Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for the ‘piispanvaali’ Category

Mikä ratkaisi Helsingin piispanvaalin?

leave a comment »

Ratkaisivatko konservatiivit?

Helsingin piispanvaali on nostanut esiin kaksi tulkintaa, jotka kaipaavat lyhyttä kommenttia. Seppo Simola (HS) aprikoi, että vaalissa liberaalit tai teologisesti liberaaleiksi määriteltävät olisivat äänestäneet naisehdokkaita (Hallamaa ja Hintikka): ”moni liberaaleista äänestäjistä valitsi jomman kumman naisehdokkaan”. Tämä väite on aivan liian yksioikoinen ja sen osoittaa vääräksi pelkästään se, että ns. konservatiivisempia ryhmien äänimäärä kirkolliskokousvaaleissa oli noin 170-180 äänen paikkeilla (papit ja maallikot yhteensä).

Vastaavan analyysin voi tehdä Jäsen 360 -aineistosta.

Tämän pohjalta voi olettaa, että reilusti yli puolet tai ehkä jopa 70-80% Laajasalon äänistä tuli perusliberaalista hiippakunnan kannattajakunnasta. Hiippakunnan äänestäjät nyt vain eivät ole konservatiiveja kuin varsin pieneltä osalta. Seurakuntalaiset kokonaisuudessaan vielä vähemmän.

Toisaalta on luultavaa, että ns. konservatiivisen joukon äänet ovat menneet Laajasalolle ja ilman niitä vaali ei olisi ratkennut ensimmäisellä kierroksella. Konservatiivit olivat siis vaa’ankieliasemassa.  [Jos siis ylipäänsä huonosti todellisuutta tulkitseva jako liberaaleihin ja konservatiiveihin on mielekäs tässä kohdassa.]

 

Miksi Laajasalo valittiin?

Toinen kysymys liittyy Teemu Laajasalon suuren kannatuksen syihin. Hätäisimmät ovat etsineet syytä sukupuolesta ja näyttelijän työstä televisiossa. Olennainen asia on kuitenkin käsittääkseni huikea veto, jonka Laajasalo teki Kallion kirkkoherrana. Olin Alppilan kirkon toiminnanjohtajana aitiopaikalla näkemässä sen erinomaisen työn, jota Laajasalo teki johtaessaan seurakuntaa (työntekijät, seurakuntaneuvosto, Kallion asukkaat). Muutamassa vuodessa seurakunnan toiminta on kehittynyt valtavasti ja sen ytimessä on ollut innovatiivinen johtaminen.

Sukupuolesta Laajasalo sai ehkä jonkun lisä-äänen, mutta myös menetti ääniä. Valtaosa kaikista, myös Laajasaloa äänestäneistä, olisi toivonut piispojen joukkoon ainakin yhden naisen. Tätä käsitystä olisi hyvä jotenkin tutkimuksen keinoin varmentaa.

TV-julkisuuden merkitys on moninainen.  Hyvä esiintymiskyky a-talk tyyppisissä ympäristöissä on vahva plussa kaikille. Kun siihen liitetään osaaminen yle-leaks näyttelijänä ja käsikirjoittajana tai radio Dein ohjelman vetäjänä, niin mediaosaamisen määrä on suuri. Ei tästä piispalle työssään haittaa pitäisi olla.

Sukupuoli ja medianäkyvyys eivät vaalia ratkaisseet. Kyllä se oli arkiduuni Kallion kirkkoherrana. Piispoja myös valitaan tällä yhä useammin kirkkoherrojen joukosta.

Mainokset

Written by latvus

17.8.2017 at 8.55

Luther-säätiö-kirkon on aika lopettaa asiaton vetkutus

with 2 comments

Arkkipiispa Kari Mäkinen totesi TV1:n ykkösaamun lähetyksessä (21.1.12) sen, mikä on harvinaisen totta. Luther-säätiö on käytännössä oma uskonnollinen yhdyskunta. Sen tulisi vetää johtopäätökset tilanteesta ja virallistaa oman yhteisönsä asema.

Luther-säätiön-kirkko on omilla toimillaan jo aikaa sitten ylittänyt sen rajan, joka on kirkkoon kuuluvan herätysliikkeen ja oman kirkon välillä. Erityisesti vihkimällä oman ”niin sanotun piispan” oman järjestyksensä mukaan ja vastoin kirkon järjestystä on ilmaistu oman kirkon perustaminen.

Luther-säätiön-kirkon vs. dekaanin Esko Murron naureskelu Ylen uutisissa asialle kertoo paljon LS-kirkon asenteista: tehdään mitä huvittaa, lähtöä vitkutetaan ja luterilaiselle emokirkolle nauretaan, kun se ei kirkkolaista löydä pykälää, jolla erottaisi oman kirkkonsa perustaneet.

Tähän asti LS-kirkko on varmaankin yhtäältä pelännyt eroa, koska sen myötä paljastuu kuinka piskuisesta uskonnollisesta yhdyskunnasta on kysymys. Toisaalta kirkon kupeeseen nojaamisesta on haluttu saada vielä mahdollinen talousetu omaan käyttöön. Harkinta-aika on nyt kuitenkin loppumassa ja on tekojen aika.

Asiassa on ilmeisesti kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisen mukaan LS-kirkko jatkaa päällekkäispolitiikkaansa ja yrittää elää kirkossa kirkkona viimeiseen asti. Tällöin ev-lut kirkon välineeksi jää ensin erottaa pappisvirasta ne papit, jotka toimivat LS-kirkossa ja sitten harkita muita lisätoimia. Edessä on pitkä ja lihava riita, jonka lopputuloksesta ei ole mitään epäilystä.

Toinen linja on se, johon arkkipiispa Mäkinen viittaasi. LS-kirkko ”vetää omat johtopäätökset tilanteesta ja perustaa oman uskonnollisen yhdyskunnan. Tämän ratkaisun jälkeen olisi mahdollista katsoa millaiset välit LS-kirkon ja ev.lut kirkon välille voidaan löytää – jos ei sisarellisia niin ainakin asialliset.

Jälkimmäisessä ratkaisussa kaikki olisivat voittajia ja kirkkojen rajat ylittävällä Kristuksen seuraajien joukolla yhteensä vähemmän mustelmia. Aika on jo.

 

JK  Asiasta uutisoi myös Ylen uutiset.

Written by latvus

21.1.2012 at 17.54

Kuopion piispanvaalin ratkaisu

with 10 comments

Viime vuosien värikkäin piispanvaali on menossa Kuopiossa. Ehdokkaitten runsas määrä ja selkeäksi käyneet linjat antavat valitsijoille harvinaisen mielenkiintoisen mahdollisuuden tuupata hiippakunnan linjaa suuntaan tai toiseen. Otsikoihin ovat toistuvasti nousseet Miikka Ruokanen, Jari Jolkkonen ja Sakari Häkkinen. Median mielenkiinto ei kerro koko totuutta, mutta kolmikon saama tuen kasvu kertoo, että esilläolo mediassa korreloi kannatuskäyrän kanssa.

Linjaratkaisu

Sakari Häkkinen nosti karrikoidusti esiin sen, minkä moni ajatteli mielessään. Ehdokkaitten teologiset linjat eroavat ratkaisevasti toisistaan ja vaikka kaikki ovat hiukan pidemmän matkan päästä uskollisia kirkon poikia ja tyttäriä., Lähempää katsottuna tulee esiin merkittävä ero konservatiivisemman kaksikon (Ruokanen&Jolkkonen) ja muiden välillä. Miikka Ruokasen osalta linja on aieminkin ollut selvillä ja Yle-uutiselle annettu lausunto komentaa homopapit osittain takaisin kaappiin kuvaa hyvin tilannetta. Jolkkosen konservatiivisuus taas jää paikoin piiloon sujuvan liukkaan esiintymisen ja savolaisen silmänpilkkeen alle. Piispainkokouksen pääsihteerinä tämä on merkinnyt direktiiviuskollisuutta.

Kuka menee toiselle kierrokselle

Reilu viikko ennen ensimmäisen kierroksen vaalia on lähes kolmannes äänioikeutetuista ilmoittanut ketä ehdokasta vaalissa tukee. Tilastollisesti tämä suuntaa antava ”ennakkoäänestys” kertoo jo varsin luotettavasti sen, mitä tuleman pitää. Äänioikeutetut tukijat jakautuvat seuraavasti (20.1.):

Ruokanen 52

Jolkkonen 40

Häkkinen 34

Marjanen 33

Kainulainen 21

Nuutinen 15

yhteensä: 195

Aika selviä johtopäätöksiä on ainakin kaksi. Miikka Ruokasen paikka ensimmäisen kierroksen voittajana on vain vahvistunut aiemmasta. Toiseksi on ilmeistä, että Pauliina Kainulainen ja Tapani Nuutinen ovat pudonneet kisasta pois ja jäävät statistin rooliin. Myös aiempi ennakkosuosikki Jaana Marjanen saattaa pudota pois finaalista.

Jos kannatuslukemat toteutuvat yllä kuvattuina, niin toisella kierroksella ovat vastakkain Ruokanen ja Jolkkonen. Siis Häkkisen esiin nostamat konservatiiviset ehdokkaat.

Mitä voi vielä tapahtua?

Vaa’ankielen aseman saattavat kuitenkin ottaa Kainulaisen ja Nuutisen kannattajat. Jokainen osaa laskea helposti kannatuslukujen perusteella, että ensimmäisen kierroksen tulos saattaa muuttua ratkaisevasti, jos Kainulaisen ja Nuutisen kannattajat siirtyvät jo ensimmäisellä kierroksella muiden ehdokkaitten taakse. Tähän perustuu edelleen Häkkisen ja Marjasen mahdollisuus.

Kuka valitaan piispaksi?

Jos ensimmäisen kierroksen tulos seuraa kannattajamääriä, niin vastakkain ovat Ruokanen ja Jolkkonen. Tämän parivaljakon kohdalla Dosentin ikkunan veikkaus on, että Jari Jolkkonen valitaan silloin Kuopion piispaksi, sillä hiippakunnan uudistusmielisille tämä lienee helpompi ratkaisu. Tämän tuloksen puolesta puhuu myös Occamin partaveitsi.

Jos Ruokasen kanssa finaalissa on Häkkinen tai Marjanen lienevät Ruokasen mahdollisuudet yhtä lailla heikot. Luultavasti Jolkkosen taustaryhmästä vain osa menisi Ruokasen taakse. Korkea ideologinen profiili tuo Ruokaselle paikan finaaliin, mutta tuskin voittoa lopullisessa kisassa. Tähän ainakin viittaa usealla taholla kuuluva ajatus ei-kuitenkaan-ruokanen.

Lopuksi on syytä muistuttaa, että onneksi piispaa ei kuitenkaan valita blogissa vaan vaaliuurnilla. Siunattua äänestysmatkaa!

Jälkikirjoitus 28.1.2012:

Savon Sanomat artikkelissa ”Ruokanen ja Jolkkonen vahvoilla” (27.1.) tekee ihan saman analyysin – tosin viikkoa Dosentin ikkunaa myöhemmin. Toimittajan mukaan kyse ei ole kuitenkaan blogin lainaamisesta.

 


Written by latvus

20.1.2012 at 17.30

Jari Jolkkosen Raamattu

with 11 comments

Kuopion piispanvaalin ehdokas Jari Jolkkonen antoi Kotimaa24-sivustolle 3.1.2011 lausunnon, jonka mukaan yliopiston raamatuntutkimus vieraannutti hänet Raamatusta. Jolkkonen: ”Eksegetiikkaan kuuluu naturalistinen metodi, jossa suljetaan etukäteen pois Jumala selittävänä tekijänä ja nähdään Raamattu pelkästään inhimillisenä kirjana, jonkunlaisena ihmisten valtapelinä. Sinänsä metodi on ymmärrettävä, mutta se alkaa helposti tunkeutua myös maailmankatsomukselliselle tasolle, jonne se ei oman luonteensa mukaisesti voi kuulua. Otti oman aikansa työstää kirkon uskon ja tieteellisen metodin oikea suhde.

– Hartaudellinen lukeminen edellyttää nöyryyttä ja uskon asennetta. Omista ennakkoluuloista ja viisastelusta pitää luopua. Pitää uskaltaa tehdä se yksinkertainen kysymys, että mitä sinä Pyhä Jumala tahdot sanoa minulle tämän tekstin välityksellä tässä ja nyt.” Kotimaa 24-artikkelin mukaan Jolkkonen pitää yhä eksegetiikkaa arvossa. Hänen mukaansa Raamatun tieteellisessä lukemisessa asetutaan tietoisesti tekstin yläpuolelle, kun taas hartaudellisessa lukemisessa sen alle ja puhuteltavaksi.

Uutisen perusteella esiin nousee väistämättä kaksi asiaa:

Ensinnäkin tämänkaltainen sivulauseessa heitetty syytös eksegeettisen raamatuntutkimuksen pelkästään kielteisestä merkityksestä antaa ikävän kuvan Jolkkosen suhteesta eksegeettiseen tutkimukseen ja sen opetukseen yliopistossa. Lähimpiä maalitauluja saattavat kuitenkin olla piispa Wille Riekkinen ja piispakandidaatti Sakari Häkkinen. Siis: Jolkkonen näyttää tietoisesti riveillä ja rivien välissä tölväisevän Kuopion eksegeettejä. Heitto on samankaltainen, kun jos toteaisi, että piispainkokouksessa laaditut jumalanpalvelusohjeet ovat niin puuduttavat, että niissä menee Henki.

Toiseksi, ja ehkä vielä suuremmalla otsan kurtistamisella totean, että Jolkkosen antama kuva raamatuntutkimuksesta sen ”yläpuolelle asettumisena” ja ”luonteeltaan naturalistisena metodina” on dosentin suusta outo. Eksegetiikka ei halua asettua välineenä Raamatun yläpuolelle. Raamatun yläpuolelle voi asettua niin hengellisessä vakaumuksessa kuin aatteen palosta, mutta silloin ei ole kyse tutkimuksen luonteesta. Tutkimus on kriittinen erityisesti meidän raamatuntulkinnallemme ja raamattukäsityksillemme.

Tutkimus selvittää teksteissä olevaa käsitystä Jumalasta, ei siis pyri tietoisesti ”sulkemaan Jumalaa pois”, mutta lakkaa vetoamasta siihen ilman teksteissä näkyviä syitä.  Tutkimuksen myötä Jumalan toiminta näkyy keskellä arkea, historiaa, inhimillistä elämää. Eikö siis pikemminkin tutkimus tuo esiin uusia puolia ja käsityksiä asioista, ei sulje niitä pois?

Sitä vastoin haluan nähdä eksegetiikan Raamatun rakastamisena. Metodin tehtävä on varjella Raamattua meidän tulkinnoiltamme ja antaa tilaa tekstin ajatuksille. Eksegetiikka on syntynyt aikanaan turvaamaan Raamatun moniäänisyyden kuulemista dogmaattista kovakorvaisuutta vastaan; dogmeilla rellestäminen vei aikanaan Raamatun äänestä paljon pois. Eksegetiikka on etsinyt ääniä takaisin. Myös niitä ääniä, joita virtaviivainen dogmatiikka ei ole halunnut kuulla.

Tutkimus ei ole kuitenkaan uskomista.  Ja toki menetelmä myös paljastaa välimatkan lukijan ja tekstin välille, vieraannuttaakin, mutta se on osa ammatillista suhdetta Raamattuun, joka papilla tulisi olla – mielellään myös piispaehdokkaalla.

Lopuksi: Pahoittelut suorasukaisesta tekstistä ja kriittisistä äänenpainoista, mutta tältä Jolkkosen lausunnot vaikuttavat ammatikseen eksegetiikkaa opettavan näkökulmasta.

Jälkikirjoitus: alkuperäinen otsikko jakoi FB-keskustelussa mieliä. Osan mielestä se toi asian esiin, toisten mielestä se on liian voimakas ilmaus. Tekstin kärkevimmät sanat on editoitu pois. Mea culpa.

Written by latvus

3.1.2012 at 21.58

Kuopion uusi piispa

leave a comment »

Kuopion piispanvaalissa ovat alkamassa tositoimet. Takana on alkuvaiheen sapelinkalistelut ja markkinointikampanjoinnit. Dosentin ikkunassa on nyt esillä kevyellä sormella kirjoitettu analyysi ehdokkaista ja yhteenveto alkuvaiheesta ennen tositoimeen ryhtymistä.  Postaus on analyyttisen subjektiivinen ja perustuu kirjoittajan havaintoihin ja yleiseen vainuun asioista. Ensimmäinen vaalipäivä on tiistaina 31.1.2012 kello 13.

Ehdokkaitten ansiot, plussat ja miinukset (ehdokkaat aakkosjärjestyksessä)

Sakari Häkkinen
Kuopion hiippakunnan dekaani ja teologian tohtori. Perhe: naimisissa sairaalapastori Kati Häkkisen kanssa, kolme aikuistuvaa lasta.

