Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Suomen suurin herätysliike: entiset vitoslaiset

with 6 comments


Kotimaa-lehden kainalossa julkaistava Suola 2/2011 tarjoaa tukevan paketin herätysliikkeistä. Tekstit ovat ansiokkaita ja piirtävät myötäkarvaan harjaten hyvän kuvan suomalaisista herätysliikkeistä. Esittelyistä
puuttuu kuitenkin yksi: entiset vitoslaiset.

Teemu Kakkurin tekstissä viidennestä herätysliikkeestä asiaa sivutaan, kun Timo Junkkaalan repliikissä todetaan, että viidesläisyydessä on ollut muita herätysliikkeitä enemmän vaikeuksia perinteen siirtämisellä isältä tyttärelle. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni asia ydin. Vitoslaisen perinteensiirron
vaikeus on perinteen siirtäminen yhden ihmisen omassa elämänkaaressa siirryttäessä yhdestä elämänvaiheesta toiseen. Nuoruuden mustavalkoisuuden leimaama maailma saa hyviä sytykkeitä viidesläisyyden ehdottomasta maailmasta, mutta tällainen maailma vain harvoin tarjoaa tasapainoista jatkoa kun aikuistutaan. Silloin on monella edessä siirtyminen entisiin vitoslaisiin: kuka menettää kontaktin
kirkkoon, toinen päätyy yleiskirkolliseksi ja kolmas löytää itsenä körttien seuroista. Erityisesti herännäisyydessä elämän jännitteet saavat enemmän tilaa.

Herätysliiketutkimuksessä olisikin tarve selvittää myös elämänkaareen liittyviä muutosvirtoja. Pelkkä
yhden hetken tilanteen kannattajakunnan käsitysten analysointi ei tuo esiin ihmisen elämänkaareen ja aikuistumiseen liittyvän muutoksen puolia esiin.

* * *

Teemu Kakkuri artikkeliin sisältyy myös väite ”kirkon yhä laajenevasta koservatiivien joukkosta”. Kakkuri
tarjoaa tämän ryhmän selkeimmäksi tuntomerkiksi suhtautumista homoseksuaaleihin. Kirkon konservatiivien määrän kasvu on totta jos mitataan bittimäärän kasvua somessa, mutta heijastaako se mitään henkilömääristä.

Jos määrän mittarina käyttää liikkeiden lehtien tilauskantaa, niin suunta on kai enemmin laskeva. Ja jos toisena mittarina on tekstissä mainittu suhde homoseksuaaleihin, niin trendi on myös selvä: homoseksuaalisuuteen uskonnollisin perustein kielteisesti suhtautuvienmäärä laskee koko ajan kaikissa tutkimuksissa. Tällä perusteella konservatiivien joukko on vuosikymmenen päästä vain piskuinen lauma. Ehkä jostakin löytyy tarkempia mittareita asia selvittämiseen.

Mainokset

Written by latvus

6.11.2011 klo 12.50

6 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Teetin vuonna 2000 Sana-lehdestä lukijatutkimuksen.Silloin lehden kokonaislevikki oli liki 40 000 kappaletta. Tutkimuksessa ilmeni, että lukijoissa oli 7-8 prosenttia niitä, joiden näkemykset olivat varsin jyrkkiä ja he myös lukivat Uusi tie -lehteä. Luulen, että tämä on aika todellinen konservatiivien määrä aktiiviuskovaisten keskuudessa edelleen. Sanaahan tilaavat vain ne, joita uskonasiat edes jossain määrin kiinnostavat. Siten oli noin 40 prosentin joukko, joka ei ollut yhtä tiukkaa, mutta suhteellisen raamattu-uskollista kuitenkin. Kiinostava huomio oli, ettei edes tämä porukka ollut perillä vanhoista herätysliikkeistä, jotta olisi osannut sijoittaa itsensä herätysliikekenttään edes jotenkin.
    Tutkimus tehtiin yli kymmenen vuotta sitten.

    Sirkku Nyström

    6.11.2011 at 16.16

  2. Sirkku,
    mielenkiintoinen näkökulma. Sehän tuo hyvin esiin sen, että perinteistä KRS-joukkoa tai Sana-lehden lukijoita ei kannata samastaa missään mielessä konservatiiveihin. Jos 40 000 otoksessa löytyy 3000 konservatiivia, joilla useasti on sidoksia Kansanlähetykseen, niin se viittaa selvästi että viidesläinen konservatiivisuus löytyy juuri Kansanlähestyksen piiristä.

    Olen itse kasvanut KRS taustoista nuoruusvuosina ja tärkeimmiksi vaikuttajiksi nousivat lopulta Kelevi Lehtinen ja Erkki Leminen. Varsinkin vanhoilla päivillään Erkki Leminen oli kaikkea muuta kuin konservatiivi: suuren armon julistaja, joka näki ihmisen raadollisuuden.

    latvus

    6.11.2011 at 16.49

  3. Amerikkalainen tuttavani kertoi, että USAssa tutkimusten mukaan kolmannes seurakunnassa aktiivisesti toimivista on vaihtanut uskonnollisesta ryhmittymästä toiseen. Hän sanoi, että siellä vallitsee yleisesti käsitys, että ihmisen on aikuistuessaan muodostettava oma kantansa asioihin ja se johtaa usein lapsuuden perheen uskonnollisen perinteen jättämiseen ja uuden valitsemiseen/löytämiseen.

    KRS:läisen lapsuuden viettäneenä en muuten ole koskaan ajatellut, että KRS on konservatiivinen. Olen ajatellut heidän kuuluvan kristinuskon hihhuli-siipeen.

    Terhi

    8.11.2011 at 7.19

  4. Latvus kirjoitti:

    ”Jos määrän mittarina käyttää liikkeiden lehtien tilauskantaa, niin suunta on kai enemmin laskeva. Ja jos toisena mittarina on tekstissä mainittu suhde homoseksuaaleihin, niin trendi on myös selvä: homoseksuaalisuuteen uskonnollisin perustein kielteisesti suhtautuvienmäärä laskee koko ajan kaikissa tutkimuksissa. Tällä perusteella konservatiivien joukko on vuosikymmenen päästä vain piskuinen lauma. Ehkä jostakin löytyy tarkempia mittareita asia selvittämiseen.”

    En ole Kakkurin artikkelia lukenut, mutta jos hän on esittänyt, että itsensä uskonnolliseksi mieltävien joukossa konservatiivien osuus on ainakin hieman kasvamassa, se voi pitää hyvin paikkansa. Absoluuttisina määrinä laskettuna uskonnollisten konservatiivien määrä on laskemassa ainakin Suomessa, mutta kristityiksi itsensä mieltävien uskonnollisten ihmisten määrä laskee Suomessa ilmeisesti vielä tätä selvästi nopeammin. Sen seurausta on kristllisten lehtien tilaajakato, jonka yksi ilmiö on myös esimerkiksi vähemmän konservatiivisen Kotimaan jatkuvat talousvaikeudet. Jatkuvasti pikku hiljaa laskevilla tilaajamäärillä on vaikea tehdä taloudellisesti kannattavaa lehtitoimintaa.

    kommentti

    10.11.2011 at 19.36

  5. KONSERVATIIVISUUDESTA

    Mietin vielä tuota konservatiiviasiaa. Asia jäi mietityttämään luettuani Uuden Suomen etusivulla eilen olleen puheenvuoron, jossa joku kertoi eronneensa kirkosta luettuaan Irja Askolan lausunnon siitä, että kirkkoja voisi tarjota myös muslimien käyttöön. Puheenvuoro löytyy osoitteesta:
    http://kansojenherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/88061-pohdintoja-kirkosta-ja-siita-eroamisesta

    Konservatiiviasiaan tuo puheenvuoro liittyi siten, että aloin miettiä, mihin tämä kirjoittaja, joka ei halua ottaa kantaa Jumalan olemassaoloon, mahtaisi asettua konservatiivisuuden perusteella luokiteltaessa. En lähde vastaamaan yksittäistapauksen osalta tähän kysymyskseen.

    Mutta yleisellä tasolla voisi sanoa, että konservatiivisuus on usein aika heikosti määritelty käsite. Uskonnollinen konservatiivisuus voi olla joiltain osin varsin erilaista kuin vaikkapa poliittinen tai ideologinen konservatiivisuus, jossa jatkuvana vastustuksen aiheena on muutos sinänsä.

    VIIDESLÄISYYDESTÄ

    Tämän blogitekstin varsinaisena aiheena oli viidesläisyys, joka on yksi konservatiivisimmista osioista kirkossamme. Eräässä mielessä. Toisaalta viidesläisyys on eräissä toisissa teemoissa ollut kirkon uudistusmielisimpiä liikkeitä. Viidesläisyyshän ei ole pysynyt samana, vaan muuttunut sekin ajan saatossa. Esimerkiksi körttiläisyys on tapojen osalta erittäin konservatiivinen liike vaikkapa Kansanlähetykseen verrattuna: siinä, missä körttikokoukset näyttävät yhä samanlaisilta kuin vaikkapa 30 vuotta sitten, ei esim. Kansanlähetyksen tapahtumia meinaa ulkoisesti tunnistaa entisiksi ainakaan nuoremmalle väelle suunnattujen tapahtumien osalta.

    Viidesläisyyteen liittyen jäin vielä miettimään myös Latvuksen toteamaa:
    ”Silloin on monella edessä siirtyminen entisiin vitoslaisiin: kuka menettää kontaktin
    kirkkoon, toinen päätyy yleiskirkolliseksi ja kolmas löytää itsenä körttien seuroista.”

    Tässä voi olla perää. Viidesläisyydestä on jotenkin muita herätysliikkeitä helpompi siirtyä toiseen herätysliikkeeseen tai yleiskirkolliseksi. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuistakin käy aika hyvin ilmi se, että juuri viidesläiseksi itsensä mieltävät kiertävät ylipäätään aika paljon muissakin liikkeissä ja osallistuvat muuhunkin kirkon toimintaan. Ylipäätään viidesläisyys on kirkossa ehkä eräänlainen sisäänheittopaikka. Kalevi Lehtiset, Urho Muromat ja monet muut ovat nimenomaan johdatelleet ihmisiä Kristuksen tuntemiseen. Siitä, mitä ihmiset uskoon tulemisen jälkeen tekevät tai minne päätyvät, ei ole viidesläisyydessä kauheasti huolehdittu.

    KRS

    KRS:n osalta itseäni on useasti mietityttänyt sen suhde helluntailaisuuteen. Terhi totesi ajatelleensa KRS:n kuuluvan kirkon ”hihhuli-siipeen”. Oma vaikutelmani on, että KRS:ssä on ehkä eniten helluntailaisvaikutteita kirkon sisäisistä herätysliikkeistä. Esimerkiksi armolahjaopetus on aika lähellä helluntailaisuutta, samoin ehkä ehtoollisopetuskin. Alttarikutsut, joita esim. Kalevi Lehtinen esitti usein puheensa päätteeksi, ovat myös käytössä helluntailaisuudessa jne. Sana-lehden lukijoistakin taitaa olla aika moni helluntailaistaustaisia.

    kommentti

    11.11.2011 at 16.34

    • Aika myöhään lisään tähän kommentin mutta tuo ajatus KRS:n helluntailaisesta luonteesta on huomion arvoinen havainto. KRS (jonka siis nuoruudenajoiltani tunnen) sisältää eräänlaisen luterilaisen ja epäopillisen version kevythelluntailaisuutta.

      latvus

      13.12.2011 at 19.52


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: