Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Psykiatri pyytää anteeksi homoyhteisöltä: eheytys on harhautusta

with 6 comments


Kuuluisa amerikkalainen psykiatri Robert L. Spitzer pyytää näyttävästi anteeksi homoyhteisöiltä. Spitzer tuli tunnetuksi siitä, että hän julkaisi eheytysajattelua tukevan tutkimuksen kuuluisassa amerikkalaisessa tiedelehdessä.

Todellisuudessa julkaisemisessa ei käytetty normaalia sokkona tapahtuvaa vertaisarviota vaan julkaisemiseen päädyttiin kovan tutkimusperinteen perustella. Samassa numerossa oli kuitenkin esillä kollegoiden arvioita, jotka olivat järjestäen murskaavan kielteisiä.

Syynä anteeksipyyntöön on se, että eheytystutkimuksen tulokset olivat suomeksi sanottuna humpuukia ja vailla kunnon tutkimuksellista perustaa.

Nyt Robert L. Spitzer pahoittelee tapahtunutta ja pyytää anteeksi homoyhteisöltä. Lue artikkeli New York Timesin verkkojulkaisusta.

Mainokset

Written by latvus

28.5.2012 klo 9.26

Kategoria(t): homoparit

Tagged with ,

6 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Olet tulkinnut Spitzerin anteeksipyyntöä väärin. Syynä anteeksipyyntöön, ei ollut se, että tulokset olísivat olleet humpuukkia tai vailla kunnon tutkimuksellista perustaa kuten väität. Spitzer oli haastatellut 200 ihmistä,jotka olivat kokeneet muutosta homoudessaan heterosuuntaan. Ja tätä vastaan hyökättiin jo heti kun tutkimus julkaistiin. Kritiikki kohdistui siihen, että muutoksen kokeneet saattoivat valehdella ja kyse oli puhelinhaastattelusta. Ja että otos ei ollut edustava, koska se koski vain uskonnollisia ihmisiä. Ja nyt Spitzer toteaa, että kritiikki oli oikeutettua. Alkuperäisessä homoaktivistin tekemässä The American Prospectin artikkelissa josta tää kaikki lähti Spitzer sanoo: “The findings can be considered evidence for what those who have undergone ex-gay therapy say about it, but nothing more.” Ja siinä kaikki. homoaktivistit on tehneet tästä olkiukon, jossa huomio on kiinnitetty siihen mitä tutkimus ei edes yrittänyt osoittaa. Eli: jos haastateltavien omaan raporttiin ei uskota, ei ole mitään keinoa todeta, että seksuaalisuus muuttuisi. Puhelinhaastattelut tai saati anonyymit vastaukset paperille ovat erittäin yleisiä sosiaalitieteissä. Koko jutun idea oli se, että muutosta kokeneita ei uskota.

    The American Prospect lehden mukaan Spitzer ei nyt halua tulla muistetuksi tästä tutkimuksesta, joka sai aikaan sen, että homoliike leimasi hänet jengipetturiksi. Pahalainen kuin uskalsikin livetä riveistä. Eli parempi otsikko koko jutulle olisi: ”Mitä tapahtui kun homojen oikeuksia kannattava tutkija uskalsi haastatella ex-gayliikkeen jäseniä ja puolusti vieläpä heidän kertomuksensa uskottavuutta”. Spitzer on saanut sellaista lokaa niskaan homoliikkeeltä siitä asti, että alkaa varmasti selkä taittumaan ja nyt vanhuudessa hän haluaa tulla muistetuksi jostain muusta.

    Homoaktivistit ja homoliike antaa tälle Spitzerin lausunnolle jo myyttisiä mittasuhteita. Eräs Uuden Suomen blogisti väitti jopa, että Spitzer olisi eheyttäjä ja nyt katuisi sitä.

    Ari Puonti

    28.5.2012 at 23.41

  2. Ari,

    eheytystutkimus oli humpuukia, se ei täyttänyt tutkimuksen eettisiä ja tutkimuksellisia kriteerejä – ja silti sitä käytettiin laajalti sellaisena. Sitä pitääkin pyytää anteeksi.

    Tämän voit itse lukea suoraa NYT linkistä. Tässä siitä ydin:
    ”The study had serious problems. It was based on what people remembered feeling years before — an often fuzzy record. It included some ex-gay advocates, who were politically active. And it did not test any particular therapy; only half of the participants engaged with a therapist at all, while the others worked with pastoral counselors, or in independent Bible study.

    Several colleagues tried to stop the study in its tracks, and urged him not to publish it, Dr. Spitzer said.

    Yet, heavily invested after all the work, he turned to a friend and former collaborator, Dr. Kenneth J. Zucker, psychologist in chief at the Center for Addiction and Mental Health in Toronto and editor of the Archives of Sexual Behavior, another influential journal.

    “I knew Bob and the quality of his work, and I agreed to publish it,” Dr. Zucker said in an interview last week. The paper did not go through the usual peer-review process, in which unnamed experts critique a manuscript before publication. “But I told him I would do it only if I also published commentaries” of response from other scientists to accompany the study, Dr. Zucker said.

    Those commentaries, with a few exceptions, were merciless. One cited the Nuremberg Code of ethics to denounce the study as not only flawed but morally wrong. “We fear the repercussions of this study, including an increase in suffering, prejudice, and discrimination,” concluded a group of 15 researchers at the New York State Psychiatric Institute, where Dr. Spitzer was affiliated.”

    Sorry, mutta en osta väitettäsi tekstin väärästä tulkinnasta.

    latvus

    29.5.2012 at 0.04

  3. Kirjoitit Spitzerin todenneen, että ”eheytys on harhautusta”. En tiedä mihin haastatteluun viittaat, mutta alkuperäisessä sitä ei ole (ja se on niin yleismaailmallinen toteamus, johon ei edes Spitzerin tutkimus riitä tieteelliseksi todisteeksi). Se mitä Spitzer totesi oli, että kritiikki tutkimusta vastaan oli oikeutettua. Väität, että eheytystulokset olivat ”humpuukkia” ja ”vailla kunnon tutkimuksellista perustaa”. Tämä on ylitulkintaa eikä sitä löydy Spitzerin sanomana alkuperäisestä haastattelusta. Spitzerhän totesi, että ”The findings can be considered evidence for what those who have undergone ex-gay therapy say about it, but nothing more.” Spitzer totesi jo alkuperäisessä tutkimuksessaan (joka on käsissäni ja samoin sen kritiikki), että itsearvointi ei ole tietystikään täysin luotettava metodi, mutta hän pohti monia syitä miksi EMME voi päätellä, että KAIKKI tutkittavien raportit olivat valhetta. Itsearvointia käytetään psykologisessa tutkimuksessa paljon ja mitä muuta voitaisinkaan jos halutaan kysyä mitä asiakas kokee terapiassa tai sen jälkeen. Mutta nyt näyttää olevan kyse siitä, että kun joku sanoo muuttuneensa jossain määrin niin sitä pitää epäillä, mutta kun joku homo sanoo vahingoittuneensa muutoshoidossa niin se pitää uskoa sellaisenaan.

    Spitzerin tutkimusta voidaan verrata (homoaktivistien) Shidlo & Scroederin (2002) tutkimukseen, joka väitti, että eheytysyritykset ovat suurelta osalta vahingollisia. Mutta tutkijat käyttivät samoja metodeja kuin Spitzer: suurelta osalta puhelinhaastatteluja, itsearvointia vuosia sitten tapahtuneista asioista,tutkittavat olivat käyneet läpi monenlaisia muutosyrityksia, ja tutkittavat olivat rekrytoitu homojärjestöistä ilmoituksella: ”tule mukaan lyttäämään homofobisia terapioita”. Joten emme voi olla täysin varmoja valehtelivatko ne, jotka väittivät muutosyritysten olleen vahingollisia. Itseasiassa kokonainen homotutkimuksen genre, homoperheiden lapsia koskevat tutkimukset, voitaisiin lakaista maton alle samoilla perusteilla kuin Spitzerin tutkimus: otokset ovat pieniä (vain parikymmentä lasta yleensä), heidän vanhempansa ovat tietoisia siitä miten tutkimustuloksia käytetään politiikassa homoperheiden puolustamiseen, ja lapset ovat taatusti siitä myös tietoisia sekä kyse on lasten ja vanhempien haastatteluista itsearvoinnista, joihin vaikuttaa homopoliitiinen aktivismi. MUTTA nämä tutkimukset kelpaavat homoliikkeelle, koska ne ajavat sen agendaa. Toisin kuin Spitzerin poliittisesti epäkorrekti tutkimus. Joten: Spitzer ei väittänyt alunperinkään Archives of Sexual Behavior-lehdessa, että tutkimustulokset olisivat yleistettävissä tai, että otos olisi edustava, tai että tutkimustapa (haastattelu) olisi 100% luotettava. Ja näihin asioihin se kritiikki keskittyi.

    On ymmärrettävää, että homoyhteisön sankarina ollut (ja sellaisena muistetuksi haluava) Spitzer katuu tutkimustaan ja juuri tämä motiivi tulee esiin alkuperäisessä haastattelussa:”Spitzer said that he was proud of having been instrumental in removing homosexuality from the list of mental disorders. Now 80 and retired, he was afraid that the 2001 study would tarnish his legacy and perhaps hurt others”. Mutta se ei tee tyhjäksi mitä hän tutki. Se ei vain ollut seksuaalipoliittisesti korrektia. ”He said that failed attempts to rid oneself of homosexual attractions “can be quite harmful.”” Niinpä: epäonnistuneet yritykset ovat voidaan kokea vahingollisena. Mutta sitä hän ei edes tutkinut eikä hänen tekemänsä tutkimus kykene siihen vastamaan. Hän tutki vain niitä, jotka väittivät kokeneensa muutoksen.

    Ari Puonti

    29.5.2012 at 9.18

  4. Huono tutkimus on aina huonoa tutkimusta. On ihan sama, kuka sitä tekee. Sptzer paljon käytetty eheytystutkimus on humpuukia ja tästä hän pyytää homoyhteisöltä anteeksi. Turha tässä on kiemurrella.

    latvus

    29.5.2012 at 21.23

  5. Tätä Latvus-Puonti keskustelua seuratessa tulee mieleen isoveli-pikkuveli-asetelma, jossa pikkuveli polleana esittää tekemäänsä huomiota. Isoveli kertoo, että ei asia nyt ihan noin ole. Pikkuveli jatkaa inttämistä ja tyytyy lopulta isoveljen asiaan perehtymisen huomattuaan ”no mut kuitenki”-argumenttiin. En sano asian olevan näin, mutta tällainen kuva tuli mieleen.

    tarhaoppinen

    4.6.2012 at 23.19


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: