Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Hiippakuntavaltuusto – turhaa rahan haaskausta vai käyttämätön ideasampo?

with 3 comments


Kirkolliskokousvaalien varjossa valitaan helmikuussa myös hiippakuntavaltuustot. Seuraavan arvion pohjana ovat yleisten keskustelujen lisäksi omat kokemuksena Espoon hiippakuntavaltuustosta.

Yleinen käsitys on, että hiippakuntavaltuuston vaaleihin ei juurikaan panosteta ja monet sanovatkin etteivät ole edes kiinnostuneet moisesta ajanhukasta. Hiippakuntavaltuusto kokoontuu kaksi, kolme kertaa vuodessa eikä sieltä kuulu kovin innostuneita uutisia. Tai uutisia. Tai rehellisesti sanoen: oikeastaan ei kuulu yhtään mitään. Onko kyse vain ihan turhasta kirkon byrokratiasta, johon kuluu vuodessa muutama tuhat euroa kapitulin pienestä budjetista matka- ja kokouskuluina?

Virallisesti hiippakuntavaltuuston työlistalla ovat kirkkojärjestyksen mukaan seuraavat asiat.

1) tukea ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa;

2) hyväksyä vuosittain hiippakunnan toiminta- ja taloussuunnitelma sekä talousarvio;

3) hyväksyä hiippakunnan edellisen tilikauden toimintakertomus ja tilinpäätös;

4) perustaa ja lakkauttaa tuomiokapitulin virat, jollei 20 luvun 7 §:n 2 momentista muuta johdu;

5) käsitellä hiippakuntavaltuuston jäsenten, tuomiokapitulin, kirkkoneuvostojen, yhteisten kirkkoneuvostojen ja seurakuntaneuvostojen sille tekemät aloitteet; sekä

6) suorittaa muut kirkkolaissa, kirkkojärjestyksessä ja kirkon vaalijärjestyksessä sille annetut tehtävät.

Hiippakuntavaltuusto voi asettaa enintään toimikaudekseen tuomiokapitulin avuksi sen alaisia johtokuntia, joiden tehtävät määrätään hiippakuntavaltuuston antamissa johtosäännöissä.

Vaihtoehto 1. Mitään ei muuteta – minimimalli.

Hiippakuntavaltuuston tehtävät voidaan pitää nykyisellään ja tehtäviksi jää vahvistaa kapitulin budjetti (johon ei voi tehdä mitään olennaisia muutoksia), keskustella hiippakunnan toiminnasta (joka käytännössä on tehtyjen suunnitelmien kannustamista) ja ottaa kantaa harvoihin todellisiin kysymyksiin. Unohtaa ei kannata myöskään hiippakuntavaltuuston jäsenten mahdollisuutta tehdä aloitteita kirkolliskokoukseen.

Jos hiippakuntavaltuustoon ei saada uutta ilmettä, niin vaarana on jääminen paperitiikereiden joukkoon.

Vaihtoehto 2. Minimoidaan lakimääräisiä asioista ja lisätään puhevaltaa

Toisen suunnan voisi tarjota hiippakuntavaltuuston kehittäminen hiippakunnallisen ideariihen suuntaan. Tietyt lain vaatimat asiat voidaan paukuttaa hyväksytyiksi reippaasta, jos kerran niissä ei ole pelivaraa vaihtoehdoille. Säästynyt aika voisi toimia hiippakunnan elämän kannalta keskeisten kirkollisten ja yhteiskunnallisten teemojen ruotimiseen. Keskustelu tarjoaisi piispalle ja kapitulin työntekijöille yhden lisäfoorumin nousevien trendien ja uusien ratkaisujen pohdintaan. Seuraavassa esimerkkejä ajankohtaisista asioista: Miten puhu uskosta Espoon hiippakunnassa niin, että pyhä on läsnä ja puhe on totta arjessa? Miten kohdata teologisen tutkimuksen nostamia uusia haasteita? Millaisia kysymyksiä nousee herätysliikkeiden toiminnasta hiippakunnassa? Miten kohdata kasvava yhteiskunnallinen eriarvoistuminen? Tätä listaa voisi jatkaa pitkään, sillä monet kirkon uskon kannalta keskeiset teemat ovat nostavat toistuvasti esiin keskustelua eri tahoilla.

Nostamalla hiippakuntavaltuuston profiilia vapaamuotoisen ideoinnin ja ajankohtaisen arvioivan keskustelun foorumina nousisi myös elimen kiinnostavuus. Päätösten määrä ehkä vähenisi, mutta tärkeitten keskustelujen osuus nousee. Puheen valta siis kasvaisi.

Kuten yllä olevasta voi päätellä, toivon että Espoon uusi piispa Tapio Luoma tarttuu rohkeasti ruoriin ja on valmis tuulettamaan hiippakuntavaltuuston toimintaa reilulla kädellä.

Mainokset

Written by latvus

19.1.2012 klo 21.42

3 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Mielestäni hiippakuntavaltuusto on toimiessaan käyttökelpoinen toimielin. Sen eräs tehtävähän on olla teologivetoisen tuomiokapitulin rinnalla maallikkovetoisena toimielimenä (2/3 jäsenistä on maallikoita, 1/3 pappeja). Itse asiassa juuri hiippakuntavaltuuston tehtävä on tuomiokapitulin virkojen perustamisista ja lakkauttamisistakin, eli hiippakuntavaltuuston pitäisi edesauttaa tekemään tuomiokapitulista mahdollisimman toimintakelpoinen.

    Mutta en oikein osaa nähdä ”puhevaltaa” erityisen hyvänä kehityssuuntana hiippakuntavaltuustojen osalta. Ylipäätään parlamentaarisesti valitut toimielimet eivät ole erityisen toimivia siinä käytössä. Parlamentaarinen rakenne toimii hyvin, jos pitää äänestää. Mutta jos pitäisi muotoilla vaikka jotain kannanottoja, niin aika haastavaa sellainen olisi, jos tapaamisvälikin on vain muutama kerta vuodessa. Lopputuloksena on helposti jotain tämän kaltaista:
    http://espoonhiippakunta.evl.fi/hallinto_lakiasiat/hiippakuntavaltuusto/hiippakuntavaltuuston_kokoukset/
    Eli lyhyitä kuvauksia jostain keskusteluista, joita juuri kukaan ei lue, ja joista kukaan ei ole kiinnostunut.

    Sen sijaan näkisin hiippakuntavaltuustojen aseman kehityksessä keskeisenä asiana sen suhteen kirkolliskokoukseen ja paikallisiin seurakuntiin. Nyt sen asema on herkästi kuin kumileimasimen asema. Mutta jos kirkkolakia luetaan, se voisi olla aktiivisempi. Kirkkolain mukaan hiippakuntavaltuuston tulee mm. edistää kirkon tehtävän toteutumista sekä hyväksyä mm. toimintakertomukset, tilinpäätökset, toiminta- ja taloussuunnitelmat ja talousarviot hiippakunnassa. Käytännössä näihin ei ole taidettu hirveästi muutoksia tehdä, mutta hiippakuntavaltuustolla olisi ihan oikeasti kyllä jo nyt valtaa muutoksia teetättää.

    Veikkaan muuten, että hiippakuntavaltuustojen rooli tulee kasvamaan, jos ehdotetut kuntaliitokset toteutuvat. Samalla rovastikunnat saattavat lopettaa olemassaolonsa. Jos viime aikoina medioissa olleet puheet noin 100 kunnan jäljelle jäämisestä toteutuvat, Suomessa on jatkossa vain vähän enemmän kuntia kuin aiemmin on ollut rovastikuntia. Siinä tilanteessa nykyisen tyyppistä rovastikuntajakoa ei liene mielekästä säilyttää.

    kommentti

    20.1.2012 at 18.08

    • jep. Jos seurakuntarakenne muuttuu radikaalisti niin myös koko konsepti muuttuu reilusti.

      latvus

      20.1.2012 at 23.17

  2. Kannatan Karin ajatusta hiippakuntavaltuuston toiminnan kehittämiseksi keskustelevampaan suuntaan. Jos hiippakuntavaltuuston asialistalla ei ole vahvasti kirkon tehtävän tukeminen, on mielestäni koko elimen rooli hyvin kyseenalainen, vain kumileimasin. Erityisesti nyt kun on paine seurakuntarakenteen uudistamiseen ja muutoinkin kirkkoon kohdistuu muutospaineita, olisi hyvä olla keskustelufoorumeja, joissa voitaisiin rakentaa yhteistä näkemystä. Hiippakunnan taso olisi luonteva taso tähän keskusteluun. Yksitäiset seurakunnat jäävät hajanaisiksi ja kirkolliskokous on taas keskustelevaksi elimeksi kovin suuri ja siellä tuskin on mahdollista päästä sellaiseen dialogiin, johon parhaimmillaan hiippakuntatasolla voisi päästä.

    Pentti Aspila

    24.4.2012 at 21.26


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: