Perustevaliokunnan työskentelyssä vakavia puutteita


vaakunaEv.lut. kirkon päättävä elin, kirkolliskokous, käsittelee toukokuussa 2018 esitystä, jonka mukaan samaa sukupuolta olevat, kristityt kihlaparit voitaisiin vihkiä kirkossa. Työskentelyn pohjaksi on asiaa tarkasteltu sekä yleis- että perustevaliokunnassa. Yleisvaliokunta päätyy suosittamaan esitystä hyväksyttäväksi äänestyksen jälkeen ja vastaavasti perustevaliokunta päätyy kielteiselle kannalle äänestyksen jälkeen. Kumpaankin ratkaisuun liittyy eriävä mielipide.

Valiokuntien työskentelyssä näkyy tehty työ, pyrkimys huolelliseen työskentelyyn ja myös ongelmalliset ratkaisut Raamatun tekstien ja kirkon perinteen tulkinnassa. Tässä tekstissä en pyri kattavasti käymään läpi mietintöjen tekstejä vaan keskityn lähinnä perustevaliokunnan mietinnön tapaan käyttää Raamattua. Katson tekstejä sekä pappina että myös raamatuntutkijana. Juuri raamatunkäytössä näen mietinnössä sen kaltaisia vakavia puutteita, joita ei tulisi esiintyä huolella valmistelluissa mietinnöissä. Samaan kysymykseen kiinnitetään huomiota eriävässä mielipiteessä, joten on outoa, että perustevaliokunta ei ole ottanut seuraavia kysymyksiä tekstissä esiin muutoin kuin rivien välissä, jos sielläkään.

Onko Raamatussa tekstejä, jotka kuvaavat homoseksuaalisuutta?

Valiokunnan mietintö näyttää vastaavan kysymykseen myöntävästi, koska tekstissä on seuraavia katkelmia (kursivointi sitaateissa allekirjoittaneen):

Valiokunnassa esiintyy erilaisia käsityksiä siitä, miten Raamattua ja sen sisältämiä homoseksuaalisuudesta puhuvia jakeita on tulkittava ja siitä, onko homoseksuaalista käyttäytymistä pidettävä syntinä vai ei sekä siitä, miltä osin asia kuuluu kirkon opin ja miltä osin etiikan alaan.(s. 11)

Vanhan testamentin laki (Toora) kieltää kahdesti miesten välisen homoseksuaalisen suhteen (3 Moos. 18:22; 20:13).(s. 24)

Raamattu puhuu avioliitosta johdonmukaisesti miehen ja naisen välisenä ja suhtautuu homoseksuaaliseen toimintaan niissä kohdissa, joissa siitä puhutaan, eksplisiittisen kielteisesti.(s. 37)

Mietinnön mukaan siis Raamatussa on ylipäänsä tekstejä ”homoseksuaalisuudesta”, ”homoseksuaalisista suhteista” ja ”homoseksuaalisesta toiminnasta”. Tästä huolimatta jotain aivan olennaista puuttuu. Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnössä ei ole lainkaan analyysia siitä, mitä Raamatun tekstit oikeastaan kuvaavat, millaisesta historiallisesta tilanteesta voisi niiden yhteydessä olla kysymys ja onko tällä jokin mielekäs samankaltaisuus nykyhetken homoseksuaalisuuden ja kristittyjen kihlaparien kanssa.

Mietinnön tapa käsitellä nykyhetken homoseksuaalisuutta ja liittää siihen Raamatun tekstejä on yksioikoinen ja kohtuuton. Ilman perustelua mietintö yhdistää Raamatun tekstejä siihen, mitä me nimitämme nykyisin homoseksuaalisuudeksi. Nykyajan ilmaus ”homoseksuaalisuus” merkitsee tietoisuutta seksuaalisen suuntautumisen kääntymisestä samaan sukupuoleen osana persoonan identiteettiä. Kyse ei ole yksilön valinnasta vaan osa annettua ihmisyyttä. Viimeisen vuosisadan aikana tapahtunut käsityksen muutos on ratkaisevasti muuttanut käsitystä ihmisen seksuaalisuudesta.

Raamatussa ei ole kuitenkaan missään mainita sanaa ”homoseksuaalisuus”, eikä Raamatun teksteissä kuvata nykyhetken samaa sukupuolta olevien tasavertaisten aikuisten parisuhdetta. Jokaisen, joka tekstejä käyttää, on syytä tehdä selväksi, millä perusteella tekstejä ymmärtää.

Mietintö ei kuitenkaan tuo esiin perusteluja, joiden mukaan mainitut Raamatun tekstit olisivat relevantteja käytettäväksi tällä hetkellä samaa sukupuolta olevien kristittyjen pyyntöön tulla vihityksi kirkossa avioliittoon.

Mietinnössä mainitut Raamatun tekstit herättävät monia kysymyksiä, mutta konkreettisia vastauksia on aika vähän. Liittyvätkö Raamatun tekstit VT:ssa kultillisen prostituutioon? Onko Sodoma-kertomuksessa vieraanvaraisuuden perinteen häpäisemisestä anaaliraiskausta käyttäen? Onko tekstien käsitys ihmisen kultillisesta puhtaudesta merkittävä nykyaikana? Onko Paavali kohdistanut tekstinsä todelliseen roomalaiseen maailmaan vai luonut karrikatyyrin, joka kuvaa eliitin ylilyöntejä? Enemmän on kysymyksiä kuin vastuksia. Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Se kuitenkin on ilmeistä, että mikään teksteistä ei viittaa tasavertaiseen kahden aikuisen parisuhteeseen.

Mutta tätä ei taida kukaan väittääkään. Vai väittikö mietintö näin jossakin kohdassa, jonka vahingossa ohitin?
Ja toisaalta: jos ei väittänyt, niin miksi näihin kohtiin viitattiin?

Raamatuntulkinnan taustat ja homoseksuaalisuuden ymmärtäminen

Esimerkinomaiset kysymykset osoittavat sen, että meidän tulee pyrkiä ymmärtämään mahdollisimman tarkoin historiallisten tekstien yhteydessä se konteksti, jossa teksti on syntynyt ja vasta sen jälkeen arvioida, voiko nykyhetken kysymyksenasettelun asianmukaisesti liittää kyseiseen tekstiin.

Mietintö ohittaa kokonaan tämän työskentelyn ja keskittyy käsitykseen, jossa kiteytyy kaksi osaa:
– Raamattu suhtautuu kielteisesti siihen ilmiöön, jota nykyisin nimitämme homoseksuaalisuudeksi
– Raamatun tekstien perusteella voidaan kieltää samaa sukupuolta olevien kristittyjen kihlaparien vihkiminen.

Siksi ei ole yllättävää, että voidaan todeta:

Raamatun homoseksuaalista toimintaa koskevat kiellot täytyy ottaa vakavasti. (s.38)

Jotta moiseen päättelyketjuun voisi perustellusti voisi päätyä, niin tekstissä tulisi selkeästi osoittaa, että Raamatun tekstien käsitys seksuaalisuudesta ja erilaisista ilmenemisestä voidaan rinnastaa nykyiseen suomalaiseen parisuhdekeskusteluun.

On valitettavaa, että kirkon päätöksenteossa ohitetaan raamattuargumentaatiossa tekstien historiallisen asiayhteyden ja merkityksen selvittäminen. Tällöin ongelmaksi muodostuu se, että kovin helposti tulkintaa ohjaa oma ja perinteinen esiymmärrys. Kirkon kollektiivisessa esiymmärryksessä on vielä erittäin runsaasti homoseksuaalisuutta vieroksuvaa ja sitä lähinnä negatiivisesti tarkastelevaa asenneilmapiiriä.

Tätä asennetta kuvaa mietinnössä se, että tutkimuksessa jo tällä hetkellä vakiintunut käsitys homoseksuaalisuudesta osana annettua ihmisyyttä ohitetaan kovin kepeästi ja ikään kuin asiana, jossa ei vielä olisi olemassa tutkimuksen vakiintunutta pääuomaa.

Kirkollisessa keskustelussa on nostettu esille erilaisia käsityksiä tieteen suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen. Tutkimus on näin kiistellyssä aiheessa jakautunutta. Esimerkiksi modernissa keskustelussa seksuaalisuudesta voidaan erottaa toistensa kanssa ristiriitaisia kantoja, kuten kysymys siitä, missä määrin seksuaaliidentiteetti on annettua ja olemuksellista (essentialismi), missä määrin ympäristön muovaamaa tai ihmisen itse rakentamaa (konstruktivismi). Erimielisyyttä on myös siitä, miten sukupuolineutraali avioliittokäsitys vaikuttaa lasten hyvinvointiin. (s. 19)

Humanistisessa tutkimuksessa vain harvoin saavutetaan 100% yksimielisyyttä. Sen sijaan ylläsiteeratuissa kysymyksissä ei voi pitää tutkimusta erityisen ”jakautuneena”. Mietintö on tältä osin harhaanjohtava.

Myös jotain hyvää

Olen ryöpyttänyt edellä kirkon keskeisen päätöksentekoelimen mietintöä. Olen pyrkinyt olemaan napakka ja suorasanainen – mutta perustelemaan asiani. Olisin voinut nostaa mietinnöstä esiin myös paljon positiivista ja tuoda esiin sen, että keskustelussa on kaikesta huolimatta myös positiivisia askeleita ja edistymistä.

Mietinnössä on paljon aineistoa, josta on hyötyä päätöksenteossa. Tekstissä tulee aika-ajoin hyvin esiin se, kuinka monimuotoinen ilmiö avioliitto on ollut ja on edelleen. Kyse ei ole vain lisääntymisen ehtojen säätelystä vaan laajemmasta elämää suojelevasta instituutiosta. Toki (lähes?) kaikki historialliset tekstit kuvaavat avioliittoa miehen ja naisen välisenä ilmiönä; miten muuten voisi ollakaan. Lisääntyvä heteropari on ollut historiallisesti kaikissa yhteiskunnissa edellytys elämän jatkumiselle. Biologisesti on aika ilmeistä, että näin on jatkossakin. (Sen ei kuitenkaan tarvitse merkitä homoparien unohtamista ja heille selän kääntämistä.)

Myös tämän vuoksi kirkon kannalta on perusteltua puhua siunauksesta avioliitossa. Kirkolliskokouksen käsiteltävänä oleva aloite ei pyri käsitykseni mukaan tätä kumoamaan vaan haluaa liittää hyvän ja siunauksen piiriin vastaavalla tavalla avioliiton solmivat homoseksuaalit parit. Mietinnössä ja erityisesti eriävässä mielipiteessä on hyviä perusteluja sille, miksi näin tulee kirkossa ajatella.

Ei tämä perustevaliokunnan mietintö huonoin paperi ole, mitä tästä teemasta on kirkossa kirjoitettu.

Kari Latvus on Kirkkohallituksen johtava asiantuntija ja raamatuntutkimuksen dosentti

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s