Digitaalinen vaalipaneeli: Kallion seurakunnassa tiukka vaalikisa


Vaaliblogi nro 5

Kirkolliskokousvaalit nostivat esiin erikoisen tilanteen. Kallion seurakunnasta on pappisehdokkaiden vaalissa kolme ehdokasta, yksi jokaisessa valitsijamiesyhdistyksessä. Ehdolla on seurakuntapastorit Mari Mattsson (Kaikkien kirkko) ja Marjaana Toiviainen (Viinipuu) sekä Alppilan kirkon toiminnanjohtaja, TT Kari Latvus (Tulkaa kaikki). Digitaalinen vaalipaneeli selvittää onko ehdokkailla ja ryhmillä aidosti eroja.

Kuka olet ja mikä on listasi? (vastausjärjestys arvottu)

Mari Mattsson
Mari Mattsson

 

Mari Mattsson:
Olen kalliolainen Kallion seurakunnan pastori ja tiedottaja, äiti ja vaimo ja työläisperheen tytär Kotkasta. Olen ehdokkaana Kaikkien kirkko -listalla, jota on perinteisesti kutsuttu myös ”kirkkoherrojen listaksi” – rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Kari Latvus:
Diakonia- ja raamattumies, jonka työhistoriaan mahtuu seurakunta, merimieskirkko, lähetystyö (Hongkong), pitkät opetusjaksot Kirkon koulutuskeskuksessa, Diakissa ja teologisessa tiedekunnassa. Töiden mukana nyt Helsinkiin ja Tulkaa kaikki –listalla.

Osan edellisestä kaudesta olin kirkolliskokouksen jäsenenä.
Esittelyklippi tästä linkistä.

Marjaana Toiviainen:
Paikallisseurakunnan peruspappi. Uskontodialogia elävä tanssinharrastaja. Vääryydestä sisuuntuva viestijä ja missiologian tohtorikoulutettava. Hiljaisuutta opetteleva luottamuksen pyhiinvaeltaja. Savokarjalainen mielenterveyskuntoutuja.
Yhteisöni näissä kinkereissä: Viinipuu.
Nettisivu
Facebook

Kolme tärkeintä asiaa, jotka haluat pitää vaaleissa esillä?
Mari Mattsson:
Minulle kolme tärkeintä asiaa näissä vaaleissa ovat seurakunta, rakenteet ja kunnioitus, SRK.
1) Seurakunta on minulle hyvin laaja käsite. Seurakuntani on koko Kallio – ihmiset joita kohtaan kaduilla ja kaupoissa, kirkoissa ja kodeissa, päivällä ja yöllä. En kysele jäsenpapereita tai uskontunnustusta. Seurakunta olemme sinä ja minä, myös ”ne”.
2) Kirkon ja seurakuntien rakenteet ovat tällä hetkellä byrokraattiset ja jähmeät. Rakenteita tarvitaan, mutta ne eivät saa olla este eivätkä hidaste. Avoimet ovet, avaimet ja yhdessä tekeminen ovat tulevaisuutta.
3) Kunnioitus on luovuttamaton asia kaikessa mitä teen. Sana sisältää myös erilaisten ihmisten tasa-arvon. Kirkossa ja seurakunnassa me kaikki olemme samalla viivalla Jumalan kasvojen edessä – epätäydellisen täydellisinä, omiksi itseksemme luotuina.

Kari_Latvus2
Kari Latvus

Kari Latvus:
Haluan viedä eteenpäin kristinuskon perinnettä tuntevaa ja toisia kristittyjä kunnioittava asioiden ratkomismallia. Ratkaisuja tulee hakea avoimesti ja maltillisesti.
Liputan 1) paikallisen ja myös pienen seurakuntayhteisön varjelemisen tärkeyttä ja mahdollisimman kevyttä väliportaan (=yhtymä) hallintoa 2) rohkeutta nähdä ihmisten arjen tarpeet sekä oivaltaa diakonia kaikkia koskevana näkökulmana ja 3) avioliittolain muutoksen käsittelyä niin, että kaikkien kirkon jäsenten hengelliset tarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon.

Marjaana Toiviainen:
1. Teologinen, syvällinen kirkko-oppi
Vero tai väestörekisteri ei liitä asiakasta Kirkkoon. Kaste liittää. Hyvästi, markkinatalouden jargon!
2. Rohkea kokeilukulttuuri
Inkarnaatio. Seurataan Jeesusta. Pois tarpeeton byrokratia, hierarkinen valta ja egoistinen jäsenpaniikki. Lopetetaan ”toiminta”, aloitetaan eläminen.
3. Maailmanlaaja Kirkko konkretiaksi
Luterilaisten kielet ja kulttuurit todeksi. Lähetystyöntekijöitäkin maailmalta Suomeen. Avoin ehtoollispöytä kaikille kastetuille kristityille. Arkista uskontodialogia.

 

Mitä vaaleista puuttuisi, jos ryhmääsi ei olisi ehdolla?
Mari Mattsson:
Jos Kaikkien kirkko -ryhmämme ei olisi mukana näissä vaaleissa, niin puuttumaan jäisi toiseus. Ryhmäämme on kritisoitu yhtenäisen vaaliagendan puutteesta ja ehdokkaiden näkemyseroista. Tunnustettava tosiasia on kuitenkin se, että kirkko tulee aina olemaan monenlaisten näkemysten, ihmisten ja uskomusten suloinen seos. Ryhmässämme me kunnioitamme toinen toistemme vahvuuksia ja tuomme vaaleihin valtavan määrän seurakunnallisia työvuosia ja konkreettista ruohonjuuritason työkokemusta sekä papin ammatista että muista seurakunnan työtehtävistä. Kirkon tulevaisuuden kynnyskysymys on löytää sekä päättävissä elimissä että seurakunnissa sellainen yhteinen näky, jonka jokainen työntekijä, seurakuntalainen ja seurakunnan ulkokehällä keikkuva ihminen voi kokea omakseen. Mahdoton tehtäväkö – ei, mikäli suostumme aidosti ja ennakkoluulottomasti kuuntelemaan toinen toisiamme.

Kari Latvus:
Ilman Tulkaa kaikki –ryhmää Helsingin pappisvaalissa puuttuisi maltillinen, kokenut ja päättäväinen muutosvoima. Ryhmän ohjelma on hyvin juurtunut luterilaiseen teologiaa ja se on avoin nykyhetken haasteille.
TK-ehdokkaat ovat hyvin tietoisia kirkolliskokouksen käytännön työn haasteista, koska kolme ehdokasta on ollut viime kirkolliskokouksessa jäsenenä. Tiedämme sen vuoksi, mitä voi saavuttaa ja haluamme kehittää lisää valtakunnallista uudistusmielisten ryhmän (Muutoksen tuuli) toimintaa kirkolliskokouksessa.
TK-ehdokkaissa on sekä kokeneita pitkän linjan kirkon työntekijöitä että nuoria osaajia.
Jos nykyistä TK-listaa ei olisi ehdolla, niin Helsingin pappisehdokkaissa ei olisi ehdolla yhtään, jolla on kokemus kirkolliskokouksen työtä.

Marjaana Toiviainen
Marjaana Toiviainen

Marjaana Toiviainen:
Viinipuuta taustoittaa vahva ja raikas kristillinen identiteetti ja eletty teologia. Emme halua uudistaa ja muuttaa Kirkkoa, vaan rakastaa sitä, jotta se muuttaisi meitä. Mielestämme Kirkko elää parhaiten olemalla uskollinen Jeesuksen Kristuksen radikaalille opetukselle ja elämälle.
Viinipuu ylittää kuluneen liberaalit-konservatiivit -jaon. Tuoreena toimijana rikomme vanhoja vastakkainasetteluja, mikä järjestää kirkollista kenttää terveesti uusiksi. Olemme askel (modernista) kansankirkollisuudesta postmoderniin kristillisyyteen: emme kaipaa lut. kirkolle monopoliasemaa ja hegemonista valtaa.
Voimme luopua virkamiesroolista, etsimme vastakulttuurisuutta julkiseen valtaan nähden. Kirkossa työntekijöiden rooli on toimia seurakuntansa rakentajina, ei erityisalansa reservaattien ammattilaisina. Kannatamme rohkeaa kokeilukulttuuria, juurevaa hengellistä elämää sekä keveää, teologisesti perusteltua hallintoa.
Pappislistamme on Helsingin ainoa, jolla on alle kolmekymppisiä ja eläkepappeja. Meillä on selkeät teesit ja – idealismia varomatta – tulevaisuuden kirkon ohjelmakohtia, keskustelua herättämään.

 

Nyt on sinun vuorosi kysyä
Digitaalisen vaalipaneelin osallistujille voi tehdä kysymyksiä tämän blogin kautta jättämällä kommentin. Kysymykset tehdään aina koko nimellä, ei nimettöminä tai nimimerkillä.

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Digitaalinen vaalipaneeli: Kallion seurakunnassa tiukka vaalikisa

  1. Nyt kun olen muutaman vuoden ollut keskellä kirkollista hallintoa, tuota kauhisteltua ja itsekin kauhistelemaani byrokratiaa, ja olen pääni puhki miettinyt, miten tämä voitaisiin tehdä kevyemmin, haluaisin kuulla teiltä panelisteilta jotakin konkreettista. Minkä himmelinoljen jätämme nykyisestä hallintomallista pois? No, varmasti kaiken sen, mikä pitää alistaa kapitulille, mutta se on sittenkin pientä. Pitäisikö yhtymähallintoa purkaa (pienet seurakuntayhteisöt huolehtimaan itse palkanmaksuistaan, putkimiehistään, kiinteistöistään, leireistään, työterveyshuollostaan, haudoistaan)? Entä miten hallinto perustellaan teologisesti?

    Huomaan itse, että on helppo kauhistella vaikkapa 1200 työntekijän vaatimaa tukipalveluorganisaatiota, mutta sitten, kun hetken katselee vierestä, alkaa ihmetellä, kuka tämän kaiken työn tekisi, ellei juuri tukiorganisaatio. Unelma kevyestä hallinnosta on omissa silmissä alkanut paeta unelman puolelle.

    – Muuten olin panelisteista iloinen. Harvinaisen samanhenkistä joukkoa minulle tärkeissä asioissa. Ei siis niin suuri hätä, vaikka valituksi tulisi kuka. Siperia kyllä sitten opettaa suhteellisuudentajua myös niille, jotka eivät vielä ole sen kylmässä kyydissä olleet.

  2. Kaisa (Raittila) kysyi, että mitä merkitsee puheeni seurakuntatason ensisijaisuudesta tai hallinnon keveyden ihanne? Yleisenä ja lyhyenä vastuksena:
    1) kannattaa muistaa, että seurakunnan hallintorakenne on syntynyt kopioimalla kuntarakennetta ja kuntademokratiaa. Sen seurauksena kirkossa on ollut paljon erilaisia johtokuntia. Samalla odotukset seurakuntaan ovat usein, että se tuottaa hyviä luterilaisia palveluja. Kuntahallinnon rakenteiden jäljittelyn sijaan toivon lisää määrätietoisia toimia ihmisten yhteisöllisen voiman ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen. Paikallinen kirkko on paikka tulle tekemään yhteisiä asioita.
    2) ”Jos jotakin voidaan tehdä seurakunnassa, sitä ei pidä tehdä yhtymässä.” Vaikka monia asioita voidaan tehdä tyylikkäästi yhtymätasolla, on kosketus paikallisuuteen ohuempi. Mitä suurempi seutu, sen ohuempaa. Mitä suurempi yhtymä, sen varmemmin se elää omaa elämäänsä ja pyrkii varmistamaan oman jatkuvuutensa.
    (muun muassa hautausmaat, palkanmaksu, sairaalasielunhoito, perheneuvonta ovat esimerkkejä siitä milloin on parasta tehdä yhteisesti jotakin)
    3) Entä yhteiset työmuodot? Konsultoiva työalan kehittäminen ja johtaminen tulisi ensi sijassa sijoittaa joko seurakuntaan tai hiippakuntaan. Muutoin se joutuu koko ajan luisuun siitä, että se alkaa elää omaa elämäänsä joltakin osalta.
    4) Hiippakunta vai yhtymämalli? Jos asia tulee vielä uudelleen keskusteluun, niin toivon että hiippakuntamallista puhutaan vielä vakavasti.

    lopuksi: ja kuittaan kyllä sen, että matka on pitkä ja myös vaikea. Taikatemppuja asiassa ei kannata kenenkään luulla voivansa tehdä. Töitä kylläkin, kunhan tietää mihin suuntaan edetään
    terv. Kari

  3. Kaisa esitti tärkeän kysymyksen hallinnollisen himmelin oljista, kiitos.

    Tuo ”hallinnollinen himmeli” -kuvaus on itse asiassa aika osuva, kun katsotaan kirkollisen ja seurakunnallisen hallinnon toteutumista nykypäivänä. Massiivisissa ylätason hallintorakenteissa kosketuspinta arjen seurakuntatyöhön ja tavallisten ihmisten odotuksiin usein ohenee ja pahimmassa tapauksessa katkeaa ja haurastuu kuten himmelin olki.

    Yhtymämallissa ylätason rakenteet ovat hyvin tarpeellisia ja hyödyllisiä asioissa, joita ei taloudellisen järkevyyden kannalta kannata ripotella seurakuntiin (esim. hautausmaat, laskutus ja kiinteistötoimi), kuten Karikin jo edellä totesi.

    Se mitä itse peräänkuulutan ja johon toivon muutosta, on selektiivityön siirtäminen seurakuntien sisälle (kasvatus, oppilaitostyö, diakonia jne.). Näin oheiset työmuodot olisivat kiinteä osa seurakunnissa tehtävää työtä alueellisesti ja yhtymissä oleva erityisosaaminen saataisiin paremmin hyötykäyttöön. Kun tulevaisuuden uudenlaista kirkkoa rakentavat projektit toteutettaisiin lähtökohtaisesti eri seurakunnissa paikallisesti nousevista tarpeista, niin niistä saatava hyöty olisi suurempi sekä alueellisesti että jatkumon kannalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s