Kirkolliskokouksen katsomosta


Marraskuun perinteenä on Turkuun kokoontuva kirkolliskokous. Joskus kokous on kuin marraskuun sää, joskus on pitkäpiimäisiä puheita ja joskus tulee yllätyksiä.

Kirkolliskokous Turun kristillisellä opistolla 7.11.2017.

Tässä kolme poimintoa tämän viikon kokouksesta.

Striimi toimii, studio toisi lisää syvyyttä

Kirkolliskokous jaetaan nyt julkisuuteen suorana striiminä ja täysistunnot ovat katsottavissa youtuben kautta myös kokouksen jälkeen. Tämä on erinomainen ratkaisu. Useampaan sataan katsojakertaan aika pian nousevat latausmäärät kertovat, että tarvetta on. Kiitos tästä Kirkon viestinnälle!

Ja sitten perään ehdotus ideanikkari Samuli Suonpäälle. Pankkivaliokunnassa heittona ilmaan lausuttu Samuli Suonpään ajatus kisastudiosta ja pika-analyysien käyttämisestä voisi olla oikeasti seuraava hullun hauska ajatus toteutettavksi. Joissakin sopivissa kohdissa tiukan äänestyksen tai keskustelun jälkeen olisi mukava saada perään muutama päättäjä tai asiantuntija-analyysi.

Avioliittolain seuraukset

Keskustelussa ei vielä ollut esitys kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi: se kulkee vielä valiokuntavalmistelussa ja valmistuu varmaan toukokuun iloksi.

Sen sijaan kirkolliskokousta puhutti pitkään piispainkokouksen tuottama selvitys siitä, tulisiko kirkon luopua avioliitto-oikeudesta. Selvityksen oli laatinut emerita professori Eila Helander ja mukaan oli leivottu kaksi kärkeä: kirkko ei luovu avioliitto-oikeudesta ja kirkon avioliittokäsitys pidetään entisellään, mutta samalla annetaan omantunnonvapaus papeille vihkiä myös samaa sukupuolta olevat parit.

Jälleen kerran iso osa puheista tuntui toistavan itseään. Muutama uusi liikahdus antaa kuitenkin toivoa jatkosta: Jouni Turtiainen liputti kompromissin etsimisen puolesta. Olisi kovin toivottavaa, että salissa olisi enemmänkin realismin tajua siitä, mikä on olennaista, mahdollista ja tarpeellista.

Kirkolliskokouksen edustajat punnitsevat jatkossa yhä enemmän sitä, haluavatko olla oikeassa erimieltä vai tyytyvätkö olemaa samaa mieltä erimielisyydestä. Tosiasioiden tunnustaminen voi olla uuden alku, mutta kyllä tässä vielä muutama vuosi keskustellaan.

Ehkä on joskus mahdollista tunnustaa se, että olemme kristittyinä Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen pohjalta päätyneet pieneltä osin (avioliiton yksi tulkinta) vastakkaisiin ratkaisuihin. Ja että jonakin päivänä on mahdollista kunnioittaa toista ja luottaa toiseen niin paljon, ettemme pelkää, voimme löytää tien eteenpäin. Kaksi muuta vaihtoehtoa ovat ajautua erilleen tai jatkaa kiistaa loputtomasti.

 

Rahat ja uudistus

Torstain yllätys oli se, että talousvaliokunta toi aamun täysistuntoon odottamattoman esityksen: seurakuntien maksama keskusrahastomaksu tulisi laskea 7,5 prosentista 6,5 prosenttiin. Taustalla on tulevaisuuskomitean ideoista noussut ajatus ohentaa kirkkohallitusta ja kapituleita sekä samalla luoda kirkkoon kehittämistyöhön panostava yksikkö. Samassa yhteydessä tehtäisiin keskusrahastomaksun leikkaus.

Kirkkohallituksen esitys asiassa oli, että asia etenee vuonna 2018 selvityksen tekemisellä ja sen pohjalta toimenpiteisiin. Maanantaina talousarvion lähetekeskustelussa en muista käytetyn yhtään puheenvuoroa keskusrahastomaksan alennuksen kiirehtimiseksi. Talousvaliokunta teki kuitenkin tällaisen esityksen, joka jaettiin torstaiaamuna edustajille. Mietintö ei ollut saatavilla vielä edellisenä iltana puolenyön aikaan.
[Välihuomautuksena on kyllä todettava, että kirkolliskokouksen vahvistetun työjärjestyksen §47 mukaan mietintö olisi tullut antaa jo keskiviikkona julkisuuteen: ”Talousvaliokunnan on kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviota ja toiminta- ja taloussuunnitelmaa koskevassa mietinnössä käsiteltävä kaikki määräraha-asiat. Mietintö on annettava viimeistään syysistuntokauden kolmantena päivänä.”]
Talousvaliokunnan esitykselle olisi siis suonut edes kohtuullisesti aikaa keskusteluun käytävillä ja mahdollisuutta edustajille puntaroida ratkaisua yli yön.

Piispa Seppo Häkkinen paheksuikin toimintamallia ja piti tehtyä ehdotusta ”tempoilevana”. Yllättävästä ja isosta ehdotuksesta taisi Häkkisen lisäksi käyttää puheenvuoron vain Tapani Rantala, joka ehdotti pienempää muutosta (0,5%) keskusrahastomaksuun. Muutoin asiasta ei käyty keskustelua lainkaan: tähän varmasti vaikutti myös pikainen aikataulu. Joku murahtikin äänestyksen jälkeen, että ehtivätkö kaikki ymmärtää, mitä päättivät.

Menettelytapa ei saa kummoisia tyylipisteitä, mutta vielä enemmän se kertoo järjestelmän ongelmasta, joka on tullut esiin aiemminkin. Kirkkohallituksen valmistelu tapahtuu liian irrallaan kirkolliskokouksen päätöksenteosta. Valmistelun ja kirkollisedustajien toimivaa vuoropuhelua tarvitaan jatkossa lisää, tavalla tai toiselle.

Ratkaisun taustalla yhtenä lisäseikkana vaikutti kuitenkin myös se, että kirkon yhteisessä kassassa makaa tällä hetkellä varsin suuri kertymä, joka on syntynyt lähinnä myytyjen kirkkohallituksen toimitilojen seurauksena. Tämä seurauksena tase pullisteli rahaa, jolla juuri nyt on suuri tilaus seurakuntien talouden tasapainottajana. Yhtäältä kysymys onkin prosessista, jossa seurakuntien sijoitusta tuloutetaan takaisin. Kirkolliskokous hyväksyi mietinnön, jonka mukaan vuosien 2018-2020 aikana kirkkohallitus voi tehdä 5-6 miljoonaa euroa alijäämäisiä talousarvioita ja tilinpäätöksiä. Vasta vuonna 2021 tulee menojen olla uudella tiukemman tulovirran tasolla.

 

Jälkipelit

Eikö siis kaikki ole ihan hyvin, vaikka ilmaan jääkin puhalluksen tunnelma? Muutama kysymysmerkki kaikesta kuitenkin jää.

Vaikutusarvio puuttuu. Piispa Seppo Häkkisen mainitsema seikka on keskeinen. Olisi ollut toivottavaa tehdä ensin vaikutusarvio ja vasta sen jälkeen tehdä siitä nousevat taloudelliset johtopäätökset. Nyt mennään talous edellä ja syntyy pesäpallotermeillä ajolähtö: onnistuu lyöjä tai ei, niin pesästä on lähdettävä. Entä jos parin vuoden päästä nähdään, että koulutukseen, viestintään, talousvaikeuksissa olevien seurakuntien tukemiseen, ulkomailla tapahtuvaan kirkon työhön ja ylipäänsä kirkon yhteiseen työhön kannattaakin panostaa sen verran, mihin 7,5% keskusrahastomaksu tuottaa? Paluu vanhaan maksuun on silloin kivulias tai käytännössä mahdoton teko.

Hallintoakin pitää leikata!” Olen kuullut tänään monen perustelevan tehtyä ratkaisua sillä, että kun seurakunnissakin on säästetty, niin säästämistä pitää seuraavaksi tehdä hallinnossa, siis kirkkohallituksessa. Ajatuksessa on mukana kaksi ilmeistä virhettä. Ensinnäkin kirkkohallituksen kaikilla tasoilla on säästötalkoita jo tehty viime vuodet ihan samaan tahtiin kuin seurakunnissakin. Keskusrahastomaksun on koko ajan kellunut tai laskenut sen mukaan, miten seurakunnissa verokertymä on elänyt.

Toiseksi kirkkohallitus kokonaisuudessaan ei tarkoita samaa kuin hallinto. Suuri osa kirkkohallituksen kautta kulkevasta rahasta menee suoraan kirkon yhteisen työn tekemiseen. Kysymys on kirkon viestinnästä, kirkon koulutuksesta, ulkosuomalaistyöstä, tutkimuksesta, rippikoulun kehittämisestä, kirkon työttömyyshankkeesta, kirkon ilmastodiplomin ylläpitämisestä, lähetystyön edistämisestä jne. Suuri osa kirkkohallituksen toimintaa on kirkon yhteistä työtä, ei hallintoa tai virastona toimimista. Toki hallintoa tarvitaan muun muassa kirkolliskokouksen monien aloitteiden ja selvitysten tekemistä. Eli kyllä siis hallintoakin löytyy, mutta se ei ole sama kuin koko kirkkohallitus.

Jatkossa olisikin syytä saada hyvään vauhtiin tulevaisuuskomitean yksi upeimmista ideoista, kirkon kehittämiskeskuksen suunnittelu. Sen myötä on mahdollista varmasti tehostaa jonkin verran kirkon yhteistä suunnittelutyötä ja myös tehdä välttämätöntä priorisointia. Nyt tehdyt päätökset osoittavat jo siihen suuntaa: osasta nykyisin tehtyä kirkon yhteistä työtä täytyy luopua, jotta jäljelle jääneet tehtävät voidaan hoitaa hyvin.

Onkin toivottavaa, että ajolähtötilanne ei johda kohtuuttoman vaikeaa kyräilyyn, pelkoon ja taisteluun niukentuvista resursseista vaan vie aitoon muodonmuutokseen, jossa vanhasta tsaarin virastosta nousee esiin aiemmasta kuihtunut hallintovirasto ja elinvoimainen kirkon yhteistä työtä kehittävä yksikkö.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s