Arkkipiispanvaalin kirikierros, osa 2: haasteet ja tehtävät


Edellisen blogipostauksen (Arkkipiispanvaalin kirikierros) kohdalla teksti venyi niin pitkäksi, että suuri osa tekstistä oli tiputettava toiseen juttuun. Se tulee tässä. Nyt on katse käännetty kohti sisältöjä ja haasteita.

Mitä arkkipiispa voi päättää ja millaisia odotuksia hänen työhönsä kohdistuu?

 

Arkkipiispan vaativa tehtävä

Arkkipiispaan kohdistuu valtavat odotukset, mutta käytännössä hän on vailla selkeitä päätöksenteon ja vallan välineitä. Muita piispoja ei voi johtaa, kirkolliskokouksessa kukin yksittäinen kokouksen jäsen äänestää, mitä haluaa (kirkolliskokouksessa ei ole edes ryhmiä joiden kanssa voisi neuvotella vaan sali täynnä yksittäisiä edustajia).

Ja pitkälti jokainen seurakuntakin voi kirkkoherran johdolla vetää aivan omaa linjaansa. Arkkipiispan päätöksen eivät siksi ole samanlaisia kuin toimitusjohtajalla yrityksessä.

Arkkipiispan suurin valta on keskustelun, puheen ja mielipiteen valtaa, jonka virkaan valittu joutuu uransa aikana ansaitsemaan.

 

 

Yhteiskunnallinen vaikuttaja

Parhaimmillaan arkkipiispalla voi olla merkittävä ja yhteiskunnallisesti tärkeä rooli nostaessaan esiin suojattomat ja äänettömät. Arkkipiispa Mäkinen on koonnut esimerkiksi eduskuntavaalien jälkeen köyhyysryhmän, jossa on etsitty suuntaviittoja tulevalle hallitukselle. Mäkisen aikana yhteiskunnalliseen eriarvoistumiseen ja maahan muuttaneiden turvapaikanhakijoiden asemaan on ollut erityisen suuret syyt puuttua.

 

Kirkon haasteet pyhän ja arjen kohtaamisessa

Entä missä asioissa painivat Suomessa seurakunnat? Vastauksia voi tarjota eri tahoilta ja seuraava lista on vain pieni raapaisu. Tähän ongelmakeskeiseen listaan tulisi hyvällä syyllä myös liittää kirkon vahvuudet ja onnistumiset, mutta olkoon nyt haasteiden heti.

Toimintakulttuurin muutos. Kirkon suurin muutos seuraavan vuosikymmenen aikana on toimintakulttuurin muutos. Kärjistetysti voi jopa sanoa, että kysymys on ”uskontopalveluja” tarjoavan laitoksen tai jopa viraston muuttuminen seurakuntalaisten kirkoksi, jossa aiempaa helpommin jokainen voi osallistua, vaikuttaa ja tulla kohdatuksi. Tämänkaltaisen mallin syntyminen kirkossa edellyttää vahvaa kontekstuaalisuutta, notkeaa teologista työskentelyä ja kykyä nostaa olennainen ydin esiin ja tuoda se tähän päivään.

Matka on pitkä ja monet arkkipiispan toimet edistävät tätä vain epäsuorasti: hiippakuntien ja seurakuntien verkosto elää väistämättä oman tahtinsa mukaan.

Upean menneisyyden paino. Kirkko on menneisyytensä puolesta menestystuote, mutta sen vaikeus on tajuta uusien kaupunkirakenteiden ja tyhjentyvien maaseudun kylien edellyttävän joskus vanhoista ratikkareiteistä luopumista. Arkkipiispa voi olla rohkaisemassa ja näyttämässä itse suuntaa uusien haasteiden kohtaamisessa.

Laskeva talous. Viime vuodet ovat tuoneet kirkon sen tosiasian eteen, että jäsenmäärä on laskenut vuosittain. Jäsenmäärän lasku vaikeuttaa taloudenpitoa ja pakottaa opettelemaan priorisointia.

Tämän kehityksen kohtaaminen, analysointi ja kehityksen pysäyttäminen edellyttävät erityistä panostusta ja ennen kaikkea pidemmän tähtäyksen visioita.

Aviorauha. Seksuaaliset vähemmistöryhmät ovat joutuneet aikojen kuluessa kulkemaan kohtuuttoman kovan tien. Yhteiskunta on tarjonnut lainsuojan myös samaa sukupuolta oleville pareille. Suurin osa seurakuntalaisista (55%) toivoi Helanderin mietinnön mukaan kirkon vihkivän samaa sukupuolta olevat parit, kun taas 36% vastusti tätä. Loput eivät osanneet ottaa päättää. Kun muutos seurakuntalaisten parissa on edennyt 3-5% vuosivauhdilla, niin on aivan ilmeistä, mihin suuntaan kellon rattaat pysähtymättä kulkevat. Suunta on selvä, mutta avointa on se, kuinka rumat jäljet päätöksenteosta jäävät ja kauanko siihen menee aikaa. Siksi mahdollisimman kivuton aviorauha on olennaisen tärkeä, jotta voimia jää myös muihin kysymyksiin.

Moniäänisyys. Tämän päivän some on symboli muutoksesta, joka peruuttamattomasti muuttaa myös kirkon elämää. Olemme vasta alkaneet havahtua erilaisuuden, moniäänisyyden ja monien toimijoiden maailmaan. Kirkossa tämä merkitsee suostumista aiempaa suurempaan moniäänisyyteen.

Pyhä. Lopulta olennaista on se, että kirkossa rohkeasti pidetään esillä pyhää ja jokaisessa messussa juhlitaan pääsiäistä. Jumalan läsnäolo nykyhetkessä kantaa kirkkoa ja arkkipiispaa.

 

Kuka ehdokkaista on paras luotsaamaan kirkkoa näissä kysymyksissä? Tähän kysymykseen ja rukoukseen saamme torstaina vastauksen ensimmäisen osan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s