Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Pastorin ikkunan vaaliblogi nro2: Saako kirkolliskokous mitään aikaan?

leave a comment »


vaakunaPastorin ikkunassa seurataan kirkolliskokousvaalia, arvioidaan ehdokasasettelua, vaaliohjelmia sekä vatuloidaan myös lopullista äänestystulosta 9.2.2016.

Blogitoimitus tapasi kirkolliskokoukseen ehdolla olevan Alppilan kirkon toiminnanjohtajan, TT Kari Latvuksen ja penäsi tämän linjaa ynnä vaaliohjelmaa.

Toimitus: Mikä on kirkon suurin kysymys tällä hetkellä?
Kari Latvus: Olennaista on suunnan muutos virastosta yhteisöksi. Jos tämä ei tapahdu, niin kirkko kuolee.
Tärkeää on nähdä kirkon kertomuksen suuri kuva. Suomessa luterilaisen kirkon olemukseen on historian vaiheissa piirtynyt voimakas virasto- ja palvelukirkollisuuden leima. Kulttuurisesti kirkon takakomeroissa on vielä tuoksahduksia tsaarin viraston ajoilta.

kirkon takakomeroissa on vielä tuoksahduksia tsaarin viraston ajoilta

Nyt jos koskaan on aika määrätietoisesti kaikilla kirkon tasoilla pyrkiä vahvistamaan sekä paikallisen yhteisön toimintaa että myös pyrkiä murtamaan rajaa työntekijöiden ja seurakuntalaisten välillä.  Se merkitsee myös yhä suuremman moniäänisyyden kanssa elämistä.

Toimitus: Onko tämä olennaista kirkolliskokousvaaleissa?
Latvus: No, ei ihan suoraan, sillä eihän siellä tätä muutosta toteuteta. Siellä päätetään lait ja asetukset, jotka antavat suuntaan.

Kirkko on aina matkalla.

Toimitus: Kannattaako kirkolliskokousvaaleissa unelmoida uudistuksesta vai muistaa, että byrokratian tiikeri syö suurella varmuudella uudistajat?
Latvus: Sitkeät edustajat pysyvät hengissä ja kerrotaan joidenkin jatkaneen uudistuspuheita pitkäänkin. Ehkä kyse on vain urbaanilegandasta.

Toimitus: Miksi kirkon pitää aina muuttaa linjaansa? Miksi vanha totuus ei päde?
Latvus: Kirkko on aina matkalla. Kristittyjen iso kertomus muistuttaa huikeasta historiasta. Kirkossa on syytä aina muistaa ison perinteen – Raamatun, uskontunnustuksen ja luterilaisten perinnekirjojen – korvaamaton merkitys. Kirkon muisti on kuin suunnaton ”mielen palatsi”, joka auttaa navigoimaan uusissa tilanteissa.

Elämän väistämättömän kasvun ja muutoksen vuoksi myös kirkon olemus on enemmän uuden etsimistä, kuin vanhojen totuuslauseiden toistamista. Kristityt ovat alati pienen muutoksen keskellä ja tässä todellisuudessa myös kirkolliskokous elää.
Pitää uskaltaa enemmän rakastaa kirkkoa kuin omaa käsitystään kirkosta.

Pitää uskaltaa enemmän rakastaa kirkkoa kuin omaa käsitystään kirkosta.

Toimitus: Muuttaako kirkolliskokous kirkkoa oikeasti hyvään suuntaan?
Latvus: Kirkolliskokous sijoittuu kirkon tiheimpään hallintoviidakkoon. Kirkolliskokous on (myös oman kokemukseni perusteella) erittäin hidasliikkeinen, tuskastuttavan kankea ja erittäin byrokraattinen toimija. Joskus mikään ei muutu. Uudistaakseen kirkkoa ei siis ensisijaisesti kannata pyrkiä kirkolliskokoukseen vaan toimia paikallisessa yhteisössä.

Kirkolliskokous ei päätä, miten seurakunnassa toimitaan, vaan laatii lait ja säädökset työn tekemiseen. Ja kyllä kirkolliskokousta itseäänkin olisi syytä uudistaa: keventää ja nopeuttaa työskentelyä. Puheet lyhyemmiksi.

Toimitus: Eikö tuo siis ole aika puuduttavaa ajanhukkaa?
Latvus: Jos kestää uuvuttavan pitkät kokoukset, satojen sivujen valmistelumateriaalit (joita vielä on osin itse tekemässä) ja kirkolliskokouksen yleisen kykenemättömyyden päättää juuri mistään (liian tiukan määräenemmistösäädöksen takia), voi myös kirkolliskokouksessa nähdä välineen uudistustyössä. Myönnän, että tämä näkemys voi olla liioitellun optimistinen. Olin vain osan edellisestä nelivuotiskaudesta kirkolliskokousedustaja.

tämä näkemys voi olla liioitellun optimistinen

Toimitus: Saitko mitään aikaiseksi?
Latvus: Tein aloitteen maallikkojäsenten vaalitavan muuttamisesta suoraksi vaaliksi. Tuon asian eteen haluan edelleen tehdä töitä, vaikka esitys ei vielä mennytkään läpi.
Esitin seurakuntarakenteen uudistamisvalmistelussa, että diakonian virkojen tulisi kuulua seurakuntatasolle, ei yhtymään. Tuo esitys olisi voinut taata uudistuksen lopullisen läpimenon.
Yksin ei kirkolliskokouksessa saa mitään aikaan. Sen vuoksi olisi toivottavaa, että sinne muotoutuisi muutama suurempi ryhmittymä hengellisten ja teologisten painopisteiden mukaan. Ryhmät selkeyttäisivät myös vaaleja. Nytkin ryhmiä on, mutta ne ovat aika piilossa – lukuunottamatta Muutoksen tuuli -verkostoa.

Toimitus: Mitä toivot seurakuntarakenteen uudistukselta?
Latvus: Riittävän voimakkaan paikallistason pitämistä elossa. Kevyt hallinto ja vahva toiminta on parempaa vahva hallinto ja kevyt toiminta.

Toimitus: Mitä toivot kirkon tekevän avioliittolain kanssa?
Latvus: Ensinnäkin tarvitaan erilaisuutta kunnioittavaa keskustelua. Ja yhteisen tien etsimistä, jossa tarjotaan tila sekä ymmärtää kirkon perinnettä että myös vähemmistöryhmiin kuuluvien kristittyjen aitoja hengellisiä toiveita tulla siunatuksi ja hyväksytyksi Jumalan edessä. En kannata pakkolakeja tässä kohdassa.

Kari_Latvus2Kuluttajasuojan mukainen tiedotus: kirjoittaja on ehdolla kirkolliskokoukseen pappisehdokkaana Tulkaa kaikki –listalta Helsingin hiippakunnassa lahtelaisia jalkapalloperinteitä kunnioittavalla numerolla 69.
Blogin postaukset ovat sen vuoksi ja siitä huolimatta olemukseltaan pohdiskelevia, analyysiin pyrkiviä ja keskusteluun haastavia.

Mainokset

Written by latvus

12.1.2016 klo 10.00

Kategoria(t): kirkolliskokous

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: