Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Piispa, moskeijat ja suurmoskeija

leave a comment »


Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Fazl moskeija Lontoossa vuodelta 1926. Kuva: wikipedia

Helsinkiin on puuhattu jonkin aikaa suurmoskeijaa. Hanke on saanut paljon julkisuutta ja vaikka rahoitus on vielä aivan alkutekijöissään, on rakennukselle jo kaavailtu paikkaa keskustaan perinteisten hiilikasojen kulmille. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on muutamia pienehköjä muslimien sakraalitiloja.

Helsingin piispa Irja Askola tuki haastattelussaan (HS 16.1.2015) muslimien tarvetta saada asianmukaisia tiloja uskonharjoittamiseen. Samalla hän torppasi ajatuksen kirkkojen käyttämisestä tähän tarkoitukseen. Tässä vaiheessa piispa vältti kommentoimasta suurmoskeijahanketta, koska hanke on vielä niin alkuvaiheessa.

Millaisia islamin pyhiä tiloja tarvitaan Helsinkiin lisää ?

Piispa Askola totesi mielestäni erinomaisen osuvasti, että kristinuskon näkökulmasta tulee kysymyksiä lähestyä lähimmäisenrakkauden näkökulmasta: miten vahvistaa maahanmuuttajien kotoutumista? miten tarjota mahdollisuus oman uskon harjoittamiseen?

Siitä huolimatta, että missään muslimimaassa ei taideta suhtautua erityisen myönteisesti kristittyjen uskonharjoittamiseen, on meidän syytä toimia näin. Sen sijaan, että rakentaisimme viholliskuvia erilaista uskoa tunnustavista, on jokainen kristitty kutsuttu rakastamaan tulijoita ja tukemaan oman identiteetin rakentumista vieraissa oloissa.

 

Kysymykset

Entä ajatus suurmoskeijasta? Ajattelen, että samoin kuin kristityt kaipaavat paikkaa hiljentyä ja rukoilla, niin saman haluan suoda muslimeille. Tästä huolimatta ajatus suurmoskeijasta on mielestäni kysymyksiä herättävä hanke kahdesta syystä.

Ensinnäkin on vaikea ajatella, että yksi suurmoskeija voisi olla yhtä aikaa kaikkien eri maista tulevien muslimiryhmien koti. Voisiko vastaavasti jonnekin rakentaa suurkirkon, joka palvelisi yhtä aikaa ortodokseja, katolisia ja protestantteja? Jos Venäjän ortodoksit vetäisivät liturgiaa, niin USA:n baptistit voisivat vierastaa menoja. Tai jos Ruotsin luterilaiset hoitaisivat kirkon virkaa, niin Italian katolisilla voisi olla nieleskelemistä. Tuskin vastaavat kysymykset ovat muslimien parissa paljon helpompia.

Toinen kysymysrypäs liittyy hankkeen rahoitukseen ja mittaluokkaan. Kun Ruotsissa Göteborgiin (7 miljoonaa euroa) ja Gävleen (0,5 miljoonaa euroa) rakennettiin tai korjattiin moskeijat, niin mittaluokka oli maltillinen Miksi Helsinkiin tulisi rakentaa yli 100 miljoonan rahoituksen tarvitseva suurmoskeija ja kulttuurikeskus?
”Hinta-arvio, 110–140 miljoonaa euroa, lähentelee Musiikkitalon 165 miljoonan euron hintaa.” (HS 10.1.2015)
Olisiko asianmukaisempaa etsiä pienempiä ja eri muslimiyhteisöjä palvelevia pienempiä tiloja?

Sinällään lienee varsin normaalia, että jonkin verran rahoitusta tulee myös ulkomailta. Tämän tulee olla kuitenkin erittäin läpinäkyvää ja avointa. Ehkä esimerkkinä voi pitää Suomen Luterilaisen kirkon saamaa tukea Amerikasta toisen maailmansodan jälkeen. Ulkomainen rahoitus loi hyvää yhteisöön. Miten sama voisi toteutua nyt?

Nämä kysymykset ovat aitoja myös siinä mielessä, että tällä hetkellä mielessäni vallitsevista epäilyksistä huolimatta voi suurmoskeijahanke olla lopulta ihan mielekäs hanke. Aika näyttää millaisia vastauksia kysymykset saavat.

 

Realismi ja rakkaus

Ei tule olla sinisilmäinen sen suhteen, että uskontojen sisällä kaikki ryhmät aina rakentavat rauhaa ja hyvinvointia. Hyvää tahtoessaan on esimerkiksi muinaisen Israelin parissa esiintynyt sotaideologiaa Jahven nimissä ja 1600-luvulla suomalaiset taistelivat protestanttien riveissä katolisen lipun alla liikkuneita vastaan vuosikymmeniä. Siis vain kaksi esimerkkiä mainitakseni. Joskus uskontoa viedään politiikan ehdoilla kovin helposti.

Jos maahanmuuttajien sosiaaliset olosuhteet ovat vaikeat, niin uskonto voi toimia myös kärjistymistä suuntaavana tekijänä. Ongelmat nousevat kuitenkin erityisesti työttömyydestä, ulkopuolisuudesta, vieraantumisesta ja muista sosiaalisista ongelmista. Näiden kysymysten edessä ei minkään tahon sinisilmäisyys auta vaan on tehtävä töitä yhteiskunnan kaikkien jäsenten hyvinvoinnin eteen.

 

PS1 Kotouttamista eli kokonaisvaltaista yhteiskuntaan liittymistä tarvitaan niin maahanmuuttajille kuin myös maassa eläville työttömille. Turvapaikan hakijoita on noin 30 000, työttömiä yli 300 000. Rakkauden ja realismin tekoja tarvitaan kaikkien niiden kohdalla, jotka elävät vaarassa tulla yhteisöjen uloslyömiksi.

Kari_Latvus2

Blogisti: Kari Latvus

PS2 Samalla kun tuetaan muslimien omaa uskonnonharjoitusta, on seurakunnissa syytä ilolla ja lämmöllä ottaa vastaan jokainen kristinuskosta kiinnostunut maahanmuuttaja. Tulijoita ei tule käännyttää kristinuskoon, mutta ei myöskään käännyttää pois kirkon ovelta silloin siihen kolkutetaan.

Advertisements

Written by latvus

16.1.2016 klo 21.06

Kategoria(t): piispa, väkivalta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: