Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for syyskuu 2012

Saarna Tuomasmessussa 9.9.2012

with 2 comments

Saarna

Kari Latvus
Tuomasmessu 9.9.2012

Tekstit: Matt. 11:25-30 ja 1. Moos. 21:8-21

 

Johdanto

Tämän sunnuntain Vanhan testamentin matkakumppanina on kertomus Aabrahamista, Saarasta ja Hagarista sekä heidän pojistaan. Katkelma kertomuksesta 1. Mooseksen kirjan luvusta 21 (21:8-21).

8 Iisak kasvoi, ja hänet vieroitettiin, ja Abraham järjesti Iisakin vieroituspäivänä suuret pidot. 9 Saara huomasi, että Abrahamin ja egyptiläisen Hagarin poika Ismael ilvehti, 10 ja silloin hän sanoi Abrahamille: ”Aja pois tuo orjatar ja hänen poikansa. Orjattaren poika ei saa periä yhdessä minun poikani Iisakin kanssa.”

11 Tämän kuullessaan Abraham pahastui kovin Ismaelin puolesta. 12 Mutta Jumala sanoi Abrahamille: ”Älä niin kovin sure tuon pojan ja orjattaresi puolesta, vaan noudata kaikessa Saaran mieltä, sillä vain Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi. 13 Mutta myös orjattaren pojasta minä annan kasvaa suuren kansan, sillä hänkin on sinun jälkeläisesi.”

14 Abraham nousi aamulla varhain, otti leipää ja vesileilin, pani ne Hagarin selkään ja lähetti hänet ja Ismaelin matkaan. Hagar lähti ja harhaili Beerseban autiomaassa. 15 Mutta kun vesi loppui leilistä, hän jätti pojan pensaan alle 16 ja meni istumaan syrjemmälle, noin jousenkantaman päähän, sillä hän ajatteli: ”Minä en kestä nähdä lapsen kuolevan.” Ja Hagarin istuessa syrjempänä poika alkoi ääneensä itkeä.

17 Jumala kuuli pojan valituksen, ja Jumalan enkeli kutsui taivaasta Hagaria ja sanoi hänelle: ”Mikä sinun on, Hagar? Älä ole huolissasi. Jumala on kuullut pojan itkun. 18 Nouse, nosta poika maasta ja pidä hänestä hyvää huolta. Minä annan hänestä polveutua suuren kansan.” 19 Ja Jumala avasi Hagarin silmät, niin että hän näki lähellään kaivon, ja hän meni täyttämään leilin vedellä ja antoi pojan juoda.

20 Poika kasvoi aikuiseksi, ja Jumala oli hänen kanssaan. Hän jäi autiomaahan asumaan, ja hänestä tuli taitava jousimies. 21 Hän asui Paranin autiomaassa, ja hänen äitinsä otti hänelle vaimon Egyptistä.

Tänä iltana rinnakkain on kaksi kertomusta: rakastettu ja luettu katkelma Matteuksen evankeliumista sekä toisaalla liki vaiettu kertomus Hagarista. Aloitetaan evankeliumista.

Tiedätkö mitä blondi sanoi, kun kuuli tämän sunnuntain evankeliumin lauseen lapsenmielisistä? ”Ei muuta kun Herran haltuun. Kyllä blondi pärjää!”

Onko siis aika nostaa kunniaan tietämättömyys ja lapsekkuus, nostaa esiin hupsut, hupakot, edesvastuuttomat tai muutoin reitiltä eksyneet? Vai mitä oikeastaan Jeesus mahtoi tarkoittaa, kun hän sanoi, että Jumalan maailma ilmoitetaan pikkulapsille ja imeväisille.   Uuden testamentin sana nhpioV kun voidaan parhaiten kääntää pikkulapseksi tai imeväisikäiseksi.

Napakka on myös jaottelu: viisaat ja oppineet vastaan pikkulapset. Jumalan valtakunta haastaa ja raastaa perinteitä tänään isolla kämmenellä. Valta-asemat saavat kyytiä oikein isolla kämmenellä.

Jeesus puhui siis lapsen tärkeästä asemasta. Jos tekisimme lyhyen haastatteluntutkimuksen täällä kirkossa siitä, mitä pieni lapsi edustaa, niin esiin voisi nousta kovin monenlaisia ajatuksia. Yksi sanoisi, että lapsi leikkii, ei näe vaivaa tai kanna huolta. Toinen ehdottaisi, että lapset puhuvat totta, eivätkä sensuroi puheitaan. Kolmas voisi todeta, että lapsi on välitön ja tunnevaltainen. Monta muutakin mielikuvaa voi liittyä omaan ja muiden lapsuuteen.

On kuitenkin luultavaa, että jos siirrämme meidän omat kokemuksemme ja käsityksemme lapsen todellisuudesta päivän evankeliumiin, niin luomme ihan uuden kertomuksen ja annamme tekstillä merkityksiä, joita siihen ei kuulunut. Meidän kuvamme lapsen asemasta ja merkityksestä on ratkaisevasti erilainen kuin Jeesuksen aikana.

Jotta löydämme osuvamman taustan asialle, niin kannattaa muistaa, että Jeesuksen aikana lapsikuolleisuus oli järkyttävän suuri. Kolmannes lapsista kuoli ensimmäisen elinvuoden aikana ja puolet viiden ikävuoden kuluessa. Lapsella ei katsottu olevan ihmisoikeuksia, varsinkaan tytöillä. Vastasyntyneen hylkääminen ei ollut tavatonta, varsinkaan tyttölapsen. Lapsessa oli lähinnä vain potentiaali, mahdollisuus: hänestä tulisi joskus aikuinen. Se oli hänen arvonsa. Hän tulisi tekemään joskus työtä.

Miksi siis Jeesus nostaa keskellä elämänsä menettämisen vaaraa elävän ihmisen alun Jumalan erityisen mielisuosion kohteeksi?

 

Matkakumppanina Hagar

Mainion matkakumppanin tälle pohdinnalle tarjoaa tänään kuultu Vanhan testamentin kertomus Hagarista. Hagar on Abrahamin ja Saaran orja ja hänen synnyinmaansa oli Egypti. Hagar oli myyty orjaksi ilman, että sitä olisi häneltä kysytty. Eikä häneltä kysytty silloinkaan, kun Saara halusi antaa hänet miehelleen vaimoksi perillisen saamiseksi. Nykytermeillä ilmaistuna voisi puhua kohdun vuokraamisesta. Vielä rajumpi ilmaus olisi toisen kohdun haltuunotto.

Hagar kokee väkivaltaa, kuolemanuhkaa ja tänään kuulimme kertomuksen lopun: hänet karkotettiin suurperheestä pienen lapsen kanssa Negevin kuiviin maastoihin kohti varmaa kuolemaa.

Hagar ei elämässään päätä asioistaan, koska muilla on valta päättää hänen elämästään. Hän ei voi ottaa kantaa tai ilmaista kenellekään omia tarpeitaan, koska hän on orja, koska hän on vierasmaalainen ja koska hän kuuluu ulkokehälle.

Se ei kuitenkaan estänyt häntä kamppailemasta elämänsä puolesta, se ei lannistanut häntä vaan ajoi liikkeelle.

Hagarin kertomuksessa, niin tänään kuullussa kuin sitä edeltävässä osiossa, näkyy kuinka vastakkain asettuvat valtaa ja asemaa edustavat Aabraham ja Saara ja toiselle laidalle jää Hagar. Monien mielikuvissa Hagar on edelleen vähempiarvoinen ja tuskin ainakaan esikuvaksi kelpaava henkilö.

Suomen luterilaisessa kirkossakin Hagar on vaiettu henkilö, sillä virallisesti hänestä ei lueta messussa koskaan – siksi Tuomasmessu onkin oiva paikka nostaa Hagar esiin.
(kotiläksyksi sopii kaikille: lue luvut 1. Moos. 16 ja 21)

Vailla valtaa, elämässään useasti hyväksi käytettynä, pahoinpideltynä, kotoaan karkotettuna, heitteille jätettynä Hagar on se ihminen, jolle Jumala ilmestyy. Hagar on Vanhassa testamentissa ensimmäinen nainen, joka nimeää Jumalan. El Roi, Jumala joka näkee minut.

Hagar on toivonsa ja elämänsä menettänyt, mutta saa ne uudelleen, koska Hagar on Jumalan löytämä.

Lapsenmieliset, Hagar ja me

Meille Hagar on tärkeä tiennäyttäjä, kun kysymme, mitä tarkoittaa, että Jumala valitsee lapset, orjat, köyhät ja osattomat. Ajattele siis blondin, pikkulapsen tai lapsenmielisen sijaan toisten määräysvallan alaista orjaa, kun mietit päivän evankeliumia.

Juuri siksi Kristus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Kristuksella on kolme tärkeää viestiä tänä iltana.

Ensinnäkin Kristuksen puhe kohdistuu kaikkiin, jotka ovat elämänsä menettäneet, toivonsa hukanneet, karanneet, eronneet, karkotetut, tulleet muiden lyömiksi ja jääneet piiloon. Juuri sinulle kuuluu Jumalan valtakunta, koska ymmärrät muita paremmin, että kaikki on lahjaa ja ilmaista. Armoon astumisessa ei ole kynnystä.

Toiseksi Kristuksen kutsu Jumalan valtakunnan matkakumppaniksi merkitsee liikkeellä oloa. Hagar vilkuttaa tässä kohdin kiivaasti ja sanoo, että kiirastuleen ei saa jäädä makaamaan. On myös taisteltava elämän perusteiden ja oikeuden puolesta. On rakennettava koti uudestaan ja tarpeen vaatiessa myös noustava niitä vastaan, jotka toimivat väärin. Armo ilman oikeutta on kuin kulkijan saapas ilman vartta.

Kolmanneksi Kristuksen kutsu ottaa ies ja tarttua kuormiin merkitsee toinen toisemme näkemistä. Vierellä kulkevien taakat voivat olla pieniä tai suuria, mutta meidät kaikki on kutsuttu jakamaan ja kantamaan toinen toistemme kuormia. Katsokaa ympärillenne, katsokaa silmiin vierellä kulkijaa ja ottakaa hänet todesta.

Kantakaa toistenne kuormia, niin te olette Kristuksen matkakumppaneita.

Hiljenny hetkeksi ajattelemaan matkakumppanisi Hagarin kertomusta ja Kristuksen kutsua sinulle.

Mainokset

Written by latvus

9.9.2012 at 23.41

Kategoria(t): Saarnat

Tagged with , ,