Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for heinäkuu 2013

Erilaisuuden aamu

with 2 comments

 

Radion aamuhartaus torstai 18.7.2013
Dosentti, pastori Kari Latvus, Järvenpää

 

Te kaikki, jotka nautitte varhaisesta kesäaamusta, onneksi olkoon! Olkoon päivänne siunattu ja muistattehan, että toiset haluavat nukkua pidempään ja herättyään tarvitsevat vielä aikansa päästäkseen jalkeilleen.

Te taas, jotka vasta puolilta päivin tai ehkä iltapäivän tunteina kuuntelette tätä hartautta YLE-areenasta, olkoon päivänne levollinen, jaksakaa hyvin niitä, jotka ovat virkeänä nousseet aiemmin, puhkuneet energiaa ympärillä ja saaneet aikaiseksi vaikka mitä.

Ilta- ja aamuihmisten välinen taisto on pikkujuttu, vai onko? Elämässä ja uskossa vain toiset nousevat aamuunsa eri tavoin. Tästä muistuttaa hyvin Kaarlo Kallialan kirjoittama Tosielämän aamuvirsi – Arkkivirsi 2004.

Sen sanat on luettava, sillä arkkivirren musiikkitallennetta tai edes youtube-taltiointia ei ole saatavilla – ainakaan vielä.

 

1. Herra, auta kestämään

aamunvirkut keskellämme.

Iloitsevat yhtenään

piittaamatta ilmeistämme.

Oikein loitko kuviksesi

heidät – vaiko huviksesi?

 

 2. Laulavat he tohkeissaan

”niin kuin aamuruskon peura”.

Painon tuntee pohkeissaan

raskaan aamu-uskon seura.

Erämaan on mykkä kyyhky

veisuun malli, synkkä nyyhky.

 

Kiistaa aamu- ja iltakristittyjen välillä ei tule suurennella, mutta se kertoo paljon elämästä. Ehkä liiankin paljon.

Onhan se ilmeistä, että pikkujutuista tehdään jatkuvasti uskonelämässä ja muutoinkin järjettömän suuria asioita. Puuttuu vain, että etsimme Raamatusta aamukristillisyyden perustelut tai ryyditämme iltakristillisyyden ihmeellisyyttä tunnustuskirjoilla.

Ja kuitenkin Jumala loi meidät kaikki. Ne, jotka iloitsevat varhaisesta aamusta pirteinä ja ne jotka notkuvat iltaa pitkää.  Olemme erilaisia, voisimmeko antaa sille hiukan lisää tilaa?

Samaa kyselevät arkkivirren säkeistöt 3-4

3. Pikkulinnut karjukoot –

pakkoko on ihmislasten?

Reippailijat vaietkoot,

pankoot käden suuta vasten.

Hymyilkööt noin takkuisille

käynnistymisvaivaisille.

 

4. Emmehän me navettaan

enää nouse kalpein aamuin.

Töihin silti huuhaillaan

aamuyöstä harmain haamuin.

Onko vielä virkeys hyve?

Synnintunnossa en ryve.

 

Kovin helposti kristityt muistuttavat toisiaan oikeasta uskosta ja elämästä. Mutta mikä merkitys lopulta on sillä, listaanko uskoni Jumalaan näin vai noin?

Onko merkitystä sillä, rukoilenko Jumalaa oikealla tai vasemmalla aivopuoliskolla? Vievätkö tunteet vai järki.

Mitä merkitystä on sillä, kääntyykö pappi oikein värisessä asussa alttarilla oikein vai vasemmin?

Mitä merkitystä on sillä, onko kristitty hetero vai homo ja millä tavoin hän osoittaa rakkautta ja seksuaalisuutta puolisolleen?

Mitä ratkaisee arvosta ja työurasta kirkossa se, onko mies vai nainen?

 

Monet näihin asioihin liittyvistä valtakiistoista ovat kuin toisintoja aamu- ja iltakristillisyyden välillä.  Arkkivirren säkeistöt 5-6.

5. Miksi nousta sängystä?

Tätä usein kyselemme.

Ei kai soi jo kännykkä –

kuka haastaa ynseytemme?

Tahdon hitautta, rauhaa.

Puhua en jaksa, jauhaa.

 

 6. Herra, vielä kestäthän,

etten ole aamunvirkku?

Vaikean saa ystävän

tällaisesta varhaissirkku.

Ohjaa, etten liioittele,

pöljyyttäni kiukuttele.

 

Me emme tiedä, millaisia nukkujia olivat Jeesus ja hänen opetuslapsensa. Opetuslapsia voi toki epäillä iltaunisiksi, koska he eivät jaksaneet pysyä hereillä Jeesuksen kärsimyksen alkaessa. Toisaalta Jeesus nukkui kerran, kun hänen oppilaansa olivat jo päästää pelosta alleen myrskyn yllättäessä pahemman kerran.

Saatat sanoa, että nyt et ymmärrä. Eihän tällä aamu- ja iltanukkumisella ole mitään olennaista merkitystä Jumalan, Kristuksen, pelastuksen ja lähimmäisen näkökulmasta!

Toivottavasti näin ajattelet, sillä olen kanssasi ihan samaa mieltä.  Aivan liian usein kristittyjen väliin nousee jotakin, jolla lopultakaan ei ole mitään olennaista merkitystä Jumalan, Kristuksen, pelastuksen tai lähimmäisen kannalta – ja siitä huolimatta vasen ja oikeakätinen kristillisyys on valmis taisteluun. Tai sini- ja ruskeasilmäinen kristillisyys liittoutuu vihreäsilmäisten kristittyjen virsikirjaa ja raamatunkäännöstä vastaan.

Erilaiset ihmiset, erilaiset kristityt. Jumala, Oikein loitko kuviksesi meidät ja heidät – vaiko huviksesi?

Jumala meitä armahtakoon ja antakoon henkensä uudistamaan meitä kaunasta ja eriseurasta.

Jumala vuodattakoon henkensä, niin että kaikki voivat olla Jumala lapsia ja tulla hyväksytyiksi.

Elämän luoja ja ylläpitäjä katsokoon puoleemme, niin että kuulemme heikkojen ja vähäväkisten elämänsä kautta julistamaa evankeliumia. (Joel 2)

Tulkoon henki, puhaltakoon Jumala tuulensa siellä, missä tahtoo ja uudistakoon meitä kuten tahtoo.

 

Virsi 447:1, 3

1.

Kristus, valo maailman,

hän, ei kukaan toinen.

Pimeyteen syntyi hän,

syntyi veljeksemme.

Jos me hänet tunnemme,

tunnemme myös Isämme.

Kiitos Jumalalle!

Jos me hänet tunnemme,

tunnemme myös Isämme.

Kiitos Jumalalle!

 

 

3.

Kristus, leipä maailman,

hän, ei kukaan toinen,

kavallettiin rahasta,

kuoli puolestamme.

Hän, ken meidät pelastaa,

elää luona Isänsä.

Kiitos Jumalalle!

Hän, ken meidät pelastaa,

elää luona Isänsä.

Kiitos Jumalalle!

Written by latvus

18.7.2013 at 8.22

Kategoria(t): Saarnat

Tagged with ,