Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta. Neljäs puhe: hengellinen köyhyys

with one comment


Neljäs puhe: hengellinen köyhyys

Raamatussa ei köyhiä ole unohdettu. Ja köyhyydellä tarkoitetaan taloudellista kurjistumista, velkaantumista ja siihen liittyen myös ihmisten vallankäytön kohteeksi joutumista. Tämä on yksi Raamatun läpi kulkevista kirkkaan punaisista langoista.

Tällä kertaa on kuitenkin mielessäni köyhyyteen liittyvä asia, joka ei ole itsestään selvä. Mitä tarkoittaa ”hengellinen köyhyys”? Tuo ilmaus tulee vastaan Matteuksen evankeliumissa (5:3) ja samalle ajatukselle on aikaa myöden omistettu iso joukko virsiä. Virsikirjaa läpi käydessä tulee nopeasti ilmi, ettei kaikissa virsissä todellakaan puhuta köyhyydestä vuokranmaksukyvyn loppumisena, laskujen jäämisestä rahavaikeuksien takia maksamatta tai rahattomuudesta ruokakaupassa. Köyhyydestä on näissä virsissä tullut osa rukousta Jumalalle ja tavalla, jossa köyhyys on rukoilijan oma kokemus ja jonkinlainen ominaisuus.  Näissä virsissä ei köyhyys ole jotain pahaa ja pelättävää, vaan pikemminkin tarpeellinen lähtökohta uuteen alkuun.

Virsikirjan hakemistossa on jopa sana köyhyys usein jaettu kahteen osaan: taloudellinen köyhyys ja hengellinen köyhyys. Tässä muutama esimerkki hengellisen köyhyyden virsistä.

”Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.”

”Tunnethan köyhyyteni,
näin olen avuton.” VK124

” Itsessäni olen kyllä
kurja, köyhä syntinen,
mutta Yljän puku yllä
olen lumivalkoinen.
Olen puhdas, kaunis lilja
Mestarini tarhassa,
olen taivaan kypsä vilja
armostansa suuresta.” VK 621

Virsi 621 suorastaan pursuu uskonnollisia kielikuvia, joiden joukkoon köyhyys on tahtomattaan joutunut. Köyhyydeltä on leikattu maalliset puolet pois ja tilalle on tullut uskon ja hengen maailma. Onko siis köyhyys hengellistetty niin, että uskonnollinen ja hengellinen laastari kuittaa köyhyysongelman ja asia jää Herran ja hengellisyyden haltuun? Tällaisesta köyhyyden aliarvioimisesta ei ole kysymys. Ja jos näin joskus tapahtuu, niin silloin ovat menneet keskenään sekaisin aineellinen ja hengellinen köyhyys.

Jaon taustalla on Israelin kansan historian ne vaiheet, jolloin näytti siltä, että olemassaolon ja pärjäämisen peli oli pahemman kerran menetetty. Kyse on pakkosiirtolaisuuden ajasta ja vielä enemmän sitä seuranneista vuosisadoista. Israelin poliittinen ja taloudellinen menestys näytti hiipuneen täysin. Vieraat valtiot määräsivät elämästä liian paljon, valta ja vaikutusvalta olivat jossakin muualla.

Tuossa tilanteessa köyhyyteen ja taloudelliseen puutteeseen liittyvä puhe on siirtynyt kuvaaman Israelin kansan tilaa ja Jumala-suhdetta. Pienen ihmisen taloudellinen köyhyys, nälkä, kuoleman uhka ja voimattomuus olivat osuvia kuvia siitä, miten voimattomaksi israelilaiset kokivat itsensä elämässä ja Jumalansa edessä. Jumala oli se, joka oli vapauttanut kansan aiemmin Egyptin orjuudesta ja antanut elämän.

Psalmien rukoilijat ottivat Israelin kohtalon omakseen ja puhuivat itsestään köyhinä, puutteenalaisina ja vähäväkisinä etsijöinä Jumalan edessä. Köyhillä ei ollut selviytymisen mahdollisuuksia elämässä ja samalla tavoin näkivät tulevaisuuden myös psalmien rukoilijat. Nöyryydestä, hengellisestä köyhyydestä, Jumalan edessä tuli rinnakkaisilmaus arjen köyhyydelle.

Jumalan edessä ihmisellä ei ole ansioita tai selviytymissuunnitelmia. Pienet yhtä hyvin kuin komeatkin rakennelmat osoittautuvat Jumalan eteen pysähtyessä merkityksettömiksi. Ainoa minkä voin tehdä, on ottaa lahjaksi elämä ja Jumalan antama armo. Terve nöyryys Jumalan edessä avaa tyhjät kädet ja vaientaa turhat sanat.

Hengellisen köyhyyden muistaminen avaa silmät nkemään, että Jumalan edessä olemme jokainen elämän kerjäläisiä. Armo ei unohda oikeuden vaatimusta vaan antaa voimia toteuttaa se.

Tänään rukoilemme:

Tule, Pyhä Henki, tänne,
laskeudu taivaasta alas
meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.
Tule, köyhäin apu,
tule, lahjain antaja,
tule, sielun kirkkaus,
sinä paras lohduttaja,
sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö.
Töissä sinä olet lepo,
helteessä virvoitus,
murheessa lohdutus.
Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo,
täytä uskollistesi sydämet.
Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta.
Pese se, mikä saastainen on,
kastele se, mikä kuiva on,
paranna, mikä haavoitettu on,
pehmitä, mikä kova on,
lämmitä, mikä kylmä on,
etsi kaikkia eksyneitä.
Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat,
pyhät lahjasi.
Anna uskon vahvistusta,
anna autuas loppu,
anna iäinen ilo.
Aamen.

virsi 508: 1, 3

Advertisements

Written by latvus

27.9.2011 klo 8.10

Kategoria(t): diakonia

Tagged with ,

Yksi vastaus

Subscribe to comments with RSS.

  1. Jeesus tuli köyhäksi ,että me tultaisiin rikkaiksi hänen kauttansa ja tähän on ihana rakentaa meidän koko elämä ja saada omistaa syntien anteeksi annon Jeesuksen veressä ja pelasukseksi myös Suomen kansalle .”,Tule PYhä Henki ja täytä meidät!” kiitos ja siunausta,keijo

    keijo

    21.12.2012 at 12.26


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: