Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Neitsyen jälkilöylyt

leave a comment »


Kotimaa24 verkkoesseeni Kirkon kiista uskontunnustuksesta käsittele uskontunnustuksen luonnetta yhteisöön liittymisenä, tietämisenä ja Jumalaan nojaamisena (luettavissa myös Dosentin ikkunan blogissa).  Kiinnostus tekstiin oli kiitettävä niin Kotimaa24 latausmittareiden, kommenttien määrän kuin myös FB-suositusten&latausten osalta.

Uskontunnustuksesta ja erityisesti kysymyksestä neitseellisestä syntymästä on syystä tai toisesta itse asiasta on ilmeisen vaikea kirjoittaa ilman, että yksi osa (Kotimaa24-) lukijoista poistaa varmistimen ja ampuu melkein kaikkea liikkuvaa. Mieleni tekisi ehdottaa näin toimivia käymään rauhallisella kävelylenkillä ja lukemaan tekstini uudestaan. Jos kuitenkin lähtökohtana on sen kaltainen fundamentalismi, jossa tietoisesti valitaan Raamatun historiallinen ja luonnontieteellinen erehtymättömyys, niin tuskin pidempikään kävely auttaa ihan heti. Kysymys on asenteesta, jossa Raamatusta tehdään uskon kohde, ikään kuin Jumalan neljäs persoona. Tästä lisää blogissani Raamattuun uskominen on epäjumalanpalvelusta.

Pari muuta yleistä asiaa toivon lukijoiden huomaavan niin esseen riveiltä kuin rivien välistä:
– en ole ottanut kantaa tekstissä siihen onko ihme mahdollinen tai mahdoton. Usein ajatellaan, että tiede ei voi ottaa ihmeen mahdollisuutta lähtökohtaisesti mukaan.  En kuitenkaan halua sulkea pois ihmeen mahdollisuutta näin suoraviivaisesti. Maailma on paljon monimutkaisempi asia kuin tällainen tutkimuksen lähtökohta edellyttää, vaikka yleensä se näyttää tuottavan oikeansuuntaisia tuloksia historian tutkimuksessa tai luonnontieteissä.  Jätän siis tilan sille, että on asioita, jotka me nimeämme ihmeiksi.  Ns. ihmeitä tapahtuu, mutta kristityillä ei ole näiden ymmärtämiseen tai hallintaan erityisiä välineitä. Toisaalta kaikki ihmeeksi luultuja asioita ei pidä ottaa todesta, sillä herkkäuskoisuus vie helposti vipuun.

– tarkkaan lukien pitäisi huomata myös, että jätän uskontunnustuksen lauseen ”syntyi neitsyt Mariasta” historiallisen ja teologisen merkityksen avoimeksi, vaikka kuvaan reunaehtoja aika pitkälle. Sen sijaan esittelen syyt, joiden perusteella historiantutkija perustelee lauseen historiallisuuden epätodennäköisyyden ja muistutan, että absoluuttista historiallista tietoa ei saavuta kukaan. Toiseksi muistutan siitä, ettei ajatus neitseellisestä syntymästä ole UT:ssa merkittävässä asemassa, ei edes Luukkaan evankeliumissa.

Yksi ryväs rönsyilevistä keskusteluista avasi keskustelun VT:n teksteihin, joiden ajatellaan liittyvän tavalla tai toisella messias-teemaan (esim Jes 7; Jes 9; Jer 23 jne). Koska tämä kysymys ei tällä kertaa mahtunut mukaan omaan teemaani, niin tyydyn vain toteamaan, että palaan tähän joskus toisella kertaa. Sillä välin hyvän koosteen ajatuksistani voi lukea Sanasta Elämä. Miten Ymmärrän Raamattua kirjan luvut Messiasodotus ja Messiaskuninkaasta ristiinnaulituksi (Kirjapaja 1995), s. 190-208.

Laajemman kommentoinnin ansaitsee dosentti Kari Kuulan vastauskirjoitus Kotimaa24 blogissa otsikolla ”Neitseellisestä syntymästä vielä kerran”.

Kari Kuula kirjoittaa seuraavasti:
Oletetaan, että joku haluaisi uskoa Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen. Onko se aivan mahdoton operaatio? Joutuuko silloin uskomaan sellaiseen, jonka historiatutkimus on osoittanut mahdottomaksi? Ei joudu. On mahdollista esittää myös sellainen skenaario, johon mahtuvat myös lauseet sikisi Pyhästä Hengesta ja syntyi neitsyt Mariasta.

Matteuksen ja Luukkaan tallentamat Jeesuksen lapsuuskertomukset ovat pääosin legendoja, jotka perustuvat muutaman historiallisen faktan varaan. Yksi näistä on tieto, että Jeesus sai alkunsa ilman maallista isää. Tämä tieto voi olla peräisin vain Jeesuksen äidiltä Marialta. … Niinpä hän avasi suunsa ja kertoi asiasta lähipiirilleen: hän ei ollut tuntenut miestä, vaan tuli raskaaksi itsestään. Tästä käynnistyi sitten teologinen pohdinta, jonka lopputuloksen tunnemme. Marian uskottiin tulleen raskaaksi Pyhästä Hengestä.

