Työttömän päiväkirjasta: Diak käräjille

 

Sisäisen matka

Minut irtisanottiin toukokuun lopulla. Kesäkuu oli pelkkä musta kaivo ja heinäkuussa kerroin voivani paremmin. Eräs vastaan polun kokenut ystäväni sanoi ettei tuollaisista potkusta selviä kahdessa kuukaudessa vaan se vie kaksi vuotta. Hän oli varmaankin oikeassa.

 

Kuluneen jakson parhaita päiviä ovat olleet ne, jolloin olen ollut töissä – eikä niitä ole ollut kovin montaa. Nyt on helmikuun puoliväli. Potkuista on kulunut yhdeksän kuukautta ja talvi Suomessa jatkuu.

 

Diakonia-ammattikorkeakoulu maksoi irtisanomisajalta palkkaa – tai oikeastaan vain neljän kuukauden palkan, sillä olin teologisen tiedekunnan leivissä heinäkuun loppuun asti.

 

Osa yhdeksästä kuukaudesta on kulunut taistellessa turhautumisen ja merkityksettömyyden kanssa. Oman alan – diakonian ja raamatuntutkimuksen – töiden saanti näyttää enemmän kuin epätodennäköiseltä ja vaihtoehtona on alan vaihto. Mitä voin 54-vuotias alan vaihtaja tehdä?

 

Satoja vaihtoehtoja on pyörinyt mielessä, mutta ratkaisuja ei ole vielä löytynyt.

 

Työttömyyskassa

Onneksi on olemassa ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, joka auttaa pahimman yli. Tai siis, onneksi edes se. Monien kertoma systeemin hitaus on ihan totta. Sain ensimmäisen päivärahan tällä viikolla; siis kolmannen työttömyyskuukauden puoli välissä. Nyt maksettiin joulukuun osuus: verojen jälkeen reilut 1300  euroa, joista jokainen euro otetaan vastaan ilolla.

Tuotannollistaloudellisista syistä irtisanotut saavat normaalista 100 päivää korotettua ansiosidonnaista, mutta saan tyytyä 20 päivään, koska olen riitauttanut irtisanomisen. (miten ihmeessä se vaikuttaa päivärahan suuruuteen?) Irtisanomiseni oli liiton lakimiehen käsityksen mukaan laiton.

 

Diak käräjille

Moni kysyi kesällä, että oliko Diakonia-ammattikorkeakulun toiminta moraalisesti oikein ja laillista. Moraalisen konkurssin laajuuden voi jokainen arvioida itse lukemalla kevään ja kesän tekstejä asiasta. Moni myös kysyi, että miksei Diakin rehtoraattia vedetä toimistaan käräjille vastaamaan tekemisistä.

 

Nyt on se hetki. Liittoni juristi on osoittanut potkujen laittomuuden ja kun Diak ei edelleen asiaan vastaa on seuraava askel mennä käräjille. Raastuvanoikeus on julkinen taho, joka käsittelee asiaa seuraavaksi.

 

Mainokset

Irtisanottujen päiväkirjasta

Diakonia-ammattikorkeakoulu (Diak) irtisanoi 31.5.2012 kaksitoista työntekijää. Tapahtuneesta on puhuttu paljon ja siitä on kirjoitettu eri tahoilla runsaasti.

Miltä potkut näyttävät asianomaisten näkökulmasta? Juha Säkkinen, Jouni Kylmälä, Maija (nimi muutettu) ja Kari Latvus kertovat, mitä irtisanominen merkitsee.

 Juha Säkkinen, 62v lokakuussa 2012, on Suomen sosiaalikasvatuksen pioneereja. Säkkinen on johtanut alan ammattiliittoa, ollut kehittämässä Järvenpäässä Diakoniaopistossa 1990-luvun alussa sosiaalikasvattaja tutkintoa ja toimi myös pitkään Diakin pääluottamusmiehenä.

Juha Säkkinen oli suunnitellut jäävänsä eläkkeelle kesällä 2013, joten potkut tulivat ihan puun takaa. Jostakin syystä kukaan ei kysynyt tai neuvotellut asiasta.

Irtisanomisajalla työnantaja vaatii 260 tuntia opetusta.

Juha Säkkinen: ”Päällimmäinen tunne on haikeus, koska työuraa oli takana 39 vuotta ja nyt se loppuu tällä tavalla. Ihmetyttää, miksi ei asioista keskusteltu ja edelleen kysyn, etteikö ollut mitään muuta menettelytapaa.

Kun työkaverit aloittivat työvuoden kokouksessa, niin minä olin vadelmametsässä. Ajattelin, että huonomminkin voisi aikansa käyttää.”

* * *

Jouni Kylmälä, 58, tuli Järvenpään Diakoniaopistoon 1991 opettamaan tutkimusmenetelmiä ja ohjaamaan opinnäytetöitä. Kylmälän sosiologian alaan kuuluvan lisensiaattityön teema oli ollut pultsareiden elämää kartoittava tutkimus. Työllä on asunnottomuustutkimuksen parissa edelleen paikkansa.

Diakoniaopistossa ja sen jälkeen Diakin lehtorina Kylmälä on piirtänyt opiskelijoille kuvaa yhteiskuntateoriasta nykytodellisuudessa. Kylmälä on myös tällä hetkellä yksi harvoista Cable-menetelmän tuntijoista Suomessa (yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmä): miten havainnoida ympäristöä, miten jäsentää aisti- ja kokemustulvaa ja liittää tämä osaksi ammatillista toimintaa? Tätä koulutusta on Diakilta ostettu pääkaupunkiseudulla ja Kylmälä on vastannut asiasta pääkouluttajana.

Potkut tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta kahdenkymmenen yhden työvuoden jälkeen. Yksikönjohtajan Marja Pentikäisen soitto ja paperin allekirjoitus olivat muutaman minuutin juttu. Mistään asiasta ei kysytty eikä yt-lain henkeen kuuluvasta työuran sovittelusta ollut hajuakaan.

Jouni Kylmälä: ”Kesäkuusta en muista mitään, olin niin shokissa pari viikkoa. Hakkasin halkoja Hankasalmella ja aivot pyörittivät vain tätä asiaa. Olin tulla hulluksi. Aika harva uskalsi ottaa yhteyttä.”

Irtisanomisajaksi on tulossa myös runsas määrä opetusta. Syksyn työvelvollisuuden omalaatuisin osa on tarjota Cable-koulutus omalla työyhteisölle. [toim. välihuom: viimeksi mainitun koulutustehtävän edellyttäminen kuulostaa vaatimuksena jo törkeältä ja sadistiselta.]

”Ahdistus iskee edelleen ajoittain. Hetkellisesti tulee olo, että en kelpaa mihinkään.
Toivoa antaa se, että omalle erityisosaamiselle ja ammattitaidolle on kysyntää. Vakituisen työn saaminen ei kuitenkaan ole helppoa.
Elämään kuuluu sekin, että työttömällä on aikaa lukea ja miettiä.”

* * *

Maija (nimi muutettu), 55, on tehnyt lisensiaatin tutkinnon ja on lisäksi kelpoinen varhaiskasvatuksen opetustehtäviin. Kenola on toiminut lehtorina Helsingin yksikössä (aluksi Diakoniaopistossa, sitten Alppikadun yksikössä) Diakin alkuvaiheista 1990-luvun lopulta asti. Opetusalueet ovat liittyneet lukuisiin opintokokonaisuuksiin ja hän on opettanut eri vaiheissa opintoja. Monikulttuurisuus on keskeinen alue niin lisensiaattityössä kuin opetuksessa.

Jaana Kenola: ”Edelleen on typertynyt ja epätodellinen olo. Keäkuun alussa pari viikkoa olin täysin toimintakyvytön, sen jälkeen  päätin kuitenkin, että kesästä täytyy yrittää edes jotenkin nauttia. Loppukesä onkin mennyt kantarellimetsässä.
Omaa opettajuutta, osaamista ja identiteettiä on täytynyt kuitenkin jatkuvasti miettiä.
Tuntuu siltä, että prosessi on ollut hyvin epäammatillisesti ja asiattomasti hoidettu. Sekavuudesta kertoo esimerkiksi se, että irtisanomisen yhteydessä ensin haluttiin pois puhelin ja muut työvälineet, mutta työvelvollisuuden takia ne palautettiin.

Iso työvelvollisuus ajaa tilanteeseen, jossa olen irtisanottu ja poissa työyhteisöstä, mutta kuitenkin joudun tekemään töitä siellä. Tämä nostaa vääjäämättä esille monet kysymykset irtisanomisten tarpeellisuudesta, koska minullekaan ei kerrottu selkeitä syitä.”

* * *

Blogisti eli Kari Latvus, 53, tuli Seurakuntaopistolle 1994, Diak alkoi 1996. Aiempia työpaikkoja olivat mm. Kirkon koulutuskeskus ja Lutheran Theological Seminary (Hongkong). Olen eksegetiikan dosentti, kontekstuaalisen teologian, diakonian ja hermeneutiikan tutkija, opettaja ja tekijä; myös osallistunut Diakin kehittämiseen sen kaikissa vaiheissa. Viimeiset kolme vuotta tosin yliopistolla opetus/tutkimustoimessa ja toimivapaalla Diakista (keskeinen peruste rehtorin myöntämälle toimivapaalle oli se, että Diak ei voinut tarjota tuolloin lainkaan tutkimusaikaa diakonian yliopettajalle: tutkimus selvittää diakonian professiota, käsitettä ja teoriaa).

Potkujen ensireaktiosta voi lukea kesäkuun kirjoituksestani Minä, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja potkut. Nyt kaksi kuukautta myöhemmin tulisi tarttua keskeneräiseen tutkimukseen, mutta ahdistus ottaa mittaa mielestä.

Kari Latvus: ”Nukun huonosti, asioihin on vaikea tarttua ja keskittymiskyky on tällä hetkellä erittäin huono. Suurin ahdistus nousee siitä, että ne asiat, joihin on elämässä viimeisten vuosien aikana eniten panostanut – diakonian, köyhyyden ja Raamatun tutkimus – eivät olekaan minkään arvoisia sille yhteisölle, johon on kuulunut kaksi vuosikymmentä. Oma elämäntyö tuntuu täysin turhalta.

Tämän ikäisenä on uuden ammatin etsiminen todella vaikeaa. Tutkimukselle täytyy ehkä nyt sanoa hyvästit: se on karvas pala.

Tyhjyyden ja merkityksettömyyden perkele kalvaa syvältä.”

***

Kaiken jälkeen yhä uudelleen nousee esiin kysymys, johon kukaan ei vastaa: Missä on Diakin moraali ja päätöksenteon asianmukaisuus? Miten omistajat eli kirkko ja diakoniasäätiöt voivat sallia tällaisen?

***

Lue myös:

Diak tulilinjalla (Kirkko & Kaupunki)

Kaksi kuukautta Diakonia-ammattikorkeakoulun potkuista.

JK 12.8.klo 23
Kesän postauksista tämä näyttää kuuluvan runsaasti luettuihin: siihen viittaa avaus, silllä ensimmäisen vuorokauden aikana oli yli 500 latausta.

Kaksi kuukautta Diakonia-ammattikorkeakoulun potkuista

Kirjoitin Dosentin ikkunan blogissa kesäkuun alussa Diakin antamista potkuista. Tekstin julkaisin noin viikon tapahtuman jälkeen. Analysoin ratkaisun taustoja ja yritin selvittää itsellenikin, mistä oikein oli kysymys. Asia näytti oudolta, käsittämättömältä ja täysin surrealistiselta.

Nyt on kulunut kaksi kuukautta. Olen puhunut satojen ihmisten kanssa asiasta, blogi on ladattu yli 7000 kertaa ja asiaa ovat kirjallisesti kommentoineet facebookissa, blogissa, sähköpostissa ja muissa viesteissä sekä tutut että tuntemattomat. Asiaa on käsitelty myös Kotimaassa (14.6. ja 21.6.) ja Kirkko & Kaupunki –lehdessä (4.7.).

Kesän mentyä on aika kommentoida muutamaa seikkaa. Tässä kirjoituksessa päivitän tilannetta ja keskustelua kahden kuukauden ajalta.

 

Onko Diakin talous konkurssin partaalla?

Julkisuudessa Diakin rehtori Jorma Niemelä on perustellut kahdentoista työntekijän irtisanomista erityisesti taloudellisilla seikoilla. Niemelän retoriikkaan on mahtunut lauseet Diakin kassavarojen hupenemisesta ”muutamassa vuodessa konkurssitilaan” (Kotimaa 21.6.).  Samaa konkurssipuhetta Niemelä on viljellyt monessa muussakin yhteydessä.

On totta, että Diakin tulorahoitus heikkenee mahdollisesti seuraavien vuosien aikana arviolta reilut 10 prosenttia – jos ennakoidut leikkaukset tapahtuvat. Diakin alkuperäinen henkilöstön vähennystarve oli lähes 30 henkeä. Tästä valtaosa näytti sulaneen pois, kun määräaikaisia työsuhteita ei jatkettu ja useita henkilöitä jäi eläkkeelle.

Tämän lisäksi toukokuussa irtisanotuista kolmannes oli juuri jäämässä eläkkeelle, joten tältä osin säästö on olematon. Loput irtisanotut, kahdeksan henkeä, ilmeisesti olisivat rehtori Niemelän mielestä aiheuttaneet Diakin konkurssin. Näin siitäkin huolimatta, että yli 200 hengen työyhteisössä aina joku on toimivapaan, äitiysloman ja tutkimusjakson tarpeessa. Näyttääkin ilmeiseltä, että Diakin johdon työvälineisiin ei tässä kysymyksessä kuulunut sopeuttamistoimien etsiminen.

Samaan aikaan kun työntekijöitä pelotellaan tulevalla konkurssilla Diak tekee vuosittain vahvaa tulosta ja kerää taloudellista voittoa, viime vuosina keskimäärin 0,7 miljoonaa euroa. Tulevissa ammattikorkeakoulujen toimilupien uusimisessa tarvitaan kyllä vakavaraisuutta, mutta OKM valmistelu ei edellytä vakavaraisuudelle mitään tiettyä euromäärää. Voittoa voi tehdä myös maltilla ja hitaammin kiiruhtaen. Voiton maksimointi laadun kustannuksella on Diakin johdon oma ja erikoinen valinta.

Niemelän konkurssipuhe on pelottelun retoriikkaa, jossa kritiikiltä pyritään sulkemaan suu. Pelottelulla ei ole kuitenkaan asiallisia perusteita.

 

Opettajatarve uudessa organisaatiossa

Diak on valmistellut uuden hallintomallin, joka tulee käyttöön vuoden 2013 alusta. Itse asiassa malli ei ole kovin uusi vaan on modifioitu versio pääkaupunkiseudun yksiköiden organisaatiomallista. Siinä kirkonalan opettajat muodostavat oman hallinnollisen ryhmänsä, sosiaali- ja terveysala omansa jne.

Kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon opetushenkilöstöä tarvitaan vuonna 2013. Diakin johdossa on kyllä tehty teoreettinen laskelma oletetusta opetushenkilöstön tarpeesta ja sen pohjalta on tehty supistuksia henkilökuntaan ennakkoon.

Vuoden 2013 alusta alkavan organisaation mielekkyys ja toimivuus on suuri kysymysmerkki. Moni Diakin sisällä vastusti suurella kiireellä valmisteltua mallia ja epäili sen mielekkyyttä.

Tilanteen kaoottisuutta kuvaa se, että sanottuaan tusinan verran ihmisiä irti toukokuussa Diak julisti kesäkuussa haettavaksi kymmenen henkilön toimet. Suuri osa näistä täytetään aluksi vuoden 2012 loppuun, muutama osa-aikaisena ja yksi palkataan toistaiseksi eli vakituiseen työsuhteeseen.

Jos työntekijöistä on pula syksyllä 2012, niin sama lienee edessä 2013.

Tämän lisäksi Diakilla on huutava pula tuntiopettajista. Sen tähden Diak joutui antamaan irtisanotuille laajan opetusvelvoitteen syksyksi 2012, vaikka rehtori 31.5. pitämässään puheessa ensin ilmoitti, että ”irtisanotuilla ei lähtökohtaisesti ole työvelvoitetta irtisanomisaikana”.

Työmarkkinoilla vallitseva käytäntö on, että irtisanotuilla ei teetetä töitä vaan irtisanomisajan voi keskittyä elämän saamiseen takaisin raiteilleen ja erityisesti uuden löytämiseen.

[Diakin maksama irtisanomisajan pituus muuten perustuu lain määrittelemään minimiin. Minkäänlaisia sosiaalipaketteja tai sopeuttamistukia ei makseta toisin kuin monilla aloilla.]

Monien mielestä Diakin johto on kohtuuttomasti hätäillyt sekä organisaation uudistamisessa että tehnyt selkeän arviointivirheen irtisanomisissa.

 

”Arvostan kontekstuaalista teologiaa”

Kirkko & kaupunki nosti esiin sen että, kontekstuaalisen teologian ja eksegetiikan osaaminen sai lähes täystyrmäyksen. Kysymys on Diakin Järvenpään yksikössä kehitetty ja Diakin opetussuunnitelmassa keskeisessä asemassa oleva teologisen koulutuksen sisältö ja metodi. Rehtori Niemelän vastaus tähän kuului: ”Arvostan erittäin paljon kontekstuaalista teologiaa”.

Niemelä ei ilmeisesti tunne lainkaan kontekstuaalista teologiaa, on sanoissaan tavattoman naiivi tai sitten tietoisesti vääristää todellisuutta. Kun puhutaan korkeakoulutasolla kontekstuaalisesta teologiasta, niin se edellyttää asianmukaisia teologisia perusopintoja, siis erityisesti systemaattisen teologian ja eksegetiikan perusteiden hallintaa. Muussa tapauksessa päädytään toimimaan mutu-teologian tasolla, joka on riittävää rippikoulun ja isoskoulutuksen käyneelle kristitylle, mutta ammatillisena näkökulmana arveluttava kirkon työhön tähdättäessä.

Ylemmän tutkinnon tekijöiden kohdalla kontekstuaalisen teologian osaamisen vaatimustaso nousee edelleen. Silloin tulisi päästä perusosaamisesta eteenpäin, mutta miten heikosta perustasta voi ponnistaa eteenpäin?

Tehdyt päätökset osoittavat, että Niemelä ei puheistaan huolimatta arvosta kontekstuaalista teologiaa. Teot puhuvat selvää ja päinvastaista kieltä.

 

Miten irtisanominen sitten olisi tullut tehdä?

Laaja kirkon eri aloja edustava ryhmä arvio kriittisesti Kotimaassa Diakin johdon toimia. Rehtori Niemelän vastaus oli piiloutua vastakysymykseen, miten olisi pitänyt toimia sen sijaan, että erotetaan eläkkeen kynnyksellä olevia, sairaslomalle olevia tai vuosikausia (lue: pari vuosikymmentä) organisaatiossa toimineita.  Tähän on helppo vastata. Eläkkeelle jäävien olisi tullut saada kunniallinen päätös työuralleen ja heidän kanssaan olisi tullut kasvokkain neuvotella eläkkeelle jäämisen aikataulusta. Toiseksi Diakin olisi tullut ensi koeajaa ensin uusi organisaatio ja testata tarvitaanko irtisanomisia lainkaan.

JOS irtisanomisiin olisi silti ollut pakko päätyä, niin luonnollista olisi ollut irtisanoa viimevuosina töihin tulleita, vähemmän kokeneita ja vähemmän ansioituneita. Toisin kuin rehtori Niemelä väittää Kotimaassa, niin osaamisen tasoeroja löytyy Diakissa kuten jokaisessa organisaatiossa. Osaamis- ja työkokemus erot ovat aivan ilmeisiä.

 

 

Palaan prosessin muihin puoliin ja johtopäätöksiin hiukan myöhemmin, ehkä jo muutaman päivän päästä.

Linkki: Diak tulilinjalla (Kirkko & Kaupunki)

Minä, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja potkut

Potkut

Potkut tulivat puhelimitse.

31.5.2012 aamupäivällä klo 10 jälkeen Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Marja Pentikäinen soitti ja sanoi haluavansa tavata. Kerroin, että olin Jerusalemissa ja tapaaminen onnistuisi siellä hyvin. Pentikäiselle tämä ei sopinut. Sen sijaan hän ilmoitti, että Diak on irtisanonut minut. Ihmettelin asiaa, koska samat yliopettajan työt, joita olen aiemmin hoitanut, ovat edelleen olemassa. Ja koska Diak tarvitsee edelleen osaamistani useilla erityisalueilla. Vastaus: ”tämä perustuu ihan vain tuotannollistaloudellisiin syihin.” Siis mitä? ”Siis tuotannollistaloudellisiin syihin.”

Loput tiedot tulisivat kirjeessä, koska en ollut henkilökohtaisesti tavoitettavissa.

Viikkoa myöhemmin Pentikäinen halusi tavata vielä henkilökohtaisesti. Olisin halunnut nauhoittaa keskustelun, mutta se kiellettiin. Tapaamisen ensimmäinen asia oli se, että minun tuli luopua kaikista Diakin työvälineistä. Ilmoitin, että minulla ei niitä ollut. Toiseksi minulle kerrottiin, että irtisanomisaikana minulta odotetaan 135 tunnin mittaista opetusjaksoa erityisalueeltani eksegetiikasta. Ainoa asia, jonka itse jaksoin kysyä oli se, että hävettääkö Pentikäistä tällainen irtisanominen. Ei kuulemma hävettänyt. Keskustelu vei noin 15 minuuttia. Yksi minuutti yhtä Diakissa tehtyä työvuotta vastaan.
Vuodesta 1994 kestänyt Diakonia-ammattikorkeakoulun sitkeä rakentaminen oli ohi yhdessä lyhyessä puhelinkeskustelussa. En ollut uskoa korviani. Miksi Diak antaisi minulle potkut? Olen osallistunut Diakin suunnitteluun, toimiluvan anomiseen, kirkonalan polun rakentamiseen, kaikkien keskeisten opintojaksojen toteuttamiseen, ollut vastaamassa ylemmän tutkinnon suunnittelusta ja toteutuksesta, eurooppalaisen maisteritasoisen tutkinnon rakentamisesta, kirjoittanut, tutkinut, perustanut diakoniaan suomalaisen tieteellisen aikakauskirjan ja ollut mukana kansainvälisen aikakauskirjan perustamisessa.

Miksi ihmeessä joku on keksinyt, että minut pitää erottaa?

Diak
Diakin rakentaminen on ollut hieno kokemus. Vuonna 1994 kysymys kuului: miten kirkollinen opistotasoinen diakonien ja nuorisotyönohjaajien koulutus voitaisiin pitää osana koulutusjärjestelmää? Vaihtoehdot olivat tason laskeminen pykälällä tai uuteen AMK-järjestelmään mukaan pääseminen. Taustatyön ydin oli parivaljakko Jarmo Kökkö ja Paavo Voutilainen. Kahden ideanikkarin alkuvisioista syntyi Diak. Työryhmissä tehtiin eri vaiheissa pitkään ja intohimoisesti töitä suuren unelman toteuttamiseksi: tunteja ei juuri laskettu tai urakoinnista nuristu, koska visio kirkollisen koulutuksen uudesta toteutuksesta oli niin tärkeä.

Perusideana oli se, että kirkonalan koulutus rakentuu yhteiskunnallisen pätevyyden sisään, diakoniksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi opiskeleva opiskelee myös sosionomiksi, diakonissa sairaanhoitajaksi.

Tutkintojen integraation onnistuminen on Diakissa vaihdellut. Helsingissä saattoi vuosien ajan monissa kohdin kirkon alan ammatilliset ja teologiset opinnot jäädä vain kosmeettisiksi koristeiksi, Kauniaisissa taas moni epäili yhteiskunnallisen osaamisen jäävän herätysliikeväritteisen teologian jalkoihin, koska lähes kaikki opettajat olivat teologeja. Alkuvuosien aikana kunnianhimoisimmin integraatiosta piti kiinni Järvenpää.

Diakin omaleimaisuus on ilmiöpohjainen opetussuunnitelma. Samalla tästä on muodostunut myös opetuksen laadun akilleen kantapää. Ilmiöpohjaisen opsin myötä Diakissa on kadonnut taju tiedepohjaisesta osaamisesta, jolle opetus kuitenkin perustuu. Alun ideologisessa innossa koko tiedesana oli pannassa. Lehtoreista tehtiin yleisosaajia niin, että teologian maisteri kykeni opettamaan kaikkea mahdollista kirkon alan kentässä riippumatta siitä, oliko kyseisellä henkilöllä alueelta suoritettuna yliopistolliset perusopinnot tai maisteritutkinnon pääaine – puhumattakaan, että odotettaisiin, että hän olisi väitellyt alueelta. Korkeakoulumaisuus on silloin koetuksella.

Teologian opetuksen leväperäisyydestä kertoo se, että esimerkiksi Oulussa ei ole ollut usean vuoden aikana päätoimista teologia opettajien joukossa. Tai se, että koko Diakin yliopettajien tai lehtorien joukossa ei ole irtisanomiseni jälkeen enää yhtään eksegetiikkaan alalta väitellyttä, vaikka sekä perustutkinnossa että ylemmässä tutkinnossa on merkittäviä määriä eksegetiikkaa. Yliopiston näkökulmasta opintojen hyväksilukemiseen on yhä vähemmän perusteita.

Diak on kehittynyt vuodesta 1996 paljon, mutta suunta on ollut koko ajan epävakaa, hallinto sekavaa ja johtaminen poukkoilevaa.

Saneeraus 2012

Diak toteutti samaan aikaan organisaation uudistuksen ja saneerasi taloutta YT-neuvotteluissa. Diakin hallitus antoi rehtorille vapaat kädet ja Jorma Niemelä valitsi uuden organisaation johtajat. Tähän joukkoon kuului enää kaksi kirkon alan toimijaa, vararehtori Pirjo Hakala ja Esko Kähkönen (Kähkönen on ollut kevään 2012 toimivapaalla). Tämän jälkeen valittiin yliopettajat ja lehtorit – sekä ne, jotka irtisanottiin.

Irtisanomisten virallisena perusteena ovat tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Muut seikat, jotka jäävät tämän hokeman taakse ovat vain arvailtavissa. Epävirallisen tiedon mukaan kolmannes irtisanotuista olisi ilmeisesti jäänyt lähikuukausina eläkkeelle. Lopuista osa teki vain osittain työnsä tutkintokoulutuksessa, jollain palkkarahat tulivat muualta. Kaikki irtisanotut ovat opettajien ikähaitarin yläpäästä. Monet ovat olleet Diakissa vuosikausia töissä.

Diak teki sekä 2010 että 2011 voittoa yli 500 000 euroa. Oletettavasti saneerausten myötä Diakin taloudellisen tuloksen teko jatkuu vuonna 2012. Näyttää ilmeiseltä, että Diakin ei olisi tarvinnut ryhtyä irtisanomisiin vaan erilaisilla sopeuttamistoimilla olisi tilanteessa löytynyt muita ratkaisuja, jos tahtoa olisi ollut. Tätä suuremmaksi nousi tahto taloudellisen tuloksen maksimoimiseen ja tahto päästä eroon joukosta henkilöstöä.

Diakin johtamisen, hallinnon ja päätöksenteon symbolina on keskustelu, jonka kävin silloisen Diakin hallituksen puheenjohtajan Esko Koskenvesan kanssa. Asia liittyi kriteereihin, jolla Diak valitsi tutkijaa. Koskenvesa sanoi: ”Tämä on yksityinen ammattikorkeakoulu, jossa päättäjät voivat tehdä mitä haluavat. Me voimme vaihtaa vaikka kesken laskun pujottelukepin paikkaa.”

Diak on pitänyt tässä asiassa sanansa.

Kirkonalan koulutuksen tulevaisuus

Tulin aikanaan diakonian teologian yliopettajaksi. Titteli vaihtui myöhemmin diakonian yliopettajaksi. Vuoden 2012 jälkeen Diakissa ei ole enää diakoniaan keskittyvää yliopettajuutta. Muutos kirkon alan koulutuksen perusteella toimilupansa saaneesta oppilaitoksesta sosiaalialan yleistoimijaksi on ilmeinen. Diak ei tällä hetkellä erityisesti panosta siihen, että sillä olisi erityisen vahva koulutuksen ja tutkimuksen kärkiasema Suomessa diakonian ja kristillisen kasvatuksen osalla vaan kirkonalan koulutus tasapäistetään ja kurjistetaan askel askeleelta. Kyseessä ei ole kirkonalan koulutuksen tietoinen ja suora lahtaus vaan pitkänajan vaivihkainen suunta, jota heijastavat myös henkilövalinnat.

On masentavaa ajatella, että kontekstuaalisen teologian osaamisen perään ei olla kiinnostuneita. Tai että eksegetiikan opetus ei Diakissa huoleta ketään. Tai se, että diakonian olemuksen ymmärtäminen, tutkimus ja opetus hapertuu. Diakonia osana kirkon työtä ja osana kristillistä uskoa kiinnostaa kovin harvoja Diakissa. Kuka Diakissa kysyy diakonian teologian perään?

Irtisanotun ahdistus

Eniten minua kuitenkin ahdistaa vain oma olemiseni. Tipun synkkään ja pimeään kuiluun, josta valoa ei näy mistään suunnasta. Elämäntyöstäni on liki pari vuosikymmentä menettänyt merkityksensä. Yliopistolla tekemäni sijaisuus päättyy heinäkuussa. Olen työtön irtisanomisajan jälkeen marraskuun lopussa. Sitä ennen minun on hoidettava iso opetusjakso syksyllä paikassa, joka on puukottanut minua selkään. Tämä tuntuu kaiken jälkeen kohtuuttomalta tulkinnalta irtisanomisajasta.

Olen pitänyt elämäntyöni keskiössä sanoja diakonia, sitoutuminen ja solidaarisuus. Samaa en voi sanoa yhteistyön toisesta osapuolesta.

[klo 22.55:  postaus on ladattu neljän tunnin aikana yli 1000 kertaa. Vastaavaa en muista tapahtuneen blogini aikana lukuunottamatta Homoilta-keskustelua. Lämmin kiitos tuesta ja viesteistä.

JK2/9.6. klo 16: vajaassa vuorokaudessa teksti on ladattu jo 2500 kertaa. Kiitos monista, monista kommenteista ja tuesta. 
Henkilökohtaista tilannettani suurempi asia on Diakin tila ja suunta kirkon alalle kouluttava korkeakouluna.

JK3/ lauantai-iltamyöhällä on blogin latauksia 3500. Diakonian koulutuksen tila Diakissa on yhteinen huolen aihe

JK4/ tiistai-aamuna tämä blogiteksti on ladattu yli 5600 kertaa. Olen saanut kymmeniä kommnetteja, erilaisia viestejä. Kiitos niistä. Niiden avulla yritän jaksaa nousta uuteen aamuun ja toivon myös että niissä välittyvä viesti Diakin nykymenosta tulee avoimeen keskusteluun. On aika rikkoa hiljaisuus heikosta hallinnosta ja yksinvaltaisuudesta. ]