Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Minä, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja potkut

with 55 comments


Potkut

Potkut tulivat puhelimitse.

31.5.2012 aamupäivällä klo 10 jälkeen Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Marja Pentikäinen soitti ja sanoi haluavansa tavata. Kerroin, että olin Jerusalemissa ja tapaaminen onnistuisi siellä hyvin. Pentikäiselle tämä ei sopinut. Sen sijaan hän ilmoitti, että Diak on irtisanonut minut. Ihmettelin asiaa, koska samat yliopettajan työt, joita olen aiemmin hoitanut, ovat edelleen olemassa. Ja koska Diak tarvitsee edelleen osaamistani useilla erityisalueilla. Vastaus: ”tämä perustuu ihan vain tuotannollistaloudellisiin syihin.” Siis mitä? ”Siis tuotannollistaloudellisiin syihin.”

Loput tiedot tulisivat kirjeessä, koska en ollut henkilökohtaisesti tavoitettavissa.

Viikkoa myöhemmin Pentikäinen halusi tavata vielä henkilökohtaisesti. Olisin halunnut nauhoittaa keskustelun, mutta se kiellettiin. Tapaamisen ensimmäinen asia oli se, että minun tuli luopua kaikista Diakin työvälineistä. Ilmoitin, että minulla ei niitä ollut. Toiseksi minulle kerrottiin, että irtisanomisaikana minulta odotetaan 135 tunnin mittaista opetusjaksoa erityisalueeltani eksegetiikasta. Ainoa asia, jonka itse jaksoin kysyä oli se, että hävettääkö Pentikäistä tällainen irtisanominen. Ei kuulemma hävettänyt. Keskustelu vei noin 15 minuuttia. Yksi minuutti yhtä Diakissa tehtyä työvuotta vastaan.
Vuodesta 1994 kestänyt Diakonia-ammattikorkeakoulun sitkeä rakentaminen oli ohi yhdessä lyhyessä puhelinkeskustelussa. En ollut uskoa korviani. Miksi Diak antaisi minulle potkut? Olen osallistunut Diakin suunnitteluun, toimiluvan anomiseen, kirkonalan polun rakentamiseen, kaikkien keskeisten opintojaksojen toteuttamiseen, ollut vastaamassa ylemmän tutkinnon suunnittelusta ja toteutuksesta, eurooppalaisen maisteritasoisen tutkinnon rakentamisesta, kirjoittanut, tutkinut, perustanut diakoniaan suomalaisen tieteellisen aikakauskirjan ja ollut mukana kansainvälisen aikakauskirjan perustamisessa.

Miksi ihmeessä joku on keksinyt, että minut pitää erottaa?

Diak
Diakin rakentaminen on ollut hieno kokemus. Vuonna 1994 kysymys kuului: miten kirkollinen opistotasoinen diakonien ja nuorisotyönohjaajien koulutus voitaisiin pitää osana koulutusjärjestelmää? Vaihtoehdot olivat tason laskeminen pykälällä tai uuteen AMK-järjestelmään mukaan pääseminen. Taustatyön ydin oli parivaljakko Jarmo Kökkö ja Paavo Voutilainen. Kahden ideanikkarin alkuvisioista syntyi Diak. Työryhmissä tehtiin eri vaiheissa pitkään ja intohimoisesti töitä suuren unelman toteuttamiseksi: tunteja ei juuri laskettu tai urakoinnista nuristu, koska visio kirkollisen koulutuksen uudesta toteutuksesta oli niin tärkeä.

Perusideana oli se, että kirkonalan koulutus rakentuu yhteiskunnallisen pätevyyden sisään, diakoniksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi opiskeleva opiskelee myös sosionomiksi, diakonissa sairaanhoitajaksi.

Tutkintojen integraation onnistuminen on Diakissa vaihdellut. Helsingissä saattoi vuosien ajan monissa kohdin kirkon alan ammatilliset ja teologiset opinnot jäädä vain kosmeettisiksi koristeiksi, Kauniaisissa taas moni epäili yhteiskunnallisen osaamisen jäävän herätysliikeväritteisen teologian jalkoihin, koska lähes kaikki opettajat olivat teologeja. Alkuvuosien aikana kunnianhimoisimmin integraatiosta piti kiinni Järvenpää.

Diakin omaleimaisuus on ilmiöpohjainen opetussuunnitelma. Samalla tästä on muodostunut myös opetuksen laadun akilleen kantapää. Ilmiöpohjaisen opsin myötä Diakissa on kadonnut taju tiedepohjaisesta osaamisesta, jolle opetus kuitenkin perustuu. Alun ideologisessa innossa koko tiedesana oli pannassa. Lehtoreista tehtiin yleisosaajia niin, että teologian maisteri kykeni opettamaan kaikkea mahdollista kirkon alan kentässä riippumatta siitä, oliko kyseisellä henkilöllä alueelta suoritettuna yliopistolliset perusopinnot tai maisteritutkinnon pääaine – puhumattakaan, että odotettaisiin, että hän olisi väitellyt alueelta. Korkeakoulumaisuus on silloin koetuksella.

Teologian opetuksen leväperäisyydestä kertoo se, että esimerkiksi Oulussa ei ole ollut usean vuoden aikana päätoimista teologia opettajien joukossa. Tai se, että koko Diakin yliopettajien tai lehtorien joukossa ei ole irtisanomiseni jälkeen enää yhtään eksegetiikkaan alalta väitellyttä, vaikka sekä perustutkinnossa että ylemmässä tutkinnossa on merkittäviä määriä eksegetiikkaa. Yliopiston näkökulmasta opintojen hyväksilukemiseen on yhä vähemmän perusteita.

Diak on kehittynyt vuodesta 1996 paljon, mutta suunta on ollut koko ajan epävakaa, hallinto sekavaa ja johtaminen poukkoilevaa.

Saneeraus 2012

Diak toteutti samaan aikaan organisaation uudistuksen ja saneerasi taloutta YT-neuvotteluissa. Diakin hallitus antoi rehtorille vapaat kädet ja Jorma Niemelä valitsi uuden organisaation johtajat. Tähän joukkoon kuului enää kaksi kirkon alan toimijaa, vararehtori Pirjo Hakala ja Esko Kähkönen (Kähkönen on ollut kevään 2012 toimivapaalla). Tämän jälkeen valittiin yliopettajat ja lehtorit – sekä ne, jotka irtisanottiin.

Irtisanomisten virallisena perusteena ovat tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Muut seikat, jotka jäävät tämän hokeman taakse ovat vain arvailtavissa. Epävirallisen tiedon mukaan kolmannes irtisanotuista olisi ilmeisesti jäänyt lähikuukausina eläkkeelle. Lopuista osa teki vain osittain työnsä tutkintokoulutuksessa, jollain palkkarahat tulivat muualta. Kaikki irtisanotut ovat opettajien ikähaitarin yläpäästä. Monet ovat olleet Diakissa vuosikausia töissä.

Diak teki sekä 2010 että 2011 voittoa yli 500 000 euroa. Oletettavasti saneerausten myötä Diakin taloudellisen tuloksen teko jatkuu vuonna 2012. Näyttää ilmeiseltä, että Diakin ei olisi tarvinnut ryhtyä irtisanomisiin vaan erilaisilla sopeuttamistoimilla olisi tilanteessa löytynyt muita ratkaisuja, jos tahtoa olisi ollut. Tätä suuremmaksi nousi tahto taloudellisen tuloksen maksimoimiseen ja tahto päästä eroon joukosta henkilöstöä.

Diakin johtamisen, hallinnon ja päätöksenteon symbolina on keskustelu, jonka kävin silloisen Diakin hallituksen puheenjohtajan Esko Koskenvesan kanssa. Asia liittyi kriteereihin, jolla Diak valitsi tutkijaa. Koskenvesa sanoi: ”Tämä on yksityinen ammattikorkeakoulu, jossa päättäjät voivat tehdä mitä haluavat. Me voimme vaihtaa vaikka kesken laskun pujottelukepin paikkaa.”

Diak on pitänyt tässä asiassa sanansa.

Kirkonalan koulutuksen tulevaisuus

Tulin aikanaan diakonian teologian yliopettajaksi. Titteli vaihtui myöhemmin diakonian yliopettajaksi. Vuoden 2012 jälkeen Diakissa ei ole enää diakoniaan keskittyvää yliopettajuutta. Muutos kirkon alan koulutuksen perusteella toimilupansa saaneesta oppilaitoksesta sosiaalialan yleistoimijaksi on ilmeinen. Diak ei tällä hetkellä erityisesti panosta siihen, että sillä olisi erityisen vahva koulutuksen ja tutkimuksen kärkiasema Suomessa diakonian ja kristillisen kasvatuksen osalla vaan kirkonalan koulutus tasapäistetään ja kurjistetaan askel askeleelta. Kyseessä ei ole kirkonalan koulutuksen tietoinen ja suora lahtaus vaan pitkänajan vaivihkainen suunta, jota heijastavat myös henkilövalinnat.

On masentavaa ajatella, että kontekstuaalisen teologian osaamisen perään ei olla kiinnostuneita. Tai että eksegetiikan opetus ei Diakissa huoleta ketään. Tai se, että diakonian olemuksen ymmärtäminen, tutkimus ja opetus hapertuu. Diakonia osana kirkon työtä ja osana kristillistä uskoa kiinnostaa kovin harvoja Diakissa. Kuka Diakissa kysyy diakonian teologian perään?

Irtisanotun ahdistus

Eniten minua kuitenkin ahdistaa vain oma olemiseni. Tipun synkkään ja pimeään kuiluun, josta valoa ei näy mistään suunnasta. Elämäntyöstäni on liki pari vuosikymmentä menettänyt merkityksensä. Yliopistolla tekemäni sijaisuus päättyy heinäkuussa. Olen työtön irtisanomisajan jälkeen marraskuun lopussa. Sitä ennen minun on hoidettava iso opetusjakso syksyllä paikassa, joka on puukottanut minua selkään. Tämä tuntuu kaiken jälkeen kohtuuttomalta tulkinnalta irtisanomisajasta.

Olen pitänyt elämäntyöni keskiössä sanoja diakonia, sitoutuminen ja solidaarisuus. Samaa en voi sanoa yhteistyön toisesta osapuolesta.

[klo 22.55:  postaus on ladattu neljän tunnin aikana yli 1000 kertaa. Vastaavaa en muista tapahtuneen blogini aikana lukuunottamatta Homoilta-keskustelua. Lämmin kiitos tuesta ja viesteistä.

JK2/9.6. klo 16: vajaassa vuorokaudessa teksti on ladattu jo 2500 kertaa. Kiitos monista, monista kommenteista ja tuesta. 
Henkilökohtaista tilannettani suurempi asia on Diakin tila ja suunta kirkon alalle kouluttava korkeakouluna.

JK3/ lauantai-iltamyöhällä on blogin latauksia 3500. Diakonian koulutuksen tila Diakissa on yhteinen huolen aihe

JK4/ tiistai-aamuna tämä blogiteksti on ladattu yli 5600 kertaa. Olen saanut kymmeniä kommnetteja, erilaisia viestejä. Kiitos niistä. Niiden avulla yritän jaksaa nousta uuteen aamuun ja toivon myös että niissä välittyvä viesti Diakin nykymenosta tulee avoimeen keskusteluun. On aika rikkoa hiljaisuus heikosta hallinnosta ja yksinvaltaisuudesta. ] 

Advertisements

Written by latvus

8.6.2012 klo 17.59

55 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Ikäviä uutisia. Itse silloin vuonna 1994 aloittaneena kiitän kuitenkin kaikesta silloin saamastani opetuksesta. Ilman niitä ei olisi niinkään hyvää pohjaa tehdä työtään nuorten kanssa. Ainoa hampaankoloon kaivelemaan jäänyt asia on ilman AMK-todistusta jääminen, kun niitä ei ”kokeiluporukalle” vielä jaettu.. silti, teologian opetus oli loistavaa! Terv. Riikka, opiskelijana 94-97

    Riikka Saloranta

    8.6.2012 at 18.38

  2. Hei! Yt -neuvotteluissa täytyy ensin antaa esitys tehtävistä toimista, jotta ne olisivat laillisia. Siihen on annettava tietty aika antaa vastine. Jos tätä mahdollisuutta ei ole sinulle annettu ja olet saanut potkut, niin eipä hätiä. Se on laiton irtisanominen. Otapa liiton lakimieheen yhteyttä. Kävi miten kävi, voimia matkaan!

    Tarja Teologi

    8.6.2012 at 18.42

  3. Voimia sinulle, Kari tässä tilanteessa, johon olet joutunut. Itse Diakissa opiskelleena luen surullisena kirjoitustasi, sillä jo omana opiskeluaikanani me opiskelijat kannoimme huolta nimenomaan teologisista aineista ja niiden kunnollisesta opettamisesta. Nyt sinun osaamisesi annetaan valua hiekkaan 😦 Tein Diakin kansainväliset opinnot Manchesterissä, hyppäsin muutamaksi kuukaudeksi Pieksämäeltä Järvenpäähän ja muistan, että olit tuolla jaksolla opettamassa kontekstuaalista teologiaa. (Toivottavasti muistan oikein.) Opintojakso oli inspiroiva ja edelleen muistan asioita, joita silloin käsiteltiin niin Suomessa kuin Englannissakin. Kiitos tuosta ajasta myös sinulle 🙂

    Toivon, että sinun tietämyksellesi löytyy arvostajia Diakin ulkopuolelta. Pidä edelleen kiinni elämäntyösi keskiössä olleista asiosta, ne ovat tärkeitä. Toivotan sinulle kaikesta huolimatta Jumalan siunausta ja pyydän, että Hän antaa sinulle uutta voimaa.

    Kukka

    8.6.2012 at 19.11

  4. Olen myös ollut rakentamassa Diakia; siinä joukossa joka koki luovansa jotain uutta, ainutlaatuista ja tärkeää. Tunteja ei todellakaan laskettu, mutta yhteinen innostus ja näky kantoivat. Mielestäni oli työelämän, niin kirkollisen kuin yhteiskunnallisenkin, kannalta ensiarvoisen tärkeää yhdistää käytännön ja teorian, yhteiskunnallisen ja kirkollisen alan voimat.

    Minä olen yhteiskuntatieteilijä ja kuntasektorin asiantuntija, mutta opin suuresti arvostamaan dialogia jota teologien kanssa kävimme. Upeinta mielestäni oli yhteisesti rakentamamme arvopohja: oikeudenmukaisuus, ihmisten arvon tunnustaminen, yhteisöllisyys ja toisten arvostaminen.

    Minun entisiä työystäviäni irtisanottiin useita. He olivat kaikki henkilöitä joita arvostan, henkilöitä jotka uskalsivat kriittisesti esiin tuoda mielipiteensä ja haastaa dialogiin. Heitä on yhteensä kaksitoista, keski-ikä on yli viidenkymmenen. Keskimääräinen työskentelyaika Diakissa ja sen taustayhteisöissä yli 20 vuotta. Kolmasosalla on jatkotutkinto yliopistossa, opiskelijat olivat valinneet yhden heistä keväällä vuoden opettajaksi ja opiskelijapalaute opetustehtävissä olleista oli erittäin hyvä. Kahdella heistä oli enää 7 kk eläkeikään. Eräs entinen opiskelijani sanoi kahdesta heistä, Karista ja Jounista:”Mutta hehän ovat Diakin ikoneita! Ei heitä voida irtisanoa!”

    Olen erittäin vihainen ja surullinen siitä tavasta, miten Diak on kohdellut pitkäaikaisia työntekijöitään. Koska uskon, että ihmisten arvot näkyvät heidän teoissaan, en halua enää olla missään tekemisissä Diakin kanssa. Toivon myös, että että kyseisen firman tulevaisuus on heidän arvopohjansa mukainen.

    Jaana Viemerö

    Jaana Viemerö

    8.6.2012 at 19.13

  5. Todella käsittämätöntä!! Olen sairaanhoitaja (amk) – diakonissana ja teologian ylioppilaana sanaton, aikomukseni tutkia jotain diakonian alaan liittyvää asiaa gradussani koki kolauksen, koska juuri sinun ammattitaitosi ja asiaan perehtyneisyytesi toi koko tutkimusajatuksen mieleeni. Meidät on lähetetty palvelemaan ja huomioimaan ne, joita muut eivät näe – se on diakonian teologiaa. Jos sitä ei tutkita ja syventäen pohdita, se hiipuu pois ja epämääräinen yleis-sosioloogisuus jää jäljelle! Voimia synkkyyteen, jotain parempaa on tulossa!

    Anne Sippola

    8.6.2012 at 19.15

  6. Ensimmäinen reaktioni, hirveä suru, ja ajatus siitä, että nyt on tapahtunut jotain tosi väärin.Toinen ajatus, homma haisee pahalle, mistä löytyy lääkäri tämän paiseen puhkaisemiseen?

    • a) Tervetuloa normaalielämään, olen käynyt urallani muutaman em kokemuksen läpi, eikä burn-outkaan ole vierasta!

      b) Sait siis LOISTAVAN mahdollisuuden irrottautua tuosta, ja löytää taas uutta ja innostavaa! Siunausta!

      Jouko Laakso

      8.6.2012 at 20.35

  7. Älyttömän kurjaa kuulla tällaisesta.

    Kiitos innostavasta opetuksestasi aikanaan 1996-1999. ”Tsau, mites prosessit?” oli vakiotervehdyksesi tuolloin lämpimän hymyn kera, se ja Israelin jakautumista pohjois- ja etelävaltioon kuvaava käppyrä tulevat sinusta aina ensimmäisenä mieleen.

    Voimia – muuta en osaa sanoa.

    Mikki

    Mikko Lehtovaara

    8.6.2012 at 20.42

  8. He eivät tiedä, eivätkä ymmärrä, mitä tekevät ja mitä menettävät sinussa. Vielä tulee se päivä, jolloin tunnelin päässä siintää valoa. Voimia ja siunausta jokaiseen päivääsi; Sinua kannattelevat iankaikkiset käsivarret ♥

    Tuulikki Vuorinen

    8.6.2012 at 21.17

  9. Voihan nokka. Voimia, Kari! Senkun suuntaat osaamisesi muualle. DIAK näköjään ei sitä tarvitse. DIAK on ilmeisesti muuttunut, eikä kauhean hyvään suuntaan.

    Itse opiskelin ja valmistuin J:päästä 2000-2003 ja sain nauttia loistavista opettajista. Jaana Viemerö, olit mahtava TTY-jakson ohjaaja kun kehiteltiin VARPUKEtta, Jouni Kylmälä, tuo DIAKin oma J. P. Roos, oli minun ensimmäinen opintovuoden vastuumaikka. Monta muuta maestroa jäi muistoihin. DIAKin heikkous oli tuolloin se, että tiimityöskentely sai ehkä ylikorostuneen aseman, ja puhtaita yksilöllisiä kirjatenttejä tehtiin tosi vähän. Opettajisto pääosin tosi timattista. No ainakin tiimitaidot opittiin, tajuttiin tosi monesta asiasta vähän, mutta missään ei oltu eksperttejä.

    Olispa kiva tietää, miten kirkko rakentaa nuorisotyön ammattilaisten pestit kahdenkytä vuoden päästä.

    Terv. Veikko Kurki, silloinen Ahonen

    Veikko Kurki

    8.6.2012 at 22.24

  10. Yhdyn kurssitoverin puheeseen. DIAK 1 N ja Diakonia-alan ammatillisuus ovat kantaneet työssä jo 12 vuotta. Ja kantavat edelleen, sillä rippikoulua nytkin ollaan pitämässä ylpeänä ammattitaidosta. Pitäisiköhän julkaista vielä yksi Diaknoosin numero…

    Martti Kauppinen

    8.6.2012 at 22.46

  11. Kiitos ystävät kaikista näistä viesteistä. Ne ovat palauttaneet mieleen monia hienoja vaiheita vuosien varrelta tapahtumista joista voi iloita. En osaa sanoa tai tietää mitä tulee tapahtumaan. Tie vie nyt muualle, mutta agenda säilyy pitkälle samana mikäli minusta riippuu.

    ps
    Huomasin muuten tuosta Martin maininnasta että lehden tekeminen oli verissä tulloinkin.Nykyisin pukkaa e-lehteä Kirkonkellari.

    latvus

    8.6.2012 at 23.40

    • Opiskelin itse DIAK:ssa Hgin Alppikadulla ja kaipasin kovasti ja siis todella kovasti lisää teologiaa opintovuosiini! Voisi sanoa että rakastuin tuohon alueeseen niin paljon että piti ryhtyä valmistumisen jälkeen ensin lukea itse kaikenlaista (dogmatiikkaa, eksegetiikkaa jne) ja sitten ryhtyä suorittamaan approja. Silloinen opettajien kirjo oli värikästä. Toisista näki selvästi että laskettiin vain eläkekamman piikkejä ja jopa sen ettei meitä opiskelijoita pidetty juuri minään, emmehän me olleet opiskelemassa yliopistossa. Mutta teologian tunneilla imin itseeni kaiken mitä Stefan Djupsjöbackalla oli annettavaa, – muutamien tuntien aikana. Teologiaa ei todellakaan ollut paljoa. Mutta kaksoistuntkinto antoi hyvän pohjan, siitä oli vain sitten itse lähdettävä jatkamaan tieidonhalun polkua pitkin. Oikein hyvää ja valoisaa kesää Sinulle!

      Tarja Arola

      9.6.2012 at 7.43

    • Olen järkyttynyt lukemastani. Lukemattomissa diakoniayhteyksissä punnittua puhetta, asiantuntemusta ja vahvaan kristilliseen, näkyyn painottuvaa diakoniaa. Mä silmät luon ylös…

      Paula Halmisto

      13.6.2012 at 22.56

  12. Opiskelen tällä hetkellä Diak Järvenpäässä, ja koen olevani todella hyvässä ja oikeutetussa asemassa. Miksi? Siksi että olen saanut istua Jouni Kylmälän, Salla Poropudaksen ja monen muun todella innostavan ja osaavan henkilön luennoilla. Kun opetus keväällä loppui kesäloman alkaessa, ryhmässämme moni itki, koska meiltä vietiin opettaja joka oli opettanut meitä ensimmäisestä vuodesta asti. Tiesimme ettei hän ole enää syksyllä paikalla. Hän oli ollut kiinnostunut siitä, opimmeko me asioita vai emme, hän tahtoi kuulla mielipiteemme, kannusti meitä, potki perseelle rästitöiden takia, järjesti meidän luokallemme leirejä kielloista huolimatta… Ja tuon aidon ja välittävän ihmisen Diak tahtoo irtisanoa, tuotannollistaloudellisista syistä..?

    Mitä me opiskelijat saammekaan näiden mahtavien opettajien tilalle, jotka nyt irtisanotaan? Meille suvaittiin se ilmoittaa Diakin informaatiotilaisuudessa; me saamme lisää verkkokursseja, suuremmat ryhmäkoot, joiden ansiosta mahdottomuuden keskustella luennoilla, vähemmän aloittavia ryhmiä, suuren yhteiskampuksen Diak etelän toimipisteille, stressaantuneet luennoitsijat… Kiitos Diak, näin olet osaltasi ajamassa yhteiskuntaa tilanteeseen, jossa voidaan yhä huonommin. Ja jossa sosiaalialan ammattilaiset eivät osaa kohdata ihmistä, vaan ongelman. Miten verkkokurssina voidaan opettaa kohtaamaan ihminen? Mielestäni tälle irtisanomisvyyhdille luonnollinen seuraus on se, että kohta meiltä viedään kampuspappi ja terveydenhoitaja. En yhtään ihmettelisi jos niin kävisi. Mihin me niitä tarvitaan, meistähän tulee sosiaalialan ammattilaisia, autettaisiin itse itseämme.

    Itse en voi muuta kuin nauttia viimeisestä puolestatoista vuodesta, jotka saan Järvenpään kampuksella viettää. Syksyllä kouluun palataan kädet ristissä, toivoen että mahdollisimman moni opettaja olisi vielä paikalla. Ja kun valmistumme, aiomme pyytää irtisanottuja, meille tärkeitä opettajia paikalle katsomaan; ”katsokaa mitä olette saaneet aikaan, tämä on teidän ansiotanne, me olemme teistä ylpeitä, ja kiitollisia että opetitte juuri meitä, teidän ansiostanne minä saan tänään todistuksen, minä valmistun, kiitos sinulle”.

    Mihin tästä voi valittaa, kuka oikeasti kuuntelisi, kuka lopettaisi tämän hulluuden? Miksi koulun tulee tehdä voittoa?

    Omalta osaltani en voi muuta kuin todeta, että Diak ei ole enää sama koulu jossa aloitin kaksi vuotta sitten. Sitä laitosta, jota kohti olemme kulkemassa etelän toimipisteiden yhdistymisen ja irtisanomisten myötä, en aio suositella kenellekään.

    Emma

    9.6.2012 at 8.28

    • Täällä kyseltiin, että mihin voi valittaa. Asiasta keskusteltiin intensiivisesti eilisessä Diakonia-ammattikorkeakoulun hallituksen kokouksessa, jossa käytin muutamia kriittisiä puheenvuoroja. Tämä ns. sisäinen hallitus ei kuitenkaan voi tehdä tätä asiaa koskevia päätöksiä, sillä henkilöstöasiat kuuluvat Diakin toimivalle johdolle eli ensisijassa Diak/Etelän johtaja Marja Pentikäiselle sekä Diakin rehtori Jorma Niemelälle. Heille voi osoittaa mahdollisen palautteen. Mikäli saadut vastaukset eivät tyydytä, niin silloin kannattaa olla yhteydessä Diakonia-ammattikorkeakoulu osakeyhtiön (DAK oy) hallitukseen, jonka puheenjohtaja on Helsingin diakonissalaitoksen johtaja Olli Holmström ja varapuheenjohtaja Kirkkopalvelut ry:n johtaja Ilkka Mattila.

      Kari Kopperi

      9.6.2012 at 10.17

  13. Olen hyvin pettynyt Diakin toimintaan. Kirkon alan koulutukseen erikoistuva ja arvoistaan kiinni pitävä Diak rapistuu koko ajan. Jo Kalasatamaan siirtyminen tuntuu virheeltä ja entinen kirkon alan oppilaitos muuttuu pikkuhiljaa enemmän ja enemmän sosiaalialan koulutukseksi ja menettää erikoislaatuisuutensa.

    Mielestäni Diak on tehnyt virhearviointeja henkilöstönsä kohdalla. Olen erityisen surullinen siitä, miten sinua on kohdeltu ja suren myös nykyisten määräaikaisten sopimusten lopetusta, sillä samalla luovutaan vahvoista kirkon alan osaajista. Ihailen, Kari, työtäsi ja asiantuntemustasi teologian saralla. Toivon sinulle siunausta ja kiitän sinua, sillä olet osasyy siihen, että minustakin tulee teologi.

    Noora Isoranta

    9.6.2012 at 15.22

  14. Pyrin itse aikoinani opiskelemaan Helsingin Diakiin. Tulin valituksi, mutta töppäsin paikan vastaanottotilanteessa. Diak:sta asia hoidettiin laittomasti. Opetushallituksesta asia vahvistettiin seuraavana keväänä, kun tokenin kysymään. Paikkani annettiin toiselle ja minulle kerrottiin, että voin hakea uudelleen kahden vuoden päästä. Paikan rehtori kertoi näin vastauksena viisisivuiseen kirjeeseen, jossa selostin menttelyäni ja pyysin anteeksi. Aikuisella ihmisellä kaksi vuotta on pitkä aika. Eikä sitä vastaavaa koulutusta enään pitkään aikaan tuon jälkeen ollut tarjolla. Olin viikon verran uneton ja järkyttynyt. Mietin, missä se armo oikein luuraa? Enhän kuitenkaan ollut tehnyt oikeastaan mitään kovin vakavaa; kyse oli muotoseikasta. Mutta siitä alkoi irtiottoni uskonnollisista organisaatioista. Se hallinnon kovuus oli minulle todella suuri järkytys.

    Leena

    9.6.2012 at 16.30

  15. Toivottavasti jaksat olla uskollinen diakonian, sitoutumisen ja solidaarisuuden arvoille jatkossakin elämässäsi. Ja arvosta omaa työtäsi ja sitä, että olet antanut sille sydämesi 20 vuotta ja enemmänkin, vaikka työnantaja vetää sen näin vessan pöntöstä alas. Meitä on paljon, jotka ovat, jos nyt eivät saaneet suoranaisesti kenkää, niin erilaisten pätkätöiden kautta, todenneet, että kirkko ja kirkolliset instituutiot eivät ole aina kauhean kivoja ja ystävällisiä työpaikkoja eivätkä sitoudu työntekijäänsä, joka on hengellisesti ja psykologisesti sitoutunut työnantajaansa ja sen edustamiin arvoihin. Kirkolliset instituutiot ja niiden hierarkia on aikamoinen vallankäytön koneisto ja vallankäyttäjien ”totuus” on se ainoa totuus sitten kun resurssit on vaillinaiset eli ei ole rahaa tai halua palkata kaikkia. Yhteisössä yleensä muut tietävät tai ovat tietävinään, miksi tietty henkilö tässä kohdassa sai kenkää tai työ ei jatkunut, mutta asianomainen tästä tiedosta jää onnellisen osattomaksi. Irtisanominen on aina ikävä toimenpide ja tuskin sitä koskaan voidaan toteuttaa niin hienotunteisesti, että se tuntuisi miellyttävältä, ellei sitten ole toivonut hartaasti pääsevänsä työstään pois. Eli Pentikäinenkin on osa koneistoa ja näköjään valikoitunut tekemään edustamassaan organisaatiossa paskaduunia, eli en tiedä, kannattaako häntä kohtaan niin suurta henkilökohtaista kaunaa kantaa. Katkeruus hiipii monta kertaa mieleen, mutta toivotaan, että kaltaisellesi kovan luokan asiantuntijalle löytyy töitä jatkossa.

    Anne-pappi

    9.6.2012 at 19.44

    • Siis onko Jounikin irtisanottu? Ketäs muita? Taitaa joku jossain olla tosi sekaisin. Ihme touhua sanon minä…

      S

      9.6.2012 at 21.11

  16. En ole opiskellut Diakissa ja tunnen Kari sinut vain nimenä. Nimelläsi on korviini kantautuneena ja kirjoituksiasi lukeneena ollut ja on edelleenkin loistava kaiku.
    En ole kyllä kuullut vastaavasta tavasta sanoa ketään irti, en yksityissektorilla, en missään. Tuota voisi verrata jopa seurustelusuhteen tai avioliiton lopettamiseen tekstiviestillä.
    Kirkon töissä aikoinaan loppuun väsyneenä, minua ei toisaalta ollenkaan yllätä tuo irtisanomisen tapa. Kirkko ja sen seurakunnat ja monet sen instituutioista eivät toden totta ole aina niitä armollisimpia paikkoja, vaikka niissä armosta saarnataankin. Vuosikymmenien aikana on vessan pöntöstä vedetty alas mittaamaton määrä lahjakkutta huonon johtamisen seurauksena.

    Uskon ja ymmärrän, että kirvelee ja toiveikas ja innostava tulevaisuus tuntuu olevan nyt pelkkää menneisyyttä. Mutta luota, luota! Sinua tarvitaan vielä ja sinulle löytyy paikka – aivan varmasti.

    Eeva

    9.6.2012 at 20.56

  17. Tietääkö joku miten DIAK aikoo kouluttaa pätevät kirkon työntekijät tästä eteenpäin?

    Mä en itsekään ennusta tästä mitään hyvää lopputulemaa. Täytyy kuitenkin kaiken tunnepitoisten reaktioiden kanssa nähdä, että kun tosta http://www.diak.fi -sivuilta lähtee katsomaan tota vastuuhenkilöiden koulutusta muunmuassa, ei tilanne ole kirkon kannalta ehkä niin järkyttävä mitä vois luulla. Viidestä osaamisaluejohtajasta kaksi on teologian tohtoreita.

    Lisäksi mitä tulee esimerkiksi parjattuihin verkkokursseihin tai muuhun, niin musta ainakin meidän aikana oppimista haittasivat paljon enemmän oma myöhään nukkuminen, huono opiskelutekniikka ja musiikin harrastaminen kuin lähiopetksen puute. Kyllä se itsestä lähti se oppimattomuus.

    Musta jos DIAK haluaa jotenkin tosta kehittyä, niin sen pitäis panostaa hyvään opintojen ohjaukseen, oppimaan oppimisen opettamiseen ja siihen, että keksitään nokkelia kikkoja, joiden avulla opiskelijat tukisivat oma-aloitteisesti toisiaan. Leirit kuulostavat hyvältä, niistä jää sellaista kamaa sisimpään, mitä on vaikea edes kahvipöydässä tauolla saada.

    Meillä etäviikko oli aina sitä, että porukka lähti kotiseuduillensa äiteen helmoihin ja hommat laitettiin jäihin. Sekään ei ollut DIAK vika, vaan ihan oma vika. Etäviikko voisi ihan hyvin olla sellainen, että tavoite on muodostaa jollakin kurssilla kolmen hengen ryhmä, jonka kanssa keskustellaan (virtuaalisesti, skype, miten vain) oppimisen ongelmista ja käydään aiheita läpi. Enemmän tollasta tekniikan hyväksi käyttämistä.

    Mä ite ainakin koitan ajatella niin, että toivottavasti irtisanomiset ja muut ovat tehneet päätökset hyvässä hengessä (jos niintä niin voi tehdä) ja perehtyen ja miettien todella, mikä olisi DIAKin paras. Se tarkoittaa, että päätökset ovat sellaisia, että ne ovat myös kirkon parhaaksi. Voi olla, että hommissa ei ole paras ihminen siihen hommaan, vaan jollain muulla tavalla valittu typpi, ja voi olla ellä DIAK pissasi branflakeseihinsä näillä YT-ratkaisuilla. Sitten se on niin. Pujottelukepit ovat siellä missä sattuvat, ja miten sattuvat. Jotenkin vaan tuntuu, että puljun puolesta pitäis ennemminkin rukoilla kun parjata. Tulevaisuus näyttää miltä se näyttää.

    Veikko Kurki

    9.6.2012 at 20.57

  18. Sanattomaksi vetää. Otan osaa! Olit paras ja innostavin opettaja Diakissa. Teologiset luennot Järvenpäässä kevättalvella 1998 olivat kihelmöivän innostavia. Annoit luvan epäillä, kysellä ja kyseenalaistaa, ja se teki minuun vaikutuksen. Muistan ikuisesti tiimimme tekemän Interaktiivisen Exodus-näytelmän, jossa pääsit esittämään faaraota. Diaknoosi-lehti, jonka ensimmäisessä toimituskunnassa olin mukana, oli huippujuttu. Minut sait innostumaan teologiasta ja vieläpä erityisesti eksegetiikasta – kauaskantoisin seurauksin. Esimerkilläsi olet osoittanut, että teologisen tutkimuksen ei tarvitse olla kuivaa kammiossa nyhertämistä, vaan se voi olla aidosti uutta luovaa ja tiiviisti vuoropuhelussa nykymaailman kanssa. Tsemppiä!

    Suvi-Maria

    9.6.2012 at 20.59

  19. Kari, en ole teologi enkä eksegeetti, kaukana siitä, mutta toivon, että ajattelet nyt Joosefia! Minua lohdutti suunnattomasti hänen tarinansa yhdessä työelämän kovassa vaiheessa, jossa koin rankkaa epäoikeudenmukaisuutta. Veljet laittoivat miehen kaivoon, mutta mitä siitä seurasi? Tuli päivä, jolloin he kirjaimellisesti söivät hänen kädestään. Jumala toteuttaa vääjäämättömästi oman suunnitelmansa ihmisten erehdyksistä huolimatta. Tämä on monen kokemus.

    Sisko Pörsti

    9.6.2012 at 22.36

  20. Kiitos monista viesteistä ja tuesta aikana, jolloin Diakissa on johto unohtanut ydinasiat ja arvot.

    Useat ovat kysyneet erotettujen nimiä. Korviini on tullut muutamia. Olen irtisanottujen nimien suhteen epävirallisen tiedon varassa.

    Lukuisien keskustelujen jälkeen on kai sanottava selvin sanoin, että koko irtisanomisjuttu haisee pahasti. Yhtäältä erotetaan ihmisiä, jotka ovat juri menossa kunniallisesti eläkkeelle. Toisaalta potkitaan pois meitä pitkän linjan tekijöitä. Jälkimmäisessä ryhmässä yhdistävä tekijä on Diakin perinteiden kunnioittaminen ja rohkeus rikkoa hiljaisuus silloinkin, kun muut vaikenevat. Monet ovat käyttäneet suorasukaisesti tästä nimitystä ”puhdistus”.

    latvus

    10.6.2012 at 1.14

  21. Ei muuta ku kansanliike ja tiedotusvälineet! Tuossahan on tuo herkullinen lause: ”Olemme yksityinen ammattikorkeakoulu ja siksi voimme muuttaa pujottelukeppien paikkaa vaikka kesken laskun.” tämähän on nouseva trendi kaikkialla yhteiskunnassa eli tapauksesi on yksityisenä tragediana myös yleinen. Kun oman kärsimyksen muuttaa yleiseksi, siitä tulee missio.

    Meri Lähteenoksa

    10.6.2012 at 8.45

  22. Kiitos postauksesta! Minä olen seurannut v. -94 alkaen DIAK:n kehitystä. Opiskekin silloin opistoasteella Helsingissä. Kehitys ei ole ollut mairittelevaa. Kurja juttu, mitä olet nyt kokenut. Toivottavasti uusi paikka löytyy sinulle pian.

    Kimmo Jaatila

    10.6.2012 at 9.49

  23. Tässä viestiketjussa on paljon sellaista, mikä nostattaa kiukkua ja ajatuksia omasta puolesta edelleen, vaikka kipeistä kokemuksesta on jo muutama vuosi vierahtänyt, nyt irtisanottujen puolesta ja monien seurakuntaan työnantajana pettyneiden puolesta. Tämä some-kulttuuri on aika uusi kulttuuri, joten rajanveto sen välillä, mitä on soveliasta heittää tänne ja mitä ei, on veteen piirretty viiva. Tärkeämpää kuin se, että muiden irtisanottujen nimet tuodaan esille tyydyttämään monien tirskistelyn halua kun yksi on itse tehnyt tapauksensa julkiseksi, on se, onko heillä ketään huolehtimassa ja tukemassa heitä traumaattisessa tilanteessa, mitä tämä todella on. On surullista tuoda muiden ihmisten nimiä esiin, sillä heillä ei ehkä ole samaa rohkeutta ja halua avoimuuteen kuin Kari, sinulla on.

    Kirkolliset rakenteet mahdollistavat usein rakenteellisen syrjinnän, siis rakenteet mahdollistavat syrjinnän ilman seuraamuksia, vaikka monet henkilöstöpoliittiset ratkaisut loukkavat ihmiseten yleistä käsitystä oikeudenmukaisuudesta ja kohtuullisuudesta. Välillä minusta tuntuu, että ihmiset joilla ei ole itse kokemusta työttömyyskortistoon joutumisesta, eivät ymmärrä lainkaan sitä, on että kysymys muustakin kuin työn loppumisesta, samalla on kysymys yhteisön ulkopuolella jäämisestä, työpaikan muut työntekijät joutuvat vaikeaan tilanteeseen, he haluaisivat tukea ulos työnnettyä, mutta lojaalisuuden tunne ja pelko työnantajaa kohtaan estää sen ja kaikenlaiset irrationaaliset uskomukset, kuten nyt on sitten tapahtunut oikein kunnon puhdistus, saavat tilaa. Ulos potkaistu jää yksin nuolemaan haavojaan, ja kaikki meistä eivät loputtomiin jaksa olla feeniks-lintuja, kuten uskon Karin olevan, jokta uudestaan nousevat tuhkasta ja ajattelevat, että omia arvojaan ja omaa pappeuttaan voi toteuttaa, vaikka sillä hetkellä siitä kukaan ei maksaisi varsinaista palkkaa.

    Anne-pappi

    10.6.2012 at 12.06

    • Anne,
      se että toin julki muutaman nimen, niin se ei tähtää uteliaisuuden tai tirkistelynhalun täyttämiseen. Kysymys on hiljaisuuden rikkomisesta, jotta jokainen voi itsekin nähdä, mistä on kysymys. Yksityinen on tässä kohdassa yhteisöllistä, henkilökohtainen on poliittista.

      Jos en ole olisi tullut ulos kaapista, niin itkisin ahdistuneena pimeässä kaivossa yksin. Nyt tuhannet ihmiset ovat jakeneet kokemukseni.

      Nostamalla pään pystyyn, tulemalla yhdessä esiin ja julkisuuteen haluamme myös yhdessä sanoa: Diakin johto on toiminut väärin, ehkä myös rikkonut lakia.

      latvus

      10.6.2012 at 12.51

      • Hei Kari
        Olen todella pahoillani sinun saamista potkuista. Olet minulle vahva mielipidevaikuttaja; Arjen teologiaa on tullut jo lainatuksi useammassa kirjallisessa työssäni. Homo-ilta ja siihen liittyvät mielipide näkemykset ovat vahvistaneet omaa käsitystäni siitä, että kaikille kuuluu seurakuntayhteys. Diakonia muuttui opiskeluaikanani Järvenpäässä todeksi ja siihen sinulla oli todella suuri vaikutus. Rohkea kannanotot ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
        En voi uskoa todeksi tätä. Enkä edes keksi lohdutuksen sanoja. Usein organisaatioissa tapahtuu se, että strategia ei jalkaudu koskemaan työntekijöitä. Tämä Yt-diak-prosessi ei tule parantamaan oppilaitoskulttuuria. Sen myötä muokaantuu mielikuvat Diakista ja sen arvopohjasta. Se tulee varmasti olemaan suurempi tappio, kun nyt edes sitä nyt käsitetään. Arvopohjan lähimmäisyyden näkökulman tuhoaminen näin totaalisesti positiivsten tulosvuosien jälkeen vaikuttaa tuhoisalta.
        Sinulle voimia ja on todella hienoa, että jaksat nostaa asioita ja nimiä esiin. Ihmiset irtisanottuina usein halutaan jättää kasvottomiksi. Blogisi myötä irtisanotuille tuli sekä nimi, että kasvot. Tämä ei todella ole tirkistelyä vaan sitä yhteisöllistä jakamista ja toivottavatsi myös koetten sen tuen antamisena.
        Kuulemme varmasti sinusta.

        Jaana

        10.6.2012 at 15.41

      • Olen samaa mieltä, tämä on tärkeä keskustelu, Kari, minkä olet aloittanut. Tiedämme kyllä, että ihmisiä on irtisanottu ilman nimiäkin. Irtisanominen on vakava juttu, työnantaja tehdessään niin ei tiedä, kuinka monia vaikeita ja nöyryyttäviäkin ilmiöitä asiaan liittyy, eikä työnantaja oikeasti kykene hallitsemaan mitenkään sitä kärsimystä, minkä se ulos potkitulle aiheuttaa. Työssä ollessaan meillä on esimies ja työterveyshuolto, jonka puoleen ongelmissa kääntyä, ulos potkittuna olet yhtäkkiä ihan omassa varassa, hae itse apua, jos jaksat. On todella mieltä ylentävää ensin mennä työttömyystoimistoon ja sitten pitää mennä pakolliselle työnhakuluennolle, tai sinulle ei makseta päivärahoja. Koulutetun ihmisen status vaihtuu tälläisen paternalistisen holhouksen alaiseksi, se ole identiteetille mikään juttu. Silloin todella miettii, että mitä mä oon tehnyt ansaitseni tämän. Irtisanominen on sosiaalinen stigma, ja vaikka ihminen kuinka tietäisi, ettei se ole oma syy, niin kuitenkin ihminen miettii päänssä puhki, mitä mä oon tehnyt ansaitakseni tämän. Siis oikeasti toivon, ettei kriisissä olevia ihmisiä kuormiteta määräänsä enempää. Irtisanominen seuraa ihmistä vuosia, ei ole helppo hakea töitä, kun on -se joka sai potkut silloin-, kun itse asian hetkeksi unohtaa, tulee joku ihan hyvää hyvyyttää kyselemään, että ootko sä sitten nyt saanut töitä… ikään kuin ihmisen arvo lopulta on siinä, onko se työssä vai ei. Ihan oma lukunsa on se, että nimi roikkuu pitkään työnantajan ryhmäsähköposteissa tyyliin, ne jotka eivät olleet joulujuhlassa, voivat hakea joululahjansa neuvonnasta, mutta sori, sulle täällä ei olekaan lahjaa, no, hyvää joulua kuitenkin.

        Anne-pappi

        10.6.2012 at 15.59

  24. Olen ajatellut Diekkarin toiminnasta hyvää!Minullakin on positiivinen asenne yhteiskuntaan ja siihen ,että meitä isompi voima on olemasa.Yhdistin sen,tietty naivisti ja luottavaisena siihen habitukseen , on jotakin ja siihen me turvaudumme,vaikka se olisikin instituutio!On hienoo,että opetus on suuntautunut moneenkin hyvin selvästi yhteiskunnan autettavien kansanosien kouluttamiseen.On kuitenkin ollut selvää,että tilanne on muuttunut,kyse ei enää ole auttamisesta vaan voiton maksimoimisesta.Kymmen vuotta hienot ihmiset,asialle omistautuneet ihmiset tekivät työtä Diekkarin alaisena alipalkattuina ja työ olojen ollessa huonot!En yhtään ihmettelisi kuinka paljon johto on tähtäämässä toisenlaiseen malliin!Hyi HYi HYI ! En enää paljon arvosta laitoksen toimintaa!

    Jyrki Pyykkö

    10.6.2012 at 18.02

  25. Pitkään työssä olleiden ihmisten irtisanominen Diakissa ja lähettäminen matkalle ”siperiaan” on asia, jota en hyväksyisi pahimman vihamiehenikään kohdalla. Noi edellä mainitsemani esimerkit siitä, mitä iritisanottu voi kokea, ovat kevyemmästä päästä. Henkinen kärsimys, mitä yhteisöstä eristäminen ja monen asian menettäminen yhdellä kertaa merkitsee, on paljon kipeämpää. Tilanne sattuu myös niihin, jotka jäävät taloon. Asiassa on monta tasoa, jos lakia on rikottu, kertoo se siitä, että asioita on lähdetty runnomaan läpi kiireellä miettimättä ja selvittämättä, mitä kaikkia puolia asiaan oikeasti liittyy eikä ole vaihtoehtojakaan mietitty kunnolla. En ymmärrä talouden hoidosta mitään, mutta sen tiedän, että budjetteja ja rahoja voidaan laskea monella eri tavalla. Entisille ja nykyisille opiskelijoille tämä on mahtava piilopetussuunnitelma, me opetamme täällä, että maa on kaunis, mutta näytämme tässä teidän silmienne edessä, että se ei ole kaunis.

    Anne-pappi

    11.6.2012 at 8.35

  26. Pahoitteluni Kari. Työvelvoite tuntuu kohtuuttomalta kaiken kokemasi jälkeen. Riitauta tuo ilman muuta. Tuotannolliset ja taloudelliset syyt – eivät ole mitään syitä, ennen kuin näet faktatietoa johon sinulla on oikeus.

    Jotkut asiat ovat ulkokehällä johon emme voi itse vaikuttaa. Vaikka panoksemme ja tunteemme ovat olleet mukana – erityisen pahalta se tuntuu.

    Voimia sinulle, Kari

    SAMI PAAJANEN

    11.6.2012 at 10.30

  27. Facebookin Suntiot-sivulta seurasin linkkiä tänne. Muuten on vaikea arvioida asian tilaa, mutta luottamusmiehenä kehotan toimimaan Tarja Teologin neuvon mukaan: tarkista asiantuntijoiden kanssa irtisanomisen laillisuus. Yleisesti ajattelen irtisanomisen tuotannolliset ja taloudelliset perusteet liian hämäriksi ja mielivaltaisiksi. Työsopimuslakiin pitää saada mielivallan vähentämiseksi pykälä/velvoite, joka pakottaa työnantajan kirjoitettamaan syyt auki. Voimia oikeuksiesi puolustamiseen!

    Hanna

    11.6.2012 at 11.04

  28. Kari, ammattitaitosi ja osaamisesi ei katoa mihinkään. Se löytää uuden väylän. Diakin tilanteesta olen täysin sanaton. Kaikki mikä sinulla on, on sinulla mukanasi. Sitä kukaan, eikä mikään vie sinulta pois.

    Tuovi

    11.6.2012 at 21.15

  29. Kari, kirjoitit sydämesi syvyyksistä ja puit sanoiksi varmasti kaikkien 12 irtisanotun tunnot. Voimia ja sisukasta sanansäilän käyttöä asiasi puolustmiseen.

    Armi Rautavuori

    11.6.2012 at 22.26

  30. Eikös diaklaisilla ole ammatiliittoja ja sitä kautta lainopilliset neuvonantajat?? Mikäli sanotaan irti tuotannollisin ja taloudellisin perustein, on se myös sille perustuttava. Tietty kaikkihan elävät nyt vaikeita aikoja, niin oppilaitokset kuin seurakunnatkin.
    Aikamoinen ”toisellekin poskelle lyönti” tuo opetusvelvollisuus… ainahan voi käydä myös niin ettei sitä pysty hoitamaan esim. sairaudellisin perustein… Luojamme onneksi pitää huolen lastensa jaksamisesta, samoin kuin joka päiväisestä leivästä.
    Joskus meiltä suljetaan ovia, väkisin, jotta löytäisimme sen avoimen ikkunan, kun lakkaamme tuijottamasta siihen tuttuun oveen.
    Kiinalaiset antavat ”kriisille” kaksi merkitystä; loppu ja alku. Kun jokin loppuu, on se surtava, jotta uudelle olisi tilaa…

    Sirke Yrjösuuri

    12.6.2012 at 8.55

  31. Kari, Epäilen, että olet laskenut ”pujottelukepin” väärältä puolelta useammankin kerran. Olet puolustanut homoseksuaaleja, syrjittyjä ja vähäosaisia ja kuulut kirkon ”liberaaliin siipeen”. Kysymys ei ole pätevyydestä ja taidosta vaan jostakin muusta. Onkohan menossa joku puhdistusoperaatio?

    Hannu Sorri

    12.6.2012 at 9.05

    • Hannu,
      et ole ainoa joka on todennut aivan saman. Irtisanomisaallon taloudellisen kuohun seassa on mukana vahvana mausteena ideologisia ratkaisuja. Rehtorilla on rajaton valta, jota hän voi käyttää.

      latvus

      12.6.2012 at 9.18

  32. Kiitos ystävät voimaa antavista toivotuksista ja rukouksesta.

    latvus

    12.6.2012 at 9.19

  33. – entäs jos Diakin koko henkilökunta olisi lomautettu osaamisalueiden johtajista alkaen muutamaksi viikoksi vuoden aikana, ei siitäkään kaikki olis tykänny, mutta muutama ihminen olisi päässyt rauhassa eläkkeelle, joku hakenut uuden työpaikan, joku ehkä saanut sekundäärista hyötyä pienen breikin muodossa, olisi pelattu aikaa… valittettavasti tämä Diakin tilanne saattaa olla tulevina vuosikymmeninä meidän seurakuntiemme tilanne…

    Anne-pappi

    12.6.2012 at 10.17

  34. Syntynyt tilanne on kaikin puolin ikävä sekä irtisanotuille että DIAKille. Vielä ikävämmäksi sen tekee se, että henkilöstöllä tuntuu olevan näkemys irtisanomisten tarpeettomuudesta. Vuoropuhelu johdon ja henkilöstön välillä on ilmiselvästi epäonnistunut tai sitä ei ole ollut. Useissa amkeissa käydään samaa taistelua, mutta monissa on myös päädytty hoitamaan asiat niin, että irtisanomisilta vältytään.
    Tapausta tarkemmin tuntematta mieleen nousevat työsuhdeturvaan liittyvinä ainakin seuraavat kysymykset:
    1. Työsopimuksen saa irtisanoa, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Sitä ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin. Onko tämä mahdollistettu?
    2. Irtisanotun pääasiallisten ja ensisijaisten tehtävien täytyy lakata. Muiden työntekijöiden tehtäväkuvat eivät saa olennaisesti ja pysyvästi muuttua. Kyse on jokaisen irtisanotun työntekijän oman työsopimuksen mukaisen työn pysyvästä ja olennaisesta vähentymisestä, joten kannattaa kaivaa se oma työsopimus esiin ja lukea läpi huolellisesti.
    3. Työnantaja voi antaa Irtisanomisilmoituksen ennen työn vähentymistä, jos hän tietää työn vähentyvän viimeistään työsuhteen päättymistä seuraavasta päivästä lukien. Tulkitsin, että DIAKin irtisanotuilla on pitkistä työsuhteista johtuen 6 kk:n irtisanomisaika, jolloin voi olla, että irtisanottujen kohdalla työn tulee olla pysyvästi vähentynyt jo 1.12.2012. Onko näin?
    4. Työn vähentymisen olennaisuutta ja pysyvyyttä on arvioitava koko työsuhteen keston ajan eli viimeisen kerran myös
    työsuhteen päättymispäivänä.

    ”Se, joka tahtoo, löytää keinot. Se, joka ei tahdo, keksii selitykset.”

    Kohtalotoveri

    13.6.2012 at 10.25

    • Hei Kohtalotoveri,
      olen juuri käymässä läpi näitä seikkoja liittoni edustajan kanssa. En osaa vielä otaa perusteltua kantaa saako tästä laillisen oikeusprosessin, saattaa hyvin olla että saa.

      Tämän rinnalla on toinen kysymys siitä, että syyllistyykö työnantaja ikään ja kokemukseen kohdistuvaa syrjintään. Tältä osin asia näyttää ilmeiseltä.

      Kolmas kohta on se, että suuri eläkkeen kynnyksellä olevien irtisanottujen määrä kertoo työnantajan haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä sopia asioista (esim eläkeputket olisivat olleet kunniakkaita ratkaisuja noin kolmannekselle irtisanotuista).

      Neljäntenä kohtana ovat työn johtamisen laatuun eettisyyteen ja moraaliin liittyvät seikat, joissa on tämänkaltaisessa oppilaitoksessa ei yksinkertaisesti johdolla ole varaa syyllistyä aliarvoiseen toimintaan.

      Eli kyllä tätä pyykkiä pestään jonkin aikaa.

      latvus

      13.6.2012 at 12.29

  35. Kari! Sinä ohjasit ystäväni kanssa tehdyn diakonin opinnäytetyömme Köyhyys ja virret (Järvenpää v,2003-2007).. siitä kiitos sinulle ❤ Köyhyys-teeman ympärillä oleva asiantuntemuksesi sai ihan uuden ulottuvuuden tämän kipeän kokemuksesi myötä! Myötätuntoni on puolellasi ja rukoukseni sinulle on se, että Jumala voisi kääntää tämän kaiken jollakin tapaa sinulle ja teille muille irtisanotuille siunaukseksi. Rukoilen sinulle rohkeutta uskoa Jumalan pitävän sinusta huolen, Rukoilen, että saat hoitua ja nousta hetken synkkyydestä ja löytää elämääsi uusia asioita kokemasi pohjalta. Rukoilen sinulle myös voimia taistella asian parissa. Sinä teet kontekstuaalista teologiaa – ihan huomaamattasi tässä samalla!! 🙂

    Muista, sinusta pidetään huolta ja mikään ei elämässä ole sattumaa! Ja näistä kommenteistakin jo päätellen, sinä et ole yksin! ❤ siunaten, diakoni Katri

  36. Ensin Diak ja sitten Nokia. Ottikohan Nokia mallia Diakista ?

    Outotoatouhua

    14.6.2012 at 17.35

  37. Kari – työtoverini Diakissa! Olen ollut kanssasi rakentamassa Diakkia sen alkuhenkäyksistä asti. Muistot sen perustan luomisesta ja maaperän muokkauksesta ovat yhä mielessä. Lähes kaksi eläkevuotta ovat antaneet perspektiiviä kaikkeen tapahtuneeseen, jota nyt surullisena katselen ja kuuntelen. Miten käytämme yhteisen hyvän menneisyydestä tämän päivän voitoksi?

    Tuula Wallenius

    15.6.2012 at 8.49

  38. Kari joitakin ajantuksia..

    Aloitin opiskelut vuonna 1990. Tulin oppilaitokseen, jossa sitoutumisen, kehittämisen, kriittisen tarkastelun sekä diakonian poliittinen intohimo siis teidän lehtoreiden valtava näkemys ja osaaminen kantoivat aivan uudenlaisiin tulkintoihin ja käytäntöihin diakoniasta. Sain opiskella jonkinlaisen kultakauden aikana, jonka pohjalta rakennettiin Diakonia-ammattikorkeakoulua. Eettinen ja moraalinen taso oli varsin korkea. Myöhemmin monina yhteistyön vuosina olen ollut syvästi vaikuttunut ja voimaantunut sinun ja monien teidän työstä diakonian saralla. Se on antanut minulle paljon voimaa ja näkemystä sekä uskon puutteen aikoina kantanut eteenpäin.

    Diakonia, sitoutuminen, solidaarisuus on kantanut ja se on näkynyt – heijastunut kirkkaana ja selkeänä. Kiitos Kari myös siitä että kaiken työn keskellä on ollut mahdollisuutta käydä kriittistäkin keskustelua, joka itselleni on myös yksi luovuuden dynamo ja luottamuksen osoitus.

    Tätä kaikkea ei voi sano nykyisestä Diakista. Itse vielä toistaiseksi ajattelen että Diakin kuten muiden kirkollista organisaatioiden tulisi edustaa yhteiskunnassamme jonkinlaista eettisen terävyyden etulinjaa ja moraalista selkärankaa, jossa solidaarisuus ja sitoutuminen näkyisivät kirkkaana ja josta diakonian eri ulottuvuuksineen olisi mahdollista rakentua ja kirkastu.

    Olen ollut järkyttynyt ja vihainen.
    Toivon että siihen pimeyteen, johon tällainen tilanne vie muodostuisi edes pienen säteen luoma varjo. Muistutus ihmisten kantavasta joukosta ympärilläsi – valo jota ei ehkä näy edessäpäin mutta joka ympäröi sinua lämmöllään.

    In solidarity
    Katri

    Katri

    15.6.2012 at 9.40

  39. Kiitos Tuula ja Katri,

    sanojenne mukana elin monta hienoa hetkeä menneiltä vuosilta. Niistä voi edelleen saada voimaa ja suuntaa tulevaan.

    On vaikea sanoa miten olisin jaksanut kulkea tämän valottomuuden läpi ilman näin montaa tuen ja ystävyyden sanaa.

    Kari

    latvus

    15.6.2012 at 21.47

  40. Valmistuin Järvenpäästä 2001. Aikuisopiskelijana ja kaksoistutkinnon suorittajana olen edelleen suunnattoman kiitollinen mm Kari Latvuksen ja Jouni Kylmälän herättelevistä ja mieleenpainuvista opetuksista. Järkyttyneenä luin tätä viestiketjua. Voiko todellakin olla niin, että Diakin arvopohjalla irtisanotaan ihmisiä eläkkeen kynnyksellä? Entä näiden em henkilöiden suvereeni osaaminen?
    Joko kyseessä on suunnaton osaamattomuus ja/tai vääriä ihmisiä on päässyt valtaan. Eikö Diakissa ollut mahdollista istua henkilöstön kanssa pohtimaan, miten säästöt voisi toteuttaa? Täysin epäeettistä toimintaa. Myötätuntoisia ajatuksia kaikille väärinkohdelluille! Taistelkaa!

    Tuija

    27.6.2012 at 21.16

  41. Tsemppiä kovasti tulevaan, Diakhan nyt käy näitä Yt-kierroksia yhtenään… Ensin Turku ja sitten muu maa.

    Oi voi

    16.8.2012 at 12.33

  42. Täytyy sanoa, ettei Diakin toiminta yllättänyt. Diakiahan on sanottu ammattikorkeakoulujen kermankuorijaksi, ja kyllähän siellä hallintoa on vuosien saatossa paisutettu ja rahaa tehty. Ja huonoa henkilöstöpolitiikkaa on ennenkin ollut, johtuen sitten arvojen puuttumisesta tai juuri niistä johtuen. Valitettavasti oman urani kannalta en halua asiaa enemmän valottaa. Työskentelen toisessa amk:ssa, jossa aloituspaikkavähennykset olivat huomattavasti suuremmat. Ei silti yt-neuvotteluihin ole turvauduttu.

    Kokemusta on

    22.8.2012 at 17.47

  43. Kovaa on peli, ei muuta voi sanoa. Itte oon kohta 200 päivää lomautettuna ollut ja nyt ”pääsee” sanomaan itsensä irti löysästä hirrestä. 15 vuotta tuli tehtyä tietoliikenne-alan töitä, mutta nyt on sitten ”eurooppalaiset”(viro, puola ym) ja vuokratyöfirmojen työntekijät kiilanneet ohi. Katkeraa kalkkia tää on ollut 2009 asti riitti hyvin duunia, mutta sitten olen joutunut aliurakointi firmojen listoille ja se on ollut sitten menoa. Palaset on niin hajallaan tässä elämäni palapelissä, että välillä voimat hädin tuskin riittää sukkien pukemiseen. Vaikea on usko, että idästä nousee aina uusi aurinko.
    Voimia kaikille jotka taistelevat YT, Lomautusten tai irtisanomis uhan alla. Oliko se vanha viisaus että hirressä roikkumiseenkin tottuu. Oikeesti tsemppiä meille taistelijoille.

    janne

    4.10.2012 at 10.25

  44. Katsoin tänään 14.2.2012 Inhimillisen tekijän ja huomasin siellä tutun ihmisen ja entisen opettajani Diakissa eli sinut Kari Latvus. Täytyy sanoa, että olin aika hämmästynyt kun seurasin ohjelmaa ja kuulin, että sinut oli irtisanottu Diakista. Halusin vielä tähän asiaan lisätietoa, koska tämä jäi minua niin vaivaamaan ja kun googlasin niin löysin tämän sivuston. Todella surullista on se tapa, miten sinua kohdeltiin. Itse opiskelin Diakissa vuosien 1999–2007 välisenä aikana. Täytyy sanoa, että olit yksi parhaista opettajista Diakissa. Sinun opettamasi aine vapautuksen teologia on eniten minua inspiroinut aine sekä Diakin aikana että jälkeenpäin. Myös bibliodraama oli mielenkiintoista. Vielä jälkeenpäin olen välillä muistellut näitä asioita positiivisin ajatuksin ja koen, että varsinkin vapautuksen teologia on ollut myös minua innoittava aine, jonka avulla olen jaksanut taistella eteenpäin ja viedä siinä sivussa eteenpäin myös muita. Ilman sinun opetustasi olisi se oppi kenties jäänyt saamatta. Itse toimin muutaman vuoden diakonina koulun jälkeen ja siirryin sitten toimimaan erityisopetuksessa. Koen, että tässä ajassa tarvitaan juuri niitä opettajia, jotka osaavat innostaa ja luoda taistelutahtoa jaksamaan tässä vaativassa ajassa. Sinä olit sellainen opettaja ja sinun opettamasi asiat kantavat minua yhä. Olin todella iloinen, että olet nyt töissä ja lämpimät onnittelut sen johdosta. Jumalan siunausta sinun ja rakkaittesi elämään ja kiitos kaikesta.

    Kristina

    15.2.2014 at 1.17

    • Hei Kristina,
      ja kiitos viestistäsi. Sanasi – ja monien muiden viestit taas keran – lämmittivät mieltä toden teolla. Tänään en ajattele että vuodet Diakissa olisivat menneet potkujen takia hukkan. Monta hyvää päivää on eletty ja niitä en vaihtaisi pois.

      terveisin,
      Kari

      latvus

      17.2.2014 at 0.27


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: