Uusi tuomiorovasti, Marja Heltelä, onnea, siunausta ja rohkeutta uuteen!

Vuosi sitten kohistiin kirkossa siitä, että piispojen joukossa ei Irja Askolan jälkeen ollut yhtään naista. Se osui hermoon erityisesti Helsingissä.

Moni sanoi ääneen, että nyt tarvitaan naisia kirkon johtaviin virkoihin.

Tänään on yksi osa tuosta tahtotilasta täyttynyt, kun Marja Heltelä on virallisesti saanut virkansa tuomiorovastina. Tänään iloitsen ja onnittelen. Ja kun en päässyt paikalle kirkkoon niin tulkoon toivotukseni näin somen kautta.

Helsingin tuomiorovastin tehtävään haki yhdeksän henkilöä (olin hakijoiden joukossa), joiden joukosta Marja valittiin yksimielisesti. Marja ei ole Suomen ensimmäinen nainen tuomiorovastina: sama on koettu jo aiemmin Espoossa ja Oulussa.

Tässä onnittelupuheessa on paikallaan nostaa kaksi positiivista haastetta, joissa toivon ja otaksun valitun tuomiorovastin ja omien ajatusteni kulkevan samoilla suunnilla.

  1. Köyhät, äänettömät ja työttömät alueella. Tuomiokirkolla on iso rooli Helsingin seurakuntien joukossa ja sen vuoksi on olennaisen tärkeää seurata, mitä uusia avauksia tapahtuu yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen saralla. Pidän erittäin lupaavana sitä, että Marja Heltelän yksi ensimmäisiä puheenvuoroja tuomiorovastina pappien synodaalikokouksessa 4.9.2018 käsitteli juuri näitä kysymyksiä. (liitän linkin tähän, jos löydän Marjan mainion esitelmän vielä netistä: Lähetä minut -synodaaliesitelmä: Marja Heltelä, tuomiorovasti)

Se, miten seurakunnassa suhtaudutaan työttömiin, asunnottomiin ja erilaisten elämän kysymysten pusertamiin, on keskeinen mittari. Taloudellisesti Tuomiokirkossa – ja ylipäänsä Helsingin kaikissa seurakunnissa, joissa tehtiin vuonna 2017 noin 20 miljoonan euron ylijäämäinen tulos –  voidaan reilusti panostaa näihin kysymyksiin aiempaa enemmän. Kirkon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja läsnäoloon on hyvät resurssit.

Piispa Teemu Laajasalo ja tuomiorovasti Marja Heltelä. Kuva: Satu Huttunen
  1. Avioliitto. Helsingin tuomiokirkon kirkkoherran virkaan liittyy valtaa hiippakunnan kapitulin päätöksenteossa. Yksi konkreettinen haaste liittyy ajankohtaiseen keskusteluun avioliitosta. Ne papit, jotka ovat kirkkojärjestyksen säädösten mukaan (mutta kirkollisten tulkintojen vastaisesti) vihkineet ja siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja ovat saaneet eri hiippakunnissa erilaisia rangaistuksia. Helsingin tuomiokapituli äänin 4-3 annettu ”vakava moite” on asteikon lievin.
    Tuon päätöksen jälkeen on vaihtunut kapitulin istunnossa piispa, pappisasessori ja nyt myös tuomiorovasti. Monet ovat tulkinneet vaihdosten kääntäneen kapitulin voimasuhteet vapauttavan tulkinnan kannalle. Uusille ratkaisuille on nyt aidosti tilaa.

Juuri nyt, ei kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Helsingin hiippakunnan kapitulilla on mahdollisuudet etsiä ja viitoittaa käytännön ratkaisuja eteenpäin. Kirkolliskokous ei välttämättä kykene löytämään ¾ määräenemmistöä, jolla asiaan syntyisi mitään vastausta lähitulevaisuudessa.

 

Näiden kysymysten äärellä onnittelen seurakuntaa ja hiippakuntaa valinnasta ja toivotan tuomiorovasti Marja Heltelän viranhoitoon Jumalan tuulen puhallusta. Olkoon Herra kanssasi työsi ja elämäsi poluilla!

Mainokset

MUUTAMA VAALIHAVAINTO 2017

Kuntavaalin lopputulos ei ole vielä aivan taputeltu vaali-iltana puolenyön aikaan. Tulos on taas kerran mielenkiintoinen ja nostaa esiin monenlaisia analyysin aineksia. Tässä pari säiettä keskusteluun.

  1. Suomessa vallinneen pitkän niukkuuden ajan tai talousalakulon jälkeen suurimmaksi puolueeksi nousee Kokoomus ja suurin vasemmistopuolue SDP jää reilusti kakkoseksi. Edes näin vaikea talousvaihe ja opposition purjeet eivät nosta vasemmiston yhteistä kannatusta kuin jonkin verran alle 30%. Eurooppalaisen vasemmistoliikkeen lama näkyy myös Suomessa. Viesti on selvä: äänestäjät eivät näe ja kuule vaihtoehtoista viestiä, jonka vasemmisto voisi tarjota.
  1. SDP on välillä keikkunut gallupeissa jopa kärjessä, mutta nyt tulos on heikko odotuksiin verrattuna. Puolueen johtaja Antti Rinne sai nostetta aiemmin, kun rinnalla olivat Timo Harakka ja Tytti Tuppurainen, mutta varsinaisissa vaaleissa noste katosi.
  1. Hallituksessa tasapainoon tulee erikoinen vääntö: Kokoomuksen näyttää nyt olevan kärkipuolue ja Sipilän mediavaikeudet saattavat näkyä kärkipaikan menetyksenä. Persujen antijytky eli lötky ajaa puolueen kujanjuoksuun, kun kannatus häviää ja oppositio houkuttaa yhä enemmän. Halla-Aho löi äänimäärissä Terhon reilusti Helsingissä.
  1. Vihreiden nousu oli historiallinen ja voi ennakoida isoa muutosta, jossa Vihreistä tulee aidosti valtakunnallinen yleispuolue. Ville Niinistön johdolla Vihreiden merkitys on kasvanut reilusti. Suurimpien kaupunkien joukossa vihreät on ottanut rajun loikan eteenpäin, joka voi jatkossa olla signaali siitä, että vihreät saattaa olla perimässä vasemmistolta liikkuvia äänestäjiä jatkossa entistä enemmän.
  1. Viimeisenä vaikka ei vähäisimpänä havaintona: Vaalien voittajista Vas, RKP ja KD kulkevat naisjohtajien ohjauksessa. Tämä hiljainen signaali kannattaa huomata, sillä jokin aika sitten puolueet sanoivat eri suunnilla hyvästejä naisjohtajille. Nyt trendi kääntyy taas toiseen suuntaan.

Vuosisadan puhallus: 5 miljardia veronmaksajilta yhtiölle

Vuonna 2015 valtio keräsi autoihin ja polttoaineisiin liittyviä veroja lähes kahdeksan miljardia (7 767 000 000). Tästä käytettiin tieväylästön hoitoon noin kolmasosa tuosta summasta. Esimerkiksi vuodelle 2017 hallitus on budjetissa varannut koko liikenne ja viestintäminiteriön hallinnonalan käyttöön 3 235 870 000€. Tästä kohdentuu liikenneverkostoon 1 919 510 000€ ja perusväylänpitoon 1 279 000 000€.

Keskustapuolueen ministeri Anne Berner
Keskustapuolueen ministeri Anne Berner

Saatan lukea tiedostoja väärin ja vertaan vuoden 2015 toteumaa vuoden 2017 ennakoituun varainkäyttöön. Tästä huolimatta näyttää ilmeiseltä, että Keskustapuolueen ministerin Anne Bernerin ehdotus poistaa autovero ja polttoainevero ja antaa tieverkoston hoidon ja käytön laskuttaminen yhtiölle merkitsee radikaalia tulonsiirtoa epädemokraattisesti hallinnoidulle taholle, johon eduskunnan budjettivalta ei ylety, on hämmentävää. Vielä enemmän: kyseessä on vuosisadan puhallus, veropohjan rapauttamiseksi ja hyvinvointivaltion alasajamiseksi vetoamalla tieverkoston heikkoon kuntoon.

Samalla yllämainitut luvut kertovat karulla tavalla sen, että ei teiden kunnostuksen heikko taso johdu siitä, että niiden käytöstä kerätään liian vähän veroja vaan siitä, että liikenneverkoston verot ohjataan muualle.

Hallitus (ja aiemmat hallitukset) ovat luoneet itse kunnossapidon alimittaisuuden. Tätä ei verorahojen puhallus yhtiölle korvaisi mitenkään.

Tästä puuttuisi vain se, että uuden yhtiön tilit kirjattaisiin Bahamaan.

Tie myytävänä auton hinnalla

Ministeri Anne Bernerin (Kesk) suurena visiona on yhtiöittää Suomen tieverkosto ja saada tienkäyttäjät maksamaan aiempaa enemmän. Tällä tavoin saataisiin hoidetuksi korjausvelka, joka on syntynyt viime vuosien kuluessa. Rahaa on kerätty ja käytetty liian vähän teitten hoitoon ja päällysteet repsottavat monin paikoin.

Berner on haistanut mahdollisuuden rahastaa lisää niiltä, jotka käyttävät tieverkkoa enemmän ja päästää helpommalla ne, joiden autot lepäävät kotipihassa muita enemmän. Maksut menisivät kuten kännykkäbisneksessä: vapaa käyttöoikeus, rajattu tai vain satunnainen käyttö. Kukaan tuskin haluaisi nykyisin kännyköihin mallia, jossa valtio kantaa veroja, antaakseen ilmaista soittoaikaa kansalaisille.

Onko siis ministerin puheissa perää?

Houkutukset

On houkuttava saada auto ilman veroja ja päästä monta tuhatta pienemmällä summalla kiinni uuteen autoon. Tässä lienee suurin porkkana, jolla Berner visionsa haluaa tarjoilla. Saksalaiseen hintaan autot Suomessa. Tämähän on jokaisen suomalaisen autonaisen ja –miehen toiveuni.

Lisää sokerikuorrutusta tulee siitä, että bensaverokin poistuisi ja jäljelle jäisi vain tienkäyttömaksu. Saksalaisen autonhinnan jatkeeksi tulisi vielä yhdystalainen bensanhinta. Autoilun tuplaihme tarjolla Suomessa?

Saksalaisen autonhinnan jatkeeksi tulisi vielä yhdystalainen bensanhinta

Suomessa loikattaisiin kerralla läntisen kapitalismin ytimeen: verot pois ja käyttäjät maksamaan palveluista.

Koska kysymys olisi nollasummapelistä rahoittajien määrän osalta, niin koko homman toimivuus perustuisi siihen, että halvat autot ja menovedet houkuttaisivat ajamaan enemmän ja tuota lisääntyvää liikennettä kuritettaisiin yhä suuremmilla maksuilla. Berner ei ehkä ole ottanut huomioon, että halvan autokaupan jälkeen kansa voisikin pitää mersut tallissa ja tyytyä vain vahaamaan uudenkarheaa maalipintaa. Silloinhan rahat jäisivät tulematta ja tiet korjaamatta. Uups.

Mutta ei. Oletus on, että liikenne lisääntyy ja se kokoaa lisää tuloja.

Entä se tien myyminen?

Yksi asia näyttää tässä kaaviossa jäävän mainitsematta: tiet tulee Bernerin mukaan yhtiöittää. Omistajina olisivat valtio ja maakunnat, mutta suomalaiset tiet olisivat sen jälkeen yhtiön omaisuutta, jonka tehtävänä olisi tuottaa voittoa, siis saada suomalaiset ajamaan enemmän, jotta maksut kilahtaisivat kassaan.

Ongelmat

Bernerin visiossa tavoitteena on koota miljardi enemmän rahaa samoilta kansalaisilta, mutta myydä ikävä rahankeruu houkuttelevana halvan autoilun huumana. Tässä on ensimmäinen ongelmakohta: kuten edellä todettiin, niin voisi käydä niin, etteivät rahoja kertyisi odotetusti. Mitä silloin tehdään? Korotetaan maksuja ja saadaan lisää rahaa.

Toinen ongelma on selkeästi kestävän kehityksen vastaisessa ajattelussa. Teiden korjausvelka kuitataan lisääntyvänä autoiluna, jossa ei ole näkyvissä vähäpäästöisyyden porkkanoita. Paras yhtiön asiakas ei olisi kimppakyytiä usein harrastava ekoihminen vaan yksin autossa jatkuvasti viihtyvä autoilija.

Kolmas pulma liittyy yhtiöittämiseen. Jos koko juju on saada autoilun kulut tien käyttäjien eikä auton ostajien maksettavaksi, niin mihin ihmeeseen Suomen valtio tarvitsee tieyhtiötä? Voihan valtio pitää tiet suorassa omistuksessa ja ryhtyä vain myymään tienkäytön maksuja. Kerätäänhän nykyisinkin tietulleja ja muita tiemaksuja.

Ja jos kerran rahaa on tulossa kahmalokaupalla, niin miksi päästää rahankeruu itsenäiseen yhtiöön. Pidetään rahat mieluummin suoraan valtion omassa taskussa.

Vai oliko tarkoituskin etäännyttää tulot valtiosta, jotta ne hyödyttäisivät muitakin tahoja?

Ideologinen askel

Ajatus tieverkoston yhtiöittämisestä on kursailematon pyrkimys tuoda tiet ostettavaksi ja myytäväksi. Yhtiöittämisen ratkaiseva juju on ideologiassa. Yhtiö on ketterä toimija ja osaa perustella vakuuttavasti sen, kuinka vaikkapa ulkomaisen eläkerahaston kannattaa sijoittaa Suomalaiseen tiestöön.

Ei tietenkään kannata. Mutta näin suomalainen kansallisomaisuus voitaisiin alistaa kaupalliselle kokeilulle tavalla, jota missään päin maailmassa ei ole aiemmin tehty.

Kerran yhtiöitetty on toisena päivänä yksityistetty. Tämä on nähty aiemminkin.

Donald Trump – Yhdysvaltojen Juha Sipilä?

Donald Trump Kuva: Wiki
Donald Trump Kuva: Wiki

Olen seurannut USA:n politiikkaa suomalaisten sanomalehtien, television ja amerikkalaisen digiviestinnän välineillä. Niiden antamat kuvat ovat toisinaan vaikeasti yhteen sovitettavia ja pirstaleisia. Suuremmat trendit paljastuvat vasta jälkeenpäin ja uusia tuulia on vaikea tavoittaa matkan päästä – eikä asiat aina näytä avautuvan Amerikan ihmemaassa paikan päällä olevillekaan, koska mittakaava on käsittämättömän suuri ja rintamalinjat jyrkät. Todellisuuksia on niin kovin monia. Siksi tämäkin postaus varmaan osaa minne osuu.
Onko siis Trumpin ja Sipilän välillä mitään yhteistä?

On toki!

  1. Puolue. Republikaanisen puolueen maine oikeistopuolueena, joka sijoittuu suomalaisittain jonnekin Kokoomuksen oikealle reunalle, kannattaa marinoida uudessa liemessä. Republikaanit ovat vähintään yhtä paljon maaseudun ja perinteisten arvojen puolue, siis kuin suomalainen Keskustapuolue. Puolueessa on siis paljon samaa.
  2. Bisnestausta. Sipilä singahti poliittiselle kartalle yrittäjätaustalla ja antoi kuvan uudesta tyylistä, jossa tuodaan politiikkaan uusia tuulia. Omalla varallisuudella on hyvä kampanjoida. Samoin Trump murtaa asetelmia ja tarjoa businessjohtamista politiikkaan – kuten Sipilä Suomessa.
  3. Kokemattomuus. Poliittinen kokemattomuus yhdistää molempia siinä suhteessa, että politiikan ja yhteiskunnallisen sopimisen ja neuvottelun taito on korvattu talouselämän johtamistaidoilla. Tämä synnyttää väistämättä sekä suuria otsikoita ja odottamattomia tilanteita.
  4. Politiikan ulkopuolelta. Politiikan tekeminen talouselämän mallilla ja ehdoilla on yhteistä molemmille. Muutos kertoo myös perinteisten ideologisten ohjelmien otteen herpaantumisesta. Politiikasta tehdään yhä enemmän talousjohtamista.

talous vie ja politiikka vikisee

 

Juha Sipilä Kuva: Wiki
Juha Sipilä Kuva: Wiki

Eroja löytyy

Persoonina Sipilä ja Trump ovat kovin erilaisia. Heidän uskonnolliset maailmansa ovat täysin erilaiset, mutta yhteistä on se, ettei uskonnon arvot vaikuta juuri politiikkaan (jota tehdään talouden ehdoilla).

Sitä paitsi Trump ei osaa lainkaan suomea ja on poliittisesti valovuoden päässä suomalaisesta yhteiskuntamallista.

 

Trendi

Huomionarvoista yhtäläisyyksien ja erojen pohtimisessa on se havainto, että talous vie ja politiikka vikisee. Tähän ilmiöön, joka toteutuu samanlaisena yhä useammin eri puolilla maailmaa kannattaa nyt kiinnittää suurempikin huomio.

Demariuhri – leppyvätkö jumalat?

Sillä uhalla, että märehdin jo menneitä, niin yli yön nukuttua on vielä paikallaan sana demarien ratkaisusta. Urheilussa ja politiikassa on tapana vaihtaa valmentajaa tai puheenjohtajaa, jos tuloskertymä ei tyydytä. Näin tehdään joskus ihan vain ilmapiirin innostamiseksi. Urpilaisen syrjäyttämisessä on osin kyse tästä. Uusi kasvo vastuuseen ja kannatuskäyrät kasvuun, lienee keskeinen perusodotus.

Tästä huolimatta pidän tehtyä ratkaisua sekä kyseenalaisena että moraalittomana.

On suuri kysymysmerkki tuoko ay-(persu)miehiä liehittelevä kampanja aikanaan haluttua tulosta, sillä Rinne ei mediakasvona ja ohjelmallaan tarjoa SDP:n uudistusta nykyisessä eurooppalaisessa ja globaalissa tilanteessa. Tarjotut lääkkeet ehkä vain jarruttavat tai loiventavat kehitystä. SDP:n ideanikkareilta odottaisin mieluummin markkinasosialismin kehittämistä: markkinavetoista maailmaa, jossa hyvinvoinnin jakamiseen taataan kakusta riittävästi jaettavaa. Pari askelta taaksepäin ei ole uusi idea edistykseen ja siksi pidän ratkaisua tehottomana.

Moraalittomuus tulee siitä, että demarien eturivin naispoliitikko, joka on tehnyt komean työn Euroopan talouden myrskyvesillä saa tällaisen kohtelun. Vailla ministeri- ja kansanedustajakokemusta oleva ay-uros nostetaan piikkiin ja osaava euronainen uhrataan äänestäjien jumalien ärtymyksen tyynnyttämiseksi.

Ei ketään saa kohdella näin. Varsinkaan jos on hoitanut erittäin vaativan kansallisen tehtävän mallikkaasti. Pikkumokien määrä on mitätön ja saavutusten lista pitkä.

Minun on vaikea kunnioittaa tai äänestää näin toimivaa puoluetta. SDP teki käsitykseni mukaan yksinkertaisesti väärin ratkaisussaan, mutta minultahan asiaa ei kysytty. Minulla on vain yksi ääni tulevissa vaaleissa.

Suomen historia ja tulevaisuus

Suomen valtion olemassaolo on suuri ja positiivinen ihme. Sen lisäksi siinä näkyy pitkä ja määrätietoisen politiikan ja tekemisen tulos: Suomea on tahdottu tällaiseksi, vapaaksi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi.

Asema ja muutokset
Suomen paikka idän ja lännen välissä on haastava. Suomen yli on totuttu kävelemään ja suuremmat niin idästä kuin lännestä ovat aina etsineet omaa etuaan.

Suomi on ollut taitava myös puolustamaan omaa etuaan ja ajamaan asiaansa. Kahdesti Venäjä/Neuvostoliitto on ollut suuressa sekasorron tilassa ja molemmilla kerroilla on Suomi tietoisesti päässyt edistämään omaa asiaansa: 1917 itsenäistymisen aikaan Venäjällä oli meneillään siirtymä tsaarin vallasta kommunismiin ja 1992 Suomi aloitti EU-jäsenyysneuvottelut kun kommunismi romahti.

Kumpaakaan askelta pois Venäjän/Neuvostoliiton valtapiiristä itänaapuri ei olisi Suomella tarjonnut.

Turvallisuustakuut
Liittyessään 1995 EU:n jäseneksi Suomi kuvitteli, että Venäjän/Neuvostoliiton uhka olisi poistunut ja että pelkkä taloudellinen liitto länteen riittäisi. Jälkikäteen ajatellen Suomen olisi tullut liittyä samalla kertaa myös eurooppalaiseen puolustusjärjestelmään.

Venäjän toimet Krimillä antavat selvän kuvan siitä, että suurvallan toimia eivät rajoita ylevät periaatteet, lait tai sopimukset vaan se toimii suvereenisti mielivaltansa mukaan, jos tilanne sallii. Sama pätee myös Yhdysvaltoihin.

Tulevaisuus
Venäjän toimet Krimin laittomassa anastamisessa Ukrainalta antavat aiheen Suomen tulevaisuuden harkintaan turvallisuuspolitiikan osalta. Viro on Venäjän rajanaapurina Naton jäsen. Ilman tätä tukea Viron itäosan tilanne olisi erittäin huolestuttava.

On mahdollista, että Venäjän toimet Krimillä nopeuttavat prosessia, jossa sekä Ukraina että Suomi liittyvät kiinteämmin osaksi eurooppalaista puolustusjärjestelmää. Syyt ovat ilmeiset.