Latvus

Kari Latvuksen blogi kirkosta ja yhteiskunnasta

Archive for syyskuu 2011

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta. Neljäs puhe: hengellinen köyhyys

with one comment

Neljäs puhe: hengellinen köyhyys

Raamatussa ei köyhiä ole unohdettu. Ja köyhyydellä tarkoitetaan taloudellista kurjistumista, velkaantumista ja siihen liittyen myös ihmisten vallankäytön kohteeksi joutumista. Tämä on yksi Raamatun läpi kulkevista kirkkaan punaisista langoista.

Tällä kertaa on kuitenkin mielessäni köyhyyteen liittyvä asia, joka ei ole itsestään selvä. Mitä tarkoittaa ”hengellinen köyhyys”? Tuo ilmaus tulee vastaan Matteuksen evankeliumissa (5:3) ja samalle ajatukselle on aikaa myöden omistettu iso joukko virsiä. Virsikirjaa läpi käydessä tulee nopeasti ilmi, ettei kaikissa virsissä todellakaan puhuta köyhyydestä vuokranmaksukyvyn loppumisena, laskujen jäämisestä rahavaikeuksien takia maksamatta tai rahattomuudesta ruokakaupassa. Köyhyydestä on näissä virsissä tullut osa rukousta Jumalalle ja tavalla, jossa köyhyys on rukoilijan oma kokemus ja jonkinlainen ominaisuus.  Näissä virsissä ei köyhyys ole jotain pahaa ja pelättävää, vaan pikemminkin tarpeellinen lähtökohta uuteen alkuun.

Virsikirjan hakemistossa on jopa sana köyhyys usein jaettu kahteen osaan: taloudellinen köyhyys ja hengellinen köyhyys. Tässä muutama esimerkki hengellisen köyhyyden virsistä.

”Käy köyhään sydämeeni
nyt, Henki totuuden.”

”Tunnethan köyhyyteni,
näin olen avuton.” VK124

” Itsessäni olen kyllä
kurja, köyhä syntinen,
mutta Yljän puku yllä
olen lumivalkoinen.
Olen puhdas, kaunis lilja
Mestarini tarhassa,
olen taivaan kypsä vilja
armostansa suuresta.” VK 621

Virsi 621 suorastaan pursuu uskonnollisia kielikuvia, joiden joukkoon köyhyys on tahtomattaan joutunut. Köyhyydeltä on leikattu maalliset puolet pois ja tilalle on tullut uskon ja hengen maailma. Onko siis köyhyys hengellistetty niin, että uskonnollinen ja hengellinen laastari kuittaa köyhyysongelman ja asia jää Herran ja hengellisyyden haltuun? Tällaisesta köyhyyden aliarvioimisesta ei ole kysymys. Ja jos näin joskus tapahtuu, niin silloin ovat menneet keskenään sekaisin aineellinen ja hengellinen köyhyys.

Jaon taustalla on Israelin kansan historian ne vaiheet, jolloin näytti siltä, että olemassaolon ja pärjäämisen peli oli pahemman kerran menetetty. Kyse on pakkosiirtolaisuuden ajasta ja vielä enemmän sitä seuranneista vuosisadoista. Israelin poliittinen ja taloudellinen menestys näytti hiipuneen täysin. Vieraat valtiot määräsivät elämästä liian paljon, valta ja vaikutusvalta olivat jossakin muualla.

Tuossa tilanteessa köyhyyteen ja taloudelliseen puutteeseen liittyvä puhe on siirtynyt kuvaaman Israelin kansan tilaa ja Jumala-suhdetta. Pienen ihmisen taloudellinen köyhyys, nälkä, kuoleman uhka ja voimattomuus olivat osuvia kuvia siitä, miten voimattomaksi israelilaiset kokivat itsensä elämässä ja Jumalansa edessä. Jumala oli se, joka oli vapauttanut kansan aiemmin Egyptin orjuudesta ja antanut elämän.

Psalmien rukoilijat ottivat Israelin kohtalon omakseen ja puhuivat itsestään köyhinä, puutteenalaisina ja vähäväkisinä etsijöinä Jumalan edessä. Köyhillä ei ollut selviytymisen mahdollisuuksia elämässä ja samalla tavoin näkivät tulevaisuuden myös psalmien rukoilijat. Nöyryydestä, hengellisestä köyhyydestä, Jumalan edessä tuli rinnakkaisilmaus arjen köyhyydelle.

Jumalan edessä ihmisellä ei ole ansioita tai selviytymissuunnitelmia. Pienet yhtä hyvin kuin komeatkin rakennelmat osoittautuvat Jumalan eteen pysähtyessä merkityksettömiksi. Ainoa minkä voin tehdä, on ottaa lahjaksi elämä ja Jumalan antama armo. Terve nöyryys Jumalan edessä avaa tyhjät kädet ja vaientaa turhat sanat.

Hengellisen köyhyyden muistaminen avaa silmät nkemään, että Jumalan edessä olemme jokainen elämän kerjäläisiä. Armo ei unohda oikeuden vaatimusta vaan antaa voimia toteuttaa se.

Tänään rukoilemme:

Tule, Pyhä Henki, tänne,
laskeudu taivaasta alas
meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan.
Tule, köyhäin apu,
tule, lahjain antaja,
tule, sielun kirkkaus,
sinä paras lohduttaja,
sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö.
Töissä sinä olet lepo,
helteessä virvoitus,
murheessa lohdutus.
Sinä kaikkein pyhin kirkkaus ja valo,
täytä uskollistesi sydämet.
Ilman sinun voimaasi ei ole mitään viatonta.
Pese se, mikä saastainen on,
kastele se, mikä kuiva on,
paranna, mikä haavoitettu on,
pehmitä, mikä kova on,
lämmitä, mikä kylmä on,
etsi kaikkia eksyneitä.
Anna uskollisillesi, jotka sinuun turvautuvat,
pyhät lahjasi.
Anna uskon vahvistusta,
anna autuas loppu,
anna iäinen ilo.
Aamen.

virsi 508: 1, 3

Written by latvus

27.9.2011 at 8.10

Kategoria(t): diakonia

Tagged with ,

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta. Kolmas puhe: Jumalasta ja velasta

leave a comment »

Kolmas puhe: Jumalasta ja velasta

Tällä hetkellä tuntuu, että puhe velasta on eurooppalainen puheenaihe numero yksi. Ja sama kysymys tuntuu pitävän otsikot kuumina yhtä hyvin Yhdysvalloissa ja eri puolilla maailmaa. Jos aiemmin velka ja sitä selviytyminen oli miehen mitta, niin nyt sillä mitataan myös valtioita.

Onko Jumalalla mitään sanottavaa tähän asiaan? 

Velka on elämässä kovin yksinkertainen ja selkeä asia. Yhdellä ihmisellä on rahaa enemmän kuin tarvitsee juuri sillä hetkellä elämiseensä ja toiselta taas puuttuu irtonaista vaurautta. Näiden kahden ihmisen kohtaamisessa toinen antaa ja toinen saa vaurautta velaksi. Yleensä sopimukseen kuuluu velaksi saadun rahan palautus ja sovituista asioista vastaaminen.

Onko tämä sitten hyvää tai pahaa, riippuu ihan lopputuloksesta. Hyvän velan esimerkkinä voi pitää vaikka naisten pankin toimintaa. Siinä kehitysmaan naiset saavat pienen luoton ja usein sen avulla perustavat pienen työpisteen. Velaksi hankitun lypsävän lehmän, uuden miniuunin tai ompelukoneen avulla syntyy ihmisarvoista elämää ja uudenlaista toimeentuloa. Pienillä tuloilla saadaan sekä maksettua velka että ostettua koulutarpeita lapsille tai itselle jokin vaate – ilman ylimääräisiä varoja tämä jäisi ehkä saamatta. Tällainen velka tuntuu olevan köyhän ihmisen puolella. Velka siis luo elämää ja on kädenojennus köyhälle.

 Toisaalta nykyaikana pikavipeistä tai muista lainoista voi muodostua myös odottamaton riippa. Velka on suurempi kuin jaksaa maksaa tai velan maksuun liittyy sellaisia ehtoja, että niiden toteuttaminen johtaa ahdinkoon. Omat tulot eivät katakaan enää velanhoidon kuluja tai velasta maksettava korko ampaisee pilviin. Silloin saattaa velallinen olla pulassa ja konkurssi uhkaa – elämänmittainen velkataakka.

Nyt velka osoittautuukin auvoisista lupauksista ja paremman tulevaisuuden toiveesta huolimatta enkelin sijasta itse piruksi. Valkea lupaus lainarahan tuomasta ilosta onkin synkkä pimeys, joka mustaa oman mielen ja vetää masennukseen ynnä lamaan. Velka kääntyy näissä tapauksissa välineeksi, jolla rahan lainaaja hyötyy velasta ja ottaa mehut irti velallisesta. Tätä mehustamista kutsutaan myös kiskonnaksi ja tilanteen hyväksikäyttäjää kiskuriksi.

Ei siis ole ihme, että näin syvältä ihmistä ottavasta asiasta löytyy selkeitä linjauksia myös Raamatussa. Siellä ne kuvataan tuon hetken Jumalan puheena omilleen ja monissa kohdin ajatukset tutuntuvat edelleen arvokkailta, vaikka Raamatusta ei kansantalouden oppikirjaa pidä tehdäkään. Sen sijaan Raamattu avaa varsin selkeitä suuntaviittoja siitä, mitä itse velasta voi ajatella.

Ensimmäinen asia liittyy velan ehtoihin. Raamatussa käytetään asiasta ihan samoja ilmauksia kuin nytkin: kyse on koron perimisestä tai pantin vaatimisesta. Varhaisemmassa vaiheessa Israelin historiassa varmaankin ehdotettiin maltillisten korkojen perimistä, mutta sittemmin päädyttiin yksiselitteiseen linjaan. ”Älä määrää korkoa maksettavaksi” (2. Moos. 22:24; 5. Moos. 23:20). Käsky on ehdoton, eikä anna tilaa porsaanreiälle. Korkoa ei saa periä etukäteen tai lopuksi vaan lainattu raha on toisen omaa hetken aikaa ilman, että lainaaja pyrkisi tästä hyötymään.

Toinen ohje on edellistä radikaalimpi. Sen mukaan joka seitsemäs vuosi tuli julistaa Jumalan kunniaksi vapautus, siis armahdusvuosi (5. Moos 15). Tuo vuosi merkitsi joko hetkellistä tai kokonaisvaltaista vapautusta velasta. Silloin ”jokainen saamamies luopukoon siitä, minkä hän on lähimmäiselleen lainannut, älköönkä velkoko lähimmäistään ja veljeänsä” (KR 1933 käännös).  Vapautusvuoden tullessa velka menetti otteensa, samoin rahan toista alistava valta. Vauraus ei poistunut tai menettänyt positiivista merkitystään, sillä edelleenkin tuli hyvin toimeentulevan auttaa puutteessa olevaa.

Raamatun tekstissä on tässä kohdin kolme voimakasta kielikuvaa kädestä: velkojan käsi on se, joka pitää vaatimusta maksusta velallisen päällä.  Toisen kerran kädestä puhutaan vauraan miehen kätenä, jolla on rikkaus itsellään, suljettuna omassa kädessään ja omassa hallussaan. Kolmantena kuvana on avattu käsi, joka on valmis auttamaan sitä puutteessa olevaa, joka ei selviä elämässä ilman toisen antamaa apua. Köyhälle tulee lainata, vaikka vapautuksen vuosi olisi tulossa ja vaikka itse lainaamisesta ei mitään hyötyisikään.

Kolmas painava sana Raamatussa muistuttaa, että silloin kun ihmiset ovat jääneet velan alla vankeuteen ja maa on menetetty, niin silloin on riemuvuoden aika (3. Moos 25). Riemuvuoden tarkoitus oli rohkealla, jopa yltiöpäisellä tavalla estää ihmisten välisten varallisuuserojen loputon kasvu. Raha leipoo aivan liian helposti lisää rahaa, köyhien jäädessä loukkuun ja antaessaan perinnöksi lapsilleen vain vanhempien velat.  Siksi velka tuli aikanaan unohtaa, mutta sen lisäksi maansa menettänyt ja velkavankeuteen joutunut tuli vapauttaa ja päästää taas omalle maatilkulleen. Siis perheensä työpaikalla.

Neljänneksi meidät pysäyttää Jeesuksen opettama rukous: ”Anna meille tänä päivänä meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.” (Matt 6:12) Ihmiset Jeesuksen ympärillä tunsivat velan mahdin ja pyysivät Jumalalta armahdusta. Velka kuristi arkipäivässä samoin kuin jokapäiväisen leivän puute. Samassa yhteisössä tuettiin toinen toista ja köyhien galilealaisten saama apu tuli sekä Jumalalta ja toisilta, lähellä eläviltä ihmisiltä.

Paha velka on ihmistä suurempi voima, jolla toinen ihminen voi nousta toisen yläpuolelle ja alistaa toista. Tälle tulee yhteisten sopimusten, siis lakien, panna tiukat rajat, jotta rahan valta ei sokaise liikaa.

Hyvä velka on toiselle lainaamista ja omasta antamista vain sen tähden, että voi tukea toisen selviytymistä. Tämä on se tie, jota Jeesus opetti seuraajansa kulkemaan.

Jumala,

anna meidän tänään opetella avaamaan kätemme apua tarvitsevalle

ja opeta meidät näkemään saamamme hyvä lahjana ja lainana,

jonka olet meille antanut.

Aamen

Virsi 509: 1, 4  Herra elämäni valvo

Written by latvus

20.9.2011 at 8.39

Kalervo Salo vastaan Tapio Luoma

leave a comment »

 Alkuasetelma ja kampanjat

Espoon piispanvaali ehdokkaat ovat nyt tiedossa. Kaksi ehdokasta merkitsee siirtymistä suoraan finaalikierrokselle. Vaaliin on aikaa pari kuukautta, joten nyt on syytä arvioida ehdokkaita, pohtia ratkaisua ja pitää vaalipaneeleja.

Tapio Luoman kannattajat starttasivat jo viime talven lumien aikaan, kun seurakuntien ehdokkaita ei ollut päätetty. Luoman tekemä road show hiippakunnassa elokuun lopussa tapahtui ennen ehdokasasettelun päättymistä. Molemmat asiat jättivät ilmaan varaslähdön käryn, mutta kukapa kirkossa varhain liikkeelle lähteneitä telineisiin takaisin komentaisi. Luoman taustajoukoissa näyttää olleen alkuvaiheessa erityisesti espoolaisia kirkkoherroja. Tapio Luoman vaalisivut: http://www.tapioluoma.fi/

Kalervo Salo on toisaalta lähtenyt piispanvaaliin puolta vuotta Luoman jälkeen, mutta tilannetta tasapainottaa se, että Salo on ollut pääkaupunkiseudulla pappina jo kolme vuosikymmentä. Salo aloitti vaalityönsä pitämällä elokuun lopussa kotonaan seurat ja keskittyy vaalityössä Espoon hiippakunnan kehittämiskysymyksiin Keravan ja Siuntion tilaisuuksissa.  Salon kannattajajoukko koostuu yhdistelmästä hiippakunnan eri puolelta tulevia pappeja ja seurakuntien edustajista.  Luottamushenkilöiden määrä on suuri. Kalervo Salon vaalisivut: kalervosalo.info

Teologisen profiilin erot

Miten Tapio Luoma ja Kalervo Salo sitten profiloituvat osaamisen ja työkokemuksen osalta? Molemmat toimivat suuren seurakunnan kirkkoherroina ja ovat kirkon hallinnon vahvoja osaajia. Teologista osaamista riittää myös molemmilla, sillä vastakkain on kaksi teologian tohtoria. Luoma on systemaattisen teologian spesialisti ja Salo on raamattumies eli Uuden testamentin tutkija. Tutkija Salo vetää pitemmän korren, sillä hän on myös yliopiston dosentti.

Kumpikaan ehdokkaista ei ole ääripään mies vaan pelipaikka löytyy lähempää kirkon keskiköliä, kuten piispaehdokkaalle sopiikin. Kirkon uskollisia poikia molemmat. Ero syntyy kuitenkin siinä, että Luomaa voi luonnehtia maltilliseksi konservatiiviksi, kun taas Salo on maltillisen uudistushenkinen. Eroa selittää osittain teologinen tausta, mutta ehkä enemmän se, missä ympäristössä on elämäntyönsä tehnyt: Lapuan hiippakunnassa vai pääkaupunkiseudulla.

Ikä

Osaamisensa ja työkokemuksen puolesta molemmat ovat varsin sopivan ikäisiä: Luoma on 49 ja Salo 53 vuotias. Koska piispan kuluttavasta tehtävästä ei noin vain pääse eroon, niin siihen nähden molempia voi pitää mieluummin liian nuorina kuin vanhoina. Neljän vuoden ikäerolla on tässä suhteessa merkitystä.

Espoon hiippakunnan tuntemus

Keskeinen asia piispalle on seurakuntien tuntemus. Tässä suhteessa Salo on ylivoimainen Luomaan verrattuna. Seinäjoen kirkkoherrana, lääninrovastina ja asessorina Luoma tuntee hyvin eteläpohjanmaan ja Leppävaaran kirkkoherrana, lääninrovastina ja asessorina Salo on puolestaan kiertänyt mm. piispantarkastuksissa monissa Espoon seurakunnissa. Suuri merkitys piispan työn hoidossa on myös työympäristöön liittyvällä hiljaisella tiedolla.

Alkuasetelmat ovat nyt selvillä. Tarjolla on kaksi hyvää ja pätevää ehdokasta. Tärkeään asemaan tulee nousemaan syys- ja lokakuussa tapahtuvat tilaisuudet, joissa ehdokkaat ovat esillä eri puolilla hiippakuntaa.

 PS. Kuluttajasuojalain mukainen tiedote: Dosentin ikkunassa seurataan vaalia ja arvioidaan ehdokkaita eri näkökulmista. Kirjoittaja on ilmaissut julkisuudessa myös oman henkilökohtaisen mielipiteensä.

Written by latvus

14.9.2011 at 17.37

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta: köyhän naisen kertomus

leave a comment »

Toinen Puhe – köyhän naisen kertomus
Radiohartaus 13.9.2011

Sinun elämäsi ei jätä minua rauhaan. Olen jo useaan otteeseen sitä miettinyt, lukenut asiaan liittyviä tutkimuksia ja kirjoittanut tutkimusta itsekin. Ja yhä uudelleen palaan kahteen kertomukseen elämästäsi. Niissä on kohti käyvä kuvaus vaiheistasi, muiden ja sinun valinnoistasi, uhasta kuolla ja tuhoutua, pelosta menettää kaikki tai saada oma elämä.

Sinä tulit Egyptistä, mutta elit pitkään maahanmuuttajana muiden ehdoilla. Millaista oli pakon edessä jättää oma perhe, koti, äidinkieli ja maa? Ne jouduit jättämään taaksesi jo lapsena, eikä sinulta kysytty mitään vaan muut päättivät tästä.

Sinusta käytettiin sanaa ”orja”. Jouduitko orjaksi, koska vanhempasi olivat velkaantuneet ja sinut myytiin velan kuittaamiseksi? Muut päättivät elämästäsi, kaikesta.

Sinulta ei myöskään kysytty, kun omistajasi päättivät käyttää sinua kohdunvuokraukseen. Sait vain tiedon, että sinulta odotetaan lasta perheeseen. Sinut tarvittiin tuottamaan se, mitä ne, joilla oli vapaus ja vauraus, eivät kuitenkaan kyenneet tekemään.  Ja kun tulit raskaaksi ja iloitsit uudesta elämästä kehossasi, niin se olikin liikaa. Saako siis raskaana olevaa lyödä? Koko ajatus kohtaamastasi väkivallasta ja pahoinpitelystä, henkisestä ja ruumiillisesta, saa minut voimaan huonosti. Huonoa vointia ei paranna se, että tapausta peiteltiin ikään kuin Jumalan antamalla luvalla.

En siis ihmettele, että pakenit väkivaltaa ja pakottamista. Suunnittelematon ja päätä pahkaa tapahtunut pakosi kyllä saattoi sinut ja syntymättömän lapsesi alttiiksi vaaralle, mutta se oli silti elämän voitto vallasta ja väkivallasta.

Eniten minua on rohkaissut kertomuksessasi se, että jouduit Jumalan kanssa kasvotusten. Eikä Jumala syyttänyt, lyönyt tai syyllistänyt vaan puhui sinulle. ”Jumala, joka näkee minut.” Noilla sanoilla kutsuit Jumalaa, auttajaa ja pelastajaa. Niitä naisia, jotka ovat antaneet Jumalalle nimen ei ole kovin monta. Olet erityinen nainen Jumalan edessä.

Mutta miksi palasit? Menit takaisin ja synnytit lapsen. Perheen esikoisen, vielä pojan, jota oli odotettu kuin ensimmäistä valon sädettä pitkän pimeän yön jälkeen.

Toinen osa elämäsi keromusta ei ole sen helpompi.

Mutta se alkoi onnellisesti, kun olit ylpeä omasta pojastasi. Aavistan sinun hymyilleen monet kerrat ja lähettäneen kiitoksen Jumalalle kaikesta hyvästä, minkä koit elämässäsi.

Ja kuitenkin sinä ja poikasi olitte uhka ja pelote siitä päivästä alkaen, kun perheen toinen poika syntyi kaikille suureksi hämmästykseksi. Te olitte uhkana muille, koska te olitte jakamassa yhteistä hyvää, elämää, elämäntulkintaa, perintöä. Pelkästään siksi, että olitte vierasmaalaisia valtakulttuurin keskellä, tuli teidät torjua.

Jouduit lapsuudessasi lähtemään orjaksi myytynä kodistasi ja koit saman lapsesi kanssa. Sinut yksinkertaisesti karkotettiin, heitettiin pois, lähetettiin käytännössä tyhjin käsin pois niiden luota, jotka olivat pitäneet sinua orjana, toivoneet sinun antavan perheeseen perillisen – ja juuri siksi sinun täytyi nyt lähteä poikasi kanssa tuntemattomalle taipaleelle.

Elämässäsi kulki vierellä kuoleman pyyhkäisy. Kalma koetteli otsaasi ja poikaasi. Ennenaikainen kuolema oli taas odottamassa teitä kumpaakin.

Mutta jo toisen kerran tuskan hetkellä armollinen Jumala antoi elämän, eikä antanut ottaa henkeä pois.

Pyhä hetki.  Jumalan kohtaamisen hetki, joka merkitsee toivoa ja tuhon uhkan väistymistä sivuun.

Sinä sait lopulta oman elämän. Kasvatit poikasi ilman isää, mutta et ollut yksinhuoltaja, sillä Jumala piti teistä huolta. Löysit oman paikkasi lapsuutesi kotimaan ja muukalaisuutesi maan välistä. Et siis kuulunut mihinkään, mutta olit silti kotonasi.

Sinä olet oikea ja tosi sankarinainen, vaikka et koskaan ole tainnut kilpailla pääosan esittäjien sarjassa missään gaalassa. Teit täydellisen sivuosan, kun rohkeasti nousit vääryyttä vastaan ja luotit Jumalaasi. Osoitit kuinka köyhän naisen elämällä on merkitys.

Edelleen sinä tuot elämäsi kertomuksella toivon kaikille pakotettua elämää eläville, kaikille kotonaan pahoinpidellyille, kaikille naisille, jotka on ajettu pois kotoaan. Kaikille meille, jotka olemme elämässä aika ajoin umpikujassa. Erityisesti olet sisar jokaiselle velkojen takia ahdinkoon joutuneelle ja vierasmaalaisena kotoaan karkotetulle.

Sinun kertomuksesi on kirjoitettu Raamatun ensimmäiseen kirjaan, lukuihin 16 ja 21. Sinun nimesi on Hagar, ja sinut muistetaan yhä.

Ensi tiistaina on vuorossa kolmas puhe köyhyydestä: kysymys Jumalasta ja velasta.

Virsi 516

Written by latvus

13.9.2011 at 9.03

Markku Koivisto tuli kaapista

with 12 comments

Markku Koivisto on muutaman viime vuoden aikana ollut mukana monessa otsikossa: synnyttänyt Tampereen laidalla karismaattisen liikkeen, haastanut Tampereen piispan Juha Pihkalan luterilaisen opin ja käytännön tulkinnassa, ollut ehdolla Tampereen piispaksi (saamatta montakaan ääntä) ja heti perään perustanut oman kirkon, Nokia Mission. Koiviston kirkkon on piskuinen ja jo ennestään suurissa talousvaikeuksissa.

Kesällä 2011 Koiviston erolista on jatkunut: ensi erosi vaimo ja sitten erotti oma kirkko Koiviston kaikista tehtävistä ja vastuista.  Lopulta Koivisto tuli kaapista esiin 11.9. ja tunnusti seksuaalisen suhteen mieheen.  Asiaa esittelivät mm. Helsingin Sanomat ja Nelosen uutiset.  Paperista luettu puhe oli oikeastaan yhteisön (johtajien?) vaatima julkiripitys.

Tapahtumasarja herättää monta suurta kysymystä ja osoittaa, kuinka keskeinen kysymys seksuaalisuus on; ajatellaanpa seksistä ja homoseksuaalisuudesta mitä tahansa. Kaapista ulos tuleminen, oman itsensä etsiminen ja löytäminen ovat aina ihmisen kokoinen haaste, mutta erityisesti henkilölle, joka johtaa selkeän homokielteistä yhteisöä.

Ainakin kaksi asiaa jää odottamaan jatkoa.

Radio Dei uutisoi aiemmin, että asiaan liittyy seksuaalista ahdistelua sielunhoitotilanteissa. Jos Koiviston tunnustuksen ja julkisen synninpäästön tarkoitus on lakaista maton alle hengellisen valta-aseman väärinkäyttöön liittyviä asioita, niin pöytää on tuskin putsattu kuntoon – luurankoja kolisee vielä kaapissa.

Koiviston itsensä ja Nokia Mission toivoisi katsovan peiliin. Ihmisen seksuaalisuus nousee syvältä ja suuntautuminen on ihmiselle annettua, ei valittua tai hetken horjahduksia.  Julkirippi ei ketään ”eheytä”, siis muuta heteroksi. Todellisuuden patoaminen ja torjuminen yleensä vain estää asian käsittelyä ja oman minän löytämistä. Lienee kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että Nokia Missio tunnustaisi itse omien toimiensa vääryyden; siis sen, että homoseksuaalien ihmisten ahdistaminen seksuaalisen orientaation takia on väärin. Tapahtumasarjan yksi opetus on sinä, että homojen tasavertainen kohtaaminen ja tunnustaminen kristittyinä (olemaan homoja) tarjoavat myös tilan eettisesti vastuullisessa ja rakastavassa homosuhteessa elämiseen.

Matkaa riittää vielä.

Written by latvus

11.9.2011 at 22.46

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta: ensimmäinen puhe

leave a comment »

Neljä puhetta köyhyydestä ja Jumalasta
Radion aamuhartaus syyskuun tiistaiaamuisin

6.9. Ensimmäinen puhe – köyhyys ja Jumala

13.9. Toinen Puhe – köyhän naisen kertomus

20.9. Kolmas puhe – kysymys Jumalasta ja velasta.

27.9. Neljäs puhe – mitä on hengellinen köyhyys?

 

Ensimmäinen puhe: köyhyys ja Jumala

Mitä tulisi ajatella Jumalasta ja köyhyydestä? Elämässä taloudellinen vauraus ei jakaudu tasan, vaan köyhyys suosii maailmanlaajuisesti etelää, kun taas rikkaus kasautuu pohjoiseen. Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset.  Maailmanlaajuisesti köyhien määrä on käsittämätön: liki kaksi miljardia ihmistä, siis joka kolmas maailman asukas, elää absoluuttisen köyhyyden keskellä, päivän kaikki menot eivät silloin ylitä kahta ja puolta USA:n dollaria. Tällaisenko maailman Jumala halusi luoda?

 

Yhden vastauksen kysymykseen tarjoaa Raamatussa Sananlaskujen kirja. Siellä tulee vastaan tekstejä, jotka näyttävät jättävän köyhän oman onnettomuutensa vangiksi.

”Köyhyys seuraa kättä, joka työtä karttaa,

toimeliaat kädet tuovat rikkauden.” 10:4

”Veltto pyyntimies ei tavoita saalista,

ahkeralle kertyy rikkauksia” 12:27

”Laiskuus vaivuttaa syvään uneen,

vetelys joutuu näkemään nälkää.” 19:15

Nämä kolme tekstiä Raamatusta soittavat samaa sävelmää, joka korostaa ihmisen omaa vastuuta elämästä ja varoittaa laiskuudesta. Huono elämä johtaa varattomuuteen, nälkään ja epäonnistumiseen. Sananlaskuissa ei tässä kohdassa sanota mitään Jumalasta, joka näyttäisi jättäneen markkinavoimien varaan niin köyhän kuin ahkeran menestyjänkin.

Ehkä joku saattaa kääntää Sananlaskujen ajatuksenkulun ympäri ja ajatella, että köyhyys, toimettomuus ja nälkä ovatkin ensisijassa ihmisen omien tekojen summa. Vaikka Raamatussa ei näin sanotakaan, niin aikojen kuluessa on köyhiin tällaisia leimoja kuitenkin lyöty.

Itäisessä Afrikassa äiti kantaa pientä lastaan paahtavassa helteessä kohti pakolaisleiriä. Hänen elämänsä ei tarjoa vaihtoehtoja. On vain yksi mahdollisuus koettaa välttää oma ja lapsen ennen aikainen ja tarpeeton kuolema. Tuon hiipuvan oljenkorren tarjoaa auttava käsi pakolaisleirissä satojen kilometrien päässä kotoa. Onko siis nainen ja hänen perheensä ymmärtämättömiä ja laiskoja tai vain kova-onnisia epäonnistujia elämän arpapelissä?

Elokuun alussa Englannissa useat suurkaupungit leimahtivat liekkeihin, kun mellakat syttyivät Lontoon, Birminghamin, Liverpoolin ja Manchesterin kaduilla. Liikkeellä oli erityisesti köyhimpien alueiden nuorisoa. Moni tulkitsi tapahtumien nousevan pitkään jatkuneesta ja yhä jyrkentyvän yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kasvusta. Ero köyhien ja rikkaiden välillä on kasvanut ja luonut jännitteen, joka puhkesi laittomaksi ryöstelyksi ja vandalismiksi.

On vaikea niputtaa saman otsakkeen alle köyhää naista Somaliassa, alipalkattua mellakoivaa nuorta Liverpoolissa tai virallisen köyhyysrajan alla tipahtavaa suomalaista työtöntä. Köyhyys on ilmiö, jolla on lukemattomat kasvot. Yhdelle köyhyys on rahanpuute ruokakaupassa, apteekissa, sähkölaskun maksamisessa. Jollekulle toiselle se merkitsee ovien sulkeutumista opiskelusta tai työstä. Yhteistä köyhyydessä on elämän valintojen kaventuminen, elämän lyhentyminen ja rajoittuminen, terveyden ja hyvinvoinnin joutuminen tiukoille. Joku selviää näistä vaikeuksista, mutta toinen nujertuu niiden alle.

Onko siis köyhyys omien virheiden seurausta, oman perheen huonon kasvatuksen hedelmää tai ehkä jopa Jumalan sallima rangaistus?

Näin ajattelevia ihmisiä on maailmassa. Samoin on saattanut joku pohtia myös kirkossa ja luulla käsitystään peräti kristilliseksi. Näin julma ei kuitenkaan Jumalan maailma ole. Jotta tämä tulisi yksiselitteisen selväksi, on napakasti uudelleen nostettava esiin lause, joka muistuttaa Jumalan läsnäolosta köyhyyden maailmassa. Köyhät eivät ole Jumalan hylkäämiä tai unohtamia. Päinvastoin köyhillä, vaivaisilla ja vähäväkisillä ihmisillä on erityinen asema Jumalan edessä.

Tämä tulee esille läpi koko Raamatun:

1) köyhien puolesta ja rikkaiden väärinkäyttämää valta-asemaa vastaan nousivat Vanhan Testamentin profeetat. Velkavankeuteen sysättyjen armahtamista vaativat useat muutkin opetustekstit (3. Moos 25; 5. Moos 15). Jobin kirjan keskeinen väittely syyllisyydestä kiertyy kysymykseen siitä, miten Job on kohdellut köyhiä ihmisiä.

2) Jeesus Nasaretilainen eli köyhien ja velkaantuneiden parissa. Hänelle tuttuja asioita olivat kysymys jokapäiväisestä leivästä tai velan mahdista. Siksi Jeesuksen viesti on lyhyt ja selkeä: ”Autuaita olette te köyhät”. Rikkaalle miehelle Jeesuksen ohjeena on kehotus jakaa omaisuus puutteessa oleville.

3) Entä Paavali ja Jaakob? He tuntuvat usein sijoittuvan teologian kilpakentällä ääripäihin, mutta molempia yhdistää ajatus: muistakaa ensin köyhää, sillä se on osa evankeliumin viestiä.

4) On siis ilmeistä, että Jumala ei ole luonut köyhyyttä vaan hyvän maailman, jossa kaikilla on riittävästi.

5) Sen sijaan Jumalan maailmassa ihminen on luonut köyhyyden ahneudella ja alistamisella.

6) Siksi jokainen köyhä ihminen maailmassa on tänä päivänä muistutus tarpeesta jakaa hyvää niin, että syntyy tasaus (2. Kor. 8:14).

 

Rukoilemme,

Hyvä Jumala,

herätä meidät tänään jakamaan omasta niille, jotka tarvitsevat,

rakentamaan yhteiskuntaa, joka jakaa antamasi hyvän oikeudenmukaisesti.

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme,

että mekin antaisimme niille, joilla ei ole tänään mitään syötävää.

Aamen

 

Ensi tiistaina on vuorossa kertomus köyhän, vierasmaalaisen naisen ja Jumalan kohtaamisesta.

Virsi 175: 2, 5

Written by latvus

6.9.2011 at 11.46

Kategoria(t): diakonia

Tagged with , ,