Tapio Luoma: Uusi arkkipiispa on kirkon kuva

Suomen ev.lut kirkon kirkon uusi arkkipiispa Tapio Luoma on kirkon nykyhetken kuva: oppinut mies, teologian tohtori, pitkän seurakuntauran kulkenut, eteläpohjanmaalla kirkkoherrana toiminut ja sanavalmis keskustelija. Omien sanojensa mukaan Tapio Luoma ei ole barrikadeille kiipeävä johtaja vaan mieluimmin keskusteleva ja asioita rauhassa pohtiva.

Luoman valinnan perusteella kirkon kuva on maltillinen ja seesteinen, sillä naispappeuden vastustajaa Luomasta ei saa, vaikka heidän äänensä Ville Auvinen halusi testamentata Luomalle. Toisaalta kysymykset kirkkoa jakavasta avioliittokeskustelusta saavat uuden värin: selkeä ei uudistuksille.

Ensimmäisen kierroksen pohjalta vaalista saattoi ennustaa täpärää, kuten arkkipiispanvaalissa on tapana käydä: 2010 Kari Mäkinen voitti vaalissa Miikka Ruokasen 11 äänellä ja 1998 Jukka Paarma päihitti Wille Riekkisen 21 äänellä.

Kannattaa siis huomata, että tiukatkin valinnat ovat kohdistuneet lopulta länsirannikon kasvatteihin.

589. Arkkipiispanvalinta

Kolme havaintoa vaalista

Vaisu finaali?
Arkkipiispan vaalin loppuvaihe oli hiukan vaisu. Kahden kohteliaan ja sanavalmiin ehdokkaan väliin ei riitaa tulekaan rakentaa, mutta silti profiilien erilaisuus jäi hiukan piiloon. Persoonat, teologiset linjat, johtamisen tapa, visiot kirkon tulevaisuudesta olisivat voineet tarjota enemmän aineksia keskusteluun, mutta ehkä vaalin alkuvaiheen (liian?) monet keskustelut veivät mehut prosessista.

Luoman tukialueet
Luoman kannatus oli erityiset kovaa muun Suomen hiippakunnista Lapualla, Oulussa, Mikkelissä ja Tampereella. Arkkihiippakunnan ääniä satoi Luoman laariin varsinkin Ala-Satakunnan ja Porin suunnalta. Tarkkoihin lukemiin ja analyysiin palaan viikonloppuna vielä, jos vain ehdin.

Sisäpiirin ääni kuului ja painottui
Vielä on liian varhaista sanoa, mikä ratkaisi vaalin, mutta ainakin osatekijänä on ollut kirkon uusi vaalijärjestelmä. Uudessa vaalitavassa annettiin lisää painoarvoa muuan Suomen osalle ja samalla vähennettiin arkkihiippakunnan pappien ja luottamushenkilöiden äänten painoarvoa.
Muun Suomen ääntä käyttivät kirkolliskokous, kirkkohallituksen täysistunto ja hiippakuntavaltuustot. Nämä elimet ovat kirkon sisäpiiriä ja valittu kaksin- tai kolminkertaisen edustuksellisuuden kautta. Vaaleilla valitut seurakuntien luottamushenkilöt ovat valinneet maallikkoedustajat kirkolliskokoukseen ja hiippakuntavaltuustoihin. Kirkolliskokous puolestaan on valinnut kirkkohallituksen täysistunnon.

Vaalitulos heijastaa myös enemmän kirkon luottamushenkilöiden kuin seurakuntalaisten näkemyksiä kirkkoa jakavassa avioliittokysymyksessä. Jos rinnakkain asettaa kolme ryhmää, seurakuntalaiset, luottamushenkilöt ja papiston, niin näistä Luoman linjaukset ovat olleet lähimpänä luottamushenkilöiden kantoja. Kaikkein kauimmaksi puolestaan jäävät Luoman ja papiston välillä, erityisen kauas, jos vertailu kohdentuisi eteläisimpään osaan Suomessa.

Siunaus ja haasteita

Omasta puolestani toivotan valitulle arkkipiispa Tapio Luomalle Jumalan siunausta ja viisautta ev.lut kirkon johtamiseen. Haasteita riittää ja kullakin päivällä on omat murheensa. Saakoon Henki johtaa ja johdattaa, veipä tie sitten toreille, pieniin saleihin tai jopa kaikesta huolimatta barrikadeille. Henki puhaltaa, missä tahtoo.


Mainokset

Arkkipiispanvaalin kirikierros, osa 2: haasteet ja tehtävät

Edellisen blogipostauksen (Arkkipiispanvaalin kirikierros) kohdalla teksti venyi niin pitkäksi, että suuri osa tekstistä oli tiputettava toiseen juttuun. Se tulee tässä. Nyt on katse käännetty kohti sisältöjä ja haasteita.

Mitä arkkipiispa voi päättää ja millaisia odotuksia hänen työhönsä kohdistuu?

 

Arkkipiispan vaativa tehtävä

Arkkipiispaan kohdistuu valtavat odotukset, mutta käytännössä hän on vailla selkeitä päätöksenteon ja vallan välineitä. Muita piispoja ei voi johtaa, kirkolliskokouksessa kukin yksittäinen kokouksen jäsen äänestää, mitä haluaa (kirkolliskokouksessa ei ole edes ryhmiä joiden kanssa voisi neuvotella vaan sali täynnä yksittäisiä edustajia).

Ja pitkälti jokainen seurakuntakin voi kirkkoherran johdolla vetää aivan omaa linjaansa. Arkkipiispan päätöksen eivät siksi ole samanlaisia kuin toimitusjohtajalla yrityksessä.

Arkkipiispan suurin valta on keskustelun, puheen ja mielipiteen valtaa, jonka virkaan valittu joutuu uransa aikana ansaitsemaan.

 

 

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Parhaimmillaan arkkipiispalla voi olla merkittävä ja yhteiskunnallisesti tärkeä rooli nostaessaan esiin suojattomat ja äänettömät. Arkkipiispa Mäkinen on koonnut esimerkiksi eduskuntavaalien jälkeen köyhyysryhmän, jossa on etsitty suuntaviittoja tulevalle hallitukselle. Mäkisen aikana yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen ja maahan muuttaneiden turvapaikanhakijoiden asemaan on ollut erityisen suuret syyt puuttua.

 

Kirkon haasteet pyhän ja arjen kohtaamisessa

Entä missä asioissa painivat Suomessa seurakunnat? Vastauksia voi tarjota eri tahoilta ja seuraava lista on vain pieni raapaisu. Tähän ongelmakeskeiseen listaan tulisi hyvällä syyllä myös liittää kirkon vahvuudet ja onnistumiset, mutta olkoon nyt haasteiden heti.

Toimintakulttuurin muutos. Kirkon suurin muutos seuraavan vuosikymmenen aikana on toimintakulttuurin muutos. Kärjistetysti voi jopa sanoa, että kysymys on ”uskontopalveluja” tarjoavan laitoksen tai jopa viraston muuttuminen seurakuntalaisten kirkoksi, jossa aiempaa helpommin jokainen voi osallistua, vaikuttaa ja tulla kohdatuksi. Tämänkaltaisen mallin syntyminen kirkossa edellyttää vahvaa kontekstuaalisuutta, notkeaa teologista työskentelyä ja kykyä nostaa olennainen ydin esiin ja tuoda se tähän päivään.

Matka on pitkä ja monet arkkipiispan toimet edistävät tätä vain epäsuorasti: hiippakuntien ja seurakuntien verkosto elää väistämättä oman tahtinsa mukaan.

Upean menneisyyden paino. Kirkko on menneisyytensä puolesta menestystuote, mutta sen vaikeus on tajuta uusien kaupunkirakenteiden ja tyhjentyvien maaseudun kylien edellyttävän joskus vanhoista ratikkareiteistä luopumista. Arkkipiispa voi olla rohkaisemassa ja näyttämässä itse suuntaa uusien haasteiden kohtaamisessa.

Laskeva talous. Viime vuodet ovat tuoneet kirkon sen tosiasian eteen, että jäsenmäärä on laskenut vuosittain. Jäsenmäärän lasku vaikeuttaa taloudenpitoa ja pakottaa opettelemaan priorisointia.

Tämän kehityksen kohtaaminen, analysointi ja kehityksen pysäyttäminen edellyttävät erityistä panostusta ja ennen kaikkea pidemmän tähtäyksen visioita.

Aviorauha. Seksuaaliset vähemmistöryhmät ovat joutuneet aikojen kuluessa kulkemaan kohtuuttoman kovan tien. Yhteiskunta on tarjonnut lainsuojan myös samaa sukupuolta oleville pareille. Suurin osa seurakuntalaisista (55%) toivoi Helanderin mietinnön mukaan kirkon vihkivän samaa sukupuolta olevat parit, kun taas 36% vastusti tätä. Loput eivät osanneet ottaa päättää. Kun muutos seurakuntalaisten parissa on edennyt 3-5% vuosivauhdilla, niin on aivan ilmeistä, mihin suuntaan kellon rattaat pysähtymättä kulkevat. Suunta on selvä, mutta avointa on se, kuinka rumat jäljet päätöksenteosta jäävät ja kauanko siihen menee aikaa. Siksi mahdollisimman kivuton aviorauha on olennaisen tärkeä, jotta voimia jää myös muihin kysymyksiin.

Moniäänisyys. Tämän päivän some on symboli muutoksesta, joka peruuttamattomasti muuttaa myös kirkon elämää. Olemme vasta alkaneet havahtua erilaisuuden, moniäänisyyden ja monien toimijoiden maailmaan. Kirkossa tämä merkitsee suostumista aiempaa suurempaan moniäänisyyteen.

Pyhä. Lopulta olennaista on se, että kirkossa rohkeasti pidetään esillä pyhää ja jokaisessa messussa juhlitaan pääsiäistä. Jumalan läsnäolo nykyhetkessä kantaa kirkkoa ja arkkipiispaa.

 

Kuka ehdokkaista on paras luotsaamaan kirkkoa näissä kysymyksissä? Tähän kysymykseen ja rukoukseen saamme torstaina vastauksen ensimmäisen osan.

Arkkipiispanvaalin kirikierros

PANEELIT JA KESKUSTELUT

Arkkipiispan vaalin ratkaisuvaiheet ovat käsillä. Alkuvaiheet olen kuvannut toisessa postauksessa (Arkkipiispan hiipan tavoittelijat). Vaalin ensimmäinen äänestys järjestetään torstaina 8.2.2018. Ehdokkaat ovat kulkeneet viime viikot tiiviissä paneelikeskustelujen myllyssä. Osaamista, esiintymistä ja ideakykyä on testattu viimeksi HS:n arkkipiispanvaalipaneelissa Helsingissä. Katso keskustelu tästä linkistä.

 

Osaavat ehdokkaat

Olen jollain tapaa seurannut ainakin katkelmia useimmista keskusteluista netin välityksellä ja päässyt paikalle Helsingissä Sanomataloon. Ihan aluksi on sanottava kaksi seikkaa.

Ensinnäkin kaikki ehdokkaat ovat pärjänneet pääosin varsin hyvin. En muista yhtään totaalisen noloa tilannetta, jossa olisivat vastaukset menneet totaalisen pieleen tai niihin olisi pujahtanut hätkähdyttäviä virheitä. Joistakin painopisteistä tai tulkinnoista voi olla eri mieltä, mutta se onkin aivan eri asia (faktantarkistuksessa olisi kyllä jotain hienosäätöä löytynyt).

Toiseksi kivuttomasti kulkeneet keskustelut kertovat siitä, että paneelit ovat olleet kilttejä ja myötäkarvaan ehdokkaita silittäviä. Vertailu esimerkiksi Ylen presidentinvaalin grillauksiin muistuttaa, että kirkossa ei ehdokkaiden eroja ja kriittisiä kohtia ei kaiveta esiin. Kirkossa annetaan kiltisti kaikkien sanoa sen, mitä haluavat. Anna-Stina Nykänen oli tässä suhteessa jo aivan omaa luokkaansa. Nykänen piti keskustelussa tempoa, kysymykset olivat kohti käyviä ja kiinnostus pysyi koko ajan.

 

Sanomatalon keskustelun poiminnat

  1. Laajasalogate

Onko tuomion hetki?
Ehdokkaat olivat yksimielisiä siitä, että suurin syntynyt vahinko liittyy kirkon julkisuuskuvaan. Lopulta ainoaksi kärjeksi ei kuitenkaan noussut se, että nyt tarvitaan avoimuutta ja selvitystä asiassa ja että moitteeton käytös on olennainen vaadittava hyve. Vahvin kärki oli siinä, että kirkon suurin sanoma liittyy armoon eikä moraaliin. Katumuksella ja anteensiannolla tulisi kirkossa lopulta olla suurempi merkitys.

 

  1. Seksuaalisuus: miksi etupäässä sukupuoli ja alapää kiinnostavat kirkkoa kovin usein?

Tapio Luoma, kirkossa siunataan kauppakeskuksia, traktoreita ja ties mitä. Hävettääkö Espoon hiippakunnassa pastorille annettu varoitus samaa sukupuolta olevan parin siunaamisesta?
– ”Ei se hävetä. Oli ikävä, että jouduimme tekemään sellaisen päätöksen. Tämä [siunaaminen/vihkiminen] ei ole kirkossa mahdollista.”

Tulisiko kirkossa samaa sukupuolta olevat parit vihkiä?
Auvinen ja Luoma: ”Ei”
Inkinen, Kantola ja Vikström: ”Kyllä”

Ville Auvinen, Miten voisit toimia arkkipiispana, jos et hyväksy naispappeutta?
– ”Hyvällä tahdolla arkkihiippakunnassa työt voi jakaa kahden piispan kesken, jolloin ei tulisi ongelmia.”

Ilkka Kantola, sanoit että erosit piispanvirasta median paineen tähden.
– ”Median paine oli erittäin kovaa. Pidin parempana erota virasta, jotta kohu kirkon ympärillä loppuisi. Lopulta kyse ei ollut sen erikoisemmasta tapahtumasarja kuin mitä saattaa tapahtuu eri tahoilla avioeron yhteydessä.”

 

  1. Miten nopeuttaa kirkon päätöksentekoa?

Vikström: ”Kirkolliskokouksen määräenemmistö (3/4) on liian korkea ja se tulisi alentaa 2/3 tasoon. Edelleen kirkkolakia tulisi selvästi supistaa.”

 

  1. Mitä sanotaan helvetistä?

Ville Auvinen: ”Jotkut joutuvat helvettiin, jotkut pääsevät taivaaseen. Sen vuoksi ihmisiä tulee varoittaa.”

Heli Inkinen: ”Saman Jumalan käsissä olen myös kuolemassa. Hyvä Jumala on myös salaisuus, jota ei voi selittää. Mysteerille on jätettävä tilaa.”

 

  1. Millaisen ovat hakijat?

Anna-Stiina Nykänen kysyi ehdokkailta kantaa oheisesta nelikentästä.

Kuvakaappaus HS-paneelista

 

II. VAALIENNUSTE

Perinteinen kirkon esivaali tapahtuu julkaisemalla äänestävien kannattajien listoja. Ennen listat ilmestyivät Kotimaa-lehteen, nyt ne tulevat tukiryhmän internetsivuille.

Marraskuussa 2017, aivan vaalin alkuvaiheessa kannattajien äänimäärät (arkkihiippakunnan kannattajien äänimäärä on vain 1/3 äänen kokoinen) olivat internetin somesivun mukaan seuraavat:

Tapio Luoma 32,16 %
Björn Vikström 22,93 %
Heli Inkinen 20,31 %
Ville Auvinen 13,98 %
Ilkka Kantola 10,63 %

Pastori Matti Hernesaho teki nyt vaalin alla uuden ja ajan tasalla olevan laskelman. Helmikuussa (3.2.2018) on kaikkien ehdokkaiden kannattajajoukot kasvaneet hieman, mutta muita enemmän on näin tapahtunut Luoman ja Vikströmin kohdalla.

Äänimäärät:
Luoma 82,33
Vikström 62
Inkinen 45,66
Auvinen 29,33
Kantola 22,33

Prosenttijakauma:
Luoma 34,1% (+2verrattuna marraskuuhun)
Vikström 25,7% (+2,8)
Inkinen 18,9% (-1,4)
Auvinen 12,1% (-1,9)
Kantola 9,2% (-1,4)

EDIT LISÄYS: Minna Mannert teki 5.2.2018 samoista lähtökohdista oman laskutoimituksen ja päätyi hieman erilaisiin lukemiin. 

Äänimäärä:
Luoma 74
Vikström 59,67
Inkinen 46
Auvinen 31,33
Kantola 21,33

Sama prosenteissa:
Luoma 31,85% (-0,3 verrattuna marraskuuhun))
Vikström 25,68% (+2,75)
Inkinen 19,80% (-0,5)
Auvinen 13,49% (-0,5)
Kantola 9,18 % (-1.5).

 

Yhteensä vaalissa on tarjolla 720 ääntä, joista on noin 242 on alustavasti korvamerkitty. Kaikki yllä mainitut luvut ovat käsin netistä laskettuja ja inhimillisille erehdyksille alttiita

 

III. LOPUKSI MUUTAMA MIETE

Olen syksyllä tuonut somen keskusteluissa julki sen, että pidän henkilökohtaisesti hyvänä laajaa ehdokkaiden kirjoa. Vaalin aikana Ville Auvisen ehdoton linja suhteessa naispuolisiin pappeihin nostaa kuitenkin esiin uuden kysymyksen: voiko arkkipiispan vaalissa olla aidosti mukana henkilö, joka ei suostu tulemaan alttarille naispuolisen papin kanssa esimerkiksi kirkolliskokouksen avajaismessussa? Missä menee raja virkatehtävissä, jotka arkkipiispa voisi valita sukupuoleen perustuen ilman, että sitä voi pitää syrjintänä?

Toinen iso ja vielä osin kirkossa ratkaisematon kysymys liittyy samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimiseen ja/tai parien siunaamiseen. Arkkipiispa Kari Mäkinen on selkeästi liputtanut sen puolesta, että kirkon tulee olla valmis muutokseen asiassa ja että hän on ollut valmis edistämään asiaa omilla kannanotoillaan. Jos nyt valitaan arkkipiispa, joka avoimesti ryhtyy vastustamaan prosessia, niin kirkossa saattaa olla edessä arvaamattoman kuoppaisia vuosia.

Vaalin ensimmäinen vaihe on torstain 8.2. ja jo nyt voi halutessaan muistella edellisen arkkipiispan vaalin toisen kierroksen keskusteluja ja yllättyä, mistä teemoista tuolloin on puhuttu.

PS. palaan blogissa alkuviikosta vielä miettimään kirkon ja arkkipiispan haasteita

EDIT 5.2.2018 klo 10.07 Kuluttajansuojeluun liittyvä ilmoitus: Matti Hernesniemi on piispa Tapio Luoman kannataja. Kari Latvus ei kuulu mihinkään tukiryhmään.
EDIT klo 20.08  Minna Mannert kuuluu Heli Inkisen tukiryhmään.

Arkkipiispan hiipan tavoittelijat

AP_kaapu

Tulevan arkkipiispan nimi on useaan kertaan mainittu, mutta vielä ei asiasta voi olla varma, koska vaali on vasta edessä. Ehdokkaita on nyt virallisesti viisi: lähetysjohtaja, teologian tohtori Ville Auvinen (s.1966), organisaation ja johtamisen yliopisto-opettaja, teologian tohtori Heli Inkinen (s.1957), kansanedustaja, teologian tohtori Ilkka Kantola (s. 1957), Espoon hiippakunnan piispa, teologian tohtori Tapio Luoma (s.1962) ja Porvoon hiippakunnan piispa, dosentti Björn Vikström (1963).

Arkkipiispan viran hakuprosessi on siis siirtynyt tositoimien osastoon. Ja kannattaa muistaa, että virkaa ei haeta vaan aina kyse on ryhmästä äänivaltaisia päättäjiä (minimi 30), jotka voivat asettaa ehdolle jonkun henkilön arkkipiispaksi. Nyt on siirrytty alkuverryttelystä esivaaliin ja ehdokkaiden esittelyyn erilaisissa tilaisuuksissa. Vaalissa on edessä kahden kuukauden mittainen alkuerä ja finaalisarja alkanee ensimmäisen kierroksen jälkeen – tässä vaalissa tuskin kukaan saa yli 50% äänistä ensimmäisellä kierroksella.

Faktat

– vaalipäivät ovat 8.2.2018 ja toinen kierros 1.3.2018
– äänestäjiä on 1525, joista 603 arkkihiippakunnan pappeja ja lehtoreita, 603 seurakuntien edustajia. Näiden äänien painoarvo tiputetaan vaalissa yhteen kolmasosaan eli noin 400 ääneen. Muut äänet, 320, lasketaan sellaisenaan. Äänestäjiä ovat kirkolliskokous, hiippakuntavaltuustot, kapitulit ja kirkkohallituksen täysistunto. Läpimenoon vaaditaan siis hiukan yli 360 ääntä.

Arkkipiispan-vaakuna-v_

Ehdokkaat

Ehdokkaat voi ryhmitellä useammalla tavalla:
miehet-naiset: Tässä osastossa Heli Inkinen ponkaisee esiin suvereenisti. Naispuolisen arkkipiispan odotus on kovaa ja Inkinen saa tästä vahvan nosteen.

piispat – ei-piispat: Björn Vikström, Tapio Luoma ja Ilkka Kantola ovat piispoja ja he saavat tästä vaalissa apua. Arkkipiispan työssä on suuri määrä hallinnollisia vastuita ja niiden tunteminen oman piispanviran hoidon näkökulmasta auttaa paljon.

poliitikot – muut: Sekä Ilkka Kantola (sd) että Ville Auvinen (kd) ovat vahvasti mukana politiikassa. Auvinen tosin on vielä jäänyt oman kaupunkinsa valtuutetuksi, eikä ole pärjännyt valtakunnan politiikassa. Kaksi kysymystä: Onko poliittinen ura tässä vaalissa este vai noste? Onko arkkipiispan vaalilla merkitystä mahdollisiin tuleviin vaaleihin?

teologinen linja: Ville Auvinen singahtaa tässä kohdin ihan omaan luokkaansa vastustamalla sekä naisten pappisvirkaa että homoparien kirkollista vihkimistä. Muiden ehdokkaiden kohdalla kysymys naisen asemasta pappisvirassa ei ole mikään kysymys enää. Tapio Luoma ei kannata homoparien kirkollista vihkimistä, mutta toisaalta on luvannut seurata perässä, jos kirkossa näin päätetään. Tämä linjan päättämättömyys on jo saanut Miikka Ruokasen Kotimaa-lehdessä nostamaan esiin ajopuusyytöksen: eikö arkkipiispan tulisi johtaa eikä peesata?, kysyi Ruokanen. – On sinällään todella outoa, että kysymys sukupuolesta saa edelleen merkittävän aseman teologisen linjan määrittäjänä. Toisaalta sitä kautta peilataan kysymystä raamatuntulkinnasta, arjen kokemustodellisuuden näkemisestä, etiikasta ja kristillisestä elämäntulkinnasta. Oma toiveeni on, että paneelit nostavat esiin ehdokkaiden käsityksiä kirkon ydintehtävästä, evankeliumin merkityksestä arjessa, kirkon ja yhteiskunnan suhteesta jne.

 

apsauva1

Esivaali ja ennuste

Perinteinen piispanvaalin ilmiö oli lehtien yleisönosaston kannattajalistat. Digiaika on tuonut mukanaan kannattajasivut, joilla voidaan myös esitellä monipuolisesti ehdokkaan mielipiteitä. Ehdokkaiden sivut ovat yleisesti hienot ja informatiiviset, tosin Ville Auvinen ja Ilkka Kantola ovat liikkeellä hieman muiden jäljessä ja se näkyy myös sivujen niukkuutena.

Kunkin ehdokkaan tukiryhmä on nyt julkistanut äänestävien tukijoiden listan. Minimissään sen tulee siis olla 30. Lähimmäs tätä minimimäärää jäävät tässä alkuvaiheessa Ville Auvinen (43 äänestäjää) ja Ilkka Kantola (42 äänestäjää).

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen.

Heli Inkinen on ollut vaalityössä muita aktiivisempi ja hänen äänestävä tukijoukkonsa on suurempi: 73 äänestäjää. Hieman suurempi määrä on Björn Vikströmin (75 äänestäjää) sivuilla ja etenkin Tapio Luomalla (109 äänestäjää). Yhteensä kantansa on ilmaissut jo nyt noin 350 äänestäjää [HUOM. äänimäärissä marraskuun lopun tilanne]

Kannattajasivujen epävirallisessa esivaalissa Tapio Luoma näyttää vetävän kaulaa muihin, mutta jos äänestäjien osalta palauttaa turkulaisäänet 1/3 mittakaavaan, niin tilanne on hieman toisenlainen. Luvut ovat osin tulkinnanvaraisia ja muuttuvat oletettavasti paljonkin jatkossa.

Luoma 67 (34%)
Vikström 53 (27%)
Inkinen 36 (18%)
Kantola 20 (10%)
Auvinen 20 (10%)
Yhteensä 196

Seuraa näitä seikkoja jatkossa

  1. Esivaalin alkuvaiheessa toiselle kierrokselle näyttäisi menevät Tapio Luoma ja Björn Vikström. Nousevatko he vaalipaneelissa esille samoin kuin ennakkoasetelmissa? Pitävätkö he ennakkosuosikin asemansa?
  2. Jos Luoma ja Vikström selviytyvät voittajiksi ensimmäisellä kierroksella, on edessä tiukka toinen kierros.
    Moni arvelee Auvisen äänten siirtyvän toisella kierroksella Luomalle.
    Toisaalta suuri osa Inkisen ja Kantolan äänestäjistä siirtyisi Vikströmin taakse. Tämän hetken kannatustilanteen mukaan Vikström näyttäisi olevan hienoisessa gallupkärjessä lopullisen äänestyksen osalta.
  1. Inkisen, Kantolan ja Auvisen kannattajalistat keskittyvät muita enemmän arkkihiippakuntaan. Nouseeko heidän osaltaan kannatus jatkossa, kun muun Suomen äänestäjät heräävät vaaliin?
  2. Yllätysmomentin voi tarjota monikin seikka.

– Onko Auvisen tukijoukko todellisuudessa suurempi? Kirkolliskokousvaaleissa Auvisen hengenheimolaiset saivat noin 25% papiston äänistä.

– Nouseeko Luoma-gate vaalissa merkittävään asemaan? Kysymys Espoon hiippakunnan seksuaalisen väärinkäyttöepäilyn puutteellisesta hoitamisesta voi hiertää vaalissa pitkään.

– Ketkä ehdokkaista nousevat esiin vaalikeskusteluissa? Arkkipiispalta toivotaan sekä vahvaa linjaa että myös kykyä tuoda se julki.

– Jokaiselta ehdokkaalta tulisi kysyä kirkon talouden hoitamisesta ja myös arvioida, mikä vaikutus kullakin olisi.

 

Välimatka seurakuntalaisten käsityksiin

Suurin ristiriita tai jännite on Ville Auvisen kantojen ja seurakuntalaisten (ja papiston) käsitysten välillä. Ennemmin tai myöhemmin jossakin haastattelusta tai linjauksesta ryöpsähtäisi nais- tai homokeskustelu, jossa elementteinä olisi syrjimisen ja ihmisarvon mausteilla kysymys siitä, kuka saa olla kokonaan pappi ja kristitty. Kirkosta saattaisi keventyä heittämällä saman verran jäseniä kuin konservatiivisiin herätysliikkeisiin lukeutuu tällä hetkellä (140 000-160 000). Siinä jo mitattaisiin arkkipiispan hintalappua. Näissä seikoissa Auvinen vetää nykyisin linjaa, joka on kovin kaukana seurakuntalaisten käsityksistä.

EDIT: kuvat vaihdettu 1.12.2017 klo 19:35

Kirkolliskokouksen katsomosta

Marraskuun perinteenä on Turkuun kokoontuva kirkolliskokous. Joskus kokous on kuin marraskuun sää, joskus on pitkäpiimäisiä puheita ja joskus tulee yllätyksiä.

Kirkolliskokous Turun kristillisellä opistolla 7.11.2017.

Tässä kolme poimintoa tämän viikon kokouksesta.

Striimi toimii, studio toisi lisää syvyyttä

Kirkolliskokous jaetaan nyt julkisuuteen suorana striiminä ja täysistunnot ovat katsottavissa youtuben kautta myös kokouksen jälkeen. Tämä on erinomainen ratkaisu. Useampaan sataan katsojakertaan aika pian nousevat latausmäärät kertovat, että tarvetta on. Kiitos tästä Kirkon viestinnälle!

Ja sitten perään ehdotus ideanikkari Samuli Suonpäälle. Pankkivaliokunnassa heittona ilmaan lausuttu Samuli Suonpään ajatus kisastudiosta ja pika-analyysien käyttämisestä voisi olla oikeasti seuraava hullun hauska ajatus toteutettavksi. Joissakin sopivissa kohdissa tiukan äänestyksen tai keskustelun jälkeen olisi mukava saada perään muutama päättäjä tai asiantuntija-analyysi.

Avioliittolain seuraukset

Keskustelussa ei vielä ollut esitys kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi: se kulkee vielä valiokuntavalmistelussa ja valmistuu varmaan toukokuun iloksi.

Sen sijaan kirkolliskokousta puhutti pitkään piispainkokouksen tuottama selvitys siitä, tulisiko kirkon luopua avioliitto-oikeudesta. Selvityksen oli laatinut emerita professori Eila Helander ja mukaan oli leivottu kaksi kärkeä: kirkko ei luovu avioliitto-oikeudesta ja kirkon avioliittokäsitys pidetään entisellään, mutta samalla annetaan omantunnonvapaus papeille vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit.

Jälleen kerran iso osa puheista tuntui toistavan itseään. Muutama uusi liikahdus antaa kuitenkin toivoa jatkosta: Jouni Turtiainen liputti kompromissin etsimisen puolesta. Olisi kovin toivottavaa, että salissa olisi enemmänkin realismin tajua siitä, mikä on olennaista, mahdollista ja tarpeellista.

Kirkolliskokouksen edustajat punnitsevat jatkossa yhä enemmän sitä, haluavatko olla oikeassa erimieltä vai tyytyvätkö olemaa samaa mieltä erimielisyydestä. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla uuden alku, mutta kyllä tässä vielä muutama vuosi keskustellaan.

Ehkä on joskus mahdollista tunnustaa se, että olemme kristittyinä Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta päätyneet pieneltä osin (avioliiton yksi tulkinta) vastakkaisiin ratkaisuihin. Ja että jonakin päivänä on mahdollista kunnioittaa toista ja luottaa toiseen niin paljon, ettemme pelkää, voimme löytää tien eteenpäin. Kaksi muuta vaihtoehtoa ovat ajautua erilleen tai jatkaa kiistaa loputtomasti.

 

Rahat ja uudistus

Torstain yllätys oli se, että talousvaliokunta toi aamun täysistuntoon odottamattoman esityksen: seurakuntien maksama keskusrahastomaksu tulisi laskea 7,5 prosentista 6,5 prosenttiin. Taustalla on tulevaisuuskomitean ideoista noussut ajatus ohentaa kirkkohallitusta ja kapituleita sekä samalla luoda kirkkoon kehittämistyöhön panostava yksikkö. Samassa yhteydessä tehtäisiin keskusrahastomaksun leikkaus.

Kirkkohallituksen esitys asiassa oli, että asia etenee vuonna 2018 selvityksen tekemisellä ja sen pohjalta toimenpiteisiin. Maanantaina talousarvion lähetekeskustelussa en muista käytetyn yhtään puheenvuoroa keskusrahastomaksan alennuksen kiirehtimiseksi. Talousvaliokunta teki kuitenkin tällaisen esityksen, joka jaettiin torstaiaamuna edustajille. Mietintö ei ollut saatavilla vielä edellisenä iltana puolenyön aikaan.
[Välihuomautuksena on kyllä todettava, että kirkolliskokouksen vahvistetun työjärjestyksen §47 mukaan mietintö olisi tullut antaa jo keskiviikkona julkisuuteen: ”Talousvaliokunnan on kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviota ja toiminta- ja taloussuunnitelmaa koskevassa mietinnössä käsiteltävä kaikki määräraha-asiat. Mietintö on annettava viimeistään syysistuntokauden kolmantena päivänä.”]
Talousvaliokunnan esitykselle olisi siis suonut edes kohtuullisesti aikaa keskusteluun käytävillä ja mahdollisuutta edustajille puntaroida ratkaisua yli yön.

Piispa Seppo Häkkinen paheksuikin toimintamallia ja piti tehtyä ehdotusta ”tempoilevana”. Yllättävästä ja isosta ehdotuksesta taisi Häkkisen lisäksi käyttää puheenvuoron vain Tapani Rantala, joka ehdotti pienempää muutosta (0,5%) keskusrahastomaksuun. Muutoin asiasta ei käyty keskustelua lainkaan: tähän varmasti vaikutti myös pikainen aikataulu. Joku murahtikin äänestyksen jälkeen, että ehtivätkö kaikki ymmärtää, mitä päättivät.

Menettelytapa ei saa kummoisia tyylipisteitä, mutta vielä enemmän se kertoo järjestelmän ongelmasta, joka on tullut esiin aiemminkin. Kirkkohallituksen valmistelu tapahtuu liian irrallaan kirkolliskokouksen päätöksenteosta. Valmistelun ja kirkollisedustajien toimivaa vuoropuhelua tarvitaan jatkossa lisää, tavalla tai toiselle.

Ratkaisun taustalla yhtenä lisäseikkana vaikutti kuitenkin myös se, että kirkon yhteisessä kassassa makaa tällä hetkellä varsin suuri kertymä, joka on syntynyt lähinnä myytyjen kirkkohallituksen toimitilojen seurauksena. Tämä seurauksena tase pullisteli rahaa, jolla juuri nyt on suuri tilaus seurakuntien talouden tasapainottajana. Yhtäältä kysymys onkin prosessista, jossa seurakuntien sijoitusta tuloutetaan takaisin. Kirkolliskokous hyväksyi mietinnön, jonka mukaan vuosien 2018-2020 aikana kirkkohallitus voi tehdä 5-6 miljoonaa euroa alijäämäisiä talousarvioita ja tilinpäätöksiä. Vasta vuonna 2021 tulee menojen olla uudella tiukemman tulovirran tasolla.

 

Jälkipelit

Eikö siis kaikki ole ihan hyvin, vaikka ilmaan jääkin puhalluksen tunnelma? Muutama kysymysmerkki kaikesta kuitenkin jää.

Vaikutusarvio puuttuu. Piispa Seppo Häkkisen mainitsema seikka on keskeinen. Olisi ollut toivottavaa tehdä ensin vaikutusarvio ja vasta sen jälkeen tehdä siitä nousevat taloudelliset johtopäätökset. Nyt mennään talous edellä ja syntyy pesäpallotermeillä ajolähtö: onnistuu lyöjä tai ei, niin pesästä on lähdettävä. Entä jos parin vuoden päästä nähdään, että koulutukseen, viestintään, talousvaikeuksissa olevien seurakuntien tukemiseen, ulkomailla tapahtuvaan kirkon työhön ja ylipäänsä kirkon yhteiseen työhön kannattaakin panostaa sen verran, mihin 7,5% keskusrahastomaksu tuottaa? Paluu vanhaan maksuun on silloin kivulias tai käytännössä mahdoton teko.

Hallintoakin pitää leikata!” Olen kuullut tänään monen perustelevan tehtyä ratkaisua sillä, että kun seurakunnissakin on säästetty, niin säästämistä pitää seuraavaksi tehdä hallinnossa, siis kirkkohallituksessa. Ajatuksessa on mukana kaksi ilmeistä virhettä. Ensinnäkin kirkkohallituksen kaikilla tasoilla on säästötalkoita jo tehty viime vuodet ihan samaan tahtiin kuin seurakunnissakin. Keskusrahastomaksun on koko ajan kellunut tai laskenut sen mukaan, miten seurakunnissa verokertymä on elänyt.

Toiseksi kirkkohallitus kokonaisuudessaan ei tarkoita samaa kuin hallinto. Suuri osa kirkkohallituksen kautta kulkevasta rahasta menee suoraan kirkon yhteisen työn tekemiseen. Kysymys on kirkon viestinnästä, kirkon koulutuksesta, ulkosuomalaistyöstä, tutkimuksesta, rippikoulun kehittämisestä, kirkon työttömyyshankkeesta, kirkon ilmastodiplomin ylläpitämisestä, lähetystyön edistämisestä jne. Suuri osa kirkkohallituksen toimintaa on kirkon yhteistä työtä, ei hallintoa tai virastona toimimista. Toki hallintoa tarvitaan muun muassa kirkolliskokouksen monien aloitteiden ja selvitysten tekemistä. Eli kyllä siis hallintoakin löytyy, mutta se ei ole sama kuin koko kirkkohallitus.

Jatkossa olisikin syytä saada hyvään vauhtiin tulevaisuuskomitean yksi upeimmista ideoista, kirkon kehittämiskeskuksen suunnittelu. Sen myötä on mahdollista varmasti tehostaa jonkin verran kirkon yhteistä suunnittelutyötä ja myös tehdä välttämätöntä priorisointia. Nyt tehdyt päätökset osoittavat jo siihen suuntaa: osasta nykyisin tehtyä kirkon yhteistä työtä täytyy luopua, jotta jäljelle jääneet tehtävät voidaan hoitaa hyvin.

Onkin toivottavaa, että ajolähtötilanne ei johda kohtuuttoman vaikeaa kyräilyyn, pelkoon ja taisteluun niukentuvista resursseista vaan vie aitoon muodonmuutokseen, jossa vanhasta tsaarin virastosta nousee esiin aiemmasta kuihtunut hallintovirasto ja elinvoimainen kirkon yhteistä työtä kehittävä yksikkö.

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro1: Ikä- ja ammattihavaintoja

vaakunaPastorin ikkunassa seurataan kirkolliskokousvaalia, arvioidaan ehdokasasettelua, vaaliohjelmia sekä  vatuloidaan myös lopullista äänestystulosta 9.2.2016.

Nykyisin ovat vaalikoneet monien vaalien peruskauraa. Niiden avulla voi ehdokkaiden näkemykset saada jonkinlaiseen suhteeseen ja kokonaisuudesta voi piirtää mielipidekarttoja. Jostain syystä kirkolliskokousvaalissa ei vaalikone ole käytössä: luultavasti kysymys on ollut kustannuksista. Koska vaalikoneen puute voi kuitenkin herättää mielikuvia yhteiskunnan kelkasta tipahtamisesta, niin jatkossa asiaan kannattaa toivoa korjausta.

Sen sijaan tällä kerralla tarjolla on vaaligalleria, joka esittelee ehdokkaista kuvan, iän ja kaksi 500 merkin tekstiä: esittely ja ohjelma, minitekstejä molemmat. Sisältöihin voi palata myöhemmin, mutta tässä yksi maistiainen Helsingin hiippakunnan pappisehdokkaitten ikä ja ammattijakautumasta.

Pappislista Helsingissä
Ehdokaslistoja on kolme: Kaikkien kirkko, Viinipuu ja Tulkaa kaikki. Edellisissä vaaleissa mukana ollut ”konservatiivien” listaa ei ole mukana. Nämä kolme listaa jäsentyvät mielenkiintoisella tavalla tutkimalla listojen ikäjakautumat.

Ikä
Alle 35v ehdokkaat
Nuorimpien joukossa, alle 35v, on seitsemän ehdokasta. Tähän joukkoon ei kuulu kuitenkaan yhtään Kaikkien kirkko –listalta. Kaikkien kirkko -listalta on kuitenkin tarjolla eniten yli 60v osaston ehdokkaita.

Alle 35v ryhmässä Tulkaa kaikki –listalta ikähaarukkaan mahtuu kaksi ja Viinipuu-listalta viisi ehdokasta. Jos ikätarkastelun rajana olisi ollut 30v niin tulos olisi vielä yksiselitteisempi. Tähän kategoriaan kuuluvia ehdokkaita on ainoastaan Viinipuu-listalta: yhteensä neljä ehdokasta. Tähän joukkoon mahtuu myös yksi Viinipuu-listan taustahahmoista, Marjaana Toiviainen.

55+ joukko
Vastaavasti yli 55v ryhmään mahtuu yksitoista ehdokasta: yhden Viinipuu ehdokkaan, viisi ehdokasta Kaikkien kirkko ja viisi Tulkaa kaikki -listoilta (mukaan lukien allekirjoittanut).

Ammatit
Kolmen ehdokaslistan ammatillinen ja kirkollinen profiili kaipaisi pitemmän pohdinnan, mutta tässä kohdassa vain pari yleistä huomiota.

Seurakuntatyö vs. selektiivit
Eniten seurakuntatasolla kirkon työtä tekeviä on Kaikkien kirkko –listalla: peräti kymmenen kahdestatoista. Viinipuu ja Tulkaa kaikki –listoilla noin puolet sijoittuu seurakuntatyöhön ja puolet selektiivien ja muiden työnantajien palvelukseen.

Kirkkoherrat
Kirkkoherroja löytyy kaikilta listoilta; vähiten Viinipuun (1) ja Tulkaa kaikki (2) joukosta. Kaikkien kirkko –listalla kirkkoherroja on peräti viisi, mihin viittaa myös listan perinteinen lempinimi: ”Kirkkoherralista”.

Ikä ja ammatit antavat hyvän lähtökohdan miettiä ehdokkaiden osaamista, asenteita, koulutusta, työkokemusta, hallinnon ja kirkon eri alojen osaamista. Runsas ja monipuolinen valikoima takaa hyvät vaalit.
Mikä sinun mielestäsi on keskeistä ehdokkaissa?

Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Kirkolliskokoukseen on syntymässä vahva uudistusmielisten ryhmä

Muutoksen tekijät -verkosto sai kirkolliskokoukseen yhteensä 19 edustajaa. Painopiste on pääkaupunkiseudulla, mutta puolet tulee eri puolelta Suomea: Helsingistä kuusi, Espoosta neljä, Turusta yhden, Kuopiosta yhden, Tampereelta kolme, Mikkelistä yhden ja Oulusta kolme edustajaa. Kyse on viidesosasta edustajien määrästä. Vaaleissa edustajat ovat edustaneet eri hiippakuntia ja olleet ehdolla erinimisten valitsijamiesyhdistysten listoilla. Koko verkosto syntyi vasta vaalityön aikana ja varsin spontaanisti.

Nähtäväksi jää pystyykö verkosto muuttumaan kiinteäksi yhteistyöryhmäksi ja kuinka moni muu kirkolliskokouksen edustaja vielä liittyy verkostoon mukaan.

* * *

Koko maan äänestystulosta on osin vielä liian varhaista arvioida, mutta oletettavaa on, ettei kirkolliskokouksen äänenpainoissa tapahtunut kovin suurta muutosta. Tulosten perusteella Tampereen hiippakunta on edelleen yksi Suomen konservatiivisimmista alueista: pappisvaalin kärjessä loistaa Niilo Räsänen (Kansanlähetys) ja maallikkovaalin kärkeen sijoittuvat aiemman kirkolliskokouksen julkikonservatiivit. Listakärkenä ovat Leif Nummela (Uusi tie -lehden päätoimittaja), Pekka Simojoki ja Riku Rinne.

Tampereen hiippakunnan maallikkovaali on kuvaava esimerkki siitä, mistä tulos johtuu. Maallikkovaalissa oli peräti viisi valitsijamiesyhdistystä: kokoomus, demarit, Ihmisen ja kirkon puolustajat (= Muutoksen tekijät -verkoston jäsen), Kirkko keskellä arkea ja juhlaa sekä Yhdistynyt seurakuntaväki (= konservatiivien lista).  Konservatiivilista sai neljä paikkaa, kokoomus kaksi ja muut kukin yhden paikan.  Konservatiivien vahva tulos rakentuu siihen, että äänet keskitetään tarkasti, toimitaan harhauttavasti ”yhteinen seurakuntaväki” -otsakkeen alla vaikka edustetaan voimakkaan konservatiivisia arvoja ja lisäksi houkutellaan samalle listalle äänentuojiksi iso joukko pahaa-aavistamattomia ja hyväuskoisia kirkon keskitien kulkijoita. Tampereen maallikkoäänestäjien olisi hyvä katsoa peiliin ja miettiä mihin tällainen vie. Miksi koota viisi erilaista listaa, jakaa ääniä eri suuntiin ja tyrkyttää voittoa konservatiiveille?

* * *

Toisaalta esimerkkejä selkeästä uudistusmielisestä linjasta ja sen saamasta vahvasta kannatuksesta ovat Helsinki, Espoo ja hieman yllättäen Oulu. Kaikissa näissä kirkon uudistusmieliset, avaran kansankirkolliset edustajat saivat ison vaalivoiton. Sen ytimessä on selkeä ohjelma ja avoimin kortein vaaleissa esillä olo.

Kirkolliskokousvaalit kaipaavat jatkossa suurempaa selkeyttä kautta maan tuodakseen kirkkoon demokraattisemman päätöksentekoelimen. Vanhalla vaalijärjestelmällä konservatiivit osaavat vaalitaktiikallaan lypsää vaalikarjaa haluamallaan tavalla ja tehdä sen taitavasti julkisuudelta piilossa. Pidän asiaan kuuluvana, että konservatiivit ovat vaalissa ehdolla ja muodostavat aatettaan kantavia valitsijamiesyhdistyksiä. Sitä vastoin sellaiset valitsijoiden harhauttamiseksi valitut nimet kuin ”Yhteinen seurakuntaväki” tulisi jo viimein unohtaa.

* * *

Yhteisellä ohjelmalla vaaleissa esiintynyt Kansankirkon rakentajat sai yhteensä seitsemän paikkaa kirkolliskokoukseen. Aika näyttää muodostuuko tästä joukosta jonkinlainen kirkon ”keskitien” etsijöiden joukko ja mitä kirkkopoliittinen keskustalaisuus merkitsee käytännön asioissa.