Häkkinen on kansainvälisesti ansioitunut raamatuntutkija, joka on erikoistunut köyhyystutkimukseen. Häkkinen on toiminut aiemmin kirkkoherrana ja on nyt kapitulissa isossa roolissa dekaanina. Vahva ehdokas, joka tuntee hyvin hiippakunnan.

Häkkinen on tunnettu paitsi köyhien myös homojen asianmukaisen kohtelun puolestapuhujana.  Arvostuksesta kertoo se, että Häkkinen on valittu Yhteys-liikkeen puheenjohtajaksi. Häkkistä pidetään avoimena ja rehellisenä ajattelijana, mikä on monien mielestä tavoiteltava luonteenpiirre (mutta yleensä harvinaista piispanvaalissa). Osittain ovat julkisuudessa jääneet varjoon Häkkisen laajat kansainväliset yhteydet.

Piispana täydentäisi osaamisellaan piispojen joukkoa (mukana ei muutoin ole Riekkisen jälkeen enää ketään raamattuspesialistia).  Olisi vahva Raamatun tuntija ja selittäjä kansankielelle sekä kirkon ääni köyhien ja sorrettujen puolesta.

Jari Jolkkonen
Oppinut dosentti ja piispainkokouksen pääsihteeri. Perhe: vaimo seurakuntapastori Hanna Vasiljev, viisi lasta.

Jolkkonen on totuttu näkemään viime vuosina mediassa selventämässä sitä, mitä piispat tai kirkko itse asiassa ovat tarkoittavat rukouksella, ehtoollisella tai avioliitolla. Tästä syystä lempinimi Jarzinger (viittaa konservatiiviseen katoliseen saksalaiseen teologiin, Ratzingeriin). Kirkon nousevia kykyjä, jolla on laaja käsitys kirkon toiminnasta työkokemuksensa perusteella.

Savolainen vääräleuka, jonka jouheva esiintyminen piiloutuu tiukka kirkon opin puolustajan. Saattaa huonona päivänä rakastaa dogmia enemmän kuin elämää, mutta hyvän päivän tullessa tekee opista elävää. Osaa popularisoida kirkon sanomaa.

Ikänsä puolesta kuuluu sarjaan aivan-liian-nuoret-piispaehdokkaat (syntynyt 1970).

Olisi piispana median ja kansan suosikki.

Paulina Kainulainen
Teologian tohtori, tutkija. Perhe: naimisissa pastori Jari Kainulaisen kanssa.

Kainulainen on tutkinut ekofeminismiä ja väitellyt vuonna 2005. Lukuun ottamatta muutamaa lyhyitä visiittejä seurakuntatöissä on Kainulainen tehnyt tutkijan uraa. Samalla Kainulainen on ollut aktiivinen keskustelija ja vaikuttaja kirkon eri puolilla. Nuorena, itäsuomesta tulevana ja osavana naisena on saanut usein paikan erilaisissa kirkon keskusteluissa.  On edustanut Suomen kirkkoa myös kansainvälisesti. Toisen kauden kirkolliskokousedustaja.

Suurta plussaa ovat halukkuus ja kyky uusiin keskustelunavauksiin kirkossa. Miinuksena on kovin yksipuolinen työura. Kirkossa tulevaisuuden nouseva tekijä, jonka mahdollisuudet vaalissa jäänevät alkuvaiheen kannatuksen perusteella pieniksi. Saattaa vaaliin mukaan tulollaan viedä Marjaselta toisen kierroksen paikan.

Ikänsä puolesta kuuluu sarjaan aivan-liian-nuoret-piispaehdokkaat (syntynyt 1968).

Jaana Marjanen
Kirkkoherra ja pitkän linjan naisten aseman edistäjä kirkossa. Perhe: naimisissa diakoniajohtaja Seppo Marjasen kanssa, kaksi aikuistuvaa lasta.

Vihittiin papiksi Ruotsissa jo vuonna 1983. Vuoden pappi -tunnustus vuonna 2002. Marjanen on toiminut aktiivisesti myös pappisliitossa. Tuntee laajasti kirkon työn ja muistaa pitää jalat maassa.

Laajasta kannatuksesta Kuopion papiston parissa kertovat kaksi kautta kirkolliskokouksessa 2000-2004 ja 2008-2011.Ollut usean vuoden ajan kestosuosikki, kun keskustelu on kääntynyt mahdollisiin naispuolisiin piispakandidaatteihin.  Jos Irja Askolaa ei olisi valittu piispaksi Helsinkiin, niin paine naispiispan valintaan Kuopiossa olisi kova. Nytkin noste tuntuu, mutta ei niin suurena kuin aiemmin.

Marjasen miinuksena ovat puuttuvat teologiset jatko-opinnot. Monen mielestä piispan ei tarvitse olla tohtori, mutta se on usein eduksi.

Kuuluu selvästi vaalin kärkinimiin osaamisen, laajan kirkollisen kokemuksen ja suuren kannatuksen perusteella.  Kohtaloksi saattaa muodostua naisäänteen ja naista piispaksi toivovien äänien jakautuminen Pauliina Kainulaisen kanssa.

Tapani Nuutinen
Kirkkoherra, teologian tohtori. Perhe: naimisissa kuvataiteilija Pirkko Nuutisen kanssa, kolme aikuista lasta.

Nuutinen on arvostettu pitkän linjan kirkonmies. Saavutuksista tunnetuimmat ovat nuorisomusiikin alalta; ”Tuli kirkkoon mies ja lapsi” – on ollut vuosikymmenet kulttikappaleen asemassa kirkossa. Nuutisen vahvasta osaamisesta ja Kuopion papiston luottamuksesta kertovat vuodet kirkolliskokouksessa 1992-2000 ja asessorina 1996-99.

Peruslähtökohdiltaan Nuutinen täyttää kaikki perinteisen piispaehdokkaan kriteerit: vahva hallintokokemus kirkkoherrana, asessorina ja kirkolliskokouksessa, teologista oppineisuutta väitöksen verran ja näyttö paikallisten messujen kehittelijänä.

Nuutinen tuli vaaliin mukaan selvästi muita myöhemmin ja näyttää selvästi kärsivän myöhäisestä lähdöstä. Kannattajakunta ja erityisesti äänestävien kannattajien määrä näyttää vielä pieneltä ja Joensuun seudulle keskittyvältä.

Miikka Ruokanen
Dogmatiikan professori, vieraileva professori Kiinassa. Perhe: Naimisissa Li Junin kanssa, ensimmäisestä avioliitosta aikuinen lapsi.

Suomalaisen teologian yksi kansainvälisistä suurista tähdistä. Kotoisin Lapista ja osaa tulla toimeen myös lestadiolaisuuden kanssa.

Monilahjakkuus, joka on toiminut TV:n kuuluttajana ja toimittajana, rauhanliikkeen aktivisti, ollut perustamassa Tuomas-messua ja julkaissut merkittävän paljon kansainvälisesti arvostettua tutkimusta. Saanut myös kriittistä palautetta suomenkielisten julkaisujen sekä esitelmiensä tutkimuksellisesta löysyydestä ja asenteellisuudesta.

Oli ehdolla piispaksi Mikkelissä (jäi alkuerään) ja arkkipiispan vaalissa (jäi niukasti toiseksi Kari Mäkisen jälkeen).  On profiloitunut aiemmin tiukka homoparien siunaamisen vastustajana, mutta tällä hetkellä kannattaa kirkon nykyratkaisua rukoilla homoparin kanssa ja puolesta. Persoonana jakaa äänestäjät voimakkaasti kannattajiin ja ei-missään-tapauksessa-ruokanen ryhmään.

Olisi piispaksi valittuna konservatiivien märkä uni, mutta myös yllätyksellinen valinta. Näkyisi ja kuuluisi; mediataitoinen ja sanavalmis.

Ensimmäisen kierroksen momentumit

Kun ehdokkaita on näin monta, niin äänet saattavat mennä ensimmäisellä kierroksella yllättävän tasan. Toisaalta ehdokkaiden sivuilla mainitut äänestävien tukijoiden listat (joka tarkoittaa siis vain avointa lupaus äänestää ko. henkilöä) ovat kuitenkin toimineet useassa piispanvaalissa varsin hyvänä indikaattorina siitä, mitä tuleman pitää ensimmäisellä kierroksella.

1) Nainen piispaksi Kuopioon: Marjanen vs. Kainulainen
Paine naispiispojen saamiseksi on edelleen suuri, mutta onko itäinen hiippakunta tähän valmis? Tilastollisesti naisten asemaa kirkon johdossa ymmärretään parhaiten pääkaupunkiseudulla, joten vaali on tässä suhteessa aito kysymysmerkki.

Tilastollisesti naiset syövät toistensa mahdollisuuksia: on mahdollista ettei kumpikaan pääse jatkoon. Tällä hetkellä näyttää, että Kainulainen on vasta opintomatkalla ja todelliset kisat tulevat seuraavilla kierroksilla.

2) Kiistat
Ehdokkaista Ruokanen ja Jolkkonen ovat ottaneet mittaa näkyvästi Häkkisen kanssa. Viekö leimakirjeen heiluttaminen vaalin kohti kiihtyvää mustamaalausta? Kuka hyötyy ja kuka kärsii leimaamisesta ja asiakeskustelun polarisoitumisesta?

3) Ennakkokannatus
Äänestäjien tukilistat kertovat (tilanne 1.1.), että Miikka Ruokasella on eniten äänestäjiä takanaan (40 äänestävää kannattajaa). Ruokasen kannatus on niin suurta, että on yllätys jos ei pääse toiselle kierrokselle.

Myös Jari Jolkkonen (29 äänestävää kannattajaa) ja Jaana Marjanen (28 äänestävää kannattajaa) ovat kiinni mitalisijoissa. Sakari Häkkisen tukisivun kannatus on 23 äänestävän tukijan laajuinen.  Pauliina Kainulaisella on parikymmentä kannattajaa. Tapani Nuutinen ei ole saaneet vielä tukilistoille kuin reilun tusinan äänestäviä nimiä.  Kahden viimeksi mainitun mahtuminen toiselle kierrokselle edellyttää kannatuksen selvää kääntymistä parempaan suuntaan vaalikeskustelujen alettua. Erot ovat kuitenkin niin pieniä, että mahtuvat virhemarginaalin sisään.

Jos ennakkokannatuksen suunta kuitenkin pitää paikkansa, on toisella kierroksella Ruokanen ja tämän kanssa toisesta paikasta kisaavat vahvimmin Marjanen ja Jolkkonen, mutta Häkkisen kannatus on myös vahvaa. Äänestävien kannattajien listat viikko vaalitilaisuuksien jälkeen kertovat asetelmasta paljon enemmän.

* * *

PS pieniä henkilöhistorian tarkennuksia tehty (3.1.). Pahoittelut epätarkkuuksista!

Espoon piispanvaalin jälkimiete

leave a comment »

Espoon piispanvaali ratkesi 4.11.2011 selvin numeroin Tapio Luoman hyväksi. Onnittelut uudelle piispalle ja lämpimästi tervetuloa metropolimaailmaan. Olin mukana Kalervo Salon kannattajajoukoissa ja siksi vielä hävityn vaalin jälkipelinä loppuanalyysi. Miksi kävi näin?

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan
Aiemmin piispat haettiin yliopiston professoreista, Kirkon koulutuskeskuksesta tai vastaavista instansseista. Piispoiksi valittiin henkilöitä, jotka tulivat hiippakunnan ulkopuolelta ja joilla oli erityinen osaamisesta nouseva sisällön tai virka-aseman takia syntynyt noste. Tällä hetkellä piispaehdokkaat yhä useammin haetaan seurakuntien kirkkoherroista. Tällöin on kuitenkin vaikea ajatella, että naapuriseurakunnan kirkkoherra olisi se odotettu ”messias”, joka täyttäisi piispan mitat. Omat työkaverit ovat arkisia ja kuluneita, riippumatta siitä, kuinka vahvat näytöt heillä olisi piispan virassa toimimiseen. Kannatuslistojen perusteella näkyi jo kaksi viikkoa sitten, että papeista kaksi kolmannesta oli Tapio Luoman takana, kun taas maallikkoäänestäjien kannatus jakautui varsin tasan.

Varhainen lintu madon nappaa
Helsingin piispaksi valittiin reilu vuosi sitten Irja Askola. Askolan takana oli vahva ryhmä jo vaalin alkumetreiltä asti ja tuo kannatus kantoi loppuun asti. Espoon pappien junttaryhmä oli lukenut läksynsä hyvin ja aloitti Tapio Luoman puolesta kampanjoinnin jo hyvissä ajoin ennen virallisia ehdokasasetteluja. Moni löikin kantansa lukkoon keväällä, kun muita varteenotettavia ehdokkaita ei ilmaantunut
kisaan mukaan. Keitos pantiin varhain tulelle eikä se palanut pohjaan kovasta lämmöstä huolimatta.

Pitää hävitä, että voittaisi
Helsingissä aikanaan Eero Huovinen voitti piispanvaalin ja mitaleille jäivät Mikko Heikka ja Wille Riekkinen. Espoon edellinen piispanvaali päättyi Mikko Heikan valintaan, kun Simo Peura jäi kakkoseksi. Riekkinen valittiin Kuopion piispaksi. Muutama vuosi myöhemmin Simo Peura voitti Lapuan piispanvaalin ja Tapio Luoma jäi muutaman äänen erolla kakkoseksi. Nyt puolestaan Tapio Luoma jätti Kalervo Salon kakkoseksi – ehkä odottamaan tulevia haasteita.

Nimi on enne
Tapiolan piispaksi valittiin Tapio Luoma. Vai oliko se piispanistuin jossain muualla Espoossa?

Lopuksi
Vaalit käyty ja hiippakunnalla on tiedossa uusi piispa. Erot ehdokkaitten välillä olivat niin pienet, että myös Kalervoa Saloa kannattaneiden on helppo asettua tukemaan Tapio Luomaa.

Entä mitä Tapio Luoma tuo mukanaan? Piispaksi valitut yllättävät aina, tehtävät ja uudet asiat nostavat esiin uusia puolia ja vasta käytäntö näyttää, millainen on uuden piispan linja. Vaalipuheet on puhuttu, hetken on aika juhlia valintaa ja sitten alkaa työ uudessa tehtävässä. Onnea, viisautta, rohkeutta ja siunausta uuteen tehtävään, Tapio!

Written by latvus

5.11.2011 at 16.10

Espoon piispaehdokkaan painopisteet kohdallaan

leave a comment »

Espoon piispanvaalissa viime viikko tarjosi mielenkiintoisen keskustelun kirkon tulevaisuudesta. Hiippakunnan idea-illassa puhuttiin taloudesta, johtamisesta ja vähemmistöryhmien asemasta. Keskustelussa olivat mukana piispakandidaatti Kalervo Salo, taloustutkija KTT Signe Jauhiainen (”kirkon virallinen nuori”), palvelujohtaja Tapio Tähtinen (”asuntoja köyhille”), TT, johtaja Kari Kopperi (”harmaa eminenssi kirkossa”).

Kalervo Salo nosti esiin Keravalla hiippakunnan ideaillassa ja sen jälkeen blogissaan ajankohtaisia
ja keskeisiä kirkon ydinteemoja esiin. Vaalin lähetessä onkin paikallaan, että keskeisimmät asiat saavat lisää tilaa.

Ydinteemoiksi Salo nostaa seuraavat:

– arjen kristillisyys

– seurakuntalaisten kirkko ja
osallistumisen mahdollisuus

– rakkaus Raamattuun

– köyhät seurakuntalaiset

– vihapuheen paneminen aisoihin

Lue lisää Kalervo Salon blogista. Tällä agendalla liikkuvalle piispalle on suuri tilaus hetkessä, jolloin kirkon pitää aidosti tehdä uudelleen tiliä ainakin kolmesta suuresta kysymyksestä. Kirkon talouden ja rakennemuutoksen keskellä tarvitaan selkeitä linjoja siitä, miten seurakuntien elämässä seurakuntalaiset saavat paikkansa muutenkin kuin katsojina. Arjen kysymykset ja köyhyyden puristus painavat seuraavien vuosien aikana monen päälle kuin yleinen syyttäjä. Ja silloin tarvitaan Raamatun tuntemista ja sen monipuolista osaamista, jolloin erilaiset Raamatun tekstit tulevat tuoreella tavalla esiin.

Ensi viikolla vaalikeskustelut tulevat maaliinsa tiistaina 25.10. Espoossa; tilaisuus videoidaan. Viimeistään
silloin on jo loppuyhteenvedon aika ja aika äänestää perjantaina 4.11. Oman ääneni lähetin jo ennakkoon.

Written by latvus

22.10.2011 at 12.45