Toinen selitys. Neitseellisestä sikiämisestä kerrotaan vain Matteuksella ja Luukkaalla siksi, että Maria kertoi asiasta verraten myöhään. Ehkä vasta Paavalin kuoleman jälkeen.

Kolmas selitys on rypäs useita näkökohtia. Osa kristityistä suhtautui pidättyen Jeesuksen neitseelliseen sikiämiseen, etenkin kristillisen liikkeen alkuvaiheessa, kun kristologia oli muutenkin matalampaa. Jotkut kirjoittajat eivät mainitse asiaa siksi, ettei siihen vain ollut erityisempää tarvetta. ”
Sitten loppuun henkilökohtainen huomio. Olen hieman kummissani siitä, että päädyn kirjoittamaan tällaisen esseen.”

Minusta on selvää, että jos ”haluaa uskoa neitseelliseen sikiämiseen” niin sen voi tehdä. Kuulan teksti näyttää kuitenkin edellyttävän sen, että voidakseen lausua uskontunnustuksen tulisi voida osoittaa, että kyse on ainakin mahdollisesti historiallinen tosiseikka. Päädyn tähän käsitykseen koska Kuula tarjoaa asialle historiallisia selitysmalleja.

1) spekulaatio: Maria tiesi, mutta kertoi vasta myöhemmin, ehkä Paavalin kuoltua (mikä selittäisi sen, että Paavali puhuu vain luonnollisesta syntymästä). Jos ajatusleikkiä jatkaa, niin se edellyttää oudon aikajanan. Jeesus syntyessä Maria on 15-20 –vuotias; kun Jeesus kuolee, ehkä noin 30-vuotiaana, Maria olisi ollut 45-50 -vuotias eli jo poikkeuksellisen vanha naiseksi. Paavalin kuollessa Maria olisi 65-70 –vuotias. Entä kuinka vanha Maria olisi ollut kun Luukkaan evankeliumin kirjoittaja kasasi teostaan kreikkaa puhuvassa maailmassa vaikkapa vuonna 90 (tai myöhemmin)?

Tämä perhetraditiona tunnettu ja mm. Raymond Brownin esittelemä hypoteesi on UT:n kirjoitukset muistaen erittäin epätodennäköinen vaihtoehto. Sitä ei voi ehdottomasti todistaa vääräksi, koska tämänkaltainen todistaminen ei kuulu historiantutkimuksen välineistöön. Se on kuitenkin väkinäinen ja epäuskottava.

2) spekulaatio: Maria on edelleen tietolähde, mutta tieto tulee esiin jo ylösnousemuksen jälkeen (näin muistaakseni Kuula Kotimaassa/K24 uutisissa). Varhaiset kristityt kuitenkin jättävät tiedon käyttämättä, koska edustivat alakristologiaa tai pitivät neitseellistä sikiämistä vähemmän mielekkäänä kertomuksena.

On kovin vaikea ymmärtää, miksi näin tärkeä asia salattaisiin/painettaisiin pimentoon/tms jos se olisi tullut esiin ylösnousemusilmestysten jälkeen. Sehän olisi vain vahvistanut sanomaa Jeesuksesta Kristuksena. Tämäkin spekulaatio johtaa väkinäiseen ja epäuskottavaan lopputulokseen. Jos uskontunnustuksen historiallisuuden osoittaminen edellyttää tällaista kikkailua, niin siltä on vaara mennä koko pohja pois.

Olen samaa mieltä Kari Kuulan kummastelusta. Kumma juttu.

Toinen mahdollisuus

Esseessäni viittaan siihen, että jos haluaa tietopuolisesti edetä uskontunnustuksen eri lauseitten kohdalla, on syytä käyttää historiantutkimuksen välineitä.  Jos ja kun tietopuolinen aines neitseellisen syntymän kohdalla ei vie kovin pitkälle, niin miksi pyrkiä sitä kovin vuolaasti todistelemaan? Miksi emme tyydy siihen, että kyse on yhdestä osasta kristillistä uskontunnustusta, jolla liitymme uskon ja uskovien yhteisöön, sen jatkokertomukseen. Jotakin tiedämme, jotain taas emme, mutta kokonaisuutena ilmaisemme erityisesti sen, että turvaamme ja nojaamme Jumalaan.

Tätä voisi kuvata myös kahdella englannin ilmauksella: belief-faith. Mukaan mahtuu varmoja ja epävarmoja asioita (belief), mutta uskontunnustuksen kokonaisuus on enemmän kuin tiedot. Usko on Jumalaan nojaamista muiden kanssa (faith).

Advertisements

Written by latvus

1.1.2012 klo 22.31

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: