkoa, joka uskoo lähimmäisenrakkauden ulottuvan myös muuhun luomakuntaan kuin ihmiseen

Mitä tarkoitamme kirkolla, jonka hallinto ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista?

– sen hallinnon ja talouden rakenteita on purettava ja yhdisteltävä. Se ei tarkoita seurakuntalaisista etääntymistä, sillä varsinainen toimintaa tapahtuu lähellä ihmisiä, seurakunnissa tai kirkkopiireissä, ja ihmisten keskellä, yhä enemmän myös tietoverkoissa.

– se on jäsenten muodostama yhteisö, jossa jäsenillä on oltava myös paljon päätösvaltaa. Seurakuntalaisten valtaa on lisättävä muun muassa vaaleja yksinkertaistamalla ja äänestämistä helpottamalla.

– on keskusteltava siitä, tulisiko myös kirkolliskokous valita suoralla jäsenvaalilla seurakuntavaalien yhteydessä.

– siellä puhutaan ymmärrettävää kieltä ja avoimuus on sen keskeinen arvo. Avoimuus antaa tilaa kysymyksille. Se mikä ei ole erikseen salaista, on julkista ja läpinäkyvää. Esitykset ja päätökset tehdään julkisesti.

– se käyttää aktiivisesti ja monipuolisesti viestinnän keinoja. On kehitettävä vaalien ohella muita keinoja osallistumiseen ja demokratiaan.

– Kipa, Kirjuri ja It-keskukset ovat periaatteessa oikeita ratkaisuja, mutta ne tulisi alueellisesti ja hallinnollisesti yhdistää.

– on harkittava, mihin tarvitaan keskushallintoa ja mikä sujuu paremmin paikallisesti. Työalajako ei saisi olla este yhteistyölle.


Ehdokaat Espoossa:
www.kevaankirkko.net
Laajempi yhteistyöverkosto:
www.kirkkovoimuuttua.fi

Kirkolliskokous pienin askelin matkalla uuteen

Vaaliblogi, osa 2

Kirkolliskokouksen vanha vaalitapa

Kirkolliskokous uudistuu keväällä 2012, kun sille valitaan helmikuussa uudet edustajat.  Moni edustaja luopuu mandaatistaan ja uudestaan vaaliin lähtevien on haettava uutta valtakirjaa äänestäjiltä. Kirkolliskokoukseen valitaan 64 maallikkoedustajaa ja 32 pappisedustajaa. Lisäksi kaikilla piispoilla on paikka kirkolliskokouksessa. Jaottelu perustuu ajatukseen, että seurakuntien ja seurakuntalaisten ääni tulee kuuluville maallikkokiintiön kautta ja toisaalta hengellisen viran edustajille on olemassa oma kiintiönsä. Papiston osalta valinta on suora vaali, kun taas maallikkopaikoista äänestetään välillisesti: viime syksynä valittiin seurakuntien luottamushenkilöt ja nyt nämä äänestävät kirkolliskokousedustajista.

Liekö johtunut vaalien monikerroksisuudesta ja epämääräisestä valitsijayhdistysten muotoutumisesta, mutta yleisesti kirkolliskokousta on pidetty kirkon kokonaisuuteen nähden varsin vanhoillisena. Herätysliikkeillä, erityisesti vanhoillislestadiolaisilla, on kirkolliskokouksessa laajuuteensa nähden erityisen suuri edustus.

Kotimaa24 :n mukaan Oulussa vanhoillislestadiolaisten jättäminen pois papiston listalta herätti pientä porinaa. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, että vanhoillislestadiolaiset tai joku muu ryhmä jätettäisiin vaalin ulkopuolelle vaan että heidän tulisi muodostaa oma valitsijamiesyhdistys ja olla vaaleissa keräämässä linjansa mukainen määrä ääniä.

Konservatiivien hyvästä vaalitaktikoinnista kuluneella vaalikaudella oli paraatiesimerkkinä Kansanlähetyksen ja muutoinkin erityisen konservatiivisesti esiintyneiden edustajien vaalimenestys Tampereen hiippakunnassa.

Uutta vuoden 2012 vaaleissa

Aiemmin on useasti ollut tapana, että on muodostettu alueellisesti koottuja listoja, joille ovat mahtuneet eri tavoin ajattelevat ehdokkaat.  Monin paikoin listat ovat koottu alueellisesti, ei aatteellisesti. Vaaleihin liittyvä keskustelu ja useat uudet valitsijamiesryhmät ennakoi sitä, että kirkolliskokous uudistunee merkittävällä tavalla. Kevään 2012 vaaleissa on uutena ilmiönä se, että entistä enemmän ehdokkaat ovat muodostaneet selkeästi profiloituja ryhmiä ja edustavat ilmaisemaansa kirkollista ja hengellistä ajattelua.

Äänestäjän selkeämmät linjat merkitsevät sen tietämistä, meneekö hänen äänensä esimerkiksi avaraa kansankirkollisuutta edustavalle ryhmälle tai vanhoillislestadiolaisille tai kirkon virkakäsitystä vastustavalla Kansanlähetyksen edustajalle.  Näin ainakin niissä listoissa, missä uusi tuuli on ehtinyt puhaltaa.

Uuden ohjelmallisen ryhmän esimerkkinä on Espoon hiippakunnassa syntynyt Kevään kirkko–ryhmä. Ensimmäistä kertaa hiippakunnan lyhyessä historiassa saman otsakkeen ja avoimesti ilmaistun hengellisen ohjelman takana on sekä pappien että maallikkojen valitsijayhdistys.  Olen ollut mukana rakentamassa Kevään kirkon –ryhmää ja myös ehdolla vaaleissa papiston listalla.

Ryhmä on selkeästi ja avoimesti maltillisen uudistusmielinen. Kevään kirkkoa äänestävä tietää koko ryhmän seisovan yhteisen ohjelman takana ja tietää äänensä menevän tämän suuntaisen kristillisyyden edistämiseen.  Muutos on kohtalaisen suuri papiston osalta, mutta maallikkovaalin osalta se merkitsee isoa harppausta kohti demokraattisempaa ja avoimempaa vaalia.

Ryhmien linjoja selvittävät nettisivut antavat ehdokkaille mahdollisuuden tuoda esiin ajatuksiaan keskeisissä kohdissa. Edistysaskeleen ottaa myös KT:n vaaliohjelma, joka tulee esittelemään ehdokkaita. Kyse ei ole varsinaisesta vaalikoneesta, mutta ohjelman avulla ehdokkaitten kantoihin voi perehtyä.

Bloggaan vaaleihin liittyen säännöllisesti seuraavan parin kuukauden aikana. Seuraavissa blogeissa:

– miten kirkolliskokouksen valintatapaa tulisi uudistaa?

– mitkä ovat keskeiset asiat kirkolliskokouksen seuraavalla kaudella?

– mikä on Kevään kirkon ohjelma – ja omat kommenttini siihen

Kevään kirkko

Kirkolliskokousvaalit Espoon hiippakunnassa 2012

Tänään on avattu Kevään Kirkko Facebook-sivut. Kevään kirkko on vuoden 2012 kirkolliskokousvaaleihin (ja myös hiippakuntavaltuuston vaaleihin) valmistautuva valitsijayhdistys Espoon hiippakunnassa. Kevään Kirkko – ryhmä on ehdokaslista kirkolliskokouksen pappisedustajien ja maallikkoedustajien vaalissa.

Mistä on kysymys?

Kevät on lupaus uusista aluista, valon lisääntymisestä ja kylmän talven väistymisestä. Kirkossa kevät merkitsee evankeliumin etsimistä ja kuulemista sekä avoimuutta Hengen johdatukselle. Kirkon uudistus nousee perinteen kunnioittamisesta, halusta katsoa avoimin silmin ympärille ja ottaa todesta elämän kysymykset.

Suomessa ev.lut. kirkko elää suurten muutosten keskellä. Keskustelu naisen asemasta ja seksuaalisten vähemmistöryhmien kysymykset ovat jo ehkä ohittaneet kärkevimmät vaiheensa ja syrjimisen aika menettänyt otteensa. Nyt on aika suunnata katse suuriin
peruskysymyksiin: Miten sanoma armosta, synnistä ja rakkaudesta on totta Suomessa nyt? Miten kirkko löytää uuden, kokonaisvaltaisen ja kaikkia koskettavan vastuun heikommista ja uhatuimmista jäsenistään? Miten vastataan kirkon suuriin tuleviin hallinnollisiin kysymyksiin seurakuntien rakenteesta ja talouden muutoksista?

Suuntaamme vaaleissa kohti kirkkoa,

– joka on avoin muutoksille, ydinsanoman ajankohtaiselle tulkinnalle ja tuoreelle hengellisyydelle

– joka on avaran kansankirkollinen

– jossa on tilaa erilaisille kristityille syrjimättä ketään

– joka tuntee vastuunsa lähimmäisistä ja koko luomakunnasta

– jonka hallinto ja päätöksenteko on avointa ja demokraattista

Kirkolliskokousedustajien ja hiippakuntavaltuuston jäsenten vaalit järjestetään 13.2.2012. Vaaleissa seurakuntien luottamushenkilöt valitsevat maallikkoedustajat ja papit valitsevat
pappisedustajat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Espoon hiippakunnasta
kirkolliskokoukseen valitaan 6 maallikkoa ja 4 pappia.

Kevään kirkko
-valitsijayhdistykseen ovat tervetulleita maallikot ja papit kaikista Espoon hiippakunnan seurakunnista. Jos haluat olla mukana toimimassa avoimemman ja avaramman kirkon puolesta, ota rohkeasti yhteyttä:

Pappisedustajien vaali:
Kari Latvus, kari.latvus[at]helsinki.fi . Työryhmässä mukana Päivi Linnoinen, Sini Hulmi ja Panu Pihkala.

Maallikkojäsenten vaali:
Minna Kaartinen-Koutaniemi,  minna.kaartinen-koutaniemi[at]helsinki.fi.  Työryhmässä mukana muiden muassa Markku Jalava, Tuula Huuhtanen, Sanna-Maaria Tornivaara ja Signe Jauhiainen.

Tervetuloa mukaan Kevään kirkkoon!