Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for the ‘kirkolliskokous’ Category

Kirkon tärkein kysymys kirkolliskokouksen nelivuotiskaudella

leave a comment »

 

Kari_Latvus2Ydinjuttu

Moni nostaa peukun pystyyn sen puolesta, että kirkon tärkein kysymys tulevalla kirkon nelivuotiskaudella on päätös avioliitolain seurauksista kirkossa. Tämän asian kautta mitataan monen mielestä kirkon kyky uudistaa ajatteluaan ihmisiä silmiin katsoen ja samalla pitkää perinnettä kunnioittaen.

Mutta tämä kysymys ei ole kirkon tärkein asia. Kirkon uskottavuuden ja sanoman kannalta ydinkysymys on se, onko kirkko valmis yhä uudestaan keskittymään kahteen asiaan, jotka ovat oikeastaan saman kolikon kaksi puolta. Erottamattomia ja yhteen liimattuja. Siinä mielessä se yksi ja tärkein asia on:

elää Jumalan armosta ja olla edelleen armon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden verkostona niiden kanssa, jotka kulloinkin ovat eniten uhattuina ja kärsivät eniten.

 

Juuret

Kristinuskoa ei olisi olemassa, jos varhaisimmat Jeesuksen seuraajat eivät olisi rakastaneet toisiaan ja antaneet nälkäisille syötävää ja juotavaa, myös tuntemattomille. Kristittyjen määrä oli parin vuosisadan ajan vain pahainen yhden tai kahden prosentin marginaali moniuskontoisen Välimeren ympäristössä. Se erottui muista sillä, se hyväksyi joukkoonsa orjat ja vapaat, miehet ja naiset, vauraat ja köyhät. Vaikka eripuraa saattoi esiintyä, niin Jeesuksen seuraajien mentaalinen DNA-rakentui yrityksestä ottaa joukkoon ja välittää.

Varhaisina vuosisatoina ei tunnettu nykymerkityksessä sanaa ”diakonia”, mutta hehku paloi komeasti. Meille samat asiat nostavat esiin lukuisia kysymyksiä: miten kristittyinä puolustamme sellaista yhteiskunnallista linjaa, joka sekä Suomessa että kansainvälisesti edistää tasauksen hidasta mutta määrätietoista toteutumista.

Uudet tutkimustiedot kertovat diakonian yhä suuremmasta painoarvosta. Kirkon tutkimuskeskuksen vs. johtajan Kimmo Ketolan mukaan juuri diakonia on se, mikä tällä hetkellä motivoi kirkkoon kuulumiseen. ”Se, että kirkko puolustaa julkisuudessa köyhiä ja syrjäytyneitä, on vähintään jokseenkin tärkeä jäsenyyden peruste kolmelle neljästä kirkkoon kuuluvasta. Kahdelle kolmasosalle vastaavasti syynä on kirkon apu kolmannen maailman ihmisille.

Kirkon tärkein asia on elää Jumalan armosta ja olla edelleen armon, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden verkostona niiden keskellä, jotka kulloinkin ovat eniten uhattuina ja kärsivät eniten.

Neljä isoa asiaa

  1. Yhdessä! Kirkossa olennaista on se, ettemme ulkoista köyhien ja tarpeessa olevien huolenpitämistä asiassa erityisesti koulutetulle joukolle vaan olemme liikkeellä koko yhteisönä.
  2. Osaajia! Tarvitsemme myös hyvin koulutettuja erityisosaajia ja seurakuntien sisäisiä konsultteja – siis diakoniatyöntekijöitä ja myös diakoniapappeja.
  3. Ohjausta! Kokonaiskirkon tasolla tarvitaan jatkuvaa ohjausta diakoniamyönteisyyteen. Tarvitsemme keskustelua ja päätöksiä, joilla taataan diakonian kehittyminen yhä selkeämmin kaikkien kristittyjen diakoniaksi, jossa erityisesti koulutetuilla on erityinen asema paikallisseurakunnassa.
  4. Tarvitaan lisää tukea! Vuonna 2014 kirkko antoi suoraa taloudellista apua diakoniassa 7,7 miljoonaa euroa. Diakoniatyöntekijöitä oli1393 (vertailuksi: pappeja 2119 ja perheneuvonnassa 160). Laajasti ymmärrettynä kirkon ”palvelusektori” kulutti kirkon vuosikatteesta 13,6% eli 140 miljoona.

Tämä ei ole lopulta kovin suuri luku ollakseen kirkon huippujuttu. Tästä päätetään seurakunnissa, mutta kirkolliskokouksen tehtävänä on antaa mentaalista ohjausta erityisesti juuri nyt talouden vaikean vaiheen puristuksessa.

  1. Vihdoin! Kirkolliskokouksessa tulee myös viedä diakonaattiprosessi päätökseen ja kirjata lakiin monet nykyiset käytännöt. Asian tutkimuksellinen tausta on nyt paljon selkeämpi kuin pari vuosikymmentä aiemmin ja päätöksenteko perustellumpaa.

 

TK_kuva2016Tiedot: Kirjoittaja on pappi ja diakoniamies.
TT, Alppilan kirkon toiminnanjohtaja Kari Latvus
Ehdolla kirkolliskokoukseen Helsingissä Tulkaa kaikki -listalla
#69

(1.2.2016 alkaen kirkkohallituksen yhteiskunnallisen työn asiantuntija)

 

Vaaliblogi nro 5

 

Written by latvus

1.2.2016 at 10.00

Kategoria(t): kirkolliskokous

Digitaalinen vaalipaneeli: Kallion seurakunnassa tiukka vaalikisa

with 3 comments

Vaaliblogi nro 5

Kirkolliskokousvaalit nostivat esiin erikoisen tilanteen. Kallion seurakunnasta on pappisehdokkaiden vaalissa kolme ehdokasta, yksi jokaisessa valitsijamiesyhdistyksessä. Ehdolla on seurakuntapastorit Mari Mattsson (Kaikkien kirkko) ja Marjaana Toiviainen (Viinipuu) sekä Alppilan kirkon toiminnanjohtaja, TT Kari Latvus (Tulkaa kaikki). Digitaalinen vaalipaneeli selvittää onko ehdokkailla ja ryhmillä aidosti eroja.

Kuka olet ja mikä on listasi? (vastausjärjestys arvottu)

Mari Mattsson

Mari Mattsson

 

Mari Mattsson:
Olen kalliolainen Kallion seurakunnan pastori ja tiedottaja, äiti ja vaimo ja työläisperheen tytär Kotkasta. Olen ehdokkaana Kaikkien kirkko -listalla, jota on perinteisesti kutsuttu myös ”kirkkoherrojen listaksi” – rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kari Latvus:
Diakonia- ja raamattumies, jonka työhistoriaan mahtuu seurakunta, merimieskirkko, lähetystyö (Hongkong), pitkät opetusjaksot Kirkon koulutuskeskuksessa, Diakissa ja teologisessa tiedekunnassa. Töiden mukana nyt Helsinkiin ja Tulkaa kaikki –listalla.

Osan edellisestä kaudesta olin kirkolliskokouksen jäsenenä.
Esittelyklippi tästä linkistä.

Marjaana Toiviainen:
Paikallisseurakunnan peruspappi. Uskontodialogia elävä tanssinharrastaja. Vääryydestä sisuuntuva viestijä ja missiologian tohtorikoulutettava. Hiljaisuutta opetteleva luottamuksen pyhiinvaeltaja. Savokarjalainen mielenterveyskuntoutuja.
Yhteisöni näissä kinkereissä: Viinipuu.
Nettisivu
Facebook

Kolme tärkeintä asiaa, jotka haluat pitää vaaleissa esillä?
Mari Mattsson:
Minulle kolme tärkeintä asiaa näissä vaaleissa ovat seurakunta, rakenteet ja kunnioitus, SRK.
1) Seurakunta on minulle hyvin laaja käsite. Seurakuntani on koko Kallio – ihmiset joita kohtaan kaduilla ja kaupoissa, kirkoissa ja kodeissa, päivällä ja yöllä. En kysele jäsenpapereita tai uskontunnustusta. Seurakunta olemme sinä ja minä, myös ”ne”.
2) Kirkon ja seurakuntien rakenteet ovat tällä hetkellä byrokraattiset ja jähmeät. Rakenteita tarvitaan, mutta ne eivät saa olla este eivätkä hidaste. Avoimet ovet, avaimet ja yhdessä tekeminen ovat tulevaisuutta.
3) Kunnioitus on luovuttamaton asia kaikessa mitä teen. Sana sisältää myös erilaisten ihmisten tasa-arvon. Kirkossa ja seurakunnassa me kaikki olemme samalla viivalla Jumalan kasvojen edessä – epätäydellisen täydellisinä, omiksi itseksemme luotuina.

Kari_Latvus2

Kari Latvus

Kari Latvus:
Haluan viedä eteenpäin kristinuskon perinnettä tuntevaa ja toisia kristittyjä kunnioittava asioiden ratkomismallia. Ratkaisuja tulee hakea avoimesti ja maltillisesti.
Liputan 1) paikallisen ja myös pienen seurakuntayhteisön varjelemisen tärkeyttä ja mahdollisimman kevyttä väliportaan (=yhtymä) hallintoa 2) rohkeutta nähdä ihmisten arjen tarpeet sekä oivaltaa diakonia kaikkia koskevana näkökulmana ja 3) avioliittolain muutoksen käsittelyä niin, että kaikkien kirkon jäsenten hengelliset tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon.

Marjaana Toiviainen:
1. Teologinen, syvällinen kirkko-oppi
Vero tai väestörekisteri ei liitä asiakasta Kirkkoon. Kaste liittää. Hyvästi, markkinatalouden jargon!
2. Rohkea kokeilukulttuuri
Inkarnaatio. Seurataan Jeesusta. Pois tarpeeton byrokratia, hierarkinen valta ja egoistinen jäsenpaniikki. Lopetetaan ”toiminta”, aloitetaan eläminen.
3. Maailmanlaaja Kirkko konkretiaksi
Luterilaisten kielet ja kulttuurit todeksi. Lähetystyöntekijöitäkin maailmalta Suomeen. Avoin ehtoollispöytä kaikille kastetuille kristityille. Arkista uskontodialogia.

 

Mitä vaaleista puuttuisi, jos ryhmääsi ei olisi ehdolla?
Mari Mattsson:
Jos Kaikkien kirkko -ryhmämme ei olisi mukana näissä vaaleissa, niin puuttumaan jäisi toiseus. Ryhmäämme on kritisoitu yhtenäisen vaaliagendan puutteesta ja ehdokkaiden näkemyseroista. Tunnustettava tosiasia on kuitenkin se, että kirkko tulee aina olemaan monenlaisten näkemysten, ihmisten ja uskomusten suloinen seos. Ryhmässämme me kunnioitamme toinen toistemme vahvuuksia ja tuomme vaaleihin valtavan määrän seurakunnallisia työvuosia ja konkreettista ruohonjuuritason työkokemusta sekä papin ammatista että muista seurakunnan työtehtävistä. Kirkon tulevaisuuden kynnyskysymys on löytää sekä päättävissä elimissä että seurakunnissa sellainen yhteinen näky, jonka jokainen työntekijä, seurakuntalainen ja seurakunnan ulkokehällä keikkuva ihminen voi kokea omakseen. Mahdoton tehtäväkö – ei, mikäli suostumme aidosti ja ennakkoluulottomasti kuuntelemaan toinen toisiamme.

Kari Latvus:
Ilman Tulkaa kaikki –ryhmää Helsingin pappisvaalissa puuttuisi maltillinen, kokenut ja päättäväinen muutosvoima. Ryhmän ohjelma on hyvin juurtunut luterilaiseen teologiaa ja se on avoin nykyhetken haasteille.
TK-ehdokkaat ovat hyvin tietoisia kirkolliskokouksen käytännön työn haasteista, koska kolme ehdokasta on ollut viime kirkolliskokouksessa jäsenenä. Tiedämme sen vuoksi, mitä voi saavuttaa ja haluamme kehittää lisää valtakunnallista uudistusmielisten ryhmän (Muutoksen tuuli) toimintaa kirkolliskokouksessa.
TK-ehdokkaissa on sekä kokeneita pitkän linjan kirkon työntekijöitä että nuoria osaajia.
Jos nykyistä TK-listaa ei olisi ehdolla, niin Helsingin pappisehdokkaissa ei olisi ehdolla yhtään, jolla on kokemus kirkolliskokouksen työtä.

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen:
Viinipuuta taustoittaa vahva ja raikas kristillinen identiteetti ja eletty teologia. Emme halua uudistaa ja muuttaa Kirkkoa, vaan rakastaa sitä, jotta se muuttaisi meitä. Mielestämme Kirkko elää parhaiten olemalla uskollinen Jeesuksen Kristuksen radikaalille opetukselle ja elämälle.
Viinipuu ylittää kuluneen liberaalit-konservatiivit -jaon. Tuoreena toimijana rikomme vanhoja vastakkainasetteluja, mikä järjestää kirkollista kenttää terveesti uusiksi. Olemme askel (modernista) kansankirkollisuudesta postmoderniin kristillisyyteen: emme kaipaa lut. kirkolle monopoliasemaa ja hegemonista valtaa.
Voimme luopua virkamiesroolista, etsimme vastakulttuurisuutta julkiseen valtaan nähden. Kirkossa työntekijöiden rooli on toimia seurakuntansa rakentajina, ei erityisalansa reservaattien ammattilaisina. Kannatamme rohkeaa kokeilukulttuuria, juurevaa hengellistä elämää sekä keveää, teologisesti perusteltua hallintoa.
Pappislistamme on Helsingin ainoa, jolla on alle kolmekymppisiä ja eläkepappeja. Meillä on selkeät teesit ja – idealismia varomatta – tulevaisuuden kirkon ohjelmakohtia, keskustelua herättämään.

 

Nyt on sinun vuorosi kysyä
Digitaalisen vaalipaneelin osallistujille voi tehdä kysymyksiä tämän blogin kautta jättämällä kommentin. Kysymykset tehdään aina koko nimellä, ei nimettöminä tai nimimerkillä.

