Uusi tuomiorovasti, Marja Heltelä, onnea, siunausta ja rohkeutta uuteen!


Vuosi sitten kohistiin kirkossa siitä, että piispojen joukossa ei Irja Askolan jälkeen ollut yhtään naista. Se osui hermoon erityisesti Helsingissä.

Moni sanoi ääneen, että nyt tarvitaan naisia kirkon johtaviin virkoihin.

Tänään on yksi osa tuosta tahtotilasta täyttynyt, kun Marja Heltelä on virallisesti saanut virkansa tuomiorovastina. Tänään iloitsen ja onnittelen. Ja kun en päässyt paikalle kirkkoon niin tulkoon toivotukseni näin somen kautta.

Helsingin tuomiorovastin tehtävään haki yhdeksän henkilöä (olin hakijoiden joukossa), joiden joukosta Marja valittiin yksimielisesti. Marja ei ole Suomen ensimmäinen nainen tuomiorovastina: sama on koettu jo aiemmin Espoossa ja Oulussa.

Tässä onnittelupuheessa on paikallaan nostaa kaksi positiivista haastetta, joissa toivon ja otaksun valitun tuomiorovastin ja omien ajatusteni kulkevan samoilla suunnilla.

  1. Köyhät, äänettömät ja työttömät alueella. Tuomiokirkolla on iso rooli Helsingin seurakuntien joukossa ja sen vuoksi on olennaisen tärkeää seurata, mitä uusia avauksia tapahtuu yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen saralla. Pidän erittäin lupaavana sitä, että Marja Heltelän yksi ensimmäisiä puheenvuoroja tuomiorovastina pappien synodaalikokouksessa 4.9.2018 käsitteli juuri näitä kysymyksiä. (liitän linkin tähän, jos löydän Marjan mainion esitelmän vielä netistä: Lähetä minut -synodaaliesitelmä: Marja Heltelä, tuomiorovasti)

Se, miten seurakunnassa suhtaudutaan työttömiin, asunnottomiin ja erilaisten elämän kysymysten pusertamiin, on keskeinen mittari. Taloudellisesti Tuomiokirkossa – ja ylipäänsä Helsingin kaikissa seurakunnissa, joissa tehtiin vuonna 2017 noin 20 miljoonan euron ylijäämäinen tulos –  voidaan reilusti panostaa näihin kysymyksiin aiempaa enemmän. Kirkon yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja läsnäoloon on hyvät resurssit.

Piispa Teemu Laajasalo ja tuomiorovasti Marja Heltelä. Kuva: Satu Huttunen
  1. Avioliitto. Helsingin tuomiokirkon kirkkoherran virkaan liittyy valtaa hiippakunnan kapitulin päätöksenteossa. Yksi konkreettinen haaste liittyy ajankohtaiseen keskusteluun avioliitosta. Ne papit, jotka ovat kirkkojärjestyksen säädösten mukaan (mutta kirkollisten tulkintojen vastaisesti) vihkineet ja siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja ovat saaneet eri hiippakunnissa erilaisia rangaistuksia. Helsingin tuomiokapituli äänin 4-3 annettu ”vakava moite” on asteikon lievin.
    Tuon päätöksen jälkeen on vaihtunut kapitulin istunnossa piispa, pappisasessori ja nyt myös tuomiorovasti. Monet ovat tulkinneet vaihdosten kääntäneen kapitulin voimasuhteet vapauttavan tulkinnan kannalle. Uusille ratkaisuille on nyt aidosti tilaa.

Juuri nyt, ei kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua, Helsingin hiippakunnan kapitulilla on mahdollisuudet etsiä ja viitoittaa käytännön ratkaisuja eteenpäin. Kirkolliskokous ei välttämättä kykene löytämään ¾ määräenemmistöä, jolla asiaan syntyisi mitään vastausta lähitulevaisuudessa.

 

Näiden kysymysten äärellä onnittelen seurakuntaa ja hiippakuntaa valinnasta ja toivotan tuomiorovasti Marja Heltelän viranhoitoon Jumalan tuulen puhallusta. Olkoon Herra kanssasi työsi ja elämäsi poluilla!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s