Varma Törmä joi Kristuksen veren ja ajoi ojaan

 

 (voit antaa palautetta klikkaamalla tähtiä: kiitos!)

                                                                                                                                            Vähemmän kiireellinen

Varma Törmä
Uskonlahden seurakunnan vt. kappalainen

Hyvä piispa,

kiitos viestistä. Sen saaminen kyllä hieman pelästytti minua, koska tämän viimeisimmän asian ympäriltä on nyt kirjoiteltu pariin otteeseen paikallisessa lehdessä, vaikka minusta kyllä asiaan ei olisi ollut mitään syytä. Mutta ymmärrän kyllä, että tämän pienen – sanoisinko kalibaliikin – jälkeen asia on varmasti parasta selvittää perin pohjin. Tai ehtoollismaljan pohjaa myöden, siis tässä tapauksessa. Ja kyllä minua hävettää se lehden kuva, kun autokin meni lumihankeen.

Minusta kaikkeen on syypää seurakuntamme suntio. Hän oli sairastunut mainittuna sunnuntaina ja tilalle oli edellisiltana häthätää saatu sijainen, joka ei hallinnut tilannetta. Siis ollenkaan.

Tämä varasuntio oli saanut ohjeet puhelimessa ja valmistellut jumalanpalveluksen aamulla hyvissä ajoin, enkä mitenkään osannut häntä varoittaa ehtoollisviinistä. Vasta alttarilla tajusin, ettei kaikki ole kohdallaan, kun viinikannu oli tyhjä ja malja aivan täysi. (varasuntio sanoi jälkeenpäin, että hän vain halusi olla avuksi).

Ehtoollisviiniä riitti hyvin, kun kovin lumipyryn vuoksi messuun oli tullut vain viisi ihmistä. Niin tai siis varasuntion, minun ja kanttorin lisäksi kaksi muuta. Messun vietto meni oikein hyvin ja kanttori lähti saman tien soittamaan hautajaisia ja otti varasuntion kyytiin, kun sillä ei ole autoa.

Lupasin laittaa kirkon oven kiinni ja hoitaa muutoinkin asiat kuntoon, koska minulla ei ollut kova kiire. Vasta tarttuessani taas ehtoollismaljaan tuli mieleeni, että mitäs nyt tehdään. Siis viinille. Varasuntio oli kaatanut varmaan koko pullon viiniä maljaan eikä sitä nyt niin paljon lopulta kulunut messussa, kun meitä oli vain viisi.

Aikaisemmin muuten ei ollut ongelmia, kun viini vain pantiin pulloon takaisin, mutta nyt edes sitä pulloa ei löytynyt, mihin lie sen kätkenyt tai ehkä varasuntio vei mukanaan, siitähän saa pantin.(eikä se varasuntio sitä kyllä tunnustanut vaan väittä minun itse piilottaneen pullon, mutta se on kyllä valetta)

Ja silloin tuli mieleeni se kirkkoherran työntekijäkokouksessa lukema piispojen ohje, että pyhitetty ehtoollisviini on Kristuksen veri. Ja sanoihin se piispojen sihteerikin jossain kirjoituksessa, että Kristuksen verta ei saa kaataa viemäriin. Siis että se veri ei poistu siitä viinistä messun jälkeen, vaikka ei kai se siis oikeasti siihen viinin tulekaan. Tai tarkoitan, että se Kristuksen veri vain on, eikä merkitse tai muutu.

 Jos muuten ihan suoraan sanon, niin tätä kohtaa en oikein ymmärrä, mutta sen ymmärrän, että tosi tärkeätä tämä viini on.

 Olin jo kaatamassa sen viinin miesten vessan lavuaariin, mutta sitten kuitenkin asia jäi arveluttamaan, että jospa se kuitenkin on yhä Kristuksen veri, kun piispat ja sihteerikin niin sanoo. Vaikka kyllä se minusta näytti ihan viiniltä.

Ja maistui myös. Otin ihan vain pari pitkähköä kulausta ja istuin sakastissa miettimään, mitä tekisin. Viiniä oli vielä melkein puoli litraa – tai siis Kristuksen verta.

Pohdin kiivaasti, että olisiko se nyt kovin pahasti luterilaisuudesta ja kirkon opista luopumista, jos vain jättäisin viinin maljaan. Ja veisin sen vaikka alttarille. Mutta se hopeinen ehtoollismalja on vanha ja niin arvokas, että eihän sitä voi noin vain jättää. Odotin varttitunnin ja pohdin, että olisiko Kristus nyt jo taivaassa, mutta muistin, että tämähän on kalvinilaisten harhaoppia.

Ja niin minä sitten join sen viinin tai veren. Ja ollakseen verta se maistui viiniltä ja täytyy kyllä sanoa, että ei ole koskaan ehtoollisviini tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin tuolla kertaa.

Kun pääsin kirkosta ulos, tunsin itseni niin keventyneeksi ja ihan iloiseksi, kun asia oli ratkennut lopulta. Ja vasta silloin muistin, että minullahan oli auto ja se lumipyry oli aivan mahdoton. Päätinkin saman tien, että en lähde ajamaan autolla kotiin, kun kerran olin vähän veressä tai viinissä ja ainoastaan siirrän sen suojaan parempaan paikkaan.

Ja oli vain erityisen huono yhteensattuma, että juuri kun vaihdoin auton paikkaa, niin jalkani hieman lipsahti – ja olin ojassa. Mistä lie sattunut paikalle juuri silloin tuo ohikulkija, joka napsautti kuvan puhelimellaan. Ja olihan oja sen verran syvä, että en sieltä päässyt enää autolla pois.

Siitä se juttu vain lähti liikkeelle, enkä käsitä ollenkaan, että miksi. Ja jos nyt hieman liukastuin noustessani autosta, niin se johtui vain lumesta. Ja jäästä, jonka takia kaaduin itsekin ojaan.

Ja miksi sen piti kuvata minut vielä sinne juutuupiin sillä puhelimellaan vai mikä lie veispuuki se nyt oli? Ja se kuvasi juuri silloin, kun nousen ojasta.

Mitään muuta asiassa ei tapahtunutkaan. Kävelin kotiini ja siinä meni ainakin tunti, sillä jostakin syystä eksyin matkalla.

Yksi kysymys minulla kuitenkin on. Tämän kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että olisiko mahdollista, että piispainkokous päättäisi antaa luvan laittaa viinin ja Kristuksen veren johonkin pyhään pulloon. Ja jos Kristus on siinä pullossa ja kun Henki lähtee Pojasta, niin pullossahan on sekä Poika että Henki. Niin sitä vain haluan nyt kysyä, että onko siellä pullossa sitten koko kolminaisuus?

Epävarmoin terveisin,

Varma Törmä

Mainokset