Written by latvus

25.1.2016 at 10.00

Vaaliblogi nro 4: Yhden asian Tulkaa kaikki? Onko linjaa ja teologiaa?

leave a comment »

TK_kuva2016Tulkaa kaikki –ryhmän (papit) vaaliohjelma Helsingissä
Tulkaa kaikki –liike (TK) juhli syksyllä 2015 kymmenvuotista taivaltaan. Toiminta on yhtäältä vakiintunut Helsingissä, mutta muualle Suomeen liike ei ole kunnolla jalkautunut. Esimerkiksi Espoon hiippakunnassa TK-ryhmän sijaan vaaleissa on esillä Kevään kirkko –valitsijamiesyhdistys.

Joidenkin silmissä TK-ryhmä on ollut yhden asian liike, jonka ohjelma on ollut sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvissä kysymyksissä. Tässä linkki ohjelmaan, joka ei pullistele laajuudella tai teologisella painolastilla. Aivan hiljattain yksi arvostamani henkilö tokaisikin: ”Tulkaa kaikki ryhmästä sanoisin, että tarvittaisiin muutakin ohjelmaa ja tavoitteita kuin yhdenvertaisuus.”. Missä on siis näissä vaaleissa TK- linja ja teologia?

Tulkaa kaikki ryhmästä sanoisin, että tarvittaisiin muutakin ohjelmaa ja tavoitteita kuin yhdenvertaisuus.”

Kuulun niihin, jotka ovat useita vuosia sitten allekirjoittaneet TK-ohjelman. Toisaalta katsoin kirkolliskokousvaaleja vielä neljä vuotta sitten Espoon hiippakunnan näkökulmasta. Siellä laadittiin Kevään kirkon ryhmässä (katso ohjelma linkistä Kevään kirkko) vaaleja varten varsin laaja ja kattava ohjelma, jossa kysymys sukupuolesta ja syrjinnästä on mukana, mutta selkeästi halutaan katsoa eteenpäin ja etsiä laajempaa uudistuksen suuntaa. Kysymys on maltillisesta kirkon uudistjien ryhmästä.

Vuoden 2016 vaaleissa Tulkaa kaikki (Helsinki/papit) on ohjelmasta käyty vastaavalla tavoin keskustelua ja teologista taustaa sekä ajankohtaisia ohjelmakysymyksiä on nostettu reilusti esiin aiempaa enemmän.

Mitä Tulkaa kaikki ehdokaslista (Helsinki/papit) ajaa vaaleissa?
Yleisen Tulkaa kaikki –ohjelman lisäksi on vuoden 2016 vaaleihin TK-pappisehdokkaiden ryhmä Helsingissä halunnut selkeyttää hengellistä ja teologista profiiliaan sekä kirjannut näkyviin tavoiteltavia asioita. Seuraavat linjaukset ovat keskeisimmät.

Ytimessä on teologinen ohjelma, joka on muotoiltu seuraavasti

Teologinen ohjelma
Rakennamme kirkkoa, joka tarrautuu Jumalan lupauksiin.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jatkamme työtä, jotta luomisessa lahjoitettu ihmisarvo toteutuu ja jokainen saa elää ihmisyyttään tunnustettuna ja kenenkään syrjimättä niin yhteiskunnassa kuin kirkossakin.

Rakennamme kirkkoa, joka perustuu kasteelle.
Kaste liittää meidät Kristukseen ja toisiimme kirkoksi. Kirkon aarre, Sana ja sakramentit kuuluvat kaikille kastetuille. Ne kutsuvat meidät rakastamaan Kristusta erityisesti kärsivässä lähimmäisessä. Lähimmäisenrakkaus on kirkon keskeinen tuntomerkki.

Rakennamme kirkkoa, joka on yhteisö.
Kaste valtuuttaa kaikki osallisuuteen ja osallistumaan. Kastetut kristityt ovat seurakunta, jossa kirkko toteutuu ja jota työntekijät eri tehtävissään palvelevat ja tukevat. Evankeliumi kutsuu avoimuuteen ja antaa rohkeutta kohdata nykypäivän kysymykset ja etsiä niihin vastauksia yhdessä muiden kanssa. Lähettäjälleen uskollinen kirkko toteuttaa oikeudenmukaisuutta myös omassa toiminnassaan.

Yllä kuvattu teologinen linjaus on lyhyt ja tiivis. Tämän lisäksi on jatkaettu pohdintaa ajankohtaisten haasteiden suuntaan ja lähdetty hieman konkreettisemmista seikoista liikkeelle. Tässä kolmen pääkohdan ajankohtaislinjaus Tulkaa kaikki ryhmässä.

Ajankohtaisia asioita kirkossa, joka on
Avoin Jumalalle ajassa ja paikassa

  • ydinsanomana armo ja toivo: meillä kaikilla on toivo, kun toimimme heikkojen jäsenten kanssa ja puolesta.
  • lähimmäisenrakkaus on kirkon olemuksen keskeinen tuntomerkki sanan ja sakramenttien rinnalla.
  • käymme rakentavaa keskustelua, miten kirkon tulisi toimia avioliittokysymyksessä. 

Oikeudenmukainen

  • kristittyjen yhteisössä erityinen vastuu kohdistuu köyhiin ja eri tavoin uhan alla oleviin. Kyse ei ole yhdestä työalasta, vaan näkökulmasta koko kirkon uskoon ja toimintaan.
  • turvapaikanhakijoita on kohdeltava ihmisarvoisesti: kirkon tulee tarjota aktiivista ja monikulttuurista vieraanvaraisuutta Suomeen saapuville ja apua tarvitseville.

 Hallinto ja päätöksenteko on avointa

  • hallinnon ja talouden rakenteita on kevennettävä. Varsinainen toiminta tapahtuu lähellä ihmisiä seurakunnissa.
  • kirkko on jäsenten yhteisö. Seurakuntalaisten valtaa on lisättävä muun muassa vaaleja yksinkertaistamalla ja äänestämistä helpottamalla.
  • hyvien, avoimien ja läpinäkyvien kokouskäytäntöjen vahvistamista kirkollisessa päätöksenteossa.
  • tavoitteena kirkon rakentaminen ja rakastaminen.

 

Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen pappisehdokkaana Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Written by latvus

20.1.2016 at 10.00

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro3: Kirkolliskokoukseen syntyy kirkkoryhmiä

leave a comment »

vaakunaRisto Voipio nosti esiin Kotimaa24 blogissaan sen, että kirkolliskokousvaalit vaikeasti hahmotettavat ovat niin ryhmien nimien kuin vaaliohjelmien osalta. Kritiikki näyttää osuvan hyvin maaliin. Vielä ei ole julkisuuteen tullut maanlaajuisia kirkollisia ryhmiä, joilla olisi kuvaavat nimet ja tunnettu ohjelma.

Jotta ei vain hutkita vaan ollaan asianmukaisia, niin on kyllä sanottava, että Voipion analyysi on piirretty aika suurella pensselillä. Esimerkiksi blogistin näköpiiriin ei ole mahtunut valtakunnallista Muutoksen tuuli –verkostoa (muutoksentuuli.com), jonka syntyi neljä vuotta sitten muun muassa Espoon Kevään kirkko ja Helsingin Tulkaa kaikki –ryhmien yhteistyössä. Muutoksen tuuli kokoaa laajan ja valtakunnallisen maltillisten uudistusmielisten ryhmien verkoston.

Verkostolla on oma, kaikkien mukana olevien hyväksymä ohjelma. Sitä paitsi verkosto on jo toiminut kirkolliskokouksen viime istuntokaudella. Eikö tämä ole juuri sitä kehitystä, mitä Risto Voipio kaipasi?

Yhä vähemmän on muutaman ehdokkaan maantieteellisiä ryhmiä ja yhä enemmän on laajempia tietyn kirkollisen ja hengellisen linjan yhdistämiä ehdokkaita

Yhä vähemmän on muutaman ehdokkaan maantieteellisiä ryhmiä ja yhä enemmän on laajempia tietyn kirkollisen ja hengellisen linjan yhdistämiä ehdokkaita. Edelleen toivomisen varaa on kuitenkin siinä, miten selkeästi ryhmät ehtivät ja osaavat kirjata linjansa näkyviin. Toiminta aktivoituu lähinnä vaalivuonna ja tehdään liian spontaanisti.

Kehitys on kuitenkin tapahtunut pienin askelin ja tulee näkyviin oikeastaan vain, jos vertaa keskenään useamman peräkkäisen vaalin ryhmiä. Sen perusteella voi päätellä, että tämä kehityskulku on ottanut näissä vaaleissa vähintään kukonaskeleen eteenpäin.

Written by latvus

15.1.2016 at 11.12

Kategoria(t): kirkolliskokous

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro2: Saako kirkolliskokous mitään aikaan?

leave a comment »

vaakunaPastorin ikkunassa seurataan kirkolliskokousvaalia, arvioidaan ehdokasasettelua, vaaliohjelmia sekä vatuloidaan myös lopullista äänestystulosta 9.2.2016.

Blogitoimitus tapasi kirkolliskokoukseen ehdolla olevan Alppilan kirkon toiminnanjohtajan, TT Kari Latvuksen ja penäsi tämän linjaa ynnä vaaliohjelmaa.

Toimitus: Mikä on kirkon suurin kysymys tällä hetkellä?
Kari Latvus: Olennaista on suunnan muutos virastosta yhteisöksi. Jos tämä ei tapahdu, niin kirkko kuolee.
Tärkeää on nähdä kirkon kertomuksen suuri kuva. Suomessa luterilaisen kirkon olemukseen on historian vaiheissa piirtynyt voimakas virasto- ja palvelukirkollisuuden leima. Kulttuurisesti kirkon takakomeroissa on vielä tuoksahduksia tsaarin viraston ajoilta.

kirkon takakomeroissa on vielä tuoksahduksia tsaarin viraston ajoilta

Nyt jos koskaan on aika määrätietoisesti kaikilla kirkon tasoilla pyrkiä vahvistamaan sekä paikallisen yhteisön toimintaa että myös pyrkiä murtamaan rajaa työntekijöiden ja seurakuntalaisten välillä.  Se merkitsee myös yhä suuremman moniäänisyyden kanssa elämistä.

Toimitus: Onko tämä olennaista kirkolliskokousvaaleissa?
Latvus: No, ei ihan suoraan, sillä eihän siellä tätä muutosta toteuteta. Siellä päätetään lait ja asetukset, jotka antavat suuntaan.

Kirkko on aina matkalla.

Toimitus: Kannattaako kirkolliskokousvaaleissa unelmoida uudistuksesta vai muistaa, että byrokratian tiikeri syö suurella varmuudella uudistajat?
Latvus: Sitkeät edustajat pysyvät hengissä ja kerrotaan joidenkin jatkaneen uudistuspuheita pitkäänkin. Ehkä kyse on vain urbaanilegandasta.

Toimitus: Miksi kirkon pitää aina muuttaa linjaansa? Miksi vanha totuus ei päde?
Latvus: Kirkko on aina matkalla. Kristittyjen iso kertomus muistuttaa huikeasta historiasta. Kirkossa on syytä aina muistaa ison perinteen – Raamatun, uskontunnustuksen ja luterilaisten perinnekirjojen – korvaamaton merkitys. Kirkon muisti on kuin suunnaton ”mielen palatsi”, joka auttaa navigoimaan uusissa tilanteissa.

Elämän väistämättömän kasvun ja muutoksen vuoksi myös kirkon olemus on enemmän uuden etsimistä, kuin vanhojen totuuslauseiden toistamista. Kristityt ovat alati pienen muutoksen keskellä ja tässä todellisuudessa myös kirkolliskokous elää.
Pitää uskaltaa enemmän rakastaa kirkkoa kuin omaa käsitystään kirkosta.

Pitää uskaltaa enemmän rakastaa kirkkoa kuin omaa käsitystään kirkosta.

Toimitus: Muuttaako kirkolliskokous kirkkoa oikeasti hyvään suuntaan?
Latvus: Kirkolliskokous sijoittuu kirkon tiheimpään hallintoviidakkoon. Kirkolliskokous on (myös oman kokemukseni perusteella) erittäin hidasliikkeinen, tuskastuttavan kankea ja erittäin byrokraattinen toimija. Joskus mikään ei muutu. Uudistaakseen kirkkoa ei siis ensisijaisesti kannata pyrkiä kirkolliskokoukseen vaan toimia paikallisessa yhteisössä.

Kirkolliskokous ei päätä, miten seurakunnassa toimitaan, vaan laatii lait ja säädökset työn tekemiseen. Ja kyllä kirkolliskokousta itseäänkin olisi syytä uudistaa: keventää ja nopeuttaa työskentelyä. Puheet lyhyemmiksi.

Toimitus: Eikö tuo siis ole aika puuduttavaa ajanhukkaa?
Latvus: Jos kestää uuvuttavan pitkät kokoukset, satojen sivujen valmistelumateriaalit (joita vielä on osin itse tekemässä) ja kirkolliskokouksen yleisen kykenemättömyyden päättää juuri mistään (liian tiukan määräenemmistösäädöksen takia), voi myös kirkolliskokouksessa nähdä välineen uudistustyössä. Myönnän, että tämä näkemys voi olla liioitellun optimistinen. Olin vain osan edellisestä nelivuotiskaudesta kirkolliskokousedustaja.

tämä näkemys voi olla liioitellun optimistinen

Toimitus: Saitko mitään aikaiseksi?
Latvus: Tein aloitteen maallikkojäsenten vaalitavan muuttamisesta suoraksi vaaliksi. Tuon asian eteen haluan edelleen tehdä töitä, vaikka esitys ei vielä mennytkään läpi.
Esitin seurakuntarakenteen uudistamisvalmistelussa, että diakonian virkojen tulisi kuulua seurakuntatasolle, ei yhtymään. Tuo esitys olisi voinut taata uudistuksen lopullisen läpimenon.
Yksin ei kirkolliskokouksessa saa mitään aikaan. Sen vuoksi olisi toivottavaa, että sinne muotoutuisi muutama suurempi ryhmittymä hengellisten ja teologisten painopisteiden mukaan. Ryhmät selkeyttäisivät myös vaaleja. Nytkin ryhmiä on, mutta ne ovat aika piilossa – lukuunottamatta Muutoksen tuuli -verkostoa.

Toimitus: Mitä toivot seurakuntarakenteen uudistukselta?
Latvus: Riittävän voimakkaan paikallistason pitämistä elossa. Kevyt hallinto ja vahva toiminta on parempaa vahva hallinto ja kevyt toiminta.

Toimitus: Mitä toivot kirkon tekevän avioliittolain kanssa?
Latvus: Ensinnäkin tarvitaan erilaisuutta kunnioittavaa keskustelua. Ja yhteisen tien etsimistä, jossa tarjotaan tila sekä ymmärtää kirkon perinnettä että myös vähemmistöryhmiin kuuluvien kristittyjen aitoja hengellisiä toiveita tulla siunatuksi ja hyväksytyksi Jumalan edessä. En kannata pakkolakeja tässä kohdassa.

Kari_Latvus2Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen pappisehdokkaana Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Written by latvus

12.1.2016 at 10.00

Kategoria(t): kirkolliskokous

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro1: Ikä- ja ammattihavaintoja

leave a comment »

vaakunaPastorin ikkunassa seurataan kirkolliskokousvaalia, arvioidaan ehdokasasettelua, vaaliohjelmia sekä  vatuloidaan myös lopullista äänestystulosta 9.2.2016.

Nykyisin ovat vaalikoneet monien vaalien peruskauraa. Niiden avulla voi ehdokkaiden näkemykset saada jonkinlaiseen suhteeseen ja kokonaisuudesta voi piirtää mielipidekarttoja. Jostain syystä kirkolliskokousvaalissa ei vaalikone ole käytössä: luultavasti kysymys on ollut kustannuksista. Koska vaalikoneen puute voi kuitenkin herättää mielikuvia yhteiskunnan kelkasta tipahtamisesta, niin jatkossa asiaan kannattaa toivoa korjausta.

Sen sijaan tällä kerralla tarjolla on vaaligalleria, joka esittelee ehdokkaista kuvan, iän ja kaksi 500 merkin tekstiä: esittely ja ohjelma, minitekstejä molemmat. Sisältöihin voi palata myöhemmin, mutta tässä yksi maistiainen Helsingin hiippakunnan pappisehdokkaitten ikä ja ammattijakautumasta.

Pappislista Helsingissä
Ehdokaslistoja on kolme: Kaikkien kirkko, Viinipuu ja Tulkaa kaikki. Edellisissä vaaleissa mukana ollut ”konservatiivien” listaa ei ole mukana. Nämä kolme listaa jäsentyvät mielenkiintoisella tavalla tutkimalla listojen ikäjakautumat.

Ikä
Alle 35v ehdokkaat
Nuorimpien joukossa, alle 35v, on seitsemän ehdokasta. Tähän joukkoon ei kuulu kuitenkaan yhtään Kaikkien kirkko –listalta. Kaikkien kirkko -listalta on kuitenkin tarjolla eniten yli 60v osaston ehdokkaita.

Alle 35v ryhmässä Tulkaa kaikki –listalta ikähaarukkaan mahtuu kaksi ja Viinipuu-listalta viisi ehdokasta. Jos ikätarkastelun rajana olisi ollut 30v niin tulos olisi vielä yksiselitteisempi. Tähän kategoriaan kuuluvia ehdokkaita on ainoastaan Viinipuu-listalta: yhteensä neljä ehdokasta. Tähän joukkoon mahtuu myös yksi Viinipuu-listan taustahahmoista, Marjaana Toiviainen.

55+ joukko
Vastaavasti yli 55v ryhmään mahtuu yksitoista ehdokasta: yhden Viinipuu ehdokkaan, viisi ehdokasta Kaikkien kirkko ja viisi Tulkaa kaikki -listoilta (mukaan lukien allekirjoittanut).

Ammatit
Kolmen ehdokaslistan ammatillinen ja kirkollinen profiili kaipaisi pitemmän pohdinnan, mutta tässä kohdassa vain pari yleistä huomiota.

Seurakuntatyö vs. selektiivit
Eniten seurakuntatasolla kirkon työtä tekeviä on Kaikkien kirkko –listalla: peräti kymmenen kahdestatoista. Viinipuu ja Tulkaa kaikki –listoilla noin puolet sijoittuu seurakuntatyöhön ja puolet selektiivien ja muiden työnantajien palvelukseen.

Kirkkoherrat
Kirkkoherroja löytyy kaikilta listoilta; vähiten Viinipuun (1) ja Tulkaa kaikki (2) joukosta. Kaikkien kirkko –listalla kirkkoherroja on peräti viisi, mihin viittaa myös listan perinteinen lempinimi: ”Kirkkoherralista”.

Ikä ja ammatit antavat hyvän lähtökohdan miettiä ehdokkaiden osaamista, asenteita, koulutusta, työkokemusta, hallinnon ja kirkon eri alojen osaamista. Runsas ja monipuolinen valikoima takaa hyvät vaalit.
Mikä sinun mielestäsi on keskeistä ehdokkaissa?

Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Written by latvus

8.1.2016 at 22.33

Sukupuolitettu kirkkoherra

with 3 comments

Kirkolliskokous Turussa on ollut tällä viikolla dramaattinen ja yllätyksellinen. Yksi erityisen kuumista keskustelluista asioista on ollut kirkkoherran asema seurakuntaneuvostossa ja tähän liittyen tulevan ns. yhtymärovastin asema seurakuntayhtymän yhtymän kirkkoneuvostossa.

Kirkolliskokous teki historiallisen päätöksen ja linjasi kirkkoherran pois puheenjohtajan paikalta. Päätös on historiallinen, sillä toisin kuin johtajat kunnallisdemokratiassa, on seurakunnassa kirkkoherra johtanut seurakunnan päätöksentekoa johtamalla puhetta, toimimalla esittelijänä, päättäjänä ja päätösten toimeenpanijana. Lopuksi kirkkoherra on vielä arvioinut tekemänsä työtä.

Kirkolliskokouksessa ratkaisevan aloitteen teki Pirjo Ala-Kapee-Hakulinen.

Kysymys oli siis kirkkoherran asemasta ja mielipiteiden jakolinjojen olisi voinut olettaa muodostuvan maallikkoedustajien ja papiston välillä. Toisin kuitenkin kävi, sillä sekä kirkolliskokouksessa että sen jälkeisessä some-keskustelussa kysymyksestä tuli sukupuolen mukaan roolitettu asia.

Kirkkoherran puheenjohtajuuden taakse olivat jo ennen kirkolliskokousta ilmoittautuneet kirkkoherrat Kalervo Salo ja Oiva Malinen. Kokouksen aikana samaa linjaa jatkoi kirkkoherra Tapio Seppälä, jonka taakse ilmoittautuivat näyttävästi kannatuspuheenvuoroilla miespiispojen letka (Repo, Peura, Salmi, Häkkinen). Kotimaa 24-uutisen mukaan samaa kantaa edusti myös piispa Luoma.

Merkittävät puheenvuorot maallikkopuheenjohtaja ratkaisun puolesta käyttivät kirkkoherroista Eija Nivala ja Päivi Linnoinen – sekä Pertti Simola, ainoa sukupuolirajan rikkonut kirkkoherra. (Papeista toki muitakin oli samalla kannalla, blogistin lisäksi mm. Mika Aspinen.)

Kaksi keskeistä seikkaa
Eija Nivala ilmoittautui ratkaisevassa vaiheessa tukemaan Pirjo Alakapee-Hakulisen esitystä. Asian käsittelyssä Päivi Linnoinen totesi, että kirkkoherran tehtävää seurakunnan johtajana voi mainiosti hoitaa esittelijänä. Näin voi oikeastaan keskittyä paremmin teologisen ja hengellisen asiantuntijuuden hoitamiseen.

Myös omassa jälkianalyysissani ajattelen, että ratkaisu aivan ilmeisesti sisältää paljon positiivisia mahdollisuuksia kehittää seurakunnan johtamista uudesta roolista käsin.

Toinen ja erikoisempi seikka on sukupuolirooli: päätöksenteossa mieskirkkoherrojen joukko vannoi puheenjohtamisen ja perinteisen vallankäytön nimeen, samoin kantansa ilmaisseet miespiispat. Onko niin, että miehille puheenjohtajan rooli on tärkeämpi ja pitää sisällään sanoittamattomia kulttuurisia seikkoja.  Miesjohtajan malliin kuuluu toimia ryhmän puheenjohtajana ja myös kantaa historiallista pappissäädyn sosiaalista mallia. Toisaalta naisjohtajien saattaa olla helpompi hyväksyä työtoveriksi vaaleilla valittu maallikkopuheenjohtaja.

Erityisesti mieskirkkoherrojen tulisi katsoa asiassa sekä kulttuurihistorian analyysiin että myös peiliin.

Oma päätökseni kannattaa kirkkoherran roolin muutoksesta perustui kahteen asiakokonaisuuteen. Yhtäältä kysymys on mahdollisuudesta sitouttaa, joku asiansa osaava seurakuntalainen toimimaan aktiivisesti seurakunnan hyväksi. Toiseksi ratkaisussa poistetaan niitä kiusallisia seikkoja, jotka kirkkoherrojen moninkertaiset ja päällekkäiset roolit synnyttävät.

Päätös on tervetullut linjaus, joka tarjoaa paljon opittavaa seurakunnissa ja varmasti enemmän voitettavaa kuin hävittävää sekä seurakunnille että kirkkoherroille. Naiskirkkoherrat näyttävät osaamisellaan tietä uuteen.

Tarkennus 21.5. 2013: Kirkkoherra (electa) Päivi Linnoinen aloittaa kirkkoherrana Tapiolassa 1.6.2013.

Written by latvus

16.5.2013 at 23.30