Demariuhri – leppyvätkö jumalat?

Sillä uhalla, että märehdin jo menneitä, niin yli yön nukuttua on vielä paikallaan sana demarien ratkaisusta. Urheilussa ja politiikassa on tapana vaihtaa valmentajaa tai puheenjohtajaa, jos tuloskertymä ei tyydytä. Näin tehdään joskus ihan vain ilmapiirin innostamiseksi. Urpilaisen syrjäyttämisessä on osin kyse tästä. Uusi kasvo vastuuseen ja kannatuskäyrät kasvuun, lienee keskeinen perusodotus.

Tästä huolimatta pidän tehtyä ratkaisua sekä kyseenalaisena että moraalittomana.

On suuri kysymysmerkki tuoko ay-(persu)miehiä liehittelevä kampanja aikanaan haluttua tulosta, sillä Rinne ei mediakasvona ja ohjelmallaan tarjoa SDP:n uudistusta nykyisessä eurooppalaisessa ja globaalissa tilanteessa. Tarjotut lääkkeet ehkä vain jarruttavat tai loiventavat kehitystä. SDP:n ideanikkareilta odottaisin mieluummin markkinasosialismin kehittämistä: markkinavetoista maailmaa, jossa hyvinvoinnin jakamiseen taataan kakusta riittävästi jaettavaa. Pari askelta taaksepäin ei ole uusi idea edistykseen ja siksi pidän ratkaisua tehottomana.

Moraalittomuus tulee siitä, että demarien eturivin naispoliitikko, joka on tehnyt komean työn Euroopan talouden myrskyvesillä saa tällaisen kohtelun. Vailla ministeri- ja kansanedustajakokemusta oleva ay-uros nostetaan piikkiin ja osaava euronainen uhrataan äänestäjien jumalien ärtymyksen tyynnyttämiseksi.

Ei ketään saa kohdella näin. Varsinkaan jos on hoitanut erittäin vaativan kansallisen tehtävän mallikkaasti. Pikkumokien määrä on mitätön ja saavutusten lista pitkä.

Minun on vaikea kunnioittaa tai äänestää näin toimivaa puoluetta. SDP teki käsitykseni mukaan yksinkertaisesti väärin ratkaisussaan, mutta minultahan asiaa ei kysytty. Minulla on vain yksi ääni tulevissa vaaleissa.

Mainokset

Eduskuntavaalien 2011 tuloksen analyysi

 

(voit antaa palautetta myös klikkaamlla tähtiä yllä, kiitos)

Edustakuntavaalien lähtökohdat eivät luvanneet suurta draamaa vielä vuodenvaihteessa, mutta vaali-illasta muodostui yksi viime vuosien suurimmista vaalitrillereistä. Illan myötä osoittautui ensinnäkin, että vaaligallupit oli tehty väärin. Niissä oli tiettävästi koko ajan saatu Persuille yli 20% tulosta, mutta tilastonikkarien mukaan tämä ei pitänyt paikkaansa ja tulos oli ”kalibroitu”. Koneisto ei osannut tulkita Persujen vyöryä.

Toiseksi myös vaali-iltana Ylen ns. vaaliennuste oli suurimman osan illasta vähintään yhtä pielessä kuin reaaliaikainen laskenta. Sekään ohjelma ei osannut muutoksen suuruutta.

Vaalitulos mahtuu kuuteen pääkohtaan:

Ensinnäkin nyt käytiin yksi viime vuosikymmenien dramaattisimmista ja tiukimmista eduskuntavaaleista: pääministerin paikka ratkaistiin alle tuhannella äänellä ja kahdella täpärällä edustajanpaikan kääntymisellä kokoomukselle (Vaasan ja Helsingin vaalipiireissä).

Toiseksi oikeisto-keskustalainen hallitus sai selkeän epäluottamuslauseen. Moni on tulkinnut protestin kohteen suuntautuneen Euroopan rahakriisiin, muuta Erkki Tuomioja totesi illan aikana, että vähintään yhtä paljon oli kyse protestista sitä vastaan, että Suomessa köyhyys lisääntyy ja tuloerot kasvavat rajusti. Se, että jättipotin keräsi Persut eikä Demarit tai Vasemmistoliitto kertoo horjuneesta luottamuksesta perinteisiin vasemmistopuolueisiin.

Kolmanneksi sekä Soinin että yleensä perussuomalaisten saama jättipotti on muistutus vähäväkisen kansan olemassaolosta. Mukana on protestia suomalaisen ahdingon unohtamisesta, kaunaa valtajärjestelmälle, epäluuloa Eurooppa-politiikalle, mutta myös yleistä kokemusta siitä, että puolueet ja kansa ovat ajautuneet liian kauas toisistaan. Elleivät Persut itse toista tule osoittamaan, niin ensi sijassa en pitäisi Persuja muukalaisvastaisena puolueena. Ainakin Soini on kiistänyt yhteyden oikeisto-nationalistisiin ja vierasmaalaisuutta kammoksuviin puolueisiin – ja joku Halla-Aho on luku sinänsä (siis näitäkin kai puolueessa löytyy).

Neljänneksi vaalin häviäjiä ja samalla voittajia olivat Kokoomus ja Demarit. Harvoin on vaalin voittajaksi julistettu pääministeripuolue hävinnyt yhtä paljon. Ja samalla tavoin demarit sai ison torjuntavoiton, kun Urpilainen löysi Mikael Jungerin myötä ihan uuden otteen johtamiseen ja esiintymiseen.  Urpilaisen uusi draivi tuli esiin vaalitenteissä.

Viidenneksi keskustan ja vihreiden kirvelet tappiot ovat ilmeisiä. Keskusta kantoi yhtä aikaa rötöspuolueen leimaa ja samalla pääministerivastuuta. Tämä tapahtui vielä varsin kokemattoman puheenjohtajan johdolla. Vihreiden uskottavuus puolestaan katosi hallituksen ydinvoimausvaan jo kauan sitten. Molemmilla puolueilla on edessä vaikea vaihe.

Kuudenneksi Räsänen aggressiivinen homovastainen kampanja veti vesiperän.  Syksyn homokampanjan vei KD:lta pois vahvoja ehdokkaita, teki puolueesta yksisilmäisen uskontopuolueen ja nosti Jani Toivolan (Vihr.) eduskuntaan.

Risto. E.J. Penttilän ennakoima Suomen murros (katso aiempi postaus)on nyt yhä selvemmin näkyvissä. Se tuli esiin tällä kerralla halussa vaikuttaa ja vahvistaa muutosta, jossa haetaan uutta tasapainoa kansainvälisyyden ja suomalaisuuden välillä; tämä liittyy ennen muuta globalisaatioon ja rahavallan siirtymiseen Suomen ulkopuolelle – ei vain Brysseliin. Tämän takana on vaalin toinen esiin nostama iso teema: köyhien ja vähäväkisten asema. Jos Persut asemoidaan poliittisella kartalla Kepun ja Demarien väliin (näin Soini itse), niin Suomen poliittinen kartta on nyt ihan uudessa muodossa.

Ehkä vaalien keskeisenä teemana ei lopulta ollutkaan suhde Portugalin lainoihin vaan Suomen köyhiin.

JK klo 21.00  Blogi ja tämä postaus erityisesti on ladattu tänään 200 kertaa. Vilkas päivä.