Fakta, tilasto ja asenne: Helsingin Sanomien outo kirkkokesä


Takavuosina puhuttiin yleisesti Helsingin Sanomien (HS) kirkkokompleksista. Lähes kaikkea kirkkoon liittyvää tarkasteltiin kielteisen asennefiltterin kautta. Kirkko vaiettiin tai se kuvattiin kielteisessä valossa.

Vuosien varrella tilanteessa on tapahtunut selvä muutos. Kirkkoon liittyviksi uutisiksi on kelvannut muutkin kuin piispanvaalit ja kirkon julkisen aseman heikentyminen. Uudet ja asianmukaisemmat asenteet ovat näkyneet myös päätoimittaja Mikael Pentikäisen teksteissä – näihin kuuluu myös osuvassa ja kriittisesti naisen asemaa uskonnossa pohtinut pääkirjoitus ”Mitä vikaa on naisissa?” (12.7.)

Kesä 2012 on kuitenkin ollut askel erilaiseen suuntaan, joko sattumalta tai tietoisesti. Silmiini on osunut kolme eri teemaa, joissa on käsitelty uskonnon ja kirkon asemaa: keskustelu uskonnonopetuksen tuntimääristä peruskoulussa (Pääkirjoitus: ”Uskonnosta joutaisi tunteja muualle”, 27.6.2012), siviilivihkimiset vs. kirkkohäät (19.7.) sekä viimeisimpänä artikkeli rippikoulusta (22.7.).

Uskonnonopetusta käsittelevissä teksteissä kuului viesti, jonka mukaan uskonnonopetusta kannattaa vähentää. Osa jutuista muistutti, se uskonnonopetus edustaa ajasta jäljessä olevaa vanhoillista uskonharjoitusta (perusteluna lähinnä yksittäisen oppikirjan teksti!). Vertailun vuoksi kannattaa huomata, että Suomen Kuvalehti otti hallituksen päätökseen liki päinvastaisen kannan ja totesi tehdyn päätöksen olleen typerän.

Jokakesäistä vakio-osastoa ovat HS:n artikkelit kirkkohäistä ja rippikoulusta (jota aina muistetaan verrata Prometheus-leiriin). Jotakin pitää kertoa Suomestakin, kun ulkomaanosasto on täynnä Espanjaa ja Kreikkaa. Tällä kertaa oli uskontojuttujen kantavana näkökulmana kirkon aseman heikentyminen. Todistusaineistoksi oli nostettu kaksi faktaa: Helsingissä on tällä hetkellä siviilivihkimisten määrä ylittänyt kirkkohäät ja rippikouluun osallistumisprosentti on laskenut alle 62 prosenttiin. Jutun juurena on siis kaksi faktaa, joille etsitään tulkintaa. Tulkintaa edustaa muun muassa otsake: ”Rippikoulun suosio alamaissa”.

Mutta hetkinen – mikä onkaan asianlaita, kun numeroita miettii tarkemmin?

Rippikoulujutussa asian ytimenä on se, että suosiossa on tapahtunut muutos. Aiemmin rippikoulu kokosi lähes koko ikäluokan, siis myös ne, jotka eivät kuuluneet kirkkoon. Nyt rippikoulu vetää mukaan Helsingissä noin kaksi kolmannesta kaikista nuorista. Tuohon jäljelle jäävään kolmannekseen mahtuvat  muun muassa ortodoksit ja helluntaiset, islaminuskoiset ja Jehovan todistajat. Muutoksesta kertoo se,  Helsingin alle 15-vuotiaista vieraskielisten osuus on jo lähes 14 prosenttia (mitä tosin jutussa ei kerrottu). Helsingissä on viime vuosikymmeninä tapahtunut aika suuri kasvu osastossa ”muut uskonnolliset yhteisöt” ja tämä vaikuttaa merkittävästi myös rippikoulutilastoon.

Juttuun mahtuu mukaan tieto siitä, että Malmin seurakunnassa rippikoulu vetää yli 90 prosenttia luterilaiseen kirkkoon kuuluvista ja että kokonaiset 250 nuorta osallistui Prometheus-leirille tänä kesänä. Siis: luterilaisen kirkon rippikoulu on jatkuvasti huikea menestystuote ainakin osassa Helsinkiä, mutta kaupungin ikäluokasta vain 250 menee protuleirille.  Montako prosenttia helsinkiläisistä viisitoistakesäisistä osallistuu Prometheus-leirille? Taitaa jäädä reilusti alle prosenttiin. Miksi jutun otsake ei ollut: ”Rippikoulun menestystarina jatkuu – Prometheus-leiri innostaa vain harvoja”?

Tältä osin rippikoulujutun kärki oli ihan kateissa tai edusti oikeastaan faktoja vääristävää asenteellisuutta.

Entä sitten kysymys siviilivihkimisen suosiosta, joka ohitti kirkollisen vihkimisen? Tässä kohdin toimittaja oli aavistuksen paremmin kartalla, sillä kyse on historiallisesti isosta käänteestä, jonka lähestymisen on tilastoissa nähnyt jo usean vuoden ajan. Tosin kohtuullisen suuren epätarkkuuden asiaan luo se, että siviilivihkimisten osastoon kuuluvat kaikki muihin uskonnollisiin ryhmiin kuuluvat parit, joiden on pakko hakea vihkipaikkansa kirkon ulkopuolelta. Tutkivan journalismin olisi kyllä toivonut kaivavan esiin tätä taustaa ja myös kyselevän sen perään, mistä trendi muutoin kertoo. Osasyynä voi myös olla pyrkimys hakea yksinkertaiset puitteet ilman suuria juhlia. Ehkä kirkkohäät mielletään usein suuriksi, juhlaviksi ja kalliiksi. Tämänkaltaisiin tausta-analyyseihin HS:n vihkimisartikkeli ei päässyt kiinni taustoihin lainkaan – vaikea sanoa yrittikö edes.

Vihkimisartikkelilla oli kuitenkin ansionsa, koska se nosti esiin selvän trendin. Ja asiasta sivuun harhautuen: tässä olisi muuten tarjolla markkinarako aivan mainion vihkiyön kehittäneelle vantaalaiselle ideanikkarille, pastori Heikki Lepälle. Kirkkoon tarvitaan myös arkiset lounastuntihäät, vaikkapa tiistaisin klo 11-13: paperit kuntoon ja ruokatunnilla naimisiin, kirkko tarjoaa kahvin ja eväspatongin.

Vanha sanonta muistutti aiemmin vertailuasteista: valhe, emävalhe, tilasto. Samaan sarjaan kuuluu: fakta, tilasto, asenne. Kaipaan taas kerran suomalaisen lehdistön lippulaivaan lisää analyyttistä ja asian tuntevaa otetta, jossa omat asenteet eivät liian helposti saa viedä kirjoittajaa mennessään. Kirkon toiminta kaipaa myös kritiikkiä ja tiukkaa arviointia, mutta se tulee tehdä taiten ja samalla osumatarkkuudella kuin vaikkapa talouden tai kulttuurin uutisointi.

Mainokset

15 vastausta artikkeliin “Fakta, tilasto ja asenne: Helsingin Sanomien outo kirkkokesä

  1. Oli mukava huomata, kuinka tehokas väline some ja erityisesti FB on epävirallisen tiedon levittäjänä. Joskus blogeja luetaan hiukan satunnaisesti, mutta tällä kertaa HS-analyysi levisi heinäkuun kesäillassa huippunopeasti: teksti jaettiin eri FB-päivityksissä ja ladattiin muutamassa tunnissa yli 400 kertaa. Tällainen palaute lämmittää mieltä!

    Toisaalta itse teemasta syntyi suureen lukijamäärään nähden vain niukasti keskustelua.

    1. Jos haluat enemmän keskustelua, kannattaa kirjoittaa jotain, mistä mielipiteistä vallitsee suurempi diversiteetti. Vaihtoehtoisesti voi käyttää kyseenalaisempaa retoriikkaa ja kirjoittaa asenteellisempaa tekstiä. Laadultaan puutteellinen journalismi, josta kritisoit Helsingin Sanomia, tuottaa hyvänä puolena paljon keskustelua. Ei välttämättä rakentavaa keskustelua, mutta keskustelua kuitenkin. Ehkä näiden kahden välillä on jokin kultainen keskitie, jolla rakentavaa keskustelua syntyy optimaalisesti? Kannattaisiko kokeilla kirjoittaa vaihteeksi ihan tarkoituksella vähän huonompi blogikirjoitus? 🙂

  2. Kommentoin rippikouluartikkeliin liittyen, sillä se on toimitukseni tuotantoa. Artikkelissa nimenomaan ei verrattu rippikoulun suosiota Prometheus-leireihin. On aivan ilmiselvää, etteivät rippikoulut menetä kävijöitä Prometheus-leireille, vaan nuoret eivät käy kummallakaan.

    Toinen pointti on, että haastatellun tutkijan mukaan merkittävää rippikoulun suosion ennustamisessa ei ole se, kuinka iso osa seurakuntaan kuuluvista nuorista leirin käy, vaan nimenomaan osuus ikäluokasta tietyllä alueella. Eli se, käyvätkö kaverit riparin vai eivät. Helsinkiläisnuorten kaveripiiriinhän eivät kuulu vain ev.lut-seurakuntien jäsenet, vaan kaikki ne muiden uskontokuntien jäsenet, joihin Latvuskin viittaa.

    Ville Seuri
    varaesimies
    HS-kaupunkitoimitus

    1. Arvostan sitä, että Helsingin Sanomien toimittajat Ville Seuri ja Suvi Vihavainen osallistuvat tähän keskusteluun. Tällaiselle vuoropuhelulle olisi varmaan enemmänkin tarvetta.

      Minua kiinnostaisi kuulla Kari Latvuksen mainitsemien juttujen taustoista ja juttuprosesseista. Saisiko siis kurkistaa toimituksen sisään seuraavilla kysymyksillä:

      Miten juttujen ideat ja näkökulmat syntyivät? Millaisia journalistisia valintoja tehtiin? Mistä päätettiin kirjoittaa ja mikä rajata jutusta pois? Kuinka paljon aikaa juttujen kirjoittamiseen ja taustatyöhön oli käytettävissä? Millaisin perustein valittiin uutiskriteerit täyttävä jutun kärki? Entä otsikko?

      Toivon, että esittämäni kysymykset välittyvät sellaisina kuin ne esitän: avoimina ja uteliaina. En halua millään muotoa vähätellä juttujen kirjoittajia tai Helsingin Sanomia. Tiedän kokemuksesta: juttua on aina helpompi arvostella kuin tehdä se. Aikapaineessa työskentelevät toimittajat joutuvat myös usein tyytymään ”riittävään laatuun” ja sietämään tietoa siitä, että ajan kanssa aiheessa olisi voitu päästä huomattavasti syvemmälle. Onneksi toimituksella on kuitenkin aina mahdollisuus tehdä aiheista jatkojuttuja!

      Soili-Sisko

  3. Matti H.
    Kiitos yllytyksestä, mutta yritän pitää tason ja toivon että se kiinnostaa rittävästi 🙂

    Ville S.
    Kiitos vaivautumisesta blogiini ja kommentista. Se mitä kirjoittaja aikoo ja käytännössä tekee on kaksi eri asiaa. Toisinaan tekstin lopputulos jättää vaikutelman, jota ei aiottukaan. Vaikka artikkeli rippikoulusta ei tietoisesti hae vertailua tai kilpaa rippikoulun ja Prometheus-leirin välillä, niin väistämättä asiat ovat rinnakkain tekstissä ja olisi hyvä antaa lukijalle analyyttinen tausta kummankin kulttuurisen ilmiön laajuudesta ja asemasta Helsingissä.

