Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for the ‘interkontekstuaalinen raamatuntulkinta’ Category

Kontekstuaalinen raamatuntulkinta – esimerkkinä SBL-konferenssi Atlantassa 2010

leave a comment »

(anna palautetta; klikkaa tähtiä, kiitos)

Kontekstuaalinen raamatuntulkinta merkitsi vuosikymmen sitten SBL:ssa (Society of Biblical Literature) subjektin teologiaa. Aallon kärkenä oli ollut feministinen eksegeesi ja sen vanavedessä tulivat lukemattomat etniset variaatiot: aasialainen, latinalainen, afrikkalais-amerikkalainen raamatuntulkinta (reading).

Viimeiset neljä vuotta mukana on toiminut myös Vanderbiltin yliopiston professorin Daniel Patten johtama ryhmä ”Contextual Interpretation of the Bible”. Ryhmä on koonnut vuotuisissa SBL konferensseissa viimeisen parin vuoden ajan neljä teemaan liittyvää kolmen tunnin mittaista miniseminaaria. Atlantassa ryhmällä oli runsas ohjelma: yksi sessioista kohdistui VT:n teksteihin (Ex-Deut), kaksi Uuteen testamenttiin (mm. Matteus) ja yksi tietosanakirjaan The Cambridge Dictionary of Christianity (arvio puheenvuoron käytti mm. Heikki Räisänen). Tietosanakirjaa saa muuten ostaa erittäin edullisesti Amacon.com verkkokirjakaupasta – itse asiassa 31$ plus postikulut jättiteoksesta on käsittämättömän halpa hinta – selkeä suositus: osta.

Patten ryhmä on tuottanut Fortress Pressin sarjassa texts@contexts jo pari nidettä Genesis/ Mark. Kirjoihin tutustuminen nostaa esiin tosiasian, että samasta tekstistä saatetaan kulkea kovin moneen eri suuntaan. Variaatioiden määrä tuntuu rajattomalta. Olen kirjoittanut Genesis-niteeseen Hagar-analyysin (Gen. 16;21) ja paininut muutenkin interkontekstuaalisen metodin kanssa jo tovin.

Missä metodin kehittelyssä mennään Atlantan SBL-konferenssin perusteella? Interkontekstuaalisuus tarjoaa tärkeitä näkökulmia sekä eksegetiikkaan että sitä edellään työssään eri tavoin soveltaville. Samalla olen yhä vakuuttuneempi siitä, että työskentelyssä tulisi pyrkiä selvästi suurempaan metodiseen läpinäkyvyyteen. Pulmakohdat eivät tule esiin niinkään eksegetiikan käytössä tai tekstien analyysissä muinaisen kontekstin yhteydessä. Sen sijaan siirtyminen nykykontekstiin tapahtuu toisinaan löyhästi. Eksegeettisesti tulkittu teksti tuodaan ”[nyky]kontekstiin” tavalla, jossa ei selkeästi ilmaista tutkimuksellisia peruselementtejä (tutkimuskysymys, tutkimusaineisto, metodi). Voi olla, että näiden vaatimusten vieminen liian pitkälle saattaisi kuristaa kontekstuaalisen analyysin hengiltä, mutta toisaalta täysi välinpitämättömyys saattaa johtaa tutkimuksen liukumisen saarnaksi tai poliittiseksi agendaksi. Jos nykykontekstia analyysiä ei voi liittää selkeästi dokumentoituihin kirjallisiin, kuvallisiin tai muihin vastaaviin kohteisiin, siis aikaan ja paikkaa, on jäljellä vain hutera ja dokumentoimaton autobiografinen kuvaus, joka ei ansaitse metodin asemaa (autobiographical criticism). Oma ratkaisuni on interkontekstuaalisesta metodista puhuminen ja sen alleviivaaminen, että niin muinaisen kuin nykyisen kontekstin kohdalla tarvitaan selkeästi ilmaistuja metodisia määritelmiä. Niukkakin määritelmä on parempi kuin ei mitään, sillä lukija voi sen nähdessään tehdä omat johtopäätöksensä.

Mainokset

Written by latvus

28.11.2010 at 20.22