Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for the ‘väkivalta’ Category

Arkkipiispa, MTV3, PS ja kirkkoturva

with one comment

AP_MakinenFaktat

Arkkipiispa Kari Mäkinen antoi 26.3. MTV3 Uutisekstrassa noin 10 minuutin mittaisen haastattelun pääsiäisen teemasta ja Euroopan terroriuutisista.

Aivan viime sekunneilla haastattelija Kari Pyrhönen kysyi kirkon suhtautumista ”paperittomiin, jotka hakevat turvaa kirkosta”. Arkkipiispa Mäkisen lyhyt vastaus kuului näin: ”Silloin kun ihminen on sellaisessa tilanteessa, että ihminen hakee turvaa, niin kirkon ovet eivät ole kiinni. Tähän on varauduttu ja tästä on keskusteltu. Se tarkoittaa sitä, että ihmiset otetaan vakavasti, mutta me emme piilottele ihmisiä – mutta emme myöskään aja ihmisiä pois.”

Lyhyt vastaus avasi tärkeän kysymyksen, mutta aikapulan vuoksi teemaa ei käsitelty likimainkaan siinä määrin kuin olisi ollut tarpeen. Mitä oikeastaan tarkoittaa, että kirkon ovi ei ole kiinni?

 

MTV3 lisätulkinta

MTV3-uutissivulla kirjoitettiin pian haastattelun jälkeen seuraavasti:

Arkkipiispa kertoo, että kirkossa on varauduttu kielteisiin päätöksiin, joita monet turvapaikanhakijat tämän vuoden aikana saavat. Tämä voi johtaa paperittomiksi jääneiden ”katoamisiin” ja uuden turvapaikan etsimiseen seurakunnista.
Kirkko on varautunut kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden suojelemiseen, kertoo arkkipiispa Kari Mäkinen MTV:n Uutisextran haastattelussa.

MTV3 on tulkinnut arkkipiispan lausuntoa kovin leväperäisesti ja puhunut kirkon antamasta ”uudesta turvapaikasta”. Tällaista kirkossa ei kuitenkaan ole tiettävästi suunnitteilla missään päin.

 

PS_kuvaPerussuomalaisten kärjistys

Keskustelu sai edeellen lisäpontta, kun Perussuomalaiset julkaisivat Facebookissa tiistaina 29.3. klo 8 kuvan, jossa on teksti:

Arkkipiispa Mäkinen antaisi ilman perustetta maahan saapuville turvapaikan
Me antaisimme heille käytäväpaikan
Taustakuvana lentokone, kuvan alalaidassa Perussuomalaisten logo.

Perussuomalaiset ovat  kärjistäneet puolestaan asiaa edelleen. Heidän julkaisussaan turvapaikan hakijat leimataan ”ilman perustetta maahan tuleviksi”. Kaikilla turvapaikan hakijoilla on kuitenkin vahva syy etsiä turvaa, myös niillä jotka lopulta saavat Suomen tiukentuneiden nykysäädösten vuoksi kielteisen päätöksen.

 

Mitä kirkko tekee ja mitä kirkko ei tee: kirkkoturva

Yllä kuvatussa uutisoinnissa ja keskustelussa menivät valitettavasti sekaisin (toivottavasti ei kuitenkaan tietoisesti ja tahallaan) turvapaikan hakeminen ja kirkon antama muu tuki. Miksi MTV3 ei tarkistanut uutisen sisältöä ja miksi Perussuomalaiset esiintyi korostetun kirkkokielteisesti?

Kirkko ei myönnä turvapaikkaa, kirkko ei myöskään elä omankädenoikeuden maailmassa vaan toimii yhteistyössä viranomaisten kanssa.

Joissakin tilanteissa kirkko kuitenkin tarjoaa erityistä tukea, kun selvitetään onko kielteinen päätös lainmukainen ja onko päätöksenteko ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat jne. Silloin kun kirkon ovelta haetaan apua, ruokaa tai turvaa, niin sitä tarjotaan, jos voidaan. Tämä koskee myös jokaista avuntarvitsijaa katsomatta ikään, sukupuoleen, sukuun, säätyyn tai kansallisuuteen. Joskus apu voi olla vain kohtaaminen ja ymmärtäminen, Joskus enemmän.

On kaikkien etu, että millään osapuolella ei ole käsitystä, että kirkko ryhtyisi käymään erityistä kirkollista lisäoikeutta ja myöntäisi muutamalla tuhannelle hakijalle omin luvin turvapaikan.

On kuitenkin tilanteita, jossa kielteisen päätöksen saanut tarvitsee aineellista ja henkistä tukea. On myös tilanteita, joissa on vielä hyvä käydä läpi päätöksenteko ja tutkia, onko kaikki olennainen otettu huomioon. On ehkä myös tilanteita, joissa kirkolla on juuri kyseiseen tapaukseen liittyen erityisen hyvät kansainväliset yhteydet ja erityistä paikallistuntemusta. Siitä voi parhaimmillaan olla hyötyä myös viranomaisten päätöksentekoon. Kirkko on perinteisesti ollut paikka, jossa oikeutensa menettänyt voi sitä hakea ja siksi kirkon ovia ei tule sulkea.

Mitään ylimaallista viisautta ei kirkollakaan ole turvapaikan käsittelyyn. Inhimillisyyttä ja ihmisten kohtaamista ehkä sitäkin enemmän.

Suomessa on tällä hetkellä myönteinen kuva siitä, että virkamiehet tekevät hyvä työtä ja valmistelevat päätökset asianmukaisesti lakeja noudattaen. Jos kuitenkin käy ilmi, että jossakin kohtaa laki on kohtuuton, niin kirkon tulee nostaa asiat keskusteluun ja puolustaa ihmistä.

 

Kirkon vuonna 2015 päivitetyt ohjeet kirkkoturvasta löytyvät tästä linkistä.
ps. linkki tarkistettu 30.3.2016 klo 13.45

 

Written by latvus

29.3.2016 at 15.56

Piispa, moskeijat ja suurmoskeija

leave a comment »

Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Helsinkiin on puuhattu jonkin aikaa suurmoskeijaa. Hanke on saanut paljon julkisuutta ja vaikka rahoitus on vielä aivan alkutekijöissään, on rakennukselle jo kaavailtu paikkaa keskustaan perinteisten hiilikasojen kulmille. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on muutamia pienehköjä muslimien sakraalitiloja.

Helsingin piispa Irja Askola tuki haastattelussaan (HS 16.1.2015) muslimien tarvetta saada asianmukaisia tiloja uskonharjoittamiseen. Samalla hän torppasi ajatuksen kirkkojen käyttämisestä tähän tarkoitukseen. Tässä vaiheessa piispa vältti kommentoimasta suurmoskeijahanketta, koska hanke on vielä niin alkuvaiheessa.

Millaisia islamin pyhiä tiloja tarvitaan Helsinkiin lisää ?

Piispa Askola totesi mielestäni erinomaisen osuvasti, että kristinuskon näkökulmasta tulee kysymyksiä lähestyä lähimmäisenrakkauden näkökulmasta: miten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista? miten tarjota mahdollisuus oman uskon harjoittamiseen?

Siitä huolimatta, että missään muslimimaassa ei taideta suhtautua erityisen myönteisesti kristittyjen uskonharjoittamiseen, on meidän syytä toimia näin. Sen sijaan, että rakentaisimme viholliskuvia erilaista uskoa tunnustavista, on jokainen kristitty kutsuttu rakastamaan tulijoita ja tukemaan oman identiteetin rakentumista vieraissa oloissa.

 

Kysymykset

Entä ajatus suurmoskeijasta? Ajattelen, että samoin kuin kristityt kaipaavat paikkaa hiljentyä ja rukoilla, niin saman haluan suoda muslimeille. Tästä huolimatta ajatus suurmoskeijasta on mielestäni kysymyksiä herättävä hanke kahdesta syystä.

Ensinnäkin on vaikea ajatella, että yksi suurmoskeija voisi olla yhtä aikaa kaikkien eri maista tulevien muslimiryhmien koti. Voisiko vastaavasti jonnekin rakentaa suurkirkon, joka palvelisi yhtä aikaa ortodokseja, katolisia ja protestantteja? Jos Venäjän ortodoksit vetäisivät liturgiaa, niin USA:n baptistit voisivat vierastaa menoja. Tai jos Ruotsin luterilaiset hoitaisivat kirkon virkaa, niin Italian katolisilla voisi olla nieleskelemistä. Tuskin vastaavat kysymykset ovat muslimien parissa paljon helpompia.

Toinen kysymysrypäs liittyy hankkeen rahoitukseen ja mittaluokkaan. Kun Ruotsissa Göteborgiin (7 miljoonaa euroa) ja Gävleen (0,5 miljoonaa euroa) rakennettiin tai korjattiin moskeijat, niin mittaluokka oli maltillinen Miksi Helsinkiin tulisi rakentaa yli 100 miljoonan rahoituksen tarvitseva suurmoskeija ja kulttuurikeskus?
”Hinta-arvio, 110–140 miljoonaa euroa, lähentelee Musiikkitalon 165 miljoonan euron hintaa.” (HS 10.1.2015)
Olisiko asianmukaisempaa etsiä pienempiä ja eri muslimiyhteisöjä palvelevia pienempiä tiloja?

Sinällään lienee varsin normaalia, että jonkin verran rahoitusta tulee myös ulkomailta. Tämän tulee olla kuitenkin erittäin läpinäkyvää ja avointa. Ehkä esimerkkinä voi pitää Suomen Luterilaisen kirkon saamaa tukea Amerikasta toisen maailmansodan jälkeen. Ulkomainen rahoitus loi hyvää yhteisöön. Miten sama voisi toteutua nyt?

Nämä kysymykset ovat aitoja myös siinä mielessä, että tällä hetkellä mielessäni vallitsevista epäilyksistä huolimatta voi suurmoskeijahanke olla lopulta ihan mielekäs hanke. Aika näyttää millaisia vastauksia kysymykset saavat.

 

Realismi ja rakkaus

Ei tule olla sinisilmäinen sen suhteen, että uskontojen sisällä kaikki ryhmät aina rakentavat rauhaa ja hyvinvointia. Hyvää tahtoessaan on esimerkiksi muinaisen Israelin parissa esiintynyt sotaideologiaa Jahven nimissä ja 1600-luvulla suomalaiset taistelivat protestanttien riveissä katolisen lipun alla liikkuneita vastaan vuosikymmeniä. Siis vain kaksi esimerkkiä mainitakseni. Joskus uskontoa viedään politiikan ehdoilla kovin helposti.

Jos maahanmuuttajien sosiaaliset olosuhteet ovat vaikeat, niin uskonto voi toimia myös kärjistymistä suuntaavana tekijänä. Ongelmat nousevat kuitenkin erityisesti työttömyydestä, ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja muista sosiaalisista ongelmista. Näiden kysymysten edessä ei minkään tahon sinisilmäisyys auta vaan on tehtävä töitä yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyvinvoinnin eteen.

 

PS1 Kotouttamista eli kokonaisvaltaista yhteiskuntaan liittymistä tarvitaan niin maahanmuuttajille kuin myös maassa eläville työttömille. Turvapaikan hakijoita on noin 30 000, työttömiä yli 300 000. Rakkauden ja realismin tekoja tarvitaan kaikkien niiden kohdalla, jotka elävät vaarassa tulla yhteisöjen uloslyömiksi.

Kari_Latvus2

Blogisti: Kari Latvus

PS2 Samalla kun tuetaan muslimien omaa uskonnonharjoitusta, on seurakunnissa syytä ilolla ja lämmöllä ottaa vastaan jokainen kristinuskosta kiinnostunut maahanmuuttaja. Tulijoita ei tule käännyttää kristinuskoon, mutta ei myöskään käännyttää pois kirkon ovelta silloin siihen kolkutetaan.

Written by latvus

16.1.2016 at 21.06

Kategoria(t): piispa, väkivalta

Koivuniemen lahkon tarkempi syyni

with 3 comments

 

(anna palautetta, klikkaa tähtiä, kiitos)

Koivuniemen lahko tuli yleiseen tietouteen 4.12.2010 julkaistun HS Kuukausiliitteen laajan artikkelin myötä. Kirjoitin Dosentin Ikkunasta blogissa asiasta samana päivänä (Maitobaareista Tapani Koivuniemen lahkoon). Blogin vilkas keskustelu keskittyi lähinnä pohtimaan sitä, miten tällainen voi tapahtua Suomessa vuonna 2010. Monet kommentit ja erityisesti Jaana Hallamaan osuva kuvaus vastaavien lahkojen yleisistä piirteistä (perustuu Robert B. Cialdinin kirjaan Influence: Science and Practice) vahvistivat ilmiön olemassaoloa. Keskustelussa Cialdinin kuvausta pidettiin osuvana ja myös Koivuniemen lahkoon sopivana.

Viime viikonlopun tiivistä some-keskustelua (FB, blogit yms) seurasi kaksi selkeää kysymystä.

1. Onko HS kuvaus tosi keskeisiltä osiltaan?

2. Saako uskonnon nimissä toimia, niin kuin haluaa vai rikkooko lahkon toiminta Suomen lakeja ja tuleeko se saatta edesvastuuseen?

Ensimmäiseen kysymykseen kieltävän vastauksen antoi kultin johtaja Tapani Koivuniemi yrityksensä nettisivulla julkaistulla vastineella. Yleisellä tasolla Koivuniemi haluaa kiistää HS artikkelin tiedot ja pitää sekä MOT-ohjelmaa vuodelta 2009 ja maanantaipiiriin liittyvää nettisivustoa vihan ja kateuden synnyttämänä ja totuutta vääristelevänä. Koivuniemen mukaan HS-kirjoituksen ”teksti on yleisesti ottaen törkyä sisältäen niin suuren määrän valheellisia tietoja, että niiden oikomista tuskin kukaan jaksaisi edes lukea.”

 Vastineessa kiinnittää huomiota tekstin pituus, sen sisältämien väitteiden epätarkkuus ja konretian puute. Teksti on argumentoinnin sijasta tyyliltään syyttävä ja manipulatiivinen. Tilanteessa moni odottaisi toisenlaista otetta. Jos mediassa suunnataan uskonnolliseen ryhmään ja erityisesti sen johtajaan raskaita syytöksiä naisten lähes sadistisesta alistamisesta, ryhmiin kuuluvien jäsenten hyväksikäyttämisestä Koivuniemen yrityksessä ja lasten eristämisestä ryhmän ulkopuolisesta maailmasta, niin väitteiden osoittaminen vääräksi olisi odotettavaa.

10.12.2010 Ilkka Wiion antama haastattelu STT:lle ja pitkä kirjoitus Kotimaa24 sivustolla vahvistavat kuitenkin pääosiltaan artikkelin tiedot. Wiio on ollut kultin jäsen kahdeksan vuotta, eronnut siitä ja toimii nykyisin pappina. Asiasta kirjoitti myös Helsingin Sanomat. Wiion tiedot ovat painava naula lahkon arkkuun.

Entä mitä tapahtui toisen kysymyksen kohdalla? Saako uskonnollisen ryhmän sisällä tehdä mitä haluaa? Asia, johon on tartuttu, on Koivunimen yritys ja sen oletetut työaikalainsäädösten rikokset. Yrityksessä tehdään tähän liittyvä tarkistus vuoden vaihteessa.

Sen sijaan (HS 11.12.2010, A15) lapsiasianvaltuutettu Kaisa Maria Aula ja professori Tuula Tamminen tyytyvät nostamaan kätensä ylös antautumisen merkiksi. Kuvaus lapsiin kohdistuvasta väkivallasta (väkivaltaisen kasvatuksen salliminen, tukistaminen, luunapit) tai lasten eristäminen kultin ulkopuolisista lapsista on ainoastaan ”lapselle suuri riski”. Ennaltaehkäisevä lastensuojelu näyttää tässä tapauksessa lamaantuneelta.

Kaiken lukemani jälkeen ymmärrän, että siihen tartutaan, mihin lain puitteissa voidaan. Siitä huolimatta pidän erittäin outona ja huolestuttavana, että Suomessa suojellaan aikuista työntekijää liioilta työtunneilta, mutta ei huolestuta, jos iso joukko lapsia on vaarassa menettää elämästään jotain keskeistä ja peruuttamatonta. Ehkä lastensuojelulaki ei ole ajan tasalla? Eikö kukaan Suomessa todellakaan aio tarttua lasten tilanteeseen kaiken kirjoitetun aineiston perusteella?

Kultin esiintulo nostaa myös esiin tarpeen saada uskonnollisen yhteisöjen toiminta joidenkin yleisesti sovittavien pelisääntöjen alaiseksi. Ehkä ei olekaan vain yksilön oma asia, jos lahko pakottaa konkreettisesti naisia ryömimään maassa ja nimittämään puolisoaan ”herraksi”?  Jos sama kerrottaisiin vaikka urheiluseurasta, niin olen varma että asian pengonta olisi kiivaassa vauhdissa ja raastuvan oven saranoita rasvattaisiin jo.

Saako uskonnon nimissä tehdä mitä vain, kunhan ei riko Suomen lakeja? Onko yhteisön harjoittama uskonto yksityisasia? Näihin kysymyksiin tarvitaan nyt aiempaa paremmin määriteltyjä vastauksia. Uskonnon privatisoituminen Suomessa on piilottanut näkyvistä sen, että uskonnonharjoitus on luonteeltaan sosiaalista toimintaa.

Written by latvus

11.12.2010 at 23.23

Maitobaareista Tapani Koivuniemen lahkoon

with 19 comments

 

(anna palautetta, klikkaa tähtiä yllä, kiitos)

 Helsigin Sanomien Kuukausi-liitteessä on (4.12.2010) Anu Nousiaisen laaja ja terävä artikkeli suomalaisesta uskonlahkosta. Pitkä ja tarkasta kuvattu kertomus oli niin järisyttävää luettavaa, että päivän Hesari jäi aamukahvilla lukematta. Artikkeli oli pakko lukea heti loppuun.

Lukemisen aikana ja sen jälkeen mielessä nousee uudestaan ja uudestaan esiin mielettömyys, mikä liittyy uskonnolliseen valtaan ja suggestioon. Miten järkevät ja suomalaisen korkeakoulusivistyksen saaneet ihmiset voivat vuosikausia elää suoranaisessa harhassa, jossa ulkopuolinen maailma kuvun ulkopuolella vääristyy ja kaikki kritiikki unohtuu? Miksi usko saattaa joissakin kohdin kokonaan unohtaa terveen järjen?

En ihannoi mitään järkiuskoa tai markkinoi tiedemantraa uskon perustana, mutta kuvaus insinööri Tapani Koivuniemen Otaniemen teekkarikylässä syntyneistä raamattupiireistä ja sen pohjalta muodostuneista suljettuista salaryhmistä – Maanantaipiiri, Puutarha ja Torni – muistuttavat siitä, että tiede, järki ja avoimen kriittinen keskustelu ovat terveen uskonyhteisön tunnusmerkkejä.
Jutussa mielenkiintoinen sivujuonne on se, että toiminta tapahtui aluksi kirkon tiloissa ja espoolaisten luterilaisten seurakuntien siipien suojissa. Espoolaiset Maitobaarit olivat ryhmän sisäänheitto-osastoa. Ilmeisesti rajanveto lahkon ja seurakuntien välillä on jo tapahtunut jokunen vuosi sitten.

Jälkikirjoitus:

Lisää informaatiota asiasta seuraavilta sivuilta jossa myös linkki adressin allekirjoittamiseen toiminnan boikotoinnista: http://sites.google.com/site/maitobaari/

Lahkon liittyvän ja ilmeisesty riistotyöhön perustuvan yhtiön palveluiden käyttöä vastaan voi allekirjoittaa adressin.
Firmaa näyttää käyttävän monet sen taustoja tuntemattomat tahot.  http://www.adressit.com/koivuniemiko

Jälkikirjoitus 2 (5.12. klo 12): tämä postaus ladattiin vuorokauden aikana liki 800 kertaa. Kyse on viikonlopun keskustelujen iso aihe

Jälkikirjoitus 3 (6.12. klo 22): reilussa parissa vuorokaudessa 1500 latausta. Suosittelen erityisesti lukemaan keskusteluosasta Jaana Hallamaan osuvan ja terävän kommentin.

Written by latvus

4.12.2010 at 12.21

Kategoria(t): väkivalta

Tagged with , ,

Meneekö Aabrahamin perintö uuteen jakoon?

leave a comment »

Raamatun teksti kertoo Aabrahamista ja hänen kahdesta pojastaan, esikois-Ismaelista ja nuorimmaisesta Iisakista, on monen taistelun ja kansallisen kiistan lähtökohta. Myöhempi tulkintahistoria on sitonut tekstin tulkinnan juutalaisten, kristittyjen ja islaminuskoisten taustahistoriaan. Vaikka I. Moos. 16-25 teksti ei tähän suoraan viittaakaan ovat myöhemmät tekstit rakentaneet näitä vaikutushistorian siltoja tiiviisti.

Debatissa on kaksi asiaa usein noussut yli muiden. Ismael oli Aabrahamin pojista vanhempi ja hänelle olisi esikoisuuden perusteella kuulunut merkittävä osa perinnöstä. Tämän estääkseen Saara karkotti Ismaelin Iisakin syntymän jälkeen (1. Moos 21:8-21).

Millainen painoarvo kertomuksilla on? Onko niillä mitään historiallista taustaa? Raamatuntutkijoiden vastaukset kysymyksiin ovat vuosikymmenien myötä muuttuneet. Ennen 1970-lukua m/patriarkkojen historiaan ei asetettu kovin suuria kysymysmerkkejä. Sen jälkeen, kun koko Israelin kansan varhaishistoria on osoittautunut käytettävissä olevien historiantutkimuksen välinein varsin kyseenalaiseksi, on myös patriarkkojen historiallisuutta pohdittu paljon.

Keskusteluun tuo uuden säikeen se, kertomussikermän kaikkein dramaattisin osa (21:8-21) voidaan nyt osoittaa erittäin myöhäiseksi lisäykseksi (luultavimmin persialaisajalta). Varhaisemmat tekstikerrokset, ns. Jahvistin teksti (luvussa 16) ja Pappiskirjan teksti (luvuissa 17 ja 25:9-18), eivät tunteneet koko ajatusta Ismaelin karkotuksesta – niiden mukaan Ismael ja hänen äitinsä elivät elämänsä Aabrahamin perheessä, vaikka keskeinen kertomuslinja kulkikin Iisakin kautta. Jakeen 21:8-21 liittyvät pakkosiirtolaisuuden jälkeiseen toisen temppelin aikaan ja heijastavat muukalaisvihamielistä ajattelua, joka tulee esiin myös luvuissa Esra 9-10.

Ismaelin karkotus on vertaiskuvallinen, siis symbolinen kertomus, joka ei perustu tapahtuneisiin historian tapahtumiin. Siitä voisi hyvin käyttää myös nimitystä midrash, tulkintakertomus.

Entä millaisia historiallisia tai poliittisia seurauksia tästä eksegeettisestä tuloksesta pitää tehdä? Se on taatusti tärkeä kysymys, mutta jo seuraavan pohdinnan arvoinen asia ja enemmän (uskonto)politiikkaa kuin tiedettä.

Luvun 1. Moos 21:8-21 analyysini on osaltaan julkaistu keväällä 2010 (Genesis: Texts @ Contexts. Athalya Brenner , Archie Chi-chung Lee, Gale A. Yee (eds.) ja pidin samasta teemasta myös lyhyen esitelmän elokuussa Helsingissä olleessa IOSOT-konferenssissa.

Written by latvus

9.8.2010 at 23.50

Miksi en enää kirjoita Kotimaa24 blogimetsässä?

with 5 comments

Sain runsaasti palautetta edellisestä tekstistä Kotimaa24 blogimetsikössä. Lukijamittari myös Dosentin ikkunassa oli korkeissa luvuissa – taas kerran. Kotimaa24 kommentoinneissa moni ymmärsi ratkaisuni. Ylläpito toisti aiemman mantran, jonka mukaan keskustelu on sinänsä hyvää, mutta väliin joillakin kuohuu kattilasta puurot yli ja että joskus vielä asiaan tulee muutos. (Sen päivän kun näkisi – jotta asian voi harkita uudestaan)

Olen poiminut mukaan muutaman kommentin Kotimaa24 osaston ensimmäisen päivän yli 40 kommentista (lisäksi oli epälukuinen määrä ylläpidon poistamia kommentteja).

Kommentoitua

Anonyymi| 7.6.2010 03:37

Latvus kysyi ”Kotimaa-lehden tilaajana mietin, että minäkö ja muut tilaajat tämän touhun rahoitamme?” Ymmärtääkseni tämän sivuston rahoittavat me, eli KIRKOLLISVERONMAKSAJAT. Tämä nettisivusto ei varmuudella ole voittoa tuottavaa toimintaa, eikä tällä liene edes ensisijaista liiketoiminnallista tarkoitustakaan.

Loki

Viime aikoina eivät ainoastaan nikit ole käyttäytyneet asiattomasti, vaan myös muutamia bloggaajia on liittynyt siihen joukkoon. Pahintahan tällaisen sivuston seuraamisessa on se, että sivuston ”henki” tarttuu (oli henki mikä tahansa, se aina tarttuu. Voidaan sanoa sama asia myös siten, että seura tekee kaltaisekseen). En halua tulla tämän hengen tartuttamaksi, en tahdo tulla ilkeileväksi ja kirjoitella kommentteja, joissa osoitan omaa sanallista nokkeluuttani lyöden samalla toisia kirjoittajia ikään kuin alaspäin tai arvottomiksi. En tahdo tällaista omalle kohdalleni.

kaijamaria

Kiitos kirjoituksesta, Kari Latvus.

”Silloin, kun kuuluu kristilliseen yhteisöön, niin sen kirkon piispaa on syytä kunnioittaa ja siunata. Jos kuuluu toiseen kristilliseen kirkkoon, yhteisöön lahkoon tai ties mihin uskonnolliseen kuppikuntaan on silti syytä kunnioittaa toisten kristillisten yhteisöjen johtajia.”

Tämä sama asenne koskee myös oman seurakunnan työntekijöitä. Mitä enemmän kristityt riitelevät keskenään ja morkkaavat kirkkoa ja sen johtoa, sitä enemmän heidän toimintansa vie satoa vihollisen laariin. Ja huom! Arvostava asenne ei ole este sille, että ollaan erimieltä ja myös sanotaan se. Se vain vaatii pientä miettimistä, miten mielipiteensä sanoittaa. Viisas rakentaa rauhaa, silloinkin, kun on toista mieltä.

Koska jokainen kirkon jäsen on – tietenkin – rukoillut kirkollisten vaalien puolesta, että niissä toteutuisi Jumalan tahto, niin nyt on syytä uskoa, että niin on tapahtunut, vaikka tulos olisi toinen kuin rukoilijan tahto. Olisiko syytä hyväksyä se, ettei ihminen ymmärrä Jumalan suunnitelmia?

Madonna

Kunnioitan ja kannatan ratkaisuasi, Kari Latvus. Itse en ole edes voinut harkita alkavani omalla nimelläni kirjoittaa, kun huomasin jo varhain, millaista kuonaa täällä silmille räpsähtää. Ylläpito on lisäksi aivan liian lepsu idioottien suitsinnassa, joten jääköön minunkin osaltani tähän.

Toivo Loikkanen

Sivuston ylläpitäjän tulisi tehdä jotakin, jotta kirjoitusten ja keskustelun tyyli ja asiasisältö pysyisi asiallisena. Nyt tästä on tulossa hyvää tyylimakua hipova ja rikkova sivusto. Asiasivusto muuttuu räyhäsivustoksi!

Raimo Turunen

Kari Latvus. Olen surullinen päätöksestäsi. Nämä julkiset forumit ovat lähes ainoat blogipalstat, joilla käyn ja olen iloinnut mm. sinun blogeistasi. Olen käynyt myös omilla sivuillasi. En tiedä niiden kävijämäärää, ehkä sinulla on laskuri, mutta keskustelu siellä ainakin on vähäistä. Minusta tämä blogimetsä on hyvä tuote. Verkossa on miljoonia blogisteja, joiden tuotantoa erillisiltä sivuilta on mahdoton seurata. Täällä yhdellä kertaa näkee otsikot, voi hypätä kiinnostamattomien yli ja pysähtyä mahdollisesti kiinnostaviin. Keskustelukulttuuri täällä on todella arveluttavaa ja odotankin milenkiinnolla Ylläpidon uudistuksia. Siihen asti aion noudattaa Olli Seppälän ohjetta olla tarttumatta asiattomiin kommentteihin. Omat blogini olen tosin jättänyt vähiin mutta keskustelemassa aion olla.

Jäi sanomatta, että blogisi varsinaisesta asiasta olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä.

Juhani Huttunen

Olli Seppälä perustelu kaikenmaailman huruja silllä, että tämä lienee heille ainoa paikka, jossa he saavat äänensä kuuluviin. Että sananvapauden nimissä ja silleen. Mutta jos tänne kohta ei jää kuin pelkkiä huruja, niin miten käy äänen kuuluville saamisessa?

Onhan tämä aivan sekopäinen foorumi.

Olli Seppälä

Kari, meidän on pakko (yhteisönä) sietää moniäänisyyttä ja valitettavsti se ihmisten maailmassaa tietää joskus sitä, että jollakin kiihkeällä uskonveljellä tai -sisarella karkaa mopo käsistä.

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että muutama mopollaan keulija ei saa viedä blogimetsän väkeä epätoivoon. Meillä on arvokas foorumi, pitäkäämme siitä huolta eli blogatkaamme rohkeasti asioita ja kokemuksia jakaen.

Teemu Kakkuri

Ei millään jaksa seurata miljoonaa erillistä blogia, vaan on mukavaa, kun täällä on yhdellä osoitteella monta saatavilla. Juuri näin minäkin [kuten Raimo Turunen] ajattelen.

Väri Lilja

Niin, tämä siivu blogisivuilla antaa haasteeksi miettiä, millä perustein kunnioitan tai olen kunnioittamatta jota kuta. Ja toisaalta, mitä on asiallinen ja terve kunnioitus?

Kun meillä varmaan toisaalta vielä tarvittaisiin myös rohkeita pietareita ja paavaleita, kuten myös tietysti rakastavia johanneksia ja marioita!

*********************************************************

Miten vastaan palautteeseen?

Olen täysin samaa mieltä Raimon ja Teemun kanssa siitä, että keskitetty laadukas, kirkollinen blogisivusto on toivottava asia. Myös minä toivoisin, että tällainen olisi olemassa. Ongelma on siinä, että Kotimaa24 on räyhäkulttuurin vallitessa ainakin minulle menettänyt mahdollisuutensa tällä hetkellä olla tätä. Kuten Loki sanoi, niin asenne ja räyhääminen tarttuu.

Kotimaa24 sivuston olemassaolon maksavat lähinnä paperilehden tilaajat. Yksityiset (kuten minä) ja monet yhteisöt. Kotimaata ei pidä yllä kirkko eikä veronmaksajat. Sivuston nykytila ei vastaa edes kohtuullisessa määrin sitä painopistettä, mikä sen rahoittajilla on. Kotimaa24 on kääntynyt yhä enemmän talven ja kevään 2010 aikana suomenkielisen konservatiivisen (epä?)kristillisyyden tyyssijaksi. Suluissa ja kysymysmerkillä varustettu etuliite epä? johtuu siitä, että pidän sivuston vallitsevaa keskustelukulttuuria monissa kohdin kristillisten arvojen vastaisina (no, ehkä tämä on jo liian suurella suulla sanottua). Kun yrittää olla oikein super-kristillinen, niin vaarana on asian meneminen yli, siis liioittelun puolelle.

Aika harva kommentoija jäi etsimään sitä, mitä toisten kunnioittaminen voi olla. Väri Lilja oli yksi näistä. kaijamarian viestin toivoisin olevan useammalle totta, sillä kirkon vaikeissa tilanteissa ja eri tavoin ajattelun oppimisen sallimisessa päästään eteenpäin vain silloin, kun aidosti kunnioitetaan toista keskustelijaa.

On oireellista, jos luterilaisen kirkollisen päämedian nettipalstalla vaikka osa blogisteja ja kommentoijia etsii aseita, joilla voi hyökätä toisia kristittyjä vastaan ja oman oikeaoppisuutensa nimissä halventavalla tavalla kohtelee ketä tahansa miten sattuu. Erityisen arveluttavana ja kirkon perusteista nakertavana pidin piispojen pilkkaamista. Siinä tehdään äärettömän suuri karhunpalvelus sille yhteisölle, jonka parasta näennäisesti ajetaan. Kovat ja halveksivat asenteet kirkossa toisia kristittyjä kohtaan on pahinta, mitä voi kuvitella.

Päätökseni lopettaa Kotimaa24 foorumissa kirjoittaminen ja kommentoiminen ei ollut hetken päähänpisto, mutta viimeisten päivien kirjoittelu (joka ajoittui Helsingin piispan vaaliin ja uuden arkkipiispan vihkimiseen) oli yksinkertaisesti niin räikeää, että yksinkertaisesti en enää voinut ajatella voivani kuulua kyseiseen yhteisöön.

Loppuun vielä yksi sivuseikka. Jotkut ajattelivat, että onhan sitä helppo paukuttaa henkseleitä, kun on voinut itse iloita äänestyksen tuloksista. Näille tiedoksi, että olen pyrkinyt samaan myös niiden vaalien jälkeen, kun kannattamani henkilöt eivät ole tulleet valituiksi. Kyllä vaalitappioiden kanssakin voi elää.

Written by latvus

8.6.2010 at 17.15

Kategoria(t): piispa, piispanvaali, väkivalta

Tagged with , ,

Kärsimisen lyhyt opintoviikko

with one comment

PS  Avaamalla ensimmäisen kommentin löydät toiset lauseet – toisen peilin samaan viikkoon

Odotusten sunnuntai

Tulevaisuus on mainio
odotusten mukaisesti asiat menevät hyvin
tulee töitä, asunto, perhe, eläke, elämä

– ja kuitenkin
hauras elämä uhkaa päättyä kuolemaan,
jota en ymmärrä

 

 

Kieltämisen maanantai

Sairas isoäiti karkotetaan perheensä luota
nuorelta tytöltä viedään unelma käydä koulua

viedään elämä

– kieltämisen passiivit;
enhän minä ole osallinen

 

 

Vallankäytön tiistai

Hallinnollinen päätös.
Tuomio, yleinen lynkkaus,
korkeimman oikeuden lopullinen tuomio –

syytön kaikesta huolimatta?

 Syyllisyyden leimoilla on pitkä häntä.
Kuolematuomion korjaaminen ei palauta teloitettua.

 

 

Väkivallan keskiviikko

 

http://artpaintingdesign.com/images/Picasso_Massacre_in_Korea.jpg

 

 

Leivän torstai

Niin paljon puhetta leivästä,
ja niin monta nälkäistä ihmistä

 

Teloittamisen perjantai

 Miten eroavat toisistaan ristiinnaulitseminen ja sähkötuolissa teloittaminen?

 

Kuoleman lauantai

 Kuolemassa on yksinäisyys ja masennus.

 

Pääsiäisaamu

Miten pimeyteen voi tulla valo?
Miten jää voi sulaa?
Miten jäätyneestä maasta voi nousta kukka?

*******

Kommentit: [alunperin vain luettavissa postauksen ensimmäisessä kommentissa]

Kommentti on peili, josta näkee toisen puolen asiasta.

Katsoessani sinuun, näen jotakin itsestäni. Elämää katsellessa näen jotakin Kristuksesta.
Kuullessani Kristuksesta näen jotakin itsestäni ja sinusta.

Odotusten sunnuntai
”Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.” Joh 12:24

Kieltämisen maanantai
”En käsitä mistä puhut” Luuk 22:60

Vallankäytön tiistai
”Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät.” Luuk 23:12

Keskiviikko
“Älkää minua itkekö, Jerusalemin tyttäret, itkekää itseänne ja lapsianne.” Luuk 23:28

Torstai
“Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi.” Psalmi 22:27

Perjantai

“Vihasta ja kateudesta, itsekkyydestä ja tuomitsemisen halusta, kovuudesta ja piittaamattomuudesta, masennuksesta ja epätoivosta,
varjele meitä laupias Jumala.” Litania-rukous.

Lauantai

”Pahan vallasta maailmassa, kiusaajan juonista ja petoksista, epäuskosta ja syntisestä elämästä, iankaikkisesta kuolemasta,
varjele meitä laupias Herra Jumala.” Litania-rukous

Pääsiäisaamu

“Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville eläman antoi.” Ortodoksinen pääsiaistropari.

Written by latvus

29.3.2010 at 21.57

Kategoria(t): kärsimyshistoria, väkivalta