    Rippikoulun suosion mittaaminen haastava tehtävä. Artikkeli ihan oikein hakee mittariksi kattavuutta koko ikäluokassa, ei vain kirkon jäsenten keskuudessa. Tämä tieto on kuitenkin yksipuolinen ja kun siihen lisätään outo otsikointi, niin kokonaisuus näyttää sekä eriskummalliselta että asenteelliselta.

    Tutkimuksellisesti asiasta jää jäljelle se, että rippikoulun asema on heikentynyt jonkin verran mutta on huippuluokkaa edelleen ja jos asiaan hakee vertailukohtia, niin Ruotsia paljon parempi vertailuaineisto olisi muu Suomi. Ruotsin malli toteuttaa rippikoulu on jonkin verran erilainen kuin Suomessa.

    t.
    Kari L
    ps. Teksti leviää vilkkaasti fb-kautta edelleen. Latauksia on nyt reilu 1000.

  4. Latvus, minä en mainitsemiasi liitoksia pysty tekstistä lukemaan. Joskus tulkitsemme asiat eri tavoin, ja sille ei paljon voi. Luin uudestaan myös mainitsemasi artikkelin kirkkohäistä. Artikkelissa mainitaan ilmiötä selittävinä tekijöinä sekä ulkomaalaistaustaisten vihittävien osuus että se, että moni haluaa vaatimattomat häät. Onneksi artikkelissa ei mainittu alle 15-vuotiaiden vieraskielisten osuutta helsinkiläisistä – se kun ei asiaan liity. Alle 15-vuotiaat eivät, herran kiitos, saa mennä naimisiin.

    – Ville Seuri

  5. ”Kirkon piirissä” eli kirkon työntekijät, luottamushenkilöt, opettajat, tutkijat jne arvostelemme usein kaupallisen median kirjoittamista kirkkoa sivuavien juttujen aiheista ja näkökulmista. Eikä varmaan aiheetta. Erityisesti harmittaa, kun vapaa-ajattelevia lähellä olevista ilmiöistä yritetään tehdä aiheetta ja väkisin uskottavia.
    Mutta kannattaa lukea mainittuja juttuja avoimin mielin. Ne ovat ikään kuin peili, josta näkee asioita suuren yleisön silmin. Siinä voi muutoin olla meillä sokea piste. TV2:n kuuluisaa homoiltaa on paljon arvosteltu, mutta se sai aikaan muutoksia kirkon toiminnassa, joihin ei olisi omin voimin kyetty.
    Toinen huomautus koskee itse asiaa, sillä ei jonkin ilmiön suosio ole sen varsinainen pointti. Mikä on rippikoulun merkitys nuorelle tämän moniarvoisen ja sekavan elämän keskellä, mitä vaikuttaa uskonnonopetus, mitä kirkkovihkiminen antaa, ja miten näiden sisältöä kehitettäisiin. ”Muoto kantaa aina myös sisältöä.”

  6. Siviilihäiden suosio on ylittänyt kirkkohäät Helsingin lisäksi myös Espoossa ja Vantaalla, viimeksi mainituissa kaupungeissa viime vuonna ensimmäistä kertaa. Siviilivihkimiset ohittivat kirkkohäät Suomen suurimmista kaupungeista myös Turussa, Lahdessa ja Kouvolassa, kun taas Oulussa kirkkohäät ovat selvästi suosituimpia (viime vuonna noin 63 prosenttia). Kirkkohäiden suosion putoaminen koskee koko maata, ja käyrä laskee myös kirkon omien jäsenten keskuudessa (viime vuonna siviilihäät valitsi noin 38 prosenttia ev.lut.-pareista).

    Näiden tietojen lisäksi uutisjutussani mainittiin yhdeksi syyksi siviilihäiden nousuun ulkomaalaistaustaisten vihittävien suuri määrä. Siviilivihittävistä uskontoryhmittäin en valitettavasti saanut tilastoa. Jutussa myös yritettiin analysoida trendiä – näkökulmasta, jonka puuttumista tässä blogissa harmitellaan. Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija sanoo, että kirkkohäiden suosion putoamisen taustalla on kulttuurisia ja sosiologisia syitä. Hänen mukaansa ihmiset nimenomaan kokevat kirkkohäät näyttäväksi, juhlalliseksi ja korkean profiilin tapahtumaksi, johon ei välttämätä koeta tarvetta, kun naimisiin mennään yhä myöhemmin ja yhä pidemmän seurustelun jälkeen.

    Suvi Vihavainen, toimittaja, HS:n kotimaan toimitus

    1. Hei Suvi V.,
      kuten blogini postauksessa sanoin, niin siviilivihkimisen voimakas nousu ja kasvu kirkkohäitä suositummaksi on aidosti iso ja mielenkiintoinen muutos. Tämän muutoksen tarkempi analyysi kuuluu tutkijoille, ei HS:n toimittajille. Ymmärrän toki, että lyhyessä tekstissä on vaikea olla yhtä aikaa journalistisen kepeän luettava ja tutkimuksellisesti tarkan analyyttinen.

      Tekstisi oli monta pykälää parempi kuin kaksi muuta blogissani mainittua; itse asiassa ilman niitä kahta muuta en olisi varmaan jäänyt kaivelemaan juttusi takaa tilastoja ja muutoksen syitä.

      Mihin väestöryhmään viittaa mainitsemasi 38% ev.lut. pareista, jotka valitsivat siviilivihkimisen: koko maa, Helsinki, kaupungit? Olen vähän yllättynyt jos luku on näin suuri koko maassa.

      t.
      Kari

  7. Kommentoin HS:n juttua rippikoulusta (22.7.2012).

    Kirkkoa koskevissa uutisissa on usein ongelmana se, ettei toimittajien
    ammattitaito riitä ymmärtämään uskonnollisuutta laadullisesti. Tällöin
    ainoa keino on turvautua lukuihin: Kuinka monta prosenttia käy
    rippikoulun? Kuinka monta litraa hernekeittoa syötiin herätysliikkeen
    kesäjuhlilla? Kuinka monta sataa euroa tulee hintaa ehtollisleivälle,
    jos käy vain kerran vuodessa jumalanpalveluksessa?

    Jutun alkuosan prosenttilukuvertailussa ei päästä kovin syvälle rippikoulun ja sen muutosten kuvaamisessa. Ehkä haasteena on ollut nykyjournalismin kurja seuralainen, aikapula. Jutut täytyy tehdä nopeasti, eikä taustatyöhön ole riittävästi aikaa käytettävissä. Tästä syystä luettavaksi tarjotaan ”samat jutut” aina uudelleen vuodenkierron mukaisesti. Kirkon toimintaa sisältä päin ymmärtävien tai uskonnollisia ilmiöitä tutkivien näkökulmasta juttujen journalistinen keveys luonnollisesti ärsyttää.

    Ansiokasta toimittaja Pauliina Grönholmin jutussa oli mielestäni nuoren rippikoulukokemuksesta kertominen (”Äidin kirje herkisti riparilaisen”). Human interest -näkökulma vie lukijan rippileirille ja ruokkii ajattelua monipuolisemmin kuin edeltävät tilastotiedot rippikoulun kävijämääristä. Myös jutun kuvat olivat mielenkiintoisia, elämänmakuisia ja pysäyttäviä.

    Otsikko ”Rippikoulun suosio alamaissa” ei vastaa jutun kokonaissisältöä. Se, onko otsikon valinta epäonnistunut kiireen takia vai kuvastaako se toimittajan tai HS:n toimituksen näkökulmaa kirkkoon, jää vain arvailujen varaan. Itse teologina ja toimittajana toivoisin, että sekä kirkkoa että mediaa voitaisiin seurata yhtä aikaa tinkimättömään totuudenmukaisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen pyrkien.

    1. Soili-Sisko,
      olen kanssasi ihan samaa mieltä noista jutun ansioista ja veikkauksesta sen osalta missä uskontojournalismin akilleen kantapää on Suomessa. Kahden A:n (asiantuntemus ja aika) yhdistelmästä irtoaa myös kolmas A eli asia.

  8. Kiitos Karille terävästä tekstistä. Kuulun siihen suomalaisten suureen enemmistöön, joka ei lue Hesaria päivittäin. Minulle tulee sunnuntainumero. Su 22.7. 2012 Hesarissa samalla sivulla riparijutun kanssa on Ville Seurin kolumni landekortista, joka on helsinkiläisversio siitä kuuluisasta natsikortista: jVastapuoli leimataan natsiksi, jonka kanssa ei kannata keskustella. Kunnon stadilainen näyttää landekorttia liikenteen melua tai muuta kaupunkielämän ilmiötä tuskailevalle: Muuta maalle, jos et kestä normaalia elämää kaupungissa. Ville Seuri toivoi, että landekorttia vilauteltaisiin mahdollisimman harvoin. Jään nyt kysymään, oliko rippikoulujuttu – joka ei ollut Ville Seurin kirjoittama – yritys näyttää landekorttia: Jos kaipaat kirkkoa rippikouluineen ja kirkkohäineen ja muine menneen maailman yhtenäiskulttuurijuttuineen, muuta maalle!

    Toimin 1980-1990 -lukujen taitteessa pienen maaseutuseurakunnan pappina ja tein silloin paljon seurakuntatyötä helsinkiläisille: Kastoin heidän lapsiaan, pidin heidän nuorilleen rippikoulua, tapasin heitä juhlapyhien jumalanpalvelusten yhteydessä, ja hautasin useita pääkaupunkiseudun seurakuntiin kuuluneita lapsuuden kotiseurakunnan hautausmaihin. Monet pk-seudulle muuttaneet elivät haurasta kirkkoyhteyttään maaseudun kotiseurakunnan kautta. Aina eivät edes tienneet minkä seurakunnan jäseniä olivat, mutta Pihlajaveden seurakuntaan (jota ei enää ole) osasivat tulla. Sanoinkin joskus Olli Valtoselle, että minullakin on city-seurakunta, mutta se ei osallistu Tuomasmessuun, koska on Tuomasmessun aikaan sunnuntai-iltana matkalla maaseutukodista kaupunkikotiin. Näiden lapstenlapset saattavat sitten olla niitä Helsingin seurakuntalaisia, jotka eivät enää tule edes rippikouluihin, ja ennen pitkää eroavat kirkosta, koska vanhemmilla ei ole yhteyttä kotiseurakuntaan ja yhteydet isovanhempien kotiseudulle ovat harvenneet. Tutkitusti kirkostaeroamisratkaisun tekevät herkimmin ne nuoret, jotka eivät ole saaneet kristillistä kotikasvatusta ja joiden vanhemmilla ei ole ollut yhteyttä seurakuntaan. Monet kristillistä kasvatusta saaneista nuorista pysyvät kirkon jäseninä kapinavaiheista ja uskonkriiseistä huolimatta. Erityisesti Helsingin seurakunnilla on iso haaste lapsiperheiden kristillisen kasvatuksen tukemisessa.

  9. Monesti Helsingin Sanomien uutisointi uskonnollisista asioista herättää kaksi ihmettelyn aihetta minussa.
    1. Miksi kristityt rahoittavat HS:n ateistisen propagandan ostamalla kyseistä lehteä. ”Osta Hesari tue ateismia” -slogan kuvaa asian hyvin.
    2. MIten Hesarin toimittajat ylipäätänsä kehtaavat kirjoittaa uskonnollis-sivistyksellisistä asioista niin epärationaalisesti, sivistymättömästi ja ammattitaidottomasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s