Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for marraskuu 2011

Suomen suurin herätysliike: entiset vitoslaiset

with 6 comments

Kotimaa-lehden kainalossa julkaistava Suola 2/2011 tarjoaa tukevan paketin herätysliikkeistä. Tekstit ovat ansiokkaita ja piirtävät myötäkarvaan harjaten hyvän kuvan suomalaisista herätysliikkeistä. Esittelyistä
puuttuu kuitenkin yksi: entiset vitoslaiset.

Teemu Kakkurin tekstissä viidennestä herätysliikkeestä asiaa sivutaan, kun Timo Junkkaalan repliikissä todetaan, että viidesläisyydessä on ollut muita herätysliikkeitä enemmän vaikeuksia perinteen siirtämisellä isältä tyttärelle. Tämä ei kuitenkaan ole mielestäni asia ydin. Vitoslaisen perinteensiirron
vaikeus on perinteen siirtäminen yhden ihmisen omassa elämänkaaressa siirryttäessä yhdestä elämänvaiheesta toiseen. Nuoruuden mustavalkoisuuden leimaama maailma saa hyviä sytykkeitä viidesläisyyden ehdottomasta maailmasta, mutta tällainen maailma vain harvoin tarjoaa tasapainoista jatkoa kun aikuistutaan. Silloin on monella edessä siirtyminen entisiin vitoslaisiin: kuka menettää kontaktin
kirkkoon, toinen päätyy yleiskirkolliseksi ja kolmas löytää itsenä körttien seuroista. Erityisesti herännäisyydessä elämän jännitteet saavat enemmän tilaa.

Herätysliiketutkimuksessä olisikin tarve selvittää myös elämänkaareen liittyviä muutosvirtoja. Pelkkä
yhden hetken tilanteen kannattajakunnan käsitysten analysointi ei tuo esiin ihmisen elämänkaareen ja aikuistumiseen liittyvän muutoksen puolia esiin.

* * *

Teemu Kakkuri artikkeliin sisältyy myös väite ”kirkon yhä laajenevasta koservatiivien joukkosta”. Kakkuri
tarjoaa tämän ryhmän selkeimmäksi tuntomerkiksi suhtautumista homoseksuaaleihin. Kirkon konservatiivien määrän kasvu on totta jos mitataan bittimäärän kasvua somessa, mutta heijastaako se mitään henkilömääristä.

Jos määrän mittarina käyttää liikkeiden lehtien tilauskantaa, niin suunta on kai enemmin laskeva. Ja jos toisena mittarina on tekstissä mainittu suhde homoseksuaaleihin, niin trendi on myös selvä: homoseksuaalisuuteen uskonnollisin perustein kielteisesti suhtautuvienmäärä laskee koko ajan kaikissa tutkimuksissa. Tällä perusteella konservatiivien joukko on vuosikymmenen päästä vain piskuinen lauma. Ehkä jostakin löytyy tarkempia mittareita asia selvittämiseen.

Mainokset

Written by latvus

6.11.2011 at 12.50

Espoon piispanvaalin jälkimiete

leave a comment »

Espoon piispanvaali ratkesi 4.11.2011 selvin numeroin Tapio Luoman hyväksi. Onnittelut uudelle piispalle ja lämpimästi tervetuloa metropolimaailmaan. Olin mukana Kalervo Salon kannattajajoukoissa ja siksi vielä hävityn vaalin jälkipelinä loppuanalyysi. Miksi kävi näin?

Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan
Aiemmin piispat haettiin yliopiston professoreista, Kirkon koulutuskeskuksesta tai vastaavista instansseista. Piispoiksi valittiin henkilöitä, jotka tulivat hiippakunnan ulkopuolelta ja joilla oli erityinen osaamisesta nouseva sisällön tai virka-aseman takia syntynyt noste. Tällä hetkellä piispaehdokkaat yhä useammin haetaan seurakuntien kirkkoherroista. Tällöin on kuitenkin vaikea ajatella, että naapuriseurakunnan kirkkoherra olisi se odotettu ”messias”, joka täyttäisi piispan mitat. Omat työkaverit ovat arkisia ja kuluneita, riippumatta siitä, kuinka vahvat näytöt heillä olisi piispan virassa toimimiseen. Kannatuslistojen perusteella näkyi jo kaksi viikkoa sitten, että papeista kaksi kolmannesta oli Tapio Luoman takana, kun taas maallikkoäänestäjien kannatus jakautui varsin tasan.

Varhainen lintu madon nappaa
Helsingin piispaksi valittiin reilu vuosi sitten Irja Askola. Askolan takana oli vahva ryhmä jo vaalin alkumetreiltä asti ja tuo kannatus kantoi loppuun asti. Espoon pappien junttaryhmä oli lukenut läksynsä hyvin ja aloitti Tapio Luoman puolesta kampanjoinnin jo hyvissä ajoin ennen virallisia ehdokasasetteluja. Moni löikin kantansa lukkoon keväällä, kun muita varteenotettavia ehdokkaita ei ilmaantunut
kisaan mukaan. Keitos pantiin varhain tulelle eikä se palanut pohjaan kovasta lämmöstä huolimatta.

Pitää hävitä, että voittaisi
Helsingissä aikanaan Eero Huovinen voitti piispanvaalin ja mitaleille jäivät Mikko Heikka ja Wille Riekkinen. Espoon edellinen piispanvaali päättyi Mikko Heikan valintaan, kun Simo Peura jäi kakkoseksi. Riekkinen valittiin Kuopion piispaksi. Muutama vuosi myöhemmin Simo Peura voitti Lapuan piispanvaalin ja Tapio Luoma jäi muutaman äänen erolla kakkoseksi. Nyt puolestaan Tapio Luoma jätti Kalervo Salon kakkoseksi – ehkä odottamaan tulevia haasteita.

Nimi on enne
Tapiolan piispaksi valittiin Tapio Luoma. Vai oliko se piispanistuin jossain muualla Espoossa?

Lopuksi
Vaalit käyty ja hiippakunnalla on tiedossa uusi piispa. Erot ehdokkaitten välillä olivat niin pienet, että myös Kalervoa Saloa kannattaneiden on helppo asettua tukemaan Tapio Luomaa.

Entä mitä Tapio Luoma tuo mukanaan? Piispaksi valitut yllättävät aina, tehtävät ja uudet asiat nostavat esiin uusia puolia ja vasta käytäntö näyttää, millainen on uuden piispan linja. Vaalipuheet on puhuttu, hetken on aika juhlia valintaa ja sitten alkaa työ uudessa tehtävässä. Onnea, viisautta, rohkeutta ja siunausta uuteen tehtävään, Tapio!

Written by latvus

5.11.2011 at 16.10